PALISKUNTIEN NÄKEMYKSIÄ EI HUOMIOIDA ROVANIEMEN KAUPUNGIN PÄÄTÖKSISSÄ

Hirvaan loislääkintään ei riitä yksi mies avuksi eläinlääkärille.

Poikajärven paliskunta - Rovaniemen kaupunki ei halua kuunnella paliskuntien mielipiteitä, kun se suunnittelee uusia asuinalueita ja tuulivoimapuistoja. Kaupungin teettämässä tuulivoimaselvityksessä Meltaukseen sijoitettiin kolmen myllyn tuulivoimapuisto, jonka vaikutuksista poronhoitoon ei kysytty Poikajärven paliskunnalta, vaikka kyseessä on poronhoidolle merkittävä alue.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Sanna Hast.

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2024.

Poronhoidolla oli vaikutuksensa siihen, että Rovaniemestä tuli 1900-luvun alkupuolella Lapin kaupankäynnin keskus. Erilaisia porotuotteita kuljetettiin tuolloin merkittäviä määriä rautateitse Rovaniemeltä Keski-Eurooppaan. Ympäri Lappia pororaidoilla tuoduista liha-, nahka- ja luutuotteista sekä taljoista myytiin iso osa jo Rovaniemen markkinoilla.

Rovaniemi hyödyntää poroa matkailumarkkinoinnissaan, ja miksipä ei hyödyntäisi, sillä matkailijoille on tarjolla monenlaisia poroon liittyviä matkailutuotteita. Monelle turistille jo pelkkä poron näkeminen on elämys.

Poronhoito on siis edesauttanut Rovaniemen kehittymistä kaupungiksi ja porolla on rakennettu kaupungin imagoa. Siihen nähden Rovaniemen suhtautuminen käytännön poronhoitoon on yllättävän välinpitämätöntä.
– Kaupunki ei huomioi kaavoituksessa eikä missään keskusteluissa poronhoitoa, toteaa Poikajärven paliskunnan poroisäntä Janne Mustonen.

Kaupunki suunnittelee uusia asuin­alueita poronhoitajilta kyselemättä. Se ei myöskään kerro uusille alueille muuttaville asukkaille alueiden historiasta tontteja myydessään. Muutosta eivät ymmärrä porot eivätkä entisille porojen laidunmaille muuttavat asukkaat, mistä aiheutuu molemminpuolista hämmennystä.

Muutama vuosi sitten Rovaniemen kaupunki teetätti konsulttiyhtiöllä tuulivoimaselvityksen. Rovaniemen paliskunnille selvityksen tekemisestä ei kerrottu. Selvityksen mukaan Auttissa ja Meltauksessa sijaitsevilla alueilla ei ole rajoitteita tuulivoimalle, vaikka tosiasiassa molemmat alueet ovat tärkeitä poronhoidon toiminta- ja laidunalueita.

Meltaukseen suunniteltu kolmen tuulimyllyn teollisuusalue sijaitsee Poikajärven paliskunnassa. Kaupunginvaltuusto äänesti suunnitelman hyväksymisestä tänä keväänä.
– Yritimme vaikuttaa kaupungin päättäjiin, ja äänestyksestä tulikin tiukka, sillä Meltauksen tuulivoimasuunnitelma sai kaupunginvaltuustolta kannatuksen vain yhdellä äänellä, Mustonen sanoo.

Tällä hetkellä on epäselvää, vaaditaanko suhteellisen pienen tuulivoimateollisuusalueen toteuttamiseen ympäristövaikutusten arviointia (YVA-menettelyä), jolloin paliskunta pääsisi kertomaan näkemyksensä teollisuusalueen vaikutuksista poronhoitoon.
– Emme vielä tiedä, miten etenemme, mutta joka tapauksessa kaupunki joutuu nyt ottamaan huomioon myös meidän mielipiteemme, jos aluetta aletaan kaavoittaa.

Asia on Mustosen mukaan hankala, koska hanke sijoittuu yksityisten maille. Jos paliskunta onnistuu torppaaman tuulivoiman, on mahdollista, että poronhoitajien ja maanomistajien välit tulehtuvat.

Poronhoidolla on pitkät perinteet

Poikajärven paliskunta on laaja ja monivivahteinen. Sen alueella sijaitsevat Rovaniemeltä länteen, pohjoiseen ja itään suuntautuvat isot maantiet, lentokenttä, varuskunta-alue ja suuri osa Rovaniemen taajamaa. Poronhoito on ollut monelle suvulle elinkeino ja elämäntapa useiden sukupolvien ajan.

Mustosen mukaan poronhoito elää tällä hetkellä kannattavuuskriisin keskellä.
– Meidän palkisessa on ollut aina suhteellisen paljon ammattiporomiehiä, joiden tulojen pääosa on tullut poronhoidosta. Heidän määränsä on kuitenkin vähentynyt, koska kulut ovat nousseet jyrkästi vuosi vuodelta, ja tuloja on pakko hankkia perusporonhoidon ulkopuolelta.

Toisaalta paliskunnassa uskotaan tulevaisuuteen, sillä vaikka paliskunnan porot kuuluvat pääasiassa vanhemmille ikäryhmille, myös nuoria osakkaita on huomattava määrä. Tuottoa on pyritty parantamaan nostamalla lihan jalostusastetta.
– Monet leikkaavat ja myyvät poronlihansa itse. Puolet palkisen teuraista myydään suoraan yksityisasiakkaille, puolet menee ostoliikkeille. Suhdeluku vaihtelee liikkeen hinnan mukaan, Mustonen sanoo ja harmittelee teurastamon puutetta.
– Palkisella ei ole osuutta mihinkään teurastamoon. Jos täällä olisi enemmän hyväksyttyjä laitoksia, niistä menisi varmasti lihaa nykyistä enemmän muun muassa matkailun tarpeisiin.

Monet paliskunnan osakkaat ovat mukana poromatkailussa joko työntekijöinä tai yrittäjinä.
– Sillä tavalla voi hommata lisätuloa. Poronhoito sopeutuu monenlaiseen tilanteeseen, tämä on sellainen laji, Mustonen sanoo.

Pohjoiset ja itäiset alueet tuotannollisesti parhaita

Rovaniemen ympäristö on ollut sotien jälkeen merkittävää puunhankinta-aluetta, minkä seurauksena Poikajärven paliskunnassa ei enää vanhoja honkia humise. Poronhoidon kannalta parhaita seutuja on paliskunnan pohjois- ja itäosa, jossa lähes ainoana maankäyttäjänä toimii metsätalous.
– Se onkin sitten tosi vahva maankäyttäjä, joka on vienyt laitumia paljon. Tehokas metsätalous on yksi suurimmista syistä ruokinnan tarpeen kasvulle, Mustonen sanoo.

Pohjois- ja itäosat palkisesta ovat pääosin valtion maita, yksityisten maita sijaitsee jokivarressa ja kaupungin ja kylien lähellä.

Porotyöt hoidetaan neljällä työporukalla. Talvella käytännössä kaikki porot ruokitaan tarhoissa. Vasat merkitään kesällä perinteiseen tapaan, mikäli mahdollista.
– Joillakin alueilla se ei onnistu, koska porot eivät enää kokoonnu yhteen samalla tavalla kuin ennen, mutta syksyllä pyrimme käyttämään poroja edelleen mahdollisimman paljon erotuksissa.

Jos porot eivät kokoonnu enää entiseen tapaan, eivät sitä tee myöskään poromiehet.
– Tarhaus on aiheuttanut sen, että eri omistajien porot eivät ole samalla tavalla isoissa tokissa niin kuin aikaisemmin. Tällöin poromiesten välinen vuorovaikutus vähenee ja yhteisöllisyys katoaa, kun jokainen huolehtii vain omista poroistaan. Enää ei tehdä yhdessä töitä yhtä paljon kuin ennen.

Liikenne verottaa ja lennoston alue kasvaa

Poikajärven paliskunnassa on kaksi suurta valtaväylää, Valtatie 4 ja Kantatie 79 Rovaniemeltä Kittilän kautta Muonioon. Vuonna 2023 poroja jäi auton alle eniten Muonion paliskunnassa (382), seuraavina vahinkotilastoissa olivat Poikajärvi (221) ja Oivanki (217).

Janne Mustosen mukaan liikennevahingot ovat pääasiassa sesonkiluontoisia. Kesällä porot hakeutuvat maanteille, koska avoimen tien päällä tuuli vähentää poroja kiusaavien paarmojen, sääskien ja mäkärien lukumäärää. Syksyllä tulee lunta, pimeää ja liukasta samaan aikaan kun etelän ihmiset alkavat kulkeutua Lapin matkailukeskuksiin.
– Arviomiehet saattavat olla välillä hyvinkin kiireisiä. Vaikka meillä on satakunta poronomistajaa, heistä on kuitenkin vain kolmisenkymmentä aktiiveja. Liikennevahinkojen arviointi työllistää heitä aika paljon.

Lennosto on laajentamassa aluettaan. Mustonen uskoo, että laajennus ei aiheuta isompia ongelmia.
– Jos alue aidataan kunnolla, sinne ei pääse poroja. Keskustelemme Puolustusvoimien kanssa säännöllisesti, kävimme viimeksi keväällä kiertämässä uudet rakennustyömaat.

Poikajärven paliskunta

Kotikunta: Rovaniemi
Pinta-ala: 2 536 neliökilometriä
Suurin sallittu eloporomäärä: 4 600
Poronomistajia: 96

Ohjeet on kirjattu, mutta ovatko ne tiedossa?

Kun kirjoittaa Rovaniemen kaupungin sivujen hakuruutuun 'porot ja vakituinen asutus' saa hakutulokseksi tiedoston, jossa annetaan ohjeita rakentajalle Rovaniemellä.

Tekstissä kerrotaan, että 'porolla on poronhoitoalueella maanomistussuhteista riippumaton vapaa laidunnusoikeus. Tämä on poronhoidon tarkoituksenmukaisen toiminnan kannalta välttämätöntä. Poron vapaa laidunnusoikeus perustuu poronhoitoalueen historiaan nautintaoikeuksineen ja se on poronhoitoa koskevassa lainsäädännössä tarkoitettu pysyväksi oikeudeksi'. Rovaniemen kerrotaan sijaitsevan poronhoitoalueella.

Ohjeessa mainitaan myös, että 'porot tulevat uusille asuinalueille, koska ne ovat voineet vapaasti laiduntaa alueella ennen rakentamista, ja että porojen pihoille tuleminen on tavallisinta parin ensimmäisen vuoden aikana ja sitten se vähenee'.

Tekstistä saa käsityksen, että Rovaniemen kaupungin kantana on, että poro kuuluu Rovaniemelle.

On sitten eri asia, tiedetäänkö ohjeen olemassaolosta ja kuinka aktiivisesti sen sisällöstä tiedotetaan rakentamista suunnitteleville ja muille rovaniemeläisille. Markkinoimaton tiedostohan on vain ison internetin pieni osa, jonka voi löytää ainoastaan silloin kun sitä osaa etsiä.

Lue lisää

IKOSEN PALISKUNTA: PIENI, MUTTA VIREÄ

Senni ja Raimo Hepola sekä Matkalainen Äkäslompolon kisoissa. Kuva: Emmi Ilvo-Hepola.

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2023.

Litokairan soidensuojelualueella ei pyöri tuulimyllyn lapa eikä jauha kaivosyhtiön pora. Ikosen paliskunnan pinta-alasta on yli puolet suometsäerämaata, jossa laiduntaa kesäisin myös naapuripalkisten poroja.

Ikosen paliskunnassa kesä meni melko totutulla tavalla.
– Vasat on leikattu, ja vasaprosentti vaikuttaa ihan kohtalaiselta. Jonkin verran vasoja jäi leikkaamatta, kun kaikkia tokkia ei löytynyt, poroisäntä Ari Hepola kertoo.

Tavoittamattomat tokat liikkuivat kesällä kaikella todennäköisyydellä Litokairassa, suurikokoisessa ja vaikeakulkuisessa suometsäerämaassa, joka on myös luonnonsuojelualue.
– Käytämme paljon porojen kokoamisessa apuna GPS-pantoja, mutta tällä kertaa kaikki pannat löytyivät samoista tokista.

Poroisäntä Ari Hepola. Kuva: Senni Hepola.

Innokas yhteisö, jolla on hyvät välit naapuripalkisiin

Ikosen paliskuntaan kuuluu 32 osakasta, joista parikymmentä toimii poronhoitotöissä aktiivisesti. Poroisännän arvion mukaan osakkaiden keski-ikä on 55 vuoden tietämillä.
– Me olemme pieni, mutta innostunut yhteisö. Tosi nuoria ei kylläkään ole kovin montaa, mikä tietysti huolestuttaa jonkin verran, Hepola sanoo.

Ikosta voi luonnehtia osa-aikaisten poronhoitajien palkiseksi. Suurin sallittu eloporomäärä on 500.
– Kokonaiselannon jos haluaisi saada, pitäisi yhden osakkaan omistaa melkein puolet poroista. Tämä vaatii muuta työtä rinnalle.

Paliskunnan pinta-alasta yli puolet kuuluu Litokairan soidensuojelualueeseen. Tällä alueella sijaitsevat myös Ikosen porojen kesälaidunmaat, joita Hepola kuvailee äärimmäisen hyviksi.
– Litokaira vetää puoleensa myös naapuripaliskuntien poroja. Syksyllä meidän porot liikkuvat puolestaan paljon muiden palkisten puolella.

