Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

Uusimmat artikkelit

19.1.2021

PORO - MERKITTÄVÄSSÄ OSASSA KAHTA RAKASTA HARRASTUSTA

Vuonna 2006 olin ensimmäistä kertaa seuraamassa porokisoja Lankojärvellä perheeni kanssa. Kisoissa arvottiin elävä poro, jonka sattuman kaupalla äitini voitti. Siitä porosta alkoi perheemme tarina poroelinkeinon parissa, tarina, joka johdatti äitini ja minut myös porokisojen maailmaan.

--- Teksti ja kuvat: Niko Kovalainen  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

Ollessani 15-vuotias minua pyydettiin kokeilemaan porolla ajoa sopivan pienen kokoni vuoksi. Uusi ja jännittävän tuntuinen laji sai minut oitis koukkuun ja siinä olen ollut tähän päivään asti. Olen osallistunut aktiivisesti porokisoihin viimeisen kymmenen vuoden ajan. Näihin vuosiin on mahtunut niin onnea ja menestystä kuin suuria pettymyksiä. Porokisat ovat tuoneet useita finaalipaikkoja. Suurimpana saavutuksena kuninkuusajon 3. sija Ossi Uusitalon Myrskyllä. Lajiin kuuluva porojen katoaminen ja loukkaantuminen sekä harrastajien vähäinen määrä paliskunnassamme on välillä kysynyt motivaatiota jatkaa. Kilpailujen tunnelma ja harrastajapiirin yhteisöllisyys saa minut kuitenkin palaamaan takaisin joka vuosi. Toivon koronatilanteen hellittävän, jotta pääsisimme porokilpailemaan ensi keväänä.

Elämään porojen parissa olen päässyt tutustumaan kulkiessani äitini mukana kesäöisin vasan merkkuussa, syksyisin poroerotuksissa ja teurastuksissa sekä talvisin porokisoissa ja porotilamme turisteja opastaessa. Olen saanut seurata läheltä ja osallistua poronlihan jalostuksen eri vaiheisiin aina teurastuksesta pakkaamiseen asiakkaille, oppinut tuntemaan poronlihan laadun ja arvostamaan sitä. Vuosien ajan olen käyttänyt poronlihaa monipuolisesti raaka-aineena niin ruoanlaitossa kuin leivonnassa. Ruoanlaittotaitoani ja omia reseptejäni olen kehittänyt valmistamalla ruokia turisteille porotilallamme.

Viime keväänä leipoessani pullaa, siskoni soitti ja kertoi Koko Suomi leipoo -ohjelmassa olevan haku päällä. Jos en itse hakisi ohjelmaan, niin hän ja kaverini hakisivat puolestani. Uteliaisuus vei voiton ja pullien kohotessa pellillä täytin hakemuksen. Tieto ohjelmaan pääsystä ja jännitys tulevan kesän kuvauksista sai hymyn ulottumaan korviin asti valmistautuessani tulevaa leipomisleiriä varten. Ajattelin tuovani ohjelmaan palasen Lappia ja sen puhtaita makuja. Tykkään käyttää leipoessani paljon lappilaisen luonnon omia raaka-aineita marjoja, sieniä ja poroa. Erityisen mahtavaa on ollut saada raaka-aineet läheltä ja puhtaasti, jopa omasta pihasta. 

Nimi: Niko Kovalainen
Ikä 26 vuotta, kotoisin Pellosta, asuu Rovaniemellä. Harrastukset: porokilpailut, pilkkiminen ja leivonta. Työ: UKK-express jakeluauton kuljettaja. Erityismaininta: Koko Suomi leipoo -kilpailija.
Kulunut vuosi on ollut erilainen ja jännittävä seikkailu, mitä en olisi ikinä osannut aavistaa. Odotan innolla tulevia kuukausia ja sitä, mihin ne minut tällä kertaa vievät. Vaikka tieni kulkisi hetkellisesti pois Lapista, tiedän, että koti ja porot ovat kuitenkin aina vain yhden matkalipun päässä.   

PORO-LEIPÄJUUSTOKAKKU

Pohja:
• 150 g Real-leipää
• 75 g voita
• 1tl rosmariinia

Puolukkatäyte:
• 180 g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 dl kuohukermaa
• 100 g ranskankermaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 2 rkl sokeria
• 5 liivatetta
• 3 rkl vettä
• 100 g puolukkasosetta
• 2–3 rkl hienonnettua ruohosipulia

Porotäyte:
• 60 g leipäjuustoa
• 100 g poron kylmäsavuleikettä
• 100 g maustamatonta tuorejuustoa
• 100 g pippurituorejuustoa
• 2 dl kuohukermaa
• 100 g ranskankermaa
• 50 g makeaa suolakurkkua
• 1 tl rosmariinia
• 2 tl makeaa sinappia
• 3 liivatetta
• 3 rkl vettä

Puolukkakiille:
• 100 g puolukkasosetta
• 1 dl vettä
• 2 liivatetta
• 2 rkl sokeria


Laita 24 cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Jos käytät 20 cm vuokaa, tarvitset reunoille reunakalvoa. 

Murskaa leivät hienoksi muruksi, lisää sulatettu voi ja rosmariini. Sekoita hyvin ja kaada vuoan pohjalle. Painele lusikalla pohja tiiviiksi. Nosta jääkaappiin asettumaan.

Valmista seuraavaksi puolukkatäyte. Vatkaa kermasta kova vaahto. Notkista tuorejuusto ja lisää ranskankerman kanssa kerman sekaan. Lisää puolukkasose ja hienonnettu ruohosipuli. Mausta sitruunamehulla ja sokerilla. Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Kiehauta vesi mikrossa. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja lisää kuumaan veteen. Kaada liivateseos muun massan joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada seos vuokaan pohjan päälle ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Valmista porotäyte. Hienonna kylmäsavuporoleike hienoksi silpuksi. Kuutio leipäjuusto pieniksi kuutioiksi. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää ranskankerma ja notkistetut tuorejuustot kerman joukkoon. Sekoita, lisää poro ja leipäjuusto. Pilko suolakurkut, mausta sinapilla ja rosmariinilla. Kiehauta vesi ja lisää liotetut liivatteet kiehuvaan veteen. Sekoita muiden aineksien joukkoon. Kaada seos jähmettyneen puolukkakerroksen päälle ja nosta takaisin jääkaappiin.

