TOIMITAAN KORONATURVALLISESTI MYÖS SYKSYLLÄ

Pidetään kaikki yhdessä pohjoinen koronavapaana. Tällä hetkellä tautitilanne on kohtalaisen hyvä poronhoitoalueella, mutta tilanne voi muuttua. Jokainen meistä voi omalta osaltaan varmistaa, että koronatartunnat eivät meillä leviä. 

Lähteet: LSHP ja THL

Artikkeli on julkaistaan Poromies-lehdessä 3/2020.

Meillä on takana hyvin poikkeuksellinen kevät ja kesä rajoitustoimenpiteiden vuoksi. Koronatilanne elää koko ajan ja siksi on tärkeää toimia niin vapaa-ajalla kuin töissä koronaturvallisesti muut kanssaihmiset huomioiden. Olemme koonneet tähän muutamia yleisiä toimintaohjeita sairaanhoitopiirien suosituksista.

Tärkeimmät vinkit koronaturvalliseen syksyyn

1. Jos sairastut lievästikin, mene koronatestiin ja pysyttele eristäytyneenä, kunnes vastaus tulee. Näin havaitaan yksittäisetkin tartunnat ja epidemia pystytään estämään. Testeihin pääsee helposti – katso tarkemmat tiedot oman kuntasi verkkosivuilta. 

2. Pidä turvaväliä toisiin ihmisiin. Älä kättele. Vältä joukkotapaamisia. 

3. Yski tai aivasta kertakäyttöiseen nenäliinaan tai omaan hihaan. 

4. Suu-nenäsuojainta suositellaan käytettäväksi ainakin seuraavissa tilanteissa: 

• Ruuhkaisissa paikoissa esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä, odotustiloissa ja muissa paikossa, joissa turvaväliä ei voi pitää. 
• Kun tiedät kohtaavasi lähietäisyydeltä riskiryhmään kuuluvia, käytä suu-nenäsuojaa suojataksesi heitä. Tähän soveltuu kertakäyttöinen tai kankainen maski. 
• Jos kuulut itse riskiryhmään, käytä suu-nenäsuojainta muiden varotoimien lisäksi esimerkiksi kaupoissa, julkisissa sisätiloissa ja joukkoliikennevälineissä suojataksesi itseäsi. Itsensä suojaamisessa tulisi käyttää suodattavia puolinaamareita, jotka on merkitty joko tunnuksella FFP1, FFP2 tai FFP3. Näistä viimeisimmän suoja on kaikista tehokkain. On tärkeää, että edellä mainituissa suojaimissa on CE-merkintä, jonka perässä on neljä numeroa. 

5. Huolehdi käsien pesusta useasti päivässä. Pieni käsidesipullo kulkee kätevästi taskussa niiden tilanteiden varalle, joissa käsien peseminen saippualla ja lämpimällä vedellä ei ole mahdollista. 

6. Pidetään huolta toisistamme: älä jää yksin, älä jätä läheistäsi yksin! Huolehditaan, että kaikki saavat apua tarvittaessa, piämmä huolta toisistamme! 

7. Seuraa koronavirustiedotusta, eli ns. koronasäätiedotusta. Koronatilanne ei ole vielä ohi, ja sen vuoksi on edelleen seurattava tilanteen kehittymistä, noudatettava ohjeistuksia ja toimittava vastuullisesti. Huomioi myös mahdolliset alueelliset maskisuositukset.

Porotöissä huomioitavaa

Koska emme ole porotöissä yksin, tulee meidän huomioida koronan aiheuttama uhka myös omassa toiminnassamme.

Jos sinulla on flunssaoireita, hakeudu testiin viipymättä. Älä riskeeraa muita. Toisten ihmisten kanssa kontakteja sisältäviin töihin ei pidä osallistua sairaana. Tämä koskee kaikkea työtä mm. erotuspaikoilla ja teurastamoissa.

Kiinnitä huomiota hygieniaan. Aivan erityisesti huomioi hygienia teurastamoilla ja lihanleikkaamoissa. Tauti on maailmalla levinnyt useissa teurastamoissa. Sairaana myös kontakteja eläinten kanssa on syytä välttää. Tauti tarttuu ainakin kissaeläimiin ja minkkeihin, mahdollisesti myös koiriin. Muista eläimistä ei ole raportoitu, mutta riski on olemassa.

Mieti ja ennakoi tarvittavat toimet sairastumisen varalta. Kuka tekee välttämättömät poronhoitotyösi, jos sairastut? Hae sijaisapua, jos mahdollista.

Syyskokouksissa on hyvä pitää turvavälit ja noudattaa hyvää käsihygieniaa. Valitkaa kokoustila, joka on tarpeeksi väljä. Käsien pesumahdollisuus ja käsidesiä on hyvä olla käytettävissä. Maskin käyttäminen joukkotapaamisissa on suositeltavaa. Pakolliset tapaamiset ovat turvallisempia ulkotiloissa turvaväliä pitäen.

Vieraiden ja ulkopuolisten tuonti erotuksiin ja muihin tapahtumiin on syytä kieltää ja estää, vaarana on koronan leviäminen.

Keskustelkaa koronasta paliskunnassa ja harkitkaa eri toimenpiteitä mahdollisuuden mukaan.

Porotöissä kannattaa pohtia valmiiksi varotoimet ja mahdolliset työtehtävien jaot ja porrastukset tartuntojen välttämiseksi ja toiminnan jatkumiseksi tilanteessa, jossa useampi työntekijä sairastuu. Miettiä voi vaikkapa sitä, tarvitseeko tänä vuonna vieroerotuksiin lähteä isolla porukalla, vai riittäisikö paliskunnasta yksi edustaja? Voiko ihmisiä jakaa useampiin, pienempiin ja erillään pysyviin porukoihin, jos työvoimaa on riittävästi?

Kämpillä oleskelua ja yöpymistä isoissa porukoissa kannattaa harkita, olisiko tähän jotain muuta vaihtoehtoa tänä vuonna.

Koronavilkun eli koronatartunnasta kertovan mobiilisovelluksen käyttöönottoa suositellaan.

Seuratkaa viranomaisten viestintää ja neuvoja. Noudattakaa annettuja ohjeita. Jokainen meistä on vastuussa koronaviruksen leviämisen estämisessä.

