KATSE NURMEEN

Korsiintunut rehu soveltuu porolle huonosti. Nuorena korjatulla lehtevällä ja hyvin säilyneellä nurmirehulla voidaan säästää väkirehukustannuksissa. Niitä ensimmäinen sato ennen korren muodostusta.

--- Teksti: Laura Post. Kuvat: Laura Post ja POROTAKU-hanke ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2022.

Jos kasveilla on hyvät kasvuolosuhteet heti alkukesästä (maan pH, vesitalous, kuohkeus) ja riittävästi ravinteita, ne tuottavat suvullisten versojen lisäksi myös runsaasti sulavia ja maittavia lehtiversoja. Tästä syystä ensimmäisen sadon riittävä lannoitus, heti kun vihreää alkaa maan pinnalle ilmestyä, on erittäin tärkeää. Lannoitepanokset kannattaa kohdentaa parhaille lohkoille, jos niitä on niukasti.

Nurmikasvit tuottavat siemenet kerran kesässä kortisen varren päässä olevaan tähkään tai röyhyyn. Jos ensimmäisen sadon niittää myöhään, kun yli 80 % tähkistä on näkyvillä, on kuituista kortta rehussa paljon ja sulavuus kehno. Tällöin jälkikasvun suvullisista versoista vain alle 20 % tuottaa tähkän, ja syysadosta tulee hyvin lehtevää ja vähäkuituista. Talvella ruokinnassa on kaksi täysin erilaista säilörehuerää.

Kuva 1. Rehu alkaa olla korjuukypsää. Kuva PORUTAKU-hanke.

Kevätsadon sopiva korjuuhetki on satotavoitteesta riippuen kehitysasteella 3–4. Kun kehitysaste on 3, joissakin timotein korsissa tähkä on osittain näkyvissä (kuva 1). Kehitysasteessa 4 puolella korsista tähkä yltää ainakin osittain viimeisen lippulehden yläpuolelle (kuva 2). Kun kasvusto on vanhentunut kehitysasteeseen 5, on yli puolella korsista jo tähkän alapuoleinen ruoti näkyvillä.

Kuva 2. Korjaa rehu viimeistään tässä vaiheessa. Kuva PORUTAKU-hanke.

Eri lohkojen kasvustot vanhenevat eri tahtiin lämpösummasta riippuen, eivätkä kesät ole veljeksiä. Omien nurmilohkojen kehitysastetta kannattaa seurata tiiviisti. Ensimmäiselle sadolle on olemassa myös lämpösummaan perustuvia D-arvoennusteita (kuten www.karpe.fi/darvoennuste.php). Edelliskesänä KARPE:n mukaan nurmi olisi pitänyt niittää Rovaniemen Apukassa 24.6., jotta D-arvo olisi ollut 700 g/kg ka. Tällöin valmiin säilörehun D-arvo olisi ollut korjuu- ja säilöntätappioiden jälkeen vielä yli 680 g/kg ka.

Luonnonheinätkin vanhenevat, mutta korrenmuodostus on luultavasti keskimäärin hitaampaa kuin timoteilla. On silti todennäköistä, että luonnonheinien energia-arvo on pitkään eläinten ravitsemukseen jalostettua timoteita huonompi, mikäli ne niitetään samaan aikaan. Luonnonheinistä jää vähemmän syömätöntä kortta, mutta todellinen energian saanti voi olla jopa vähäisempää.

Porot syövät merkittävästi enemmän lyhyttä silppua

PORUTAKU-hankkeessa on havaittu silputun rehun syönnin olevan huomattavan paljon parempaa kuin samalta lohkolta samanaikaisesti korjatun silppuamattoman rehun. Monet poronhoitajat ovat huomanneet saman ja silppuavat paaleja ruokinnan yhteydessä. Jos rehun levitys puhaltamalla ei ole ruokintateknisesti välttämätöntä, kannattaa silppu tehdä jo korjuuvaiheessa sellaisella paalaimella, johon saa teriä viiden senttimetrin välein. Silputtu rehu tiivistyy paaliin huomattavasti pitkää silppua paremmin, jolloin myös muovikustannukset ovat pienemmät.

Minimoi rehun pilaantumisen riski säilöntäaineella

Pilaantunut säilörehu voi johtaa poron sairastumiseen, luomiseen ja jopa kuolemaan. Ainakin se vähentää säilörehun syöntiä ja sitä kautta lisää muiden rehujen tarvetta. Jos säilöntäainetta ei käytetä, kasvaa riski säilörehun pilaantumiselle huomattavan suureksi. Biologiset säilöntäaineet toimivat hyvin esikuivatuissa rehuissa, hapot myös hieman kosteammissa, mutta ilman esikuivatusta hapollakaan on vaikeaa saada hyvää säilöntälaatua.

Kuva 3. Rehuanalyysi ilman säilöntäainetta tehdystä rehusta. Rehu ei ole saavuttanut mikrobien kasvua estävää happamuutta ja käymislaatu on huono.

Ohessa analyysitulos säilörehusta (kuva 3), jossa säilöntäainetta ei ole käytetty lainkaan ja lopputuloksena on pahalle haisevaa rehua. Kuiva-ainetta rehusta on 28,4 % eli rehu on kosteahkoa. Tällaisessa rehussa mikrobien kasvu estyy vasta, kun pH on alle 4,1. Ilman säilöntäainetta voidaan vain toivoa, että säilövää maitohappoa muodostuu. Tässä tapauksessa niin ei ole käynyt ja siksi rehun pH on jäänyt erittäin korkeaksi. Mikrobit ovat pystyneet siis hajottamaan säilönnän aikana rehua ja kaikkia epätoivottuja käymistuotteita (haihtuvat hapot, liukoinen typpi, ammoniakkityppi) on muodostunut liikaa.

Kun kuiva-aine on alle 30 %, pitäisi rehun pH saada nopeasti alas. Silloin kannattaa käyttää happoa tai vähintään biologisena säilöntäaineena homofermentatiivisia maitohappobakteereja. Kuiva-aineen ollessa 30–50 % rehun pH:ta ei tarvitse saada niin matalaksi, mutta hiivojen ja homeiden kasvu sekä sitä myötä rehun lämpeäminen tulisi pystyä estämään. Säilöntäaineeksi kannattaa valita propionihappoa sisältävä tuote tai biologisista säilöntäaineista heterofermentatiivisia bakteereja sisältäviä tuotteita.

