HKS-PILOTOINTIHANKE PÄÄTTYI – MITÄ SUOSITUKSIA JATKOTYÖHÖN?

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien (HKS) pilotointi -hanke päättyi maaliskuun lopussa. Hanke esitti suosituksia laidunten HKS:iin liittyvään jatkotyöhön.

--- Teksti ja kuva: Vilma Sanaksenaho ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2024.

Laidunten hoidon ja käytön suunnittelun tueksi tarvitaan edelleen lisää tutkimusta ja tietoa. Lisätutkimusta tarvittaisiin muun muassa porolaidunnuksen hyödyistä eri laiduntyypeillä. Paliskuntien tulee voida räätälöidä toimenpiteet omaan tilanteeseen ja olosuhteisiin nähden tarkoituksenmukaisiksi. Erilaisia indikaattoreita tulisi kehittää seurantaan, paliskuntien tilanteet ja suunnitelman tavoitteet huomioiden. Kymmenessä vuodessa ei vielä tapahdu suurta muutosta laidunten osalta. Laiduninventointeja tulisi tehdä ensimmäisen HKS-kierroksen jälkeen ja niitä tulisi jatkaa myös tulevaisuudessa, jotta saadaan riittävästi ajantasaista tietoa laidunten tilasta. Paliskunnat voivat hyödyntää laiduninventointien tuottamaa tietoa suunnitelmien tekemisessä. Seurattavan ja mitattavan tiedon rinnalla kokemusperäinen perinteinen tieto tulee huomioida laidunten HKS:issa ja toteutumisen raportoinnissa.

Jäkälälaidunten määrä ja merkitys talvilaidunalueina vaihtelee paliskunnittain. Jäkälä- ja luppolaidunten häviämiseen tai heikkenemiseen on vaikuttanut porolaidunnuksen ohella voimakkaasti erityisesti metsätalous ja muu maankäyttö, joten ei ole relevanttia tarkastella poromääriä ja laidunten kestävää käyttöä pelkästään suhteessa jäkälälaidunten tilaan, vaan tarvitaan muitakin arviointiperusteita. Alueet eroavat laiduntyypeiltään, poronhoitotavoiltaan ja maankäyttömuodoiltaan, jolloin myös laidunten tilaan vaikuttavat useat erilaiset tekijät, mikä tulee huomioida laidunresurssien määrän, laadun ja käytettävyyden arvioinnissa sekä niiden muutosten selvittämisessä. Poronhoitajien keskuudessa riittävien porolaitumien säilyminen tuleville sukupolville ja laidunten kestävä käyttö on koettu aina tärkeäksi. Laidunten HKS:ien kautta paliskunnat ja poronhoitajat osoittavat oman vastuunsa laidunten kestävästä käytöstä. Parhaiden tulosten saamiseksi paliskunnat itse määrittävät tavat toteuttaa toimenpiteitä ja valitsevat sopivimmat vaihtoehdot pohjautuen kunkin paliskunnan erityisominaisuuksiin, historiaan, kulttuuriin ja laitumiin. Suurimpien sallittujen porolukujen määrittäminen tulisikin tulevaisuudessa tehdä paliskuntakohtaisemmin pohjaten laidunten hoito- ja käyttösuunnitelmiin. Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt porolaitumiin ja poronhoitoon. Tulevaisuudessa nämä vaikutukset tulevat näkymään entistä voimakkaammin. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää miettiä toimia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Toimenpiteet auttavat osaltaan paliskuntia vahvistamaan sopeutumiskykyään vaikeissa luonnonoloissa muun muassa kestävällä laidunten käytöllä, toimivalla laidunkierrolla ja aikaisella teurastuksella. Poroelinkeinon omalle ilmastostrategialle, ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelmalle tai ilmastotiekartalle nähdään tarvetta, sillä laidunten HKS:t eivät yksin riitä porotalouden ilmastonmuutokseen sopeutumisen työkaluksi. (Rasmus ym., 2023.)

Hankkeessa tehtiin tietojärjestelmäselvitystä liittyen muun muassa erilaisten paikkatietoon ja karttajulkaisuun liittyvien tekniikoiden käyttöön sekä ominaisuuksiin. Nykyisten paikkatietojärjestelmien sopivuutta kartoitettiin myös laidunten hoidon ja käytön suunnittelun tueksi. Paliskunnat voivat hyödyntää suunnittelutyössä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) Liiteri-paikkatietojärjestelmää, joka sisältää laajasti eri tietosisältöjä (Sanaksenaho, Kumpula & Oinonen, 2023). Vuoden 2023 lopussa käytöstä poistui PoroHarava-ohjelmisto, joka tarjosi paliskunnille työkalun oman alueensa paikkatiedon keräämiseen ja hallintaan. Ajantasaisen paikkatiedon saatavuus on kriittinen osa maankäytön suunnittelun ja yhteensovittamisen onnistumista sekä myös porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien laadintaa. Hankkeen yksi merkittävä tulos olikin, että paliskunnat tarvitsevat käyttöönsä uuden paikkatietojärjestelmän, joka tulevaisuudessa tukisi myös HKS-työtä.

Neuvotteluvoimaa maankäyttöön ja muun maankäytön vaikutusten huomiointi

Muu maankäyttö ja maankäytön suunnittelu vaikuttaa merkittävästi poronhoidon ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä laidunten HKS:ien toteutukseen. Luonnonvarakeskuksen laiduninventoinnin (Kumpula ym., 2019) mukaan suurimmassa osassa poronhoitoaluetta poronhoidon ohella myös eri maankäyttömuodot ja metsätalous vaikuttavat merkittävästi laidunten tilaan ja käytettävyyteen. Enenevissä määrin myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset näkyvät laitumien tilassa. Poronhoidolla on merkitys laitumien kestävään käyttöön porojen laidunnuksen voimakkuuden ja ajoittumisen suunnittelulla. Laidunten HKS:illa ja paliskuntien toiminnalla on merkitystä laitumien kuntoon, mutta ne eivät yksin ratkaise laitumien kestävää käyttöä tai tiettyjen laidunalueiden elpymistä.

Olennaisena osana laidunten hoidon ja käytön suunnittelua on myös paliskuntien aktiivinen vaikuttaminen muuhun maankäyttöön ja osallistuminen suunnittelu- ja neuvotteluprosesseihin (esimerkiksi tuulivoima, kaivokset, reitit ja muu kaavoitus sekä metsästys). Tämä vaikuttamistyö on paliskunnan keskeinen työkalu laitumien säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Porotalouden tulevaisuustyöryhmän (2023) näkemyksen mukaan myös muussa maankäytössä tulee turvata poronhoidon toiminta- ja kehittämisedellytykset sekä löytää keinoja laidunten ennallistamiseksi. Paliskuntien toimien lisäksi on välttämätöntä huomioida poronhoidon toiminta- ja kehittämisedellytykset muussa maankäytössä, jotta laidunten hoidon ja käytön suunnittelua voidaan toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla ja tarpeeksi vaikuttavasti. Muun maankäytön suunnittelussa tulee huomioita laidunten HKS:t, jotta laidunten eteen tehty työ ei valu hukkaan tulevaisuudessa erinäisten maankäyttöhankkeiden myötä. Eri maankäyttömuotojen kumuloituvia yhteisvaikutuksia tulisi tarkastella kokonaisuutena suhteessa porolaidunten tilaan. Osaksi tätä työtä tulisi ottaa mukaan muita toimijoita, kuten Metsähallitus, viranomaiset ja maankäytön suunnittelun tahot.

Osaksi laidunten HKS:ia sekä laidunkierron ja laidunten tilan parantamisen toimenpiteiden toteuttamista tulisi ottaa erilaiset laitumien ennallistamisen ja elvyttämisen toimet. Esimerkiksi pilottipaliskuntien laidunten HKS:issa on kirjattu ennallistamisen ja elvyttämisen toimien edistäminen osana kesälaidunkierron kehittämistä paliskunnan omien laidunten kestävää käyttöä tukevien toimien rinnalla. Metsähallitus on keskeisessä roolissa näiden toimien suunnittelussa ja toteuttamisessa yhteistyössä paliskuntien kanssa. Tätä yhteistyötä on tehty jo eri puolilla poronhoitoaluetta ja tulevaisuudessa sitä on tärkeää jatkaa ja kehittää edelleen.

