TAISTELUA TUULIMYLLYJÄ VASTAAN

Salailua, uhkailua ja epätietoisuutta. Näillä sanoilla kuvailee Alakylän paliskunnan poroisäntä Jani Jääskö tuulipuistohankkeiden valmistelua.

--- Teksti Timo Rehtonen. Kuva Marja Anttonen. ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2020.

Kittilän kunnassa sijaitsevaan Alakylän paliskuntaan valmistellaan kahta tuulipuistohanketta. Toinen on Metsähallituksen hankeaihio Kellovuoman alueella, toista suunnitellaan yksityismaille Tuohivaaran seudulle. Kolmannestakin on kuultu jo huhuja.
– Nyt on jostakin syystä hoksattu, että täällä Lapissa on vapaata tilaa tuulimyllyille. Samalla unohdetaan kuitenkin niiden katastrofaalinen vaikutus poronhoidolle. Meidän paliskunnalle yksikin tuulipuisto olisi liikaa, kolmen hankkeen toteutuminen tarkoittaisi käytännössä poronhoidon loppumista, Jääskö sanoo.

Tuohivaaran tuulivoimapuisto katkaisisi porojen kulkureitin

Tuohivaara on Alakylän paliskunnan kesä- ja syyslaidunaluetta. Metsähallitus on selvittänyt aikaisemmin läheisen Luuvaran alueen soveltuvuutta tuulivoimahankkeille.
– Käsitykseni mukaan Metsähallitus luopui suunnitelmista juuri sen vuoksi, kun esille tuli alueen merkitys poronhoidolle. Siellä laiduntaa, ja sen kautta kulkee eri vuodenaikoina huomattava osa paliskunnan poroista, noin 3000 eläintä. Myllyillä suljettaisiin porojen luontainen kulkureitti. 

Poroisäntä Jani Jääskö Alakylän paliskunta

 Nykyinen hankesuunnitelma sijoittuu yksityismaille, mutta hankealue rajautuu valtion maahan. Kittilän kunnanhallitus päätti käynnistää hankekokonaisuudesta osayleiskaavan laatimisen tämän vuoden helmikuussa. Jani Jääskö kuuli ensimmäisen kerran Tuulialfa Oy:n suunnitelmista vasta samoihin aikoihin, vaikka yhtiö oli aloittanut hankkeen esiselvitystyöt jo vuonna 2015.
– Asiaa on valmisteltu kaikessa hiljaisuudessa, paliskuntaan tai muihin alueella toimijoihin ei ole oltu yhteydessä. Nyt kun yhtiö on ilmoittanut asiasta meille, se on ollut mielestäni melko röyhkeä. Minullekin on todettu, että jos paliskunta ei ole suotuinen hankkeelle, se ei tule saamaan korvauksia euroakaan. Korvauksiksi puolestaan tarjotaan naurettavasti muutamia tuhansia euroja alueesta, jonne olemme juuri suunnittelemassa mittavia investointeja.

Paliskuntain yhdistys on lähettänyt Lapin Ely-keskukselle lausunnon, jonka mukaan hankkeeseen tulee soveltaa YVA-menettelyä (ympäristövaikutusten arviointi).

Myllyt paliskunnan rajapintaan

Metsähallitus suunnittelee tuulivoimapuiston hankeaihiota Kellovuoman alueelle, joka sijaitsee Ounasjoen halkaiseman Alakylän paliskunnan länsipuolella. Kolarin paliskunnan puolella suunnitelma käsittää Venevaara-Hirvasselkä -alueen.
– Tuulipuisto lopettaisi käytännössä läntisen paliskunnan käytön täysin. Paliskunnan viesti Metsähallitukselle onkin, että jos jonnekin on pakko myllyjä tehdä, niin sitten aivan paliskunnan rajapintaan. Ja jos halutaan entistä massiivisempia myllyjä, niin vaihdetaan jo olemassa olevat myllyt isompiin.

