MITÄ JOS…?

Viime aikoina on tullut selväksi, että maailmanlaajuinen kriisi voi syntyä nopeastikin. Poikkeustilanteen seurauksena monien tuotteiden kuluttajahinnat voivat nousta merkittävästi ja esimerkiksi polttoaineen saannissa tai sähkönjakelussa voi ilmetä ongelmia. Kuinka poronhoitaja valmistautuu poikkeustilanteisiin?

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2023.

Erkka Pitkänen, Oivangin paliskunta. Kuva: Sarai-Natalia Kela.

Oivangin paliskunnan poromies Erkka Pitkänen, 40, arvioi, että poronhoidon huoltovarmuuden takaaminen ei ollut monellakaan mielessä päällimmäisenä ajatuksena ennen koronapandemiaa ja Ukrainan sotaa.
– On huomattu, että muutoksia saattaa tapahtua nopeassakin syklissä. Nyt poikkeustilanteet ovat näkyneet kustannusten nousuna. Polttoaineen, sähkön, lannoitteiden ja rehun hinnannousut ovat heijastuneet suoraan alkutuotantoon ja perinteiseen poronhoitoon. Myös porotilamatkailussa elettiin synkkiä vuosia, kun ulkomaalaisia matkailijoita ei enää saapunut Suomeen. Kriisitilanteessa joudutaan miettimään, miten toimintaa voidaan jatkaa mahdollisimman kustannustehokkaasti, Pitkänen kiteyttää poikkeustilanteen olemuksen.

Jos polttoaineen saantia säännösteltäisiin tai se loppuisi kokonaan…

– Ei kai se auttaisi, kun kaivaa ladosta Peltoset esiin, koska pakko olisi päästä liikkeelle. En ole kylläkään hiihtänyt moneen vuoteen, mutta jos on pakko, niin onnistuuhan se, siinähän sitä vetreytyy, sanoo Johán-Ánde Valle, 21-vuotias poromies Kaldoaivin paliskunnasta.

Johán-Ánde Valle, poromies Kaldoaivin paliskunnasta. Kuva: Mihkku Laiti.

Vallen mukaan paliskunnasta löytyy jonkin verran ajohärkiä, joten ihan 'mies ja reppu' -periaatteella tavaroita ja eväitä ei tarvitsisi laidunalueille kuljettaa.

Vallea noin 70 vuotta iäkkäämpi naapuripaliskunnan, Paistunturin, poromies Hans Niittyvuopio muistaa, millaista poronhoito oli ennen kuin liikuttiin konevoimalla.
– Kun lähdin syyskuun puolivälissä ensin poroja kokoamaan ja sitten vuodenkierron mukaisiin toimiin, niin palasin kotiin vasta seuraavan vuoden elokuun alussa. Laavussa asuttiin ja oli kovat pakkaset, mutta ei tuntunut kylmältä. Nyt ei onnistuisi, ilmeisesti sitä tottui kylmään muun luonnon mukana. Meitä nuoria miehiä oli paljon, mutta ei sinne montaa jäänyt, jyvät erottuivat akanoista.

Hans Niittyvuopio, Paistunturin paliskunta. Kuva: Leena Hyvönen.

Laavussa asuminen voisi olla Vallellakin edessä, jos kelkan moottori yskähtäisi bensan loputtua.
– Jos kelkkoja ei voisi käyttää, reissuun pitäisi lähteä pitemmäksi aikaa, ainakin viikoksi. Peskit ja muut kunnon vaatteet pitäisi olla päällä, että pärjää jos tulee kylmiä ilmoja. Laavulla yöpyminen onnistuu kyllä samalla tavalla kuin ennenkin, sehän ei ole muuttunut miksikään. Sen olen huomannut, että kylmään tottuu, kun on koko ajan ulkona. Kun syksyllä tulevat ensimmäiset pakkaset, tuntuu kylmältä, mutta keskitalvella sama lämpötila ei tunnukaan enää niin pahalta.

– Olisi rajua palata vanhoihin aikoihin, toteaa Timisjärven paliskunnasta Jorma Oikarainen, 78.
– Monesti on jälkeenpäin mietitty, että miten on tultu toimeen ilman kelkkoja ja mönkijöitä, mutta kun on ollut pakko, hän sanoo.

Jorma Oikarainen, Timisjärven paliskunta. Kuva: Maija Oikarainen.

Poronhoitoalueen eteläisten paliskuntien poronhoitotapa on muuttunut viime vuosikymmeninä tarhauksen yleistyessä.
– Nyt ei olla enää yhtä paljon polttoaineen varassa, koska porot ovat oppineet tulemaan tarhapaikkoihin omatoimisesti, kunhan veräjä on auki ja aidassa odottaa heinäpaali. Esimerkiksi minun 30 poron karjasta täytyy erikseen metsästä hakea vain kaksi tai kolme poroa.

Koillismaalla harjoitetaan paljon kilpaporotoimintaa ja alueella on lukuisia poromatkailuyrityksiä, joten koulutettuja ajoporoja löytyy alueelta tarvittaessa hyvinkin paljon.
– Paliskunnan osakkaiden keski-ikä alkaa tosin olla aika korkea, suuri osa poromiehistä on yli 60-vuotiaita. Jos metsään pitäisi lähteä suksilla, kyllä se kävisi useammalla hengen päälle, Oikarainen toteaa.

Jos uutisissa aletaan kertoa lähestyvästä polttoainepulasta, Johán-Ánde Vallen katse suuntautuu pihalla lepäävään tuhannen litran polttoainesäiliöön, josta bensa pumpataan ulos mekaanisella käsipumpulla.
– Bensapulan uhatessa täytyy tilata bensarekka tänne ja täyttää säiliö. 1000 litralla ajelee kelkkaa ja mönkijää ainakin vuoden, pihistellen kaksi.

Erkka Pitkänen arvioi, että tuskin kovinkaan monella on Vallen tapaan mahdollisuutta varastoida polttoainetta laajamittaisesti.
– Jos polttoainetta ei saisi esimerkiksi kuukausikaupalla, oltaisiin huutavassa hukassa. Erotukset pystyttäisiin hoitamaan jalkaisin, mutta ongelmaksi muodostuisi muun muassa teuraitten kuljetus, hän sanoo ja muistuttaa, että poronhoito perustuu paljolti yhteistyöhön joko pienemmissä tai isommissa yksiköissä.
– Paliskunta on se yksikkö, jonka ympärille toiminta muotoutuu. Paliskunnittain jouduttaisiin katsomaan, saadaanko liha markkinoille. Jos lihamarkkinat tyssäisivät, pitäisi miettiä, onko järkeä tuottaa lihaa muuten kuin kotitarpeisiin. Isommat erotukset ja teurastukset voitaisiin ehkä silloin jättää väliin.