HKS:n edellyttämät lainsäädännön muutostarpeet

HKS:n osalta on tunnistettu lainsäädännön muutostarpeita ja puuttuvia säännöksiä. Laidunten HKS:t on merkittävä muutos paliskunnille ja tulevassa lainsäädäntötyössä onkin erityisen tärkeä arvioida vaikutuksia mahdollisimman huolellisesti. Ennen velvoittavaa lainsäädäntöä HKS:ien vaikuttavuutta ja soveltuvuutta on arvioitu Porotalouden tulevaisuustyöryhmässä, pilotoinnilla sekä informaatio- ja keskustelutilaisuuksien kautta. Poromies-lehdessä 1/2024 päästiin lukemaan Päivi Lundvallin (Reflek Oy) tekemästä laajasta selvityksestä, johon haastateltiin lähes kaikkien paliskuntien edustajia. Myös pilotointihankkeessa selvitettiin laajemmin HKS-prosessin jatkokehittämisessä huomioitavia asioita. HKS-pilotointihankkeen loppuraportti on poronhoitajien luettavissa Poronetissä.

Hankkeiden päättymisen jälkeen työskentely etenee seuraavaksi lainsäädäntövaiheeseen. Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut lainsäädäntöhankkeen (1.4.–31.12.2025), jonka tarkoituksena on laatia porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien toteuttamisen edellyttämät lainsäädäntöehdotukset. Hankkeen tarkoituksena on muun muassa arvioida poronhoitolain (848/1990) säännösten tarkistamistarpeet porojen vähentämistä ja vähentämisen valvontaa koskevien säännösten toimivuuden parantamiseksi. Osana hanketta maa- ja metsätalousministeriö on asettanut työryhmän poronhoitolain tarkistamistarpeiden arviointia varten. Työryhmän toimikausi on 1.4.–31.12.2024. Työryhmään on nimetty Paliskuntain yhdistyksestä toiminnanjohtaja Anne Ollila ja porotalousneuvoja Vilma Sanaksenaho. Säädösvalmisteluhankkeelle on perustettu hankesivut Valtioneuvoston hankeikkunaan: mmm.fi/hanke2?tunnus=MMM027:00/2024.

Lopuksi kiitokset kaikille yhteistyötahoille sekä erityiskiitokset pilottipaliskunnille osallistumisesta ja panoksesta tähän työskentelyyn!

Lähteet:

Kumpula, J., Siitari, J., Siitari, S., Kurkilahti, M., Heikkinen, J., Oinonen, K. (2019). Poronhoitoalueen talvilaitumet vuosien 2016–2018 laiduninventoinnissa: Talvilaidunten tilan muutokset ja muutosten syyt. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus. 33/2019.

Porotalouden tulevaisuustyöryhmän loppuraportti (2023). 'Kohti kannattavaa, kestävää ja kulttuurisesti merkittävää porotaloutta. Esitys laidunten hoito- ja käyttösuunnitelmista sekä suositukset muista porotalouden kehittämistarpeista.' Rasmus, S., Landauer, M., Lehtonen, I., Mettiäinen, I., Sorvali, J., Kumpula, J. & Turunen, M. (2023). Porotalouden sopeutuminen ilmastonmuutokseen: miten ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset voidaan minimoida? CLIMINI-99 hankkeen loppuraportti. Arktisen keskuksen tiedotteita, 64.

Hankkeessa tuotetut artikkelit:

Sanaksenaho, V., Kumpula, J. & Oinonen, K. (2023) Liiteri- porolaidunten hoidon ja käytön suunnittelun tukena. Poromies, 4/2023.

Sanaksenaho, V., (2023). Paliskuntien näkemyksiä porotaloussuunnittelusta, paikkatiedoista ja laidunten hoito- ja käyttösuunnitelmista. Poromies, 2/2023.

HKS-pilotointi

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelman pilotointi -hanke sai rahoitusta maa- ja metsätalousministeriöltä. Hanke toteutettiin aikavälillä 1.12.2022–31.3.2024.

Hankkeen vastuullinen johtaja/hankkeen tietojärjestelmäselvitys:
Aarre Jortikka (aarre.jortikka (et) paliskunnat.fi, 040 484 5683)

Projektipäällikkö/hankkeen käytännön toteutus:
Vilma Sanaksenaho (vilma.sanaksenaho (et) paliskunnat.fi, 040 159 5592).

Lue lisää

METSÄSTÄJÄT KAIPAAVAT ENEMMÄN TIETOA POROTÖISTÄ

Suomen riistakeskus selvitti Lapin ja Koillismaan hirviporukoiden metsästyksenjohtajilta kyselytutkimuksella mietteitä poroelinkeinon ja hirven metsästyksen yhteensovittamisesta.

--- Teksti: Pirkka Peltonen. Valokuva: Mika Tervonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2024.

Helmikuussa 2023 lähetettiin kysely yli 1700 hirviporukan johtajalle ja vastauksia saatiin kiitettävät 1012 (vastausaste 59 %).

Kysyttäessä vastaajien tapaa selvittää metsästysalueensa porotyöt kävi ilmi, että monella hirviporukalla vaikutti olevan tuttu poromies tiedossa tai mukana porukassa. Kaksi kolmasosaa vastaajista ilmoitti hyödyntävänsä tuttuja poromiehiä porotöiden selvittämisessä. Suosittu yhteydenpitotapa paliskuntaan oli myös suora yhteydenotto poroisäntään. Porotyot.fi -sivusto vaikuttaa olevan ahkerassa käytössä niillä alueilla, joissa paliskunta on liittynyt palveluun.

Moni metsästyksenjohtajista ilmoitti olevansa itse poromies. Myös porotöistä ilmoittavat tienvarsikyltit koettiin hyödyllisinä ja osa yhteismetsistä on ottanut roolia porotöistä tiedottamisessa. Joillakin alueilla on käytössä pikaviestiryhmä, jossa poromiehet voivat tiedottaa ettotöistä suoraan metsästyksenjohtajille.

Tutut poromiehet olivat metsästyksenjohtajien yleisin keino selvittää porotyöt. Erityisesti ulkokuntalaiset porukat hyödynsivät usein muita keinoja.

Hirvenmetsästäjät ilmoittavat selvittävänsä porotyöt suhteellisen säntillisesti. Vain noin 10 % vastaajista ilmoitti, että ei selvitä porotöitä tai ole yhteydessä paliskuntaan mitenkään. Olisi erittäin tärkeää, että jokainen koiralla metsästävä selvittäisi mahdolliset porotyöt.

Kun tarkastellaan hirviporukoiden jäsenistön paikallisuutta verrattuna porotöiden selvittämiseen, käy ilmi, että paikallisilla porukoilla on useimmiten joku tuttu poromies, jolta selviää ajankohtaiset tiedot porotöistä. Ulkokuntalaiset porukat taas joutuvat luonnollisesti hyödyntämään muita tapoja selvittää porotyöt. Niistä hirviporukoista, joissa alle neljäsosa jäsenistä on paikkakuntalaisia, jättää noin 12 % porotyöt selvittämättä eli osuus on aavistuksen suurempi kuin paikallisempien porukoiden keskuudessa. Suurin osa Pohjois-Suomen hirviporukoista on ns. sekaporukoita, joissa on paikkakuntalaisia pyytäjiä 25–75 % porukan jäsenistöstä.

Vastaajat saivat kertoa avoimeen vastauskenttään, minkälaisia kokemuksia heidän hirviporukallaan on ollut hirvenmetsästyksen ja poroelinkeinon yhteensovittamisesta. Vastaajat kertoivat yhteensä 859 erilaista kokemusta ja näistä 645 (n. 75 %) oli positiivisia kokemuksia ja 214 negatiivisia.

Yleisin myönteinen palaute oli, että yhteistyö on sujunut ongelmitta tai hyvin ja monenlaisia suurempiakin kehuja mahtui joukkoon. Vastaajat kuvailivat kuinka he väistävät ongelmitta poroja ja porotöitä ja heidän koiransa ovat porovapaita. Mainintoja sai myös hyvä keskusteluyhteys poromiesten kanssa ja molemmin puolin vallitseva kunnioitus toista kohtaan. Monet vastaajat mainitsivat tiedon porotöistä kulkevan hyvin. Negatiivisista kokemuksista yleisin oli kokemus siitä, että poroja on liikaa. Joillakin vastaajista oli kokemus poromiesten negatiivisesta asenteesta vastaajan hirviporukkaa tai metsästystä yleisesti kohtaan. Vastaajilla oli tarkemmin määrittelemättömiä huonoja tai haastavia kokemuksia poroelinkeinon kanssa toimimisesta. Kymmenen vastaajaa raportoi uhkailusta tai metsästyksen häirinnästä. Monien vastaajien negatiivinen kokemus oli se, että heidän oma koiransa ei ole porovapaa. Joitakin vastaajia taas harmitti liian isojen alueiden sulkeminen porotöiden takia metsästykseltä.

