POROTALOUTTA ESILLE TAITEEN KEINOIN

Jenni Kujala vetää taide- ja käsityöpajoja tilalla. Kuva Juha Kujala.

Jenni Kujala, 33, yhdistää työssään porotalouden ja taiteen maisterin koulutuksen. Hänen käsitöissään ja taiteessaan pääosassa on poro.
– Pyrin kauniilla ja näyttävällä taiteella sekä hyvillä valokuvilla luomaan ihmisille positiivisia mielikuvia poroista, Jenni kertoo.

--- Teksti: ja kuva Sarai-Natalia Kela  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Jenni asuu Kuusamossa puolisonsa Juha Kujalan ja heidän pienen poikansa kanssa. Juha on Oivangin paliskunnan poroisäntä, ja myös Jenni on paliskunnan osakas. Pariskunta pyörittää yhdessä porotilamatkailuyritystä Kujalan Porotila. Lähtöisin Jenni on Oulusta, ja taiteen maisteriksi hän on valmistunut Rovaniemeltä Lapin yliopistosta. Koulutukseltaan hän on kuvataideopettaja ja teollinen muotoilija.

Porotalouden pariin Jenni ajautui juurikin puolisonsa kautta. He ovat yhdessä rakentaneet porotilaa vuodesta 2016, ja toiminnan kehittäminen jatkuu edelleen.
– Porot ovat juuri se, mikä yhdistää meitä perheenä. Elinkeino vie paljon aikaa, ja siinä tulee itsekin olla mukana, mikäli haluaa viettää aikaa yhdessä.

Jenni hoitaa tilan yhteydessä olevaa kauppaa, jossa myös hänen käsitöitään ja taidettaan on myynnissä. Lisäksi tilalta on poronlihan ja muiden porotuotteiden suoramyyntiä. Jennin toimenkuvaan kuuluu myös valokuvaus, markkinointi ja kotisivujen sekä verkkokaupan ylläpito. Aiemmin hän teki kuvataideopettajan töitä Kuusamo-opistolle, mutta nykyisin kaikki työskentely tapahtuu porotilan alla. Jenni on järjestänyt tilalla muun muassa matalan kynnyksen taide- ja käsityöpajoja, ja tilalla on vieraillut taitelijoita sekä Kuusamo-opiston vierailijoita ja taideaineiden opiskelijoita.

Jenni haluaa tuoda porotaloutta esille perinteikkäänä elinkeinona, ja porot ovatkin monia kiinnostava teema. Päädyttyään porotalouden pariin, Jenni huomasi pian, että materiaalia käsitöihin oli tilalla runsaasti tarjolla. Töissään hän hyödyntää eniten poronsarvia. Erityisesti vaatimien jättösarvista Jenni tekee muun muassa avaimenperiä ja koruja. Näihin käsitöihin hän hyödyntää myös poronnahkaa.
– Lähdin kokeilemalla työstämään poronsarvia käsitöihin, ja Juha kannusti projektissa kovasti. Pystyn hyödyntämään oikeastaan koko sarven tyvestä kärkeen. Sarvesta näkee hyvin, että pistänkö sen sellaisenaan myyntiin vai tulisiko siitä eri osia käsitöihin.

Vaikka suurin osa Jennin käsitöistä on pieniä ja helposti myytäviä matkamuistoja, haluaa hän tarkentaa, ettei kyse ole askartelusta.
– Paljon ihmiset ajattelevat, että tällaiset pienet matkamuistot ja korut ovat askartelua, mutta nämä käsityöt ovat kaukana siitä. Meillä on myös jonkin verran ollut työpajoja, missä tilalla vierailijat ovat itse saaneet tehdä oman matkamuiston valmiista osista. Sille olisi enemmänkin kiinnostusta.

Muotoilijana Jenni suunnittelee ja toteuttaa kaikki käsityönsä itse. Matkamuistojen ja korujen lisäksi hän tekee jonkin verran käyttöesineitä ja tilaustöitä sarvista. Parina viime kesänä Jenni on kerännyt talteen myös vasankorvien palasia kesämerkityksistä, ja työsti niistä kokeilumielessä korvakoruja.
– Käsitöissä vain mielikuvitus on rajana. Tuotteet, kuten korvakorut, pitää ottaa omaan käyttöön kokeiluun, jolloin tietää toimiiko tämä ja mitä materiaalille tapahtuu käytössä.

Jenni on testaillut myös poronnahkaa erilaisiin käsitöihin kokeilumielessä. Mitään ei kuitenkaan heitetä hukkaan, vaan esimerkiksi talteen otetut nahkasilput hän aikoo vielä joskus käyttää taideteokseen ja poronsarvien ylijäämäpalat kelpaavat koirille. Jennin teokset ovat isoja ja näyttäviä, ja ne ovatkin saaneet paljon huomiota osakseen. Tältä osin hän kokee onnistuneensa tavoitteessaan luoda ihmisille positiivisia mielikuvia poroista ja porotaloudesta elinkeinona.
– Joskus haluan pitää töistäni täysin poroaiheisen taidenäyttelyn.

Porotilalla vierailijoita varten Jenni on teetättänyt taideteoksistaan julisteita sekä taide- ja postikortteja. Tällä hetkellä hänen taidettaan ja käsitöitään on ostettavissa tilan yhteydessä olevasta kaupasta.

Uusia tuulia

Jennillä ja porotilalla on uusia tuulia kehitteillä. Tällä hetkellä Jenni tekee kaiken taiteen ja käsityön Kujalan Porotilan brändin alla. Tulevaisuudessa hänellä on tavoitteena kasvattaa omaa nimeään, ja mahdollisesti luoda oma yritys taiteen ja käsitöiden ympärille.

