Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

Uusimmat artikkelit

29.11.2021

OIJÄRVEN PALISKUNTA - EI ENÄÄ TUULIPUISTOJA!

Paliskunnan nuorimmainen tutustumassa poronhoitotöihin. Kuvassa Oijärven paliskunnan poroisäntä Henri Siurua ja Oijärven paliskunnan rahastonhoitaja Leena Siurua heidän tyttärensä Inkan kanssa.

Oijärven paliskunnan alueelle on suunnitteilla tuulipuistohankkeita jo olemassa olevien tuulipuistojen lisäksi.

--- Teksti: Vilma Sanaksenaho. Kuva: Sami Höyhtyä  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Tuulivoima-alueet, kuten Myllykankaan tuulipuisto, sijoittuvat tällä hetkellä paliskunnan länsilaidalle, rannikolle, mutta ne vaikuttavat jo poronhoitoon alueella. Suunnitelluista tuulivoimala-alueista Ollinkorven tuulipuistohanke sijoittuu poronhoitoalueen laidalle, mutta Yli-Olhavan tuulipuistohanke sijoittuu sisämaahan päin ja sen myötä keskeisille poronhoidon toiminta-alueille. Tämä tulee vaikuttamaan entistä enemmän porojen käyttäytymiseen alueella.

Paliskunnan rajalla sijaitseva porojen kesälaidunalue Muhosuo sijoittuu osittain Ollinkorven tuulipuiston alueelle. Oijärven paliskunnan poroisäntä Henri Siurua on huolissaan suunnitellusta tuulipuistohankkeesta.
– Se rajoittuu ihan poronhoitoalueen rajalle. Se on huono homma, koska porot saattavat kesäksi kulkeutua poronhoitoalueen ulkopuolelle viettämään räkkää.

Myös syksyllä metsästysaikaan metsästyskoirien aiheuttamien häiriöiden vuoksi porot voivat kulkeutua tuulipuistoalueen kautta poronhoitoalueen ulkopuolelle. Tuulipuistohankkeen alueelle rakennettavien teiden myötä porot voivat helposti kulkea esimerkiksi talvisin poronhoitoalueen ulkopuolelle. Tästä aiheutuu ongelmia, lisätöitä ja kustannuksia, kun poroja joudutaan siirtämään. Porot voivat myös kulkeutua rautatielle tai nelostien yli meren puolelle, josta niiden siirtäminen on vaikeampaa johtuen tien vilkkaasta liikenteestä.

Kuulumisia paliskunnista: Oijärven paliskunnassa ja sen lähialueella on useita toiminnassa ja suunnitteilla olevia tuulipuistoja (sijainti viitteellinen). Kartta Paliskuntain yhdistys.


Jo rakennetuista tuulipuistoalueista Myllykankaan alue on hieman vaikeuttanut ja hidastanut poronhoitotöitä, kun metsät on hakattu ja porot esimerkiksi tulevat räkkäsuojaan alueelle ja hajoavat siten pienempiin parttioihin, joita on vaikeampi koota aitaan. Siurua kertoo toisen jo olemassa olevan tuulipuistoalueen, Viinamäen, vaikutuksista:
– Porot ovat pienemmissä tokissa kesällä ja syksyllä niiden hajautuessa alueelle. Siellä ei ole metsää, joten ne on hankala saada sieltä aitaan. Kun laidunmaat pienenevät ja aitapaikat vähenevät, porojen kokoaminen hankaloituu.

Tuulipuistohankkeista aiheutuu laidunten menetysten lisäksi laajemmille alueille ulottuvia välillisiä laidunmenetyksiä sekä laidunten muutoksia. Tutkimuksissa on todettu, että tuulivoima aiheuttaa häiriötä muun muassa syntyvän melun ja liikkeen takia porojen laiduntamiselle vasonta-aikana. Häiriön lisäksi tuulipuistohankkeet vaikuttavat myös porolaitumien monimuotoisuuteen.
– Siellä alueella ei ole enää ruokamaata, joten porojen kokoon ja kuntoon vaikuttaa varmasti. Eihän siellä ole kun sepeliä, missä ne kesät pyörii. Siurua arvioi tuulipuistojen vaikutuksia.

Tuulipuistojen määrän lisääntyessä alueella olisi tärkeää saada entistä enemmän tietoa siitä, miten ne vaikuttavat poroihin ja poronhoitoon. Olisi myös toivottavaa, että poronhoito otettaisiin paremmin huomioon tuulipuistojen kaavoituksessa. Lähtökohtana tulisi olla todellinen mahdollisuus vaikuttaa maankäyttöön alueella toteaa Siurua.
– Aika vähän, mitä on pystynyt vaikuttamaan. Kyllä, jos se mylly rakennetaan, samalailla se rakennetaan, ajatellaan siinä poroja tai ei, että ei jätetä metsiä pystyyn tai ruokamaita jäljelle.