Oivangin paliskunnan porot ovat ison osan talvea kotiruokinnassa, joten ruokinta-aikana ei ole tarvetta lähteä kauemmaksi, mutta paliskunnissa, joissa harjoitetaan maastoruokintaa, jouduttaisiin ehkä yrittämään muuttaa porojen luontaista käyttäytymistä.
– Poron liikkumista pitäisi yrittää vähentää, mutta koska porolla on oma luontainen laidunkiertonsa, siihen on hankala vaikuttaa ainakaan lyhyellä aikavälillä, Pitkänen sanoo.

Kun lamppu sammuu ja alkaa…

Hans Niittyvuopio muistaa elävästi sen loppuvuoden talvipäivän, kun erotusaita alkoi kylpeä ensimmäistä kertaa valossa.
– Ennen vanhaan aidoilla pystyttiin työskentelemään kaamosaikaan vain muutaman tunnin. Olen sanonut, että meillä Karigasniemessä kaamos loppui vuonna 1957, kun saimme sähköt. Radiohaastattelussa nuoret miehet voivottelivat, että nyt pitää tehdä töitä ympäri vuorokauden, kun taas vanha poromies riemuitsi lamppujen tuomasta valosta.

Nykypäivänä poronhoitoon liittyy muitakin sähkölaitteita kuin valaisimet. Porojen kaulassa roikkuu akuilla toimivia paikannuspantoja, joita seurataan puhelimilla ja tietokoneilla. Sähkön voimin lentävät dronet helpottavat porojen paimennusta. Suunnistus maastossa tapahtuu ainakin osittain GPS-toimintoa apuna käyttäen.
– GPS:n puuttuminen vaikuttaa myös omaan liikkumiseen ja turvallisuuteen. Jos paikannusta ei ole käytettävissä, palataan vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen, jolloin pitää alkaa muistelemaan, mitä isä on kertonut alueesta ja miten pääsee kotia tarvittaessa, Johán-Ánde Valle pohtii.

Jorma Oikarainen toteaa, että poro kyllä pärjää luonnossa, mutta poromiehen pärjäämisessä voi tulla jonkin verran haasteita sähkönsaannin vaikeutuessa. Tosin maaseudulla sähkön katkeaminen todennäköisesti ei aiheuta yhtä isoja ongelmia kuin kaupungissa.
– Ainakin meidän seudullamme on taloissa uuneja, joten lämpöä sähkön katkeaminen ei moneltakaan veisi. Jos kaupasta saisi tavaraa vain rajoitetusti, poronlihaa on omasta takaa ja kellarista voi hakea perunoita.

Erkka Pitkänen on samoilla linjoilla.
– Poronhoitajat ovat tottuneet vaihteleviin olosuhteisiin, joten he eivät ehkä ole ensimmäisenä ryhmänä pahimmissa vaikeuksissa sähköttömissä olosuhteissa. Poroperheet keräävät ja käyttävät muutenkin paljon kaikenlaisia luonnonantimia. Luulen, että muu maailma olisi ensin pulassa. Voi olla jopa niin päin, että poronhoitajilta tultaisiin kriisiaikana hakemaan lihaa pitempienkin matkojen päästä, hän arvioi.

Kriisejä on ollut aikaisemminkin. Jorma Oikarainen muistaa, kuinka sodan jälkeen 1940–50-luvuilla poronverestä leivottiin niin sanottuja punasleipiä.
– Silloin oli monella elanto tiukassa. Porottomille kyläläisille annettiin poron verta, josta he pystyivät tekemään ruokaa.

Lue lisää

PALISKUNTIEN NÄKEMYKSIÄ POROTALOUSSUUNNITTELUSTA, PAIKKATIEDOISTA JA LAIDUNTEN HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMISTA

Osana porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien (HKS) pilotointi -hanketta toteutettiin paliskunnille kysely, jolla pyrittiin hankkimaan arvokasta taustatietoa pilotointityön tueksi.

--- Teksti ja kuvat: Vilma Sanaksenaho ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2023.

Kyselyssä selvitettiin näkemyksiä hoito- ja käyttösuunnitelmien toimenpiteistä ja niiden laatimisesta sekä kartoitettiin paliskuntien kokemuksia porotaloussuunnittelusta, paikkatiedoista ja niiden käytettävyydestä. Kyselyyn vastasi 54 paliskunnan poroisännistä 27. Vastanneet paliskunnat sijoittuvat tasaisesti ympäri poronhoitoaluetta. Poronhoitoalue on laaja ja paliskunnat ovat keskenään erilaisia niin laitumiltaan kuin poronhoitotavoiltaan. Kysely kertoo vain vastanneiden paliskuntien näkemyksistä ja kokemuksista. Esittelemme osana tätä juttua tiivistetysti kyselyn pääkohtia. Yksityiskohtaisemmat vastaukset on otettu talteen ja niitä hyödynnetään pilotointityössä. 

Kysyimme mitkä kaksi viidestä toimenpiteestä olisivat paliskunnan osalta toteutettavissa. Pyysimme pohtimaan toimenpiteitä, myös paliskunnan kokemiin haasteisiin nähden. Suurin osa vastaajista koki paliskunnan suurimmaksi haasteeksi erilaiset häiriötekijät. Usea vastaaja näki haasteena myös ilmastonmuutoksen ja sen vaikutukset. Osa koki haasteeksi ravinnon, laidunten tai työresurssien riittävyyden.

Kyselyssä valittavat toimenpiteet oli esitetty Suurimmat sallitut poroluvut -työryhmän esityksen pohjalta. Kyselyssä eniten valintoja kohdistui aikaisen teurastuksen toimenpiteeseen. Toiseksi eniten valintoja kohdistui jäkälälaidunten tilan parantamiseen ja kesälaidunkierron kehittämiseen. Näiden jälkeen tuli 7 % eloporomäärän lasku suhteessa suurimpaan sallittuun eloporomäärään ja muutama vastaaja valitsi paliskuntien yhdistämisen.

Kyselyn toteuttamisen jälkeen julkaistiin helmikuun lopussa Porotalouden tulevaisuustyöryhmän loppuraportti, jossa toimenpiteet esitettiin yksityiskohtaisemmin (laatikko). Vastaukset voisivat olla hieman erilaisia, jos kysely toteutettaisiin uudelleen. Erityisesti paliskuntien väliselle yhteistyölle ja sen kehittämiselle nähtiin potentiaalia. Useat vastaajat kertoivat, että toimenpiteistä ei ole käyty keskustelua laajasti paliskunnassa, koska suunnitelman laatiminen ei ole ollut vielä ajankohtaista. Toimenpiteiden valitsemisen perusteluina kerrottiin, että ne sopivat paliskuntien tilanteeseen parhaiten ja voivat olla joiltakin osin jo käytössä paliskunnissa. 