Sadonmuodostukseen tarvittavat pääravinteet

Typpi on tärkein nurmen tarvitsemista ravinteista. Lisäksi kaliumia tarvitaan nurmen kasvuun lähes saman verran kuin typpeä. Pohjoisen maaperässä ei ole juurikaan reservikaliumia, joten se täytyy sinne lannoitteena lisätä. Kaliumista kärsivä kasvusto kuivuu herkästi pystöön hellekesinä (kuva 4). Kaliumin puute heikentää myös nurmen talvehtimista, jolloin kasvustoon tulee aukkoja.

Kuva. Keltaiset lehdet kertovat kaliumin puutteesta. Kun puutosoireet näkyvät kasvustossa, on satotaso jo rajoittunut merkittävästi.

Jos maaperä on hapan, nurmien ravinteiden saanti heikkenee. Lannoituksen myötä maaperän pH laskee vuosittain ja kalkitus olisi tärkeää tehdä nurmien uusimisen yhteydessä kaikille lohkoille maan kasvukunnon ylläpitämiseksi. Kasvit muodostavat yhteyttäessä sokereita aina, kun auringonvaloa on saatavilla. Jos nurmen kasvu on rajoittunutta esimerkiksi ravinteiden niukkuuden takia, on tyypillistä, että säilörehussa on suuri, yli 150 g/kg ka, sokeripitoisuus. Liiallinen sokeri aiheuttaa porolle hapanpötsiä ja löysää sontaa kohtuullisillakin väkirehumäärillä.

Pellon kasvuolosuhteiden heikentyessä luonnonheinät valtaavat alaa. Talvituhojen jälkeen nurmen aukkopaikat kannattaa paikata vuosittaisilla täydennyskylvöillä. Luonnonheinissä on mahdollisesti terveydelle hyödyllisiä kasveja, mutta vastapainona myös haitallisia kasveja, joten sekakasvustojen kokonaisvaikutusta on vaikeaa arvioida. Jos nurmet uusitaan harvoin ja kasvustossa halutaan säilyttää niin sanotut kylvöheinät mahdollisimman pitkään, vanha nurmi olisi ennen kyntöä hyvä lopettaa glyfosaatilla, jotta luonnonheinät eivät estä kylvettyjen siementen kasvuun lähtöä alkuunsa.

Lisätietoja:
laura.post@lapinamk.fi tai
040 514 3527

Lue lisää

SOKLIN TULEVAISUUS PUNTARISSA

Savukosken ainutlaatuinen luonto ja poronhoito hengähtivät helpotuksesta, kun korkein hallinto-oikeus antoi maaliskuussa paljon odotetun päätöksen Soklin kaivoshankkeessa. Huhtikuussa paikalliset tekivät ympäristöministeriölle esityksen alueen suojelusta. Suojelu turvaisi luontoa ja mahdollistaisi alueen pidemmän tähtäimen kehittämistä sen omista vahvuuksista lähtien. Hellittääkö vuosikymmeniä jatkunut epävarmuuden arki vihdoin?

--- Teksti: Sanna Hast. Kuvat: Jenni Nousu ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2022.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Soklin kaivokselle vuonna 2018 myönnetyn ympäristö- ja vesitalousluvan. KHO:n vuosikirjapäätös (KHO:2022:38) palautti luvan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi eritoten vesienhallinnan merkittävien epävarmuuksien ja vesistövaikutusten riskien vuoksi. Kemijoen latvat, Soklioja ja Nuorttijoki, alkuperäinen järvitaimenkanta, ainutlaatuiset Soklin ahot, sekä alueen vuosisatainen perinne ja elinkeino, saivat KHO:lta arvoisensa tunnustuksen.

KHO:n antama päätös on historiallinen Savukosken erämaisen luonnon ja poronhoidon kannalta. Soklin kaivosta on suunniteltu Savukoskella vuosikymmeniä. Yhtä pitkään sitä on myös vastustettu. KHO katsoi, että kaivoshanke on mittakaavaltaan ja ympäristöriskeiltään sen laatuinen, etteivät selvitykset ja lupaehdot kyenneet riittävästi turvaamaan ekologiselta tilaltaan erinomaisia vesistöjä ja erityisiä luonnonolosuhteita.

KHO otti päätöksessään kantaa myös poronhoidon erityiseen oikeuteen.

Koska kaivosalue sijaitsee erityisellä poronhoitoalueella, on asiassa otettava huomioon poronhoitolain 2 §:n mukainen velvoite, jonka mukaan alueella olevaa maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. KHO-päätös toteaa, että suunniteltu kaivostoiminta tulisi aiheuttamaan haittaa Kemin-Sompion paliskunnan poronhoidolle. Hankkeen kokonaisuus ja koko toiminta-aika huomioiden, päätöksessä arvioidaan, että haitta voi kasautua poronhoidolle poronhoitolaissa tarkoitetulla tavalla huomattavaksi.

Lainsäädäntö luonut epävarmuuden olosuhteet

Sokli on 55 vuoden aikaisen historiansa ansiosta erittäin kirkas esimerkki siitä, miten Suomen kaivoslainsäädäntö luo olosuhteet jatkuvalle epävarmuudelle, jos maaperässä sattuu sijaitsemaan taloudellisesti kiinnostava malmio. Alueella oleva elinkeinotoiminta ei sovi suunnitellun kaivoksen kanssa yhteen. Tästä kertoo se, että yhteensovittamiseen tähtäävä suunnittelu on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen ja oikeuskamppailut jatkuvat.

Paikallisten mahdollisuudet vaikuttaa kotiseutunsa muunlaiseen kehittämiseen ovat ohkaiset, kun kaivoshanke leijailee jatkuvasti mahdollisuushorisontissa. Oikeusprosessit kuluttavat ja ajatus oikeudenmukaisuuden toteutumisesta on vähintäänkin hämärtynyt vuosikymmenten aikana. Sitkeästi taisteluita on silti käyty, mikä kertoo osaltaan siitä, mistä ei haluta luopua.