Soseuta puolukkakiilteen puolukat. Lisää sokeri. Kiehauta vesi ja lisää liotetut liivatteet kiehuvaan veteen. Kaada vesi puolukkasoseeseen ja sekoita hyvin. Kaada porotäytteen päälle ja anna kakun hyytyä vähintään neljä tuntia, mutta mieluummin seuraavaan päivään.

Koristele kakku leipäjuustokuutioilla ja puolukoilla haluamallasi tavalla.

13.1.2021

PEFC-METSÄSERTIFIKAATTIA PÄIVITETÄÄN - PORONHOIDON KANNALTA EI PARANNUKSIA NÄKYVISSÄ

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Marja Anttonen  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

Paliskuntain yhdistys ei saanut vaatimuksiaan läpi. Päivitystyöhön osallistuneesta 65 tahosta suurin osa edustaa metsätaloutta ja -teollisuutta.

Ensimmäinen metsien laatujärjestelmä syntyi vuonna 1993, kun maapallon metsien tilasta huolestuneet kansainväliset tahot perustivat FSC-sertifikaatin. Sen tavoitteena on ’edistää ympäristön kannalta vastuullista, yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja taloudellisesti kannattavaa metsien hoitoa’.

Eurooppalaiset metsäalan järjestöt loivat oman järjestelmänsä kuusi vuotta myöhemmin. PEFC-sertifiointi ei ole luontoarvojen määrittelyissään yhtä tiukka kuin FSC, joten PEFC-metsää kaatuu löyhemmin perustein kuin FSC-merkittyä puuta. Luonto- ja ympäristöjärjestöt eivät pidä PEFC:tä riittävänä laatujärjestelmänä, eivätkä edes osallistu sen määräajoin tapahtuvaan päivitystyöhön.

Merkittävät puutuotteiden ostajat kiinnittävät nykyään huomiota siihen, millaisista metsistä niiden tuotteiden raaka-aineet tulevat, joten metsien sertifiointi on oleellinen osa metsäalan kaupankäyntiä.

Poronhoitoalueen suurimman metsänomistajan, Suomen valtion, metsäomaisuutta hallinnoi Metsähallitus. Sen talouskäytössä olevat metsät on sertifioitu PEFC-järjestelmän mukaisesti.

Paliskuntain yhdistys on mukana PEFC:n päivityksessä, mutta niin on moni muukin

PEFC-standardia on päivitetty kesäkuusta 2019 lähtien, ja lopullisen päivitetyn version PEFC-kriteereistä pitäisi valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. Standardia päivittävään työryhmään sai ilmoittautua vapaasti mikä tahansa organisaatio. Ilmoittautujia tulikin ennätysmäärä, 65 tahoa.

Paliskuntain yhdistys on työryhmässä mukana ottaakseen kantaa poronhoitoon liittyviin asioihin.
– Avoin kutsu näkyy työryhmän kokoonpanossa siten, että osallistujista on yli puolet metsätalouden ja -teollisuuden edustajia. Luonnonsuojeluorganisaatiot eivät puolestaan ole lainkaan päivitystyössä, koska ne pitävät PEFC-järjestelmää metsätaloustahojen omana sertifikaattina ja FSC:n kilpailijana, kertoo työryhmässä mukana oleva Paliskuntain yhdistyksen porotalousneuvoja Maaren Angeli.

Päivitystyön tehokasta edistymistä ja työryhmän työn tukemista varten perustettiin erityinen työvaliokunta, johon nimetyistä kahdeksasta henkilöstä kuusi edustaa metsätaloutta.
– Esitimme uutta kriteeriä, joka ottaisi poronhoidon entistä paremmin huomioon metsätalouden toimissa. PEFC-standardissa porotalouden huomioonottaminen koskee vain valtion maita, ja Paliskuntain yhdistys yritti pienin askelin saada velvoitteet koskemaan valtion maiden lisäksi myös yhteismetsiä ja metsäyhtiöitä.
Yksityismetsien vastuullisuutta peräänkuulutettiin, koska eteläisellä poronhoitoalueella yksityismetsien osuus on suurempi kuin alueen pohjoisosissa, jossa maat kuuluvat enimmäkseen valtiolle.

Esitys käsiteltiin työvaliokunnassa ja siitä pyydettiin myös Pohjois-Suomen yhteismetsiltä lausuntoa. Loppujen lopuksi esitys ei saanut tarvittavaa kannatusta, eikä sitä lisätty kriteeristöön. Yhteismetsien lausuntoa ei esitelty työryhmän kokouksessa, mutta Paliskuntain yhdistys sai sen pyynnöstä nähtäväkseen. Pohjois-Suomen yhteismetsien yhdistyksen kanta oli, että ’uutta poronhoitoon liittyvää kriteeriä ei ole tarvetta lisätä PEFC-sertifikaattiin, vaan nykyinen kriteeri (nro 31) poronhoidosta on hyvä ja riittävä. Mikäli uutta kriteeriä harkitaan, tulee sen koskea vain ja ainoastaan valtion maita. Metsäyhtiöiden tai yhteismetsien liittäminen esitettyyn uuteen kriteeriin ei ole perusteltua eikä sosiaalisesti kestävää’.

Poronhoidolle tärkeimmät kriteerit pysyvät ennallaan

Toiselle kommenttikierrokselle mentäessä vanhoja metsiä koskevaa kriteeriä (nro 10) on muutettu entisestä siten, että vanhojen, yli 200-vuotiaiden metsien käsittelyitä mahdollistetaan pohjoisimmassa osassa Suomea. Paliskuntain yhdistys on jättänyt kriteeristä eriävän mielipiteen, koska sen mukaan vanhat luonnonmetsät ovat korkean suojeluarvon metsiä ja samalla poroelinkeinolle äärimmäisen tärkeitä.

’PEFC-kriteereitä muuttamalla ei tule tehdä elinkeinopolitiikkaa’, eriävässä mielipiteessä todetaan.