Porotilalle on rakenteilla myös uusi ateljeerakennus, johon on tarkoitus sisällyttää kauppa sekä tilaa taiteelle ja käsitöille. Uudet tilat mahdollistavat taide- ja käsityöpajojen laajamittaisemman järjestämisen sekä kaupan valikoiman laajentamisen. Tämä myös mahdollistaisi työntekijän ympärivuotisen työllistämisen.
– Odotan innolla uutta työtilaa, jossa pääsen kehittämään taide- ja työpajatoimintaa eteenpäin ja yhä luovempaan suuntaan – tee itsellesi ihan mitä haluat, miten haluat. Näissä poikkeusoloissa on ollut se hyvä puoli, että meillä on ollut aikaa kehittää porotilan toimintaa. Kuluneen vuoden aikana tilan ohjelmapalveluihin on tullut uutena muun muassa porojooga.

Lue lisää

POROMATKAILUYRITTÄJÄT SELVINNEET KORONA-AJASTA VAIHTELEVASTI

Liikevaihdon pudotus jopa 95 prosenttia. Tulevaisuuden matkailijavirroista ei tietoa. Valtion tuista ei apua. Poromatkailulle koronavuosi on ollut haastava.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Jonas Rudolph  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2021.

Lähestytään vakavaa ja ikävää asiaa kuitenkin ensin positiivisesti.
– Ulkomailla on patoutunutta matkustusintoa. Sieltä on tulijoita, kunhan korona saadaan hallintaan. Lapissa on väljyyttä, mikä on vahvuutemme. Valoa on siis tunnelin päässä!

Näin ajattelee rovaniemeläisen Arctic Reindeer -porotilamatkailuyrityksen toimitusjohtaja Miia Merkku.

Vaikka hänen yrityksensä liikevaihto on matkailun osalta pudonnut koronan vuoksi 90–95 prosenttia, on outo vuosi tuonut mukanaan jotain hyvääkin.
– Yhteydet ulkomaille pelaavat nyt paremmin, koska kaikkialla on jouduttu tekemään iso digiloikka. Suomessa olemme olleet jo pitkään digitaalisen maailman edelläkävijöitä, kun taas ulkomailla etäkokoukset ja muut sähköiset viestintämuodot ovat paljolti pysyneet lapsenkengissään, Merkku sanoo.
– Vielä joitakin vuosia sitten ulkomaalaiset yhteistyökumppanit olisivat halunneet asioida faxin välityksellä. Kerroin heille, että meillä ei ole sellaista laitetta ollut vuosikausiin, mutta sähköpostilla voisimme ottaa viestejä vastaan.

Nuoremmille lukijoille kerrottakoon, että telefaksi oli laite, joka kopioi kuvan paperista digitaaliseksi ja lähetti sen puhelinlinjoja pitkin vastaanottajalle. Perillä kuva tulostui jälleen paperille. Sitten koronan aikaisen matkailutoiminnan synkempiin puoliin.

Porotilamatkailuyhdistyksen varapuheenjohtajana Miia Merkulla on käsitys poromatkailuyritysten tilanteesta myös yleisemmällä tasolla.
– Matkailuala elää nyt rankkoja aikoja. Vaikeaa on ollut etenkin sellaisissa yrityksissä, joissa oli juuri ennen koronaa tehty isoja investointeja, jolloin kassassa ei ole ollut puskuria ottaa vastaan isoja taloudellisia iskuja. Ja vielä pitää kestää, koska käytännössä tilanteen normalisoitumista voidaan odottaa vasta tulevalla talvikaudella.

Täydellinen romahdus matkailijaluvuissa

Porotilamatkailuyhdistyksen puheenjohtaja, Saariselällä Reindeer’s Travel -yritystä pyörittävä Uule-Niiles Sara on samaa mieltä Merkun kanssa. Muutosta parempaan ei ole odotettavissa lähiaikoina. Ensi talvikin saattaa olla vielä hiljainen.
– Ennen koronaa poromatkailulla oli menossa kova nousukiito. Meilläkin tehtiin kuusi kuukautta vuodessa töitä aamusta iltaan. Se oli aikaa, jolloin moni yrittäjä uskoi tulevaisuuteen.

Saran yrityksen matkailutuotteet ovat tällä hetkellä myynnissä kolmena päivänä viikossa. Päätoimisen poromatkailuyrityksen ainoana vaihtoehtona on ollut satsata suomalaisiin asiakkaisiin.
– Olemme hieman muuttaneet ohjelmien sisältöä ja laskeneet hintaa. Siitä ei voi olla varma, onko hintojen alennus ollut oikea veto, mutta näin on kuitenkin yhteistyökumppaneitten kanssa päätetty. Nyt meillä on vieraillut 2–10 asiakasta päivässä, kun ennen koronaa päivittäinen asiakasmäärä oli sadan hujakoilla.

Sara sanoo, että ammattimaisesti toimivat, ison kulurakenteen omaavat yritykset tekevät tällä hetkellä tappiota joka päivä. Hänenkin yrityksensä pyörii aiemman 15–20 kausityöskentelijän sijaan pelkän omistajan työpanoksen voimin. Yksi henkilö käy avustamassa silloin, kun Saralla on muuta menoa.

Hiihtokeskusten lähellä mahdollisuus pärjätä parhaiten

Poromatkailua harjoitetaan laajalla alueella Suomussalmelta Utsjoelle. Kotimaisia matkailijoita voivat saada asiakkaikseen parhaiten sellaiset yritykset, jotka toimivat isoissa matkailukeskuksissa tai niiden lähistöllä.

Rovaniemen matkailijaluvut ovat nousseet valtavasti viime vuosina ulkomaalaisten matkailijoiden osalta, mutta suomalaiset eivät juurikaan pidä Rovaniemeä talvimatkailukohteena, jonne tultaisiin viettämään esimerkiksi hiihtolomaa.
– Tätä pidetään kauttakulkupaikkana, Miia Merkku sanoo.
– Toki Rovaniemen alue on tehnyt markkinointikampanjoita suomalaisille, ja esimerkiksi Aurinkomatkat on ottanut Rovaniemen yhdeksi pakettimatkakohteekseen, mutta kotimaiset asiakkaat eivät voi millään paikata kansainvälisten asiakkaiden jättämää aukkoa.