Kemin-Sompion paliskunta on aktiivisesti hakenut oikeutta kaivoksen jokaisen suunnitteluprosessin käänteessä, koska hanke olisi paliskunnan poronhoidon kannalta kuolinisku. Alueen ainutlaatuisuuden vaaliminen yhdistää paikallisia toimijoita laajalti, elinkeinotaustasta riippumatta. Hankkeen kaikki suunnitteluvaiheet on viety oikeusasteisiin. Aluekehittäminen ja elinkeinotoiminta halutaan perustaa muuhun kuin yhden lyhytaikaisen ja luonnon kannalta tuhoisan teollisuushankkeen varaan.

Suojelu mahdollistaisi alueen kehittämisen ilman kaivosuhkaa

Paikalliset toimijat yhdistivätkin jälleen voimansa Soklin alueen turvaamiseksi, kun Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenyhdistys Sompion luonnonystävät, SLL Lapin piiri, Sokli Erämaana -liike sekä Kemin-Sompion paliskunta esittivät huhtikuun alussa ympäristöministeriölle Savukosken Tulppion alueen suojelua ja liittämistä Urho Kekkosen kansallispuistoon. Suojeluesitykseen sisältyy myös Soklin kaivosalue. Tulppion alue muodostaisi ekologisen käytävän nykyisen UKK-kansallispuiston, Värriön luonnonpuiston ja Tuntsan erämaan välille.

Laajennusosaan sisältyvät kansallispuiston yläpuolisen Nuorttijoen luonnontilaiset latvavedet, joissa elää alkuperäinen järvitaimenkanta. Suojelualueen sydämessä olisivat Soklin ahot, laajat puuttoman kivennäismaan alat, jotka ovat syntyneet Soklin jääjärven altaan painanteisiin. Niillä esiintyy erilaista niitty- ja nummikasvillisuutta ja katajaa. Soklin ahot on arvioitu globaalisti ainutlaatuiseksi luontotyypiksi, jolla on erityisiä luonnonarvoja.

Maakuntakaavassa on merkintä Tulppion alueen ekologisesta yhteystarpeesta. Alueen nykytila on metsähakkuiden vuoksi osin heikentynyt, mutta ennallistettavissa. Luontoarvot on mahdollista palauttaa. Ennallistaminen edistäisi osaltaan kansainvälisiä tavoitteita luontokadon pysäyttämisestä. Luonnon virkistyskäyttö ja paikalliset elinkeinot hyötyisivät suojelusta.

Esitys suojelusta on jälleen yksi paikallisten tapa ilmoittaa kaivosta suunnitteleville ja kauempana oleville päättäville tahoille, miten alueella on eletty ja halutaan jatkossakin elää: luontoa arvostaen ja sen kanssa eläen.

Lähteet:

KHO:2022:38
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1647851309062.html

SLL Sompio 4.4.2022, Tulppion aluetta Savukosken itärajalla esitetään liitettäväksi Urho Kekkosen kansallispuistoon
https://www.sll.fi/sompio/2022/04/04/tulppion-suojeluesitys

Lue lisää

POROKOIRAT AVUKSI RAADON ETSINTÄÄN

Reijo Hynynen, Raisa Korpela ja Jääkäri harjoittelemassa. Jääkärille annetaan haju 'raatosankossa' hajustetulla rätillä. 

Kun Reijo Hynyseltä, 70, kysyttiin reilu kymmenen vuotta sitten, kiinnostaisiko häntä kokeilla koirien kouluttamista poronraatojen etsintään, innostui hän ideasta heti. Sittemmin hän on kouluttanut poliisintyöstä saamallaan ammattitaidolla useita koirakoita raadonetsinnän saloihin.

--- Teksti: Sarai-Natalia Kela. Kuvat: Kirsi Muuttoranta ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2022.

Reijo on oululainen eläköitynyt poliisi. Reijo on toiminut työssään koiran ohjaajana 34 vuotta, viimeiset kymmenen niistä ruumiskoiran ohjaajana. Poliisikoiravuosina hän koulutti omia ja muiden koiria, ja kilpaili sekä siviili- että poliisikoirakisoissa. Nykyään Reijo kouluttaa lähinnä erilaisia etsintäkoirakoita.
- Mieleenpainuvimpia etsintöjä ruumiskoirien kanssa ovat aikoinaan olleet Thaimaan tsunamin uhrien etsintä, ruumisetsinnät Euroopan maissa sekä Kosovon joukkohautojen etsintä.

Kesällä 2009 Suomussalmen kunta käynnisti Petoseutuhankkeen, jonka tarkoituksena oli kehittää porotaloutta ja toimia koko poronhoitoalueen pilottina. Hankkeen rahoitti Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksien kautta. Hankkeen osatoteutuksena oli petovahinkojen ja petohavaintojen etsintä- ja yhteistyömallin kehittäminen, jonka yhtenä toimenpiteenä haluttiin kouluttaa muutamia lapinporokoiria poronraatojen etsintään, ja näin tarkastella koirien käytön kannattavuutta raadonetsinnässä.
- Hankkeesta oltiin yhteydessä Poliisikoiralaitoksen johtoon kysellen, että löytyisikö sieltä halukasta kouluttajaa kokeilemaan, voiko poronraatoja etsiä koirien avulla. Asia oli heti niin mielenkiintoinen, ettei minun tarvinnut kauaa miettiä osallistumista.

Jääkäri hakee raadon hajua pihalle asetelluista purkeista.

Kuten kaikki koirien kanssa suoritettava etsiminen, myös poronraadon etsintä perustuu koiran nenänkäyttöön ja sen opettamiseen koiralle. Reijo muistuttaa, että myös ohjaajat on samalla koulutettava koirien kanssa työskentelyyn. Koiran käyttäytymistä maastossa tulee osata tulkita. Koulutuksessa koira pyritään saamaan kiinnostuneeksi poronraadon hajusta esimerkiksi purkkiradan avulla, minkä jälkeen siirrytään maastoon etsimään oikeaa raatoa tai raadonkorviketta.
- Toistojen kautta saadaan poronraadon haju koirien mieleen niin, että ne ilmaisevat raadon, vaikka sellainen sattuisi vastaan kesken kalastusreissun.