Presidentin viesti: korona tekee toista kierrosta

Sauli Niinistö (Facebook 5.8.2020): Tunnemme pirulaisen, tieto auttaa tekemään tarvittavia päätöksiä ja hyvin toiminut terveydenhuoltomme on valmistautunut uuteen aaltoon. Mutta entä kunkin oma käyttäytyminen? Jaksammeko taas rajoittaa olemistamme ja pitää koko ajan mielissämme, mikä on itselle ja muille turvallista. Jaksamme, sillä hellittäminen tuo vain turvattomuutta.
Sauli Niinistö (Facebook 5.8.2020)

Lue lisää

SOKLIN LUPAVIIDAKOSSA TAISTELLAAN PORONHOIDON PUOLESTA

Soklin ahot on äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi, jonka esiintymistä osa, kuten kuvan Valtasenvainiot, tuhoutuisi kaivoksen alle. Kyseessä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen luontotyyppi, jota näin laajassa mittakaavassa tavataan ainoastaan Soklissa.

Soklin kaivoshanke Kemin-Sompion paliskunnan alueella sai ympäristöluvasta päätöksen Vaasan hallinto-oikeudesta keväällä. Hankkeessa on vireillä myös muita menettelyitä ja kaivosyhtiö Yara Suomi tekee hankkeen teknis-taloudellisen selvityksen päivitystä. Kemin-Sompion paliskunta vastustaa hanketta ja vaatii lupien hylkäämistä. Soklin kiemuroissa alueen asianosaisilla on täysi työ pysyä perässä.

--- Teksti: Marja Anttonen. Kuva: Jenni Nousu --

Artikkeli on julkaistaan Poromies-lehdessä 3/2020.

Ympäristöluvasta valitukset korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (AVI) myöntämästä Soklin ympäristöluvasta tuli päätös Vaasan hallinto-oikeudesta toukokuussa. Päätöksessä osa valituksista hylättiin, mutta merkittävää oli, että myös osia ympäristöluvasta kumottiin ja päästörajoja fosforikuormituksen ja kiintoaineen osalta tiukennettiin. Kaivoksen louhinnan ja kannattavuuden kannalta merkittävä Pierkulin alue rajattiin päätöksellä ulos kaivostoiminnan piiristä, sillä siellä sijaitsee Soklin ahojen äärimmäisen uhanalaisen luontotyypin merkittäviä esiintymiä. Niistä yhtiö ei myöskään ollut tehnyt tarpeellisia selvityksiä, vaikka niitä oli pyydetty. Hallinto-oikeus katsoi Pierkulin alueen ympäristönsuojelulain tarkoittamaksi erityiseksi luonnonolosuhteeksi, jota ei lain mukaan saa hankkeen toiminnalla huonontaa. Oikeus kumosi myös Sokliojan ja Yli-Nuorttin uomien siirtoa koskevat luvat alueen uhanalaisen järvitaimenen elinolojen huonontumisen vuoksi, ja palautti asiat AVI:lle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätöksessä uusia lupamääräyksiä annettiin myös liikennettä koskien. Toimijan tulee selvittää kaivostoiminnasta aiheutuvan raskaan liikenteen tienvarsikiinteistöille aiheuttamat melu-, tärinä- ja pölyhaitat ja mahdollisuudet vähentää liikennöinnistä aiheutuvia haittoja. AVI:n tulee selvityksen pohjalta antaa lupamääräykset liikenteen haittojen vähentämiseksi ennen toiminnan aloittamista.

Lettorikko on rauhoitettu ja kuuluu EU:n luontodirektiivin mukaan Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin. Lettorikkoa kasvaa laaja esiintymä Sokliaavalla, jonka etäisyys lähimmästä louhoksesta on vain 400 metriä. Esiintymä peittyisi pölyyn ja pohjaveden alentaminen kuivattaa alueen kasville elinkelvottomaksi. 

Vaasan hallinto-oikeus myönsi, että kaivoshanke aiheuttaa haittaa poronhoidolle laidunalueiden menetyksenä ja pirstoutumisena sekä porojen kulkemisen ja kuljettamisen vaikeutumisena. Oikeuden mukaan ympäristönsuojelulain mukaisessa lupa-asiassa ei kuitenkaan voitu ratkaista alueiden käyttöön liittyviä kysymyksiä, vaan ne kuuluvat kaivoslain ja maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisalaan. Hallinto-oikeus arvioi kaivostoiminnasta aiheutuvat melu- ja pölypäästöjen haitalliset vaikutukset poronhoitoon sellaisiksi, etteivät ne aiheuta PHL 2.2 §:n huomattavan haitan kynnyksen ylittymistä, eikä lupaa siksi kumottu. Lupapäätöksessä annettiin myös määräyksiä näiden haittojen vähentämiseksi. Ympäristölupaa koskevissa valituksissa on katsottu, että kaivoksen vaikutusten arvioinnit ovat puutteellisia.
– Soklin kokonaisvaikutusten arviointi, jossa otetaan huomioon kaivostoiminta, ympäristölupavaiheessa paljastuneet rautatieltä maantielle siirretyt rikastekuljetukset ja vuosittain 200 000 kuutiota puuhaketta polttava lämpölaitos sekä muut hankkeen kerrannaisvaikutukset, on täysin tekemättä, katsoo Kemin-Sompion poroisäntä Mika Kavakka.

Yara on kertonut hankkivansa poltettavan hakkeen 100 kilometrin säteeltä kaivosalueesta, eli käytännössä Kemin-Sompion paliskunnan alueelta. Tämä aiheuttaa väistämättä ajan myötä paliskunnalle elintärkeiden talvilaitumien joutumisen polttokattilaan. Muutenkin hakkeenpolttamisen ja muun teollisuustoiminnan aiheuttamat päästöt tuhoaisivat poroille korvaamattoman lupon laajoilta alueilta. Myös liikenteestä aiheutuvien haittojen selvitykset tulee tehdä laajemmin kuin vain tienvarsikiinteistöille. Paliskunta katsoo, että hanke vaatii uuden ympäristövaikutusten arvioinnin.

Hallinto-oikeuden päätöksestä valittivat korkeimpaan hallinto-oikeuteen ainakin Kemin-Sompion paliskunta sekä alueen poronhoitajia useammassa valituksessa. Tiettävästi myös kaivosyhtiö itse on valittanut päätöksestä.
– Kemin-Sompion paliskunta vastustaa Soklin kaivoshanketta ja vaatii hankkeelle myönnettyjen lupien kumoamista, sillä hanke aiheuttaisi paliskunnalle mm. poronhoitolaissa kiellettyä huomattavaa haittaa. Hankkeella ei ole myöskään sitä tärkeintä lupaa, eli sosiaalista toimilupaa, paikallisten ihmisten hyväksyntää, katsoo Kavakka.
– Kunnille annetut katteettomat lupaukset työpaikoista ja verotuloista on jo toimivissa kaivoksissa nähty: tuskin ne missään ovat toteutuneet kuten on luvattu. Paikallisia asukkaita ja elinkeinoja vain roikotetaan löyhässä hirressä vuosikymmeniä, kaikki investoinnit ja kehittäminen on jäissä.

