KUULUMISIA PALISKUNNISTA: KIIMINGIN PALISKUNTA

 

-- Teksti: Timo Rehtonen --

 Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2026  

Petotilanteeseen reagoinnissa ollaan jo myöhässä

 Poroelinkeinolle ominainen positiivinen asenne elää vahvana edelleen, vaikka petojen aiheuttamat vahingot ovat kurittaneet paliskunnan poronhoitoa merkittävästi jo useita vuosia.

Ensin toiveikas näkemys tulevaisuudesta:

– Menemme positiivisella asenteella, vaikka uhkakuvia on paljon. Porohommia on tehty tällä seudulla iät ja ajat, ja niitä varmasti tehdään niin kauan kuin pystytään.

Sitten arkirealismia:

– Petotilanteelle ei taida voida tehdä enää mitään, koska se on päässyt ryöpsähtämään niin pahaksi. Tilanteeseen olisi pitänyt reagoida jo vuosia sitten rankemmalla kädellä.  

Kaksijakoisesti poroisäntä Juha Parkkisen lausunnot tulevaisuudennäkymistä sisältävät sekä ahdinkoa että toivoa.

Kun Kiimingin ja Pudasjärven paliskunnat saivat yhteisluvat 12 suden kaatamiseen, susien löytäminen ei tuottanut ongelmia – kaikki luvat saatiin käytettyä nopeasti.

– Mutta vaikka petoja saisi ampua vuoden avoimesti, tilanne ei välttämättä paljon muuttuisi, koska niitä on nyt niin paljon. Suurpetoja ei saada saaliiksi helposti, ne osaavat pysyä hengissä, Parkkinen sanoo.

Vielä 7–8 vuotta sitten porokarjan aiheuttamat kulut pystytiin kattamaan poronlihan myynnistä saaduilla tuloilla. Nyt poroja elätetään suurelta osin petokorvausten avulla.

Petojen vuoksi vaikeutuu myös porokarjan jalostus, koska sitä täytyy toteuttaa niillä poroilla, jotka sattuvat säilymään hengissä. Suuri petomäärä kun ei karsi tokasta pelkästään heikoimpia yksilöitä.

Petotilanne on ollut painajasmainen jo kahdeksan vuoden ajan palkisen eteläpuolella, sittemmin tilanne on muuttunut samanlaiseksi myös pohjoisosassa. Vasat menevät petojen suihin jo kesällä.

Petoinvaasio alkoi aikoinaan ilveksillä, joita siirtyi paliskuntaan etelästä eli poronhoitoalueen ulkopuolelta. Ahmojen saapuessa ilveksien määrä väheni, mutta sitten alueella alkoi liikkua myös susia. Parina viime vuonna suurpetovalikoimaa ovat täydentäneet karhut, joista on tehty useita näköhavaintoja myös tänä vuonna.

Kesäkuussa annettu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu vahvistaa, että 'karhun kannanhoidollinen metsästys voidaan toteuttaa oikeudellisesti kestävästi poikkeuslupajärjestelmän mukaisesti'.

– Toivotaan, että tämä päätös rupeaisi vaikuttamaan jollakin tavalla. Petoja saa olla, ja ruoan perässähän nekin liikkuvat, ei siinä mitään, mutta ei niitä pitäisi näin paljon olla, Juha Parkkinen sanoo.

 Tuuli- ja aurinkovoimaa suunnitteilla laajoille alueille

Kiimingin paliskunnan alueella on tällä hetkellä tuulivoimatuotantoa noin 30 tuulimyllyn verran, mutta jos lukuisat suunnitelmat toteutuvat, tuulivoima-alueilla jauhaa sähköä lähivuosina yli 100 myllyä.

– Onneksi tällä hetkellä näyttää siltä, että hanke kariutuu tuossa mittakaavassa, Parkkinen kertoo.

Myös entisiä turvetuotantoalueita uhkaa teollistuminen. Ennallistetuille soille, joille porot ovat pikkuhiljaa palanneet laiduntamaan, suunnitellaan laajoja aurinkopaneelikenttiä.

– Tuuli- ja aurinkovoimasuunnitelmia on kasattu tänne liian paljon. Koko ajan täytyy seurata hankkeitten etenemistä ja olla valmiina ottamaan niihin kantaa.

Paliskunta on mukana maankäyttöön liittyvissä neuvotteluissa, mutta Oulun kaupunki tekee lopulliset päätökset. Usko kuntapäättäjien viisauteen ei ole vahva. 

– Suurin osa heistä ajattelee vain veroeuroja. Päätöselimissä ei haluta asettaa mitään rajoituksia kaupungin reuna-alueilla tapahtuvalle energiantuotannolle.

Kaksi isoa sähkövoimalinjaa on jo vedetty paliskunnan läpi ja myös uutta, Mustasuo-Tynnyrikorven tuuli- ja aurinkovoimahanketta varten ollaan suunnittelemassa paliskunnan halkaisevaa voimalinjaa.

Petotilanne on muuttanut poronhoitotapaa

Kiimingin paliskunnan poroja on aikaisemmin voitu pitää maastossa joulu–tammikuuhun asti, mutta nyttemmin porot ovat alkaneet petoja pelätessään hakeutua kohti kotitarhoja jo marraskuussa.

– Ei se poro ole ihan tyhmä eläin, se tajuaa hakeutua turvaan, Parkkinen toteaa.

Vasanmerkinnät ja muut porotyöt tehdään osakkaiden kanssa yhdessä. Oulusta Kuusamoon johtava valtatie 20 jakaa palkisen kahteen osaan, jolloin poromiehet työskentelevät eri osissa paliskuntaa porojen pysyessä omilla alueillaan.

– Porot eivät hirveän paljon sekoitu alueiden välillä, paitsi nykyään ne saattavat petojen ajamina laukkoa toiselle puolelle palkista.

Suurin osa palkisen poroista kantaa kaulassaan GPS-paikanninta, jotta porojen liikkumista ja elossa pysymistä voidaan seurata jatkuvasti.

– Panta ilmoittaa, kun tapahtuu äkkinäisiä ilmiöitä. Jos porot esimerkiksi yhtäkkiä liikkuvat kilometritolkulla, kaikki ei ole kohdallaan.

Vuosittainen teurasmäärä on vähäinen, mutta se liha mitä saadaan, myydään asiakkaille suoraan.

– Vaikka talous on nykyään ihmisillä tiukilla, poronlihalle on täällä poronhoitoalueen alalaidalla kovasti kysyntää.

Kiimingin ja Kollajan paliskunnat ovat hoitaneet porojaan yhdessä käytännöllisesti katsoen koko paliskuntajärjestelmän olemassaolon ajan. Yhdistämistäkin on ajoittain suunniteltu. Kollajan paliskunta teki vuonna 2020 esityksen paliskuntien yhdistämisestä, jonka hallinto-oikeus hyväksyi. Kiimingin paliskunta kuitenkin vastusti yhdistämisesitystä, ja korkein hallinto–oikeus kumosi yhdistämispäätöksen vuonna 2024.

– Korkein hallinto-oikeuden päätöksen mukaan olemme edelleen kaksi eri palkista. Paliskunnan rajalla poroja hoidetaan yhdessä, mutta keskemmällä paliskuntia itsenäisesti, Parkkinen kertoo.

Nuoria haluaisi alalle, mutta…

Poroisäntä Juha Parkkisen mukaan Kiimingin paliskunnasta löytyy useita poronhoidosta innostuneita nuoria. Poronhoitajaksi alkaminen tuntuu kuitenkin riskialttiilta petojen, muun maankäytön ja alati nousevien kustannusten vuoksi.