– Poronhoitoa eniten koskeviin kriteereihin ei ole näillä näkymin tulossa muutoksia, mutta ei esittämiämme parannuksiakaan, Maaren Angeli summaa päivitystyön poronhoidon osalta.

Standardityöryhmällä on tämän artikkelin kirjoitusvaiheessa edessään vielä kaksi kokousta.

’Aitoa osallistumista ei haluta’

PEFC-kriteereiden luonnosversiota on voinut kommentoida julkisesti viime keväänä ja tänä syksynä. Toisen kommenttikierroksen antia ei ole vielä julkaistu, mutta ensimmäisen, helmi–maaliskuun aikana annetut lausunnot ovat nähtävinä netissä (pefc.fi). Kommentteja tuli tuona aikana 50 taholta 450 kappaletta.

Suomen ympäristökeskusta (SYKE) edustavassa kommentissa moititaan työryhmän työskentelyä: ’Sinänsä PEFCin alatyöryhmissä on ollut hyvää ja rakentavaa keskustelua, mutta se ei ole johtanut konkretiaan. Standardityöryhmän aikataulu ja kokousrutiinit ovat kiireellisiä ja mahdollisuudet aidosti osallistuvaan keskusteluun ovat aika heikot.’

SYKE:n mukaan ’laaja joukko halutaan tukemaan valmistelua, mutta ei haluta aitoa osallistumista.’

’Ekologisen kestävyyden lisääminen nähdään ilmeisesti lähinnä lisääntyvinä kustannuksina (vähenevinä puun korjuun mahdollisuuksina) niin metsänomistajan edunvalvojien, Metsähallituksen, metsätalouden kuin metsäteollisuuden näkökulmasta. Kriteerien päivitysprosessi perustuu enemmistöpäätöksiin ja päätökset ovat hyvin alisteisia perinteisen puuntuotannon näkökulmille.’

PEFC:n olemuksesta SYKE antaa murskaavan kuvan: ’PEFC lupaa ekologisesti kestävää metsätaloutta, jota sen kriteerejä noudattamalla ei voida saavuttaa. PEFC elää mennessä maailmassa, eikä tarjoa vaihtoehtoja kuin puuntuotannon (teoreettisesti) maksimoivalle metsänomistajalle. Järjestelmä on itsensä vanki.’

Metsähallitus kommentoi PEFC:n viimekeväistä standardiluonnosta: ’Hyvä päivitetty versio nykystandardista. Jos menee tällaisenaan eteenpäin, ei merkittävästi muuta metsätaloutta – ei myöskään edistä PEFC-standardin uskottavuutta ympäristöjärjestö- tai ekologipiireissä.’

31.12.2020

’TIETOA SAA, KUN ON MONESSA MUKANA’

Hannu Ranta (yl js), Enontekiö. Kokonaiskuva, vastuuntunto, koulutus, tieto. Siinä määreitä, joihin Hannu Ranta nojaa päätöksentekonsa. Mielipide pitää tuoda rohkeasti esille, mutta mieltä ei saa kovettaa, hän sanoo.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Paliskuntain yhdistys  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

Näkkälän paliskunnan poroisäntä Hannu Ranta on toiminut yhtäjaksoisesti kuntapolitiikassa vuoden 2004 kunnallisvaaleista lähtien. Silloin varavaltuutetuksi päässyt Ranta äänestettiin seuraavissa kuntavaaleissa jo varsinaiseksi valtuuston jäseneksi, minkä jälkeen erilaisia luottamustehtäviä ja työryhmäjäsenyyksiä on seurannut lisää tasaiseen tahtiin. Tällä hetkellä hän on muun muassa Saamelaispaliskuntien yhdistyksen varapuheenjohtaja ja Paliskuntain yhdistyksen hallituksen jäsen. Asiantuntijana hän on työskennellyt muun muassa luonnonvarasuunnitelman työryhmässä ja suurpetotyöryhmässä.
– Taustalla on halu saada tietoa eri lähteistä. Vain sillä lailla voi pysyä jollakin tavalla kokonaiskuvasta selvillä. Sitten sitä tietoa voi antaa eteenpäinkin, Ranta sanoo.

Informaatiota tulee myös kunnallisia väyliä pitkin ja poroisännyyden kautta.
– Paliskuntien rooli on merkittävä tänä päivänä. Niitä ei enää onneksi ohiteta päätöksenteossa, mutta samalla poroisännänkin tehtävät ovat muuttunet entistä vaativammiksi.

Työn haasteellisuutta lisää myös maankäyttöön liittyvien uhkatekijöiden seuraaminen.
– Käsivarren kaivosvaraus on tässä meitä lähimpänä oleva uhka, mutta yleisestikin poronhoitoalueelle suunnitellaan kaivoksia hurjia määriä. Tuulivoimasuunnitelmat on toinen seurattava asia. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten poroisäntä pystyi keskittymään enemmän itse asiaan, eli poronhoitoon, mutta ei enää. Nyt pitää availla sähköposteja päivittäin.

Vastuuntunto johti kuntapolitiikkaan

Voitaneen sanoa, että vastuuntunto on vienyt Rannan kuntapolitiikkaan.
– Joskus olen miettinyt, että onkohan minulla päässä vikaa, kun olen tähän lähtenyt. Toisaalta, jonkunhan nämä hommat on tehtävä.

Hannu Ranta on valittu valtuustoon valitsijayhdistyksen (Johtti Sápmelaččat) kautta.
– Tällä tavalla tuntuu vapaammalta nostaa niitä asioita esille, joita pitää itse tärkeänä. Jos ne eivät jostain syystä etene päätöksentekoon asti, ei siitä pidä ottaa itseensä. Mieltä ei saa kovettaa, mutta uskallusta tarvitaan, että saa kerrottua oman mielipiteensä. Siinä mielessä monessa mukana olo on ollut hyödyksi, että rohkeus sanomiseen on koko ajan kasvanut.