Lisääntyvä tuulivoimarakentaminen on todellinen uhka alueen poronhoidolle. Tulevaisuudessa on toiveena, ettei niitä tulisi alueelle enempää.
– Kyllä, jos koko palkisen alueelle laitetaan tuulimyllyjä joka paikkaan, niin eihän se tule onnistumaan. Poronhoitoalueelle ei yhtään tuulivoimalaa. Ainakaan lisää.

Uusi poronhoitovuosi

Paliskuntaa uhkaavista tekijöistä huolimatta suuntaudutaan tulevaisuuteen ja alkaneeseen uuteen poronhoitovuoteen luottavaisesti. Uusi poronhoitovuosi on pyörähtänyt mukavasti käyntiin ja kesän poronhoitotyöt, vasanleikot, on tämän jutun kirjoitushetkellä saatu päätökseen.
– Kesän vasanleikot päästiin aloittamaan normaalisti. Vasat näyttivät ainakin vielä säilyneen. Työt sujuivat hyvin yhteistyöllä, kiitokset naapuripaliskunnille. Vasatilanne on hyvä verrattuna viime kesään, mutta vielä on pitkä matka syksyn erotuksiin. Toivotaan, että suurin osa säilyisi.

25.11.2021

MUONION PALISKUNTA - KAIVOSVÄÄNTÖÄ JA REITTIENVÄISTELYÄ

Paliskunnassa on nuoria poronhoitajia. Jesper Friman (vas.) ja poroisäntä Vili Kurki Sainkankaan aidalla.
Kuulumisia paliskunnista: Kolarin kunnanvaltuusto hyväksyi asemakaavan kaivosyhtiölle, joka on vetänyt lupahakemuksensa pois. Retkeilyreitit vievät elintilaa poronhoidolta. Nuorisossa on kuitenkin tulevaisuus.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Mauri Kuru  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Muonion paliskunnassa kukin tokkakunta tekee vasanmerkinnät hieman omalla tavallaan. Loppupäätelmänä voidaan kuitenkin todeta, että vasojen syntyvyys on ollut hyvä. Tai siis jos loppupäätelmiä voi vielä kesällä tehdä.
– Tällä hetkellä näyttää hyvältä, mutta ei vasoja kannata laskea tarkemmin ennen kuin syksyllä. Karhut ottavat osansa, minkä lisäksi kuumat kelit ja voimakas räkkä ovat vasojen uhkina. Kesän aikana vasikoita katoaa yleensä paljon, poroisäntä Vili Kurki toteaa.

Mennyt talvi oli olosuhteiltaan suotuisa poronhoidolle.
– Porot kaivoivat pitkään, eikä oikein huonoa tilannetta päässyt syntymään. Oli tavallinen talvi. Onneksi toissatalven vaikeat olosuhteet eivät toistuneet.

Paliskunnan porot palkivat metsässä ympäri vuoden, joten tarharuokintaa harjoitetaan hyvin vähän. Metsässä poroja ruokitaan tarpeen mukaan.

Asemakaava yhtiölle, jolla ei ole hakemusta

Kolarin kunnanvaltuusto hyväksyi viime keväänä viimeisinä tekoinaan Hannukaisen kaivoskaavan. Paliskunta on yhdessä useamman muun alueen toimijan kanssa valittanut päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen.
– Valtuuston päätöstä täytyy ihmetellä, koska kaivosyhtiöllä ei ollut sillä hetkellä sisässä yhtään lupahakemusta kaivoksen perustamiseksi. Kunta on siis kaavoittamassa valtavaa aluetta sellaiselle yhtiölle, jonka tulevista suunnitelmista ei ole tietoa, Kurki sanoo.

Paliskunnassa oli aiemmin saatu sellainen käsitys, että lupaprosessien ja kunnan päätösten on tarkoitus edetä samanaikaisesti. Nyt yhtiö veti lupahakemuksensa pois, mutta kaavoitustyö kuitenkin jatkui.

Nähtäväksi jää, mitä mieltä tänä syksynä aloittava uusi Kolarin kunnanvaltuusto on Hannukaisesta. Tosin voi olla jopa niin, että lupahakemusprosessit ja niistä tehtävät valitukset ovat vielä seuraavankin valtuuston asialistalla – onhan kaivoshanke ollut esillä jo kohta 20 vuoden ajan.

Muonion paliskunnalle kaivoksen toteutuminen olisi katastrofi.
– Kaivos veisi palkisen keskeltä ison laidunalueen pääerotus- ja laidunkiertoaitoineen. Sen lisäksi pöly- ja meluhaitat ulottuisivat kaivoksesta joka suuntaan, tehden välttelyalueen jopa 15 kilometrin säteelle. Ei siitä paljon paliskuntaa jäisi poronhoidolle.