Paliskuntien välistä yhteistyötä harjoitetaan maankäytön lisäksi muutenkin. Toimintaa täytyy tehostaa ja järkeistää, kun työporukat ikääntyvät ja pienenevät.
– Yhteistoiminta on ainakin poronhoitoalueen eteläpuolen palkisisten kesken yleistä nykyään. Meillä on tosi hyvät yhteydet naapureihin, apua annetaan tarvittaessa molemmin puolin. Erityisesti Oijärven kanssa meillä on paljon yhteistyötä, Hepola kertoo.

Kevättalvella kilpaillaan

Käytännössä kaikki Ikosen paliskunnan porot ovat talvella tarharuokinnassa.
– Onhan siinä oma hommansa, kun niitä haetaan tarhoihin marras–joulukuun aikoihin. Toisaalta osa poroista alkaa jo marraskuusta lähtien pyrkiä omatoimisesti kotiin päin.

Kun porot ovat tarhassa, käydään kilpailemassa. Porokilpailuihin perehtyneet tuntevat varmuudella sukunimet Hepola, Alatalo ja Jaakola.
– Se on hieno harrastus, jossa tapaa tuttuja ja näkee muiden palkisten samanhenkisiä ihmisiä. Meidän perheessä isäni, Raimo Hepola, on harrastanut kilpailuja yli 40 vuotta, ja nyt 17-vuotias tyttäremme, Senni, on kuskina.

Soidensuojelualue on siunaus

Kaivos- ja tuulivoimayhtiöt eivät pääse toteuttamaan suunnitelmiaan Litokairan soidensuojelualueelle, joten ne ovat alkaneet tähyillä Ikosen paliskunnan muihin osiin. Naapuripaliskunnissa tapahtuu jo.
– Maakuntakaavaan on merkitty yksi meidän paliskuntaan sijoittuva tuulivoimala-alue, mutta prosessi on vielä alkuvaiheessa. Oijärven palkisen puolelle, missä meidänkin porot kulkevat, on tulossa tuuli- ja aurinkovoimaa. Pudasjärvelle suunnitellun tuulivoimapuiston sähkönsiirtolinjat on alustavasti piirretty kaavaan meidän palkisen etulaitaan, Hepola kertoo.

Vasojen lautaan laitto Teerisuolla. Raimo (vas.) ja Ari Hepola. Kuva: Emmi Ilvo-Hepola.

Petopainetta ei Ikosessa ole samalla tavalla kuin sen itä- ja eteläpuolella.
– Me olemme vielä onneksi säästyneet, pedoista ei ole ollut sillä tavalla haittaa. Mutta kun vesiastia alkaa täyttyä alhaalta päin, niin ylihän se vesi tulee lopulta. Jos pedoilta loppuu ruoka etelässä, on odotettavissa, että ne suuntaavat tänne ja raapaisevat ronskilla kädellä.

Metsästyskoirat häiritsevät porojen kiima-aikaa

Nykyään metsästäjä seurailee koiransa kulkua puhelimen välityksellä. Hän tarttuu aseeseen vasta kun on päässyt autollaan koiran ja metsästyskohteen lähimaastoon. Ikosen paliskunnassa metsästyskoirien aiheuttamat häiriöt ja vahingot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta.
– Koirat häiritsevät porojen kiima-aikaa ja syyserotuksia aika paljon nykyään. Oulusta ja sen lähialueilta saapuvat metsästäjät muodostavat pieniä porukoita, joihin kuuluu muutama henkilö ja koira. Nämä ryhmät sitten kisailevat keskenään saaliista, Hepola kuvailee metsästäjien toimintaa.

Asiat tärkeysjärjestykseen

Ari Hepola aloitti Ikosen paliskunnan poroisäntänä viime kesäkuussa. Hänellä on takanaan kaksi kautta kokemusta varaisännyydestä, kun Janne Alatalo toimi poroisäntänä.
– Kiireistä on tämä alku ainakin ollut, kaikenlaisia lausuntoja on pitänyt miettiä ja kirjoittaa. Mutta kyllä tässä pärjää, kun on ollut aikaisemmin varaisäntänä, tuttuja asioitahan nämä ovat.

Hepola paluumuutti perheensä kanssa Pudasjärven Ala-Siurualle muutama vuosi sitten. Poronhoitoa hän on harjoittanut koko ikänsä. Hepolan suvussa poronhoito on ollut tärkeässä asemassa vuosikymmenten ajan.
– Aikaisemmin kuljin muualta tänne tekemään porohommia. Nyt asun täällä ja käyn tekemässä muita töitä muualla, jotta tyttäremme saa mahdollisuuden harjoittaa poronhoitoa nyt ja tulevaisuudessa. Parempi näin päin, sanoo Ari Hepola, 48, poromies jo useammassa polvessa.

Ikonen

Kotikunta: Pudasjärvi

Pinta-ala: 619,1 km²

Suurin sallittu eloporomäärä: 500

Poronomistajia: 32

Lue lisää

PALISKUNTIEN NÄKEMYKSIÄ POROTALOUSSUUNNITTELUSTA, PAIKKATIEDOISTA JA LAIDUNTEN HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMISTA

Osana porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien (HKS) pilotointi -hanketta toteutettiin paliskunnille kysely, jolla pyrittiin hankkimaan arvokasta taustatietoa pilotointityön tueksi.

--- Teksti ja kuvat: Vilma Sanaksenaho ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2023.

Kyselyssä selvitettiin näkemyksiä hoito- ja käyttösuunnitelmien toimenpiteistä ja niiden laatimisesta sekä kartoitettiin paliskuntien kokemuksia porotaloussuunnittelusta, paikkatiedoista ja niiden käytettävyydestä. Kyselyyn vastasi 54 paliskunnan poroisännistä 27. Vastanneet paliskunnat sijoittuvat tasaisesti ympäri poronhoitoaluetta. Poronhoitoalue on laaja ja paliskunnat ovat keskenään erilaisia niin laitumiltaan kuin poronhoitotavoiltaan. Kysely kertoo vain vastanneiden paliskuntien näkemyksistä ja kokemuksista. Esittelemme osana tätä juttua tiivistetysti kyselyn pääkohtia. Yksityiskohtaisemmat vastaukset on otettu talteen ja niitä hyödynnetään pilotointityössä. 

Kysyimme mitkä kaksi viidestä toimenpiteestä olisivat paliskunnan osalta toteutettavissa. Pyysimme pohtimaan toimenpiteitä, myös paliskunnan kokemiin haasteisiin nähden. Suurin osa vastaajista koki paliskunnan suurimmaksi haasteeksi erilaiset häiriötekijät. Usea vastaaja näki haasteena myös ilmastonmuutoksen ja sen vaikutukset. Osa koki haasteeksi ravinnon, laidunten tai työresurssien riittävyyden.

Kyselyssä valittavat toimenpiteet oli esitetty Suurimmat sallitut poroluvut -työryhmän esityksen pohjalta. Kyselyssä eniten valintoja kohdistui aikaisen teurastuksen toimenpiteeseen. Toiseksi eniten valintoja kohdistui jäkälälaidunten tilan parantamiseen ja kesälaidunkierron kehittämiseen. Näiden jälkeen tuli 7 % eloporomäärän lasku suhteessa suurimpaan sallittuun eloporomäärään ja muutama vastaaja valitsi paliskuntien yhdistämisen.

Kyselyn toteuttamisen jälkeen julkaistiin helmikuun lopussa Porotalouden tulevaisuustyöryhmän loppuraportti, jossa toimenpiteet esitettiin yksityiskohtaisemmin (laatikko). Vastaukset voisivat olla hieman erilaisia, jos kysely toteutettaisiin uudelleen. Erityisesti paliskuntien väliselle yhteistyölle ja sen kehittämiselle nähtiin potentiaalia. Useat vastaajat kertoivat, että toimenpiteistä ei ole käyty keskustelua laajasti paliskunnassa, koska suunnitelman laatiminen ei ole ollut vielä ajankohtaista. Toimenpiteiden valitsemisen perusteluina kerrottiin, että ne sopivat paliskuntien tilanteeseen parhaiten ja voivat olla joiltakin osin jo käytössä paliskunnissa. 

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien toimenpiteet:

1. Vähintään 7 % eloporomäärän lasku suhteessa suurimpaan sallittuun eloporomäärään
2. Aikainen teurastus 1.6.–15.11. välisenä aikana tai ennen erillisille talvilaitumille siirtämistä
3. Jäkälälaidunten tilan parantaminen
4. Kesälaidunkierron kehittäminen
5. Paliskuntien tai tokkakuntien yhdistäminen tai yhteistyön kehittäminen

Toimenpiteiden sisällöistä tarkemmin voi lukea Porotalouden tulevaisuustyöryhmän loppuraportista, joka löytyy https://mmm.fi/hanke2?tunnus=MMM040:00/2021. Linkki löytyy myös paliskunnat.fi -sivustolta.

Poronhoitoon ja poronhoitotöiden järjestämiseen vaikuttavat luonnonolosuhteet. Vuodet eivät ole samanlaisia ja olosuhteet voivat vaihdella paljonkin. Erityisesti aikaisen teurastuksen osalta syksyn vaihtelevat sääolosuhteet nähtiin mahdollisena haasteena. Ne vaikuttavat muun muassa rykimän ajankohtaan ja porojen tokkautumiseen. Sääolosuhteiden lisäksi porolihakauppojen viivästyminen tai muutokset ostajissa nähtiin tekijöinä, joiden vuoksi erotuksia ja teurastuksia voidaan joutua siirtämään. Haasteena nähtiin ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat arvaamattomat ja poikkeukselliset sääolosuhteet, joihin voi olla haastavaa varautua. Tämän vuoksi säästölaitumien merkitys korostuu ja tähän toivottiin erityisesti muun maankäytön osalta poronhoidon huomioimista.

Laidunkierron kehittäminen ja toimenpiteiden suunnitteleminen sekä toteuttaminen riippuu siitä, miten muu maankäyttö muuttaa laidunkiertoa ja vaikuttaa laidunten käytettävyyteen. Sen vaikutuksesta laidunpinta-ala pienenee sekä suoraan että epäsuoraan ja laidunpaine kasvaa muissa osissa. Myös vastauksissa, joissa paliskunnan laiduntilanteen kerrottiin olevan hyvä, nähtiin uhkana muun maankäytön lisääntyminen ja sen vaikutukset paliskuntien laidunten tilaan tulevaisuudessa. Vastauksissa koettiin tärkeäksi vaikuttaminen muuhun maankäyttöön paliskunnan alueella ja tätä kautta laidunten tilaan. Ennallistaminen ja porolaitumien elvyttäminen nähtiin konkreettisina tapoina vaikuttaa laidunten tilaan. Metsätalouden toimintaan kuten hakkuisiin, harvennuksiin ja maanmuokkauksiin vaikuttaminen paliskunnan alueella tuli esille monessa vastauksessa tärkeänä toimena. 

Laidunalueiden käytettävyyteen vaikuttavat myös erilaiset häiriötekijät kuten esimerkiksi pedot ja metsästyskoirat. Aikainen teurastus vaatii porojen aikaisen kokoamisen ja käsittelyn. Sen onnistumiseen voivat vaikuttaa nämä erilaiset häiriötekijät. Ne vaikuttavat laidunkierron kehittämisen toteuttamiseen ja porojen pitämiseen tietyillä määrätyillä laidunalueilla. Kritiikkiä vastauksissa esitetiin sitä kohtaan, että jäkälälaidunten parantamisen toimenpiteessä huomioidaan vain jäkälälaitumet eikä talvilaitumia kokonaisuudessaan. Paikoitellen esimerkiksi luppo nähtiin jäkälää tärkeämpänä ravinnonlähteenä talvella. Laitumilta saatavaan ravintoon on vaikuttanut merkittävästi muu maankäyttö kuten metsätalous. Myös ilmastonmuutoksen nähtiin vaikuttavan laidunten tilaan. Laitumilta saatavan ravinnon määrää tulisi lisätä ennallistamalla ja palauttamalla porolaitumia muusta käytöstä.  

Muina huomiona nousi esille muun muassa se, että porojen sopeutuminen uuteen laidunkiertoon voi viedä aikaa porosukupolvien ajan eikä laidunkiertoaitoja tai paliskuntien raja-aitoja pystytä rakentamaan kaikkialle. Se ei ole aina tarkoituksenmukaista riippuen maastosta ja paliskunnan sijainnista. Toimenpiteiden toteuttamisen ja vaikuttavuuden arvioinnissa tulisi ottaa huomioon poronhoidon erityispiirteet ja paliskuntien erilaiset tilanteet. Toimenpiteiden toteuttaminen voi vaatia paliskunnilta investointeja toimenpiteestä ja tarpeista riippuen aitarakenteisiin tai erilaisiin työ- ja seurantavälineisiin. Toimenpiteet voivat vaatia myös työresurssien uudelleenjärjestämistä. Parhaimmillaan valitut toimenpiteet tukevat toisiaan ja muodostavat kokonaisuuden, jolla on vaikutusta niin laidunten kestävään käyttöön kuin paliskunnan toiminnan optimoimiseen.