Reijo korostaa luonteen merkitystä arvioitaessa koiran soveltuvuutta raadonetsintään. Koiran tulisi olla sopivan temperamenttinen, hermorakenteeltaan terve ja hyvän toimintakyvyn omaava. Tällä tarkoitetaan sitä, että koira uskaltaa toimia ja hakea hajua, eikä vain pyöri ohjaajansa jaloissa. Rakenteellisesti koiralla olisi hyvä olla sään kestävä turkki sekä riittävän korkeat jalat, jotta se pystyisi kulkemaan haastavammissakin maastoissa. Kuonon tulisi olla mielellään pitkähkö, jotta hajupinta-alaa olisi riittävästi.

Petoseutuhankkeen jälkeenkin Reijo on järjestänyt raadonetsintäkoulutuksia poronhoitoalueella. Koulutuksiin on osallistunut sekä poro- ja lammastilallisia että ihan aiheesta kiinnostuneita siviilikoiraharrastajia. Reijo suosittelee poronhoitajia kouluttautumaan porokoiriensa kanssa raadonetsintään.
- Poro- ja lammastiloilla yleensä on jo työkoiria. Niiden kouluttaminen myös raadonetsintään on taloudellisesti kannattavaa – mitä vähemmän raatoja jää hukkaan, sen parempi.

'Raatosankko', johon on koottu poronruhon osia, verta ja sisäelimiä. Sankkoa on pidetty lämpimässä tilassa useita päiviä ja näin on luotu keinotekoinen raato. 

Halutessaan kuka vain voi tilata Reijon pitämään koulutuksen raadonetsinnästä. Koulutus on kolmepäiväinen, joten osallistujia olisi hyvä olla seitsemästä kymmeneen koirakkoa, jotta järjestäminen on kannattavaa.
- Olisi suositeltavaa, että tulevaisuudessa jokaisella poro- ja lammastilalla olisi koulutettu etsintäkoira, jolloin raatoja jäisi vähemmän löytymättä ja koira pitäisi näin omalta osaltaan huolen tilan taloudesta. Lisäkoulutuksena koira olisi hyvä opettaa ajamaan myös verijälkeä, mistä olisi hyötyä esimerkiksi liikenteessä loukkaantuneen eläimen jäljittämisessä.

Soveltuvatko lappalaiskoirarodut poronraatojen etsintään?

Reijon mukaan lappalaiskoirarodut ovat yleisesti ottaen riittävän hyviä etsintäkoiriksi. Roduissa on kuitenkin yksilöllisesti paljon luonne-eroja, jotka voivat joidenkin koirien kohdalla olla haasteellisia raadonetsinnän kannalta. Myös esimerkiksi palveluskoiraroduissa on hyviä vaihtoehtoja raadonetsintäkoiriksi.
- Oli rotu mikä tahansa, niin raatokoiran valinta on hyvä aloittaa pennun hankinnasta. Vilkas, rohkea ja nenäänsä käyttävä pentu on erinomainen aihio, josta lähteä työstämään työkoiraa tilalle raadonetsinnän tarpeisiin.

Artikkelin kirjoittaja työskentelee Lapin ammattikorkeakoulussa.

Lue lisää

POROA KOIRILLE

Koiranomistajat arvostavat yhä enemmän tuotteita, jotka ovat kotimaisia, ja joiden alkuperä tunnetaan. Pororaaka-aine sopii hyvin kotimaisiin tuotteisiin, sillä koiraharrastajat pitävät poroa puhtaana, terveellisenä, laadukkaana ja turvallisena vaihtoehtona lemmikin ruokintaan.

--- Teksti: Niina Mattila ja Mikaela Sauvala. Kuvat: Mikaela Sauvala ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2022.

Kotimaisuuden arvostuksen noususta kertoo se, että lähes kaksikymmentä vuotta sitten Suomesta lopetettu koiran kuivaruokien valmistus on aloitettu uudelleen kolmen uuden yrityksen voimin.

Yksi näistä koiranruokayrityksistä on kuusi vuotta sitten perustettu Dagsmark Petfood, joka käyttää tuotteissaan raaka-aineena myös poroa. Alkuun Lappi-kuivaruuan raaka-aineena oli poro, mutta Lappi-koiranruuan menekin kasvaessa tuli eteen ongelma pororaaka-aineen saatavuuden kanssa. Koska kotimaisen poron saatavuus on rajallista, ei suuren volyymin porotuotetta pystytty enää valmistamaan. Yrityksellä on kuitenkin edelleen tuotteissaan poronnahkapuruluut sekä uutena kokeilussa koirien märkäruoka, jossa mukana on poroa.

Honkajoki Oy on Suomen johtava eläinperäisten sivutuotteiden käsittelijä ja jalostaja. Poroteurastamoilta Honkajoelle toimitettavista porosivutuotteista valmistetaan käsittelylaitoksessa Reindeer Meal -nimistä rehuraaka-ainetta. Honkajoen Reindeer Meal on suomalaisesta porosta valmistettu eläinvalkuainen, jota voidaan käyttää osana lemmikki- ja rehuravintoa.

Koirien raakaruokinta on suuressa suosiossa, ja myös pakastetuissa raakatuotteissa poro on kiinnostava raaka-aine. Suurin kotimainen toimija raakaruokabisneksessä on pietarsaarelainen Mush, joka on tuttu toimija myös usealle poroteurastamolle. Mush käyttää poroa osana raakapakastetuotteita, jolloin teurastamolta toimitettavan raaka-aineen laadun merkitys korostuu entisestään, sillä tuotteita ei rehun valmistusvaiheessa kuumenneta.

Pororaaka-aineille olisi siis kysyntää enemmän kuin tällä hetkellä on tarjontaa. Pororaaka-aineista maksettava hinta on myös tällä hetkellä kohtalaisen hyvä. Poroelinkeinon tulotason, kuten myös ekologisen kestävyyden parantamiseksi nyt olisi korkea aika miettiä, kuinka pystyisimme hyödyntämään poron mahdollisimman tarkoin. Vaikka kysyntää pororaaka-aineille tuntuu jalostusyrityksillä olevan, voisi miettiä myös valmiiden koiratuotteiden pienjalostusta paikallisemmin poroteurastamoiden läheisyydessä.