Alkuvuoden aikana Arctic Reindeer -porotilalla on käynyt muutamia asiakkaita viikoittain. – Ei se paljon ole, mutta eteenpäin kuitenkin, Merkku toteaa.

Hänen yrityksensä vahvuutena on, että matkailuvirtojen tyrehdyttyä on voitu panostaa muuhun toimintaan.
– Töitä on ollut aika paljonkin poronhoidon puolella. On helpotus, että tuloja tulee eri lähteistä. Lapissahan on tyypillistä, että elanto otetaan pienistä puroista.

Usea poromatkailuyrittäjä harjoittaakin varsinaisen matkailutoiminnan lisäksi esimerkiksi lihanjalostusta ja lihan suoramyyntiä sekä myy oheistuotteita, kuten käsitöitä tai taidetta.

Tämän kauden liikevaihto tehtiin ennen koronaa parissa päivässä

Uule-Niiles Sara sanoo, että jos kansainvälisiä asiakkaita ei pian saada Lappiin, poromatkailuala romahtaa.
– Kylmä totuus on, että jos jäämme kotimaisten asiakkaiden varaan, tätä voi tehdä vain sivutoimena. Esimerkiksi meidän yrityksessämme näyttäisi siltä, että tämän kauden koko liikevaihto tulee olemaan samaa luokkaa kuin mitä ennen koronaa oli parin päivän liikevaihto.

Kevät voi vielä muuttaa jotain.
– Sitä on kuitenkin mahdotonta arvioida. Haasteellista on myös se, kun ei tiedä tuleeko huomenna kaksi ihmistä vaiko kymmenen. Kuitenkin koko ajan pitää olla valmius ottaa asiakkaita vastaan, Sara sanoo.

Miia Merkun mukaan tilanne voi kohentua hieman jo kesällä, jos koronatilanteessa ei tule takapakkeja.
– Meillä vierailee joka kesä kymmeniä eurooppalaisia bussiryhmiä, jotka ovat menossa Nordkapiin tai tulossa sieltä. Näitä vierailuja on nytkin varauslistalla.

Arctic Reindeerillä on hyvin varauksia ensi kaudeksi. Käytännössä koronan vuoksi perutut matkavaraukset ovat siirtyneet vuodella eteenpäin.

Lapin matkailulle aiemmin merkittävät maat Kiina ja Australia pitänevät rajansa kiinni tämän vuoden ajan. Aasian alueelta voi olla mahdollista saada joistakin maista asiakkaita ensi kaudelle. Toivo on nyt kuitenkin eurooppalaisissa matkailijoissa.

– Jos heitä saataisiin tänne ensi talvena, olisi se pelastus alallemme, Uule-Niiles Sara sanoo.

Valtion konttorin tuet eivät ole osuneet oikeille kuukausille

Poromatkailuyritysten on ollut mahdollista saada Business Finlandin tukea. Valtionkonttorin myöntämät tuet eivät tähän mennessä ole olleet matkailualalle suotuisia, koska liikevaihdon putoamisen vertailujaksoina ovat olleet kesä- ja syyskuukaudet, jolloin poromatkailulla ei ole paljon asiakkaita normivuosinakaan.

– Olemme jääneet Valtionkonttorin tukimuodoista tämän takia ulkopuolelle. Toivottavasti tulee vielä kolmas tukijakso, joka painottuu talvikuukausille, Sara sanoo.

Korona-ajalla voi olla vaikutusta tulevaisuuden matkailutoimintaan

Saran mukaan sosiaalisen median kautta tapahtuva markkinointi on korostunut pandemian aikana.
– Somen paikallisryhmissä tiedottaminen on noussut tärkeäksi, koska niitä luetaan paljon. Tilanne on ollut uusi varmasti niin markkinoijille kuin markkinoinnin kohteillekin, eli kotimaisille matkailijoille. He eivät ehkä ole tottuneet lähtemään lomalla porosafarille, mutta nyt palveluja tarjotaan aktiivisesti. Ja on sellaistakin asennetta ilmennyt, että kun matkailun vaikea tilanne tiedetään, on osallistuttu safarille halusta tukea alaa.

Voi olla, että suomalaisia jää asiakkaiksi myös koronan jälkeen.
– Hinta on ongelma, koska suomalaiset haluaisivat halpoja tuotteita. Ei voi kuitenkaan olla niin, että ulkomaalaiset maksaisivat samasta tuotteesta enemmän. Kahta eri hintaa ei voi olla.

Myös Miia Merkku on pohtinut kotimaisten matkailijoiden tuomaa potentiaalia.
– Suomalainen on kotimaassaan hyvin itsenäinen matkailija, mutta kyse onkin nyt palveluntarjoajien muuntautumiskyvystä. Meillä olisi heille paljon tarjottavaa.

Pandemia-aika on nostanut esiin myös suurempia matkailun tilaan liittyviä kysymyksiä.
– On syytä miettiä, mitä matkailulta halutaan. Kysymys on siitä, kannattaako meidän ylipäätään jatkaa massamatkailua herkässä luonnossa, vai profiloidummeko voimakkaammin yksilölliseen palveluun ja pienempiin ryhmiin, jolloin matkailu on entistä kestävämpää ja parempilaatuista, Miia Merkku pohtii.

Lue lisää

POROTILAMATKAILUYHDISTYKSEN HENKI LUOTIIN KUUSAMOSSA

Pasi Karinkangas toimi Porotilamatkailuhankkeiden projektipäällikkönä.

Kuusamon pikkukylissä alkanut porotilamatkailuhanke laajeni myöhemmin koko poronhoitoalueelle. Porotilamatkailuyhdistys perustettiin jatkamaan hankkeissa kehitettyjä toimintamuotoja.

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 6/2019.