Kunta kaipaa strategiaa

Ranta kaipaa Enontekiön kunnan toimintaan selkeitä linjauksia.
– Suuri kysymys on, että mihin elinkeinoihin haluamme täällä panostaa. Vastauksia en ole oikein saanut. Itsestäni tuntuisi, että niitä ovat poronhoito ja matkailu. Kaivannaisteollisuus ja tuulivoima sopivat tänne huonosti.

Erilaisia kuntastrategioita on laadittu Suomen kunnissa läpi vuosien, niin Enontekiölläkin.
– Muistan jonkun vuoden takaa, kun strategiaan oli tarkoitus lisätä lause ’porotalouden merkitys on Enontekiön alueella vähäinen’. Nostin toteamuksesta äläkän.

Strategianlaatijoiden huomio perustui siihen, että porotalouden merkitys näkyi vähäisesti kunnallisverotuksessa.
– Kun asiaa selviteltiin laajemmin, huomattiin, että porotalouden merkitys Enontekiön aluetalouteen oli tosi merkittävä, miljoonaluokkaa. Vähättelevä lause poistettiin paperista.

Ranta kaipaa Enontekiölle lisää yleistä vireyttä.
– Kunta on tietyllä tavalla maantieteellisesti keskiössä, mutta siitä huolimatta kuljemme vähän kuin jälkijunassa. En tiedä mistä se johtuu – ihmettelen vaan, kuinka esimerkiksi Inarissa ja Utsjoella kaikki toiminta tuntuu olevan vireämpää.

Esimerkiksi Ranta ottaa poronlihan jatkojalostuksen.
– Se ei ole kehittynyt samalla tavalla kuin muualla. En tiedä siinäkään asiassa, mikä on syy-seuraus-suhde, mutta nyt viimeistään, koronan jyllätessä, meidän on alettava suunnittelemaan tulevaisuutta tosissaan, jotta poroelinkeinoa voidaan harjoittaa täällä jatkossakin.

Koronapandemiakausi on ollut raskasta aikaa poroelinkeinolle. Matkailun ahdingon vuoksi poronliha ei mene kaupaksi tavalliseen tapaan. Lihan tuottajahinta on myös laskenut.
– Korona näytti elinkeinomme haavoittuvuuden. Kun samalle vuodelle sattui vielä ankara talvi, niin onhan tässä itse kelläkin miettimistä, miten tulevaisuudessa kannattaa toimia.

Kaivos ei kannata

Rannan mukaan tuulivoimarintamalla on tyyntä: Enontekiölle ei ole suunnitteilla juuri tällä hetkellä uusia tuulivoimapuistoja. Kaivoshankkeista mieltä jäytää Käsivarren kaivosvaraus.
– Kaivosten mukanaan tuomat riskit ovat liian isoja verrattuna niiden tuottamiin hyötyihin. Toiminta-aikakin on lyhyt. On ristiriitaista, että samaan aikaan kun havitellaan kaivoksia, perustetaan erilaisia luontohankkeita, joiden tulokset saattavat hetkessä nollautua päästöjä vuotavan kaivoksen takia.

Maakunnallisella suunnittelulla on omat vaikutuksensa kuntiin.
– Lapin liitto ei aja poronhoitoasioita, se on kaivannaisteollisuuden kannalla. Olen miettinyt, että onko kaivoksista taloudellista hyötyä kunnille. Ajatellaanpa vaikka Sodankylää, jossa on toiminut kaivos jo pitkään, mutta kunta on siitä huolimatta huonossa taloudellisessa tilassa.

Uusia päättäjiä, koulutusta ja tietoa tarvitaan nyt ja vastakin

Ranta sanoo, että uusia kunnallispoliitikkoja on hankala löytää.
– Kun olen kysellyt, ei ole innostusta ollut. Tämä johtaa siihen, että päätösvalta kasaantuu aina samoille henkilöille, mikä ei ole hyvä, koska valtuustossa tarvitaan uusia näkemyksiä ja jatkuvuutta.

Tuoreiden näkökulmien lisäksi Ranta kaipaa valtuustoihin osaamista.
– Koko ajan tulee uusia asioita eteen, ja nuoret saattaisivat olla hyviä omaksumaan niitä. Valtuutetuille pitää tarjota tietysti myös koulutusta kuntapäättämisestä, Ranta sanoo.

– Olisi hyvä antaa tilaa nuoremmille, ja olen antanutkin aina kun se on ollut mahdollista. Se, miksi minä jaksan edelleen paahtaa menemään, johtuu varmaan siitä, että ajattelumallini on tulevaisuuspainotteinen.

23.12.2020

’POROIHMISTEN PITÄISI ALKAA NÄYTTÄÄ MUILLE KUNTALAISILLE KUINKA TÄRKEITÄ HE OVAT’

Miina Seurujärvi ja Čirri erotustauolla

Miina Seurujärvi (vihr.), Inari. Seurujärvi toivoo enemmän keskustelua ja vähemmän nurkissa mutisemista. Kuntapolitiikassa toimiminen on yksi tapa edistää tätä kehitystä.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva Osmo Seurujärvi.  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

Saamelaiskäräjien oppimateriaalisuunnittelijana työskentelevän Seurujärven arjessa poronhoito on koko ajan läsnä, sillä aviomies ja kaksi lapsista ovat päätoimisia poronhoitajia.

Seurujärvi asettui ehdolle ensimmäistä kertaa viime kuntavaaleissa vajaa neljä vuotta sitten. Vaaliteemoina olivat saamenkielisen perusopetuksen edistäminen sekä toimiminen syrjäkylien ihmisten ja poroelinkeinon hyväksi.
– Jos haluaa vaikuttaa asioihin, kannattaa edes yrittää. Nurkan ja selän takana mutiseminen ei johda mihinkään. Kuntapolitiikassa ainakin pystyy yrittämään vaikuttamista.

Paliskuntien ja kunnan välille pitäisi saada enemmän vuorovaikutusta

Kuluvan valtuustokauden asioihin kuului se, kun matkailuyritys haki kunnalta suunnittelutarveratkaisua rakentaa yksityismaalle matkailukäyttöön tarkoitettuja rakennuksia. Seurujärvi oli kunnanhallituksen varajäsenenä kuulemassa hakemuksen sisältöä.
– Rakennusta suunniteltiin paliskunnan kannalta hyvin hankalaan paikkaan, joten toin esille, että olisi syytä kuulla asiassa tarkemmin myös paliskuntaa. Enemmistö kunnanhallituksesta oli kuitenkin eri mieltä.