Toimenpiteiden suunnittelemisessa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi porotaloussuunnitelmassa olevan paliskunnan laidunkierron ja sen toteutumisen kuvausta. Sen pohjalta voitaisiin pohtia, miten porojen luontaista käyttäytymistä voidaan tukea tai miten laidunkiertoa voitaisiin kehittää. Porotaloussuunnittelun pohjalta voitaisiin pohtia myös sitä, miten erilaisin toimin poroja saadaan koottua ja käsiteltyä tehokkaammin. Toimenpiteiden toteuttamisessa sekä niiden seurannassa GPS-paikkatietoaineistot nähtiin useassa vastauksessa tarpeelliseksi. Paikannustiedot auttavat porojen kokoamisessa, mutta esille tuli myös, että paikkatiedot ovat jo osa poronhoitajien kokemustietoa. Porojen käyttäytyminen sekä laidunkierto tunnetaan. Poronhoitajien kokemusperäinen tieto tulee huomioida osana toimenpiteiden toteuttamisen kuvausta. 

Hankkeen yhtenä tavoitteena on kartoittaa, minkälaista apua suunnitelmien laadintaan tarvittaisiin. Koulutus ja neuvonta koettiin tarpeelliseksi, sillä suunnitelmat ovat uusi asia paliskunnille. Suunnitelmille toivottiin hyvää ohjeistusta ja pohjaa sekä tiedotusta paliskunnille. Suunnitelman tekeminen ja vuosittainen raportointi tulisi toteuttaa siten, että se ei lisää kohtuuttomasti paliskunnan työtä, sillä paliskunnissa on jo paljon hallinnollista tehtävää. Osa ei vielä osannut sanoa avuntarpeesta, sillä laidunten hoito- ja käyttösuunnitelmat ovat uusi asia eikä sellaisia ole vielä koskaan paliskunnissa tehty. 

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien osalta kyselyssä kartoitettiin myös sitä, miten sen koettiin vaikuttavan porotalouden imagoon. Joissain vastauksissa nähtiin, että muut tekijät vaikuttavat enemmän porotalouden imagoon, kuten yleinen tietämättömyys porotaloudesta. Tai nähtiin, että porotalouden toimijoiden toiminta ympäröivän yhteiskunnan kanssa vaikuttaa porotalouden imagoon enemmän kuin tehtävä suunnitelma. Vastauksissa nähtiin kuitenkin myös, että porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmista tai sen sisältämällä toiminnalla voisi olla imagohyötyä porotaloudelle. Laidunten kestävään käyttöön sitoutumisella voidaan osoittaa kuluttajille poron olevan puhdasta, laadukasta ja eettisesti tuotettua lihaa. Porotalouden yhteistyötahoille ja sidosryhmille se on osoitus vastuullisesta toimijuudesta. Paliskuntia nähtiin hyödyttävän se, että laidunten käytöstä on suunnitelma, jota he voivat käyttää omassa toiminnassaan, sen suunnittelussa sekä kehittämisessä tukena. 

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien pilotointi -hanke:
Projektipäällikkö Vilma Sanaksenaho
vilma.sanaksenaho (at) paliskunnat.fi
p. 040 159 5592

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelman pilotointi -hanke on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama.

Lue lisää

SOKLIN TULEVAISUUS PUNTARISSA

Savukosken ainutlaatuinen luonto ja poronhoito hengähtivät helpotuksesta, kun korkein hallinto-oikeus antoi maaliskuussa paljon odotetun päätöksen Soklin kaivoshankkeessa. Huhtikuussa paikalliset tekivät ympäristöministeriölle esityksen alueen suojelusta. Suojelu turvaisi luontoa ja mahdollistaisi alueen pidemmän tähtäimen kehittämistä sen omista vahvuuksista lähtien. Hellittääkö vuosikymmeniä jatkunut epävarmuuden arki vihdoin?

--- Teksti: Sanna Hast. Kuvat: Jenni Nousu ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2022.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Soklin kaivokselle vuonna 2018 myönnetyn ympäristö- ja vesitalousluvan. KHO:n vuosikirjapäätös (KHO:2022:38) palautti luvan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi eritoten vesienhallinnan merkittävien epävarmuuksien ja vesistövaikutusten riskien vuoksi. Kemijoen latvat, Soklioja ja Nuorttijoki, alkuperäinen järvitaimenkanta, ainutlaatuiset Soklin ahot, sekä alueen vuosisatainen perinne ja elinkeino, saivat KHO:lta arvoisensa tunnustuksen.

KHO:n antama päätös on historiallinen Savukosken erämaisen luonnon ja poronhoidon kannalta. Soklin kaivosta on suunniteltu Savukoskella vuosikymmeniä. Yhtä pitkään sitä on myös vastustettu. KHO katsoi, että kaivoshanke on mittakaavaltaan ja ympäristöriskeiltään sen laatuinen, etteivät selvitykset ja lupaehdot kyenneet riittävästi turvaamaan ekologiselta tilaltaan erinomaisia vesistöjä ja erityisiä luonnonolosuhteita.

KHO otti päätöksessään kantaa myös poronhoidon erityiseen oikeuteen.

Koska kaivosalue sijaitsee erityisellä poronhoitoalueella, on asiassa otettava huomioon poronhoitolain 2 §:n mukainen velvoite, jonka mukaan alueella olevaa maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. KHO-päätös toteaa, että suunniteltu kaivostoiminta tulisi aiheuttamaan haittaa Kemin-Sompion paliskunnan poronhoidolle. Hankkeen kokonaisuus ja koko toiminta-aika huomioiden, päätöksessä arvioidaan, että haitta voi kasautua poronhoidolle poronhoitolaissa tarkoitetulla tavalla huomattavaksi.

Lainsäädäntö luonut epävarmuuden olosuhteet

Sokli on 55 vuoden aikaisen historiansa ansiosta erittäin kirkas esimerkki siitä, miten Suomen kaivoslainsäädäntö luo olosuhteet jatkuvalle epävarmuudelle, jos maaperässä sattuu sijaitsemaan taloudellisesti kiinnostava malmio. Alueella oleva elinkeinotoiminta ei sovi suunnitellun kaivoksen kanssa yhteen. Tästä kertoo se, että yhteensovittamiseen tähtäävä suunnittelu on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen ja oikeuskamppailut jatkuvat.

Paikallisten mahdollisuudet vaikuttaa kotiseutunsa muunlaiseen kehittämiseen ovat ohkaiset, kun kaivoshanke leijailee jatkuvasti mahdollisuushorisontissa. Oikeusprosessit kuluttavat ja ajatus oikeudenmukaisuuden toteutumisesta on vähintäänkin hämärtynyt vuosikymmenten aikana. Sitkeästi taisteluita on silti käyty, mikä kertoo osaltaan siitä, mistä ei haluta luopua.

Kemin-Sompion paliskunta on aktiivisesti hakenut oikeutta kaivoksen jokaisen suunnitteluprosessin käänteessä, koska hanke olisi paliskunnan poronhoidon kannalta kuolinisku. Alueen ainutlaatuisuuden vaaliminen yhdistää paikallisia toimijoita laajalti, elinkeinotaustasta riippumatta. Hankkeen kaikki suunnitteluvaiheet on viety oikeusasteisiin. Aluekehittäminen ja elinkeinotoiminta halutaan perustaa muuhun kuin yhden lyhytaikaisen ja luonnon kannalta tuhoisan teollisuushankkeen varaan.

Suojelu mahdollistaisi alueen kehittämisen ilman kaivosuhkaa

Paikalliset toimijat yhdistivätkin jälleen voimansa Soklin alueen turvaamiseksi, kun Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenyhdistys Sompion luonnonystävät, SLL Lapin piiri, Sokli Erämaana -liike sekä Kemin-Sompion paliskunta esittivät huhtikuun alussa ympäristöministeriölle Savukosken Tulppion alueen suojelua ja liittämistä Urho Kekkosen kansallispuistoon. Suojeluesitykseen sisältyy myös Soklin kaivosalue. Tulppion alue muodostaisi ekologisen käytävän nykyisen UKK-kansallispuiston, Värriön luonnonpuiston ja Tuntsan erämaan välille.

Laajennusosaan sisältyvät kansallispuiston yläpuolisen Nuorttijoen luonnontilaiset latvavedet, joissa elää alkuperäinen järvitaimenkanta. Suojelualueen sydämessä olisivat Soklin ahot, laajat puuttoman kivennäismaan alat, jotka ovat syntyneet Soklin jääjärven altaan painanteisiin. Niillä esiintyy erilaista niitty- ja nummikasvillisuutta ja katajaa. Soklin ahot on arvioitu globaalisti ainutlaatuiseksi luontotyypiksi, jolla on erityisiä luonnonarvoja.

Maakuntakaavassa on merkintä Tulppion alueen ekologisesta yhteystarpeesta. Alueen nykytila on metsähakkuiden vuoksi osin heikentynyt, mutta ennallistettavissa. Luontoarvot on mahdollista palauttaa. Ennallistaminen edistäisi osaltaan kansainvälisiä tavoitteita luontokadon pysäyttämisestä. Luonnon virkistyskäyttö ja paikalliset elinkeinot hyötyisivät suojelusta.

Esitys suojelusta on jälleen yksi paikallisten tapa ilmoittaa kaivosta suunnitteleville ja kauempana oleville päättäville tahoille, miten alueella on eletty ja halutaan jatkossakin elää: luontoa arvostaen ja sen kanssa eläen.

Lähteet:

KHO:2022:38
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1647851309062.html

SLL Sompio 4.4.2022, Tulppion aluetta Savukosken itärajalla esitetään liitettäväksi Urho Kekkosen kansallispuistoon
https://www.sll.fi/sompio/2022/04/04/tulppion-suojeluesitys

Lue lisää

ILONA UUDET, NUORET OSAKKAAT, HAASTEENA MUU MAANKÄYTTÖ

Poroisäntä Markus Haapaniemi.

Isosydänmaan paliskunta. Suunnitteilla olevien tuulivoimahankkeiden toteutuessa paliskunnan alueella jauhaisi yli 250 tuulimyllyä. Laidunalueiden yllä leijuu myös uhka Suhangon kaivoshankkeen toteutumisesta.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Jaana Väärälä ja Mari Parpala ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Itäkemijoen merkkipiiriin kuuluvan, länsipuoleltaan Perämereen ulottuvan Isosydänmaan paliskunnan poroisäntä Markus Haapaniemi on iloinen uusista, nuorista osakkaista. Viime vuoden puolella heitä tuli viisi, tänä vuonna on odotettavissa lisää.
– Jotenkin niin kai se on mennyt, että ensin on tultu katsomaan, mitä kaverit puuhaavat. Sitten on alettu puuhamaan mukana ja kohta puuhaaminen on vaihtunut työskentelyksi. Mukanaolon jälkeen on ajateltu, että tämähän voisi olla kiinnostava työ vaikkapa aluksi sivuammattina, Markus Haapaniemi arvioi, kun häneltä kysytään syitä ilmiöön.
– Olen seurannut erittäin positiivisin mielin tätä kehitystä. On hienoa nähdä, kuinka vasanmerkityksissä on nykyään kaikenikäistä porukkaa kokeneista konkareista lapsiin, Haapaniemi, 42 v, sanoo.

Hyvä syksy takana

Tämän poronhoitovuoden viimeinen isompi erotus pidettiin tammikuun lopulla. Tästä edetään maasto- ja tarharuokinnalla loppukevääseen saakka. Kesällä porot laiduntavat kuudessa eri tokassa jängillä ja turvesoilla.

Syksyllä töihin aletaan yleensä vasta rykimän jälkeen.
– Viime syksynä teurastukset viivästyivät tavallista enemmän, koska lähes koko lokakuun satoi vettä. Sitten olosuhteet paranivat kuitenkin erinomaisiksi. Teurasporot ovat olleet kunnoltaan ja keskipainoltaan kohtalaisia. Määräkin oli normaalitasoa, Haapaniemi kertoo.

Isosydänmaan paliskunnan alueella on paljon maataloutta, jonka kanssa porotalous tulee toimeen verrattain hyvin. Ristiriitatilanteet on pyritty ratkaisemaan välittömästi. Niitä syntyy yleensä syksyllä, kun porot siirtyvät kesälaitumilta kohti asutusta.
– Yhteentörmäyksiä maanviljelyn kanssa tapahtuu enemmän sellaisina syksyinä, kun sataa vuoron perään vettä ja lunta aiheuttaen niin sanottua jääpoltetta. Silloin joudumme ajamaan porot kotitarhoihin ruokintaan jo varhaisessa vaiheessa.

Lumiaavan kesämerkityspaikalla ei käytetä kiinteitä aitarakenteita. 'Aidat' rakennetaan hursteista. Kuva Mari Parpala.

Petotilanne ei ole tällä hetkellä erityisen huolestuttava.
– Jonkin verran poroja katosi syksyllä, mutta tätä ei voi laittaa täysin petojen syyksi. Vielä jonkin aikaa sitten sudet aiheuttivat isoja vahinkoja, mutta nyt on ollut pari vuotta rauhallisempaa.

Ikuisuushanke Suhanko

Suhangon platinametallikaivosta on suunniteltu Ranualle sukupolvien ajan. Markus Haapaniemi muistaa jo lapsuudestaan, kuinka hänen isosisänsä, joka toimi poromiehenä, oli huolestunut esillä olleista kaivossuunnitelmista.
– Kaikki 2000-luvun poroisännät ovat istuneet kaivoksiin liittyvissä kokouksissa ja minäkin olen kerennyt monet tällaiset palaverit käymään läpi. Pitkän väsytystaktiikan jälkeen näyttää, että hanketta ollaan taas viemässä kovaa vauhtia eteenpäin.