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien toimenpiteet:

1. Vähintään 7 % eloporomäärän lasku suhteessa suurimpaan sallittuun eloporomäärään
2. Aikainen teurastus 1.6.–15.11. välisenä aikana tai ennen erillisille talvilaitumille siirtämistä
3. Jäkälälaidunten tilan parantaminen
4. Kesälaidunkierron kehittäminen
5. Paliskuntien tai tokkakuntien yhdistäminen tai yhteistyön kehittäminen

Toimenpiteiden sisällöistä tarkemmin voi lukea Porotalouden tulevaisuustyöryhmän loppuraportista, joka löytyy https://mmm.fi/hanke2?tunnus=MMM040:00/2021. Linkki löytyy myös paliskunnat.fi -sivustolta.

Poronhoitoon ja poronhoitotöiden järjestämiseen vaikuttavat luonnonolosuhteet. Vuodet eivät ole samanlaisia ja olosuhteet voivat vaihdella paljonkin. Erityisesti aikaisen teurastuksen osalta syksyn vaihtelevat sääolosuhteet nähtiin mahdollisena haasteena. Ne vaikuttavat muun muassa rykimän ajankohtaan ja porojen tokkautumiseen. Sääolosuhteiden lisäksi porolihakauppojen viivästyminen tai muutokset ostajissa nähtiin tekijöinä, joiden vuoksi erotuksia ja teurastuksia voidaan joutua siirtämään. Haasteena nähtiin ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat arvaamattomat ja poikkeukselliset sääolosuhteet, joihin voi olla haastavaa varautua. Tämän vuoksi säästölaitumien merkitys korostuu ja tähän toivottiin erityisesti muun maankäytön osalta poronhoidon huomioimista.

Laidunkierron kehittäminen ja toimenpiteiden suunnitteleminen sekä toteuttaminen riippuu siitä, miten muu maankäyttö muuttaa laidunkiertoa ja vaikuttaa laidunten käytettävyyteen. Sen vaikutuksesta laidunpinta-ala pienenee sekä suoraan että epäsuoraan ja laidunpaine kasvaa muissa osissa. Myös vastauksissa, joissa paliskunnan laiduntilanteen kerrottiin olevan hyvä, nähtiin uhkana muun maankäytön lisääntyminen ja sen vaikutukset paliskuntien laidunten tilaan tulevaisuudessa. Vastauksissa koettiin tärkeäksi vaikuttaminen muuhun maankäyttöön paliskunnan alueella ja tätä kautta laidunten tilaan. Ennallistaminen ja porolaitumien elvyttäminen nähtiin konkreettisina tapoina vaikuttaa laidunten tilaan. Metsätalouden toimintaan kuten hakkuisiin, harvennuksiin ja maanmuokkauksiin vaikuttaminen paliskunnan alueella tuli esille monessa vastauksessa tärkeänä toimena. 

Laidunalueiden käytettävyyteen vaikuttavat myös erilaiset häiriötekijät kuten esimerkiksi pedot ja metsästyskoirat. Aikainen teurastus vaatii porojen aikaisen kokoamisen ja käsittelyn. Sen onnistumiseen voivat vaikuttaa nämä erilaiset häiriötekijät. Ne vaikuttavat laidunkierron kehittämisen toteuttamiseen ja porojen pitämiseen tietyillä määrätyillä laidunalueilla. Kritiikkiä vastauksissa esitetiin sitä kohtaan, että jäkälälaidunten parantamisen toimenpiteessä huomioidaan vain jäkälälaitumet eikä talvilaitumia kokonaisuudessaan. Paikoitellen esimerkiksi luppo nähtiin jäkälää tärkeämpänä ravinnonlähteenä talvella. Laitumilta saatavaan ravintoon on vaikuttanut merkittävästi muu maankäyttö kuten metsätalous. Myös ilmastonmuutoksen nähtiin vaikuttavan laidunten tilaan. Laitumilta saatavan ravinnon määrää tulisi lisätä ennallistamalla ja palauttamalla porolaitumia muusta käytöstä.  

Muina huomiona nousi esille muun muassa se, että porojen sopeutuminen uuteen laidunkiertoon voi viedä aikaa porosukupolvien ajan eikä laidunkiertoaitoja tai paliskuntien raja-aitoja pystytä rakentamaan kaikkialle. Se ei ole aina tarkoituksenmukaista riippuen maastosta ja paliskunnan sijainnista. Toimenpiteiden toteuttamisen ja vaikuttavuuden arvioinnissa tulisi ottaa huomioon poronhoidon erityispiirteet ja paliskuntien erilaiset tilanteet. Toimenpiteiden toteuttaminen voi vaatia paliskunnilta investointeja toimenpiteestä ja tarpeista riippuen aitarakenteisiin tai erilaisiin työ- ja seurantavälineisiin. Toimenpiteet voivat vaatia myös työresurssien uudelleenjärjestämistä. Parhaimmillaan valitut toimenpiteet tukevat toisiaan ja muodostavat kokonaisuuden, jolla on vaikutusta niin laidunten kestävään käyttöön kuin paliskunnan toiminnan optimoimiseen.

Toimenpiteiden suunnittelemisessa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi porotaloussuunnitelmassa olevan paliskunnan laidunkierron ja sen toteutumisen kuvausta. Sen pohjalta voitaisiin pohtia, miten porojen luontaista käyttäytymistä voidaan tukea tai miten laidunkiertoa voitaisiin kehittää. Porotaloussuunnittelun pohjalta voitaisiin pohtia myös sitä, miten erilaisin toimin poroja saadaan koottua ja käsiteltyä tehokkaammin. Toimenpiteiden toteuttamisessa sekä niiden seurannassa GPS-paikkatietoaineistot nähtiin useassa vastauksessa tarpeelliseksi. Paikannustiedot auttavat porojen kokoamisessa, mutta esille tuli myös, että paikkatiedot ovat jo osa poronhoitajien kokemustietoa. Porojen käyttäytyminen sekä laidunkierto tunnetaan. Poronhoitajien kokemusperäinen tieto tulee huomioida osana toimenpiteiden toteuttamisen kuvausta. 

Hankkeen yhtenä tavoitteena on kartoittaa, minkälaista apua suunnitelmien laadintaan tarvittaisiin. Koulutus ja neuvonta koettiin tarpeelliseksi, sillä suunnitelmat ovat uusi asia paliskunnille. Suunnitelmille toivottiin hyvää ohjeistusta ja pohjaa sekä tiedotusta paliskunnille. Suunnitelman tekeminen ja vuosittainen raportointi tulisi toteuttaa siten, että se ei lisää kohtuuttomasti paliskunnan työtä, sillä paliskunnissa on jo paljon hallinnollista tehtävää. Osa ei vielä osannut sanoa avuntarpeesta, sillä laidunten hoito- ja käyttösuunnitelmat ovat uusi asia eikä sellaisia ole vielä koskaan paliskunnissa tehty. 