Jokaisella liikuntalajilla omat reittinsä

Muonio on erityisporonhoitoalueen paliskunnista rakennetuin. Tämän lisäksi massamatkailukohteiden Ylläs, Olos ja Pallas väliset reitit levittävät turismia ympäri paliskuntaa.
- Uusimpana ovat tulleet polkupyöräreitit. Talvella on semmoisia paikkoja, että talvikävelijöillä, hiihtäjillä, pyöräilijöillä ja lumikenkäilijöillä on kaikilla omat reittinsä 200 metrin välein, Kurki sanoo.

Talvireitit vievät omalta osaltaan elintilaa palkiselta.
- Matkailutoimijoiden kanssa on aikaisemmin päästy keskustelemaan kävely- ja hiihtoreittien sijoittelusta, mutta pyöräilyreittien äkillinen tarve yllätti.

Myös paliskunnan alueella sijaitseva metsäautotieverkosto pyrkii koko ajan laajenemaan. Talvella teitä pitkin ajetaan yleisesti moottorikelkoilla, vaikka se ei olekaan sallittua.
– Paliskunnan näkökulma on, että olemassa olevia teitä voidaan pitää kunnossa, mutta uusien teiden rakentamiseen suhtaudumme kriittisesti.

Kurki toivoo, että paliskuntaan oltaisiin yhteydessä jo asemakaavoja suunniteltaessa.
– Silloin voisimme kertoa, mitkä alueet ovat meille tärkeitä. Tähän saakka paliskunnan mielipidettä on kyselty vasta kuulemistilaisuudessa, jolloin kaavaluonnostelma on jo piirretty eikä isoihin muutoksiin tunnu olevan enää siinä vaiheessa halua tai valmiutta.

Hyvä ikärakenne

Matkailun ja kaivossuunnitelmien puserruksesta huolimatta Muonion paliskunnassa työskentelee nuoriakin poronhoitajia.
– Tilanne on sen puolesta hyvä. Nuorisoa voisi olla enemmänkin, jos tällaista puristusta ei olisi, mutta usko tulevaisuuteen on kova. Porotalous ei täältä katoa mihinkään, kyllä se tulee aina säilymään jossakin muodossa, poroisäntä Vili Kurki sanoo.

22.11.2021

NIEMELÄN PALISKUNTA - TYÖN TEHOSTAMISTA UUSILLA AITARATKAISUILLA

Kuulumisia paliskunnista: Työvoiman vähentyessä on täytynyt kehittää entistä tehokkaampia työtapoja. Toisaalta metsätalouden toimenpiteet ovat aiheuttaneet poronhoidolle uusia haasteita.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Karoliina Majuri  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Niemelän paliskunnassa on heinäkuun lopussa seesteisempi hetki. Ruokintaheinät on tehty ja vasat merkitty.
– Vasoja on kohtuullisesti. Ei huippuhyvin, mutta sanotaanko, että nykynormaalisti, poroisäntä Matti Komulainen arvioi ja kertoo, että paliskunnan porotöissä käytetään kiinteiden poroaitojen lisäksi myös siirrettäviä aitoja. Paliskunnassa onkin viime vuosina kehitelty uusia aitaratkaisuja, jotta työt saadaan sujumaan tehokkaasti pienellä porukalla.
– Emme ole jääneet surkuttelemaan työvoiman vähyyttä, vaan pyrkineet uusiin ratkaisuihin. Vanhat tavat toimivat ennen, mutta työvoimareservin pienennyttyä on ollut pakko keksiä toisenlaisia toimintatapoja, hän sanoo.

Entistä paremmasta logistiikasta on ollut myös näkyvää hyötyä.
– Olemme saaneet käsiteltyä teuraat oikeaan aikaan, eli lokakuussa. Näin ei tarvitse odottaa talven tuloa ja sitä, että porot siirtyvät ruokinnan avulla käsiteltäviksi vasta joskus lähempänä joulua.

Paliskunnan 40 poronomistajan joukosta on mukana käytännön porotöissä noin parikymmentä osakasta, joista 5–7 osallistuu porojen kokoamistöihin.

Olosuhteista riippuen poroja ruokitaan alkutalvesta tietty aika maastossa. Tämän jälkeen paliskunnan osakkaat keräävät poronsa ja ruokkivat niitä itse. Niemelän paliskunnassa tarha- ja maastoruokintaa on harjoitettu verrattain pitkään, yli 50 vuotta.

Niemelä on nykyisessä laajuudessaan nuori paliskunta, koska vuonna 2014 siihen liitettiin puolet Mäntyjärven paliskunnasta. Mäntyjärvi lopetti tuolloin toimintansa osakkaiden ja porojen vähyyden vuoksi.
– Poronhoitajien keski-ikä nousee myös meillä, jolloin uhkakuvana on, että meillä ei ole tulevaisuudessa tarpeeksi työvoimaa. Toisaalta tällä hetkellä alalla työskentelevien pitäisi myös itse toimia niin, että poronhoito näyttäytyisi kiinnostavana nuorille. Tätäkin puolta pitäisi muistaa kehittää, Komulainen pohtii.