Kun tietoa ei ole saatavissa, on kuulopuheitakin kuunneltava.
– Semmoinen huhu pyörii, että paliskunnan eteläisessä osassa, Peittoselän alueella olisi yhteismetsän maa-alueita kyselty tuulivoimakäyttöön. Meidän paliskuntamme poronhoito keskittyy paljolti tuolle alueelle. Jos sinne tulee tuulipuisto, voidaan Alakylän paliskunnan nimi viivata yli paliskuntien kartalta.

Metsähallituksen mukaan sillä ei ole hankesuunnitelmia kyseiselle alueelle.

Jani Jääskö ja Alakylän paliskunta eivät aio pysyä toimettomina uhkien edessä.
– Myllyasia on kiehuttanut täällä mieliä viimeisen puolen vuoden ajan. Nyt on aika reagoida vahvasti näihin järjettömiin suunnitelmiin. Lähtökohtana on, että siellä missä on poronhoitoa, ei voi olla tuulipuistoja, Jani Jääskö toteaa.

Kolarissa päätettiin ensin ja kyseltiin sitten

Venevaara-Hirvasselkä-Kellovuoma -hankesuunnitelma käsittää Kolarin kunnan puolella 17 kilometriä pitkän ja 5 kilometriä leveän alueen. Kolarin paliskunnan poroisäntä Mika E. Satta pitää uskomattomana, että yhden paliskunnan alueelle suunnitellaan näin isoa tuulipuistoa.
– Vuosi sitten meillä paliskunnassa ei ollut mitään tietoa tällaisen mittakaavan suunnitelmista, hän toteaa. 

Poroisäntä Mika E. Satta Kolarin paliskunta

Tämän vuoden tammikuussa hankesuunnitelma oli esillä Kolarin kunnanvaltuustossa. Satta sai tietää asiasta kittiläläisten kollegoiden kautta vain vähän ennen kuin hankkeesta kerrottiin Kolarin paliskunnalle helmikuussa. Huhtikuussa Kolarin kunnanhallitus päätti hyväksyä Metsähallituksen aloitteen tuulivoimaosayleiskaavan laatimiseksi. Kesäkuussa pidettiin yleisötilaisuus, jossa kansalaisilla ja sidosryhmillä oli mahdollisuus kysellä ja keskustella suunnitelmasta, jota kunnanhallitus oli siis jo alkanut kaavoituksen osalta toteuttaa.
– Tuli semmoinen tunne, että asia on haluttu valmistella hiljaisuudessa. Siinä vaiheessa, kun sitä esiteltiin yleisölle, suunnitelma alkoi olla jo valmis toteutettavaksi, Satta sanoo.

Varpaisillaan ollaan

Mika E. Satta on vaatinut, että paliskunnan edustajan tulee olla läsnä kunnan päätöselimissä, kun kaavoitusta ja ympäristövaikutusten arvioimista lähdetään viemään eteenpäin.
– En tietenkään osaa sanoa, pystymmekö pysäyttämään hanketta, mutta joka tapauksessa porotalouden täytyy päästä vaikuttamaan hankkeen sisältöön.

Metsähallitus myy hankkeen rakentamisoikeudet myöhemmin valittavalle tuulivoimatoimijalle ja jää valtion maiden omistajaksi ja edunvalvojaksi.
– Voisi sanoa, että tuulivoimayhtiö, joka on vieläpä todennäköisesti ulkomainen, kuorii kerman päältä. Paliskunta joutuu neuvottelemaan mylly-yhtiön kanssa korvauksista, mikä ei varmaankaan ole paliskunnalle kaikista paras lähtökohta.

Tilanne on muuttunut viime vuosina

Vielä muutama vuosi sitten Kolarissa uskottiin vahvasti porotalouteen.
– Olen sanonut aikaisemmin, että Kolarissa on hyvä harjoittaa porotaloutta, koska suuri osa paliskunnan alueesta on valtion maata. Viime vuosina valtion maita hallinnoivan Metsähallituksen asenne porotalouteen on kuitenkin muuttunut.