Tarkasteltaessa negatiivisten kokemusten osuutta maantieteellisesti havaitaan, että vähiten ongelmia koettiin alueilla, joissa poromäärät ovat vähäisiä (esim. Tervola ja Simo) ja myös Tunturi-Lapissa negatiivisia kokemuksia oli vastaajilla vähän. Sallassa ja Kittilässä huonoja kokemuksia oli vain harvoilla. Eniten konfliktia koettiin monin paikoin Itä- ja Länsi-Lappia sekä Koillismaata.

Yleisimpänä kehitysehdotuksena oli erilaiset porotöistä tiedottamiseen ja vuorovaikutuksen lisäämiseen liittyvät ehdotukset.

Kysyttäessä vastaajilta kehitysehdotuksia hirvenmetsästyksen ja poroelinkeinon yhteensovittamiseen nousi esiin monia hyviä ajatuksia. Ehdotuksia kertyi yhteensä 323 ja näistä noin puolet koski tiedottamisen ja yhteistyön kehittämistä. Monet vastaajat toivoivat yleisesti ottaen enemmän tiedotusta ja tietoa oman metsästysalueen porotöistä. Vastaajat pitivät porotyot.fi -palvelua tärkeänä ja onnistuneena ja monet kehitysehdotuksista koskivat palvelun käyttöä. Siellä missä palvelu ei ollut vielä käytössä, toivottiin sen käyttöönottoa. Palautetta tuli siitä, kuinka vastaajat kokivat että porotyot.fi palveluun merkityt porotyöt eivät olleet aina ajantasaisia.

Vastaajista osa esitti jonkinlaisia rajoituksia poronhoitoon tai metsästykseen. Toivottiin porojen olevan aidassa ympärivuotisesti ja porojen määrää vähennettävän. Osa esitti kehitysehdotuksena yhteiselon kehittämiseksi ulkokuntalaisten metsästyksen rajoittamista tai hirven metsästysajan lyhentämistä. Metsästyksenjohtajat korostivat koirien porovapauden tärkeyttä. Vastaajilla oli myös ajatuksia koiramäärän rajoittamisesta yhtä seuruetta tai ohjaajaa kohti. Suomen riistakeskus ja Metsähallitus ovat ottaneet käyttöön suosituksen vain yhden koiran vapaana pitämisestä ohjaajaa kohti.

Muista kehitysehdotuksista metsästyksenjohtajat toivat ilmi esimerkiksi poroaitoihin liittyviä ajatuksia. Niihin toivottiin enemmän veräjiä ja vanhoja käytöstä poistettavien aitojen jäänteitä haluttiin kerättävän maastosta pois. Vastaajat toivoivat aktiivisempaa porojen paimennusta. Monet toivat myös julki toiveensa poromiesten paremmasta asenteesta metsästäjiä kohtaan.

Kokonaisuudessaan kyselyn perusteella poroelinkeinon ja hirvenmetsästäjien välinen yhteiselo vaikuttaa olevan kohtuullisen hyvällä tasolla. Merkittävä enemmistö annetuista palautteista oli positiivisia ja vastaajat selvittivät porotyöt aktiivisesti. Annetut kehitysehdotukset koskivat suurimmaksi osaksi metsästäjien halua saada enemmän tietoa metsästysalueensa porotöistä. Käytännöt porotöistä tiedottamiseen ovat kirjavia ja näitä pohdiskelemalla olisi mahdollista löytää parhaat sekä poronhoitoa että metsästäjiä hyödyttävät ratkaisut. Paliskuntain yhdistyksen keräämien tietojen mukaan koirien aiheuttamat vahingot poroille ovat viime vuodet olleet laskussa ja tästä kehityksestä yritetään pitää kiinni.

Jokaisessa paliskunnassa olisi hyvä miettiä, minkälaisia keinoja olisi siihen, että tieto porotöistä olisi mahdollisimman helposti metsästäjien saatavilla. Vastaavasti metsästäjäkunnassa jatketaan sitkeää valistustyötä siitä, kuinka tärkeää on metsästää vastuullisesti poroelinkeino huomioiden.

Lue lisää

POROLAIDUNTEN ENNALLISTAMINEN - KESÄLAITUMET (OSA 1)

Kuvateksti: Kellosuo, Posio. Soiden ennallistamistyö on kaikkialla samanlaista riippumatta siitä tehdäänkö työtä Posion Kellosuolla vaiko Visanaavalla Rovaniemellä. Kuva: Minna Lalli.

Ennallistamisesta puhutaan paljon, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Entä mitä se voisi tarkoittaa porolaidunten kannalta? Ei yhtä eikä kahta asiaa, vaan useita erilaisia toimia, erilaisissa kohteissa.

--- Teksti: Sanna Hast ja Vilma Sanaksenaho ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2024.

Esittelemme tässä juttusarjassa kahden paliskunnan – Niemelän ja Kolarin – kesälaidunmaiden ennallistamishankkeita, joita on edistetty yhteistyössä Metsähallituksen metsätalouspuolen kanssa. Tässä numerossa esittelemme kohteet ja niiden eteen tehdyn yhteistyön. Poromies 3/24 numerossa palaamme kohteisiin uudelleen ja katsomme hieman tulevaan: miltä alue alkaa poronhoidon kannalta vaikuttaa.

Niemelän paliskunnan kohde on Visanaapa, Kolarin Porovuoma. Molemmat ovat olleet paliskuntien poronhoidon, erityisesti kesälaiduntamisen, kannalta keskeisiä paikkoja. Ennallistaminen nähdään keinona palauttaa nämä alueet poronhoidon käyttöön.

Soiden ennallistaminen

Jotta jotain on tarve ennallistaa, on sille ensin tapahtunut jotain, mikä on heikentänyt sen tilaa. Suomessa metsätalouden edistämiseksi tehtiin kiivaimmillaan 1960–70-luvuilla mittavaa soiden ojitustyötä, minkä tarkoituksena oli saada suot tuottavan metsätalouden piiriin. Sittemmin on huomattu, että monet suot eivät muuttuneetkaan tuottoisiksi metsämaiksi, mutta suoluonnon monimuotoisuus koki kovan kolauksen, aiheutui valtavat hiilipäästöt ilmakehään ja monet vesistöt rehevöityivät ojituksen seurauksena.

Aaporinaavan ojitettu suoalue Simossa keväällä. Kuva: Minna Lalli.

Myös porojen kesälaidunmaat muuttuivat. Poro hakeutuu kesäisin luonnostaan aukeille soille etsimään suojaa räkältä ja suokasvillisuus on sille tärkeää ravintoa. Usein kesämerkkuuaitapaikat ovat vakiintuneet tällaisten aukeiden soiden läheisyyteen. Kun porot ovat kerääntyneet suolle, on ne ollut helppo kuljettaa aitaan käsittelyä varten. Ojittaminen on kuitenkin monin paikoin muuttanut suot, tilalle on tullut metsätaloudellisesti vajaatuottoisia ja umpeen kasvaneita 'suorääseiköitä', jossa poro ei enää viihdy. Ojitukset ovat myös vaikeuttaneet maastossa liikkumista poronhoitotöissä ja vasoja on hukkunut ojiin.

Ojitettu suo. Puusto ei ole lähtenyt kasvuun. Ojien ylitys voi eläimillä olla paikoin hankalaa. Kuortisvuoma, Kittilä. Kuva: Minna Lalli.

Niemelän poroisäntä Matti Komulainen kertoo, että heidän alueellaan ei ole niinkään suuria aapasoita ollutkaan, pikemminkin pienialaisia suoalueita, joita on ojitettu noin neljänkymmenen vuoden aikana paljonkin.
– Hyvin paljon on semmoisia alueita, jotka on poistuneet porojen kesälaidun käytöstä kokonaan. Juuri näiden ojitusten takia. Jonkunlaista männynkäkkyrää ja vesakkoa ne kasvavat, aukeus kadonnut olemattomiin. Ennen niillä aukeilla oli kesäporoja.

Ojituksen vaikutukset ovat tuttuja myös Kolarin poroisäntä Mika Satalle.
– Täällä Länsi-Lapissa on aikoinaan tosi paljon ojitettu soita. Porovuoman reunassa meillä on iänvanha kesämerkitysaita. Kun näitä vuoman reunoja voimakkaasti ojitettiin 60-luvun lopussa, 70-luvun alussa, niin metsä alkoi nousta, ja 85-vuonna jouduimme siirtymään pois. Ei siihen enää saatu millään konstilla poroja. Mutta nyt kun tämä ennallistaminen tulee, uskon että todennäköisesti Porovuoman kesämerkitysaita otetaan uudelleen käyttöön.

Porovuoma. Kuvassa vasemmalla näkyy luonnontilaista Porovuomaa ja oikealla ennallistamiskohde. Kuva: Mika E. Satta.