Yksityismetsien maankäsittely muuttunut entistä rajummaksi

Niemelän paliskunnan maisemakuvaan kuuluu Kemijokivarren ja Korouoman jyrkkäpiirteisiä vaaramaisemia. Maaston lisäksi poronhoidolle tuovat erityisiä haasteita metsätalouden voimistuneet toimenpiteet. Paliskunnassa on huomattu, että samaan aikaan kun valtion metsissä toteutetaan entistä pehmeämpää ja enemmän luontoa kunnioittavaa metsätaloutta, on yhteismetsien alueilla toiminta muuttunut rajuksi.
– Vanhat metsäthän täältä on hakattu jo vuosikymmeniä sitten, eli niistä ei tarvitse olla enää huolissaan, mutta lisääntynyt maankäsittely herättää kysymyksen, ovatko noin suurimittaiset ojitukset ja maanmuokkaukset edes tarpeellisia. Tiedän, että kyseessä on herkkä aihealue kritisoinnille, mutta kyllä toimenpiteiden rajuutta voi ihmetellä, kun sitä kummastelevat myös metsäalan ammattilaiset, Komulainen sanoo.

Tuulivoimapuisto sijoittuu maakuntakaavassa paliskunnan ydinalueille

Paliskunnan alueelle on merkitty maakuntakaavaan kaksi tuulipuistoa. Näistä toinen sijoittuu paliskunnan poronhoidon ydinalueelle.
– Poronhoidon kannalta vähempiarvoisia kohteita voisi ajatella tuulivoiman käyttöön, mutta tärkeiden alueiden suhteen meidän täytyy olla tiukkana. Niille ei löydy vaihtoehtoisia alueita paliskunnan sisällä, Matti Komulainen sanoo.

Hän korostaa, että poronhoidon tulee sopeutua elämään muun yhteiskunnan kanssa.
– Toisaalta täällä asuvien ihmisten olisi tietysti hyvä muistaa, että he elävät poronhoitoalueella, poro kuuluu arkeen. Rinnakkaiselo on onnistunut verrattain hyvin alueen asukkaiden, maanviljelyn ja osin metsätaloudenkin kanssa, mutta tuulipuiston/-puistojen kanssa se olisi vaikeaa. Poronhoitoa pitäisi arvostaa ainakin sen verran, että sitä ei heti sivuutettaisi, kun uusia hankkeita tulee esille. Ne vievät usein lopullisesti alueita pois porotalouden käytöstä. Tämän asian huomioimiseen tulisi kiinnittää hankesuunnittelussa enemmän huomiota.

18.11.2021

LAPIN PALISKUNTA - MATKAILUN JA KULLANKAIVUN PURISTUKSESSA

Rovaselkä vasamerkitys 2021

Kuulumisia paliskunnista: Kakslauttaseen on kaavoitettu lisää alueita matkailukäyttöön samalla kun Vuotson kanavan kulta-alueet laajenevat.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Aini Magga  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Vasanmerkitys alkoi tänäkin vuonna Lapin paliskunnassa juhannuksen jälkeen. Kymmenen vuorokauden työrupeama oli viimeisinä päivinä hikinen.
- Porot olivat erittäin hajallaan, mikä teetätti töitä tänä vuonna tavallista enemmän. Vasoja on hyvin viimevuotiseen verrattuna, joten voidaan sanoa, että ollaan palauduttu lähes normaaliin tilanteeseen, kertoo poroisäntä Antti Äärelä.

Lapin paliskunnan halkaiseva Nelostie aiheuttaa omat kommervenkkinsa porojen kokoamiselle. Tokankuljettaminen tien yli vaatii omat lupahakumenettelynsä. Itse toimenpiteessä tieliikenne täytyy pysäyttää noin puolen tunnin ajaksi.
– Toki tähän kuvioon on täällä vuosien varrella totuttu, Äärelä toteaa.

Tärkeimpiä erotusaitoja paliskunnan alueella on neljä, joista pääerotusaitana toimii Vuomaselkä.

Matkailualueen laajeneminen uhkaa laidunalueita

Vuomaselkään ja Nelostiehen liittyvät myös Sodankylän kunnan kaavasuunnitelmat. Kunta on kaavoittanut Kakslauttasenpalon alueelle lisäalueita matkailukäyttöön.
– Kaavalaajennus ei tullut yllätyksenä, mutta alueen suuruus yllätti. Tuollaisenaan sillä olisi merkittävä vahingollinen vaikutus poronhoidolle, Äärelä sanoo.

Asemakaavasuunnitelmassa matkailualue on sijoitettu nykyistä lähemmäksi Vuomaselän erotuspaikkaa ja poroteurastamoa. Tällöin pääerotusaidan lähialueen laidunpaikka supistuisi. Koiravaljakkotoiminnan lisääntyminen vaikeuttaisi porotöitä entisestään.
– Jo nyt koirien haukkuminen hankaloittaa sekä porojen aitaantuontia että löysäämistä. Jos häiriöalue laajenee, porot siirtyvät todennäköisesti liian aikaisin talvilaidunalueelle, jonne aiheutuu sitä myötä liikaa laidunpainetta.