Asutusta jo 10 000 vuotta sitten

Museovirasto teki Soklissa kesällä 2019 arkeologisia kaivauksia. Alueen asuinpaikkojen ikää on ajoitettu jo aiemmin. Tulosten perusteella alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, noin 10 000 vuotta sitten, heti jääkauden väistymisen jälkeen. Kyseessä on siten Suomen vanhimpien joukkoon kuuluva asuinpaikka. Soklin alueen asuinpaikoilta on löytynyt luunpalasia, kvartsi-iskoksia ja keraamisia astianpaloja sekä peuranpyyntikuoppia. 

Paliskuntaa eivät löydöt yllätä, alue on rehevää ja sijaitsee vedenjakajalla, vesireittien risteyksessä. Siellä on siis liikuttu peurojen ja sittemmin porojen perässä niin kauan kuin ne ovat alueella liikkuneet.
– Täällä asuvat ihmiset ovat historiallisten Sompion ja Keminkylän lapinkylien asukkaiden jälkeläisiä. Soklin alueella ovat liikkuneet meidän esi-isämme, jotka ovat eläneet peuranpyynnillä, muulla metsästyksellä sekä kalastuksella ja marjastuksella. Edelleen samantyyppiset elinkeinot muodostavat meille alueella asuville elämisen perustan ja elinkeinon, kommentoi Kavakka.

Arveluttavat koekaivuumontut

Paliskunta tiedusteli kaivoksia valvovalta viranomaiselta, Lapin ELY-keskukselta, syksyllä 2019, millä luvalla kaivosyhtiö tekee koelouhintaa kaivosalueella. Kaivoksella kun ei ole lainvoimaista ympäristölupaa, sillä sen käsittely oikeusasteissa on kesken, eikä toiminnan aloittamislupaa ole myönnetty. ELY:n selvitettyä asiaa kaivosyhtiöltä, kävi ilmi, että alueelta on louhittu kolmelta alueelta 126 tonnia malmia, joka on viety koerikastettavaksi Outokumpuun. ELY-keskus katsoi, että tämä olisi vaatinut koelouhintailmoituksen tekemisen heille. 

ELY-keskus teki kesäkuussa valvontakäynnin hankealueelle. Siinä selvisi viranomaiselle paikallisten yleisessä tiedossa oleva asia: kaivausmonttuja on kaivosalueella paljon kaivosyhtiön kertomaa enemmän. ELY-keskus vaatii nyt asiasta lisäselvityksiä kaivosyhtiöltä.

YLE:n valvontakäynnistä julkaiseman jutun mukaan Lapin ELY-keskus antoi kaivosyhtiölle huomautuksen kaivauksista ja velvoitti sitä estämään malmikasojen valumavesien pääsyn vesistöön. ELY selvittää edelleen, olisiko kaivosyhtiö Yaran pitänyt anoa Soklin nyt huomautukseen johtaneille koekaivannoille koetoimintalupa

Kavakka harmittelee, että paikallisten ihmisten pitää vahtia kaivosyhtiön tekemisiä.
– Kaivosyhtiö toimii vastoin säännöksiä jo tässä vaiheessa, ja erikseen täytyy huomauttaa valumavesien suojauksista, ei tämä hyvältä näytä.

Kaivosalueella on vuosikymmenien malminetsinnän seurauksena myös vaarallisia kaivantoja ja korkeita metallisia kairausputkia, joihin helposti rikkoo mönkijän tai kelkan.

Kaivospiiritoimitus meneillään, tiesuunnittelu alkaa

Soklin kaivospiiritoimitus on meneillään maanmittauslaitoksen toimesta. Kaivospiiritoimituksessa merkitään kaivoksen käytössä olevan alueen rajat Tukesin kaivospiiripäätöksen mukaisesti ja määritellään kaivoslain mukaan kaivostoiminnasta aiheutuvien haittojen korvaukset. Vaikutusalueen paliskunnat, Kemin-Sompion lisäksi myös Oraniemi, tekivät alkuvuodesta korvausvaatimukset maanmittauslaitokselle. Kaikkien vaikutusten rahallinen arviointi tässä vaiheessa menettelyitä on kuitenkin erittäin vaikeaa, sillä kokonaisvaikutukset määräytyvät osaltaan sen mukaan, millaisen ympäristöluvan kaivos lopulta korkeimmasta hallinto-oikeudesta saa. Kemin-Sompion paliskunta onkin vaatinut toimituksen keskeyttämistä, kunnes kaivoksen muu luvitus on katsottu loppuun. Toistaiseksi tähän ei ole suostuttu, eikä myöskään korvausvaatimuksiin ole saatu vastauksia.

– Sanomattakin on selvää, että paliskunnan kokemat haitat ja menetykset kaivoksesta olisivat todella mittavat ja miten esimerkiksi elinkeinon, kulttuurin ja tulevien sukupolvien kokemat menetykset korvattaisiin, pohtii Kavakka.

Elokuun alussa Lapin ELY-keskus kuulutti tiesuunnitelman aloittamisen maantielle välille Martinkylä-Sokli. Siitä ei vielä tiedetä enempää. Asianosaisilla on kuitenkin oikeus osallistua tiesuunnitteluun ja lausua mielipiteensä suunnitelmasta ennen sen valmistumista. Valmis suunnitelma asetetaan myös yleisesti nähtäville, jolloin asianosaiset voivat tehdä kirjallisen muistutuksen. Pari vuotta sitten Lapin ELY-keskus teki YVA-tarveharkintapäätöksen, jonka mukaan Soklin maantiekuljetuksille ei tarvittaisi erillistä ympäristövaikutusten arviointia (YVA), vaikka mahdollisen hankkeen suunnitelmat muuttuivat oleellisesti alkuperäisestä: rikasteet aiotaan kuljettaa rautatien sijaan maantietä pitkin. Tämä tarkoittaisi noin 300 rekkaa vuorokaudessa, eli rekka noin viiden minuutin välein halki erämaan, ympäri vuoden ja vuorokauden. YVA:a olivat vaatineet muun muassa alueen kunnat ja Paliskuntain yhdistys. Paliskunnalla on tavoitteet tien turvallisuudelle ja liikenteen haittojen vähentämiselle.
 – Tieliikenne olisi suuri turvallisuusriski niin poroille kuin ihmisillekin. Tie myös käytännössä jakaa paliskunnan kahtia. Selvää on, että jos kaivos tulee, niin tie tulee suunnitella sellaiseksi, että siinä on riittävä määrä ylikulkupaikkoja poroille ja poronhoitajille, ja että tie tulee aidata koko matkalta molemmin puolin, linjaa Kavakka.