 Paliskunta valitti kunnan matkailuyritykselle myönteisestä päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, joka kumosi Inarin kunnanhallituksen päätöksen. Syynä oli, että kunta ei ollut tiedottanut hakemuksesta paliskunnalle eikä varannut sille tilaisuutta muistutuksen tekoon.

Seurujärven mukaan tässäkin asiassa olisi säästytty paljolta, jos kunnanhallitus olisi alun perin kuullut paliskuntaa.
– Monelta pikku väännöltä vältyttäisiin, jos osapuolet kertoisivat kannoistaan toisilleen jo ennen päätöksentekoa. Keskustelun ei tarvitse olla aina niin virallista, vaan se voi olla myös vapaata ja ennakoivaa vuoropuhelua.

Viime talvi oli poroille vaikea. Rankkojen olosuhteiden vuoksi jouduttiin paikoin ruokkimaan poroja jäälle. Tästä seuranneiden ilmoitusten vuoksi paliskunnille annettiin kehotus lopettaa toiminta sakon uhalla.
– Inarin kunnassa on voimassa niin sanottu heinityssääntö (Inarin kunnan ympäristönsuojelumääräykset §14), joka määrittelee sen, missä paikoissa talviruokinta on kiellettyä. Tällaisia alueita ovat pääasiassa vesistöt. Kun tätä pykälää sorvatessa olisi kuunneltu varsinkin niitä paliskuntia, joita asia tosiasiassa koskee, ei tarvitsisi mennä tässäkään asiassa vaikeimman kautta. Myös pykälien tulkinnassa on omat haasteensa, Seurujärvi sanoo.

Lupaukset on lunastettava

Valtakunnan politiikka ei näy Seurujärven mukaan suuresti Inarin kuntapolitiikassa – tosin puolueiden päälinjaukset voidaan havaita kunnallisellakin tasolla.
– Harvoin tulee esille asioita, joissa puolueryhmät vaativat ryhmäkuria. Eikä se ole niin tiukkaa kuin valtakunnanpolitiikassa, koska täällä vaikuttaa enemmän henkilö kuin puolue. Tännehän on päästy lupaamalla äänestäjille jotain, ja ainakin minä toimin siltä pohjalta, että yritän täyttää niitä lupauksia.

Asiat täytyy priorisoida

Seurujärven mukaan päätöksenteon kannalta on suuri merkitys, mihin lautakuntiin kuuluu. Käsiteltävien asioiden paljouden keskellä kuntapäättäjä joutuu myös valitsemaan, mihin hän keskittyy.
– Aika ei riitä kaikkeen, varsinkaan jos on työelämässä mukana, joten on valittava ne aihepiirit, joihin panostaa, sanoo Seurujärvi, joka on itse sivistyslautakunnan jäsen, teknisen lautakunnan varajäsen ja kunnanhallituksen varajäsen.

Miina Seurujärvi ei ole vielä varma, jatkaako hän kuntapolitiikassa. Poroihmisille hänellä on kuitenkin viesti.
– Heidän pitäisi alkaa näyttää muille kuntalaisille, kuinka tärkeitä he ovat. Tällä tärkeyden ajatuksella he voisivat lähteä ehdolle vaaleihin ja läpi päästyään olla päättämässä poroelinkeinolle tärkeistä asioista.

22.12.2020

'MAANKÄYTTÖASIOISSA TÄYTYY OLLA HEREILLÄ'

Mikko Pyhäjärvi (kesk.) on Sodankylän kunnanhallituksen puheenjohtaja. Poroelinkeinon täytyy seurata tarkasti, mitä kuntien kaavoitussuunnitelmat ja valmisteilla oleva Pohjois-Lapin maakuntakaava pitävät sisällään.

--- Teksti: Timo Rehtonen  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

– Hereillä pitää olla. Vaikka sanotaankin, että maakuntakaava ei sido mihinkään, niin kyllä sen sisällöllä on vaikutusta. Tuulimylly- ja kaivosyhtiöiden on helpompi edetä suunnitelmissaan, kun niille näytetään jo kaavassa valmiiksi alueet, joille on tarkoitus rakentaa, Pyhäjärvi sanoo.

Hän arvioi, että Pohjois-Lapin maakuntakaavan hyväksyminen tapahtuu vasta ensi valtuustokaudella.
– Kaavasuunnitelmassa on Sodankylän, Inarin ja Utsjoen tulevaisuuteen merkittävästi vaikuttavia asioita. Esitys tuskin etenee ilman valituskierrettä.

Maakuntakaavan suunnittelusta vastaavaa Lapin liittoa Pyhäjärvi pitää enemmän käskyttäjänä kuin tasavertaisena yhteistyökumppanina.
– Lapin liitossa ei oteta huomioon kaikkien kuntien näkemyksiä. Onhan siellä Sodankylälläkin yksi hallituspaikka, mutta se ei riitä. Käytännössä Rovaniemi ja virkamiehet jyräävät tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa.

Tiukkoja tilanteita päätöksenteossa

Pyhäjärvi sanoo, että luottamushenkilöt voivat vaikuttaa siihen, mitä ovat kunnan painopistealueet elinkeinoja kehitettäessä. Sodankylässä tästä ovat onnistuneita esimerkkejä muun muassa pian alkava poroteurastamohanke sekä muutamat poromatkailun kehityshankkeet.

Kunnallispolitiikassa poroelinkeinon kannalta on kuitenkin tärkeintä olla mukana vaikuttamassa kunnallisiin ja maakunnallisiin kaavoituspäätöksiin. Tähän kokonaisuuteen liittyi myös viimekeväinen tapahtumasarja, jossa osa valtuutetuista halusi erottaa kunnanhallituksen. Heidän mielestään kunnanhallitus puheenjohtajineen ei nauttinut valtuuston luottamusta, koska se oli jättänyt huomioimatta kunnanvaltuuston tahdon maakuntakaavaa koskevassa lausunnossaan. Erotusta vaativien mukaan ’maakuntakaavan pitäisi – kunnanvaltuuston päätöksen mukaisesti – mahdollistaa tuulivoiman rakentamista kunnan alueelle, eikä olla estämässä sitä’.
– Hallituksessa on poropuolella vahva edustus, joten siellä äänestettiin tuulimyllyjä vastaan. Loput hallituksesta ei äänestyspäätökseen kuitenkaan tyytynyt, vaan vei asian uudestaan valtuustoon. Me emme vielä sittenkään kuitenkaan totelleet valtuustoa, jolloin meidät haluttiin erottaa.