Paliskunta teki Kakslauttasenpalon asemakaavasta valituksen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen viime vuoden marraskuussa. Oikeuden päätöstä jouduttaneen odottamaan vähintään ensi vuoden puolelle.

Koneellista kullankaivuuta arvioidaan valtaus kerrallaan

Lapin paliskunnan alueella on kaksi viime vuosina voimakkaasti laajennutta kulta-aluetta. Vuotson kanavan pohjoispuolella sijaitseva Mäkärän alue ja kanavan eteläpuolinen Lismajoen alue ovat kumpikin kooltaan jo toistasataa hehtaaria. Alueet vaikuttavat laajenevan koko ajan.
– Siellä on useita valtauksia. Ongelmana on, että Tukes ja Avi eivät arvioi niiden vaikutusta kokonaisuutena, vaan valtaus kerrallaan. Lausuntojen antaminen teettää paljon työtä paliskunnalle.

Alalla paljon nuoria

Maankäyttöön liittyvistä haasteista huolimatta nuoriso ja nuoret aikuiset ovat hyvin edustettuina Lapin paliskunnassa.
– Tilanne vaikuttaa lupaavalta, nuoria on tullut mukaan lisää joka vuosi. Näyttäisi siltä, että he uskaltavat sitoutua tähän hommaan, poroisäntä Antti Äärelä sanoo.

16.11.2021

VINKKEJÄ VIEROPALKISISTA JA MUITA TAPOJA OPPIA UUTTA

Riikka Kenttälä ja Hanna-Riikka Kuhmonen Sattasen tilaisuudessa vaihtamassa ajatuksia.

Omaa työtä kehittämässä. Poronhoitajat ovat usein itse oppineita alansa ammattilaisia. Tiedot ja taidot karttuvat iän myötä ensin töitä lapsena seuraten ja vähitellen itsekin niihin osallistuen. Opettajina toimivat vanhemmat, sukulaiset, ystävät ja muut poronhoitajat.

--- Teksti ja kuvat: Iida Melamies  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Halutessaan poronhoitajan ammattiin voi myös kouluttautua Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Tarve uusien taitojen oppimiseen ei kuitenkaan pääty, kun lapsi kasvaa aikuiseksi tai silloin, kun koulusta saa todistuksen kouraan. Vaikka poro eläimenä ei muuttuisikaan, moni muu työskentelyyn vaikuttava asia muuttuu. Tehdäänkö silloin asiat niin kuin aina ennenkin vai mukaudutaanko muutoksiin?

Jatkuvalla oppimisella tarkoitetaan koko työuran kestävää osaamisen kehittämistä, jolla pyritään vastaamaan työn muutoksiin. Jokainen ammattilainen hyötyy oman työnsä kehittämisestä. Tavoitteena on tehdä työstä sujuvampaa ja parantaa työssä jaksamista sekä työhyvinvointia. Töiden sujuvuus taas tarkoittaa, että aikaa jää enemmän muuhunkin: vapaaseen tai vaikkapa myynnin tehostamiseen. Sujuvampi työ tarkoittaa usein myös pienempiä kustannuksia ja parempaa elinkeinon tuottavuutta.

Miten kehittää omaa työtä?

Toisten työtä on helppo arvioida ja joskus jopa arvostella, mutta oman työn analyyttinen tarkastelu voi olla vaikeaa: omalle tekemiselleen on ikään kuin sokeutunut. Monesti asiat tehdään vuodesta ja sukupolvesta toiseen samoin, vaikka toimintaympäristö ja oma toimintakykykin muuttuisivat. Esimerkiksi iän karttuessa työ voi tuntua raskaammalta ja palautuminen on hitaampaa tai isän opettamat työskentelytavat eivät sellaisinaan sovikaan tyttärelle. Vaikka haasteet tunnistaisikin, voi niihin olla vaikea löytää itsekseen pähkäillen ratkaisuja.

Myös uudet työvälineet ja teknologia tuovat poronhoitajalle tarpeen oppia nopeastikin uusia asioita. Ettoporukoissa on vielä mukana henkilöitä, jotka poromiesuransa alussa ovat koonneet porot aitaan ilman moottoriajoneuvoja tai edes radiopuhelimia. Nyt apuna ovat mönkijät, kelkat, kopterit ja paikannuslaitteet. Verrattain on siis paljon uutta, minkä käyttöä on itse ja porukalla kokeilemalla pyritty opettelemaan. Kehitys ei aina tarkoita vain uusia toimintatapoja vaan joissain asioissa ollaan palattu vanhoihin konsteihin. Tästä hyvänä esimerkkinä on koirien määrän ilahduttava lisääntyminen porotöissä. Jokaisessa paliskunnassa ja jokaisella poronhoitajalla on omanlaiset käytäntönsä: miten voitaisiin löytää niistä parhaimmat ja hyödyntää niitä omassa työssään?