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien osalta kyselyssä kartoitettiin myös sitä, miten sen koettiin vaikuttavan porotalouden imagoon. Joissain vastauksissa nähtiin, että muut tekijät vaikuttavat enemmän porotalouden imagoon, kuten yleinen tietämättömyys porotaloudesta. Tai nähtiin, että porotalouden toimijoiden toiminta ympäröivän yhteiskunnan kanssa vaikuttaa porotalouden imagoon enemmän kuin tehtävä suunnitelma. Vastauksissa nähtiin kuitenkin myös, että porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmista tai sen sisältämällä toiminnalla voisi olla imagohyötyä porotaloudelle. Laidunten kestävään käyttöön sitoutumisella voidaan osoittaa kuluttajille poron olevan puhdasta, laadukasta ja eettisesti tuotettua lihaa. Porotalouden yhteistyötahoille ja sidosryhmille se on osoitus vastuullisesta toimijuudesta. Paliskuntia nähtiin hyödyttävän se, että laidunten käytöstä on suunnitelma, jota he voivat käyttää omassa toiminnassaan, sen suunnittelussa sekä kehittämisessä tukena. 

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien pilotointi -hanke:
Projektipäällikkö Vilma Sanaksenaho
vilma.sanaksenaho (at) paliskunnat.fi
p. 040 159 5592

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelman pilotointi -hanke on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama.

Lue lisää

MONGOLIALAINEN KENKÄ, SUOMALAINEN RAAKA-AINE

Vuonna 2005 Reindeer Boot Shop oli ensimmäinen yritys, joka ryhtyi viemään porosaappaita Venäjältä Mongoliaan. Vuonna 2017 yritys aloitti oman tuotannon ostamalla Venäjältä pienen määrän poron koipinahkoja kenkien raaka-aineeksi. Poron lisäksi kenkiä valmistettiin naudan ja soopelin vuodista.

--- Teksti: Anar Naranbat, Karoliina Majuri ja Mari Ronkainen. Kuvat: Anar Naranbat ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2023.

Vuonna 2019 tehtaalta lähdettiin vierailulle Suomeen. Sytykkeenä toimi television matkailudokumentti, jossa kerrottiin myös Suomessa olevan poroja. Helsingissä asuvan Mongoliasta kotoisin olevan kontaktihenkilön avulla löytyi viimein Sallasta Pasi Oinas, joka rohkeasti lupasi aloittaa yhteistyön ja koipinahkojen toimittamisen.

– Pian meillä oli perheessä vieraana ainoastaan mongolian kieltä taitava 37-vuotias mies Nagi ja tulkki, kertoo Pasi.

– Nagi osallistui vierailunsa aikana porojen teurastukseen, erotuksiin ja muihin meneillään oleviin porotöihin.

Mari Luusua Pohjois-Sallan paliskunnasta oli aiemmin ottanut talteen porojen koipinahkoja, ja toimittanut niitä Venäjälle. Mari kutsuttiin teurastamolle, ja hänen ja Nagin kanssa katsottiin yhdessä, miten työ tulee tehdä. Marilta saatiin hyvät ohjeet, miten venäläiset olivat halunneet koiven nyljettävän ja miten pakkaaminen lähettämistä varten oli tapahtunut.

Helmin koristellut kengät. Kuva: Mari Ronkainen.

Koipinahkojen talteenoton kehittyminen Sallassa

Sallassa teurastetaan keskimäärin vähän yli 200 poroa kerrallaan. Sallasta on lähtenyt Mongoliaan noin 30 000 koipinahkaa, vuodesta 2019 saakka noin 10 000 koipinahkaa vuosittain.

– Emme aluksi uskaltaneet ottaa koiven nylkyä teurastuksen yhteyteen, koska pelkäsimme sen hidastavan teurastustyötä. Koivet nyljettiin teurastuksen jälkeen tai jälkeisinä päivinä. Tämä aiheutti aikataulullisia haasteita, kun maastoon piti lähteä aamulla ja uusista teurastuksista tuli koko ajan lisää koipia nyljettäväksi. Tästä johtuen koipien nylkyä alettiin kehittää teurastuksen yhteyteen, kertoo Pasi.

– Sisätiloihin lisättiin hihnalle yksi ja ulos yksi henkilö. Tämä mahdollisti sen, että teurastuksen yhteydessä saadaan koipinahka samalla kertaa talteen kuin poron ruho, elimet, veri tai mikä tahansa porosta saatava tuote. Eikä teurastuksen kulku hidastu ollenkaan, Pasi täsmentää.

Sallan teurastuksen yhteydessä toteutettavaan koipien talteenoton malliin voi tutustua Taljat rahaksi -hankkeen tuottamalla Youtube-videolla 'Koipinahkojen talteenotto poroteurastamoilla'.

Koipien suolaukseen Sallan teurastamolla käytetään betonimyllyä, jonka sekoittimen lavat on vaihdettu puisiksi. Koipia suolataan noin 50 kappaleen erissä noin 15 minuuttia sekoittaen. Betonimyllyllä nopeutetaan taljojen suolausta, kun koipia ei tarvitse erotella isosta rummusta tulevien taljojen joukosta.

Pasi kertoo koipinahkojen jäävän kuivumaan pinottuina vaihtolavalle ja odottamaan teurastuskauden loppua sekä pakkaamista.
– Ensin koipinahat pinkataan suolattuna lavalle, ja kun kuljetusauton saapuminen on tiedossa, ne pakataan hieman ennen kuljetusta pahvilaatikoihin, joissa on suojamuovipussit sisällä.

Sallan teurastamolla on sovittu taljojen ostajan kanssa siitä, että koivet voidaan ottaa talteen. Talteenotettava koipi katkaistaan suoralla viillolla noin 10 cm polven/kintereen yläpuolelta, jolloin jäljelle jäävä talja on edelleen kaunis muodoltaan ja käyttökelpoinen muokattavaksi koristetaljaksi.

Koipinahkojen tulevaisuus

Sallasta saatavista koipinahoista valmistetaan 1 200 paria porosaappaita vuodessa. Yritys työllistää Mongoliassa yli kymmenen henkilöä koipinahkojen käsittelyssä, kenkien valmistuksessa ja myymisessä. Ympärivuotiseen toimintaan yritys tarvitsisi vuosittain 30 000 koipinahkaa.

Reindeer Boot näkee mahdollisuudekseen kasvattaa valmistusta ja myyntiä enemmänkin. Heidän tuotteistaan kiinnostuneita ostajia on paitsi Mongoliassa, myös Kiinan Sisä-Mongoliassa ja Kazakstanissa. Jos yritys saa ostettua lisää suomalaisia koipinahkoja, he ryhtyvät tarjoamaan porosaappaita mongolialaisten ostajien lisäksi vientiin.

Kenkien valmistus tapahtuu käsityönä.