– Maaseutu oli ennen elinvoimainen. Tuolloin useat maanviljelijät pitivät poroja tukemassa elantoaan. Toisin on nyt, eikä palkisen 30 poronomistajan joukosta löydy oikeastaan kuin kaksi aktiivista poromiestä.

Porotilamatkailu on osaltaan pitänyt poron tuotantolähteenä. Oulun kaupungin verkostojen kautta Kiimingin paliskunnan porotiloille on saapunut vuosi vuodelta enemmän matkailijoita. Paliskunnan poronhoidon painopiste onkin siirtymässä lihantuotannosta kohti poromatkailua.

Porotaloudella on Kiimingin paliskunnassa pitkä, satojen vuosien historia. Se on näkynyt vahvana elinkeinona ja jatkunut suvuissa.

– On ilon aihe, kun näkee vastasyntyneiden vasojen pomppivan, mutta ilo muuttuu huoleksi siinä vaiheessa, kun veräjä maastoon aukaistaan. Miettii, kuinka moni noista selviytyy. Silloin täytyy kaivaa esiin positiivia ajatuksia, poroisäntä Juha Parkkinen sanoo. 

Kiimingin paliskunta

Kotikunta: Oulu
Pinta–ala: 829 km²
Suurin sallittu eloporomäärä: 800
Poronomistajia: 30

Lue lisää

PORONHOITO ESILLÄ KANSAINVÄLISESSÄ SUURPETOKESKUSTELUSSA

 

Kujalan porotilalla Kuusamossa järjestettiin 8.5.2026 kansainvälisen EU:n suurpetofoorumin alueellisen kokouksen yhteydessä paneelikeskustelu, jossa tarkasteltiin kaupallisen haaskakuvauksen ja poronhoidon välistä suhdetta.

--Teksti: Sarai-Natalia Kela. Kuvat: Reija Aaltonen.--

Artikkeli on julkaistu poromies-lehdessä 3/2026

Tilaisuus kokosi saman pöydän ääreen poronhoitajia, matkailuyrittäjiä, viranomaisia sekä eurooppalaisia suurpeto- ja luonnonsuojeluasiantuntijoita.

Paneelissa olivat mukana Oivangin paliskunnan poroisäntä Juha Kujala, Taiga Bear Kuusamo Oy:n toimitusjohtaja Eerik Lehto, Koillis-Suomen kehittämisyhtiö Naturpolis Oy:n matkailun toimialavastaava Anna-Riitta Sulander sekä Metsähallituksen luontopalveluiden yhteyspäällikkö Olli Lipponen. Keskustelua johti EU:n suurpetofoorumin puheenjohtaja Jurgen Tack. 

Tilaisuus oli monella tavalla merkittävä. Kuusamon poronhoitajien ja haaskakuvausyrittäjien näkemykset kohtasivat ensimmäistä kertaa samassa julkisessa keskustelussa aiheesta, joka on herättänyt alueella voimakkaita näkemyksiä jo vuosien ajan. Samalla poronhoitajien kokemukset suurpetojen aiheuttamista vaikutuksista pääsivät kansainvälisen asiantuntijajoukon arvioitaviksi.

Paneelikeskustelussa Juha Kujala toi esille poronhoitajien huolen karhujen ruokintaan perustuvan kaupallisen haaskakuvaustoiminnan vaikutuksista porojen laidunkäyttäytymiseen. Poronhoitajien havaintojen mukaan porot välttelevät alueita, joille suurpetoja houkutellaan ravinnon avulla. Tällöin menetetään poronhoidon kannalta tärkeitä laidunalueita, ja porot siirtyvät herkemmin muiden maankäyttömuotojen läheisyyteen aiheuttaen uusia ristiriitatilanteita.

Keskustelussa nousivat esiin myös poronhoitajien työturvallisuuteen liittyvät näkökohdat. Maastossa työskentelevät poromiehet kohtaavat suurpetoja säännöllisesti, ja petojen mahdollinen tottuminen ihmisen läsnäoloon koettiin huolta herättäväksi kehitykseksi.

Vaikka näkemykset haaskakuvaustoiminnasta erosivat, työpajan aikana löytyi myös yhteisiä näkemyksiä. Kansainväliset asiantuntijat pitivät suurpetojen katselua matkailutuotteena sinänsä hyväksyttävänä, mutta suhtautuivat kriittisesti petojen houkuttelemiseen ruokinnan avulla. Erityisesti Italiasta ja Espanjasta esitellyt esimerkit perustuivat ajatukseen, että matkailu rakentuu luonnonvaraisten eläinten tarkkailuun ilman niiden käyttäytymisen muuttamista ravinnon avulla.

Monet osallistujat korostivatkin, että luonnonmukaiset toimintatavat, tutkimustieto sekä eri osapuolten välinen avoin vuoropuhelu ovat keskeisiä edellytyksiä ristiriitojen vähentämiselle. Yhteisenä näkemyksenä oli myös se, että poronhoidon erityispiirteet ja paikalliset olosuhteet on tunnistettava nykyistä paremmin, kun suurpetoihin liittyviä toimintamalleja ja mahdollisia ratkaisuja arvioidaan.

Paneelin jälkeen järjestetyssä työpajatyöskentelyssä pohdittiin myös muualla Euroopassa käytettyjä keinoja suurpetovahinkojen vähentämiseksi. Italialaiset osallistujat nostivat esiin laumanvartijakoirien käytön karjaeläinten suojelussa ja pohtivat, voisiko vastaavaa toimintamallia soveltaa myös poronhoitoon.

Keskustelussa kuitenkin todettiin nopeasti, että Suomen poronhoito poikkeaa olennaisesti Keski- ja Etelä-Euroopan lammas- ja vuohitalou­desta. Porojen vapaa laidunnus sulan maan aikana, talviaikaiset ruokintajärjestelyt sekä koirien käyttöä koskeva lainsäädäntö tekevät laumanvartijakoirien laajamittaisesta hyödyntämisestä käytännössä hyvin haastavaa. Keskustelu oli kuitenkin hyödyllinen esimerkki siitä, miten eri maiden kokemuksia voidaan tarkastella ja arvioida poronhoidon omista lähtökohdista käsin.

Yksi työpajan keskeisistä johtopäätöksistä oli lisätiedon tarve. Osallistujat pitivät tärkeänä, että haaskakuvaustoiminnan vaikutuksia suurpetojen käyttäytymiseen, porovahinkoihin ja porojen laidunten käyttöön tutkitaan nykyistä perusteellisemmin. Useissa puheenvuoroissa nousi esiin tarve uusille tutkimuksille ja nykytilanteen päivittämiselle.

Työpajan loppukeskusteluissa ehdotettiin myös kansallisen tason yhteistyötä, jossa poronhoidon, matkailun, tutkimuksen ja viranomaisten edustajat voisivat yhdessä tarkastella haaskakuvaukseen pohjautuvan matkailun pelisääntöjä ja mahdollisia ohjauskeinoja. Yhteistyön nähtiin tarjoavan mahdollisuuden käsitellä kiistanalaisia kysymyksiä nykyistä avoimemmin ja tutkimustietoon nojautuen.

Poronhoidon kannalta tapahtuman merkittävin anti oli se, että poronhoitajien kokemukset laidunmenetyksistä, petovahingoista ja työn arjesta tulivat laajasti kansainvälisten toimijoiden tietoon. Työpajan osallistujat pääsivät tutustumaan sekä poronhoidon käytännön haasteisiin että suurpetojen aiheuttamiin vaikutuksiin maastossa.

Kujalan porotilalla käyty keskustelu ei ratkaissut kaikkia erimielisyyksiä, mutta se vahvisti poronhoidon asemaa osana laajempaa eurooppalaista suurpetokeskustelua. Samalla se osoitti, että poronhoidon näkökulmaa kuunnellaan ja että poronhoitajien esille nostamat kysymykset nähdään tärkeinä myös Suomen ulkopuolella.