Vuoden 1998 vierailu rovaniemeläisen Matti Konttaniemen Napapiirin Porofarmilla synnytti Pasi Karinkankaan mielessä kipinän. Palattuaan kotiseudulleen Kuusamon Kallioluoman paliskuntaan hän esitteli kyläyhdistyksen kokouksessa suunnitelmansa, jolla porotilalliset saattaisivat ansaita lisätuloja.
– Tienesteille oli tarvetta, koska EU:n myötä maatalouden merkitys poronhoidon lisätulona oli kuihtunut. Tarvittiin uusia tulonlähteitä, Karinkangas sanoo.

Hieman aikaisemmin hän oli osallistunut koulutukseen, jossa oli kerrottu, miten voidaan hakea niin sanottua Leader-rahoitusta. Se on Euroopan Unionin hankerahoitusmuoto, jossa hyödynnetään paikallisten asukkaiden asiantuntemusta oman alueensa kehittämisessä.
– Asia herätti paljon kiinnostusta, koska siihen aikaan kahdella entisellä koululla oli tarjolla majoituspalveluja, joiden yhteyteen poromatkailun ajateltiin hyvin sopivan. Meitä oli parikymmentä henkeä hakemassa rahoitusta hankkeeseen, jonka päämääränä oli kouluttaa ihmisiä ja poroja matkailualalle.

Varoja haettiin myös alueen lihan- ja kalanjalostuksen kehittämiseen.
– Ajatukset olivat sikäli avoimia, että emme keskittyneet hakemuksessa pelkkään matkailuun. Kaikenlaista kaupankäyntiä oli mukana suunnitelmissa. Esimerkiksi monet hotellit ja ravintolat halusivat käsiteltyä kalaa ja lihaa lähialueelta. Paikallista jalostustoimintaa ei vaan juuri ollut olemassa, Karinkangas muistelee.

Rahoitus järjestyi ja kouluttautuminen alkoi

EU suhtautui suopeasti kuusamolaisten rahoitustoiveisiin ja porotilamatkailusta kiinnostuneita alettiin kouluttaa hankkeen voimin. Hankkeen vetäjäksi valittiin idean isä, Pasi Karinkangas.
– Koulutimme poroja ja ihmisiä, teimme harjoitusreitistöjä ja vierailimme jo olemassa olevissa poromatkailuyrityksissä Suomessa ja Ruotsissa.

Siinä vaiheessa kun porot ja porotilamatkailuyrittäjät alkoivat olla valmiita vastaanottamaan matkailuvirtoja, loppui entisiin kouluihin keskittynyt majoitustoiminta.
– Se vaikutti meidän tulevaisuuteemme merkittävästi. Kun enää ei ollut majoitusta, poromatkailuun liittyvät työt alkoivat keskittyä Rukan alueelle. Saimme kuitenkin perustettua osuuskunnan, joka on vieläkin toiminnassa. Hiipuneena, mutta toiminnassa kuitenkin.

Tarina ei kuitenkaan pääty tähän.

Paliskuntain yhdistys kiinnostui

Kuusamolainen, Paliskuntain yhdistyksen hallitukseen kuulunut Osmo Säkkinen kertoi muulle hallitukselle kuusamolaisten hankkeesta. Itsekin pienimuotoista porotilamatkailuyritystä pyörittänyt Säkkinen innosti hallitusta tutkimaan mahdollisuuksia laajentaa hanketta laajemmalti poronhoitoalueelle. Erityisen innostunut uusista ajatuksista oli nykyisinkin Paliskuntain yhdistyksessä toimistopäällikkönä työskentelevä Matti Särkelä.

Särkelä ja Karinkangas marssivat Lapin yliopiston hankevastaavien puheille.
– Yritimme saada yliopiston hakemaan hanketta, mutta se olisi halunnut neljänneksen koko rahoituksesta itselleen. Sanoin yliopiston pihalla Matille, että jotenkin muuten pitää asiassa edetä. Lopulta hän onnistui vakuuttamaan Paliskuntain yhdistyksen hallituksen asian tärkeydestä, jolloin hankkeen hakijaksi tuli Paliskuntain yhdistys, Karinkangas kertoo.

Rahoitus saatiin, ja ensimmäisessä hankkeessa oli mukana Itä-Lapin kuntia ja Kuusamo. Hyvin menneen kauden jälkeen haettiin rahoitusta jatkohankkeelle, joka kattoi koko poronhoitoalueen.
– Jokaisesta kunnasta oli mukana vähintään yksi halukas. Mukaan tulijoita olisi ollut enemmän kuin pystyimme ottamaan.

Loppujen lopuksi hankkeessa oli 82 osallistujaa.
– Oli hienoa, että kaikista kunnista tuli hankkeelle rahoitusta. Siihen edesauttoi muun muassa median myönteinen suhtautuminen toimintaamme.

Porotilamatkailuhanke 2:ssa toteutettiin poromatkailuyrittäjien kanssa yhteisesite markkinoinnin tueksi.

Monella silloisella osallistujalla on nykyään toimiva porotilamatkailuyritys. Osa yrityksistä tekee merkittävää taloudellista tulosta.
– Yrittäjäkoulutus olikin tärkeä osa hanketta, jotta alalle aikovat olisivat perillä kaikista yrityksen toimintaan liittyvistä asioista.

Hankkeesta yhdistykseksi

Viimeisen Pasin vetämän porotilamatkailuhankkeen loppusuoralla, marraskuussa 2005, perustettiin Porotilamatkailu ry.
– Yhdistyksen olemassaolo katsottiin niin tärkeäksi, että ministeriökin lupasi antaa avustusta. Se jäi kuitenkin lopulta pelkäksi lupaukseksi, joten toimintaa pyöritetään pääasiassa jäsenmaksuilla ja paliskuntien antamilla avustuksilla.

Pasi Karinkangas käy edelleen yhdistyksen kokouksissa asiantuntijan ominaisuudessa.
– Ikää on tullut jo sen verran, että en ole aktiivitoiminnassa mukana, mutta neuvoja annan, jos sellaisia halutaan. Ja kun kyse on sellaisesta asiasta, jossa osaan neuvoa, Karinkangas toteaa.