Reindeer Boot -yritys aloittaisikin mielellään yhteistyön muidenkin suomalaisten poroteurastamoiden kanssa. Teurastamoiden tulee vain nylkeä koivet ehjinä ja riittävän pitkinä sekä suolata ja pakata ne. Yritys myös toivoo, että koipinahkojen pituus ylittäisi 30 senttimetriä. Isommat ja pitemmät koivet mahdollistavat myös isojen kokojen valmistamisen.

Suomesta Mongoliaan vietävien koipinahkojen mukaan tarvittavat asiakirjat ovat lasku, lähetyslista ja eläinlääkärin kirjoittama terveystodistus. Kaupat on mahdollista tehdä sekä vasan että raavaan koipinahoista.

– Alusta saakka olin hyvin luottavainen Nagiin, joka toiselta puolen maailmaa lähtee porojen koipinahkojen toivossa ummikkona Suomeen. Enemmän asia Suomen maahantuloviranomaisia epäilytti, josta soitolla haluttiin varmistaa, että kaveri on varmasti oikealla asialla, kun sanoi tulleensa hakemaan porojen koipinahkoja Sallasta, Pasi muistelee.

Taljat rahaksi -hanke järjesti talvella 2023 Sallan viimeisessä teurastuksessa työpajan, jossa kolmen paikalle saapuneen teurastamon edustajat tapasivat Reindeer Boot Shopin omistajia ja kokeilivat koipinahkojen talteenottoon liittyviä työvaiheita. Yksi työpajaan osallistuneista teurastamoista toimitti koe-erän koipia Mongoliaan vielä samana keväänä. Myös kahdella muulla teurastamolla ollaan toiveikkaita saada koipinahkojen talteenotto alkamaan tulevalla teuraskaudella. Onko juuri sinun teurastamosi seuraava, joka ottaa askeleet porosaappaiden maailmaan?

Taljat rahaksi -hanke kiittää Sallan poroteurastamoa ja Pasi Oinasta erittäin edistyksellisestä työstä poron koipinahkojen talteenoton kehittämisessä ja lisäämisessä! Taljat rahaksi -hankkeessa on tuotettu ohjeistusta koipinahkojen talteenottoon yhteistyössä Sallan teurastamon ja Parasta palkisilta! -hankkeen kanssa. Kirjallinen ohjeistus ja video osoitteesta www.lapinamk.fi/porontaljat.

Karoliina Majuri ja Mari Ronkainen työskentelevät asiantuntijoina Lapin ammattikorkeakoululla. Anar Naranbat on Reindeer Boot Shopin omistajaedustaja.

Lue lisää

KOHTI VASANLEIKKOA

Poronhoitovuoden ensimmäinen työvaihe, vasanmerkintä, on tuloillaan. Useimmissa paliskunnissa merkintätöihin eli vasanleikkoon lähdetään perinteiseen tapaan juhannuksen tuntumassa, kun räkkä kokoaa porot tokkiin.

--- Teksti ja kuva: Anne Ollila ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2023.

Kuten porotöissä aina, myös vasanleikossa töiden vuosittaisen aloituksen ajankohdan sanelevat viimekädessä luonto ja paikalliset olosuhteet. Vasanmerkintää varten kesätokat kootaan aitoihin joko jalkaisin tai mönkijöitä apuna käyttäen, kunkin alueen maastoista ja työtavoista riippuen. Eri paliskuntien, ja paliskuntien sisällä eri alueiden, menetelmät ja työtavat vaihtelevat: työt ja toimet hoidetaan kuhunkin ympäristöön, tilanteeseen ja paliskunnan perinteisiin parhaiten sopivalla tavalla.

Vasanleikko on poroihmisille fyysisesti raskas ponnistus, mutta sitä se voi olla myös poroille. Erityisesti pienten vasojen kuljettaminen maastossa sekä käsittely aidoissa vaativat hyvää suunnittelua, ajatusta ja huomioita. Vaikka vasat ovat pian syntymänsä jälkeen valmiita liikkumaan sujuvasti ja vikkelään, ovat pitkät matkat niille väistämättä kova rasitus. Vasojen kanssa kuljetusmatkat kannattaa pitää mahdollisimman lyhyinä ja huomioida tarkasti sekä kulkuvauhtia että sääoloja. Vauhti tulee aina sovittaa pienten vasojen voimiin. Jalkaisin tämä hoituu luonnostaan, sillä ihminen ei liiku jalkapatikassa vasaa nopeammin. Maastoajoneuvoilla kuljettaessa ajovauhdin pitää pysyä vasoille riittävän hitaana. Pitkät, kovatempoiset kuljetukset voivat olla kesävasoille kohtuuttoman kova ponnistus.

Porot, kuten muutkin pohjoiset eläinlajit, ovat sopeutuneet erittäin suuriin vuodenaikojen välisiin lämpötilan muutoksiin. Ääriolosuhteet haastavat kuitenkin myös poroja. Kesällä haasteena voivat olla sekä kuumuus että kylmät sateet ja viimat. Kylmä on poroille ongelma varsin harvoin. Huomattavasti suuremman haasteen poron lämmönsäätelylle aiheuttavat samanaikainen kuumuus ja räkkä. Poro ei kykene tehokkaasti poistamaan liiallista lämpöä, koska sillä on hyvin vähän hikirauhasia. Jo 20 asteen lämpötila saa aikaan lämpöstressiä ja poro ylikuumuu helposti. Niinpä poroja ei tule rasittaa lainkaan helteessä. Etenkin pidemmillä hellejaksoilla ja kuumien päivien jälkeen vasanleikko on syytä jättää väliin. Myös muunlaiset sääolot, esimerkiksi rankkasateet, kuormittavat poroja niin, että kaikenlaista lisäkuormitusta kannattaa välttää. Poro haihduttaa lämpöä nenäkuorikoiden ja kielen kautta. Rasituksessa kohonnutta lämpöä poro haihduttaa saalomalla eli läähättämällä. Saaloessa ilma kulkeutuu suun kautta suoraan keuhkoihin. Tällöin keuhkoihin kulkeutuva ilma on kuivaa, sillä se ei pääse kostumaan nenäkuorikoissa matkalla keuhkoihin, kuten normaalisti nenän kautta hengitettäessä. Kuiva hengitysilma altistaa poron hengitystiesairauksille, kuten keuhkotulehduksille. Riskiä lisää pöly.

Vasanleikkoaidat voivat olla kesäaikana niin kuivia, että maa alkaa pölistä. Pöly on vaaraksi sekä poroille että ihmisille. Pölisevät, kuivat aidat pitää aina kastella huolellisesti ennen porojen käsittelyn aloittamista. Kastelussa voidaan hyödyntää vesistöjä tai paikalle voidaan tuoda vettä säiliöissä. Mikäli pölisevän aitapaikan kastelelu ei ole mahdollista, ei tällaisessa aitapaikassa tule käsitellä poroja kesäaikana. Hengitysteihin päätyvä pöly on suuri terveysriski.