Lue lisää

EU:N SUURPETOFOORUMIN JÄSENET JALKAUTUIVAT MAASTOON

 

-- Teksti ja kuvat: Reija Aaltonen --

 Paliskuntain yhdistyksen ja Euroopan luonnon- ja kulttuuriperinnön verkoston (EUROPARC) järjestämä EU:n suurpetofoorumin alueellinen työpaja pidettiin Rovaniemellä ja Kuusamossa 6.–7.5.2026. Työpajassa saatettiin yhteen EU:n ihmisten ja suurpetojen rinnakkaiseloa  käsittelevän foorumin jäseniä ja sidosryhmiä.

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2026

Alueellisen työpajan teemana oli kaupallinen karhukuvaus ja suurpetoturismi poronhoitoalueella. Pohdittiin millaisia vaikutuksia ravintohoukutteluun perustuvilla kohteilla on suurpetojen käyttäytymiseen ja paikalliseen yhteisöön. Työpajassa hyödynnettiin esimerkkejä muista maista ja EUROPARCin kokemuksia kestävästä matkailusta  suojelualueilla Euroopassa. Päivien ohjelmaan osallistui 27 henkilöä edellä mainituista järjestöistä ja sidosryhmistä.

Työpaja alkoi Rovaniemellä heti poro- ja kalapäivien jälkeen. Esitelmöijinä olivat muun muassa Euroopan komission Kim de Rijck ja Nicole Wanders-Wengler, kansallis- ja luonnonpuistojen työntekijöitä, Marta Gagliardi Italiasta (Abruzzo, Lazio and Molise kansallispuistot) ja Alejandra Fernández Espanjasta (Alto Narcea Muniellos luonnonsuojelualueelta), Europarkin edustaja Frederico Minozzi,  Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Hanna Nurmi ja Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Harri Norberg sekä lampuri Silvia Bonomi Italiasta (La Sopravissana), Monti Sibillinin kansallispuistosta.

Työpajan päätyttyä iltapäivällä Arktikumissa lähdimme  matkaan kohti Kuusamoa, jossa kohteena oli Taiga Bear Oy. Yritys  järjestää karhujen ja muiden luonnoneläinten katselua  ja kuvausta Kuusamossa, itärajan tuntumassa. Toimitusjohtaja Eerik Lehto kertoi yrityksen toiminnasta ja suurpetomatkailun näkökulmista toimintaan. Samalla meillä oli mahdollisuus tarkkailla karhuja. Tunnin päästä näimmekin aukean reunassa yksinäisen karhun, jonka yrittäjät tunnistivat Blondiksi.

Seuraavana aamuna lähdimme katsomaan noin viikko sitten suden tappamaa poroa Iso-Kopottiin. Alkuun saimme kävellä helppokulkuista maastoa,  mutta loppu oli suota ja aika moni kasteli jalkansa. Suolla näimme myös joutsenia ja kurkia, hieno näky.

Edellisenä päivänä Arktikumissa esitelmässään lampuri Sylvia Bonomi sanoikin  'Villieläinten havainnointi tulisi pysyä spontaanina ja ennalta odottamattomana tapahtumana, mikä tekee kokemuksen entistä autentisemmaksi. Aivan kuten revontulet, jotka kiehtovat kävijöitä, vaikka niitä ei voi koskaan taata.'

Vaadin oli tapettu aukealle, järven rantaan. Tappopaikasta noin 40 metrin päästä löytyivät jo aika vähäiset jäännökset. Haaskansyöjät olivat tehneet tehtävänsä. Haaskalta löytyi muun muassa maakotkan sulkia.

Kallioluoman paliskunnan Heikki Härmä, Oivangin paliskunnan Juha Kujala ja Jarmo Aikkila kertoivat alueen kriittisestä petotilanteesta. Jatkuvasti kasvava petopaine on ajanut porotalouden taloudelliseen ahdinkoon. Pedot verottavat tulosta. Poromiesten aika menee raatojen etsintään ja  poikkeuslupien hakuun,  jolloin varsinaiseen poronhoitoon jää vähemmän aikaa. Tilannetta hieman helpottavat osaavat metsästäjät, jotka tulevat avuksi petojen poistoon. 

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Hanna Nurmi kertoi poronhoitoalueen petovahinkotilanteesta. Keskustelu oli vilkasta ja kansainväliset vieraat esittivät paljon kysymyksiä. Paikalla olleet eri alojen asiantuntijat toivat keskusteluun monialaista näkemystä. Erityissuunnittelija Harri Norberg Suomen Riistakeskuksesta kertoi muun muassa miten raadon purujäljet, raatelukohdat ja maaston merkit paljastavat tekijän. Emeritusprofessori Ilpo Kojolan ansioista tilaisuudessa saatiin kattavaa tietoa suurpetojen ekologiasta ja kanta-arvioista.

Paluumatkalla Kuusamoon keskustelu oli yhä vilkasta. Tilaisuus sai isot kiitokset. Se oli informatiivinen, vuorovaikutteinen ja ennenkaikkea kansainvälisillä osallistujilla tuli konkreettinen käsitys siitä, mitä tarkoittaa petovahinko Suomen poronhoitoalueella. Päivä jatkui paneelikeskustelulla josta tarkemmin seuraavan aukeaman jutussa.

Alueellisen työpajan esitykset: environment.ec.europa.eu/events/finnish-regional-workshop-eu-platform-coexistence-between-people-and-large-carnivores-2026-05-07_en

 

EUn suurpetofoorumissa ovat edustettuina

Euroopan maanomistajat (ELO)

Suomen ja Ruotsin porotalouden edustajat 

Euroopan metsästys-ja luonnonsuojelujärjestöjen kattojärjestö (FACE)

kansainvälinen riista- ja villieläintensuojeluneuvosto (CIC)

kansainvälinen luonnonsuojeluliitto, jota edustaa Euroopan suurpeto asiantuntijaverkosto (LCIE)

WWF Euroopan toimisto

EUROPARC-järjestö

Lue lisää

VAHVA MIELI -VALMENNUS PORONHOITAJILLE KÄYNNISTYI

 -- Teksti: Paula Tikkanen, Mela --

Melan varhaisen tuen palveluiden ensimmäinen Vahva mieli -valmennus poronhoitajille toteutui keväällä 2026 naisten ryhmänä. Valmennusten ohjaaminen avasi meille ohjaajille monipuolisesti poronhoitajien arkea, iloja ja haasteita sekä mahdollisti keinojen tarjoamisen mielen lihasten vahvistamiseen.

Valmennuksen aikana nousi vahvasti esiin ajatus siitä, että poronhoitajan mielenhyvinvointi ei perustu vain yksilön sisäiseen lujuuteen. Se rakentuu syvästä yhteydestä luontoon ja eläimeen: kun porot voivat hyvin, voi poronhoitajakin hyvin. Keskusteluissa korostuivat arvot, kuten eläinten ja luonnon kunnioittaminen, perinteiden jatkuminen sekä vastuullisuus.

Birgitta Eira oli yksi ensimmäiseen valmennukseen osallistujista, ja kommentoi tässä jutussa valmennuksen kulkua ja sen hyötyjä omasta kokemuksestaan. Valmennuksen tärkeimmiksi puhutteleviksi teemoiksi hän nosti työkyvyn koostumisen monesta tekijästä ja hyvän itseluottamuksen perusteet sen lisäksi, että ryhmässä saa vertaistukea.

Mielen voimavarat poronhoitajan arjessa

Vahva mieli -valmennuksessa käsitellään psykologisen pääoman neljää keskeistä voimavaratekijää: itseluottamusta, toiveikkuutta, optimismia ja sinnikkyyttä eli resilienssiä.