Yhteinen poronhoitoalue -hankkeen tavoitteena on tukea poronhoitajia oman työnsä kehittämisessä. Viime kesäkuussa järjestettiin Oman työn kehittämisen -työpajoja neljällä paikkakunnalla poronhoitoalueella. Mukaan saatiin yhteensä yli 40 poronhoitajaa 15 eri paliskunnasta. Tapaamisissa puhuttiin oman työn haasteista sekä ideoitiin tapoja vastata niihin. Ideoita kertyi paljon ja nyt on aika viedä ne tällä porukalla myös käytäntöön. Suunnitteilla on muun muassa vierailuita toisten poroerotuksiin, suoramyynnin myyntityön kehittämistä ja myyntiprosessin sujuvoittamista, poron ensiapukurssia, tarhavasottajien kokemusten vaihtoa, naisten iltaa ja porokoiran käytön tehostamista. Ajatuksena on, että opetellaan yhdessä, käydään vertaisoppimassa toisten luona tai etsitään ratkaisuja ihan muilta aloiltakin. Laajempana tavoitteena on löytää tapoja, joilla kuka tahansa yksittäinen poronhoitaja voi jatkossakin kehittää omaa työtään. Paras asiantuntijahan porotyön kehittämiseen on aina poromies itse.

11.11.2021

POROTALOUTTA ESILLE TAITEEN KEINOIN

Jenni Kujala vetää taide- ja käsityöpajoja tilalla. Kuva Juha Kujala.

Jenni Kujala, 33, yhdistää työssään porotalouden ja taiteen maisterin koulutuksen. Hänen käsitöissään ja taiteessaan pääosassa on poro.
– Pyrin kauniilla ja näyttävällä taiteella sekä hyvillä valokuvilla luomaan ihmisille positiivisia mielikuvia poroista, Jenni kertoo.

--- Teksti: ja kuva Sarai-Natalia Kela  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Jenni asuu Kuusamossa puolisonsa Juha Kujalan ja heidän pienen poikansa kanssa. Juha on Oivangin paliskunnan poroisäntä, ja myös Jenni on paliskunnan osakas. Pariskunta pyörittää yhdessä porotilamatkailuyritystä Kujalan Porotila. Lähtöisin Jenni on Oulusta, ja taiteen maisteriksi hän on valmistunut Rovaniemeltä Lapin yliopistosta. Koulutukseltaan hän on kuvataideopettaja ja teollinen muotoilija.

Porotalouden pariin Jenni ajautui juurikin puolisonsa kautta. He ovat yhdessä rakentaneet porotilaa vuodesta 2016, ja toiminnan kehittäminen jatkuu edelleen.
– Porot ovat juuri se, mikä yhdistää meitä perheenä. Elinkeino vie paljon aikaa, ja siinä tulee itsekin olla mukana, mikäli haluaa viettää aikaa yhdessä.

Jenni hoitaa tilan yhteydessä olevaa kauppaa, jossa myös hänen käsitöitään ja taidettaan on myynnissä. Lisäksi tilalta on poronlihan ja muiden porotuotteiden suoramyyntiä. Jennin toimenkuvaan kuuluu myös valokuvaus, markkinointi ja kotisivujen sekä verkkokaupan ylläpito. Aiemmin hän teki kuvataideopettajan töitä Kuusamo-opistolle, mutta nykyisin kaikki työskentely tapahtuu porotilan alla. Jenni on järjestänyt tilalla muun muassa matalan kynnyksen taide- ja käsityöpajoja, ja tilalla on vieraillut taitelijoita sekä Kuusamo-opiston vierailijoita ja taideaineiden opiskelijoita.


Jenni haluaa tuoda porotaloutta esille perinteikkäänä elinkeinona, ja porot ovatkin monia kiinnostava teema. Päädyttyään porotalouden pariin, Jenni huomasi pian, että materiaalia käsitöihin oli tilalla runsaasti tarjolla. Töissään hän hyödyntää eniten poronsarvia. Erityisesti vaatimien jättösarvista Jenni tekee muun muassa avaimenperiä ja koruja. Näihin käsitöihin hän hyödyntää myös poronnahkaa.
– Lähdin kokeilemalla työstämään poronsarvia käsitöihin, ja Juha kannusti projektissa kovasti. Pystyn hyödyntämään oikeastaan koko sarven tyvestä kärkeen. Sarvesta näkee hyvin, että pistänkö sen sellaisenaan myyntiin vai tulisiko siitä eri osia käsitöihin.

Vaikka suurin osa Jennin käsitöistä on pieniä ja helposti myytäviä matkamuistoja, haluaa hän tarkentaa, ettei kyse ole askartelusta.
– Paljon ihmiset ajattelevat, että tällaiset pienet matkamuistot ja korut ovat askartelua, mutta nämä käsityöt ovat kaukana siitä. Meillä on myös jonkin verran ollut työpajoja, missä tilalla vierailijat ovat itse saaneet tehdä oman matkamuiston valmiista osista. Sille olisi enemmänkin kiinnostusta.