Kaivoksen toteutuminen olisi musertava isku paliskunnalle.
– Se veisi meiltä ison osan vasoma- ja vasanmerkitysalueesta sekä kesälaitumista, mutta ennen kaikkea meitä pelottavat kaivoksen aiheuttamat ympäristövaikutukset. Jos kaivosalueen läpi virtaava Ruonajoki saastuisi, se saastuttaisi myös paliskunnan läpi menevän Simojoen.

Myllytys jatkuu

Isosydänmaan paliskunnalla on pitkäaikaista kokemusta tuulivoimaloiden vaikutuksista poronhoitoon, koska sen alueella sijaitsee jo 60 tuulimyllyä.
– Esimerkiksi Leipiö oli ennen varsin hyvää syyslaidunaluetta. Nyt kun se on tuulimyllyjen alla, porot eivät enää siellä viihdy, sen ovat todistaneet GPS-pantojenkin antamat tiedot. Räkkää pakoon hakeutuvat urosporot eivät ole myllyille niin herkkiä, mutta vaatimet vasoineen välttelevät niitä.

Uusia ikäviä kokemuksia saattaa olla tulossa. Simoon on hyväksytty 14 myllyn asemakaava ja Ranuallakin on suunnitteilla kaksi hanketta. Lisäksi valtion maille, ihan Runkauksen luonnonpuiston kylkeen, kaavaillaan 42 myllyn teollisuusaluetta.
– Metsähallituksen toiminta ihmetyttää, koska se tietää varsin hyvin, että tuo hanke sijoittuu keskelle paliskunnan vasoma-aluetta. Jos nämä kaikki suunnitelmat toteutuisivat, poronhoidolle jäisi aika pieni tila toimia.

Tuulivoimien kaavoitusratkaisut perustuvat kunnallisiin päätöksiin. Haapaniemen mukaan Simossa, joka sijaitsee kokonaisuudessaan paliskunnan alueella, ei poronhoidon ääntä haluta kuulla lainkaan. Ranualla, jossa on enemmän porotaloutta ja useampia paliskuntia, poronhoitajien mielipiteet otetaan paremmin huomioon.
– Simossa suhtaudutaan kritiikittömän positiivisesti tuulivoimaan, siellä halutaan kaikkien muiden maankäyttötapojen paitsi poronhoidon yleistyvän. Ranuan puolella ollaan yritetty vaikuttaa siten, että kunta ei alkaisi kaavoittaa tuulivoimaa poronhoidon kannalta keskeisille paikoille, Haapaniemi sanoo.

Hän ei kuitenkaan vastusta tuulivoimaa 100-prosenttisesti.
– Tuulivoima on hyväksyttävää, kun se sijoitetaan oikeille paikoille. Esimerkiksi Simoon sekä Hevosselkään, Isosydänmaan ja Narkauksen paliskuntien rajalle, on kaavoitettu tuulivoimalle alueita, joista ei olisi haittaa poronhoidolle, mutta niihin ei ole kukaan kuitenkaan jostakin syystä rakentanut. Johtuneeko se siitä, että näitä hankkeita poromiehet eivät ole vastustaneet, Haapaniemi naurahtaa.

Maankäyttöhankkeiden seuraaminen ja niihin kantaaottaminen työllistävät poroisäntää 'ihan riittämiin'. – Alkaa tuntua, että tuulenhumina tulee jo korvista. Tiedän, että tässä hommassa saa nopeasti vastarannan kiiskin maineen, mutta pakkohan se on puolustaa omaa elinkeinoa, että meitä ei ihan poljettaisi suohon joka tilanteessa.

Lue lisää

PÄÄTTÄJÄN PAIKALLA - SEPPO KYYHKYNEN

Juttusarjassa esitellään paliskuntain yhdistyksen hallituksen jäseniä

Seppo Kyyhkynen, 59 v.

• Toiminut Sallan merkkipiiriin kuuluvan Hirvasniemen paliskunnan poroisäntänä vuodesta 2019 lähtien
• Ensimmäistä kertaa Py:n hallituksessa
• Kotoisin Kemijärven Soppelan kylästä, asuu nykyisin Kostamossa
• Ollut jo lapsena mukana porotöissä

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Sannamari Kyyhkynen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Soppelan kylästä se alkoi.
– Äidillä ja hänen suvussaan lähes kaikilla oli poroja. Ensimmäiset porokyydit 4–5-vuotiaana ovat jääneet mieleen, niistä se into poronhoitoon syntyi. Silloin vielä liikuttiin ihan yleisesti poroilla paikasta toiseen, Kyyhkynen muistelee.

Poronhoito on ollut osana Seppo Kyyhkysen elämää taaperosta lähtien. 35-vuotiaana sai metsuriuus väistyä pääammattina, kun kotitilalla tehtiin sukupolvenvaihdos.
– Jotta tällä ammatilla voi elättää itsensä, poroja täytyy olla tietty määrä. Lapsuuden into ei ole hävinnyt minnekään ja sitä kyllä tarvitaan nykyäänkin, koska tämä on kovaa työtä.

Kostamon kylässä asuva Kyyhkynen siirsi porokarjansa paliskunnan eteläosiin noin 15 vuotta sitten, jonka jälkeen päivittäisen työmatkan pituudeksi on muodostunut 45 kilometriä yhteen suuntaan.
– Kuljen työmaalle joka päivä lokakuusta vappuun asti. Paliskunnan eteläpuoli on mielestäni hyvä paikka poroille, koska siellä on vain vähän asutusta.

Hallituksessa näkökulma laajenee

Paliskuntain yhdistyksen toimintaa hallitsi viime vuonna porotuholakiin syventyminen.
– Vaikka korvaukset eivät kattaneet kuin osan tuhoista, niin hyvä että saatiin edes jotakin. Tiedän kyllä myös, että pettyneitäkin on paljon, hän toteaa.

Tiedot pettymyksistä, onnistumisista ja muista ajankohtaisista poronhoitoon liittyvistä asioista tulevat esille Py:n hallituksen kokouksissa.
– Hallituksessa käsitellään koko poronhoitoalueen asioita, mikä on erittäin kiinnostavaa. Poronhoitoalueen eteläosissa toimitaan monessa asiassa hieman eri tavoin kuin pohjoispuolella, mutta loppujen lopuksihan paimennettava eläin on kummallakin alueella sama.

Porotuholakia sovellettiin vuodenvaihteessa ensimmäistä kertaa. Ilmaston muuttumisesta johtuen katastrofaalisia poronhoitovuosia on suurella todennäköisyydellä odotettavissa tulevaisuudessakin. Seppo Kyyhkynen on huomannut yllättävien sääilmiöiden lisääntyneen vuosi vuodelta.
– Äkkinäisiä säänmuutoksia tapahtuu niin kesällä kuin talvella. Tuuli voi yllättää hetkessä ja sateita tulee eri tavoin kuin parikymmentä vuotta sitten. Lähijärvi jäätyi ennen joka vuosi ennen lumentuloa, jolloin päästiin luistelemaan mustalle, sileälle jäälle. Sellaista ei ole nähty 30 vuoteen. Nyt maa ei välttämättä jäädy syksyllä, jolloin lumi sataa sulaan maahan. Maan homehtuessa poro lähtee kulkemaan, se ei ala homemaata kaivamaan. Talvi on myös lyhentynyt entisistä ajoista, suunta on huono.

Ilmastonmuutosta ei hetkessä pysäytetä Paliskunnan yhdistyksen päätöksillä, mutta moniin ilmiöihin voidaan yrittää vaikuttaa varsin nopeastikin. Sellaisia ovat muun muassa peto- ja maankäyttöasiat.
– Kun meidän paliskuntaan alettiin suunnitella tuulivoimapuistoa, eteen tuli paljon uusia asioita, jotka eivät liity suoraan varsinaiseen poronhoitoon. Paliskunnilla ei ole yhtenäistä linjaa esimerkiksi korvauksista. Palkinen on paljolti yksin kunkin tuulivoimahankkeen edessä. Tällaisiin tilanteisiin valmentautumista olisi hyvä lisätä.

Kuinka jaksaa poromies?

Jotta poronhoitoa olisi tulevaisuudessakin, nuoria, alalle tulevia poronhoitajia tulisi Seppo Kyyhkysen mielestä tukea.
– Alkuvaiheessa, kun joudutaan ostamaan porokarjoja ja erilaisia vehkeitä, voi jaksaminen alkaa hiipua. Velat ovat kovat samaan aikaan kun perustetaan perhe ja yritetään rakentaa tulevaisuutta. Yleensä poromieheltä tiedustellaan, että miten ne porot jaksavat, kun voisi kysyä samalla, kuinka poromies jaksaa.

Lue lisää

PORONHOIDON TOIMINTAEDELLYTYKSET ON SÄILYTETTÄVÄ

Korkein hallinto-oikeus antoi tammikuussa kaksi ennakkopäätöstä liittyen Kuusamon Maaningan tuulivoimahankkeeseen. Hankkeen toteuttamista on aiemmin puitu Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa.

--- Teksti: Sanna Hast. Kuva: Vilma Sanksenaho ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Hanke sijoittuu kokonaisuudessaan Tolvan paliskunnan keskeiselle vasoma-alueelle. Valituksen alla olivat osayleiskaava, joka olisi mahdollistanut 54 tuulivoimalan rakentamisen, sekä vaihemaakuntakaava, jossa kyseinen alue on määritelty tuulivoimaloiden rakentamisen alueeksi. Tolvan paliskunta vastustaa hanketta, koska se sijoittuu paliskunnan ainoille jäljellä oleville rauhallisille vasonta- ja laidunalueille. Toteutuessaan hanke tulisi tuhoamaan koko paliskunnan poronhoidon kestävää järjestämistä.

Yleiskaavaa koskevassa KHO-päätöksessä todetaan, että kaavan perusteena olevat selvitykset, eritoten ympäristövaikutusten arviointi (YVA), osoittavat kaavan merkittävän kielteiset vaikutukset Tolvan paliskunnan poronhoidolle. Näille ei kaavassa esitetty lievennyskeinoja. Kaava ei siten turvaa poronhoidon toimintaedellytysten turvaamisen lakisääteisiä velvollisuuksia. Kaava kumottiin lainvastaisena ensin Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa, mikä nyt KHO:ssa vahvistettiin. KHO-päätös yleiskaavaa koskien on tulevaa oikeuskäytäntöä linjaava vuosikirjapäätös.

Kaava oli lainvastainen

Tolvan asiaa ajanut varatuomari Joni Ylänkö arvioi päätöksen menneen odotetusti.
– Maakuntakaava ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet asettavat alemmille kaavoille tiettyjä vaatimuksia: muun muassa sen, että poronhoidon elinkeinoasema on turvattava. Yleiskaavan tehtävä on osoittaa minne ja millä edellytyksillä tuulivoima konkreettisesti rakennetaan ja miten samalla poronhoidon edellytykset alueella tuulivoimasta huolimatta turvataan. Sitä ei ollut tässä tapauksessa selvitetty riittävällä tavalla, tämä teki osayleiskaavasta lainvastaisen.

Tuulivoima-alueet ja meneillään olevat hankkeet poronhoitoalueella.

KHO:n ennakkopäätös on merkittävä, sillä se osoittaa, että vaatimukset poronhoidon toimintaedellytysten säilyttämisestä koskevat koko poronhoitoaluetta. Ylängön mukaan tässä tapauksessa merkittävää on myös se, että 'KHO tunnusti vasoma-alueen merkityksen poronhoidolle. Kyseessä on pinta-alallisesti pieni paliskunta, jonka käytännössä ainoalle vasoma-alueelle oltiin rakentamassa voimaloita. Oli selvää, että sinne rakentaminen olisi alueen poronhoidolle kuolinisku.'

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaavoja ja maankäyttöhankkeita suunniteltaessa vaikutukset kyseisen paliskunnan poronhoitoon on aidosti selvitettävä ja kohtuuttomat haitalliset vaikutukset on kyettävä lieventämään tai korvaamaan. Alueiden yksityiskohtaisempaa käyttöä ohjaavien kaavojen on perustuttava todellisiin ja riittäviin poronhoitoa koskeviin selvityksiin.

Vaihemaakuntakaavaa koskeva KHO -päätös puolestaan osoittaa, että tuulivoimaa on poronhoitoalueelle edelleen mahdollista rakentaa. Ehkä myös Tolvan paliskunnan alueelle, mutta ei kumotun yleiskaavan esittämällä tavalla. Maakuntakaavoissa seudullisesti merkittävien tuulivoimala-alueiden osoittamisen tarkoitus on mahdollistaa tuulivoiman rakentamista, mutta samalla on kyettävä turvaamaan poronhoidon harjoittamisen edellytykset. Tuulivoimaa poronhoitoalueelle suunniteltaessa on siis mitä konkreettisimmin kyse poronhoidon ja toisaalta energiantuotannon yhteensovittamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa tuulivoimasta poronhoidolle koituvien vaikutusten selvittämistä aidosti ja aina hanke- ja paliskuntakohtaisesti.

KHO-päätökset lähettävät vahvan viestin alueiden käytön suunnittelijoille ja hanketoimijoille: poronhoitoa ei voi suunnitelmia laatiessa sivuuttaa.