Sodankylän valtuuston tiukan äänestystuloksen jälkeen kunnanhallitus ja sen puheenjohtaja Mikko Pyhäjärvi saivat jatkaa. Kunnallispoliitikkona jatkamisesta ensi valtuustokaudella Pyhäjärvi ei sen sijaan ole vielä tehnyt ratkaisua.
– Kolmen valtuustokauden jälkeen voisi olla jo aika hengähtää, tämä kun vie aikaa ja varsinkin tällä kaudella se on vienyt myös energiaa. Vuodenvaihteeseen mennessä olen ajatellut kertoa, mitä teen.

Poroelinkeino tarvitsee edustajansa kunnanvaltuustoihin

Kysymykseen ’Puoluekuri vai elinkeino?’ Pyhäjärven vastaus tulee empimättä.
– Elinkeino. Jos perusteluja tarvitaan, niin voi katsoa, mitä Sodankylässä tapahtui keväällä. Omankin puolueen jäsenet olivat erottamassa minua.

Mikko Pyhäjärvi toivoo poroelinkeinoa harjoittavien pyrkivän kunnanvaltuustoihin.
– Kuntapäättäjiksi kaivataan nuoria, innokkaita poroihmisiä. On ihan sama, mistä puolueesta he ovat, kunhan he ovat elinkeinon asialla.

21.12.2020

'ONNISTUMISTEN ANSIOISTA IKÄVÄT PÄIVÄT UNOHTUVAT'

Aki Nevalainen (vas.) on Kittilän kunnanvaltuuston puheenjohtaja. 40 vuotta yhtäjaksoisesti kunnallispolitiikassa toiminut Nevalainen haluaa jatkaa kuntapäättäjänä. Innostusta yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen ei vähennä edes haaste käräjille.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Janita Kenttälä ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

– Eihän luottamustehtävien hoitamisesta paljon kiitosta saa, enempikin tulee moitteita, mutta kun toisinaan saa tärkeänä pitämänsä asian päätöksenteossa läpi, niin onhan se palkitsevaa, Aki Nevalainen sanoo.

Kelontekemässä asuvan, poromiehen ammattia harjoittavan kunnallispoliitikon sanomana on myös, että kaikissa poronhoitoalueen kunnanvaltuustoissa pitäisi olla poroelinkeinon edustajia. Vähintään yksi.
– Kyseessä on tämän alueen perinteinen elinkeino, jonka on pystyttävä selviytymään myös uusista haasteista. Vain päätöksenteon kautta elinkeinon ääni kuuluu.

Ei ryhmäkuria eikä valtakunnanpolitiikkaa

Nevalainen sanoo, että valtakunnallinen puoluepolitiikka ei näy juurikaan kuntapolitiikassa.
– Kittilässä yhteistyötä tekevät keskenään eri puolueet kuin valtakunnallisella tasolla. Paljon on kysymys myös henkilökemioista, eli sekin ratkaisee, kuinka ihmiset pärjäävät keskenään. Kunnallistasolla tehdään paikallista politiikkaa ja niin pitää ollakin.

Viimeaikaisista poronhoitoon liittyvistä päätöksistä Nevalainen kertoo esimerkin kaavoituksesta. Kyrön paliskunnassa oli porojen joenylityspaikan kohdalle merkitty kaavaesitykseen mökkitontteja. Poromiesten kuulemisten jälkeen tontit poistettiin esityksestä valtuuston päätöksellä.
– On tärkeää, että poromiehet ja paliskunnat ovat aktiivisesti seuraamassa, mitä suunnitellaan ja päätetään. Poroelinkeinoa uhkaavia hankkeita on tulossa koko ajan lisää.

Nevalainen viittaa uhilla useisiin Kittilän kunnan alueelle suunniteltuihin tuulivoimapuistohankkeisiin.
– Yksityinen tuulivoimahanke, jota ollaan sijoittamassa poronhoidolle erittäin tärkeälle alueelle, on jo kaavoitusvaiheessa. Kunnanvaltuusto päättää siinäkin asiassa, hyväksytäänkö kaava. Itse en kannata tuulivoiman lisärakentamista kunnan alueelle.

Maakuntakaavaan pitää vaikuttaa

Tunturi-Lapin maakuntakaavan päivitys alkaa ensi vuonna. Vaikka maakunnallisessa päätöksenteossa ei kaikilla kunnilla olekaan edustajaa jokaisessa toimikunnassa, kaavaan liittyviä kuulemistilaisuuksia järjestetään kaavan vaikutusalueen kylissä.
– Poromiesten ja paliskuntien täytyy olla vaikuttamassa maakuntakaavan sisältöön, koska maankäytön suunnitteluperiaatteet lyödään siinä lukkoon kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Uuteen kaavaan merkitään mukaan nyt myös poroaidat, joten paliskuntien pitää olla tarkkana, että kaikki merkinnät tulevat kaavaan oikein.

Maakuntakaava on ohjeellinen maankäytön suunnitelma, jonka pohjalta kunnat kaavoittavat.
– Se ei ole sitova, mutta jos sinne on valmiiksi merkitty tuulivoima-alue, niin kyllä kunnalla on pyrkimyksiä sinne tuulivoimaa myös kaavoittaa. Suunnitteluvaiheessa on helpompi tehdä muutoksia kuin kymmenien vuosien päästä valmiiseen kaavaan.
   
Nevalaisen mukaan Kittilän poronhoitajat ovat olleet hyvin tietoisia eri suunnitelmista.
– Aktiivinen asenne johtuu paljolti juuri siitä, että kuntapäättäjissä on useita poroelinkeinon edustajia, jotka tiedottavat vireillä olevista suunnitelmista alueen paliskunnille.