Kaivoslain uudistaminen

Työ- ja elinkeinoministeriö on parhaillaan uudistamassa kaivoslakia. Hallituksen esityksen pitäisi valmistua vielä tulevan syksyn aikana. Kemin-Sompion paliskunnan kokemuksesta kaivoslaki kaipaa muutosta.
– Kaivosten perustamisen prosessit on pilkottu niin moniin osiin, että käytännössä kokonaisvaikutusten arviointi on täysin retuperällä. Paikallisilla ihmisillä, jotka hankkeesta kärsivät, tulisi olla veto-oikeus tällaisiin hankkeisiin, jotka vaikuttavat laajasti alueen elämään ja elinkeinoihin. Paikallisia roikotetaan näissä hankkeissa löyhässä hirressä vuosikymmeniä, se pitäisi saada katkaistua. Poronhoidon asemaa tulisi vahvistaa laissa niin, että elinkeinolla olisi päätöksenteossa nykyistä enemmän painoarvoa, toteaa poroisäntä Mika Kavakka.

Lue lisää

TULE MUKAAN POROMIES-LEHDEN TOIMITUSKUNTAAN

Poromies-lehden toimituskunnan valinta kaudelle 2021-2023

Poromies-lehti on vuodesta 1931 saakka ilmestynyt porotalouden ammattilehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Lehteä toimittaa Paliskuntain yhdistys.

Kehitämme lehteä aktiivisesti. Kehitystyön tueksi uudistamme toimintatapaa ja laajennamme lehden toimituskuntaa vuoden 2021 alusta alkaen. Valitsemme toimituskuntaan 3-5 jäsentä. Järjestämme paikoista avoimen haun nyt ensimmäistä kertaa. Toimituskunnan toimikausi on 1.1.2021-31.12.2023.

Mikäli olet kiinnostunut hyödyntämään ja kehittämään osaamistasi sekä poronhoidon viestintää toimituskuntatyössä, hae mukaan nyt! Toimituskunnan jäsenenä pääset aitiopaikalle tekemään ja kehittämään pitkät perinteet omaavaa, pohjoisen kulttuurin ytimeen kuuluvaa monipuolista ammattilehteä, jota tehdään suurella sydämellä.

Poromies-lehti tavoittaa lähes jokaisen Suomen porotalouden lisäksi kattavan joukon lukijakuntaa ympäri maan. Toimituskunnan jäsenenä pääset osaksi innostuneella otteella toimivaa rentoa joukkoa, jonka tehtävänä on kehittää ja edistää porotalouden viestintää sekä elinkeinon sisäisesti että suhteessa muuhun maailmaan. Samalla pääset tutustumaan konkreettisesti ammattilehden toimitustyöhön ja kehittämään ammatillista osaamistasi asian parissa. 

Toimituskunnan jäsenten valinnassa painotamme erityisesti innostunutta otetta lehden kehittämiseen. Muodollisia vaatimuksia koulutuksen tai työkokemuksen osalta ei ole, mutta ne voidaan lukea eduksi.

Toimituskunta kokoontuu 2-4 kertaa vuodessa. Kokoukset pidetään lähtökohtaisesti etäyhteyksin. Kerran vuodessa järjestetään yksi laajempi, kaksipäiväinen ryhmätyöpohjainen työpaja. Jäseneksi valittavalla tulee olla valmiudet ja välineet etäyhteyksien käyttöön. Jäsenille maksetaan toimituskunnan kokouksiin osallistumisesta VM:n suositusten mukainen kokouspalkkio sekä matkakulut.

Toimituskunnan sihteerinä toimii Poromies-lehden toimitussihteeri ja puheenjohtajana päätoimittaja.

Haku päättyy 1.10.2020 ja valinta tehdään 15.10 mennessä.

Vapaamuotoiset hakemukset osoitteeseen: tarja.konstig@paliskunnat.fi
Viestikenttään otsikko: Toimituskunta

Lue lisää

MINNA NÄKKÄLÄJÄRVI: 'HÄDÄN HETKELLÄ ON TOIMITTAVA'

Tässä vaiheessa tunnelma oli jo iloisen yllättynyt, kun adressin oli allekirjoittanut 9000 henkilöä. Tämän jutun tekohetkellä (11.8.20) allekirjoitusten määrä oli lähes 24 000. Kuva Minna Näkkäläjärven arkisto.

Ei kaivoksia Suomen käsivarteen -kansalaisaddressi. Kun valitus ei auta, on tehtävä jotakin. Käsivarren paliskunnan alueella asuva Minna Näkkäläjärvi kauhistui huomattuaan, kuinka vähän keinoja on vastustaa malminetsintää. Kansalaisadressilla pyritään saamaan asialle julkisutta ja herättämään yleistä keskustelua kaivosyhtiöiden toiminnasta.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Minna Näkkäläjärven arkisto ---

Artikkeli on julkaistaan Poromies-lehdessä 3/2020.

– Kun aloin tehdä valitusta Hietakeron kaivosvarauksesta, oikeusoppineet tekivät minulle selväksi, että siitä ei olisi mitään hyötyä, Minna Näkkäläjärvi kertoo.

Kaivoslain mukaan hän ei voi valittaa asiasta, koska ei ole asianosainen.
– Varausvaiheessa asianosaisena voidaan pitää esimerkiksi toista kaivosyhtiötä, mutta ei alueella toimivaa poronhoitajaa. Se tieto oli minulle shokki, joten piti keksiä jotakin.

Ei korulauseita

Näkkäläjärven kokoama työryhmä kirjoitti ja muotoili adressin sanamuotoja useita viikkoja. Vetoomuksen haluttiin sisältävän vankkoja faktoja epämääräisten korulauseiden sijaan. Adressin pääsee lukemaan kokonaisuudessaan esimerkiksi ryhmän Facebook-sivun kautta. Kiteytys sisällöstä on seuraavanlainen: ’Me allekirjoittaneet vaadimme, että Suomen ainoalle suurtunturialueelle, kulttuuriltaan rikkaalle sekä luonnoltaan ja maisemaltaan ainutlaatuisella Käsivarren alueelle ei sallita kaivoslain mukaisia varauksia, ei malminetsintää eikä kaivostoimintaa.’ 

Adressin vaatimusten toteutuessa kaivoslakiin jouduttaisiin todennäköisesti tekemään muutoksia.
– Tiedämme sen, mutta tilanne vaatiikin muutosta. Haluamme, että kaikenlainen kaivosten kaavailu loppuu tällä alueella. Jo pelkästään niiden suunnittelu luo uhkakuvia, jotka haittaavat saamelaisen poroelinkeinon ja luontomatkailun kehittymistä alueella, Näkkäläjärvi sanoo.