Muotoilijana Jenni suunnittelee ja toteuttaa kaikki käsityönsä itse. Matkamuistojen ja korujen lisäksi hän tekee jonkin verran käyttöesineitä ja tilaustöitä sarvista. Parina viime kesänä Jenni on kerännyt talteen myös vasankorvien palasia kesämerkityksistä, ja työsti niistä kokeilumielessä korvakoruja.
– Käsitöissä vain mielikuvitus on rajana. Tuotteet, kuten korvakorut, pitää ottaa omaan käyttöön kokeiluun, jolloin tietää toimiiko tämä ja mitä materiaalille tapahtuu käytössä.

Jenni on testaillut myös poronnahkaa erilaisiin käsitöihin kokeilumielessä. Mitään ei kuitenkaan heitetä hukkaan, vaan esimerkiksi talteen otetut nahkasilput hän aikoo vielä joskus käyttää taideteokseen ja poronsarvien ylijäämäpalat kelpaavat koirille. Jennin teokset ovat isoja ja näyttäviä, ja ne ovatkin saaneet paljon huomiota osakseen. Tältä osin hän kokee onnistuneensa tavoitteessaan luoda ihmisille positiivisia mielikuvia poroista ja porotaloudesta elinkeinona.
– Joskus haluan pitää töistäni täysin poroaiheisen taidenäyttelyn.

Porotilalla vierailijoita varten Jenni on teetättänyt taideteoksistaan julisteita sekä taide- ja postikortteja. Tällä hetkellä hänen taidettaan ja käsitöitään on ostettavissa tilan yhteydessä olevasta kaupasta.

Uusia tuulia

Jennillä ja porotilalla on uusia tuulia kehitteillä. Tällä hetkellä Jenni tekee kaiken taiteen ja käsityön Kujalan Porotilan brändin alla. Tulevaisuudessa hänellä on tavoitteena kasvattaa omaa nimeään, ja mahdollisesti luoda oma yritys taiteen ja käsitöiden ympärille.

Porotilalle on rakenteilla myös uusi ateljeerakennus, johon on tarkoitus sisällyttää kauppa sekä tilaa taiteelle ja käsitöille. Uudet tilat mahdollistavat taide- ja käsityöpajojen laajamittaisemman järjestämisen sekä kaupan valikoiman laajentamisen. Tämä myös mahdollistaisi työntekijän ympärivuotisen työllistämisen.
– Odotan innolla uutta työtilaa, jossa pääsen kehittämään taide- ja työpajatoimintaa eteenpäin ja yhä luovempaan suuntaan – tee itsellesi ihan mitä haluat, miten haluat. Näissä poikkeusoloissa on ollut se hyvä puoli, että meillä on ollut aikaa kehittää porotilan toimintaa. Kuluneen vuoden aikana tilan ohjelmapalveluihin on tullut uutena muun muassa porojooga.

9.11.2021

UUSI PORONLIHALEIKKAAMO SALLAAN

Sallalainen Pasi Oinas on kulkenut pitkän tien porotalouden parissa. Päätoimisena poromiehenä hän on toiminut 25 vuotta.

--- Teksti: Johanna Asiala. Kuva: Hankiporo  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Poronlihaa Pasi on myynyt aina suoramyynnin kautta, yksityisille asiakkaille ja jonkin verran myös isoille ostajaliikkeille. Aiemmin hän ei ole leikannut lihoja itse, vaan leikkauttanut lihat paikkakunnalla leikkuupalveluna. Syksyllä leikkuupalvelu kuitenkin lopetettiin. Seuraava leikkuupalvelu olisi löytynyt 150 kilometrin päästä Rovaniemeltä.
– Kävimme keskusteluja kunnan kanssa leikkuu- ja pakkastiloista, mutta se ei ottanut onnistuakseen. Oltiin niin sanotusti selkä seinää vasten: joko lihat leikattaisiin Rovaniemellä tai asialle tehtäisiin jotain. Niinpä Pasi päätti investoida leikkuutiloihin itse.

Leader tueksi investointeihin

Pasi päätyi hakemaan Leaderilta investointitukea Yrittäjien Salla -hankkeen järjestämän rahoitusillan kautta.
– Kun Leaderin puheenvuoroa yritystuista kuunteli, tuntui, että hehän puhuvat juuri kuin minulle, Pasi muistelee.

Ehdot Leader-tuen saamiselle olivat tiukat, mutta täyttyivät. Pasi oli vielä uudemman kerran yhteydessä Leaderiin, josta näytettiin vihreää valoa. Pasi aloitti hankkeen omalla riskillä rakentamalla pakastehuoneen lihoille.
– Pakastehuone valmistui juuri ennen porotöiden alkamista ja on ollut todella tarpeellinen hankinta. Talvi oli hyvää aikaa rakentaa, ja käytin rakentamiseen kaiken ajan, mitä porotöiltä liikeni.