Porovuoma kuuluu nykyisin soiden suojelun piiriin, mutta sen reuna-alueet ovat voimakkaasti ojitetut. Suoluonnon ennallistumisen kannalta ojitusten tukkiminen on oleellista. Molemmat poroisännät katsovat ennallistamista kokonaisuuksien kannalta. Komulainen kertoo, miten Visanaapa oli vielä 80-luvulla aktiivisessa käytössä kesälaitumena. Hän jatkaa kertomalla, että tämän ennallistamisen tarkoitus on pelastaa valtion puoli, ja harmittelee ettei yksityismaiden puolta saada työhön mukaan
– Etenkin tässä paliskunnassa, jossa ei ole hyviä luonnontilaisia suoalueita jäljellä, ennallistamisen vaikutus korostuu huomattavasti. Visan­aavan ennallistamiskohteesta saataisiin ennallistettua vielä isompi kokonaisuus kohtalaisen vähällä työllä. Venejärven ja Karjalanjärven vedenlaatu paranisi siinä samalla. Kun on tehty paljon virheitä ojittamalla metsätaloudellisesti kannattamattomia alueita, pitäisi pystyä virheet paikkaamaan mahdollisimman laajassa mittakaavassa, pohtii Komulainen.

Satta puolestaan antaa kiitosta Metsähallituksen suuntaan, sillä paliskunnan ehdotuksia on kuunneltu ja työ on edennyt ripeästi. Satta kaavailee, että muutamassa vuodessa koko Porovuoma ympäristöineen saataisiin palautumaan porotalouden käyttöön.
– Tästä loppupeleissä palautuu tosi iso alue. Itse Porovuoma on tämmönen nykyisin suojeltu rimpisuoalue ja nyt kun saadaan ne ympäristöt palautettua luonnontilaan niin kyllähän se on iso asia meille, kiittelee Satta.

Ennallistamisjälki

Eri puolilta poronhoitoaluetta on kuultu ennallistamisjäljestä, jossa maastoon jää kauheita monttuja. Nämä voivat olla vaarallisia vasoille tai poronhoitotöissä liikuttaessa. On sellaistakin kuultu, että samalla alueella on kaivinkone ensin tukkinut ojat yhdessä kohteessa, mutta viereisestä kohteesta kunnostusojittanut ojat, mikä ei oikein tahdo arkijärkeen mahtua. Näissä Kolarin ja Niemelän ennallistamiskohteissa on jälki kuitenkin ollut asiallista.

Haastattelimme aiheesta myös Luonnonhoidon asiantuntija Minna Lallia Metsähallitus Metsätalous Oy:stä.
– Olen pyrkinyt ohjeistamaan kaivinkoneyrittäjää, että ojan täyttöä varten turpeen ottaminen saroilta tapahtuisi pintaraapaisuna sieltä täältä, ettei lammikoita pääsisi syntymään. Rahkasammalten ja suokasvillisuuden palautuminen on myös todennäköisempää, kun turvetta ei ole poistettu kovin syvältä, kertoo Lalli. Kunnostusojitusten osalta hän lisää, ettei Lapissa viime vuonna Metsätalouden mailla tehty niitä yhtään.
– Kyllä se taitaa sellainen hiipuva työlaji olla, hän tuumii.

Visanaavalla tehtiin kevättalvella -23 ennallistamishakkuu ja ojien tukkiminen. Ojien tukkimisessa ilmeni kuitenkin vielä korjattavaa. Minna Lallin mukaan lyhyiden vedenohjausojien kaivuu jäi kaivinkoneyrittäjällä epähuomiossa tekemättä ja korjaavat toimenpiteet tehtiin syksyllä -23.

Visanaapa Rovaniemellä. Suoalue ojien täytön jälkeen. Suo alkaa pidättää vettä ja palautua luonnontilaisen kaltaiseksi. Kuva: Minna Lalli.

Porovuoman osalta kaksi ensimmäistä kohdetta tehtiin pari vuotta sitten, kuluneena keväänä -24 tehtiin ennallistamishakkuu ja ojien tukkiminen tullaan tekemään kesällä Palojupukan suolla. Kokonaisuuden vaikutukset alkavat näkyä vuoden–parin sisällä. Vaikka alkuun jälki saattaa näyttää karskiltakin, niin pikkuhiljaa maisema alkaa palautua luonnontilaiseksi. Lalli kuvailee ennallistamisen tyypillisesti etenevän maastotarkastelun ja toimistosuunnittelun jälkeen toteutusvaiheeseen. Toteutuksessa ojalinjoilta poistetaan puusto, jotta kaivinkone pääsee tukkimaan ojastot. Myös saroilta poistetaan ojituksen jälkeen syntynyt puusto.
– Eli käytännössä lakkapäiset männyt ja kelot jätetään pystyyn ja haihduttava lehtipuusto pyritään poistamaan kohteelta. Puuston poiston tarkoituksena on myös palauttaa alkuperäinen maisemarakenne.
– Olen yrittänyt ohjeistaa korjuuta ennallistamishakkuiden aloituksissa, että kannot mahdollisimman lyhyiksi, koska tällaisia terveisiä olen kuullut paliskunnilta. Onhan se aivan totta, että mitä siistimmäksi saadaan puuston poisto niin suoalue näyttää nopeammin paremmalta. Toki aikakin hoitaa ja kun vesi saadaan nousemaan suolle, puusto lahoaa ja kuolee, Lalli kertoo.
– Puuston poiston jälkeen kaivinkone tukkii ojastot turpeella. Puisia patorakenteita ja suodatinkangasta harvemmin enää käytetään, hän jatkaa.

Yhteistyö

Molemmilla poroisännillä on jo pitkä kokemus yhteistyöstä Metsähallituksen kanssa. Välillä asioiden edistäminen voi tuntua pitkäpiimäiseltä. Merkkipiiripalavereissa he ovat huomanneet, että viime vuosina ennallistamiseen on kuitenkin varattu lisää määrärahoja.
– Onhan näitä puhuttu jo pitkään, mutta viimeisten vuosien aikana yhteistyö on muuttunut positiiviseen suuntaan. Metsähallitukselle täytyy antaa pisteistä siitä, että ovat alkaneet ennallistamaan näitä soita ja on ennallistettukin jo, kehuu Satta.

Komulainen puolestaan näkee, että kohteiden esittämisessä pitää itse olla hyvin aktiivinen ja pitkäjänteisyyttä pitää löytyä.
– Kyllä se tällaisissa alueissa, joissa selkeästi on menetetty hyviä laitumia ojitusten vuoksi, millä ei kuitenkaan ole metsätaloudellistakaan arvoa, niin kyllä niitä kohteita kannattaa yrittää puskea eteenpäin. Koska sillä on tosiaan niin iso merkitys eläinten hyvinvointiin, toteaa Komulainen. Hän on myös aktiivisesti seurannut, miten ennallistamistyö on kohteessa onnistunut.

Satta muistuttaa, miten oikean kohteen löytäminen voi mahdollistaa isojen kokonaisuuksien parantamisen. Porovuoman suojeltu suo on aivan Aalistunturin suojelualueessa kiinni.
– Hieman vajaan tuhannen hehtaarin suojelualue tulee hyvin lähelle, missä nämä ennallistamiskohteet ovat. Kun ennallistetaan ympäriltä, niin saadaan isompi kokonaisuus.

Molemmat isännät kannustavat muitakin paliskuntia katsomaan alueitaan 'sillä silmällä' ja olemaan aktiivinen Metsähallituksen suuntaan. Ennallistamisen ollessa nyt ajankohtaista, on hyvä hetki viedä kohde-esityksiä eteenpäin.
– Pitää yrittää olla erityisen aktiivinen, kannustaa Komulainen ja Satta muistuttaa: Ne on ikään kuin uusia laitumia, net tulevat porotalouden käyttöön. Ne on olleet poissa meän käytöstä, ne tulee nyt takaisin meän käyttöön.

Lue lisää

SALLA - ENEMMÄN ALAIKÄISIÄ KUIN ELÄKELÄISIÄ

Eelis Oinas on mukana porotöissä aina kun koululta ennättää. Kuva Pasi Oinas.

Sallan paliskunnan osakkaissa on paljon kokopäiväisiä poronhoitajia, mikä on poroisännän mielestä porotaloudelle elintärkeää. Tulevaisuutta ajatellen on positiivista, että osakkaissa on enemmän alaikäisiä kuin eläkeläisiä.

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2024.

Poroisäntä Pasi Oinas katsoo, että jos porotaloutta ei toteuteta pääasiassa päätoimisesti, kyseessä ei ole enää elinkeino vaan harrastus.
– Monen meidän paliskuntamme nuoren osakkaan tavoitteena on työskennellä poromiehenä kokopäiväisesti, mutta he joutuvat tällä hetkellä käymään muualla töissä. Meidän tulee tehdä kaikkemme hallinnossa ja poliittisissa päätöksissä sen eteen, että porotalous säilyy elinvoimaisena, jotta nuoret poronomistajat uskaltavat lähteä alalle mukaan. Ennen kaikkea heidän tulisi tulla toimeen taloudellisesti tässä ammatissa. Tämä on mielestäni poroelinkeinon suurin haaste tällä hetkellä.