Poroteurastuksessa syntyy sivutuotteita, joiden käyttömahdollisuudet koiratuotteisiin ovat lähtökohtaisesti erilaisia. Varsinaiset poronlihat (kaulalihat, kalvolihat ja leikkujäte) ovat valkuaispitoisia raaka-aineita, joiden rasvapitoisuus vaihtelee lihan laadun ja teurastusajankohdan mukaan. Poronkuu lisää lihan rasvaisuutta. Myös munuainen on valkuaispitoinen, ja usein myös rasvapitoinen raaka-aine

Poron maksa on ravintorikas raaka-aine, joka sisältää mm. rautaa, kuparia, A-, B₂-ja B₁₂-vitamiineja sekä biotiinia. Maksaa ei saa syöttää koiralle suuria määriä. Herkkupaloissa ja lisäravinteena maksa on erinomainen raaka-aine. Poron mahat sisältävät paljon energiaa ja niissä olevan valkuaisen sulavuus on korkea. Mahoja ei kuitenkaan saa käyttää koiralle ainoana ravintona. Erityisesti pötsiä pidetään usein koiralle ns. terveysravintona. Pötsin hyödyntäminen kuitenkin edellyttää pötsin pesemistä ennen rehukäyttöä.

Sidekudosta sisältäviä poronosia ovat keuhkot, utareet, perna, korvat, jänteet, nahka ja rustot (henkitorvi, kurkunpää). Sidekudosta sisältävien osien ravintoarvo on heikko, mutta ne soveltuvat käytettäväksi täydentävänä osana koiranruokaa sekä esimerkiksi herkkupalatuotteisiin. Poronpää sisältää paljon kivennäisaineita, mm. kalsiumia, fosforia, magnesiumia ja seleeniä. Pää soveltuu koiralle kivennäistäydennykseksi, mutta ei ainoaksi ravinnoksi.

Poronveri sisältää paljon korkealaatuista valkuaista, jolla on hyvä sulavuus. Veressä on paljon rautaa, natriumia ja vitamiineja, joten sekin on ravintorikas raaka-aine. Veri on kuitenkin helposti pilaantuva ja bakteereille lähes täydellinen kasvualusta, tästä syystä veri on pakastettava tai keitettävä nopeasti. Verta annetaan koiralle kerrallaan vain pieninä määrinä osana muuta ravintoa, sillä koiran ruuansulatus kestää huonosti isoja veriannoksia.

Poron luut toimivat kivennäistäydennyksenä koiranruokinnassa, ja erityisesti raakaruokinnassa luilla on suuri merkitys osana koiran ravitsemusta. Mikäli luita käytetään ruokinnan osana, suositellaan raaka-aineena käytettäväksi nuorten eläinten luita tai raavaista eläimistä vain pehmeämpiä luita kuten kylkiluita ja rintalastaa. Kovempia luita voi käyttää koiralle ajanvieteluina tai 'hammasharjana'. Poronsarvi ei ole varsinainen rehuaine, mutta soveltuu hyvin koiralle puruleluiksi. Sarvi sisältää runsaasti kivennäisaineita ja kollageenia, minkä ansiosta se on kimmoisaa pureskeltavaa. Poronsarvi voi sopia pureskeltavaksi myös sellaisille koirille, jotka ovat joillekin muille eläinraaka-aineille allergisia.

Poroteurastamoilla helposti talteenotettavia sivutuotteita, kuten elinnippuja ja kaulalihoja hyödynnetään jo hyvin. Myös päitä ja koparoita sekä paikoin myös pötsejä toimitetaan poroteurastamoilta Honkajoelle. Paljon raaka-aineita päätyy kuitenkin edelleen monttuun, sillä esimerkiksi pötsien tyhjentäminen on käsityövaltaista hommaa. Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa PoSiHIILI- Poroteurastuksen sivutuotteet hiilineutraaleiksi -hankkeessa pyritään löytämään ratkaisuja haasteellisemmin talteenotettavien poronosien hyödyntämisen helpottamiseksi mm. laitekehityksen avulla.

Rehuhygienian merkitys sivutuotteiden hyödyntämisessä

Poroteurastuksessa muodostuvien sivutuotteiden luokittelu, merkintä sekä kirjanpito ovat jo osa poroteurastuksen toimintaa. Kun sivutuotteita aletaan myydä rehuksi, tulee poroteurastamon huomioida rehulainsäädännön vaatimukset toiminnassaan.

Sivutuote- ja rehulainsäädäntö ovat rinnakkaista lainsäädäntöä. Tiettyyn sivutuoteluokkaan kuuluva sivutuote ei automaattisesti tarkoita, että se olisi rehukelpoista. Esimerkiksi kurkunpäät voidaan kerätä erilliseen laatikkoon luokan 3. sivutuotteena, mutta jos kurkunpäät nakataan likaiseen laatikkoon ja säilytetään teurastamon takapihalla, tuotteet pilaantuvat eivätkä sovellu rehuksi. Jos taas kurkunpäät nakataan puhtaaseen lihalaatikkoon rapinapussin sisään, jäähdytetään laatikon täyttymisen jälkeen ja edelleen jäädytetään, tuotteen rehukelpoisuus säilyy.

Rehupuolella on tiukemmat mikrobivaatimukset raakaruuaksi meneville sivutuotteille. Tämä vaatii poroteurastamolta viitseliäisyyttä huolehtia rehuksi menevät sivutuotteet asianmukaisesti. Raakaruuaksi menevien sivutuotteiden hintakin on huomattavasti parempi kuin kuumennusmassaan menevien sivutuotteiden.

Rehulainsäädännössä on joustavammat tulkinnat mikrobimäärien kohtalaiseen nousuun elintarvikepuoleen verrattuna. Esimerkiksi hieman kohonneet mikrobimäärät eivät välttämättä tee raaka-aineesta rehukelvotonta, jos tuotannon prosessi tuhoaa mikrobit. Tällaisia prosesseja ovat esimerkiksi kypsennyskäsittely sekä tehokkaampi painesterilointi.

Sivutuotteiden säilytyksessä huomioidaan sivutuoteastioiden merkinnät sekä säilytys. Rehuksi menevät raaka-aineet tulee säilyttää niin, etteivät ne likaannu tai pilaannu. Rehuksi menevien sivutuotteiden säilytyksessä tulee estää haittaeläinten pääsy tiloihin.