Sääolot on huomioitava huolella vasanleikon suunnittelussa ja toteutuksessa. Pohjoisen valoisissa öissä kesäaikainen työ tehdään lähtökohtaisesti aina viileämmän sään aikana, eli öisin. On kuitenkin huomattava, että hellejaksoilla porot pyrkivät minimoimaan liikkumisensa kuumimpaan aikaan päivisin ja näin ollen tarvitsevat öisin enemmän aikaa syömiseen. Kuumuus lisää myös poron vedentarvetta. Puhtaan juomaveden saatavuus on avainasia porojen hyvinvoinnin ja terveyden ylläpidossa.

Vasanleikko on perinteisesti koko perheen työtä. Töihin osallistuvat kaikki kynnelle kykenevät. Myös lapset ovat perinteisesti pienestä pitäen mukana vasanleikossa. Tämä on erittäin arvokasta kulttuuriperintöä, jota on syytä vaalia. Porohommiin kasvetaan osallistumalla, mikä on myös poronhoidon jatkuvuuden ydin. Lasten poronhoitokulttuuriin kasvaminen on päivänselvästi poronhoidolle suuri vahvuus ja voima. On tärkeää opettaa lapsille poroja kunnioittava tapa toimia kaikissa poronhoitotöissä. Sama toki pätee myös aikuisiin. Porot ovat puolivillejä eläimiä, joiden asianmukaisessa käsittelyssä korostuvat rauhallisuus ja ymmärrys porojen luontaisista toimintatavoista.

Hyviksi todettuja toimintatapoja:

Hyppyri, joka ohjaa vasat ja raavaat eri aitoihin. Vasat saadaan kiinni turvallisessa kirnussa nopeasti käsin. Vahinkoja ei juuri satu. Vimpaa tai suopunkia ei tarvita. Vasojen rasitus vähenee ja työ nopeutuu.

Tehokas vesipumppu, jolla aita saadaan kasteltua pölyämättömäksi. Myös ilma raikastuu ja viilenee. Kaikkien keuhkot kiittävät.

Lyhyet kuljetusmatkat ja käsittelyajat: porot kuljetetaan rauhallista tahtia pienemmissä erissä lähimpään aitapaikaan. Myös siirtoaidat voivat olla hyvä ratkaisu kuljetusmatkojen minimoimisessa ja käsittelyn nopeuttamisessa.

Kumisaappaat: vasoja säästävä työtapa. Ehjät kumisaappaat pitävät myös kulkijan jalat kuivina. Jalan kuljettaessa vauhti pysyy vasoille sopivan hitaana ja kuormitus hallinnassa. Ihmisten kunto ja perinteinen maastonlukutaito kohenevat. Luonto kiittää.

Vasan kiinnipito sopivan kevyesti: vasa rimpuilee osaavissa käsissä vähemmän. Voimankäytön optimointia vasan kiinnipidossa pitää harjoitella. Liiallinen voimankäyttö saa helposti aikaan suuremman rimpuilun. Osaavimmat voivat opettaa tekniikkaa toisillekin.

Yhden appelsiinin kuorista saa näppärästi neljä korvan mallista harjoituspalaa. Myös teurastettujen porojen korvilla voi harjoitella. Merkkuutöiden kuivaharjoittelu ennen elävien eläinten käsittelyyn ryhtymistä on välttämätöntä.

Muistathan myös:

Tupakkalain keskeinen lähtökohta on, että kukaan ei altistu tupakan savulle työpaikalla. Tupakointi on työpaikalla kielletty. Tämä koskee kaikkia työpaikkoja. Paliskunnan poroaidoissa ei siis saa tupakoida töiden ollessa käynnissä.

Työturvallisuussyistä töissä ei saa olla alkoholin tai huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena. Paliskunnan hallituksella on vastuu valvoa ja tarvittaessa estää tällaisen henkilön työnteko.

Vastuu työlainsäädännön mukaisesta toiminnasta paliskunnan töissä ja tiloissa on paliskunnan hallituksella.

Lue lisää

ELINTARVIKKEIDEN NIMISUOJAJÄRJESTELMÄ

Poronlihan nimisuojia tehdään tunnetuksi vuoden pituisessa kehittämishankkeessa.

--- Teksti: Anna-Riikka Lavia. Kuva: aitojamakuja.fi - Julia Kivelä ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Miten poronlihan nimisuojien avulla voitaisiin tuoda esille poronlihan erityisyyttä ja lisäarvoa ravintolamaailmassa? Paliskuntain yhdistys hallinnoi ja Lapin liitto rahoittaa hanketta, jossa tehdään poronlihan menekinedistämistä hyödyntämällä poronlihan nimisuojia. Poronlihan nimisuojien tunnettuuden ja ravintolakysynnän edistämisen hankkeessa lisätään tietoisuutta poronlihan alkuperästä ja nostetaan sitä esille huippulaatuisena paikallisena tuotteena.

Hankkeessa tuotetaan nimisuojaan liittyvää materiaalia ja järjestetään talven kuluessa aiheeseen liittyviä infotilaisuuksia, joiden pääkohderyhmänä on ravintoloiden henkilökunta poronhoitoalueella. Hankkeen tavoitteena on lisätä poronlihan ja sen nimisuojien tunnettuutta ja virkistää ravintolakauppaa. Toivottavaa on, että poronlihan kiinnostavuus ravintolaruokana kasvaa entisestään, ja sitä kautta vaikutetaan myös positiivisesti poronlihan tuottajahintaan.

Hankkeessa on toteutettu ravintoloihin suuntautunut alkukartoitus. Hanke tuottaa sähköisen käsikirjan, jonka avulla ravintoloita opastetaan hyödyntämään nimisuojia poronlihan myynnissä ja markkinoinnissa. Lisäksi hanke tuottaa poronlihan myynnin ja käytön edistämiseksi kolme videota, joissa tuodaan esiin nimisuojien lisäksi poronlihan tuotantotapaa ja sen eri käyttömahdollisuuksia. Materiaali jaetaan Paliskuntain yhdistyksen www-sivuilla ja soveltuvin osin kuluttajille suunnattujen Pororeseptit.fi www-sivujen sekä kanavien, kuten YouTuben, Facebookin ja Instagramin kautta.

Nimisuojajärjestelmä - Marjo Särkkä

Nimisuojaksi kutsutaan EU-tason laatujärjestelmää, joka koostuu neljästä eri tuotekategoriasta. Järjestelmässä voidaan suojata viinejä, väkeviä alkoholituotteita, maustettuja viinejä sekä maataloustuotteita ja elintarvikkeita. Koko järjestelmässä on tuotteita noin 3500. Suomi on saanut järjestelmään 13 tuotetta, joista suurin osa eli 11 on maataloustuotteita ja elintarvikkeita. Nimiä voidaan suojata suojattuna alkuperänimityksenä (SAN), suojattuna maantieteellisenä merkintänä (SMM) tai aitona perinteisenä tuotteena (APT).