Samaan aikaan Norjassa

Kuusamossa on haikailtu Maaningan hankkeen perään, sillä sen mukana luvatut kiinteistöverotulot jäivät toistaiseksi saamatta. Ehkä hanketta suunnittelevaa yhtiötä tai kuusamolaisia maanomistajia harmittaisi kuitenkin vielä enemmän, jos voimalat todettaisiin laittomiksi vasta sen jälkeen, kun ne ovat jo toiminnassa. Norjassa korkein oikeus nimittäin katsoi viime lokakuussa, että kaksi suurta maatuulivoimapuistoa Fosenin niemimaalla haittaavat poronhoitoa. Korkein oikeus linjasi voimala-alueiden rakentamisen ja käytön jatkamisen laittomaksi. Toistaiseksi ei vielä tiedetä, miten Norjan öljy- ja energiaministeriössä asian kanssa edetään, mutta yhtä kaikki: 151 tuulivoimalaa töröttää laittomasti porolaitumilla. (HS 11.10.21; Arctic today 2.11.21.)

Poronhoito on vuosisatoja vanha elinkeino pohjoisessa ja se on historiallisesti aina saanut väistyä muiden maankäyttäjien levittäytymisen tieltä. Poronhoito kamppailee kapenevasta elintilasta, ilmastonmuutoksen myötä epävakaisemmiksi muuttuvissa luonnonolosuhteissa – tämän lisäksi sen näkökulma ilmastopoliittisissa tavoitteissa sekä luonnonvarahankkeita edistettäessä pyritään sivuuttamaan. Väistyminen näyttää tulleen tiensä päähän, kun poronhoitajat ympäri Pohjoismaita käyvät oikeustaistoihin tuulimyllyjä vastaan.

KHO-päätökset:

Maaningan tuulivoimaosayleiskaavaa koskeva päätös (KHO:2022:12)
Vaihemaakuntakaavaa koskeva päätös (KHO:2022:11)

Lehtiviitteet:

’Kaksi tuulipuistoa haittaa saamelaisten poronhoitoa, Norjan korkein oikeus linjasi’, Helsingin sanomat HS 11.10.2021
‘The future is unclear for Norway wind turbines ruled a threat to Sámi reindeer herder’s rights’, Arctic today, Reuters 2.11.2021

Lue lisää

PÄÄTTÄJÄN PAIKALLA - HANNU RANTA

Lapista halutaan tehdä ennen pitkää yleinen 'puuhamaa'. Paikka, jossa kansanjoukot voivat temmeltää haluamallaan tavalla paikalliset ihmiset ylikävellen.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Aarre Jortikka ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2021.

Hannu Ranta, 58 v.

• Toiminut Enontekiön merkkipiiriin kuuluvan Näkkälän paliskunnan poroisäntänä vuodesta 2011 lähtien, ollut vuodesta 2012 lähtien Py:n hallituksessa lukuun ottamatta yhtä kautta.
• Kotoisin Enontekiön Palojärven kylästä. Asuu nykyisin Narttelissa. Toinen koti on Helsingissä.
• Ollut lapsesta saakka mukana porotöissä. Työskenteli teini-iässä poromiehenä myös Pohjois-Norjassa.
• Perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi aikuista poikaa.

Narvikissa työskentely nuoruudessa oli Rannalle eräänlainen porotöiden korkeakoulu.
– Edelleenkin tuntuu, että siellä työskentely on kaiken toimintani pohjana. Siellä vahvistui niin fyysisesti kuin henkisesti, koska olosuhteet olivat hyvin vaativat, Hannu Ranta sanoo.

Useassa Py:n hallituksessa mukana ollut Ranta on iloinen nykyisessä hallituksessa vallitsevasta ilmapiiristä.
– On hienoa, kun mukana on yhä enemmän myös nuorta ikäluokkaa. Mielestäni hallitus koostuu nyt taitavista ihmisistä, ja positiivista on lisäksi se, että ensimmäistä kertaa hallituksen varapuheenjohtajana toimii nainen. Tällaisessa hallituksessa on mahdollista, että aikaisempaa enemmän esille tulee monenlaisia näkökulmia.

MMM:llä nuiva asenne

Rannan mukaan keskustelu ja mielipiteiden vaihto on lisääntynyt poronhoitajien kesken, mutta poroelinkeinon viestin saaminen ulospäin ei ole edelleenkään helppoa. Hän toteaa, että maa- ja metsätalousministeriö suhtautuu hallinnoimaansa porotalouteen usein hyvin nuivasti.
– On ikävä tosiasia, että porotaloudesta päättävät eivät tunne poroelinkeinoa. Ja yleensä vasta vaalien alla, äänien toivossa, Lapin kansanedustajatkin alkavat osoittaa kiinnostusta poroasioita kohtaan.

Hän arvioi, että ministeriötä ei uskalleta elinkeinon sisällä arvostella, koska se on myös elinkeinon rahoittaja.
– Epäkohdista pitää kuitenkin uskaltaa puhua. Periaatteeni on, että minä edustan porotaloutta ja tuon asioita esille siitä näkövinkkelistä. Muut tuovat esiin omat näkökulmansa ja sitten katsotaan, mitä voidaan tehdä.

MMM:n operatiivinen toimija Metsähallitus saa Rannalta hyvääkin palautetta.
– Sen kanssa yhteistyö on parantunut merkittävästi aikaisemmasta. Keskusteluyhteydet ovat mielestäni toimivat, vaikka välillä väännetäänkin asioista tiukasti.

Poronhoito jätetty oman onnensa nojaan

Ranta korostaa juuri keskusteluyhteyksien merkitystä. Poroelinkeinon täytyy osallistua tänä päivänä erilaisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja elimiin.
– Meidän täytyy elinkeinona ensin käsittää kokonaisuus, jossa toimimme. Sitten voimme levittää viestiämme muulle yhteiskunnalle. Jos näin ei tapahdu, jäämme ulkopuolelle. Tällä hetkellä koen, että poronhoitoa väheksytään valtiovallan taholta, jolloin elinkeino jää useasti muun yhteiskunnan jalkoihin. Kuullaan, mutta ei kuunnella.

Poroisännän tehtävissä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen näkyy päivittäin.
– Kieltämättä joskus tuntuu, että ei halua avata tietokonetta, kun sähköpostiin tulee lausuntoa lausunnon perään. Se vie paljon aikaa, joka on kaikki pois varsinaisesta poronhoidosta.

Luontoa tuhotaan luonnon suojelemisen vuoksi

Rannan mielestä on ristiriitaista, että maailmanlaajuisten ilmastotoimenpiteiden vuoksi halutaan uhrata lappilainen luonto.
– Päivänpolitiikka ei ota huomioon alueiden asukkaita. Sähköautoihin tarvittavat mineraalit halutaan kaivaa täältä. Tuulivoimankin rakentaminen kohdistuu vahvasti ja enenevässä määrin Lapin alueelle ja poronhoitoalueelle, vaikka sähkönkulutus tapahtuu pääosin muualla.

Paliskuntien näkökulmasta on haastavaa, että jokaisella kunnalla ovat omat maankäyttö-, kaivos- ja tuulivoimastrategiansa.
– Silloin kun paliskunta sijaitsee useamman kunnan alueella, keskusteluja on käytävä jokaisen kunnan kanssa erikseen, mikä on usein ongelmallista.

Muun maankäytön, kaivannaisteollisuuden, tuulivoiman ja petopolitiikan luomien haasteiden lisäksi Hannu Ranta näkee tulevaisuuden taivaanrannassa muitakin uhkaavia ilmiöitä. Hän pelkää, että Lapista halutaan tehdä ennen pitkää yleinen 'puuhamaa'. Paikka, jossa kansanjoukot voivat temmeltää haluamallaan tavalla paikalliset ihmiset ylikävellen.
– Monesti unohdetaan, että luonto on itseisarvo sinällään. Sen hyödyntäminen vain taloudellisessa mielessä ei ole kestävää politiikkaa.

Ranta sanoo, että luonto reagoi ihmisen toimiin omalla tavallaan. Tämä ei ole hänen mukaansa ihmisen hallinnassa nyt eikä tulevaisuudessa.
– Poliitikot kyllä värikkäästi tuovat esille korjaustoimenpiteitä, mutta ne eivät ole yleensä realistisia. Heidän suustaan kumpuavat useasti sanat 'minä', 'me', 'puolue', mutta aitoon keskusteluun ja kansalaisten kuulemiseen ei aidosti edes pyritä. Tämä touhu tuntuu kansalaisista lähinnä viihteeltä.

Ranta toivoisi politikkojen keskustelevan enemmän eri alueiden ihmisten kanssa.
– Ei ole toimivaa, että päätökset perustuvat provosointiin, kaupunki-maaseutu -vastakkainasetteluun. Ihmiset valitsevat itse asuinpaikkansa ja elinympäristönsä. Se heille suotakoon.

Lue lisää

MITÄ JOS SIIRTOMAAPOLITIIKKAA EI OLISI KOSKAAN HARJOITETTU PORONHOITOALUEELLA?

--- Teksti: Sanna Hast. Kuva: Anne Ollila ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Vastine artikkeliin ”Mitä jos poronhoito keksittäisiin vasta nyt?” (Lapin Kansa, Kaleva 5.2.22)

Kuvitellaanpa, että satoja vuosia pohjoisessa elämää mahdollistanut kulttuuri ja elinkeino olisi saanut elää porojen luontaista laidunkiertoa noudattaen, ilman valtioiden hallinnollisia väliintuloja, valtakunnan rajasulkuja ja paliskuntajärjestelmää 1800-luvulla.

Kuvitellaanpa, että teollinen maankäyttö, metsätalouden ja vesien valjastamisen muodossa ei olisi levittynyt porolaitumille. Pohjoisen ilmaston ja kasvillisuusvyöhykkeen hitaasti uudistuvia vanhoja luonnontilaisia metsiä ei olisi hakattu ja maita myllätty maailmansotien jälkeen kiihtyvällä vauhdilla Suomen valtion jälleenrakennustyöhön. Suuria jokia ei olisi valjastettu, mittavia alueita ei olisi hukutettu tekoaltaiden alle. Jokiekosysteemejä ei olisi sekoitettu eikä vaelluskalojen kutuvaelluksia pysäytetty sähköntuotannon nimissä.

Tutkijat kertovat, miten luonnon monimuotoisuus on huvennut sitä mukaa, kun metsät on ”hoidettu”. Jäkälämaiden vähenemisestä metsätalousmailla on turha syyttää yksin poroa. Valtavalla soiden ojitusprojektilla on ollut kova hinta vesien rehevöittäjänä, eikä toivottuja hyötyjä ole koitunut edes tukkipuun kasvattamisen tarkoituksessa. Yksipuolistuneet metsät ja vesiekosysteemit ovat alttiita ilmastonmuutoksen mukanaan tuomille taudeille ja vieraslajeille.

Kuvitellaanpa, että alueiden käyttöä olisi suunniteltu yhteistyössä alueella ensin olleen elinkeinon kanssa. Metsiä hyödynnettäisiin porolaitumina ja jatkuvaan kasvuun perustuvilla hakkuumenetelmillä. Tuotto olisi pidemmässä juoksussa selkeästi kannattavampaa, tasaisempaa ja kestävämpää. Erätalous, luonnontuotteiden keruu ja matkailu mahtuisivat kuvaan ongelmitta.

Kuvitellaan, mikä hyöty luontomatkailulle olisi, jos kaikki virtavedet eivät olisi valjastettuja, maat talousmetsiä, kaivos- tai tuulivoima-alueita. Tiedostetaan, mikä valtava kysyntä maailmalla on kokea puhdasta luontoa, erämaisuutta, hiljaisuutta, revontulia ja poroja. Yritetään käsittää, miten ainutlaatuinen tämä hupeneva puhdas luonto elinympäristönä maailman mittakaavassa on.

Pohjoisen luonnon voimaperäinen muutos – joku voisi sanoa: ryöstö ja mullistus – on edennyt verrattain lyhyessä ajassa, pitkälti poronhoitajilta kyselemättä, heidän sitä kehitystä jarruttamatta. Vastakkainasettelujen sijaan hedelmällisempää olisi varmasti tasavertaiseen yhteistyöhön ja sovitteluun perustuva alueiden kehittäminen.

Mutta kaikille lienee tässä vaiheessa selvää, että nyt ei puhuta tasavertaisesta maailmasta.

Sanna Hast
YTT, Erityisasiantuntija
Paliskuntain yhdistys

Lue lisää

MITÄ JOS PORONHOITO EI PUOLUSTAISI OLEMASSAOLON OIKEUTTAAN?

Poronhoito-oikeus on ikimuistoinen nautintaoikeus, joka ulottuu kauas historiaan

--- Teksti ja kuva: Anne Ollila ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Vuosisatojen saatossa poronhoitajat ovat alati joutuneet sopeutumaan ja kamppailemaan ulkoisia uhkia vastaan. Tästä huolimatta poronhoito on säilynyt paitsi elinvoimaisena elinkeinona myös keskeisenä osana pohjoista kulttuuria ja elämäntapaa.

Tämän päivän poronhoidon suurin uhka on teollinen maankäyttö. Raskaita ympäristövaikutuksia aiheuttava teollisuus on haukkaamassa pohjoisen luonnosta pelottavan suuren siivun. Niinpä yhä useammin poronhoidon on väistämisen sijaan puolustauduttava. Puolustautuminen suututtaa sitä, jonka tavoitteita se haittaa. Jos poronhoito ei puolustautuisi, voisivat kaikkien henripekkojen teolliset tukijoukot vapaammin muuttaa pohjoisen maat ja vedet rahaksi.