Satta sanoo, että valtavien hakkuiden kanssa on niinkin pärjätty – vakavampia ongelmia on syntynyt vasta maanmuokkauksen ja metsien uudistamisen myötä, kun laidunalueet ovat pienentyneet. Tuulivoimapuistojen tulo tarkoittaisi kuitenkin todella suuria vaikeuksia porotaloudelle.
– Itse myllyjen viemän maapohjan lisäksi alueelle on rakennettava iso tiestö, joka niin ikään vie laitumia poroilta. Liikenne lisääntyy ja sitä myötä kasvavat myös liikennevahinkojen määrät.

Porotilamatkailulle tuulivoimapuisto saattaisi olla kuolinisku.
– Tuskin matkailijat ovat luontoarvoja hakiessaan kiinnostuneita valtavan kokoisesta nykyteknologiasta. Ja mitä tapahtuu, kun tuulivoimayhtiö päättää nostaa kytkintä ja jättää ruostuvat romut luontoon? Tuulivoimapuistojen vaikutuksista ympäristöönsä täytyisi käydä nykyistä laajempaa keskustelua. Hankkeita ei pidä lähteä toteuttamaan suin päin ilman tietoa, Satta toteaa.

Eteläinen hankesuunnitelma muutti muotoaan

Helmikuussa Metsähallitus esitteli myös toista, osittain Kolarin, osittain Pellon puolelle sijoittuvaa tuulipuistosuunnitelmaa.
– Totesimme, että siitä voidaan neuvotella, koska kyseessä oli suht’ pieni alue paliskunnan rajalla.

Pellon kunnanhallitus teki kuitenkin kielteisen äänestyspäätöksen Olosvaara-Marjavaara alueen tuulivoimapuiston kaavahankkeen käynnistämisestä.
– Sen jälkeen meille näytettiin kesäkuun yleisötilaisuudessa semmoinen suunnitelma, jossa alue oli laajentunut Kolarin puolella viisinkertaiseksi. Kaavoitusta ei ole tälle vielä haettu, mutta saa nähdä miten käy. Tarkkana pitää olla kunnallisen päätöksenteon kanssa näinä päivinä, Mika E. Satta sanoo.

Jotakin on myös opittu

Palojärven paliskunnan poroisännällä, Tapio Vuololla, on jo muutama voittoisa taistelu tuulimyllyjä vastaan takana. Viime vuonna tuulivoimayhtiö Smart Windpowerin suunnitelmissa oli rakentaa 40–140 myllyn tuulivoimapuisto Ylitornion, Rovaniemen ja Pellon kuntien alueille. Paliskunta, matkailuväki ja Raanujärven rannoille suunniteltavaa massiivista tuulivoimapuistoa vastustava kansalaisliike toivat yhteisrintamana esille kielteisen kantansa. Hanke ei toteutunut. 

Poroisäntä Tapio Vuolo Palojärven paliskunta

Tänä keväänä Vuolo ja Orajärven paliskunnan poroisäntä Mikko Koskenniemi olivat vaikuttamassa Pellon kunnan kielteiseen päätökseen Olosvaara-Marjavaara alueen tuulivoimapuiston käynnistämisestä. Tiukoille se kuitenkin meni.
– Oli torstaipäivä, kun näin netistä asian olevan Pellon kunnanhallituksen esityslistalla. Päätös kaavahankkeesta tehtäisiin jo seuraavana maanantaina. Kuitenkaan kunnanhallituksen jäsenille ei ollut lähetetty siihen mennessä aiheesta edes kokousmateriaalia. Jostakin syystä jopa päättäjiltä pimitettiin tietoja suunnitelman sisällöstä.