Nämä mielen voimavarat tukevat myös poronhoitajaa arjen vaativissa tilanteissa ja auttavat säilyttämään suuntaa, voimaa ja toivoa muuttuvissa olosuhteissa. Teemojen sisällöt ovat osin ihan arkipäivän asioilta, mutta juuri niihin arjessamme kiinnitämme vähiten huomiota.

Vahva mieli -valmennuksen tarkoituksena on keskittyä negatiivisten asioiden sijaan positiiviseen ajatteluun ja siihen, että huomaamme ympärillämme hyviä asioita ja otamme omat vahvuutemme käyttöön. On paljon sellaisia menetelmiä ja keinoja, joiden avulla voimme itse vaikuttaa siihen, millaiseksi arkemme muotoutuu.

Seuraavassa poronhoitaja ja Saamelaispaliskunnat ry hallintotyöntekijä Birgitta Eiran kokemuksia ja oivalluksia valmennuksen ajalta.

– Tärkein oivallukseni oli se, miten optimismi pitää oikeasti valita päivittäin. Aivot ovat kummallinen kapistus ja net ymmärtävät aika huonosti sarkasmia. Eli vaikka vain leikilhän ajattelis ja sanois, että tämä ei nyt onnistu kuitenkhan, niin net jäävät kiinni siihen negatiivishen ajatukseen, eiväkkä ymmärrä sen olevan vain leikkiä.

– Vastaavasti niitä on aika helppo höynäyttää, ko niile puhhuu kauniita ja kehhuu, niin kas vain, ei net niin hanakasti ees reagoi pikkuvastuksiin ko ovat jossaki onnellisuuskuplassa. Kovin on kummallinen olento tämä ihmislaji.

– Mitä hyvää tänään kuuluu -kysymys oli se, jolla jokainen tapaaminen aloitettiin. Ensimmäisellä tapaamisella sai mennä niinko normaalistikki ja latoa net 784 asiaa mikkä poromaailmassa on huonosti ja 5,8 miljoonaa tulevaisuuen uhkatekijää. Ne tuntuivat varsin painavilta ja raskailta, varsinki ko porukalla toisia kompaten niitä löysimä lissää, oloki oli sitte vähän sen myötänen.

– Toisesta kerrasta lähtien emmä sitte ennää saahneetkhan keskittyä siihen mikä mättää ko piti alkaa keskithyn siihen mikä oli hyvin, oli se sitte kuinka pieni asia tahansa. Tuli monta hauskaa juttua ja paljon naurua, ko välillä nämä hommat vain tuppaa menhen tragikomiikan puolelle.

– Ehkä juuri se, että on monta asiaa mille emmä vain voi mithän, mutta se mille voihan on se valinta, että mistä puhuthan, sillä se puhe rakentaa todellisuutta ja omaa oloa. Jos aina puhuthan vain raskaista asioista, niin äkkiä se ilo vain sitte katoaa hommista. Jos puhuthan taas sitte hyvistä ja hauskoistaki asioista, niin silloin nekki saavat ansaittemansa painoarvon. Kumpiaki ko soppii kyllä jokashen päivhän ja kummastaki pitis puhuman vähinthän yhtä paljon, että pyssyy tasapainossa.

– Suosittelisin ehottomasti valmennusta myös muille poronhoitajille. Mieki jotenkin olen kyllä aina tienny nuot jutut ja jotenki ajatellu, että joo homma hanskassa asian suhthen. Noh, oli tietenki hommat hanskassa ja hanskat hukassa, niinko ylhensänki.

– Palautu taas mielhen, että miten nuot aivorievukki on ihan samanlaiset lihakset ko kaikki muukki lihakset, net vaatii säännöllistä reeniä, että pysyvät kondiksessa. Muuten menevät sieltä mistä aita on matalin ja tykkäävät alkaa valithan kaikesta ko se on vain muka helpompaa. Oikeastikko niille antaa vähän erilaista virikettä ovat sitte ihan touhuissaan ja kas kummaa, valmennuksen jälkhen ovakki olhet ihan erilaisessa tikissä. Tuntuvat olevan aika rennolla ja hyvällä tuulella vielä näinki pitkän ajan jälkhen, jos eivät sitte nyrjähtänhet lopullisesti sijoilthan….

– No ei oli kyllä hyvä ja soma mieli jäi, mikä parasta meän ryhmästä tuli hyvä vertaistukiryhmä, joitten kans piämä virtuaalitulisteluja, ko samoille valkeille olis muuten turhan pitkä matka.

Yhteinen matka ja vertaistuen merkitys

Valmennuksessa saimme tutustua hienoon joukkoon naisia ja heidän elämäänsä poronhoidon arjessa. Valmennuksen jälkeen naiset jatkavat edelleen kokoontumisia vaihtaen ajatuksia Virtuaalitulistelujen merkeissä.

Vahva mieli -valmennus muistuttaa siitä, että itsestä huolehtiminen ja omien vahvuuksien hyödyntäminen ovat avaimia hyvinvoinnille. Hyvinvointi vaatii jatkuvaa psykologisten voimavarojen ja omien vahvuuksien vaalimista. Näiden ensimmäisten poronhoitajanaisten valmennuksen aikana vahvistui ajatukseni siitä, että ihminen on vahvimmillaan silloin kun hän muistaa olevansa osa luontoa, ei sen yläpuolella.

Vahva mieli -valmennuksille on suunnitteilla jatkoa. Seuraa Melan tapahtumien julkaisuja ja tule mukaan.

 Nana miella -hárjeheapmi boazodolliide álggii

Teaksta Paula Tikkanen, Mela

Mela árra doarjaga bálvalusaid vuosttaš Nana miella -hárjeheapmi boazodolliide ollašuvai giđđat 2026 nissoniid joavkun. Hárjeheami bagadallan rabai midjiide bagadalliide máŋggabealagit boazodolliid árgga, iluid ja hástalusaid ja vejolaštii vugiid fállama miela dehkiid nannemii.

Hárjeheami áigge bođii nannosit ovdan, ahte boazodolliid miellaburesveadjin ii leat dušše eaŋkilolbmo siskkáldas nanusvuohta. Dat huksejuvvo čiekŋalis oktavuođas lundui ja eallái: go bohccot vedjet bures, veadjá boazodoallige bures. Ságastallamiin badjánedje árvvut, dego elliid ja luonddu gudnejahttin, árbevieruid joatkašuvvan ja vásttolašvuohta.

Birgitta Eira, guhte lei okta vuosttaš hárjeheapmái oassálasti, kommentere dás hárjeheami ja dan ávkkiid iežas vásáhusas. Hárjeheami deháleamos temán son loktii bargo-návcca čohkiideami máŋgga dahkkis ja buorre iešluohttámuša vuođuštusat dan lassin, ahte joavkkus oažžu vear-dásašdoarjaga.

 Miela resurssat boazodoalli árggas

Nana miella -hárjeheamis gieđahallat psykologalaš oaiveopmodaga njeallje guovddáš resursadahkki. Iešluohttá-muša, doaivvalašvuođa, optimisma ja resiliensa.

Dát miela resurssat dorjot maiddái boazodoalli árgga gáibideaddji diliin ja veahkehit seailluhit háltti, fámu ja doaivvu nuppástuvvi diliin. Temáid sisdoalut leat oassái áibbas árgabeaivvi áššit, muhto justa dieidda giddet unnimus fuomášumi árggas.

Nana miella -hárjeheami ulbmilin lea fokuseret negatiivvalaš áššiid sajis positiiva jurddašeapmái ja dasa, ahte fuobmát birrasis buorre áššiid ja váldit atnui iežamet nanusvuođaid. Lea ollu dakkár vuogit, main vehkiin sáhttit ieža váikkuhit dasa, makkárin min árga boahtá.