Poronhoitajien pakkaillessa muuttokuormiaan, tilalle saataisiin moninkertainen joukko teollisuusammattilaisia. Tyhjä pohjola syttyisi kukoistavaksi teollisuusvallaksi, jopa koko Arktisen alueen talousnavaksi. Enää kenenkään ei tarvitsisi muuttaa suurkaupunkeihin, sillä suurkaupungit tulisivat pohjolaan. Kehnolla palkalla raskasta työtä tekevää poronhoitajaa ei moni jäisi kaipaamaan.

Entä miten kävisi matkailun? Hyvin! Tällä Lapissa eniten ihmisiä työllistävällä alalla alkaisi teollisuusturismin aikakausi. Ihmiset kautta maailman matkaisivat aukeisiin entisiin metsiin ihailemaan kiiltävän hopeisia myllynlapoja. Juomakelvottomaksi käyneellä pohjavedellä täytettäisiin parissa vuosikymmenessä tyhjäksi kaivetut kaivosmontut. Näin niistä saataisiin valtavia vesiparatiiseja. Viimeiset vapaat virtavedet padottaisiin säätövoiman tuotantoon, jotta sähköä riittäisi suurteollisuudelle silloin, kun tuulimyllyn lapa ei pyöri. Näillä eväillä pohjola taatusti nousisi vaurauteen, jollaista ei ole ennen koettu.

Pörssiväen harmistukseksi tuo pahuksen poronhoito, kaikessa kurjuudessakaan, ei vaan katoa. Mokomat kehtaavat puolustaa henkeään. Vaikka kuinka potkisi, ne senkun jatkavat kamppailuaan ikiaikaisen elämäntavan, pohjoisen luonnon ja kulttuurin puolesta. Sinnikot siilit.

Anne Ollila
YTT, toiminnanjohtaja
Paliskuntain yhdistys

Lue lisää

MUONION PALISKUNTA - KAIVOSVÄÄNTÖÄ JA REITTIENVÄISTELYÄ

Paliskunnassa on nuoria poronhoitajia. Jesper Friman (vas.) ja poroisäntä Vili Kurki Sainkankaan aidalla.

Kuulumisia paliskunnista: Kolarin kunnanvaltuusto hyväksyi asemakaavan kaivosyhtiölle, joka on vetänyt lupahakemuksensa pois. Retkeilyreitit vievät elintilaa poronhoidolta. Nuorisossa on kuitenkin tulevaisuus.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Mauri Kuru  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Muonion paliskunnassa kukin tokkakunta tekee vasanmerkinnät hieman omalla tavallaan. Loppupäätelmänä voidaan kuitenkin todeta, että vasojen syntyvyys on ollut hyvä. Tai siis jos loppupäätelmiä voi vielä kesällä tehdä.
– Tällä hetkellä näyttää hyvältä, mutta ei vasoja kannata laskea tarkemmin ennen kuin syksyllä. Karhut ottavat osansa, minkä lisäksi kuumat kelit ja voimakas räkkä ovat vasojen uhkina. Kesän aikana vasikoita katoaa yleensä paljon, poroisäntä Vili Kurki toteaa.

Mennyt talvi oli olosuhteiltaan suotuisa poronhoidolle.
– Porot kaivoivat pitkään, eikä oikein huonoa tilannetta päässyt syntymään. Oli tavallinen talvi. Onneksi toissatalven vaikeat olosuhteet eivät toistuneet.

Paliskunnan porot palkivat metsässä ympäri vuoden, joten tarharuokintaa harjoitetaan hyvin vähän. Metsässä poroja ruokitaan tarpeen mukaan.

Asemakaava yhtiölle, jolla ei ole hakemusta

Kolarin kunnanvaltuusto hyväksyi viime keväänä viimeisinä tekoinaan Hannukaisen kaivoskaavan. Paliskunta on yhdessä useamman muun alueen toimijan kanssa valittanut päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen.
– Valtuuston päätöstä täytyy ihmetellä, koska kaivosyhtiöllä ei ollut sillä hetkellä sisässä yhtään lupahakemusta kaivoksen perustamiseksi. Kunta on siis kaavoittamassa valtavaa aluetta sellaiselle yhtiölle, jonka tulevista suunnitelmista ei ole tietoa, Kurki sanoo.

Paliskunnassa oli aiemmin saatu sellainen käsitys, että lupaprosessien ja kunnan päätösten on tarkoitus edetä samanaikaisesti. Nyt yhtiö veti lupahakemuksensa pois, mutta kaavoitustyö kuitenkin jatkui.

Nähtäväksi jää, mitä mieltä tänä syksynä aloittava uusi Kolarin kunnanvaltuusto on Hannukaisesta. Tosin voi olla jopa niin, että lupahakemusprosessit ja niistä tehtävät valitukset ovat vielä seuraavankin valtuuston asialistalla – onhan kaivoshanke ollut esillä jo kohta 20 vuoden ajan.

Muonion paliskunnalle kaivoksen toteutuminen olisi katastrofi.
– Kaivos veisi palkisen keskeltä ison laidunalueen pääerotus- ja laidunkiertoaitoineen. Sen lisäksi pöly- ja meluhaitat ulottuisivat kaivoksesta joka suuntaan, tehden välttelyalueen jopa 15 kilometrin säteelle. Ei siitä paljon paliskuntaa jäisi poronhoidolle.

Jokaisella liikuntalajilla omat reittinsä

Muonio on erityisporonhoitoalueen paliskunnista rakennetuin. Tämän lisäksi massamatkailukohteiden Ylläs, Olos ja Pallas väliset reitit levittävät turismia ympäri paliskuntaa.
- Uusimpana ovat tulleet polkupyöräreitit. Talvella on semmoisia paikkoja, että talvikävelijöillä, hiihtäjillä, pyöräilijöillä ja lumikenkäilijöillä on kaikilla omat reittinsä 200 metrin välein, Kurki sanoo.

Talvireitit vievät omalta osaltaan elintilaa palkiselta.
- Matkailutoimijoiden kanssa on aikaisemmin päästy keskustelemaan kävely- ja hiihtoreittien sijoittelusta, mutta pyöräilyreittien äkillinen tarve yllätti.

Myös paliskunnan alueella sijaitseva metsäautotieverkosto pyrkii koko ajan laajenemaan. Talvella teitä pitkin ajetaan yleisesti moottorikelkoilla, vaikka se ei olekaan sallittua.
– Paliskunnan näkökulma on, että olemassa olevia teitä voidaan pitää kunnossa, mutta uusien teiden rakentamiseen suhtaudumme kriittisesti.

Kurki toivoo, että paliskuntaan oltaisiin yhteydessä jo asemakaavoja suunniteltaessa.
– Silloin voisimme kertoa, mitkä alueet ovat meille tärkeitä. Tähän saakka paliskunnan mielipidettä on kyselty vasta kuulemistilaisuudessa, jolloin kaavaluonnostelma on jo piirretty eikä isoihin muutoksiin tunnu olevan enää siinä vaiheessa halua tai valmiutta.

Hyvä ikärakenne

Matkailun ja kaivossuunnitelmien puserruksesta huolimatta Muonion paliskunnassa työskentelee nuoriakin poronhoitajia.
– Tilanne on sen puolesta hyvä. Nuorisoa voisi olla enemmänkin, jos tällaista puristusta ei olisi, mutta usko tulevaisuuteen on kova. Porotalous ei täältä katoa mihinkään, kyllä se tulee aina säilymään jossakin muodossa, poroisäntä Vili Kurki sanoo.

Lue lisää

PALOJÄRVI - TUULIVOIMALOITA KAAVAILLAAN PUOLUSTUSVOIMIEN KIELLOSTA HUOLIMATTA

Palojärven paliskunnassa eletään kaivoshankkeiden ja tuulivoimalasuunnitelmien ristiaallokossa. Honkavaara-Isovaaran tuulivoimahanke meni jo kerran nurin Ylitornion kunnanhallituksessa, mutta vuoden kuluttua hallitus päättikin toisin.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Inka-Maria Vuolo  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2021.

Puolustusvoimat antoi hankkeesta oman lausuntonsa kunnanhallituksen vastakkaisten päätösten välissä. Tuulimyllyjen aiheuttamien tutkahäiriöiden vuoksi se ei halua tuulimyllyjä Rovaniemen sotilaskentän läheisyyteen.
– Mikä kummallisinta, kunta ei ole siitä moksiskaan, vaan on näemmä julistanut sodan puolustusvoimille. Saamieni tietojen mukaan myllyjen määrän tai korkeuden pienentämiselläkään ei olisi vaikutusta puolustusvoimien kantaan, poroisäntä Tapio Vuolo sanoo.

Hän kuitenkin korostaa, että paliskunnan vastustus tuulipuistoja vastaan ei perustu sotilaspoliittisiin tai esimerkiksi maisemallisiin näkökohtiin.
– Me perustamme kielteisen näkökantamme tutkimuksiin, joissa kerrotaan selkeästi, että myllyt ja porot eivät sovi samaan paikkaan. Yhden myllyn vaikutusalue on 15 kilometriä, joten sadan myllyn tuleminen tarkoittaisi, että paliskunnan keskellä sijaitseva alue joutuisi poronhoidon osalta lopetusuhan alle.

Tuulipuiston toteutuminen käytännössä katkaisisi paliskunnan kahtia.
– Tämä raanujärveläisten poronomistajien laidunnusalue on paliskunnan suurin porokeskittymä. Se on suurin myös osakasmäärällä mitattuna. Toista vastaavanlaista keskittymää on vaikea löytää näiltä korkeuksilta tai eteläisemmältä poronhoitoalueelta.

Kun hanke tuli ensimmäisen kerran esille, sitä vastustettiin kansalaisadressilla, johon oli kerätty 1500 nimeä. Adressi sai myös valtakunnallista julkisuutta.
– Kansanliikkeen ansiosta hanke kaatui ensimmäisellä kerralla, mutta vuoden kuluttua adressia ei kunnassa paljon enää muisteltu.

Kaivos-alan kanssa keskustellaan

Palojärven pitkään palkiseen on suunnitteilla useita kaivoshankkeita. Huolta aiheuttavasta tilanteesta huolimatta paliskunta haluaa pitää välit malminetsijöihin asiallisina.
– Tutkimus ei niin haittaa meidän toimintaamme, ja kun saadaan selvyys siitä mitä maaperä sisältää, niin ei tarvitse enää jurnata seuraavaa 200 vuotta maan sisältämän malmin määrästä. Jos tarvitsee ruveta tosissaan vastustamaan, niin katsotaan tilanne sitten uudestaan. Vastustus on joka tapauksessa varmaa, koska on selvää, ettei kaivoksista ainakaan ole mitään hyötyä poronhoidolle, Vuolo toteaa.

Poronhoitovuosi oli heikko

Toukokuussa päättynyt poronhoitovuosi oli Palojärven paliskunnassa heikoin 20 vuoteen.
– Paljon sattui samalle vuodelle. Pienet vasaprosentit, matalat teuraspainot ja suuret määrät kadonneita poroja aiheuttivat sen, että moni poronhoitaja on päässyt vain nollatulokseen. Osa on tehnyt tappiota, Tapio Vuolo sanoo.

Lue lisää

SYVÄJÄRVI - AMPUMA-ALUEEN SOPIMUS UUSINTAAN

Kuulumisia paliskunnista - Syväjärven paliskunta. Paliskunnan ja puolustusvoimien solmiman sopimuksen alkuperäisiä asiakirjoja Kyläjärven ampuma-alueen käytöstä ei löydy kummaltakaan osapuolelta. Paliskunnan saama vuosittainen korvaus viivästynee.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Jari Hannula  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2021.

Kyläjärven ampuma-alue on perustettu vuonna 1969, joten alkuperäisten asiakirjojen löytäminen ei ole välttämättä helppoa. Sopimuskohtien tarkastelua pyytää Puolustusvoimat. Mitään kärhämää asiaan ei kuitenkaan liity.
– Sopimuspuoli vaihtui Puolustusvoimien sisällä ja he haluavat nähdä perustelut maksamilleen korvauksille. Sopimuksen uusiminen on tällä hetkellä Puolustusvoimien käsittelyssä. Ainoa harmi tästä on, että tämän poronhoitovuoden talousarvioon kirjattu korvaus myöhästynee, kertoo Syväjärven paliskunnan poroisäntä Jari Hannula.

Vähäluminen talvi

Mennyt talvi oli Hannulan mukaan poikkeuksellisen vähäluminen, hän ei muista vastaavaa nähneensä. Porot ovat talven jäljiltä hyvässä kunnossa.
– Pääosaa poroista on ruokittu talven ajan. Huhtikuun lopulla ensimmäiset porot on päästetty metsään.

Keväisiin toimenpiteisiin kuuluu poroluettelon laatiminen.
– Näyttäisi, että poroluku on aika kohdallaan, eli se jää jonkin verran alle 5500:n. Hyvä näin, sillä poroluvun ylittäminen vaikuttaisi paliskunnan saamiin investointitukiin.

Syväjärven paliskunnan erityispiirteenä on, että porot ovat jakautuneet useampaan eri kairaan sekä kesällä että syksyllä. Kesä ja talvilaitumien välillä ei ole laidunkiertoaitaa. Palkisella on noin parikymmentä vasanmerkintä- ja erotuspaikkaa.

Uhat ovat tällä hetkellä taka-alalla

Pedot eivät ole olleet suurena ongelmana viime vuosina Syväjärven paliskunnan poronhoidolle, ne vievät vuosittain alle 10 poroa.