Poron sivutuotteiden hyödyntämisessä on tärkeää muistaa, että rehutoimijoiden tulee rekisteröityä tai hakea laitoshyväksyntää Ruokavirastosta. Mikäli poron sivutuotteita ei käsitellä, riittää rehualan toimijaksi rekisteröityminen. Jos taas sivutuotteista valmistetaan lemmikkieläinruokaa, tulee tila hyväksyttää rehulaitokseksi. Rehulaitoshyväksyntä on melko arvokas prosessi, minkä vuoksi poronhoitajien kannattaisi laittaa alueelle yksi rehualan laitos, jossa lemmikkieläimille valmistettavat tuotteet voidaan tehdä yhteisissä tiloissa.

Useat jakeet otetaan talteen poroteurastuksessa elintarvikekelpoisena. Tietyt jakeet ovat sivutuotelainsäädönnön mukaan suoraan sivutuotteita, kuten taljat ja sarvet. Osa jakeista siirtyy sivutuotteeksi toimijan niin päättäessä. Sivutuotetta ei saa enää palauttaa takaisin elintarvikeketjuun.

Kirjoittajat ovat Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoiman PoSiHIILI-hankkeen asiantuntijoita.

Lue lisää

PÄÄTTÄJÄN PAIKALLA - ARI-HEIKKI AIKIO

Juttusarjassa esitellään paliskuntain yhdistyksen hallituksen jäseniä

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Marilene Aikio ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2022.

Ari-Heikki Aikio, 54 v.

• Toiminut Utsjoen merkkipiiriin kuuluvan Paistunturin paliskunnan poroisäntänä vuodesta 2010 lähtien, viides kausi alkaa kesäkuussa 2022.
• Neljäs perättäinen kausi Py:n hallituksessa.
• Kotoisin Utsjoen kirkonkylästä, jossa asuu edelleen. Käynyt porotalouskoulun Kittilässä.
• Ollut lapsesta saakka mukana porotöissä.

Ari-Heikki Aikiolla on takanaan monta perättäistä kautta Paliskuntain yhdistyksen hallituksessa. Tämä johtuu siitä, että Py:n hallituksessa Saamelaiskäräjiä edustava hallitusjäsen Asko Länsman on Utsjoen merkkipiirin toisen paliskunnan, Kaldoaivin, osakas.
– Minun mielestäni ei ole väliä, vaikka merkkipiirillä olisi samasta paliskunnasta kaksikin jäsentä, koska arkipäivä ja tavoitteet ovat molemmissa paliskunnissa samanlaisia. Haluamme keskittyä tuottavuuteen, mutta Py:n hallituksessa jäämme taka-alalle tuottovaatimustemme kanssa. Epäilen vahvasti, että tulemme olemaan siinä asiassa vähemmistössä jatkossakin.

Hän kokee, että hallituksessa esillä olevien asioiden tärkeysjärjestys on muuttunut viime vuosina.
– Muuhun maankäyttöön liittyvien lausuntojen antaminen on lisääntynyt siinä määrin, että varsinaiseen poronhoitoon liittyviä asioita käsitellään vähemmän kuin ennen.

Mutta on Aikio nähnyt vuosien saatossa tapahtuneen hyviäkin muutoksia.
– Nykyisin pääsemme katsomaan lausunnot ennen kuin ne lähtevät eteenpäin. Ennen ei ollut näin, vaan ne tulivat hallituksen jäsenten nähtäviksi 'tiedoksi saatettuna'.

Maa- ja metsätalousministeriön asettama porolukutyöryhmä – johon kuuluu myös Py:n edustajia – valmistaa kymmenen vuoden välein esityksen poronhoitoalueen eloporomäärästä. Vuonna 2019 työryhmä esitti suurimmaksi sallituksi poroluvuksi 203 700 eloporoa alkavalle kymmenvuotiskaudelle, eli porolukuun ei tullut muutosta.
– Esitys ja siitä seurannut päätös ovat olleet tärkeimpiä tapahtumia näiden hallituskausien aikana. Oli hyvä, että poroluku säilyi ennallaan, toteaa Aikio, joka on itse tällä hetkellä alueellisena asiantuntijana tulevaisuustyöryhmässä.
– Alueelliset kuulemiset ovat tärkeitä, koska poronhoitoalue on laaja. Tosin työryhmässä voisi olla useampiakin paliskuntien edustajia kuin nykyiset neljä, hän sanoo ja toivoo, että alueiden ääntä kuultaisiin muissakin asioissa tarkemmin.
– Mielestäni valtioiden ja alueiden välisten asioiden neuvotteluissa pitäisi käyttää enemmän Py:n hallituksen jäseniä, koska he tuntevat oman alueensa tarpeet kaikista parhaiten.

Ylilukuinen poromäärä ei saisi olla investointituen saamisen este

– Yliluvun ei pitäisi vaikuttaa tukien saamiseen. Paliskunnalla ei ole mahdollista myydä rästiporoja. Ehkäpä poronhoitolakia pitäisi avata porojen vähentämisen kohdalta siten, että vastuu siirtyisi paliskunnalta niille osakkaille, jotka eivät noudata paliskunnan teurastamispäätöksiä, poroisäntä Ari-Heikki Aikio pohtii.

Lue lisää

PÄÄTTÄJÄN PAIKALLA - JANI JÄÄSKÖ

Juttusarjassa esitellään paliskuntain yhdistyksen hallituksen jäseniä.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Jaana Hangasvaara ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2022.

Jani Jääskö, 50 v.

• Toiminut Kittilän merkkipiiriin kuuluvan Alakylän paliskunnan poroisäntänä vuodesta 2013 lähtien.
• Toista kertaa Py:n hallituksessa. Kittilän merkkipiirin kaksi paliskuntaa vuorottelevat hallituksessa.
• Kotoisin Kittilän Kaukosen kylästä, asuu nykyisin Maunuvaaran kylässä, joka sijaitsee Alakylän ja Kaukosen puolessa välissä.
• Ollut jo lapsena mukana porotöissä.

Tämän jutun ilmestyessä Jani Jääskö on luovuttanut yhdeksän vuotta kestäneen poroisännyyden Antti Kantolalle. Paliskuntain yhdistyksen hallituksessa hän jatkaa kuitenkin hallituskauden loppuun saakka.
– Alkoi tulla mittari täyteen tätä hommaa. Yhdeksän vuoden aikana mukaan on tullut niin paljon varsinaisen poronhoidon ulkopuolelle kuuluvia asioita, että välillä pitää vetää henkeä. Vapaa-aikaa ei ole juuri ollut, Jääskö perustelee päätöstään.