Čuovvovaččat boazodoalli ja Sáme-bálgosat rs hálddahusbargi Birgitta Eira vásáhusat ja fuomášumit hárje-heami áigge.

– Deháleamos fuomášupmi lei dat, mo optimisma galgá válljet beaivválaččat. Vuoigŋašat leat imašlaš apparáhtta ja dat áddejit funet sarkásma. Nappo vaikko leaikkas-talašii ja dajašii, ahte dát ii goittotge lihkosmuvvá, de dat darvánit dasa negatiivvalaš jurdagii, eaige ádde ahte dat lei dušše leaikkastallan.

– Nuppi dáfus fas daid lea álkit fillet, go daidda hupmá čábbát ja rábmo, de oainneman, de dat eai nu álkit oba reagere unna hástalusaide, go dat leat muhtin lihkolašvuođabulljarasas. Hui ártegis sivdnádus lea dát olm-moššládja.

– Mii buriid otne gullo? -gažaldat lei dat, mainna juohke deaivvadeapmi álggahuvvui. Vuosttaš deaivvadeamis oaččui mannat dego dábálaččat ja muitalit daid 784 ášši, mat leat funet boazodoalus ja 5,8 miljovnna boahtte-vuođa áitaga. Dat orro leamen lossadat, eandalii go joavkkus gávnnaimet daid lasi ja dovdu leige de dan mielde

– Nubbi deaivvadeami rájes eat ožžonge šat fokuseret dasa mii lei endoris, baicce galggai fokuseret dasa mii lea bures, leaš dál unnimus áššige. Bohte máŋga suohtas ášši ja ollu boagusteimmet, go duollet dállet dát áššit leat tragikomihkalaččat.

– Várra namalassii dat, ahte leat máŋga ášši masa eat sáhte maidige, muhto masa sáhttit váikkuhit lea dat válljejupmi, ahte mas hupmat, daningo dat sáhka hukse duohtamáilmmi ja iežas dili. Juos álo hupmat beare losses áššiin, de johtilit dat illu jávká áššiin. Juos fas hupmat buorre ja suohtasge áššiin, de dalle datge ožžot deattu, man dat ánssášit. Sihke morrašat ja ilut sohpet juohke beaivái ja guktuin galggašii hupmat unnimustá seamma olu, ahte bissu dássedeattus.

– Ávžžuhivččen diehttelasat hárjeheami maiddái eará boazodol-liide. Munge lean álo diehtán dáid áššiid ja mo nu jurddašan, ahte ášši lea ortnegis. Na ii lean.

– Bođii fas ovdan, ahte mo dat vuoiŋŋašriebutge leat áibbaš seammalágan deahkit dego earáge deahkit, datge dárbbašit jeavddalaš hárjeheami, ahte bissot ortnegis. Muđui dat mannet doppe gos lea vuolimus áidi ja liikojit váidalit buot áššiin go dat lea mahkáš álkit. Duohtavuođas go daidda addá vehá earálágan hárjehusa ja oainnemat, hárjeheami maŋŋá dat leatge leamaš earáláhkai ortnegis. Dovdot leamen viehka lotkadis ja buorre mielas vel náge guhkes áiggi maŋŋá, juos eai dasto vealččehan loahpalaččat...

– Na ii lei gal buorre ja somás miella bázii, mii buoremus de min joavkkus bođii buorre veardásašdoarjjajoavku, geainna virtuáladolastallat, go seamma dollagáddái livččii muđuid menddo guhkes mátki.

 Oktasaš mátki ja veardásašdoarjaga mearkkašupmi

Hárjeheamis oaččuimet oahpásmuvvat fiinna nissonjovkui ja sin eallimii boazodoalu árggas. Hárjeheami maŋŋá nissonolbmot jotket ain čoahkkanemiid ja lonohallet jurdagiid Virtuáladolastallamiid oktavuođas.

Nana miella -hárjeheapmi muittuha das, ahte alddis fuolaheapmi ja iežas nanusvuođaid ávkkástallan leat guovddážis buresveadjimis. Buresveadjin gáibida bissovaš psykologalaš resurssaid ja iežas nanusvuođaid gáhttema. Dáid vuosttaš boazodoallonissoniid hárjeheami áigge nanosmuvai jurddan das, ahte olmmoš lea gievrramus dalle, go son muitá ahte lea oassin luonddus, ii dan bajábealde.

Nana miella -hárjehemiide leat plánen joatkaga. Čuovo Mela dáhpá-husaid ja boađe mielde.

 

Lue lisää

ALAKYLÄN PALISKUNTA MUKAAN MELAN VÄLITÄ PORONHOITAJASTA - VERKOSTOON

Poronhoitotyö on vaativaa ja usein yksinäistä työtä, jossa työkykyyn vaikuttavat oman terveyden ja toimintakyvyn lisäksi monet ulkoiset tekijät, kuten talous, sääolosuhteet ja toimintaympäristön muutokset. Tämän vuoksi työkyvyn tukeminen ja sitä uhkaavien tekijöiden varhainen tunnistaminen on erityisen tärkeää. 

-- Teksti: Arja Peltomäki-Vastamaa. Mela. Kuva: Maaren Angeli.--

Artikkeli on julkaistu Poromies- lehdessä 3/2026.

Mela tukee poronhoitajien työhyvinvointia varhaisen tuen palveluilla, jotka perustuvat varhaisen välittämisen malliin. Mallin tavoitteena on tunnistaa poronhoitajan työkykyä uhkaavat tilanteet mahdollisimman varhain ja ohjata yrittäjä oikea-aikaisen ja tarkoituksenmukaisen tuen piiriin silloin, kun erilaisia tukivaihtoehtoja on vielä monipuolisesti käytettävissä.

Puheeksi ottaminen on välittämistä

Varhaisen välittämisen mallin ytimessä on yksinkertainen, mutta vaikuttava ajatus: kukaan ei saisi jäädä yksin työkykyhaasteidensa kanssa. Poronhoitajilla ei yrittäjinä ole esimiestä tai sellaista työyhteisöä, joka lakisääteisesti seuraisi heidän työkykyään tai jaksamistaan. Sen sijaan poronhoitajan arjessa mukana olevat yhteistyökumppanit, kuten paliskunta, neuvojat, eläinlääkärit, terveydenhuollon ammattilaiset, muut alan toimijat sekä läheiset ja perhe voivat tehdä havaintoja tilanteesta, huomata muutoksia hyvinvoinnissa tai työssä jaksamisessa ja ottaa huoli rakentavasti puheeksi yrittäjän kanssa kysymällä yksinkertaisen kysymyksen 'Mitä sinulle kuuluu?'. Nämä yhteistyökumppanit muodostavat yhdessä Melan koordinoiman Välitä poronhoitajasta -verkoston. Verkostoon kuuluvat organisaatiot ja asiantuntijat haluavat edistää poronhoitajien työhyvinvointia ja työkykyä sekä tehdä sitä tukevaa yhteistyötä.

Välitä poronhoitajasta -verkosto vahvistuu

Varhaisen välittämisen haasteeseen tarttui myös Alakylän paliskunta, joka liittyi kesäkuussa mukaan Melan Välitä poronhoitajasta -verkostoon. Kumppanuussopimuksella paliskunta sitoutuu edistämään varhaisen välittämisen toimintatapaa ja saa Melalta maksutonta koulutusta, ajankohtaistietoa sekä tukea varhaiseen puheeksi ottamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Varhaisen välittämisen mallissa keskeistä on luottamuksellinen keskustelu. Tavoitteena ei ole puuttua yrittäjän asioihin, vaan osoittaa välittämistä ja tarjota mahdollisuus saada tukea. Kaikki ohjaaminen tapahtuu aina yrittäjän suostumuksella ja hänen omaa päätösvaltaansa kunnioittaen.