Kaivoksia tai tuulipuistoja ei ole näillä näkymin suunnitteilla Syväjärven paliskunnan alueelle.
– Kaivoksia alkaa Sodankylän alueella olla jo tarpeeksi. Enempää tänne ei mielestäni mahdu, koska luontoa pitäisi jäädä tulevillekin sukupolville. Joukhaisselän tuulipuiston laajentaminen on kylläkin merkitty kaavaan, mutta varsinaisia laajennussuunnitelmia ei ole ollut vielä missään esillä, Hannula sanoo.

Paliskunnan luoteisosassa sijaitsevan tuulipuiston vaikutuksesta porojen käyttäytymiseen on saatu jo kokemusta.
– Nykyisellään tuulipuisto on jo riittävä haitta alueelle. Seurantapantojen antamien tietojen perusteella porot eivät ole tuulipuiston läheisyydessä viihtyneet, joten emme halua luovuttaa paliskunnan alueelta enempää laitumia tuulivoiman käyttöön.

Ettoporukkaa on löytynyt tähän asti riittävästi, vaikka ettotöitä on käynnissä yhtä aikaa eri puolilla paliskuntaa. Paliskunnan nuoriakin poronhoito kiinnostaa ja he osallistuvat mielellään porotöihin.
– Porotalous on merkittävä elinkeino näissä kylissä muun maatalouden vähennyttyä, Jari Hannula toteaa.

Lue lisää

SAAMELAISEN ELÄMÄNTAVAN PUOLESTAPUHUJA

Historia, nykyisyys ja tulevaisuus. Näistä kolmesta koostuvan jatkumon turvaamiseksi tarvitaan toisinaan tekoja. Tulevaisuus ei ole turvattu, jos perinteet unohdetaan (vuoden saamelainen Minna Näkkäläjärvi).

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Minna Näkkäläjärvi  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2021.

1970-luvun alussa poronhoito oli toisenlaista kuin tänä päivänä. Liikkumista nopeuttavia moottorikulkuneuvoja oli harvassa, joten poromiehet olivat kairassa viikkokausia kerrallaan. Poronhoitoperheiden äidit eivät juurikaan käyneet töissä kodin ulkopuolella – heidän tehtävänään oli huolehtia perheen lapsista ja antaa oma työpanoksensa poronhoidolle.

Erkunan Tuomman Birit-Anni löysi onnensa naapurikylästä, Palojoensuusta. Sinne nousi myös Birit-Anni ja Heikki Mäkitalon koti Minnan syntymän aikoihin.
– Äitinä Birit-Anni piti yllä saamelaista elämäntapaa niin hyvin kuin se siihen aikaan oli mahdollista. Ja kuten siidoissa oli ollut jo vuosisatoja tapana, hän huolehti myös meidät lapset osaksi Erkunan siidaa, Minna Näkkäläjärvi kertoo.

Näkkäläjärven merkittävimmät lapsuusmuistot liittyvät poronmerkityksiin, erotuksiin ja paimennuksiin. – Parhaimmat muistot lapsuudesta sijoittuvat kevätaikoihin, jolloin sai olla poissa koulusta ja pääsi mukaan porohommiin, erityisesti paimennuksiin.

Eräs Suonttajärven kevätpaimennus on jäänyt erityisesti mieleen.
– Vedet olivat alkaneet jo nousta jokien ja jänkien päälle, vaikka yöt laavussa olivatkin kylmiä. Silloin ajattelin, että olisipa meillä nopeampi kelkka, että emme uppoaisi vetiseen jänkkään. Nykyään on nopeampia kelkkoja, mutta paimennukset ovat jääneet vähemmälle. Pitäisi aina miettiä mitä toivoo, Näkkäläjärvi nauraa.

Lapsia oli siihen aikaan paljon, ja heillä riitti tekemistä.
– Saimme olla mukana kaarteella, paimentamassa ja milloin missäkin. Toimimme myös kenttäteurastuksessa nylkijöiden pikku apulaisina. Pidimme kiinni poron päästä, kun teurastajat löivät surmaniskun, laskimme veriä ja levitimme taljoja lumelle. Nykyään teurastamoissa tuskin saa käyttää lapsityövoimaa, mutta ajat olivat silloin toiset.

Kesäiset vasanmerkinnät tehtiin Salvasjärven alueella, joka sijaitsee aivan nykyisen Hietakeron varausilmoitusalueen läheisyydessä.
– Vietimme siellä useita kesiä. Matka sinne tehtiin kävelemällä, silloin kun perheillä ei ollut useita koneita käytössä. Palojärvestä, läheltä Norjan rajaa, on Salvasjärveen matkaa noin 17 kilometriä, mutta onneksi reitti oli pääosin helppokulkuista tunturimaastoa.
– Muistan, kun äiti piti lapsitokan kävelyintoa yllä sanomalla, että tuon seuraavan tievan takana olemme jo perillä, mutta sen takana olikin vaan seuraava tunturi, josta hän lausui taas samalla tavalla.

Vakinaista on vain poronhoito

Vuonna 1969 syntyneen Minna Näkkäläjärven perheeseen kuuluivat äidin ja isän lisäksi isoveli ja pikkusisko. Leveämpää leipää oli saatavilla noina aikoina Ruotsissa, jossa perheen isä kävi viikot työskentelemässä metsurina. Myöhemmin hän asettui kotiseudulleen tekemään erilaisia sekatyömiehen hommia.

Saamelaislapsena ja porosuvun jäsenenä pikku-Minna sai jo muutaman vuoden ikäisenä oman poromerkkinsä, joka pohjautui hänen äitinsä merkkiin. Siidan ihmiset hoitavat yhdessä poroja ja huolehtivat siitä, että merkki ja porot pysyvät siidassa.
– Saan olla kiitollinen oman siidani ihmisille siitä, että minullekin on luotu sitä kautta mahdollisuus olla mukana poronhoitohommissa. Siitä on kyse myös saamelaisessa poronhoidossa yleisestikin, eli ajatellaan aina tulevia sukupolvia ja heidän mahdollisuuttaan jatkaa elinkeinossa. Se onkin varmaan arvokkain asia, jonka olen perintönä saanut omilta ihmisiltäni. Ajattelutavan tehdä pyyteetöntä työtä yhteisön ja tulevien sukupolvien eteen.

Kouluaikoina, ala-asteella Palojoensuussa sekä yläasteella ja lukiossa Hetassa 'ei tapahtunut mitään erikoisempaa'. Koulunkäynti peruskoulussa ja lukiossa sujui hyvin ja päättyi lakkiaisiin.
– Lukion jälkeen lähdin harjoittelemaan omaa elämää ja sillä tiellä olen pysynyt.

Tie kulki ensin Inariin opiskelemaan saamenkäsitöitä, mutta jo vuoden kuluttua opiskelupaikaksi vaihtui Norjan Kautokeinoon juuri perustettu Saamelainen korkeakoulu (Sámi Allaskuvla), josta Näkkäläjärvi valmistui kolmessa vuodessa saamenkieliseksi luokanopettajaksi. Uutta ammattiaan hän harjoitti vuoden verran Ruotsin Jokkmokkissa (Jokimukka), mistä matka jatkui tutkimusinstituutin sihteeriksi Norjaan. Työura onkin koostunut määräaikaisten opettajanpestien lisäksi enemmän tai vähemmän projektiluonteisista työpaikoista, jotka kaikki ovat jollakin lailla liittyneet saamen kieleen, kulttuuriin tai poronhoitoon.
– Projektiluontoiset työt ovat olleet minulle ihanteellisia, koska silloin olen pystynyt olemaan mukana myös porohommissa.

Rajaseudulla asumisessa ja kolmen valtakunnan alueella työskentelyssä on omat etunsa.
– Kun osaa monia kieliä, on tarjolla hyvin myös työpaikkoja. On ihan tavallista, että tämän alueen lapset osaavat kolmea kieltä. Kielitaito luo kaikelle, myös poronhoidolle, paremmat elinmahdollisuudet, koska rajanaapureiden siidojen kanssa 'kuuletteleminen' kuuluu saamelaisporonhoitajien arkipäivään.

Eri alueiden poromiesten välisiä keskusteluja käydään muun muassa silloin kun pedot alkavat liikkua. – Poromiehiä ei voida pitää tavallisina yrittäjinä, koska he eivät saa suojella omaisuuttaan, poroja, silloin kuin siihen on tarvetta. Tappiot pitää vain kärsiä ja toivoa, että pedot eivät pääse liiaksi lisääntymään.

Kotiseutu on kallis

Myös Minna Näkkäläjärven aviomies, Jari, on kotoisin Erkunan siidasta. Ensimmäinen perheen kolmesta pojasta syntyi vuonna 1995. Vuosituhannen vaihteessa Näkkäläjärven perhe muutti saman katon alle asumaan luontaiselinkeinotilalle Hettaan.
– En ole päässyt kauas kotikylästäni, mutta ehkä se ei ole ollut tarkoituksenakaan. Muualla asuessani on ollut koko ajan kaipuu takaisin tänne elämään sellaista elämää, joka tekee onnelliseksi.

Lapsista kaksi nuorinta on ilmaissut mielenkiintonsa jatkaa poronhoidon parissa.
– Vanhin poika on valinnut erilaisen uran, ja se on ihan hyvä sekin. Kaikki pojat ovat valinneet oman tiensä kulkea kohti omaa elämää ja pärjäämistä. Se on tärkeintä.

Viikkojen reissut vähentyneet, paperityöt lisääntyneet

Vielä muutama sukupolvi sitten poronhoitajat kulkivat porojensa mukana eläen niiden kanssa yötä päivää. Nyt porotöitä tehdään enemmän päivätyöluonteisesti.
– Uuden teknologian myötä naisenkin osasta on tullut erilainen. Nykyään poronhoitoperheen äiti voi käydä töissä kodin ulkopuolellakin, mutta siitä huolimatta hän voi olla mukana myös poronhoidossa. Näin tapahtuu usein myös pakosta, koska perheen toimeentuloa ei voida enää aina varmistaa pelkällä poronhoidolla.

Poronhoidon luonne on muuttunut jo yhden sukupolven aikana valtavasti.
– Vanhempi sukupolvi haikailee vieläkin entiseen poronhoitomalliin. Ymmärrän sen kyllä hyvin, koska nykyään poronhoitoa pitää ajatella niin yrittäjämäisesti. Enää ei riitä, että saa lihan pöytään hoitamistaan poroista, vaan tuloslaskeman viivan alla pitää näkyä plusmerkkisiä rahasummia.

Näkkäläjärvi on juuri aloittanut työskentelyn Käsivarren paliskunnan sihteerinä.
– Toimin teknisenä sihteerinä, eli valmistelen kokouksia ja asiakirjoja sekä hoidan paperirumbaa ja tiedottamista. Työ vaikuttaa mielenkiintoiselta ja toivottavasti siitä tulee antoisa kokemus niin minulle kuin paliskunnallekin.

Käsivarren paliskunnan alueella on neljä eri siidaa, joista jokaisessa on oma perinteinen poronhoitomallinsa, alueensa ja jopa oma saamen kielen murteensakin.
– Tunnen Käsivarren paliskunnan toimintaa sen eri siidojen ihmisten kautta. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, miten paliskunta toimii hallinnon puolelta katsottuna.

Varausilmoitus tuli yllätyksenä aiheuttaen paniikin

Viimekeväinen malminetsintäyhtiö Akkerman Finland Oy:n varausilmoitus Käsivarren Hietakeron alueelle tuli shokkina Erkunan siidalle. Yhtiön tarkoituksena on varausajan sisällä hakea alueelle edelleen malminetsintälupaa. Pinta-alaltaan Helsingin suuruinen varausalue sijaitsee Erkunan Siidan alueella peittäen kesä- ja syyslaidunalueesta 70 prosenttia.
– Aiemmin ei ole tullut mieleenkään, että yhtäkkiä voi joutua puolustamaan omaa elämäntapaansa ja elinkeinoaan. Iski paniikki ja päässä pyöri kysymys, että miten tämä on edes mahdollista. Siitä hädästä syntyi ajatus, että on pakko tehdä jotakin, Näkkäläjärvi muistelee 'Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen' -kansalaisliikkeen alkutaipaletta.

Ensin varausilmoituspäätöksestä tehtiin valitus Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, vaikka sen tiedettiinkin olevan käytännössä turhaa. Valitusta ei käsiteltäisi, koska Tukes ja kaivoslaki sallivat aluevarauksen ilmoitusluontoisena asiana. Valitusoikeus olisi ainoastaan toisella, samalle alueelle kaivostoimintaa suunnittelevalla yhtiöllä, ei saman alueen poromiehillä.
– Jostakin oli kuitenkin lähdettävä liikkeelle, jotta oma ja kyläläisten mielipide saatiin esille. Piti toimia nopeasti, koska valitusaikaa oli tiedon saannin jälkeen vain muutama päivä aikaa. Muutenkin oli kiire toimia, koska uusi laki oli astumassa voimaan jo joulukuussa. Silloin näytti, että lakiin ei ollut tulossa isoja muutoksia, Näkkäläjärvi muistelee kevään paniikinomaisia aikoja.
– Sitä oli kuin jänis autonvaloissa, ei tiennyt minnepäin pitäisi lähteä.