Enontekiöllä uneliaisuutta

Minna Näkkäläjärvi arvioi, että Enontekiöllä ei ole vielä täysin herätty huomaamaan asian tärkeyttä.
– Meidän tulisi puolustaa omaa luontoamme ja elinkeinojamme. Luontoa kunnioittavat elinkeinot ovat pitkäaikaisia, sen sijaan kaivokset toimivat vain lyhyen aikaa. Infran rakentaminen erämaa-alueelle jättää jälkensä luontoon, ja kaivoksen vaikutukset ulottuvat meriin saakka.

Käsivarressa on tiedetty koeporauksista jo pitemmän aikaa.
– Eihän GTK:n toimintaa voi olla huomaamatta, kun se liikkuu samoilla laitumilla kuin poronhoitajatkin. Emme kuitenkaan aluksi käsittäneet, että mikään laki ei ole turvanamme. Täällä voidaan tehdä mitä halutaan kuulematta tai informoimatta paikkakuntalaisia.

Uuden kaivoslain aikana on Käsivarren alueelle tehty toinenkin kaivosvaraus, noin 1 400 neliökilometrin kokoinen Markkina1. Tätä seurasi Tukesin malminetsintälupa GTK:lle vuonna 2016 Lätäs1-alueelle. Siitä on tehty valitus, joka on ollut oikeusprosessissa jo useamman vuoden ajan.
– Siitä tehtävä päätös näyttää, otetaanko paliskunnan ja poroisännän valitukset huomioon. Jos niistä ei välitetä, niin sehän tarkoittaa sitä, että emme voi valittaa missään vaiheessa.

Adressilla yllättävä suosio

Adressiin allekirjoittaneiden määrä yllätti työryhmän. Ensimmäisen viikon 2 000 nimimäärä kasvoi parin kuukauden aikana yli 37 000:een. Adressi luovutettiin Suomen luonnonpäivänä (29.8.) ministereille.
– Luulen, että ihmiset ympäri Suomea ihmettelevät, kuinka kukaan voi edes ajatella kaivostoimintaa tällaiselle moninkertaisesti suojellulle alueelle saamelaisten kotiseudulla. Useimmilla suomalaisilla lienee jonkinlainen yhteys Käsivarren suurtunturialueeseen, Minna Näkkäläjärvi pohtii syitä adressiin suureen suosioon.

Osallistujien joukossa on tunnettuja suomalaisia nimiä, kuten Mikko ’Peltsi’ Peltola, Sami Yaffa ja Paleface. Näkkäläjärvi arvioi julkimoiden mukaan lähtemisen rohkaisseen myös tavallista kansaa ilmaisemaan mielipiteensä.
– Kaivosasia on nyt esillä ympäri Suomea. Emme ole ainoita, keitä se koskettaa, mutta meille kyseessä on erityisen vakava asia, koska vaakalaudalla on koko elinkeinon ja saamelaisen kulttuurin tulevaisuus. On pelkona, että jos kaivoksia päästetään suojelluille alueille kerran, niin tulevaisuudessa ei ole mikään paikka turvassa.

Minna Näkkäläjärvi korostaa, että tämän päivän päätöksillä on merkittävä vaikutus porotalouden tulevaisuudelle.
– Toivoisin, että poroihmiset aktivoituisivat, koska jokainen voi vaikuttaa omalta osaltaan. Se voi olla adressin allekirjoittamista tai asiasta tiedottamista. Meidän täytyy vetää yhtä köyttä, jotta elinkeinomme voi jatkua. Muuten meille ei jää mitään tarjottavaa seuraaville sukupolville.

---

Enontekiön kunnanjohtaja, Jari Rantapelkonen, onko Enontekiön kunnalla jokin yleinen kanta kaivostoimintaan, mineraalien kartoittamiseen tai malminetsintään?

Enontekiön kunnassa ei ole keskusteltu erityisesti kaivostoiminnasta eikä kunta ole ottanut varsinaisena asiakysymyksenä kantaa kaivostoimintaan. Kunta on kuitenkin ottanut yleisesti kantaa luontoyhteyteen kuntastrategiassa. Kunnan arvopohja perustuu luontoarvoille, terveydelle ja yhteistyölle. Luonto on enontekiöläisille tärkein arvo. Kunta toimii ympäristöllisesti kestävällä tavalla.

Kunta on kerran ottanut kantaa mineraalien tutkimisasiaan vuonna 2016, jolloin kunta puolsi koeporauksia Lätäsenon pohjoispuolella.

Kunnalla ei ole tällä hetkellä tarvetta eikä suunnitelmissa ottaa kantaa kaivosasioihin. Toki kun vuonna 2021 alkaa uusi valtuustokausi, kunta päivittää kuntastrategian.

Kunta voi lain mukaan ’kieltää malminetsinnän, mutta kielto-oikeus voidaan kuitenkin kumota erityiseen syyhyn vedoten’. On kuitenkin epäselvää, mikä tällainen erityinen syy on. Onko asia tullut vastaan missään vaiheessa? Ts. onko missään vaiheessa pohdittu kunnan päätöselimissä malminetsinnän kieltämistä?

Kunnassa ei ole otettu kantaa malminetsimiseen. Kunta pitää erittäin tervetulleena, kun kaivoslakia uudistetaan. Kunnalla tulee olla vahva oikeus alueensa käyttöön, sillä muutoin kuntalaisten hyvinvoinnin ja alueen elinvoiman edistäminen ei ole kunnolla mahdollista.

Lue lisää

VILI KURKI: 'EN USKO KAIVOKSEN TULOON'

Kurki sanoo: Tärkein erotusaitamme on muutaman metrin päässä kaivosalueen rajasta. Kuva Northland Mines.

– Jos Suomessa on vähääkään oikeutta ja ymmärretään yhtään ympäristöarvoja, kaivosta ei voi tänne perustaa, sanoo Muonion paliskunnan poroisäntä Vili Kurki.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Northland Mines ---

Artikkeli on julkaistaan Poromies-lehdessä 3/2020.

Hannukaisen kaivoksella olisi merkittävät vaikutukset poronhoitoon. Vili Kurki ei osaa edes kuvitella kaikkia mahdollisia uhkia, mutta tiettyjen haittojen ilmaantuminen olisi joka tapauksessa varmaa. Ensimmäisenä ongelmana on kaivoksen tarvitsema alue. 

– Se on valtava osa meidän palkisesta. Tärkein erotusaitamme on muutaman metrin päässä kaivosalueen rajasta. Tämän lisäksi kaivualueelta lähtisi rikastushiekan kuljetin paliskunnan eteläosaan, josta malmi lastattaisiin junaan.