Uusiin vaaleihin

Kelontekemästä kotoisin olevan Nevalaisen kunnallispoliittinen ura alkoi lukioaikana Oulussa, jossa hän asettui ensimmäisen kerran kunnallisvaaliehdokkaaksi 40 vuotta sitten. Kaupunginvaltuutetun pestiin eivät äänet yltäneet, mutta vaalien jälkeen hän pääsi Heinäpään kaupunginosan vaalilautakunnan jäseneksi. Muutaman vuoden kuluttua, kotiseudulle palattuaan, hänet valittiin Kittilän valtuustoon 25-vuotiaana.
  
Nevalainen ei ollut aikaisemmin ajatellut nousevansa kuntapolitiikan johtotehtäviin, mutta tilanne muuttui viime vaalien jälkeen, kun Kittilän yhdeksästä puolueryhmästä kuusi pyysi häntä kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi. Tämän jälkeen hänet valittiin myös Lapin liiton valtuuston puheenjohtajaksi.
  
Kittilän kunnallispoliittiset taistelut ovat saaneet viime vuosina valtakunnallisen huomion. Valtuuston puheenjohtajakaan ei ole tulitukselta välttynyt: ensi vuonna Nevalaisen ja muutaman muun kuntapäättäjien toimia käsitellään oikeudessa.
– Ovathan nämä raskaita prosesseja, mutta käräjille lähtö ei huolestuta, koska tiedän, että en ole tehnyt mitään laitonta. Hyvillä mielillä jatkan kunnallispolitiikassa.

Valtuustoihin tarvitaan lisää poroelinkeinon edustajia

Aki Nevalainen on innostanut kittiläläisiä poronhoitajia lähtemään ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Tilanne näyttää sikäli hyvältä, että tämän hetken tiedon mukaan kolme uutta poroelinkeinon edustajaa on asettumassa ehdolle.
– Uusien valtuutettujen ei tarvitse olla huolissaan kokemattomuudestaan, koska heille annetaan koulutusta siitä, miten päätöksenteko tapahtuu.

Nevalaisen mielestä kunnallisen päätöksenteon kuvioita voisi opettaa jo peruskoulussa.
– Tällöin tiedettäisiin paremmin, mitä kuntapäättäjät tekevät, ja toisaalta kynnys alkaa itse päättäjäksi varmasti madaltuisi. Kuntaliiton kouluttajat tulevat varmasti mielellään kouluille kouluttamaan niin oppilaita kuin tarvittaessa opettajiakin.

18.12.2020

KUNTAPOLITIIKALLA VOI VAIKUTTAA POROELINKEINON TULEVAISUUTEEN


Kuntapolitiikassa mukana olemalla voi vaikuttaa poroelinkeinolle tärkeisiin maankäyttöasioihin eli kaavoitukseen. Valtuutetuilla on valtaa myös kunnan elinkeinokehityksen suuntaviivoihin, mutta maakunnalliseen päättämiseen pienen kunnan arvovalta ei aina tunnu riittävän. Uusia kuntapäättäjiä on hankala löytää – päätösvalta ei näytä kiinnostavan nuoria, vaikka kyse on heidän tulevaisuudestaan.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: www.pexels.com ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

Muun muassa nämä asiat tulivat esille, kun Poromies haastatteli poroelinkeinoa edustavia kuntapäättäjiä.

Pello kiinnostaa tuulivoimayrityksiä

Poronhoitaja ja matkailuyrittäjä Anne-Mari Kovalainen (kesk.) on ollut kaksi kautta Pellon kuntapäättäjänä. Tämän valtuustokauden ajan hän on istunut kunnanhallituksessa. Kolmannelle kaudelle yrittäminen on vielä epävarmaa.
– Tuskinpa alan enää, vaikka koen, että pitäisi, hän sanoo.

Kovalaiselle hallituspaikka on ollut mieluinen, koska kunnanhallituksessa saa tietoja uusista asioista kattavasti ja nopeasti. Kunnanvaltuuston ja -hallituksen voima ei ole hänen mielestään vähäinen.
– Asioita, joihin voi olla vaikuttamassa ovat esimerkiksi tuulivoima, kaavoitukset, kaivokset, metsien suojelualueiden päätökset, rakennusluvat, teiden kunnossapito, kuntastrategia, matkailuun liittyviin asiat ja ulkoilureitit.

Pellossa, kuten monessa muussakin poronhoitoalueen kunnassa on pitänyt elää tuulivoimapuistohankkeisiin liittyvien päätösten kanssa.
– Yksi hanke meni eteenpäin, mutta siitä valitettiin. Nyt se on mahdollista rakentaa. Toinen, naapurikuntaa koskeva, mutta Pelloonkin vaikuttava hanke evättiin jo kerran, mutta se on nousemassa uudestaan. Kolmas esillä ollut tuulivoimahanke olisi ollut kuin kalaverkko. Se olisi sijainnut kunnan pohjoisrajalla välillä Pello–Jääskö vaikuttaen kolmen kunnan alueella. Näitä tuulivoiman hankesuunnitelmia tulee vastaan varmasti myös ensi kauden valtuutetuille.

Kovalainen on pyrkinyt toteuttamaan kuntapolitiikkaa kuntalaisten näkökulmasta katsoen.
– Olen kertonut poroelinkeinon näkökulman, mutta ottanut huomioon myös muiden kyseessä olevien alueiden käyttäjien mielipiteet. Erityisesti olen tuonut esille luonnon ja erämaiden tärkeyttä tässä ahneessa maailmassa, jossa kaikki vain halutaan myydä ja muuttaa rahaksi.

Puoluekurista Kovalainen ei pidä.
– Olen lähtenyt mukaan sitoutumattomana Keskustan listoilta, enkä ole luvannut olla puoluekurin alla. Yritän katsoa asioita puolueettomasti kunnan parasta ajatellen.