'Aleksanteri Askan kanssa kasasin kesätokkaa Vilmatunturiin vasojen merkitsemistä varten. Ukkonen tuli päälle rajuine vesisateineen ja jouduttiin metsäsaarekkeessa pitämään taukoa ja kuivattelemaan. Takana on reilu pari viikkoa merkitsemistä muutaman tunnin unilla', kertoo Pasi Oinas. Kuva Aleksanteri Aska.

Sallan paliskunnan osakkaiden ikäjakauma on hyvä, poroja omistavat eniten 35–64-vuotiaat.
– Osakkaiden määrä on myös ollut viime vuosina kasvussa, joten poronhoidon jatkuvuus näyttäisi sikäli olevan vakaalla pohjalla, Oinas toteaa ja arvioi, että paliskunnassa vallitsevat varsin suotuisat olosuhteet ovat rohkaisset uusia tulijoita alalle.
– Tuotamme laadukkaita porotuotteita, mikä mahdollistaa kannattavan poroelinkeinon harjoittamisen. Täällä on vahva usko tulevaisuuteen, mitä kuvastaa myös se, että olemme tehneet paljon investointeja elinkeinon kehittämiseksi.

Poroesteaita vaatii rahansa

Sallan paliskunnan porot laiduntavat vapaasti koko paliskunnan alueella. Paliskunnan rajanaapureina ovat mm. Kemin-Sompion paliskunta, Pohjois-Sallan paliskunta ja Venäjän valtio.
– Venäjän rajan läheisyydessä kulkeva poroesteaita on pidettävä hyvässä kunnossa, jotta porot pysyvät Suomen puolella. Valtion tulee varata riittävästi rahaa aidan kunnossapitoon ja tarkastuksiin, Oinas sanoo.

Laitumia on edelleen runsaasti eri puolilla paliskuntaa, vaikka metsätalous on vähentänyt luppolaidunten määrää ja lisännyt huomattavasti lisäruokinnan tarvetta talvella.
– Ilmastossa on mielestäni tapahtunut vuosikymmenen aikana isoja muutoksia, jotka ovat lisänneet lisäruokinnan tarvetta. Märkä maa alkutalvesta tunkkauttaa pohjan ja mahdollisesti lisää maaperässä erilaisia homekasvustoja. Porojen lisäruokinnan kesto on kasvanut niin alku- kuin lopputalvesta.

Paliskunnassa on jäkälälaitumia luontaisesti vähän, mutta soita runsaasti, sillä suoalaa on yhtä poroa kohti yli 300 hehtaaria. Myös vesakoita on paljon, joten poroille riittää ravintoa kesäisin hyvin.

Sydäntalvella paliskunnan poroista on suurin osa tarharuokinnassa, mutta maastoruokintaakin harjoitetaan jonkin verran. Paliskunta ei ole enää vuoden 2000 jälkeen vastannut porojen lisäruoan hankinnasta eikä ruokinnan kustannuksista maastoon, vaan poronomistajat vastaavat näistä itse.

Kaltioon pudonnut poro selvisi, vaikka pakkasta oli yli -20 astetta. Kuva Pasi Oinas

Porot kootaan syyserotuksiin helikopterin ja mönkijöiden avulla, talvierotuksissa käytetään kelkkoja ja houkutusaitoja. Paliskunnan alhainen porotiheys (1,2 poroa/km²) vaikeuttaa paikoitellen syysajan poronhoitotöitä ja nostaa kustannuksia erityisesti silloin kun käytetään helikopteria.

Syntyneistä vasoista merkitään noin kolmannes omistajien vasotusaidoissa, mutta edelleenkin juhannuksen liepeillä suoritettava vasanleikko kokoaa paliskunnan poronhoitajat yhteen.
– Se on merkittävä sosiaalinen tapahtuma, johon osallistuvat poroperheet vauvasta vaariin, Pasi Oinas sanoo.

Vasaprosentti nousussa

Sallan paliskunnan vasaprosentti oli ennen vuotta 2005 yli seitsemänkymmenen, mutta sittemmin luku putosi alle kuudenkymmenen. Nyt ollaan menossa parempaan suuntaan, sillä poronhoitovuonna 2022–2023 vasaprosentti oli jo 62,1. Myös teurasvasojen keskipainot ovat olleet hyviä viime vuosina.

Vasanmerkitys Vilmalla, Haapavaaran aidassa. Kuva Tapani Hautajärvi.

Suomen neljänneksi suurimman paliskunnan suurin sallittu eloporomäärä, 5300, on alhainen suhteessa paliskunnan pinta-alaan.
– Poroista johtuvaa laidunten kulumista ei ole havaittavissa nykyisellä poromäärällä, joten tarvetta poromäärien säätelylle ei ole, Oinas sanoo.

Kehityksessä mukana

Sallan paliskunta omistaa yhdessä Pohjois-Sallan paliskunnan kanssa poroteurastamon, jonka töihin osakkaat osallistuvat teurasporojen kuljetuksesta aina lihanluovutukseen saakka. Varsinaisen teurastamisen lisäksi teurastamo tuottaa sivutuotteina lemmikkieläinten ruokaa, taljoja, koipinahkoja, sarvia ja muita poronosia. Myös verta ja poronsaparoita on alettu viime aikoina hyödyntää – vatsalaukut, päät ja konttiluut jäävät tällä hetkellä hyödyntämättä.

Paliskunta haluaa elää nykyajassa, toimivana osana yhteiskuntaa. Teurastamotoiminnan kehittämisen lisäksi Sallan paliskunta pyrkii kehittämään toimintaansa myös uuden teknologian, kehittämishankkeiden ja opinnäytetöiden avulla.
– Olemme olleet kehittämässä teurasporojen viivakoodipilttoja ja selvittämässä, kuinka dronea voidaan hyödyntää porotöissä. Paliskunta on ollut mukana myös useissa teurastamon sivutuotteiden hyödyntämishankkeissa, Oinas kertoo.

Muu maankäyttö tuo haasteita, mutta paljolta on myös säästytty

Yksityiset maanomistajat omistavat yli puolet Sallan paliskunnan alueesta. Kolmasosa on valtionmaita ja 10 prosenttia alueen maista kuuluu yhteismetsille. Yhteistyö paliskunnan ja alueen suurimman maankäyttäjän, metsätalouden, välillä on ollut Oinaan mukaan sujuvaa.

Paliskunnan alueelle ollaan kaavoittamassa Portin tuulivoima-aluetta, joka sisältää 18 voimalaa. Nuolivaarassa on Sallan puolella kaksi voimalaa, jotka ovat olleet käytössä vuoden ajan.
– Jo tänä aikana olemme huomanneet paikannuspantojen perusteella, että porot eivät mene tuulivoimaloiden lähelle. Nämä alueet eivät ole enää porotalouskäytössä, joten alueiden poroaidat jäävät pois käytöstä. Nähtäväksi jää, tottuvatko porot tuulivoimaloihin ja palaavatko ne tutuille laidunalueidelle, Oinas pohtii ja kertoo, että koska tällä hetkellä asiaa ei voi kuin arvuutella, paliskunta on lähtenyt mukaan monivuotiseen LUKE:n tutkimukseen, jossa selvitetään tuulivoimaloiden vaikutuksia porotalouteen. Paliskunta toimittaa hankkeeseen gps-seurantatietoja alueen poroista.
– Saamme tutkittua tietoa Suomenkin puolelta, Ruotsissahan asiasta on jo tehty tutkimuksia. Malminetsintää harjoitetaan lähes koko paliskunnan alueella, Akanvaaraan on jo tehty kaivosvaraus.
– Yhtiöt ovat tosin luopuneet osasta alueistaan. Akanvaaran varauksen nykytilanteesta paliskunnalla ei ole tarkempaa tietoa tällä hetkellä.

Muun maankäytön tuomia uhkakuvia on ollut ennenkin. Vesivoimasuunnitelmat, Soklin kaivos rautateineen ja turvetuotanto eivät ole toteutuneet, mutta historia on osoittanut, että niihin palataan säännöllisin väliajoin, kun muu Suomi haluaa lisää sähköä, kaivoksia tai lämpöä.

– Varmasti Sokli ja muut jo haudatut hankkeet nousevat esille tulevaisuudessa. Onhan Vuotoskin ollut esillä 70 vuotta, Oinas arvioi.

Liikenne- ja petovahingot ovat Sallan paliskunnassa tasavahvoja poroelon verottajia. Molemmissa kuolee vuosittain noin 100 poroa.