Suomen poronhoitoalueelle sijoittuu kolme SAN-lihatuotetta: Lapin Poron liha, Lapin Poron kuivaliha ja Lapin Poron kylmäsavuliha. Nämä Lapin Poron liha -tuotteet ovat oikeasti erityisiä, sillä 3500 tuotteen joukossa on vain 81 SAN- eli tiukimman suojausstatuksen omaavaa lihatuotetta. Kokonaisuudessaan Suomen poronhoitoalueelle linkittyy viisi tuotetta, sillä SAN-suojaus on myönnetty myös Lapin Puikula -perunalle ja Kitkan viisas -muikulle. Alkoholituotteiden järjestelmässä on hyväksytty Suomalaiset marjaliköörit (SMM), joten Lapin rikasta marjaresurssia voisi tuoda esille myös nimisuojamerkkien avulla.

Nimisuojajärjestelmä viestii tuotteen maantieteellisestä alkuperästä ja aitoudesta. Käytännössä tämä tapahtuu kuluttajamerkein, jotka löytyvät järjestelmään hyväksyttyjen tuotteiden pakkauksista sekä esimerkiksi ravintolamenuista. Järjestelmä on osa EU:n lainsäädäntöä, joten alkuperää ja nimiä myös valvotaan ja väärinkäytöksistä voidaan langettaa sanktioita. Suomessa vastuuviranomainen on Ruokavirasto ja alkoholituotteiden osalta Valvira.

Tutkimusten mukaan 20–80 % eurooppalaisista kuluttajista tunnistaa nimisuojamerkit. Laaja hajonta tunnistamisessa kertoo erityisesti eroista Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä. Maissa, joissa nimisuojatuotteita on lukumääräisesti eniten, myös kuluttajat ovat ko. tuotteista ja merkeistä paremmin perillä. Kärkipaikkoja nimisuojatuotteissa pitävätkin Italia (875 tuotetta, joista elintarvikkeita 315), Ranska (740 tuotetta, joista elintarvikkeita 259) ja Espanja (365 tuotetta, joista elintarvikkeita 203). Siten on todennäköistä, että näistä maista tulevat matkailijat tunnistavat merkit ja siten kiinnostuvat juuri näistä nimisuojatuista paikallisista erikoisuuksista kuten Lapin Poro-tuotteista.

Alkuperämerkkien tunnettuutta tutkitaan myös Suomessa ja keväällä 2022 toteutetun kuluttajakyselyn mukaan nimisuojamerkit tuntee merkistä riippuen 7–12 % suomalaisista kuluttajista. Voidaan kuitenkin todeta tunnettuuden olevan kasvussa, kun verrataan edelliseen kyselyyn vuodelta 2018. Käytännössä järjestelmään kuuluvat tuotteet ovat tällä hetkellä suomalaisille kuluttajille tunnetumpia kuin itse järjestelmä. Suomalaiset kuluttajat tuntevat siis Champagnen, Cognacin, Prosciutto di Parma -kinkun ja Feta-juuston. Lapin Poron liha, Lapin Poron kuivaliha ja Lapin Poron kylmäsavuliha on siis hyväksytty tähän täsmälleen samaan premium-tuotteiden perheeseen!

Nimisuojatuotteiden myynnin arvo on noin 77 mrd €/vuosi. Vastaava luku Euroopassa on luomutuotteiden osalta noin 45 mrd €/vuosi. Nimisuojatuotteiden osalta pitää kuitenkin muistaa, että ko. myynti saadaan aikaan vain noin 3500 nimisuojatulla tuotteella eli huomattavasti rajatummalla tuotemäärällä verrattuna luomuun. Kyseessä on siis oikeasti uniikeista lisäarvotuotteista, jotka lisäävät ideaalitapauksissa alueidensa elinvoimaa. Merkittävä positiivinen heijastusvaikutus nimisuojatuotteilla on myös alueen muille toimialoille kuten ravintola- ja matkailusektorille. Täyden hyödyn kukin toimijaverkostossa saa, kun tuotteita käytetään ja niistä kerrotaan aktiivisesti yhdessä.

Lappilaisilla onkin täysi syy olla ylpeitä näistä nimisuojatuotteistaan, jotka toimivat lippulaivoina muillekin Lapin erityisyyksille.

Lue lisää

UUSIA SÄHKÖISIÄ SOVELLUKSIA PORONHOITOON

Tietotekniikan tuominen poroaidalle vaatii laitteilta säänkestävyyttä. Kauniina kesäyönä kaikki on mahdollista, jopa läppärin käyttö testeissä. Huonossa kelissä käytettävät älylaitteet kuten tabletit ja puhelimet pitää suojata hyvin kosteudelta ja kylmältä.

Poronhoitoon liittyvien sähköisten sovellusten tekeminen aloitettiin laajemmin reilut parikymmentä vuotta sitten. Tunnetuimmat niistä ovat olleet paliskuntien kirjanpito-ohjelma, korvamerkkirekisteri ja paliskuntien paikkatiedot. 

--- Teksti: Kirsi Muuttoranta ja Matti Särkelä. Kuva: Kirsi Muuttoranta ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Viime vuodet ovat olleet hiljaiseloa asiassa, liekö aika mennyt somen käytön opetteluun. Etenkin nuoret poronhoitajat ovat tehneet esityksiä uusien, sähköisten porosovellusten saamiseksi. Vasama-hankkeessa suunnitellaan sähköisiä työkaluja helpottamaan poronhoidon tiedonkulkua ja itse poronhoitotyötä. Nyt suunnittelupöydällä hankkeessa ovat mm. eVasalauta, eLukulauta ja eOstokirja/eTeuraslauta.

eVasalaudan eli vasanmerkintäsovelluksen perusideana on, että paliskunnan valitsemat merkkien kirjaajat voivat kukin kirjata omaan puhelimeensa kaikki näkemänsä vasat. Tiedot päivittyvät automaattisesti työnjohtajan lautaan, jossa ne näkyvät ehdotuksina. Kun muutama henkilö on ehdottanut samalle vasalle samaa omistajaa, ehdotukset vahvistuvat tiedoksi. Jos taas joku ilmoittaa tälle samalle vasalle eri merkin kuin muut, sovellus ilmoittaa ristiriidasta, joka pitää tarkastaa erikseen. Lisäksi työnjohtajan lauta välittää säännöllisesti muille tietoa auki olevista numeroista, jolloin jokainen voi etenkin loppuvaiheessa keskittyä seuraamaan vasoja, joita ei ole vielä saatu emiinsä. Aivan kuten ennenkin, vasalautaan saadut merkinnät käydään läpi huutamalla entiseen tapaan, jolloin kaikki voivat olla mukana seuraamassa tuloksia.