Kuntavaaliehdokkaaksi pyrkiviä Kovalainen kannustaa, mutta muistuttaa maltista.
– Ehdottomasti kannattaa lähteä mukaan, jos haluaa kertoa kantansa kuntalaisia koskevista asioista, mutta samalla pitää pystyä hyväksymään demokraattiset päätökset. Päätöksenteko ei ole aina helppoa, koska osa päättäjien saamasta tiedosta on salassa pidettävää, ja asiat saattavat näkyä erilaisina ulospäin.

Utsjoella ei ole meneillään kaivos- tai tuulivoimahankkeita

Utsjokelainen poromies ja saamenkäsityöntekijä Ilmari Tapiola (kesk.) lähti 20 vuotta sitten mukaan kunnallispolitiikkaan, koska hänellä oli huoli saamen kielen ja kulttuurin tilasta.
– Niistä päivistä on edetty onneksi huomattavasti parempaan suuntaan.

Kokenut kunnalliskonkari pitää kuntapolitiikan suurimpana vahvuutena mahdollisuutta vaikuttaa maankäyttösuunnitelmiin. Tällä hetkellä Utsjoella eletään kaivos- ja tuulivoimahankkeissa hiljaiseloa. Naapurikunnan, Inarin, puolella maakuntakaavasuunnitelmaan on puolestaan merkitty isoja alueita matkailukäyttöön, mikä on Tapiolasta huolestuttava kehityssuunta.
– Poroelinkeinon edustajana en voi tuijottaa pelkästään kuntarajoja, Tapiola toteaa.

Jäämerenratahankkeesta hänellä on selkeä näkemys.
– Radan toteutuessa paliskunnat voisivat pakata poronhoitokamppeet ja porot etelään menevään junaan.

Maankäytöstä Utsjoella Tapiola kertoo poroelinkeinoon ja paikallisten ihmisten elämään vaikuttavan esimerkin.
– Suomen ja Norjan rajalle suunniteltiin tehtäväksi poroaita, jotta Norjan porot eivät tulisi Suomen puolen pelloille. Norjan aita suunniteltiin ja toteutettiinkin oikeaan paikkaan, mutta Suomen puoleista aitaa kaavailtiin alueelle, jossa ei edes ole peltoja. Aita olisi sen sijaan estänyt ihmisten kulkemisen Inarijoen rantaan. Suunnitelma saatiin kuitenkin torpattua kunnallisesti. Tällaisissa asioissa pitäisi kuunnella alusta saakka paikallisten ääntä, Tapiola sanoo.

Puolueiden sisäisestä ryhmäkurista hänellä on selkeä mielikuva.
– Täällä ei ole ryhmäkuria. Ei ole ollut tarvetta.

Nuoria kaivattaisiin valtuustoon Utsjoellakin.
– Heitä on vaikea saada mukaan. Näyttää yksinkertaisesti siltä, että nuorempana poliittiset asiat eivät ole kiinnostavia.

Poroelinkeino on joutunut mukautumaan muun maankäytön puristukseen Enontekiöllä

Aikoinaan 16 vuotta Käsivarren paliskunnan sihteerinä toiminut Leena Palojärvi (kesk.) on itsekin poronomistaja. Aviomies Tuomas I. Palojärvi on poromies ja Käsivarren paliskunnan entinen poroisäntä.

Kunnallispolitiikassa Leena Palojärvi on ollut mukana jo vuodesta 1993 lähtien. Tärkeimpiä vaikutuskohteita kuntapolitiikassa ovat hänen mielestään maankäyttö ja elinkeinopolitiikka.
– Enontekiön kuntastrategiassa on kyllä poroelinkeinokin huomioitu, mutta kunnan ja poroelinkeinon intressit eivät näytä aina kohtaavan. Poroelinkeino joutuu tosi paljon mukautumaan koko ajan kasvavaan muuhun maankäyttöön, mutta siitä huolimatta porotalouden edustajia syytetään kehityksen jarruttamisesta. Matkailun ja porotalouden yhteensovittaminen vaatii jatkuvaa rakentavaa yhteistyötä.

Leena Palojärvi sanoo, että Enontekiön kunnan luottamustehtäviä hoitaessa elinkeinon kannalta hyvä ratkaisu menee mahdollisen puoluekurin ohi.

Matkailu ja poronhoito vaikuttavat toisiinsa Muoniossa

Porotalousyrittäjä Markku Rauhala (kesk.) ei aio jatkaa 21 vuotta kestänyttä kunnallispoliittista uraansa. Pitkän rupeaman Muonion valtuustossa vaikuttanut Rauhala sanoo, että merkittävimpiä poroelinkeinoon vaikuttavia asioita, joihin kunnallisesti voidaan vaikuttaa, ovat reitistö-, matkailutoiminta-, kaavoitus- ja lupa-asiat.
– Esille on tullut paljon myös niin sanottuja ennalta arvaamattomia asioita, kuten vaikkapa tuulipuistohankkeet. Niihinkin voi kuntatasolla vaikuttaa.

Rauhalan mukaan Muonion kelkka- ja ulkoilureittien linjaukset on saatu tehtyä kunnallisilla päätöksillä sellaisiksi, että ne eivät häiritse poronhoitoa.
– Esimerkiksi koiravaljakoiden reittilinjauksiin on pystynyt vaikuttamaan, samoin vapaa-ajan kelkkailuun. Mökkikaavoituksissa huomioidaan poronhoito niin, ettei paliskunnan tarvitse aidata kaavoitettuja alueita jälkikäteen. Olen itse lautakunnissa, reittityöryhmässä ja muutamissa ohjausryhmissä mukana. Olen pyrkinyt elinkeinon kannalta hyviin ratkaisuihin näiden vuosien aikana.

Suositut julkaisut

Ajankohtaista muualla

Lapland above ordinary
Juttuja poro-hakusanalla
Poro-aiheisia blogipostauksia
Poropostauksia Blogit.fi
Blogi: Mikko Jokinen
Lapissa tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä

Blogi: Deliporo.fi
Deliporon blogipostit


Blogi: Kujalan porotila
Son moro sano poro


Paloma-projektin blogit - Kuusamo
Paloma-projekti


Tapio Nykänen - Antroblogi 2016.
Poro syntipukkina


Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaartinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Blogi-arkisto