Hän on iloinen siitä, että porotilamatkailulla menee hyvin.
– Ympäri poronhoitoaluetta on useita menestyviä yrityksiä. Olen iloinen myös siitä, että hankkeissa vallinnut yhdessä tekemisen perinne on siirtynyt nykypäivään. Yritykset ovat yhteydessä toisiinsa ja tekevät esimerkiksi kiireisinä aikoina yhteistyötä.

Lue lisää

POROMATKAILULLA PYYHKII HYVIN OULUN SEUDULLA

Porokarnevaaleilla ajetaan jokamiesluokan porokisaa Oulun torilla.

Ulkomaalaiset matkailijat ovat äärimmäisen kiinnostuneita, oma-aloitteisia ja valmiita matkustamaan päästäkseen tutustumaan poroihin ja poronhoitoon. Kielitaidolla on suuri merkitys, jotta turisti saa vierailustaan tilalla kaiken irti.

--- Teksti: Olga Oinas-Panuma. Kuva: Heino Kuha --

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 6/2019.

Oulu on kasvava, kehittyvä, kansainvälinen ja nuori kaupunki, joka säteilee positiivista energiaa ympärilleen ja matkailutoimintaan. Matkailijamäärät Oulun ympärillä kasvavat ja poromatkailun kysyntä pysyy hyvänä. Poromatkailun tulevaisuuden uskon olevan Oulun seudulla valoisa. Hyvään tilanteeseen ei saa kuitenkaan tuudittautua. Uudistuminen on tärkeää ja myös poromatkailussa avain onneen.

Pudasjärvellä, kotitilallani Poro-Panumalla on haluttu palvella asiakasta niin kuin hän olisi meillä kotona kylässä ja tämä tapa on purrut matkailijoihin. He eivät hae ihmeitä eivätkä kaipaa esittämistä, vaan haluavat ennen kaikkea aitoja kokemuksia ja henkilökohtaisesti räätälöityjä palveluita.

Matkailu ei menesty, jos se on pelkkää rahan nyhtämistä. On tärkeää, että matkailija saa koko rahalleen vastinetta ja työtä tehdään sydämestä. Matkailubisnes kannattaa tehdä hyvin. Hyvinvoiva eläin on paras eläin. Poro on parhaimmillaan korvaamaton valttikortti ja elämys.

Kotitilallamme vieraat otetaan mukaan ruokkimaan poroja. Kuva Olga Oinas-Panuma.

Vaikka ulkomaanmatkaajat ovat tärkeitä, ehdottomasti yhtä tärkeää on kohdata tavallisia suomalaisia ihmisiä, joille poro on usein yllättävän vieras eläin. Oulun seudulla se tapahtuu parhaiten jalkautumalla tapahtumiin, joissa kulkee ihmisiä. Usein myös paikallisia ihmisiä kiinnostavat porot ja porotalous, mutta tiedon saanti on yllättävän haastavaa. Tapahtumiin jalkautuminen on paras tapa saada kontaktia myös sellaisiin ihmisiin, joilla poro ei varsinaisesti kiinnosta.

Nykyisin kaikenlainen vastakkainasettelu on kiivaimmillaan ja siksi on erityisen tärkeää tuoda julkisuuteen positiivisia puolia porosta. On kerrottava ihmisille millainen eläin poro on, miksi se toimii niin kuin toimii ja millaista poromiehen elämä oikeastaan on. Porotiedon jakaminen ja keskustelu matkailun kautta on yksi parhaita tapoja torjua poromiesten ja porottomien ihmisten välisiä konflikteja. Olemalla esillä saamme pinttyneet mielikuvat parhaiten haihtumaan.

On äärimmäisen tärkeää, että matkailutoiminnan rinnalla on myös tavallista poronhoitoa. Kuka muu osaa kertoa poronhoidosta paremmin kuin poromies itse? Matkailijat kaipaavat aitoja kokemuksia ja siinä totuudenmukainen tieto porotaloudesta on tarpeen.

Lue lisää

POROJA KUUDENNESSA - POROMATKAILUA TOISESSA SUKUPOLVESSA

Yrittäjäpariskunta Sami ja Hanna Riskilän omistama Sirmakko Reindeer Farm ja Kota-ravintola sijaitsevat Rovaniemellä kauniin Perunkajärven rannalla, Samin kotikylässä, suvun vanhalla tilalla. Porot siirtyvät perinteen mukaan sukupolvelta toiselle. Sami ja Hanna ovat jo kuudennen polven poronomistajia.

--- Teksti: Hanna Riskilä. Kuvat: Annika Riskilä ja Timo Tapaninen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 6/2019.

Hannan suvussa poronomistajia on ollut kirkonkirjojen mukaan jo 1700-luvulta asti. Hänen isoisovanhempien myötä syntyi 1800-luvulla Suikin paliskunta, joka yhdistyi osaksi Poikajärven paliskuntaa 1900-luvun alussa. Tarina kertoo, että isoisovanhemmat jutasivat Ounasjoenkylään 1000 poron kanssa.

Hannan pappa, Kustaa Arvid Riskilä vuonna 1929 vanhassa Ounasjokikylässä, Kuva kotiarkisto.

Sirmakko Ky perustettiin vuonna 2002 Hannan vanhempien kanssa ja se oli alusta alkaen porotilamatkailuyritys. Vanhempien jäätyä eläkkeelle, oli Samin ja Hannan luontaista jatkaa yrityksessä.
- Poronhoito ja ravintolatoiminta kulkevat käsikädessä. Nyt toiminnassa on mukana myös vanhin tyttäremme Annika Riskilä, joka vastaa uuden tilan markkinoinnista ja myynnistä.

Perheyritys on panostanut alkumetreistä asti vahvasti paikallisuuteen, eettisyyteen ja aitouteen. Tarinankerronta oli vahvasti mukana toiminnassa jo aikaisemmalla Sirmakon porotilalla, joka myytiin vuonna 2014. Viime talvena rakennettiin uusi paikka Perunkajärvelle, kauas massaturismista ja hässäkästä.
- Sirmakon porotilalla ja Kota-ravintolalla huokuu hiljaisuus ja luonnonrauha. Pihapiirissä käyskentelevät omat porot. Halusimme tuoda esiin sitä Lappia ja lappilaisuutta, jonka itse koemme metsän rauhassa, porojen palkiessa ja lintujen laulaessa.