Lakia ei kuitenkaan muutettu joulukuussa, vaan eduskunta päätti jatkaa sen valmistelua. Näkkäläjärvi arvioi, että kansalaisliikkeellä oli oma osuutensa prosessin kulkuun.
– Uskon, että on osittain meidänkin ansiotamme, että lakia ei hyväksytty sellaisenaan. Kansalaisadressin luovutusreissulla Helsingissä minulle jäi sellainen mielikuva, että kaivoslain valmistelu voi hyvinkin vielä edetä parempaan suuntaan. Muun muassa ympäristöministeri Krista Mikkosella oli samanlaisia näkemyksiä kuin meillä nykyisen kaivoslain sisällöstä ja sen parantamisesta.

Kansalaisliike toimii edelleen aktiivisesti. Tällä hetkellä odotetaan vastausta siihen, voidaanko varausilmoituspäätöksestä valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Monimutkaisten lakikiemuroiden selvittämiseksi Näkkäläjärvi on saanut lakiapua Saamelaisneuvostolta.

Kaivosyhtiön kanssa ei ole tarkoitus neuvotella.
 – Yhtiö tunkeutui alueellemme ilmoittamatta siitä mitään meille. Nyt he ovat kertoneet erilaisissa julkisissa haastatteluissa neuvotteluhaluistaan, mutta katsomme, että on liian myöhäistä neuvotella.

Äidin hätä laittaa toimimaan

Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen -liike on paljolti henkilöitynyt Minna Näkkäläjärveen.
– Asetuin keulakuvaksi tietoisesti, koska en voinut siihen tehtävään muitakaan pyytää. Tiedän itse tasan tarkkaan, mitä asiaa ajan. Äidin hätä omien lasten ja heidän lastensa tulevaisuudesta on laittanut toimimaan. Minulla on ollut myös paljon hyviä tukijoita, minkä vuoksi keulakuvana oleminen ei ole tuntunut yksinäiseltä.

Kasvotusten Näkkäläjärvi on saanut hyvää palautetta ja kannustusta. Mahdollisista selän takana pahaa puhuvista hän ei välitä.
– En tietenkään usko, että minut nimetään kaikkialla yksimielisesti laupiaaksi samarialaiseksi, mutta ajattelen, että yli 37 000 allekirjoitusta adressissa osoittaa minun ja liikkeemme olevan oikealla asialla, Näkkäläjärvi sanoo.

Hän puhuu ajamastaan asiasta paljolti me-muodossa.
– Suurin osa mukanaolijoista tekee tätä vapaaehtoistyönä ja palkatta. Kaikkia meitä yhdistää huoli tulevaisuudesta ja luonnon säilyttämisestä. Eikä pelkästään Käsivarren alueella, vaan koko Saamelaisalueella.

Kansalaisliikkeen valtavaan kasvuun on Näkkäläjärven mukaan merkittävänä syynä nykyisen kaivoslain puutteet.
– Keskusteluissa eri ihmisryhmien kanssa on tullut esille ihmettely siitä, miten tällainen kaivosviranomaisten ja -yhtiöiden harjoittama toiminta voi olla mahdollista Suomessa. Pidetään käsittämättömänä, että kaivoslaki voi kävellä muiden lakien ja olemassa olevien elinkeinojen yli.

Aktiivina toimiessa oppii myös uutta

Minna Näkkäläjärvi sanoo, että kansalaisliikkeessä toimimisen ansiosta hän on saanut paljon rautaista kokemusta yhteistyön eri muodoista. On ollut myös hienoa tutustua ihmisiin oman tuttavapiirin ja elinalueen ulkopuolelta.
– Myös oman paliskunnan ihmisten tuki on osoittanut, että meillä on yhteinen asia, jonka eteen täytyy taistella, jos halutaan, että tulevatkin sukupolvet saavat hoitaa porojaan Käsivarressa.

Minna Näkkäläjärvelle myönnettiin vastikään saamenkielisen sanomalehti Ávvirin 'Vuoden saamelainen 2020' -tunnustus. Sen tarkoituksena on 'rohkaista saamelaisia vaalimaan kulttuuriaan ja kieltään ja siirtämään niitä tuleville polville, sekä edistää valtaväestön tietoisuutta saamelaisista.'

Sekä ehdokkuus että varsinainen tunnustus tulivat Näkkäläjärvelle yllätyksenä. Hänen mielestään tunnustuksen ja kiitokset ansaitsevat yhtä lailla Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen -liikkeen taustajoukot, kotiväen ohella.
– Onhan sitä tullut kirjoitettua vuosien varrella useampia kannanottoja ja monessa asiassa on puolustusasemissa seisottu. Työelämässäkin olen yrittänyt vaikuttaa siihen, että yhteiskunta ottaisi paremmin huomioon saamen kielen ja kulttuurin. Tulosta ei ole aina syntynyt, mutta koskaan en ole heittänyt yrittämästä. Enkä lopeta ennen kuin sydänkäyrä on suorana, Näkkäläjärvi naurahtaa ja kertoo lähtevänsä jatkamaan nutukkaiden neulomista.

Minna Näkkäläjärvi

• Omaa sukua Mäkitalo, saameksi Ergon Duommá Ánne Minna Biret Ellen. 
• 52-vuotias kansalaisaktivisti ja poronhoitaja Enontekiöltä, asuu Hetassa. Käsivarren paliskunnan osakas Erkunan siidassa. 
• Opiskellut saamenkäsitöitä, valmistunut saamenkieliseksi luokanopettajaksi. Työskennellyt opettajana. Ollut mukana erilaisissa saamen kieltä, kulttuuria ja poroelinkeinoa kehittävissä projekteissa. Toimii myös poronhoitajana. 
• Harrastaa saamenkäsitöitä. 'En ole aikaisemmin tiennyt, mitä ovat harrastukseni, koska lapsuudessani harrastamista pidettiin vähän joutavanpäiväisenä touhuna. Nyt kuitenkin olen tämän elämänkokemuksen kautta ajatellut, että harrastukseni on varmaankin saamenkäsitöiden tekeminen.' 
•  Motto: Hyvä tuli pallaa ja lämmittää, huono polttaa.

Lue lisää

’TIETOA SAA, KUN ON MONESSA MUKANA’

Hannu Ranta (yl js), Enontekiö. Kokonaiskuva, vastuuntunto, koulutus, tieto. Siinä määreitä, joihin Hannu Ranta nojaa päätöksentekonsa. Mielipide pitää tuoda rohkeasti esille, mutta mieltä ei saa kovettaa, hän sanoo.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Paliskuntain yhdistys  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

Näkkälän paliskunnan poroisäntä Hannu Ranta on toiminut yhtäjaksoisesti kuntapolitiikassa vuoden 2004 kunnallisvaaleista lähtien. Silloin varavaltuutetuksi päässyt Ranta äänestettiin seuraavissa kuntavaaleissa jo varsinaiseksi valtuuston jäseneksi, minkä jälkeen erilaisia luottamustehtäviä ja työryhmäjäsenyyksiä on seurannut lisää tasaiseen tahtiin. Tällä hetkellä hän on muun muassa Saamelaispaliskuntien yhdistyksen varapuheenjohtaja ja Paliskuntain yhdistyksen hallituksen jäsen. Asiantuntijana hän on työskennellyt muun muassa luonnonvarasuunnitelman työryhmässä ja suurpetotyöryhmässä.
– Taustalla on halu saada tietoa eri lähteistä. Vain sillä lailla voi pysyä jollakin tavalla kokonaiskuvasta selvillä. Sitten sitä tietoa voi antaa eteenpäinkin, Ranta sanoo.

Informaatiota tulee myös kunnallisia väyliä pitkin ja poroisännyyden kautta.
– Paliskuntien rooli on merkittävä tänä päivänä. Niitä ei enää onneksi ohiteta päätöksenteossa, mutta samalla poroisännänkin tehtävät ovat muuttunet entistä vaativammiksi.

Työn haasteellisuutta lisää myös maankäyttöön liittyvien uhkatekijöiden seuraaminen.
– Käsivarren kaivosvaraus on tässä meitä lähimpänä oleva uhka, mutta yleisestikin poronhoitoalueelle suunnitellaan kaivoksia hurjia määriä. Tuulivoimasuunnitelmat on toinen seurattava asia. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten poroisäntä pystyi keskittymään enemmän itse asiaan, eli poronhoitoon, mutta ei enää. Nyt pitää availla sähköposteja päivittäin.

Vastuuntunto johti kuntapolitiikkaan

Voitaneen sanoa, että vastuuntunto on vienyt Rannan kuntapolitiikkaan.
– Joskus olen miettinyt, että onkohan minulla päässä vikaa, kun olen tähän lähtenyt. Toisaalta, jonkunhan nämä hommat on tehtävä.

Hannu Ranta on valittu valtuustoon valitsijayhdistyksen (Johtti Sápmelaččat) kautta.
– Tällä tavalla tuntuu vapaammalta nostaa niitä asioita esille, joita pitää itse tärkeänä. Jos ne eivät jostain syystä etene päätöksentekoon asti, ei siitä pidä ottaa itseensä. Mieltä ei saa kovettaa, mutta uskallusta tarvitaan, että saa kerrottua oman mielipiteensä. Siinä mielessä monessa mukana olo on ollut hyödyksi, että rohkeus sanomiseen on koko ajan kasvanut.

Kunta kaipaa strategiaa

Ranta kaipaa Enontekiön kunnan toimintaan selkeitä linjauksia.
– Suuri kysymys on, että mihin elinkeinoihin haluamme täällä panostaa. Vastauksia en ole oikein saanut. Itsestäni tuntuisi, että niitä ovat poronhoito ja matkailu. Kaivannaisteollisuus ja tuulivoima sopivat tänne huonosti.

Erilaisia kuntastrategioita on laadittu Suomen kunnissa läpi vuosien, niin Enontekiölläkin.
– Muistan jonkun vuoden takaa, kun strategiaan oli tarkoitus lisätä lause ’porotalouden merkitys on Enontekiön alueella vähäinen’. Nostin toteamuksesta äläkän.

Strategianlaatijoiden huomio perustui siihen, että porotalouden merkitys näkyi vähäisesti kunnallisverotuksessa.
– Kun asiaa selviteltiin laajemmin, huomattiin, että porotalouden merkitys Enontekiön aluetalouteen oli tosi merkittävä, miljoonaluokkaa. Vähättelevä lause poistettiin paperista.

Ranta kaipaa Enontekiölle lisää yleistä vireyttä.
– Kunta on tietyllä tavalla maantieteellisesti keskiössä, mutta siitä huolimatta kuljemme vähän kuin jälkijunassa. En tiedä mistä se johtuu – ihmettelen vaan, kuinka esimerkiksi Inarissa ja Utsjoella kaikki toiminta tuntuu olevan vireämpää.

Esimerkiksi Ranta ottaa poronlihan jatkojalostuksen.
– Se ei ole kehittynyt samalla tavalla kuin muualla. En tiedä siinäkään asiassa, mikä on syy-seuraus-suhde, mutta nyt viimeistään, koronan jyllätessä, meidän on alettava suunnittelemaan tulevaisuutta tosissaan, jotta poroelinkeinoa voidaan harjoittaa täällä jatkossakin. v Koronapandemiakausi on ollut raskasta aikaa poroelinkeinolle. Matkailun ahdingon vuoksi poronliha ei mene kaupaksi tavalliseen tapaan. Lihan tuottajahinta on myös laskenut.
– Korona näytti elinkeinomme haavoittuvuuden. Kun samalle vuodelle sattui vielä ankara talvi, niin onhan tässä itse kelläkin miettimistä, miten tulevaisuudessa kannattaa toimia.

Kaivos ei kannata

Rannan mukaan tuulivoimarintamalla on tyyntä: Enontekiölle ei ole suunnitteilla juuri tällä hetkellä uusia tuulivoimapuistoja. Kaivoshankkeista mieltä jäytää Käsivarren kaivosvaraus.
– Kaivosten mukanaan tuomat riskit ovat liian isoja verrattuna niiden tuottamiin hyötyihin. Toiminta-aikakin on lyhyt. On ristiriitaista, että samaan aikaan kun havitellaan kaivoksia, perustetaan erilaisia luontohankkeita, joiden tulokset saattavat hetkessä nollautua päästöjä vuotavan kaivoksen takia.

Maakunnallisella suunnittelulla on omat vaikutuksensa kuntiin.
– Lapin liitto ei aja poronhoitoasioita, se on kaivannaisteollisuuden kannalla. Olen miettinyt, että onko kaivoksista taloudellista hyötyä kunnille. Ajatellaanpa vaikka Sodankylää, jossa on toiminut kaivos jo pitkään, mutta kunta on siitä huolimatta huonossa taloudellisessa tilassa.

Uusia päättäjiä, koulutusta ja tietoa tarvitaan nyt ja vastakin

Ranta sanoo, että uusia kunnallispoliitikkoja on hankala löytää.
– Kun olen kysellyt, ei ole innostusta ollut. Tämä johtaa siihen, että päätösvalta kasaantuu aina samoille henkilöille, mikä ei ole hyvä, koska valtuustossa tarvitaan uusia näkemyksiä ja jatkuvuutta.

Tuoreiden näkökulmien lisäksi Ranta kaipaa valtuustoihin osaamista.
– Koko ajan tulee uusia asioita eteen, ja nuoret saattaisivat olla hyviä omaksumaan niitä. Valtuutetuille pitää tarjota tietysti myös koulutusta kuntapäättämisestä, Ranta sanoo.

– Olisi hyvä antaa tilaa nuoremmille, ja olen antanutkin aina kun se on ollut mahdollista. Se, miksi minä jaksan edelleen paahtaa menemään, johtuu varmaan siitä, että ajattelumallini on tulevaisuuspainotteinen.

Lue lisää