Junarata rakennettiin vuosikymmeniä sitten edellisen kaivoksen vuoksi. Poromiehet totesivat jo silloin, että se on poroille surmanloukku.
– Kaivosyhtiöstä kerrottiin, että he eivät aio aidata rataa, koska sillä eivät kulje heidän junansa. Totesin, että ei siinä kulkisi ilman heidän tavaraansa yhtään junaa. Vastausta ei enää kuulunut. Että semmoista keskustelua, Kurki naurahtaa. 

Poroisäntä Vili Kurki.

Kaivos vaikuttanee myös porojen vasatuotantoon ja teuraspainoon sekä poromiesten työmäärään.

Lisäksi ovat pöly ja melu. Ne ovat asioita, jotka vaikuttavat myös ihmisiin – muun muassa matkailijoihin, joiden into saapua Ylläkselle saattaa niiden vuoksi laantua.
– Ylläksen matkailulla on pitkät perinteet, onhan sitä kehitetty jo vuosikymmeniä. Olisi kummallista, jos niin vahvalla pohjalla toimivan elinkeinon edellytykset pilattaisiin ’15 kultaisen vuoden’ takia.

Malmin hinta vaihtelee, pohjavesi katoaa

Rautamalmin hinta vaihtelee.
– Maailmalla tehdään paljon halvemmalla rautaa paljon sujuvampien kulkuyhteyksien äärellä. Aikaisempi kaivos, Rautuvaara, pyöri täysin valtion avustuksella, Kurki sanoo ja maalaa esiin uhkakuvan. – Kaikista huonoin vaihtoehto olisi, että kaivos menisi nurin, mutta rakenteet ja kaivosjätteet jätettäisiin paikallisten haitaksi.

Pohjaveden loppuminen nähtiin jo aikaisemman kaivoksen toiminnan aikana.
– Kaivoksen vaatiman veden pumppaaminen maasta aiheuttaisi muutoksia laajalle alueelle. Rautuvaaran aikana kaikki kaivosalueen ympärillä olevat pienet saivot kuivuivat. Niihin oli matkaa kaivosalueen reunalta kuitenkin useampia kilometrejä. Siinäkin on yksityiskohta, jota ei ole otettu huomioon niin tarkoin kuin olisi pitänyt.

Mielipiteet vankistuneet

Vili Kurjen mukaan yhä useammat kolarilaiset ovat alkaneet ymmärtää, että kaivoksesta seuraisi ympäristölle vakavia ongelmia.
– Monet aikaisemmat empijät ovat kallistuneet ympäristöarvoja mietittyään kaivoksen vastustajiksi. Tällä hetkellä näyttää, että kaivoksen perustaminen ei ole mahdollista lainsäädännönkään puitteissa. Siitä on osoituksena esimerkiksi YVA-selvitys, jota kaivosyhtiö on täydentänyt useampaan otteeseen, mutta vieläkään se ei kata niitä asioita, mitä sen pitäisi.

Lue lisää

MAURI KURU: 'VIRANOMAISET ASENNOITUVAT KAIVOKSIIN LIIAN MYÖNTEISESTI'

Äkäslompolon kyläyhdistys mittautti Muonionjoen veden metallipitoisuudet Ruotsin Kaunisvaaran rautakaivoksen alapuolelta.  Raudan osalta arvot olivat 400 kertaa normaalia korkeammat, kuparin 80 kertaa suuremmat ja alumiinin kohdalla jopa 1000-kertaiset luonnon ekologisiin tausta-arvoihin verrattuna.

Äkäslompolon kyläyhdistyksen mukaan poliittinen vaikuttaminen ja kaivoslupien viranomaisvalmistelu ovat sekoittuneet keskenään.

  --- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Mauri Kuru ---

Artikkeli on julkaistaan Poromies-lehdessä 3/2020.

Kyläyhdistyksen edustajan, matkailuyrittäjä Mauri Kurun mukaan ongelmana on, että viranomaisilla ei ole riittäviä resursseja selvittää päätöstensä vaikutusta. Tämän ovat myös viranomaiset itse myöntäneet.
– AVI, ELY-keskus ja Tukes suoltavat Natura-lausuntoja sekä ympäristö-, malminetsintä- ja kaivoslupia tuosta vaan puutteellisin perustein. Silloin kun tietoa ei ole, päätökset syntyvät asenteellisina. Meidän näkemyksemme mukaan asenne on kaivosmyönteinen. Viranomaiset ovat ennakkoasenteellisia päätöksenteossaan, Kuru sanoo.

Kaivosluvitus on pitkälti oikeusharkintaa. Se tarkoittaa viranomaisen harkintavaltaa, jota se käyttää hallinto-oikeudellisia päätöksiä tehdessään. Jos kansalainen on tyytymätön päätökseen, hän joutuu aloittamaan oikeudellisen prosessin.
– Kansalainen joutuu osoittamaan omalla ajallaan ja omilla rahoillaan, että viranomaisen päätös on vahingollinen esimerkiksi jollekin ihmisryhmälle, elinkeinolle tai ympäristölle.

Maallikot ja lakiasiantuntijat samalla asialla

Äkäslompolon kyläyhdistys vastustaa Kolarin Hannukaisen kaivoshanketta. Mauri Kuru korostaa puhuvansa lakiasioista maallikkona, vaikka kolmen vuoden rupeama yhdistyksen kaivosasioista vastaavana on paljon opettanutkin.
– Lakitermeihin on joutunut tänä aikana paneutumaan välillä aika syvällisestikin. Onneksi meillä on ollut apuna myös ammattilaisia.

Yhdistys on palkannut oman juristin selvittämään kaivoshankkeessa tapahtuvia lainopillisia kuvioita. Opastusta on saatu lisäksi professoritason asiantuntijoilta ja EU-oikeuden ammattilaisilta.
– Monet heistä ovat lähteneet mukaan ihan nimelliskorvauksella, kun he ovat ymmärtäneet kaivoshankkeen ja siihen liittyvien, oikeudellisten kysymysten laajan yhteiskunnallisen merkityksen.

Yhdistyksellä on vahva tuki niin omalla alueella kuin valtakunnallisestikin. Lainoppineiden palkkaamiseen on käytetty tähän mennessä yli 200 000 euroa. Tukijoina on tavallisia kansalaisia, matkailuyrityksiä ja muun muassa Muonion paliskunta.
– Emme olisi tässä tilanteessa, elleivät kansalaiset olisi lähteneet mukaan. He ovat penkoneet asiaa aktiivisesti ja keränneet toimintaan varoja. Ilman heitä kaivos olisi varmaankin saanut luvan toimia jo aikoja sitten, Kuru toteaa.