Porot ovat meille elämä. Olemme aina olleet niiden kanssa. Tämän vuoksi kerromme mielellämme tarinoita poroperheen ja porojen elämästä. Meillä käy vieraita ympäri maailman ja he pääsevät kurkistamaan poronhoitajan arkeen osallistumalla mm. porojen ruokintaan ja tilan askareisiin. Tilallamme voi talvisin lumikenkäillä, pilkkiä ja hiihtää. Kesäisin kalastaa, soutaa tai uida. Talvisin poroajo on se kysytyin elämys, jota tullaan kokemaan läheltä ja kaukaa. Lapin lumisen metsän läpi mentäessä ihmiset kertovat kokevansa jotain ainutlaatuista ja uutta aistien avautuessa: pimeyden voi nähdä ja hiljaisuuden kuulla.

Uudelta Perunkajärven tilalta löytyy poroaitausten lisäksi vasta rakennettu 50-paikkainen elämyskota, tilavat saunarakennukset, lämmin Hot Spring -ulkoporeallas sekä talvisin virkistävä avanto ja kesäisin laituri.

Myös ruokakokemukseen on panostettu. Perunkajärveltä ei nälkäisinä lähdetä!
- Poronliha tulee oman tilan poroista. Tarjoiltava ruoka on 100 % paikallista ja eettisesti tuotettua. Myös muut raaka-aineet, kuten kalat, marjat, sienet ja yrtit tulevat läheltä. Eettisyys ja paikallisuus ovat poroperheemme liiketoiminnan tärkeimpiä arvoja.

Haluamme olla yritys, joka tunnetaan laadusta ja kestävästä matkailusta. Panostamme koko ajan enemmän kestävään kehitykseen sekä luontoystävällisiin tuotteisiin ja pyrimme olemaan hyvänä esimerkkinä.

Porotilamatkailuyrittäjänä parasta on vapaus toteuttaa omaa elämäntyyliä - poronhoito ja työ kulkevat yhdessä. Työssä saa käyttää luovuutta ja suunnitella asiakkaiden kanssa heille täydelliset ohjelmat sekä toteuttaa heidän arktisimmat unelmansa. On upeaa oppia uusista kulttuureista ja tavata uusia ihmisiä ympäri maailman. Matkailun kehittäminen sekä sen kasvun ja kehityksen näkeminen kannustavat jatkamaan.

Meillä on Lapissa tilaa olla. Meitä ympäröi ihana luonto ja mahtavat ihmiset. Lapissa puitteet ovat hulppeat ja nähtävää on niin paljon, meille lappilaisillekin. Kunnioitetaan luontoa ja tehdään järkeviä ratkaisuja kaikkien tulevaisuuden kannalta. Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen.
‘If everyone made a small change, it would make a huge difference.’

Lue lisää

INTO PAADAR - POROTILAMATKAILUN PIONEERI

Yritys perustettiin, koska sille oli tilausta. Saamelaiset, poro ja luonto. Näiden hakusanojen kanssa matkailijat tulivat Into Paadarin puheille 1980-luvun Inarissa. Paadar päätti alkaa antaa hakuihin tuloksia.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat Paadarin kotiarkisto ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 6/2019.

Pohjoislappilaiseen tapaan Into Paadar oli tottunut tekemään kahta työtä. Poronhoitajan ammattiin hän oli kasvanut jo lapsena, työ Inarin Riistan rautaosastolla alkoi myöhemmin.
– Kaupalle tuli usein turisteja kyselemään, että missä he voisivat nähdä saamelaisia. Sanoin, että tässä on yksi, Paadar muistelee nauraen.

Turistien toiveet eivät kuitenkaan toteutuneet täydellisesti pelkällä rautakaupassa käynnillä.
– Lapinpukuisia saamelaisiahan he halusivat nähdä. Siihen aikaan vanhemmat ihmiset käyttivät lapinpukua käydessään kylällä, joten kerroin, että hyvällä tuurilla he saattaisivat saamelaisen nähdä.

Toinen kysymys koski poroa.
– Neuvoin, että maantien laidassa saattaa sellaisen nähdä. Mutta siihenkin tarvitaan hyvää tuuria.

Pienestä se alkoi

Paadarin mielessä alkoi kyteä ajatus matkailuyrityksestä, jossa esiteltäisiin saamelaisuutta, pohjoista elämää ja poronhoitoa.
– 1980-luvun puolivälissä minulle myönnettiin porotila, jolloin jäin pois vakinaisesta virasta kaupalla. Silloin aloimme pyörittämään erilaisia ohjelmia porotilan pihapiirissä.

Matkailutuotteen sisällön suhteen ei voinut kysyä keneltäkään opastusta, koska muita vastaavia yrityksiä ei ollut.
– Kun ei ollut mistä ottaa mallia, piti kokeilla kaikenlaista. Se oli vähän niin kuin heikoille jäille menemistä: Kun jää alkoi rapista, täytyi kääntyä takaisin ja lähteä eri suuntaan, Paadar toteaa.

Inarin Solojärven porotilalla kokeiltiin erilaisten poronhoitoon liittyvien toimintojen sorvaamista matkailutuotteiksi.
– Pienimuotoinen erotus ei ollut loppujen lopuksi kummoinen myyntiartikkeli. Poroajoa oli monenlaista, sai ajaa suksilla ja pulkalla, mutta käytäntö osoitti, että ainoa toimiva muoto oli rekiajo. Huomattiin, että sellaisten, jotka eivät ole koskaan porolla ajaneet, ei kannata käyttää suksia tai pulkkaa.