Vasanmerkinnässä sujuva tiedon siirtyminen nopeuttaa katselua. Jos tieto saaduista ja auki olevista vasoista kulkee nopeasti henkilöltä toiselle, aidalla kuluva aika lyhenee huomattavasti. Sähköinen tieto helpottaa myös vasojen leikkaamista etenkin kun vasoja on paljon: sama eVasalauta saadaan jaettua useammalle henkilölle, jolloin kaksi tai jopa kolme henkilöä voi kertoa vasalle leikattavan merkin.

Suunnittelupöydällä on myös sovellus poroerotuksissa ja poronlihan elintarvikeketjussa tarvittavien tietojen kirjaamiseen ja välittämiseen eteenpäin.

Elo- ja teurasporojen lukemisen vienti verkkoon mahdollistaa tulevaisuudessa tiedon sujuvan tallentamisen ja siirtämisen suoraan paliskunnan haltuun (LukuPoro). Tarvittavia osia tiedosta voi jakaa myös ulkopuolelle, kuten valvoville viranomaisille ja lihanostajille. Ajantasaisen tiedon avulla jokainen paliskunnan osakas voi nähdä tilanteen omien elo- ja teurasporojensa osalta. Tämä helpottaa teurastussuunnitelman noudattamista niin osakas- kuin paliskuntatasollakin.

Oma haasteensa on se, että tekniikan tuominen poroaidalle vaatii mahdollisuutta toimia ilman internettiä. Maastossa nettiyhteys on usein huono, mutta laitteet voivat yhdistyä toisiinsa ja päivittää tietoja lähiyhteydellä, kuten bluetoothilla. Toki lähiyhteyden ulottuvuus on rajallinen.

Suunnittelupöydällä on nyt myös netittä toimiva korvamerkkirekisteri. Nykyinen korvamerkkirekisteri suunnitellaan päivitettäväksi puhelinsovellukseksi, joka toimii myös ilman nettiyhteyttä (oudot merkit voi tarkistaa omalla puhelimella paikoissa, joissa perinteinen korvamerkkihaku ei ole onnistunut). Teknologian osalta joudumme ottamaan huomioon laitteiden säänkestävyyden, akkujen keston ja tiedon varman säilymisen. Lähtökohdan tulee olla se, että tiedot ovat varmemmin tallessa kuin paperilla.

Vasama-hankkeen aikana ehdimme tuottaa vain ns. rakennuspiirrokset kehitettäviin sovelluksiin. Työ on monimutkaista eikä onnistu Työmies-askin kanteen piirtämällä. Tarvitaan erittäin yksityiskohtaisia kuvauksia poronhoitotöiden käytännöistä ja siitä, miten tieto siirtyy eri vaiheissa. Paliskunnissa on yllättävän paljon erilaisia käytäntöjä ja vaihtelua niin töissä kuin tietojen kirjaamisessa. Sovellusten toimivuuden varmistamiseen tarvitsemme poronhoitajien osaamista rakennuspiirrosten kommentointiin ja kehittämiseen. Tämän vuoksi järjestämme palautetilaisuuksia eri paliskunnissa, joissa kerätään rakentavaa kritiikkiä suunniteltavista sovelluksista. Hankkeen tuloksena saadaan mallit sovelluksista, varsinainen sovellusten tekeminen voidaan aloittaa jatkohankkeessa.

Tiedon sähköistämisen tavoitteena on porotyön sujuvoittaminen niin kentällä kuin konttorissa. Olisipa tulevaisuudessa kätevää, kun samoja poroja ei tarvitsisi pyörittää moneen kertaan järjestelmästä toiseen. Teknisten sovellusten lisäksi haluamme selvittää myös muita oikoteitä. Ehkä paperille (käsin) kirjoitettuja tietoja voisi skannata sähköiseen muotoon: esimerkiksi teurasporolistat voisi saada kuvantunnistusohjelman avulla tiedostoksi. Nykytekniikka mahdollistaa uusia työkaluja, joista voisi saada sähköisyyttä myös porotalouteen. 

 

Vasama-hanke

Poronlihan tuotannon ja myynnin digitiedon kehittäminen (Vasama) -hanketta toteutetaan 1.6.2022–31.10.2023 ja sen kokonaiskustannukset ovat 184 euroa. Se on saanut EAKR-tukea 147 203 euroa Lapin liiton myöntämänä.

Vasaman avulla rakennetaan mallit sovelluksista, joiden avulla poronhoitotöihin liittyvä tiedonkulku helpottuu. Lisäksi porotuotteiden myyjille tarjotaan verkkovalmennusta myynnin avuksi.

Hankkeen toteuttajina ovat Lapin ammattikorkeakoulu/projektipäällikkö Kirsi Muuttoranta ja Paliskuntain yhdistys.

Lue lisää

LAIHA SOPU ON PAREMPI KUIN LIHAVA RIITA

Poropoliisi Jarmo Ahonen on valmis sovittelevaksi osapuoleksi aina silloin kun sovittelua kaivataan. 

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Huhtikuussa poronhoitoalueen pohjoisten kuntien poropoliisina työnsä aloittanut Ahonen on työskennellyt poliisina yli 30 vuotta eteläisemmissä Suomen osissa. Muualta Suomesta tulleena hänellä ei ole jääviysongelmia laajalla alueella toimiessaan.
– Mielenkiintoinen alahan tämä on. Työ on monella tapaa erilaista kuin eteläisemmässä Suomessa, hän sanoo.

Erilaisuutta perinteiseen poliisintyöhön verrattuna edustaa muun muassa se, että työn pohjana on poronhoitolaki. Työnkuvaan kuuluvat esimerkiksi poronhoitoon liittyvien rikkomus-, varkaus- ja petosepäilyjen tutkiminen.
– Tässä vaiheessa on käyty vanhoja juttuja läpi, mutta pääasiassa tämä on ollut vielä paljolti opettelua ja tutustumista poronhoitoon.

Ahonen on vieraillut jo muutaman kerran poroerotuksissa.
– Olin juuri kolme päivää erotuksissa katsomassa, mitä siellä tapahtuu. Olen oppinut, että poronhoito on hieno, perinteinen elinkeino, jossa tehdään kovasti töitä.

Mikä on poropoliisin viesti poronhoitajille?

– Toivon kaikille voimia työhönsä tämmöisenä aikana, kun poronhoidolla on haasteita. Laiha sopu on parempi kuin lihava riita, sillä ajatuksella olen liikkeellä. Yritän olla apuna sovittelussa aina silloin kun sitä kaivataan ja tarvitaan.

Poropoliisi

• Toiminta-alueena koko Lapin poliisilaitoksen alue
• Asemapaikkana Kittilän poliisiasema

Lue lisää