Antti Kantola, Helena Nevalainen ja Jaana Hangasvaara Alakylän paliskunnasta kommentoivat verkostoon liittymistään näin:

– Päätimme liittyä Melan Välitä poronhoitajasta -verkostoon omien kokemustemme pohjalta. Olemme paliskuntana hyödyntäneet Melan palveluita, ja myös yksittäisiä poronhoitajia on ohjautunut työkykyneuvojien tuen piiriin. Olemme nähneet, kuinka tärkeää on, että apua on saatavilla ajoissa.

Verkostossa mukana oleminen edellyttää kuitenkin myös sitä, että paliskunnassa on ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa vaikeita asioita puheeksi. Perinteisesti monista haasteista on vaiettu, mutta nykyään on entistä tärkeämpää murtaa näitä toimintatapoja ja rohkaista avoimeen keskusteluun.

Porotaloudessa eletään tällä hetkellä haastavia aikoja. Monet poronhoitajat kamppailevat yksin muun muassa taloudellisten vaikeuksien, työn muutosten ja lisääntyneen työkuormituksen kanssa. Porotalous on muuttunut, ja työ on monin tavoin entistä vaativampaa, mikä näkyy myös jaksamisessa ja hyvinvoinnissa.

Paliskuntayhteisössä kannattaa pitää huolta toisistaan ja seurata, miten muut poronhoitajat voivat. Varhainen välittäminen ja huolen puheeksi ottaminen voivat auttaa tunnistamaan avun tarpeen ajoissa ja ehkäistä ongelmien kasautumista.

Melan verkosto tarjoaa laajan asiantuntijaverkoston ja monipuolista tukea erilaisiin elämäntilanteisiin. Siksi kannustamme myös muita paliskuntia liittymään verkostoon. Yhdessä voimme vahvistaa poronhoitajien hyvinvointia, työkykyä ja koko poroyhteisön tulevaisuutta.

Tule mukaan välittämään

Verkostoon liittyneiden nimet löytyvät Melan verkkosivuilta (mela.fi/varhaisen-tuen-verkosto/verkoston-jasenet/) ja mukaan voit tulla ottamalla yhteyttä poronhoitoalueen työkykyneuvojiin:

Eija Tammela (Länsi- ja Pohjois-Lappi) p. 050 331 8973 ja

Maija Pispa (Itä-Lappi, Kainuu, Koillismaa) p. 040 920 9801.

Melan työkykyneuvojat koordinoivat alueellista verkostotyötä ja auttavat poronhoitajia erilaisissa työkykyyn liittyvissä tilanteissa. Työkykyneuvojan palvelu on maksutonta ja luottamuksellista.

Alakylä bálggus mielde Mela Beroš boazodoallis -fierpmádahkii

Teaksta Arja Peltomäki-Vastamaa, Mela. Govva Maaren Angeli.

Boazodoallobargu lea gáibideaddji ja dávjá oktonas bargu, mas bargonákcii váikkuhit iežas dearvvašvuođa ja doaibmanávcca lassin máŋggat olggobealdahkkit, dego ekonomiija, dálki ja doaibmanbirrasa nuppástusat. Dan dihte bargonávcca doarjun ja dahkkit, mat dan uhkidit, árra dovdan lea erenoamáš dehálaš.

 Mela doarju boazodolliid bargoburesveadjima árra doarjaga bálvalusain, mat vuođđuduvvet árra berošteami mállii. Málle ulbmilin lea dovdat dilálašvuođaid, mat uhkidit boazodoalli bargonávcca, nu árrat go vejolaš ja rávvet fitnodatdoalli rivttesáigásaš ja heivvolaš doarjagii dalle, go iešguđetlágan doarjjamolssaeavttut lea vel máŋggabealagit geavahan láhkai.

Ságastallan lea berošteapmi

Árra berošteami málle guovddážis lea oktageardán, muhto vehkkes jurdda: oktage ii galggašii báhcit okto bargonákcahástalusainis. Boazodoallit le-at fitnodatdoallit eaige sis de leat hoavddat dahjege dakkár bargobirrasat, mat lága vuođul čuvošedje sin bargonávcca dahje veadjima. Dan ektui boazodoalli árggas leat mielde ovttasbargoguoimmit, dego bálggus, rávvejeaddjit, šibitdoaktárat, dearvvašvuođafuolahusa ámmátolbmot, earát doaibmit suorggis ja lagaš olbmot ja bearaš, geat sáhttet áicat dili, fuomášit nuppástumiid buresveadjimis dahje barggus veadjimis ja váldit ovdan fuola fitnodatdolliin jearramin oktageardánis gažaldaga Mii dutnje gullo? Dát ovttasbargoguoimmit hábmejit ovttas Mela koordineren Beroš boazodoallis -fierpmádaga. Organisašuvnnat ja áššedovdit, geat gullet fierpmádahkii, háliidit ovddidit boazodolliid bargoburesveadjima ja bargonávcca ja dahkat ovttasbarggu, mii doarju dan.

Beroš boazodoallis -fierpmádat nanosmuvvá

Árra berošteami hástalussii bođii fárrui maiddái Alakylä bálggus, mii searvvai geassemánus Mela Beroš boazodoallis -fierpmádahkii. Searvesoahpamušain bálggus čatnašuvvá ovddidit árra berošteami doaibmanvuogi ja oažžu Melas nuvttá skuvlejumi, áigeguovdilis dieđuid ja doarjaga árra ságastallama laktáseaddji gažaldagaide.

Árra berošteami málles guovddážis lea luhtolaš ságastallan. Ulbmilin ii leat seahkanit fitnodatdoalli áššiide, baicce beroštit ja fállat vejolašvuođa oažžut doarjaga. Buot rávven dáhpáhuvvá álo fitnodatdoalli miehtamiin ja su iežas mearrádusválddi gudnejahttimiin.

Antti Kantola, Helena Nevalainen ja Jaana Hangasvaara  Alakylä bálgosis kommenterejit fierpmádahkii searvama ná:

– Mearrideimmet searvat Mela Beroš boazodoallis -fierpmádahkii iežamet vásáhusaid vuođul. Leat bálggusin ávkkástallan Mela bálvalusaid ja maiddái oktagaslaš boazodoallit leat leamaš bargonákcarávvejeddjiid doarjagis. Mii leat oaidnán, man dehálaš lea, ahte veahkki lea oažžumis áiggil.

Fierpmádat gáibida liikká dan, ahte bálgosis leat olbmot, geat arvet ságastallat váttis áššiin. Árbevirolaččat máŋggain hástalusain leat jaskkodan, muhto dálááigge lea dehálut go ovdal cuvket dáid doaibmandábiid ja roahkasmahttit rabas ságastallamii.

Boazodoalus eallit dál hástaleaddji áiggi. Máŋggat boazodoallit vásihit okto earret eará ekonomalaš hástalusaid, barggu nuppástusaid ja lassánan bargonoađi. Boazodoallu lea rievdan, ja bargu lean máŋgga láhkai eanet gáibideaddji, mii oidno maiddái birgemis ja buresveadjimis.

Bálggosservvodagas gánneha atnit fuola nubbi nuppis ja čuovvut, mo eará boazodoallit vedjet. Árra berošteapmi ja fuolas ságastallan sáhttet veahkehit dovdat veahki dárbbu áiggil ja dustet váttisvuođaid stuorruma.

Mela fierpmádat fállá viiddis áššedovdifierpmádaga ja máŋggabealat doarjaga iešguđet eallindiliide. Danin ávžžuhit maiddái eará bálgosiid searvat fierpmádahkii. Ovttas sáhttit nannet boazodolliid buresveadjima, bargonávcca ja olles boazoservvodaga boahtteáiggi.