Alkuvuosina matkailutoimintaa harjoitettiin Paadarin porotilalla vain talvisin.
– Silloin täällä ei juuri ollut kesämatkailua, kun taas nykyään asiakkaita on samalla lailla kesällä ja talvella.

Markkinointikeinoina matkamessut ja viidakkorumpu

Paadar alkoi käydä esittelemässä yritystään matkamessuilla.
– Sieltä löytyi jonkin verran yhteyksiä matkanjärjestäjiin. Asiakkaita tuli paljolti myös ihan siten, että joku kuuli joltakin toiselta, että me järjestämme tämmöistä toimintaa, Into Paadar kertoo asiakashankinnan alkuvaiheista.

Asiakkaat olivat jo silloin etupäässä ulkomailta. Myös verkostoitumista muiden lähialueen matkailuyritysten kanssa viriteltiin.
– Karigasniementien varressa olevan Kiella-tuvan kanssa tehtiin ensimmäisenä yhteistyötä. Mutta kyllä toiminta oli silloin hyvin pienimuotoista, että jos leipä olisi ollut siitä kiinni, olisi jäänyt tekemättä. Piti tehdä elääkseen muutakin.

Kokeilujen jälkeen porotilan matkailutuotteiksi jäivät pihaohjelma ja porosafarit. Yhdeksän vuotta sitten yrityksessä tehtiin sukupolvenvaihdos, jolloin Inarin Porofarmia alkoi johtaa Inton poika, Jan-Eerik yhdessä vaimonsa Hannelen kanssa.

Nykyään farmin asiakkaat, alkuperäistä ajatusta kunnioittaen, saavat tietoutta saamelaisista ja poronhoidosta. Samalla he voivat muun muassa ruokkia poroja, heittää suopunkia ja kahvistella kodassa.
– Sen verran olen itse vielä mukana toiminnassa, että koulutan matkailuporoja.

Matkailuporon pilttauksesta muodostui Porotilamatkailu ry:n virkatehtävä

Into Paadar on kuulunut Porotilamatkailuyhdistykseen sen toiminnan alusta lähtien. Muutaman toimintavuoden jälkeen yhdistyksessä asetettiin tavoitteeksi, että matkailussa käytettävät porot luokiteltaisiin vakuutusyhtiöissä perusporoja arvokkaammiksi.
– Ajatuksena oli, että matkailuporon korvaus tulisi olla korkeampi, koska kyseessä on koulutettu ajoporo. Kun vakuutusyhtiöiltä sitten saatiin sellaiset lausunnot, että se on mahdollista, yhdistyksen tehtäväksi tuli matkailuporojen pilttaus eli merkintä. Matkailuporon arviointitapahtumassa on siis aina mukana yhdistyksen hallituksen jäsen.

Paadar katsoo, että yhdistystoiminnassa mukana olevat yrittäjät voivat ottaa opikseen toisiltaan, vaikkakin jokainen toteuttaa toimintaansa omalla tavallaan.
– Kahta ihan samalla lailla toimivaa poromatkailuyritystä tuskin on, hän sanoo.

WWW-sivut: Inarin porofarmi

Lue lisää

KYSYNTÄÄ ENEMMÄN KUIN TARJONTAA

Arctic Reindeer on vuonna 2006 perustettu porotila lähellä Joulupukin pajakylää ja Porotilamatkailu ry:n jäsen. Kuva: Juha Järvenpää.

Porotilamatkailun kasvu on ollut viime vuosina huimaa. Vaikka porotilamatkailun liikevaihto on noussut lähelle porotalouden tasoa, poromatkailuyrittäjät tietävät, että ilman toimivaa porotaloutta ei olisi porotilamatkailuakaan.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvaajat mainittu kuvateksteissä ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 6/2019.

Porotilamatkailuyhdistyksen puheenjohtajan mukaan viimeisen viiden vuoden kasvu on ollut vahvasti nousujohteista.
– Tarkkoja lukuja ei ole, mutta on laskettu, että tällä hetkellä porotilamatkailun vuosiliikevaihto olisi noin 10 miljoonaa euroa. Asiaa ollaan kartoittamassa ja tarkempia tietoja saadaan lähitulevaisuudessa, Uule-Niiles Sara kertoo.

Laadun pitää olla kunnossa

Sara sanoo, että palvelun laatuun, turvallisuuteen ja eläinten hyvinvointiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota.
– Myös matkanjärjestäjät ovat alkaneet seurata tarkasti näitä asioita. On koko porotilamatkailuväen yhteinen tehtävä huolehtia siitä, että kaikki toimii asianmukaisesti.

Porotilamatkailun vahvuutena on se, että ala on ammattilaisten käsissä.
– Tätä työtä tekevät ihmiset, jotka ovat kasvaneet poronhoitoon. Mukana ei ole niin sanottuja villejä yrittäjiä, joilla vilkkuvat vain euronkuvat silmissä, Uula-Niiles Sara toteaa ja muistuttaa, että Porotilamatkailuyhdistyksen jäseneksi pääsee vain paliskunnan jäsen.

Yhdistyksellä on noin 120 henkilö- ja yritysjäsentä. Porotilamatkailua harjoittavia yrityksiä on hänen arvionsa mukaan Suomessa reilu 100.

Porotilamatkailu ponnistaa porotaloudesta

Porotilamatkailuyhdistys on perustettu tämän vuosituhannen alkupuolella. Viimeiset kymmenkunta vuotta puheenjohtajana toiminut Sara puhuu nykyisin mieluummin poromatkailusta kuin porotilamatkailusta.
– Tilanne on sikäli muuttunut alkuajoista, että kun ennen matkailijat vietiin perinteisille porotiloille, on suurin osa nykyisistä matkailuporotiloista suunniteltu nimenomaan matkailijoiden tarpeisiin. Tilat myös sijaitsevat pääasiassa suurten matkailukeskusten lähistöllä.