Yhteistyöhön pyritään eri toimijoiden kanssa

Sallan paliskunnan alueella on kaksi matkailukeskusta: Sallatunturi ja Suomu.
– Yhteistyö matkailun kanssa toimii hyvin, ajoporojen ja poronlihatoimitusten lisäksi yhteistyötä on tehty muun muassa porotapahtumaviikonlopun järjestämisessä, Oinas sanoo ja painottaa, että paliskunnan toiminnasta on tärkeää kertoa avoimesti kansalaisille ja muille alueen toimijoille. Tästä esimerkkinä on paliskunnan Facebook-sivu, jolla tiedotetaan poronhoitotöiden ajoittumisesta eri alueille.

– Tällöin myös muualta tulevilla metsästäjillä on mahdollisuus saada selville, millä alueilla he voivat metsästää koirien kanssa poronhoitotöitä häiritsemättä. Facebook-tiedotus on todettu toimivaksi, sillä se on tavoittanut parhaimmillaan jopa 3 000 katselijaa.

Paliskunta ilmoittaa porotöistä myös porotyöt.fi-sivustolla.

Sallan paliskunta on mukana vapaaehtoisessa pelastuspalvelutoiminnassa eli VAPEPA:ssa. Laajojen erämaiden alueella poromiehet ovat tärkeä osa vapaaehtoisten auttajien verkostoa.
– Poromiesten maastotuntemuksella ja maastokelpoisella kalustolla on suuri merkitys hätätilanteen sattuessa. Paliskunta on auttanut tarvittaessa myös paikallista poliisia etsintätilanteissa, poroisäntä Pasi Oinas kertoo.

Sallan kunnan tuki poronhoidolle

Sallan paliskunnan kotikunta, Salla, on ilmaissut tukensa poronhoidolle. Kunnan näkemyksen mukaan poroelinkeinolla on suuri elinkeinollinen, taloudellinen ja sosiaalinen merkitys Sallan kunnalle ja kunnan elinvoimalle. Kyse ei ole pelkästään poroelinkeinon tuottamasta teuraslihasta ja toimeentulosta sen kautta poronomistajille, vaan myös yhä enenevässä määrin lihan ja muiden porosta saatavien tuotteiden jatkojalostuksesta ja sitä kautta tulevista tuloista ja työpaikoista sekä poron ja poroelinkeinon edustajien toiminnasta osana vahvasti kasvavaa ja kansainvälistyvää luontoon, aitouteen ja vahvaan historialliseen kulttuuritaustaamme perustuvaa matkailuelinkeinoa. (Kunnanhallituksen lausunto 25.2.2019)

Lue lisää

LOHIJÄRVI - YHTEISTYÖTÄ YLI RAJOJEN

Poroisäntä Matti Holster summaa poronhoitovuoden alkupuoliskoa:
– Meillä on mennyt mukavasti. Kesän vasanleikkuu sujui hyvin ja syksylläkin porot saatiin käsiteltyä ripeästi, ne olivat tarhattuina jo marraskuun alkuun mennessä. Vuodet tietysti vaihtelevat, tänä vuonna meni tällä tavalla, mutta jonakin toisena vuotena ei välttämättä ihan näin hyvin.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Marja Holster ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2024.

Ihan kaikki ei ole sujunut kuitenkaan täysin siloisesti: Ruotsin porot ovat työllistäneet lohijärveläisiä tänä talvena hieman tavallista enemmän.

– Niitä on tullut yli pitkin jokivartta, aivan Tornioon asti. Ja kun perinteenä on, että tämä paliskunta hoitaa Ruotsin porot, niin tännehän ne tulevat puhelut sitten, Holster kertoo, mutta toteaa samalla, että yhteistyö toimii länsinaapureiden kanssa hyvin.
– Meillä ovat pitkät perinteet yhteistyöstä, käytännöt ovat pysyneet samanlaisina vuosikymmeniä. Tänäkin vuonna ruotsalaiset ovat hakeneet kelkoilla porojaan omalle puolelleen. Heillä on myös pyyntiaitoja tuossa välillä.

Lohijärven paliskunnan erityispiirteenä on, että lännessä rajana on valtakunnanraja, etelässä paliskunnan raja on sama kuin poronhoitoalueen eteläinen raja. Poronhoito-rajan oikaisua ja esteaidan rakentamista etelärajalle esitettiin 1980-luvulla, mutta Tornion kaupunki ei hyväksynyt tuolloin rajan oikaisua.
– Etelärajasta koituu hieman lisätöitä, mutta tilanteen kanssa pärjätään, Holster sanoo.

Orajärvi ja Palojärvi yhteistyökumppaneina

Paliskunnan alueen vanhat metsät on hakattu, vanhoja lupikoita ei ole enää jäljellä. Niinpä porot ruokitaan talvisin tarhoissa.

Kesämerkityksissä ja syysetossa Lohijärven paliskunta tekee yhteistyötä Orajärven ja Palojärven paliskuntien kanssa.
– Meillä on yksi kiinteä kesämerkintäpaikka, muuten käytämme paljolti siirtoaitoja naapureiden kanssa toimittaessa, Holster sanoo.

Isokankaan syyserotus 2023

Pienen palkisen osakkaissa on tällä hetkellä kaksi kokopäivätoimista poronhoitajaa.
– Meillä on yksi ettoporukka, joka on toiminut vuosia samalla kokoonpanolla. Erotuksiin tulee sitten kaveriksi mukaan muita poronomistajia.

Yksityisten mailla

Lohijärven paliskunta sijoittuu lähes täysin yksityisille maille. Joskus viljelysvahinkoihin liittyvä keskustelu maanomistajien kanssa on äitynyt niin kovaksi, että ratkaisua on selvitelty käräjillä asti. Viime vuodet on eletty Holsterin mukaan kuitenkin rauhallisempaa aikaa. Monella poronomistajilla on myös itsellään maatila.

Lohijärvelläkin joudutaan ruokkimaan poroja talviaikaan. Porojen ruokintaa Vähä-Lohijärvellä.

Junat ja pedot aiheuttavat porovahinkoja

Tornion ja Kolarin välinen, Tornionjokea seuraileva rautatie on vuosittain 20–30 poron päätepiste Lohijärven paliskunnan alueella.
– Nytkin on kahtena päivänä peräkkäin jäänyt poro junan alle. Karungista tuli tuorein ilmoitus, sanoo Holster, jonka työnkuvaan kuuluu käynti vahinkopaikalla. Nämä matkat tietysti vievät aikaa ja tuovat kuluja, esimerkiksi Karunkiin on Lohijärveltä matkaa noin 70 kilometriä.

Myös pedot tappavat poroja paliskunnassa joka vuosi. Petokannat ovat levinneet paliskunnan alueelle Ruotsista.
– Viime vuonna nähtiin palkisen eteläpuolella karhu, jota eräs hirvimies pääsi myös kuvaamaan. Sieltä sitten löytyikin karhun tappama vaadin, jolla oli kaulassa GPS-panta. Ilman pantaa emme olisi sitä varmaan löytäneetkään. Lisäksi vuosien aikana on ollut havaintoja muun muassa ilveksistä.

Tuulivoiman rakentaminen vastatuulessa

Paliskunnan alueelle on suunnitteilla noin 1000 hehtaarin kokoinen Reväsvaaran tuulivoima-alue, joka sijoittuu viitisen kilometriä kaakkoon Ylitornion kuntakeskuksesta. Kymmenkunta vuotta sitten kunnan hyväksymä ja kaavoittama hanke ei ole kuitenkaan edennyt viime aikoina.
– Siitä ei ole kuulunut nyt mitään. Puolustusvoimathan otti kielteisen kannan Länsi-Lappiin suunniteltuja tuulivoima-alueita kohtaan, mutta se ei koske tätä hanketta, koska tämä on jo aikaisemmin hyväksytty. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tuulivoimarakentaminen on tällä hetkellä vastatuulessa samalla tavalla kuin muukin rakentaminen. Paliskuntamme on siis todennäköisesti ainakin toistaiseksi suojassa tuulivoimalta, poroisäntä Matti Holster arvioi.

Lue lisää

PORONUORET-DOKUMENTTISARJA ALKOI HELMIKUUSSA YLELLÄ

Kahdeksanosaisessa tv-sarjassa seurataan vuoden ajan neljän nuoren poronhoitajan arkea ja juhlaa. Poronuoret Yle TV2:ssa 12.2.–1.4. klo 21. Kaikki jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Jani Kärppä, Kota Collective ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2024.

Sarjan ohjaaja Laura Satimus kertoo, että ajatuksen poronhoitajista kertovasta sarjasta heitti ilmoille rovaniemeläinen kuvaaja Teemu Lahtinen. Ideaa kehitettäessä huomattiin, että poronhoitajissa on paljon nuoria ja nuoria aikuisia.