Ulkopuolisiin asioihin kuuluu olennaisena osana tuulivoimahankkeiden seuraaminen. Keskeisille porojen käsittelyalueelle sijoittuva Tuohivaaran kuuden myllyn hanke on jo lyöty lukkoon Kittilän kunnassa, mutta suurempaa huolta aiheuttaa Peittoselän 50 tuulimyllyn hanke, joka koituisi todennäköisesti kuoliniskuksi Alakylän paliskunnan poronhoidolle. Tuohivaara opetti olemaan varpaisillaan, mutta se ei välttämättä riitä, koska paine tuulivoiman rakentamiselle on tällä hetkellä valtavaa.
– Tunkua on niin, että kun yksi yritys luovuttaa, toinen tulee heti tilalle. Tuulivoimateollisuus on iskenyt voimalla koko poronhoitoalueelle.

Aikaisemmin tuulivoimasta ei hallituksessa puhuttu

Jani Jääskön ensimmäinen kausi Paliskuntain yhdistyksen hallituksessa sijoittui 2010-luvun alkuvuosille. Silloin tuulivoimasta ei juuri puhuttu.
– Nyt siitä keskustellaan joka kokouksessa. Minusta tuntuu kuitenkin, että olemme jo auttamattomasti myöhässä. Onkin korkein aika linjata poronhoidon suhtautuminen tuulivoimahankkeisiin.

Toinen lähitulevaisuuden huolenaihe on sekavasta maailmantilanteesta ja yleisestä taloustilanteesta johtuva rehun ja lannoitteiden hintojen nousu. Hän arvioi, että hänen omat rehukulunsa ovat kasvaneet normaalista pelkästään tämän vuoden puolella tuhansia euroja.
– Kysymys kuuluu, kuinka paljon kulut nousevat jatkossa. Sekin jää nähtäväksi, että onko rehuja ja lannoitteita edes saatavilla tarpeeksi.

Jääskö tietää, että monet poronhoitajat ovat jättäneet hankimatta heinänviljelyyn tarvittavia lannoitteita, koska niiden hinnat ovat jopa kolminkertaistuneet alkuvuoden aikana. Luomuna viljelty heinäsato ei kuitenkaan ole välttämättä riittävä, jolloin talvella voidaan joutua hankkimaan kallista ostorehua tavallista enemmän.

Myös polttoaineiden hinnat ovat korkealla. Polttoaineen käyttömäärän kanssa on kuitenkin vaikea pelata, koska tietyt työhön liittyvät ajot on ajettava. Seuraava askel – sananmukaisesti – saattaakin olla paluu jalkatyöskentelyyn.
– Muistan vielä ajat, kun mustan maan aikaan liikuttiin kävelemällä, mutta kyllä paluu jalkapeliin tuntuu hieman kaukaiselta ajatukselta. Sen verran helppoon on totuttu, Jani Jääskö naurahtaa.

Lue lisää

POROPAIMENNUSTAPAHTUMA KORENTOKANKAAN AIDALLA

Kisan kärkikolmikko: I Suopunkitytön Pihkassa Poroon 'Rico', Anne-Mari Kovalainen, Palojärven paliskunta (kesk.). II Suopunkitytön Peurankairan Rugve 'Rugve', Eeva-Mari Äärelä, Lapin paliskunta (vas.). III Taigahaun Metka Morsiuslahja 'Metka', Taru Vallius. Kuva Vilma Sanaksenaho.

Porokoirakerholla 30-vuotisjuhlakilpailut Pudasjärvellä. Porokoirakerho ry järjesti 1.–3.4.2022 yhdessä Pudasjärven paliskunnan kanssa poropaimennustapahtuman Korentokankaan poroerotusaidalla.

--- Teksti: Vilma Sanaksenaho. Kuvat: Vilma Sanaksenaho ja Aino Karilas ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2022.

Perjantaina ja sunnuntaina järjestettiin taipumustestauksia ja itse poropaimennuskisaa jännitettiin lauantaina 2.4. Tapahtumaan oli kerääntynyt porokoiraharrastajia ympäri Suomen. Viimeksi Korentokankaan poroerotusaidalla on kisailtu poronpaimennuksessa vuonna 2010. Lapin AMK:n agrologiopiskelijoita oli myös mukana järjestämässä tapahtumaa.

Taipumustestissä katsotaan onko koiralla luontaista taipumusta porojen paimentamiseen ja kuinka koira suhtautuu poroihin. Kilpailemaan pääsee ennakkokarsinnan kautta tai suoraan, jos ohjaajalla on poromerkki ja koira on porotöissä. Kilpailussa oli tällä kertaa huikea 18 koiran osanotto, joista kymmenen koiraa oli työkoiria.
- Tänä vuonna kisoissa on ennätysosanotto, kun 8 ennakkoilmoittautuneen lisäksi porollisten koiria on kisaamassa 10. Aiempina vuosina niitä on ollut noin neljästä viiteen kisaamassa, toimistossa talkoileva Kirsi Muuttoranta kertoo.

Kilpailupäivä eteni niin, että osallistujat tutustuivat ensin tuomariston suunnittelemaan rataan nollakoiran kanssa. Paimennuskilpailussa rata on tarkoitus suorittaa mahdollisimman nopeasti.

Radan alussa kilpailijan piti jakaa pääaidassa olevat porot kahteen parttioon. Toinen parttio jätetään perimmäiseen aitaan ja toinen viedään pääaitaan. Ohjaajan tulee pyytää veräjät auki ja kiinni. Tämän jälkeen porot tulee saada pääaitauksesta kirnun läpi koppaan. Koiran tulee pysähtyä odottamaan ohjaajaa kirnun portille ja kun veräjä on suljettu, tulee porot pyöräyttää lopuksi kopasta kirnuun. Kilpailusuoritukseen on aikaa 15 minuuttia.

Paimennuskisan 2.4. tulokset olivat persoonallisesti esillä lähtölistassa. Vasemmassa reunassa koirakon sijoitus ja oikeassa pisteet. Kuva Aino Karilas.

Tänä vuonna rata on vaativampi, koska siinä parttio tuli jakaa kahteen. Aiemmissa kilpailuissa tehtävä on ollut viedä yksi parttio aidasta toiseen.
- Tärkeintä tehtävän suorittamisessa on koiran ja ohjaajan yhteistyö. Se on nimenomaan yhteispeliä, Kirsi Muuttoranta kertoo.