Saran mukaan poromatkailun perustana on edelleen porotalous.
– Poromatkailu tarvitsee rinnalleen porotalouden ja sen historian. Kaikki matkailijoille kerrottavat tarinat ovat vahvasti sidoksissa poroelinkeinon historiaan. Matkailu ja elinkeino kulkevat käsi kädessä – siitä kertoo sekin, että matkailuporot ovat mukana paliskuntien tokissa, hän sanoo.

Moni poronhoitoon liittyvä asia, esine ja toimenpide olisi voinut jäädä unholaan ilman poromatkailua.
– Perinteiset tavat kouluttaa poroja ovat heränneet henkiin. Myös vanhoja esineitä on otettu jälleen käyttöön. Minullakin on paljon näitä esineitä, jotka olisivat ilman matkailutoimintaa varmaankin jo tuhottu tai lahonneet.
Poromatkailun kautta poronhoidosta ja Pohjois-Suomesta kerrotaan vuosittain sadoilletuhansille matkailijoille. – Poromatkailulla on oma osansa porotalouden hienon imagokuvan viemisessä maailman tietoisuuteen, Sara toteaa.

Suurin osa poromatkailun asiakkaista on ulkomaalaisia. Saran omassa yrityksessä Saariselällä suomalaisten matkailijoiden osuus on vain muutamia promilleja.
– Tällä hetkellä kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Hyvin monet yrittäjät, minä mukaan lukien, joutuvat myymään ei-oota aika paljon.

Yhdistys yhdistää matkailutoimijoita

Uule-Niiles Sara lähti itse mukaan porotilamatkailuyhdistyksen toimintaan, koska halusi kehittyä yrittäjänä.
– Aloittelevana yrittäjänä oli valaisevaa tutustua muiden saman alan yrittäjien toimintaan. Samalla on päässyt tekemisiin matkailun eri sidosryhmien kanssa. Yhdistyksessä mukana olo on auttanut paljon oman liiketoiminnan kehittämisessä.

Porotilamatkailu ry:n puheenjohtaja Uule-Niiles Sara. Kuva: Hanna Nuorgam.

Puheenjohtajuus tuli Saralle täytenä yllätyksenä.
– Se oli kymmenisen vuotta sitten, kun Levin vuosikokouksessa joku ehdotti minua puheenjohtajaksi. En ollut siihen millään tavalla varautunut, mutta otin homman vastaan ja tässä sitä edelleen ollaan, hän naurahtaa.

– Työ on ollut mielenkiintoista ja antanut paljon. Meillä on ollut hyviä hankkeita, jotka ovat liittyneet muun muassa toiminnan laatuun ja turvallisuuteen. On ollut erilaisia koulutuksia ja ollaan päästy näkemään oman alan ja muun matkailualan yrityksiä, Sara summaa yhdistyksen toimintaa. Kun yhdistyksessä on jäseniä ympäri poronhoitoaluetta, alueelliset erot tulevat myös esille.

– Matkailijoille suunnatut perustuotteet ovat pääpiirteissään samanlaisia kaikkialla, mutta jokaisella yrityksellä on hieman oma tapansa tehdä asioita. Kun yhdistyksen eteläisin yrittäjä toimii Suomussalmella ja pohjoisimmat Utsjoella, on selvää, että toiminnassa on kulttuurisia ja alueellisia eroja.

Porotilamatkailuyhdistys pilttaa matkailuporot

Niin sanotun matkailuporon tulee olla vähintään kolmevuotias uros, joka on opetettu toimimaan ihmisten kanssa. Sen pitää pystyä käyttämään valjaita ja vetämään rekeä. Porotilamatkailuyhdistyksen tehtävänä on arvioida, onko porosta matkailuporoksi. Arviointi- eli pilttaustilanteessa on paikalla kyseisen paliskunnan edustaja ja yhdistyksen hallituksen jäsen.
– Ammattilainen näkee aika pikaisesti, että onko porolla matkailuporon ominaisuuksia, Sara toteaa.

Matkailuporot pyritään pilttaamaan keväällä. Pilttaamassa hallituksen jäsen Miia Merkku sekä paliskunnan edustajat Matti ja Jarno Konttaniemi. Kuva: Veikko Maijala.

Matkailuporoksi ei pääse mikä tahansa pihalemmikki, koska matkailuporon tulee tuottaa taloudellista hyötyä omistajalleen. Sitä ei ole tosin määritelty, kuinka paljon poron pitää euroja vuodessa tuottaa.
– Matkailuporo säilyttää asemansa elämänsä loppuun saakka, mutta kyllähän sen tehtävät vuosien saatossa muuttuvat kevyemmiksi. Silloin se tekee harvemmin keikkoja ja on mukana vähemmän voimaa vaativissa töissä, kuten esityksissä tai valokuvattavana. Poroissa on isoja yksilöllisiä eroja siinä, kuinka kauan ne jaksavat olla työelämässä. Toki omistajallakin on vaikutusta siihen, miten poro jaksaa. Sillä pitää olla uransa aikana sopivassa suhteessa työtä ja lepoa.

Tällä hetkellä Paliskuntain yhdistyksen ylläpitämässä matkailupororekisterissä on 1236 poroa.

Asenteet poromatkailua kohtaan muuttuneet

Uule-Niiles Sara muistaa ajat, kun poromatkailua pidettiin joidenkin muiden poroelinkeinon harjoittajien keskuudessa paljolti harrastuksena.
– Matkailuhommiin ei suhtauduttu alussa vakavasti. Ajateltiin, että siellä ne vaan matkailukeskuksissa taajovat ja värkkäävät. Nykyään poromatkailuyritykset tekevät hyvää tulosta samalla kun tiedotusvälineet ympäri maailman kertovat poromatkailujutuissaan myös porotaloudesta. Poromatkailusta on tullut elinkeino, johon suhtaudutaan vakavasti.

– Nämä kaksi tarvitsevat toisiaan. Poromatkailua ei olisi olemassa ilman toimivaa porotaloutta. Poromatkailu on puolestaan merkittävä informaatioväline, kun porotaloudesta viedään tietoutta maailmalle, Sara kiteyttää.

Lue lisää