– Alkuperäistä ajatusta hiottiinkin sitten kertomaan juuri heistä: heidän valinnoistaan, haasteistaan, iloistaan ja suruistaan. Useat parikymppisten elämään liittyvät asiat ovat universaaleja, ja näitä nuoria aikuisia yhdistää tietysti myös poronhoidon mukana tuoma identiteetti ja elämäntapa, Satimus sanoo.

Poronuoret-dokumenttisarjan päähenkilöinä ovat Aleksi Ulkuniemi, Sunna Siilasjoki, Viola Ukkola ja Eero Morottaja.

Samaistuttava vaikutus

Sodankyläläinen Viola Ukkola, 21, päätyi sarjaan luettuaan lehdestä, että nuoria poronhoitajia haettiin Lapissa kuvattavaan tv-dokumenttisarjaan.
– Ajattelin, että mitäpä se haittaa hakea. Olin jo aikaisemmin miettinyt, kuinka vähän Suomessa on kuvattu pohjoisen ihmisten elämää toisin kuin esimerkiksi Norjan televisiossa. Ajattelin, että on tosi hienoa, kun tehdään tällainen ohjelma, jolla voi olla samaistuttava vaikutus nuorille poronhoitajille ja lapsille, jotka kasvavat poroperheissä, sanoo Viola, joka opiskelee kolmatta vuotta Northern Studies -koulutusohjelmassa Pohjois-Norjassa, Altassa.

Tromssan yliopiston kandiohjelmassa opiskellaan arktisia alueita monitieteellisesti, eli opiskeluun sisältyy muun muassa pohjoisten alueiden politiikkaa, kulttuuria, taloutta ja maantietoa.
– Halusin opiskella sellaista alaa, josta on hyötyä poronhoidolle. Voin käyttää saamaani oppia hyödyksi esimerkiksi silloin, kun poronhoitoa pitää puolustaa maankäyttöhankkeissa, hän sanoo.

Viola Ukkola

Viola valmistuu koulusta tänä keväänä, minkä jälkeen hän voi keskittyä enemmän poronhoitoon kotiseudullaan Sattasniemen paliskunnassa. Toki tähänkin saakka hän on poronsa hoitanut, koska koulusta on ollut mahdollista olla pois pitkiäkin ajanjaksoja ettotöiden, erotusten ja talviruokinnan aikaan. Hän arvioi, että syksystä syksyyn vuosina 2022–23 kestäneet kuvaukset yhdistettynä ulkomaassa opiskeluun ja porotöihin eivät kuitenkaan aiheuttaneet ylimääräistä työtä.
– Kuvaukset sopivat aikatauluun ihan hyvin, kuvausryhmähän kulki siinä matkassa. Välillä piti vain ilmoitella, että milloin olen missäkin ja koska on kuvattavia tapahtumia, kuten erotuksia tai vasanmerkityksiä.

Sarja on lajinsa ensimmäinen

Myös Kemijärven Luusuasta kotoisin oleva Aleksi Ulkuniemi, 28, on sitä mieltä, että sarjalle oli tilausta.
– Eihän tämmöistä sarjaa ole tehty edes vanhempien poromiesten elämästä, kun taas nyt on uskallettu lähteä näyttämään suoraan nuorten toimintaa. Monesti näissä poropiireissä tahtoo olla, että vanhempien tekijöiden sana on laki, eikä nuoria välttämättä arvosteta kovinkaan korkealle. Periaatteena on siis, että 'näin on tehtävä, kun näin on aina ennenkin tehty', naurahtaa Pyhä-Kallion paliskunnan osakas, jonka tähtäimenä on ollut koko elämänsä ajan toimia jonakin päivänä päätoimisena poromiehenä. Nyt ollaan siltä osin lähellä maalia.

Aleksi Ulkuniemi

Kuvauksia Aleksi piti Violan tapaan miellyttävänä kokemuksena.
– Tosin väsymyksen vuoksi keskittyminen ei meinannut aina riittää. Hyvä puoli oli kuitenkin se, että mentiin poronhoito edellä, eli kuvattiin sitä mitä oikeasti tapahtui, asioita ei lavastettu. Kerroin kuvausryhmälle aina etukäteen, että jos halutaan kuvata jokin isompi tapahtuma, se täytyy tehdä tiettynä aikana tai ei sitten ollenkaan.

Ohjelmasarja sopii Aleksin mielestä kaikille suomalaisille.
– Siinähän ollaan eri puolilla Lappia, joten sarja varmasti kiinnostaa pohjoisen ihmisiä. Eteläläiset puolestaan näkevät, että emme aja ihan joka päivä porolla kouluun.

Varasuunnitelmiakin piti miettiä

Sunna Siilasjoki joutui muutaman kerran kertomaan kuvausryhmälle, että kuvauksissa pitääkin noudattaa ehkä varasuunnitelmaa.
– Tulevista tapahtumista piti tietysti ajoissa kertoa kuvausryhmälle, että se pystyi tekemään omat suunnitelmansa, mutta kun on poronhoidosta kysymys, asiat eivät etene aina suunnitelman mukaan. Kuvausryhmä saapui paikalle kuitenkin Inarista asti, joten B-suunnitelmankin piti olla valmiina.

Sunna Siilasjoki

Sunna, 21, on kotoisin Karesuvannosta, jossa hän on ollut mukana Käsivarren paliskunnassa porohommissa lapsesta saakka. Tällä hetkellä hän asuu Kemissä, jossa hän opiskelee toiseen unelma-ammattiinsa, sähköinsinööriksi.
– Mutta olen poroissa aina kun kerkeän. Suunnitelmani on, että tulevaisuudessa toimin sekä poronhoitajana että sähköinsinöörinä, koska sähköalaa voi tehdä paljon myös etänä.

Hän pitää ohjelmaideaa poronuorten elämästä mielenkiintoisena ja hauskana.
– Sarja kuvaa niin Suomen kuin Lapin mittakaavassa hieman erilaista nuorten elämää. Ja sarjan henkilöt ovat myös poronhoidossa mukana hieman eri tavoin.

Kuvattavana oloon tottui nopeasti

Sunnan mielestä oli haastavaa muistaa, että on koko ajan mikitettynä. Toisaalta kuvausryhmä tietysti myös pyrki siihen, että kuvattavat eivät varoneet sanomisiaan.
– Vaatihan se opettelun, että pystyy tekemään asioita normaalisti, kun joku kuvaa koko ajan vieressä, mutta yllättävän nopeasti siihen tottui, hän sanoo.

Päähenkilöt ovat nähneet sarjan kaikki jaksot.
– Kun näkee itsensä ruudulta, tulee ensin vähän semmoinen ajatus, että hui kauhea, Sunna naurahtaa, mutta toteaa samalla sarjan kokonaisuudessaan kuvaavan hyvin poronuorten elämää.

Violan mielestä tuntui aluksi oudolta ja erikoiselta, että kameramiehet seurasivat häntä joka paikkaan, ja varsinkin silloin kun kyseessä oli jokin isompi tapahtuma, johon osallistui iso joukko muitakin ihmisiä.
– Mietin, että miltähän se tuntuu niiden muiden mielestä, kun sinne tulee joku kameraryhmän kanssa. Mutta eipä siinä mitään, koska kuvausryhmä osasi tehdä työnsä niin, että se ei häirinnyt ketään.

Hänestä oli valmista sarjaa katsoessaan jännittävää nähdä, miltä oma elämä ja työ näyttivät ulkopuolelta katsottuna.
– Ja oli myös kiinnostavaa vertailla mennyttä ja nykypäivää, eli että viime syksynä oli tuommoista ja nyt tämmöistä. Kaiken kaikkiaan sarja näyttää hyvältä, siitä ei tule tunnetta, että tarinaa olisi väritetty tai dramatisoitu liikaa, hän sanoo.

– Tietenkin aluksi näytti oudolta katsoa itseään, mutta se on kestettävä, kun siihen on lähtenyt, kiteyttää katselukokemuksensa Aleksi.
– Kun sarja tulee ulos, niin tietenkin siitä syntyy jonkunlaisia paineita antaa haastatteluja ja lausuntoja sinne tänne, mutta toivon, että kaikki menee positiivisesti ilman suurempien mediamylläköitä.

Poronuoret-ohjelmasarjan ohjaaja Laura Satimus:

'Toivon, että sarja avaisi suurelle yleisölle ymmärrystä siitä, millaisesta elämäntavasta on kysymys'

Ylen tuottaman dokumenttisarjan ohjaajalla on lämpimiä muistoja sarjan kuvausajoilta.
– Oli todella ainutlaatuista ja hienoa, miten päähenkilöt ottivat meidät mukaan elämäänsä, vaikka varmasti ei aina ollut helppoa yhdistää vaativia töitä, opiskeluja ja muuta elämää kuvauksiin.