Searvva beroštit

Fierpmádahkii searvan namaid gávnnat Mela neahttasiidduin (https://www.mela.fi/varhaisen-tuen-verkosto/verkoston-jasenet/) ja sáhtát searvat fárrui go válddát oktavuođa boazodoalloguovllu bargonákcarávvejeddjiide:

Eija Tammela (Oarji- ja Davvi-Lappi) p. 050 331 8973 ja

Maija Pispa (Nuorta-Lappi, Kainuu, Koillismaa) p. 040 920 9801.

Mela bargonákcarávvejeaddjit koordinerejit guvllolaš fierpmá-datbarggu ja veahkehit boazodolliid iešguđetlágan bargonávcca diliin. Bargonákcarávvejeaddji bálvalus lea nuvttá ja luhtolaš. 

Lue lisää

POROELÄINLÄÄKÄRI VASTAA

 

--Julkaistu Poromieslehdessä 2/2026-- 

Kannattaisiko vasat lääkitä kesällä Setariaa vastaan?

 Setaria tundra -sukkulamatotartunnat ovat taas nostaneet päätään viime vuosien lämpiminä hyttyskesinä ja aiheuttaneet huolta ja menetyksiä poronhoidossa lähes koko poronhoitoalueella.

Poroeläinlääkärille on tullut paljon kysymyksiä vasojen lääkitsemisestä vasanleikon aikaan juhannuksen seudussa kesällä. Onko siitä hyötyä?

Olemassaoleva tutkimus on vanha

Aiheesta on olemassa tällä tietoa vain yksi valmis tutkimus ja sekin on jo lähes 20 vuotta vanha, vuoden 2003 vatsakalvontulehdusepidemian jälkimai­ningeissa tehty. Kokeessa testattiin eri lääkitysvaihtoehtojen tehoa S. tundraan ja tartuntaan liittyvään vatsakalvontulehdukseen. Lääkityskokei­lut ajoitettiin poroelinkeinon vuosirytmiin. Tutkimuksessa ensimmäinen ryhmä vasoja käsiteltiin vasanleikon aikaan ennaltaehkäisevällä ivermektiinilääkityksellä ja hyönteiskarkote deltametriinillä, toinen tartunnan saanut ryhmä ivermektiinillä varhain syksyllä ja kolmas siitoseläinten ryhmä ivermektiinillä talvella.

Tulosten mukaan syksyinen lääkitys ivermektiinillä oli tehokas vatsakalvontulehdukseen. Kesälääkityksellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta vatsakalvontulehduksen voi­­makkuuteen, loisten esiintymiseen vasan vatsaontelossa tai verenkierrossa. Maksojen kunto oli kuitenkin ivermektiinillä lääkityillä parempi.

Kesälääkityksellä ei ollut vaikutusta vasan päiväkasvuun tai teuraspainoon. Lääkityillä poroilla oli kuitenkin hitusen enemmän 'pintaa', mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Ivermektiini oli syksyn ryhmällä tehokas aikuisiin setarioihin sekä mikrofilarioihin. Hyönteiskarkote deltametriinillä ei todettu tässä tutkimuksessa vaikutusta.

Pohdintaa

Tutkimuksessa ei todettu lääkityksen kesällä olevan tehokasta eikä taloudellisesti kannattavaa. Edellä esitetyt pienet saavutettavat hyödyt peittyisivät lääkityskustannusten kasvuun. Lisäksi on syytä pohtia, mitä kemiallinen käsittely (= vasojen lääkitys) tekisi poronlihan puhtaalle maineelle, kun vasat lähtevät syksyllä teuraaksi.

Lääkitystä tulee tietenkin harkita, erityisesti yksilötasolla, mikäli voimakas taudinpurkaus on ilmiselvä ja vasojen hyvinvointi edellyttää lääkitsemistä.

Syksyn lääkitys oli tulosten perusteella hyvin perusteltu eloon jätettävillä vasoilla.

Teurastappioiden vähentämiseen paras konsti on aikainen teurastus syksyllä ennen kuin loiset ovat aikuistuneet ja alkaneet aiheuttamaan patologisia muutoksia poroon, ja vasojen paino alkanut putoamaan. Uutta tutkimusta on suunnitteilla ja se onkin tarpeen.

Laaksonen, S., Oksanen, A., Orro, T., Norberg, H., Nieminen, M. & Sukura, A.: Efficacy of different treatment regimes against setariosis (Setaria tundra, Nematoda: Filaroidea) and associated peritonitis in reindeer. Acta Vet Scand 2008, 50:49.

Lue lisää

AHMAN VUOSI

 
-- Teksti ja kuva: Ilpo Kojola --

 Ahman vuoden kuvaamisessa on haasteena tutkimustiedon aukkoisuus, tämän suurpedon elintapoja on tutkittu vain vähän verrattuna etenkin suteen tai karhuun. Skandinaviassa ahman elintavoista on saatu tietoa lähetinahmoja seuraamalla. Suomessa tutkimus on painottunut populaatiogenetiikkaan, mutta myös talvikauden ravinnon koostumusta on selvitetty.

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2026

Kiima-aika kesällä

Ahmauros on yksineläjä, mutta etsii sydänkesällä naaraita parittelukumppaneikseen. Vilkkain kiima-aika ajoittunee heinäkuulle, jolloin aikuisten ahmojen tavallisimmin havaitaan liikkuvan pareina.

Vaikka paikoin Pohjois-Ruotsissa karhun neljänneksi pennuksi kutsutulla ahmalla on karhun tapaan viivästynyt sikiönkehitys niin, että pennut syntyvät vasta helmikuussa, sen ei tarvitse omistautua kesällä varastorasvan kartuttamiseen samoin kuin talviunia nukkuvan karhun.

Kuuma kesä on vahvaturkkiselle pohjoisen eläjän lämpötaloudelle haasteellinen. Kesällä ahma lepää keskipäivän tunnit. Se on aktiivisin aamulla ennen auringonnousua ja illalla auringonlaskun jälkeen. Keskitalvella ahman liikkumisessa ei sen sijaan juuri ole vuorokaudenaikaan kytkeytyviä eroja.

Ahma on liikkuva eläin; se voi kulkea kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa. Aikuisella ahmalla on reviiri, jota se puolustaa muita samaan sukupuoleen kuuluvia yksilöitä vastaan. Tiheän ahmakannan alueella kamppailu elintilasta voi johtaa lajikumppanin kuolemaan.

Elinalueen pinta-ala on naarailla pienempi kuin uroksilla. Naaraiden reviirin pinta-ala on Skandinavian tunturialueella noin 170 km2, urokset liikkuvat keskimäärin noin 700 km2:n laajuisella elinpiirillä, ja niiden liikkuma-alueeseen voi kuulua useamman naaraan reviiri. Havumetsäalueella Kanadan Ontariossa naaraiden elinalueen pinta-ala oli keskimäärin 430 km2, urosten 800 km2.

Uudelle alueelle vaeltava ahma voi päätyä kauas syntymäalueestaan. Esimerkki pitkänmatkan taivaltajasta on Tenojoen Luusuasta Oslon seudulle yli 1 000 km:n päähän Norjassa vaeltaneesta uroksesta. Ei ole yllätys, että ainakin yksinään liikkuvia ahmoja tavataan Suomessa vuosittain etelärannikkoa myöten.