Hannukaista käsitellään uuden kaivoslain mukaisesti

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus palautti Hannukaisen kaivospiiripäätöksen Tukesille uudelleen käsiteltäväksi. Perusteluina oli muun muassa, että päätöksessä ei ollut kuultu kaikkia asianosaisia. Päätöstä voidaan pitää Äkäslompolon kyläyhdistykselle erävoittona, sillä tästä lähtien asiaa käsitellään uuden kaivoslain pohjalta. Laki säädettiin vuonna 2011, kun haluttiin parantaa eri sidosryhmien oikeuksia kaivosluvasta päätettäessä.

– Käsitykseni mukaan ympäristölupaan ja kaavoitukseen vaaditaan uudessa laissa aiempaa vahvempia perusteluja, Kuru sanoo. Kesäkuun lopussa Hannukainen Mining teki ympäristölupahakemukseen täydennyksen. Sen mukaan yhtiö aikoo kierrättää 95 prosenttia prosessivedestään.
– Asiantuntijamme ovat todenneet, että se ei ole mahdollista. Kaivosyhtiön arvio on ihan hihasta vedetty. Hakemuksen perustelut ovat edelleen puutteellisia.

Kaivoslain muutoksiin pyritään jo tämän vuoden puolella

Kaivoslakityöryhmä, johon kuuluu edustaja myös Paliskuntain yhdistyksestä, pyrkii saamaan esityksensä kaivoslain muutoksista valmiiksi vielä tämän vuoden puolella. Mauri Kurukin kuuluu useisiin työryhmiin, joissa keskustellaan tarvittavista muutoksista.
– Kaivoksia perustellaan niiden paikkasidonnaisuudella, mutta samalla tavalla esimerkiksi matkailulle ja poronhoidolle ovat luontoarvot paikkasidonnaisia. Ja kun aikanaan Natura-alueet on määritelty, eivät ne ole siitä miksikään muuttuneet. Osa lappilaisista kansanedustajistakin on sitä mieltä, että Natura-alueita täytyy voida siirtää, mutta miten luontoarvoja voidaan siirtää toiseen paikkaan?

Kaivoslakiin olisi syytä sisällyttää myös muutos lupamenettelyihin.
– Luvitusten eriaikaisuus aiheuttaa ongelmia. Oma näkemykseni on, että ympäristöluvan tulisi olla aina ensimmäinen haettava lupa.

Yleinen ja yksityinen etu tulisi arvioida tarkasti jo luvanmyöntämisvaiheessa. Matkailu- tai poroelinkeinoa ei voida siirtää muualle.
– Kaivoksen yleistä etua kasvatetaan sitä mukaa kun kaivoshanke kasvaa. Jonkin ajan kuluttua todetaan, että hanke on nyt niin merkittävä yleisen edun kannalta, että sitä ei voida enää pysäyttää.

Yleisen ja yksityisen edun lisäksi asiaa voidaan tarkastella luonnon edun näkökulmasta.
– Alue, joka on voimakkaasti luontoarvoihin pohjautuva, muuttuu kaivoksen myötä teollisuusalueeksi. Tämäkin seikka tulisi tunnistaa jo luvitusvaiheessa myös kaivoslaissa. Lisäksi on tärkeää selvittää kaivoksen vaikutusalueen laajuus. Esimerkiksi Kittilän Suurikuusikon alueella porojen välttelyalue on jopa 15–30 kilometriä. Tällaisessa tapauksessa voidaan puhua merkittävästä muutoksesta poroelinkeinolle.

Kuru kaipaa lainsäädäntöön laajoja muutoksia lähivuosina.
– Ympäristösuojelun ja kaivoslain suhde on huonosti rakennettu. Kaivoslaissa ei huomioida riittävästi ympäristösuojelulakiin liittyviä asioita.

Huonoja kokemuksia jälkivalvonnasta

Mauri Kurun näkemyksen mukaan lupia myöntävät ja niitä valvovat viranomaiset ovat ajattelussaan siirtyneet yhä enemmän ennakkovalvonnasta jälkivalvontaan. Tämä tarkoittaa sitä, että lupia haettaessa vaikutuksia ei tutkita riittävässä laajuudessa ja toiminnalle ei aseteta tarkkoja raja-arvoja. Näin myös rajataan kansalaisten mahdollisuutta lausua kaikista vaihtoehdoista. Asioiden syvällisempi selvittäminen siirretään lupamääräyksin jälkivalvontaan. Hankkeen edetessä luvitetaan lisää, jotta alun perin raja-arvoja rikkova toiminta voi jatkua.
– Niin on käynyt esimerkiksi Kittilän kaivoksen kohdalla. Vaikka päästörajat on ylitetty, siitä ei ole seurannut minkäänlaisia sanktioita.

Kuru sanoo, että kansalaisten näkökulmasta asioiden siirtäminen jälkivalvontaan on kestämätöntä.
– Tuore KHO:n päätös siitä, että Kuopion Sorsasaloon suunniteltu Finnpulp Oy:n biotuotetehdas ei saa ympäristölupaa, on askel oikeaan suuntaan. KHO otti linjan, että hankkeen kaikkien vaikutusten tulee olla tiedossa jo luvitushetkellä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun taustalla oli osaltaan EU:n vesipuitedirektiivi ja sen tulkintaa ohjaava niin sanottu Weser-tuomio, jonka mukaan yhtäkään vesistön laadun osa-aluetta ei saa huonontaa. Kuopion tapauksessa katsottiin, että tehdas olisi voinut pilata Kallaveden vesistöä merkittävästi. Jos Weser-tuomiota sovelletaan Kolarissa Tornion-Muonionjoen vesistön kohdalla, Hannukaisen kaivoksen perustaminen vaikuttaa epätodennäköiseltä.

– Ajatellaanpa asiaa myös porotalouden kannalta: Hannukaisen kaivoksen vaikutusten vuoksi Muonion paliskunta menettäisi merkittävimmän osan laidunmaistaan. Vaikutukset koskisivat lisäksi ympäröiviä paliskuntia. Mikään korvaava toimenpide jälkivalvonnassa ei tilannetta enää muuttaisi.

Tulevaisuus toimintaa täynnä

Äkäslompolon kyläyhdistys nousi valtakunnallisiin uutisotsikoihin, kun se mittautti Muonionjoen veden metallipitoisuudet Ruotsin Kaunisvaaran rautakaivoksen alapuolelta.
– Näytteet kertovat selkeästi, että joen ekologinen tila on huonontunut merkittävästi. Joki ei kestä toista kaivosta, koska se on jo nyt saastunut, Kuru sanoo.

Raudan osalta arvot olivat 400 kertaa normaalia korkeammat, kuparin 80 kertaa suuremmat ja alumiinin kohdalla jopa 1000-kertaiset luonnon ekologisiin tausta-arvoihin verrattuna.