Kisassa käytettävät porot oli hankittu Pudasjärven ja Pintamon alueelta. Kilpailussa on hyvä, jos porot eivät ole tottuneita koiriin, jotta ne olisivat haasteellisempia paimentaa. Paimennuskisoissa tärkeää on niiden toteuttaminen paimennettavan eläimen ehdoilla.
- Porot on vuokrattu poromiehiltä tästä ympäriltä ja ne on vakuutettu, lisäksi poroja vaihdetaan tiheään, Kirsi Muuttoranta kertoo.

Kirsti Hassinen muisteli tapahtumassa porokoirakerhon ja poropaimennuskilpailun taustaa. Hassinen itse on ollut toiminnassa alusta asti mukana sekä koirien kanssa, että alkuaikoina myös kehittelemässä kilpailuita ja testejä. Kilpailut alkoivat vuonna 1995, jolloin ensimmäinen kilpailu järjestettiin Utajärvellä. Silloin kisattin myös Pudasjärven paliskunnan alueella.
- Tuolloin kaikki oli ihan uutta, aiemmin ei ollut ollut tällaisia taipumustestejä. Taipumustestejä oli tehty aiemmin lampailla, mutta se oli aivan eri asia. Jaakko Palovaara Narkauksen paliskunnasta oli se poromies, joka kehitteli poropaimennuskilpailuja- ja kokeita. Voidaan sanoa, että hän on poropaimennuksen isähahmo.
- Porokoirakerhon perustamisen taustalla oli ajatus nostaa lappalaiskoirien asemaa, sillä ne eivät olleet tuolloin kovin suosittuja. Siihen aikaan työkoiria oli melko vähän käytössä. Tavoitteena oli saada esille koirien luontainen taipumus paimentamiseen. Kilpailujen ja testien myötä erottuivat hyvin ne koirat, jotka olivat poroille kohteliaita ja kasvattajat katsoivat sieltä näitä ominaisuuksia. Kirsti Hassinen kertoo.

Pudasjärven paliskunnan poroisäntä ja kisan tuomari Markus Jaurun kommentoi kisan kulkua.
- Se oli aika luonnollinen tilanne, että tietty määrä poroja otetaan erotuksissa ja ne pitää saada kirnuun asti. Koirissa ja ohjaajissa oli nähtävissä eroja jo kilpailun ensimmäisen osan aikana. Ohjaajalla on suuri merkitys siinä, mitä se tekee.

Kilpailun tuomarit olivat poromiehiä, joten heillä oli näkemystä arvioida suorituksia nimenomaan käytännön työkokemuksen pohjalta paimennettavan eläimen ominaisuudet huomioiden. Kilpailussa arvioitavia asioita olivat koiran työskentelyasenne, asenne parttiota kohtaan, motivaatio, koiran haukun käyttö työskentelyn aikana, porojen kokoaminen sekä koossa pitäminen, paineen käyttö, itsenäinen paineen säätely, lauman luku ja ennakointi, koiran ottama paimennusvastuu, itsenäinen työskentely ja ratkaisut. Näiden lisäksi arvioitavana olivat ohjaajan ja koiran yhteistyö, koiran hallittavuus työskentelyn aikana ja työskentelyetäisyys. Työskentelyn tarkoituksenmukaisuutta arvioitiin kokonaisuutena eli suorituksen kokonaiskestoa, työskentelyvarmuutta sekä koiran ja ohjaajan työskentelyä kokonaisuudessaan.

Taneli Paso (vas.) Pintamon paliskunnasta toimi tuomarina, Tuula Taponen Porokoirakerhon hallituksen sihteeri Salosta toimi kisassa toisen tuomarin sihteerinä ja ajanottajana, Hanna-Riikka Kuhmonen Porokoirakerhon puheenjohtaja toimi kilpailunjohtajana, Aino Karilas Helsingistä toimi toisen tuomarin sihteerinä ja Pudasjärven paliskunnan poroisäntä Markus Jaurun toimi toisena tuomarina. Kuva Vilma Sanaksenaho.

Porokoirakerhon puheenjohtaja Hanna-Riikka Kuhmonen toimi kilpailunjohtajana. Hanna-Riikka kertoo, että kerhon tarkoituksena on lisätä tuntemusta poroa paimentavista koirista ja säilyttää porokoiran taipumus paimennukseen. Poropaimennuskisojen kautta kerhon tavoitteena on tuoda työkoiran käyttöä tunnetuksi ja rohkaista koiran käyttöön.
- Käymme eri paliskunnissa kisaamassa. Etsitään hyvä paliskunta, joka lähtee meidän kanssa kisaa toteuttamaan. Ollaan käyty kisaamassa monessa paikkaa eri puolilla poronhoitoaluetta.

Siinä on se etu, että yleensä alueen työkoirat tulevat siihen lähelle ja me haemmekin sitä, että sen alueen työkoirat pääsisivät parrasvaloihin. Poromiehet pääsevät katsomaan työkoiran käyttöä ja sitä kautta voidaan saada innostettua ja kannustettua työkoiran käyttöön. Paimennus on ollut nousussa, mutta ei osattu edes odottaa tämmöistä osallistujamäärää. Huomaa, että ihmiset rohkaistuvat ja ajattelevat ettei se kuitenkaan ole niin rakettitiedettä, Hanna-Riikka Kuhmonen naurahtaa.

Tapahtumassa nähtiin hienoja koirien ja ohjaajien suorituksia, Kisan voittaja Anne-Mari Kovalainen kertoo, että kisa oli hänelle ja viisivuotiaalle porokoira-Ricolle ensimmäinen.
- Kisa meni niin hyvin, ettei tämän paremmin olisi voinut mennä. Saatiin porot katkaistua ja Rico pysähtyi ja käytti ääntä oikeissa kohdissa. Anne-Mari kertoo, että Rico on pennusta asti ollut todella helppo, rauhallinen ja kuuliainen. Se on aina ollut porotöissä monipuolisesti matkassa, ja siitä on ollut suuri apu siellä. Ja kun töihin lähdetään, niin Rico on myös sopivasti kovaluontoinen ja periksiantamaton.

Lue lisää