Arktinen hyeena,
aktiivinen peto

Ahmaa kutsutaan myös arktiseksi hyeenaksi, mikä ilmentää yhtäältä sen pohjoista levinneisyyttä ja kykyä liikkua isojen tassujen kantamana joutuisasti myös pehmeässä lumessa, toisaalta haaskojen olevan sen ravinnossa keskeisellä sijalla. Mutta kuten hyeenakin, ahma on myös aktiivinen saalistaja. Vaikka ahma onkin Euroopan suurin näätäeläin, se on suurpetokillan edustajaksi suhteellisen pienikokoinen. Aikuinen naaras painaa tavallisesti alle 15 kg, uros enimmillään noin 25 kg. Sen saalistamien eläinten kokoskaala on laaja, alkaen myyristä ja päätyy kookkaisiin hirvieläimiin. Kun ahma löytää haaskan tai sen onnistuu tappaa isokokoinen saalis, se varastoi lihaa lumen alle tai muunlaiseen sopivaan suojaan. Varastoilla on merkitys etenkin pentuja saaneelle emolle.

Poro on ahmalle tärkeä ravintokohde sekä Suomen että Skandinavian poronhoitoalueella. Skandinaviassa poron osuus ahman ravinnossa on suurimmillaan alueen pohjoisosissa; Finnmarkissa osuus on noin 95 %. Lähellä poronhoitoalueen etelärajaa ravinto on monipuolisempaa, ja poron osuus jää noin 40 %:iin. Vuosien välinen vaihtelu kytkeytyy haaskojen ja myös pikkunisäkäskantojen runsauteen. Kun sopuleita tai muita pikkunisäkkäitä on paljon, on ahman pentutuotto keskimääräistä parempi.

Skandinaviassa haaskaravinnon rooli on yhteydessä sekä vuodenaikaan että tutkimusalueen sijaintiin. Haaskojen osuus on suurimmillaan poronhoitoalueen eteläosissa, noin 60–80 %, mutta täällä ilman vahvaa yhteyttä vuodenaikaan. Pohjoisessa ahma on aktiivinen saalistaja ennen muuta kesällä, jolloin haaskaravinnon osuus jää siellä 20–40 %:iin. Talvella haaskojen osuus on yli 50 %.

Ahman tappamien porojen lukumäärässä on vastaavasti vuodenaikaisia ja aluekohtaisia eroja. Talvella GPS-lähettimillä varustetut ahmat tappoivat skandinaavisella poronhoitoalueella keskimäärin 1–2 poroa kuukaudessa ilman suuria alueellisia eroja. Kesällä Finnmarkin ahmojen havaittiin tappavan kuukaudessa viisi poroa, noin kaksi kertaa enemmän kuin ahmat etelämpänä Sarekin alueella. Kesäajan saalistus keskittyy vasoihin.

Tutkimusaineistoa Suomessa elävien ahmojen kesäravinnosta ei ole, mutta talviravinnon koostumusta on selvitetty sekä pesiltä kerättyjen että yksinään liikkuvien ahmojen ulosteita analysoimalla. Kainuun ja Ylä-Karjalan naarasahmoilla kevättalvisen pesimäkauden energialähteenä hirvenhaaskat olivat tärkeimmällä sijalla. Hirven merkitys juontui pesien sijainneista susien reviireillä. Ahman tiedetään hyödyntävän myös metsästäjiltä maastoon jääneitä tähteitä hirvestä. Yksinään liikkuvat naaraat ja urokset osoittautuvat kykeneviksi metsäjäniksen pyytäjiksi. Erittäin vahvan lumipeitteen aikana ahma voi saada saaliikseen jopa hirven, mutta tällöin on kysymys poikkeustapauksista.

Inarin ahmanpesiltä kerätyistä ulostenäytteissä poro osoittautui tärkeimmäksi ravintokohteeksi. Ravintoanalyysissä ei ollut mahdollista selvittää naarasahman itsensä tappamien ja kuolleena löytämien porojen suhteellista osuutta ravinnossa. Inarissa että poronhoitoalueen eteläpuolisessa Itä-Suomessa metsäjäniksen ja kanalintujen osuus oli samaa suurusluokkaa, mutta osuudet jäivät murto-osaan sorkkaeläinten osuudesta.

Ilveksen esiintymisalueilla ahman tappamien porojen määrää on vaikea selvittää ilman yksilökohtaista lähetinten käyttöön pohjautuvaa seurantaa. Ahma kykenee useimmiten karkottamaan ilveksen sen tappaman poron luota. Joillakin alueilla saaliin haltuunottoja tapahtuu niin usein, että ahmalla on vaikutuksensa tahtiin, jolla ilves tappaa poroja.

Kun mietitään ahman roolia ja sen olemassaolosta saatavia hyötyjä, olisi mielenkiintoista tietää esimerkiksi se, kuinka paljon se tappaa supikoiria. Supikoirien on arvioitu paikoin vähentyneen ilmeisenä seurauksena ahmojen runsastumisesta.

Ahman levittäytymistä Etelä-Suomeen siivittää pienten hirvieläinten ja esimerkiksi rusakon runsaus, vaikka lämpimämpi ilmasto aiheuttanee haasteita lajin energiataloudelle.

Ahmalla monta pesää

Ruotsin tunturialueella naarasahmat kaivavat keskimäärin viisi lumiluolaa pennuilleen kevättalven mittaan. Enimmillään pesiä voi olla jopa kahdeksan. Saatuaan uuden kaivannon valmiiksi, naaras siirtää sinne pentunsa, kunnes on seuraavan siirron aika. Syyksi tähän strategiaan on arvioutu olevan naaraiden motiivi vähentää pentuihin kohdistuvaa riskiä, jonka muodostavat pennuille vieraat uros­ahmat sekä ihminen. Kun pesäluolia on useita, pentuja on vaikeampi löytää.

Tunturialueella ahmanaaras kaivaa pesän lumikinokseen, mutta levinneisyysalueen eteläosissa naaras synnyttää pentunsa tavallisesti siirtolohkareen tai juurakon suojaan. Onpa pesä löytynyt jopa propsipinosta.

Ensimmäiset elinviikkonsa pennut saavat enimmäkseen viettää syntymäpesässään, mutta pesimäkauden edetessä naarasahma siirtää pentunsa kiihtyvällä tahdilla uuteen paikkaan. Ruotsin pentuepesiin pohjautuvan petokorvausjärjestelmän kannalta tämä tuottaa haasteen, sillä korvaus poronhoitajille perustuu suurimmaksi osaksi onnistuneiden pesintöjen määrään. Erillisten pentueiden lukumäärän varmistaminen edellyttääkin sangen tiivistä inventointia maastossa. Pennut lähtevät pesästä toukokuussa ja naaras lopettaa pentujen imettämisen kesäkuun alkupuolella.

Paras lisääntymistulos 3–7 -vuotiailla naarailla

Ahman pentutuottoon vaikuttaa ravinnon saatavuuden ohella naaraan ikä. Ruotsin tunturialueella naaras saa ensimmäiset pentunsa tavallisesti kolmevuotiaana. Kun naaraan ikä on 3–7 vuotta, se liikkuu pentueen kanssa

50–70 %:n todennäköisyydellä. Tämän jälkeen osuus alenee vähitellen, ja on yli kymmenvuotiailla naarailla alle 20 %. Naaras synnyttää tavallisesti 2–3 pentua.

Pesimäreviirin vallattuaan naaraista tulee kotipaikkauskollisia. Skandinaviassa 80–90 % naaraista pesii peräkkäisinä vuosina samalla reviirillä.

Ahma tulisi tuntea paremmin

Ahman elintavoista tulisi käynnistää myös Suomessa yksilökohtainen tutkimushanke. Ahmakanta runsastuu, mutta sen elintavoista etenkään poronhoitoalueen eteläpuolisella alueella ei tiedetä paljoakaan. Poronhoitoalueen pohjoisosien osalta ymmärrystä parantaa Ruotsin ja Norjan tunturiahmoihin kohdistuva tutkimus.

Lue lisää