Kyläyhdistys odottaa Hannukaisen ympäristöluvan kolmannen kuulemisen lisäksi kaivosyhtiön vuonna 2017 tekemän koerikastusraportin julkaisua. AVI salasi raportin kaivosyhtiön pyynnöstä. Ylläksen alueen toimijoiden tekemän valituksen seurauksena Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kuitenkin kumosi AVI:n päätöksen salata raportti.

Hannukainen Mining julkaisi koerikastusraportin verkkosivuillaan tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen (17.8.2020).

Lue lisää

PETOJEN LISÄRUOKINTA LISÄÄ PETOJA

Metsäpeurahirvas

Haaskakuvauspaikoilla käytetään vuosittain kymmeniä tuhansia kiloja maatalouden sivutuotteita. Tutkijan mukaan tämä ei voi olla vaikuttamatta petokannan kehitykseen. Poroja paremmin petoja sietävän metsäpeuran kanta on romahtanut perinteisellä asuinalueellaan itärajan tuntumassa.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Milla Niemi ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2020.

– On aika iso todistustaakka sillä, joka väittää, että nykyisellä, massiivisella lisäruokinnalla ei olisi vaikutusta. Ihan ekologisten perussääntöjen mukaan voidaan ajatella, että lisäruokinta kasvattaa suurpetokantaa. Kysymys ei ole pienestä asiasta, sanoo tutkija Antti Paasivaara, jonka asiantuntemusalueena Lukessa on metsäpeuran kannanseuranta ja sitä tukeva tutkimus.

Metsäpeuran kantaa seuratessa on havaittu, että haaskanpitopaikkojen keskittymässä, itärajan tuntumassa, alueen alkuperäinen metsäpeurakanta on romahtanut.
– Metsäpeuroille perustetuilla luonnonsuojelualueilla ei juurikaan enää ole metsäpeuroja. Tämä kehitys on tapahtunut viimeisen parinkymmen vuoden aikana samaan aikaan kun haaskaruokintapaikkoja on ollut suojelualueiden ympärillä.

Muut metsäpeuran kantaan vaikuttavat tekijät eivät ole muuttuneet kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi metsätaloutta ei voi pitää välittömänä syynä kannan romahtamiseen.

– Suojelualueillahan ei tehdä metsänhoidollisia toimenpiteitä. Ja jos metsätaloudella olisi jotakin vaikutusta metsäpeurakantaan, silloin itärajan metsätaloustoimien olisi pitänyt olla paljon massiivisempia kuin lännempänä, mutta näin ei ole.

Metsäpeura on muuttanut pois alkukodistaan

Metsäpeuraa on seurattu tehostetusti MetsäpeuraLife -hankkeessa. Pantapeuroihin, lentolaskentaan ja vasatuotosta kertovaan laumarakennelaskentaan pohjautuva tutkimushanke on kesken, mutta jo tässä vaiheessa voidaan olla varmoja siitä, että metsäpeuraa ei enää ole siellä, missä sille löytyisi parhaiten sopivia elinympäristöjä.
– Olemme mallintaneet metsäpeuran elinympäristövalintaa pantapeura-aineiston perusteella. Sen mukaan Kainuussa, itärajan tuntumassa on Suomessa eniten metsäpeuralle sopivia elinympäristöjä. Jos predaatio (petojen vaikutus) olisi alhaisempaa, voisi olettaa, että näillä alueilla olisi enemmän metsäpeuroja. Tähän mennessä tehtyjen analyysien perusteella voidaan sanoa, että itärajan tuntumassa vasoja tuhoutuu suuremmalla riskillä kuin lännempänä, Paasivaara sanoo.

Olennaista on selvittää, millaisella haaskojen määrällä on vaikutusta petokantaan ja kuinka laajalle alueelle haaskanpito vaikuttaa.
 – Ensinnäkin haaskat voivat kerätä petoja pienelle alueelle, toisaalta ne saattavat kasvattaa petojen poikastuottoa. Käytännössä haaskaruokinta voi kasvattaa suurpetokannan suuremmaksi kuin mitä paikallinen peura- ja hirvikanta pystyy elättämään.

Antti Paasivaara on kiinnittänyt huomiota myös haaskanpitoalueiden vakaaseen susikantaan.
– On hankalaa erottaa haaskavaikutusta ja itärajan vaikutusta toisistaan muuten kuin esimerkiksi vertailemalla Kainuun ja Pohjois-Karjalan susireviirien määriä ja pysyvyyttä, eli vakautta. Kainuun itäraja näyttäisi olevan susikannalle silmiinpistävän vakaa ja yksi tekijä voi olla se, että ne saavat ravintoa haaskoista ja pysyvät näillä haaska-alueilla.

Metsäpeura sietää petoja poroa paremmin

Paasivaaran mukaan metsäpeura sietää petoja paremmin kuin poro.
– Yksittäinen suurpeto ei saa läheskään sellaista vaikutusta aikaiseksi peurakarjassa kuin porokarjassa. Peurat vaihtavat paikkaa herkemmin kuin porot ja ne vasovat hajallaan laajalla alueella.

Silloin kun metsäpeurakannan vaihtelut eivät enää vaikuta suurpetokantaan, voidaan puhua perinteisen peto-saalis -suhteen loppumisesta.
– Siellä missä predaatio on ylitse saaliseläimen kestokyvyn, saaliseläimen kanta romahtaa. Ja näin on ilmeisesti käynyt itärajalla ja erityisesti metsäpeuran suojelualueilla. Metsäpeura elää ja lisääntyy nyt siellä, missä suurpetokanta on luonnonmukaisempi kuin itärajan tuntumassa.

Voidaan todeta, että Kainuun metsäpeuralla on käynyt huono tuuri.
– On onneton yhteensattuma, että suurpetojen katseluturismi sattui sijoittumaan metsäpeurojen alkukotiin. Tavallaan on huonoa onnea, että kävi näin, koska olisihan turismi voinut syntyä vaihtoehtoisesti Pohjois-Karjalaan, jossa peurakanta on ollut perinteisesti paljon pienempi ja liikkuvaisempi.

Tutkimusta tulossa

Paasivaara on virittelemässä riistaeläinten ruokintaan liittyvää tutkimushanketta, jossa on tarkoitus tutkia myös haaskojen vaikutuksia suurpetoihin ja niiden saaliseläimiin.
– Se on kuitenkin vasta kehittelyasteella. Tämän nykyisen MetsäpeuraLife -hankkeen tuloksia aiomme julkaista lähivuosina. Tuloksista tulee esille, mitkä tekijät vaikuttavat metsäpeurakantaan. Haaskan vaikutus on siellä yhtenä tekijänä.

Lue lisää