Hakemuksen täyttämisessä oli kieltämättä paljon hommaa, mutta onneksi apuna oli Sallan kunnan yritysasiantuntija Risto Pöyliö. Samalla toiminimi Hankiporo perustettiin.
– Sain kaikilta hyvää palvelua, he elivät tätä myös täysillä mukana.

Leader-tukea Pasi suosittelee mielellään myös muille.
– Leader on maanläheinen toimija. Yhteys heihin kannattaa ottaa aikaisessa vaiheessa, jotta investointien suhteen ei tule kiirettä, kuten minulla tuli. Toisaalta koko investointitarvekin tuli kyllä minulle yllättäen. Rakentaminen on nyt loppusuoralla ja edessä on irtaimiston kuten leikkuupöydän, sahan, vakuumikoneen ja elintarvikevaa’an hankinta. Tuella pyritään ennen kaikkea turvaamaan toiminnan jatkuvuus paikkakunnalla.

Pasi tiedostaa, että investoinnin kuolettaminen tulee kestämään vuosia. Välillä mieleen onkin juolahtanut klassinen ajatus: Onko tässä mitään järkeä?
– Oli tämä kuitenkin oikea päätös alkaa hankkeeseen ja lähteä aluksi omalla riskillä rakentamaan. Investointi omaan leikkaamoon on kannattavan toiminnan kannalta tässä tilanteessa elintärkeä.

Suoramyynti kasvusuunnassa

Kun lihaleikkaamo saa lopullisen muotonsa, on aika ryhtyä itse leikkuuhommiin. Aluksi Pasi kaavailee keskittyvänsä lihojen leikkuuseen, tulevaisuudessa kuvioihin voi tulla myös lihojen käsittely pidemmälle.
- Syksyllä on tarkoitus alkaa testata leikkaamista omilla poroilla. Lihanleikkuukoulutuksia olen käynyt aiemmin useammankin kerran. Pasi on valmis yhteistyöhön myös muiden poronomistajien kanssa, sillä lähin leikkaamo heille on edelleen Rovaniemellä. Pasille on tärkeää säilyttää lihanleikkuu paikkakunnalla jatkossakin.
– Ettei kenenkään toiminta kaatuisi siihen, ettei paikkakunnalla ole toimivaa leikkuupaikkaa.

Tulevaisuudessa leikkaamossa voisi kenties olla yksi työntekijäkin, jos kasvua tulee riittävästi. Työtä ainakin riittäisi tehtäväksi.

Koronapandemia on vaikuttanut poronlihan kysyntään. Matkailun hiipumisen myötä ei ole asiakkaita tullut noutoreissuille kuten ennen. Samalla huomasi, miten vaivattomasti kaikki oli aiemmin sujunut, kun Sallan ja Suomun kävijät olivat vain piipahtaneet pihassa hakemassa tilaamansa lihat.
– Matkailijoiden ennakkotilaukset syksyllä vähenivät huomattavasti, kun ei ollut tietoa, pääsevätkö ihmiset liikkumaan lomareissuille.

Luonnollisesti myös tapahtumiin ja majoitusliikkeille myynti on ollut jäissä. Isot ostajatkin olivat pandemian alussa epävarmoja, ja poronlihan hinta painui alas. Onneksi tilanne on nyt paranemaan päin.

Pasin mukaan monet yksityiset ostajat näkevät poronlihan terveellisenä, allergikoille sopivana vaihtoehtoina.
– Monet, jotka eivät yleensä lihaa syö, syövät kuitenkin poronlihaa. Eettisyys ja lähiruoka - tällaiset arvot nousevat yhä enemmän esille poronlihan kohdalla.
– Toiminimeni Hankiporo tuo ajatuksen vapaana puhtaalla hangella juoksevasta porosta. Nimellä on myös toinen merkitys – poronlihaa kannattaa hankkia!

Pinta-alaltaan Suomen kolmanneksi suurimmassa Sallan paliskunnassa tilanne tulevaisuuden kannalta on hyvä: alaikäisten osakkaiden osuus on suurempi kuin eläkeläisten osuus. Kiinnostus porotaloutta kohtaan on suurta. – Osakkaiden määrä on lähtenyt selkeään kasvuun, jonkinlainen buumi siis tässäkin meneillään, iloitsee Pasi.

Suositut julkaisut

Ajankohtaista muualla

Lapland above ordinary
Juttuja poro-hakusanalla
Poro-aiheisia blogipostauksia
Poropostauksia Blogit.fi
Blogi: Mikko Jokinen
Lapissa tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä

Blogi: Deliporo.fi
Deliporon blogipostit


Blogi: Kujalan porotila
Son moro sano poro


Paloma-projektin blogit - Kuusamo
Paloma-projekti


Tapio Nykänen - Antroblogi 2016.
Poro syntipukkina


Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaartinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Blogi-arkisto