Satimuksen mukaan dokumenttituotannoissa kuvausten suunnittelu on aina haastavaa, mutta tämän sarjan suunnitteluun ja toteutukseen toi oman erityiskierteensä porojen liikehdintä.
– Ne kun eivät liikkuneet meidän aikataulujen mukaan eivätkä etukäteen liikkeistään meille ilmoitelleet, hän naurahtaa ja toteaa, että kuvaukset tehtiin porojen ehdoilla.

Arktisissa olosuhteissa kuvaamisessa täytyy ottaa huomioon tiettyjä asioita.
– Onneksi kuvaajamme ja äänittäjämme olivat paikallisia, joten he tunsivat maastot ja osasivat tarvittaessa varoa esimerkiksi routaisia pikkuteitä. He tunsivat myös porovuoden kulun ja tiesivät, miten porot käyttäytyvät eri aikoina vuodesta, minkä ansiosta osasimme muun muassa erään kerran varoa kiukkuista hirvasta. Kullanarvoista oli myös se, että toimittaja-käsikirjoittaja Xia Torikka on itsekin poronhoitaja.

Satimus sanoo, että poronhoitajat kohtelivat kuvausryhmää hyvin.
– Oli hienoa, miten meidät otettiin vastaan työporukoissa, vaikka suurin apu meikäläisestä erotuksissa oli varmasti perunoiden kuorimisessa.

Esittelytekstin mukaan 'Poronuoret-sarjassa parikymppiset poronhoitajat sukkuloivat haastavan työn, opiskelun ja rakkaushuolien keskellä', joten kyseessä ei ole dokumenttisarja, jossa keskitytään pääasiallisesti poronhoitoon.
– Vaikka sarja ei kerrokaan pelkästään poronhoidosta, toivon että se avaisi suurelle yleisölle ymmärrystä siitä, millaisesta elämäntavasta on kysymys, ohjaaja Laura Satimus sanoo.

Lue lisää

POROTAUSTAISIA TYÖNTEKIJÖITÄ ON VAIKEA LÖYTÄÄ

Tyypillinen Sieriporon sesonkityöntekijä on nuori, eläinten kanssa toimeentuleva, uusia tilanteita pelkäämätön ja ulkoilmasta sekä fyysisestä työstä pitävä henkilö. Matkailutoimintaa ja perinteistä porotaloutta harjoittava porotila palkkaisi mielellään enemmänkin poroperheiden nuoria, mutta heitä ei juurikaan tunnu olevan saatavilla.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Sieriporo Safaris ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2023.

Sieriporo Safariksen toinen yrittäjä Ari Maununiemi kertoo, että tänä talvisesonkina yrityksessä työskentelee muutama porotaustainen nuori.
– Mitä porotaustaisempi uusi työntekijä on, sitä helpompaa se on tietysti meille, koska he osaavat lukea poron käyttäytymistä ja tuntevat poron eläimenä jo ennen tänne tuloa.

Porojen kanssa toimeentulevia työntekijöitä on toki löytynyt riittävästi. Maununiemen mukaan heidän yritykseensä töihin hakeutuvia henkilöitä yhdistää oma-aloitteisuus ja reipas asenne.
– Nuorten kanssa on kiva tehdä töitä. He ovat vastaanottavaisia uudelle informaatiolle, eivätkä ole kaavoihin kangistuneita. Kun haluaa nähdä ja kokea uusia asioita, tämmöinen paikka on varmasti siihen erittäin hyvä.

Poroperheistä lähtöisin olevat, porotöitä tekemään haluavat nuoret todennäköisesti työllistyvät hyvin kotiympäristössään.
– Meillä on ollut vuosien varrella sesonkityöntekijöinä kaupunkiin opiskelemaan tulleita tai muuten muuttaneita poroihmisiä. Näitä töitä voi tehdä siis myös opiskelujen ohessa, pyrimme joustavuuteen molemmin puolin, Maununiemi sanoo ja kehuu samalla myös hevosihmisiä.
– Poro ja hevonen ovat molemmat isoja eläimiä, jotka käyttäytyvät osittain samalla tavoin. Tarvitsemme juuri sellaisia työntekijöitä, jotka tietävät, miten eläimet käyttäytyvät.

Kaikki tekevät kaikkea

Sieriporo Safariksen porotilalla työskennellään monissa eri tehtävissä, koska porotilalla harjoitetaan perinteisen poronhoidon lisäksi matkailutoimintaa ja lihanjalostusta.
– Tämä on perhetila, jossa toteutetaan erilaisia aktiviteetteja poroon liittyen. On perinteistä poronhoitoa, joka on juotettu yhteen nykymaailman kanssa. Myös poronlihan suoramyynti on iso osa toimintaa, Ari Maununiemi kiteyttää elämyksistä ja arkipäivästä koostuvan porotilan liikeidean.

Työntekijöiden laajaan tehtäväkenttään kuuluu muun muassa siivoamista, ruoanlaittoa, porojen ruokkimista, porosafarin ajoa, pilkkimistä, kunnostustöitä, ajoporojen koulutusta ja matkailijoiden opastamista.

Jokapäiväisessä aamupalaverissa kello 8 sovitaan, mitä kukin päivän aikana tekee.
– Meillä on semmoinen perusajatus, että kaikki tekevät kaikkea. Tietenkin vahvuudet otetaan huomioon, eli esimerkiksi jos jollakin ei ole englanti ihan hallinnassa, hän kertoo vähemmän asiakkaille tarinoita porotaloudesta ja keskittyy enemmän muihin hommiin.

Sesonkiaika kestää marraskuusta huhtikuuhun. Muuna aikana vuodesta porotilalla työskentelee kahden yrittäjän lisäksi yksi vakituinen työntekijä.
– Haaveena olisi saada toinenkin vakituinen työntekijä, koska meidän pitää tehdä paljon valmistelevaa työtä sesongin ulkopuolella. On ajohärkien koulutusta, peltotöitä, paikkojen kunnostusta ja huoltoa sekä kesäasiakkaita, Ari Maununiemi kertoo.

Niko innostui porotöistä ja hankki poromerkin sekä poroja

Niko Tervo, 19, sai kolme vuotta sitten Rovaniemen kaupungilta kesätyösetelin, jonka kanssa hän käveli kysymään töitä kotitalonsa naapurissa sijaitsevalta Sieriporon porotilalta. Aikaisemmin hän oli tehnyt porotöitä jonkin verran pappansa veljelle, joka on osakkaana Poikajärven paliskunnassa.
– Olin ensin kesällä pari viikkoa tekemässä aitoja ja joulukuussa olinkin sitten jo virallisena työntekijänä asiakastöissä. Siitä se sitten pikkuhiljaa toimenkuva laajeni. Tilanne eskaloitui lopulta siihen, että minäkin hommasin poromerkin ja muutaman poron, kun Allu (Ari) ja Sampo siihen koko ajan yllyttivät, Tervo naurahtaa.

Vuosi sitten hän oli ensimmäistä kertaa mukana ettotöissä ja erotuksissa. Tämä syksy on mennyt kokonaisuudessaan poronhoitotöissä.
– Tykkään eläinten kanssa touhuamisesta, luonnossa liikkumisesta ja fyysisestä työstä, ja tässä työssä yhdistyvät ne kaikki, hän sanoo ja kertoo aikovansa jatkaa Sieriporossa työskentelyä myös ensi tammikuussa alkavan varusmiespalveluksen jälkeen.

Hänen omat poronsa ovat tänä aikana Sieriporon aidassa, kuten tähänkin saakka.
– On hyvä, kun työpaikka ja omat porot ovat samassa paikassa. Näkee samalla, miten ne voivat, kun ruokkii muiden poroja, hän toteaa.

Niko Tervon tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä avoimina.
– Haen ehkä ammattikorkeakouluun jossakin vaiheessa opiskelemaan joko metsätalouspuolta tai jotakin muuta. Toivottavasti armeijassa ehtii miettiä sitä tarkemmin.

Sieriporo Safaris

Rovaniemen kaupungin keskustasta 15 kilometriä sijaitsevalla SieriPoron porotilalla on harjoitettu porotaloutta jo 1800-luvulta lähtien. 1900-luvun lopulla toimintaan mukaan tullutta matkailua on kehitetty määrätietoisesti, ja nykyään porotilalla järjestetään ympärivuotisesti matkailijoille muun muassa porotilavierailuja, porosafareita ja ravintolatilaisuuksia. Porotilalla on myös oma lihanleikkaamo. Porotilan yrittäjinä toimivat Ari Maununiemi ja Sampo Pasma.

Lue lisää