Vuolo ja Koskenniemi saivat lausuntonsa lähetettyä kunnanhallituksen jäsenille, vaikkakin koronakriisin vuoksi kunnantalo oli kiinni ja ihmiset vaikeasti tavoitettavissa.
– Paikalliset asukkaat, joita hanke koski, tuskin tiesivät mitään kunnan kaavailuista. Syrjäkylien ikääntynyt väestö ei välttämättä seuraa somea tai kuntien asialistoja, Vuolo toteaa.

Toimenkuva muuttunut

Nykyään Tapio Vuolon toimenkuvaan kuuluu kunnanvaltuustojen ja -hallitusten esityslistojen seuraaminen. Se vie oman aikansa, koska Palojärven paliskunta sijoittuu neljän kunnan; Rovaniemen, Pellon, Ylitornion ja Tervolan alueelle.
– Vaikuttaa siltä, että näitä kaavahankkeita koetetaan toteuttaa pikkuisen salassa. Kaikkea ei välttämättä kerrota kaikille samalla tavalla. Tätäkin suunnitelmaa esiteltiin toisilla sanoilla poroisännille kuin kuntapäättäjille.

Hän ei anna korkeita pisteitä Metsähallituksen toimille.
– Se on lähtenyt massiivisesti ajamaan tuulivoimapuistoja palkisten kriittisiin pisteisiin. Tuntuu, että sen tavoitteena on tukahduttaa poronhoito, koska tänä päivänä on jo olemassa tutkimustuloksia siitä kuinka tuulipuistot ja porotalous eivät sovi yhteen. Metsähallitus ei näistä tutkimustuloksista välitä.

Oman elinkeinon asialla

Pienten kuntien päätökset ovat pienestä kiinni, yhdellä äänellä on esimerkiksi seitsemän hengen kunnanhallituksessa iso merkitys.
– Usein halutaan kannattaa YVA-menettelyä, mutta kaikkien kannalta on helpointa, kun prosessi katkaistaan välittömästi. Tällöin säästetään merkittävästi yhteiskunnan varojakin.

Valituskierre ei ole Vuolon mieleen, mutta siihen lähdetään, jos tarve vaatii.
– Haluamme vain puolustaa oman elinkeinomme olemassaoloa. Näyttää siltä, että ei nähdä porotalouden työllistävää vaikutusta, kun taas tuulipuistojen tuomien työpaikkojen määrää ylistetään. Maailmalta on kuitenkin jo kuultu, että tuulipuistot eivät rakentamisvaiheen jälkeen työllistä juuri ketään. Eivät ainakaan paikallisia, Tapio Vuolo toteaa.

METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTEJA POROISÄNTIEN HAASTATTELUUN Metsähallitus kommentoi tuulipuistohankkeisiin liittyvää juttua

Alakylän paliskunnan viesti Metsähallitukselle on, että jos jonnekin on pakko myllyjä rakentaa, niin sitten aivan paliskunnan rajapintaan.

MH: Metsähallitus on jättänyt alueelle kaavoitusaloitteen hankkeesta, mutta tarkempia hankesuunnitelmia ei ole. Mikäli hanke käynnistyy (kaavoitusaloite hyväksytään), paliskunnan kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä ja arvioidaan hankkeen vaikutuksia sen eri toteutusvaihtoehtojen mukaisesti.

Kolarin paliskunnan poroisäntä Mika E. Satta kokee, että Venevaara-Hirvasselkä-Kellovuoma -hankkeen suunnittelussa ei ole noudatettu avoimuutta.
MH: Ei ole ollut salailua, vaan Metsähallitus on keskustellut Kolarin paliskunnan kanssa jo hankeaihiovaiheessa, mutta tarkempaa hankesuunnitelmaa ei ole. Suunnittelu aloitetaan, kun mahdolliset YVA- ja kaavaprosessit alkavat.

Mika E. Satta: – En tietenkään osaa sanoa, pystymmekö pysäyttämään hanketta (Venevaara-Hirvasselkä-Kellovuoma), mutta joka tapauksessa porotalouden täytyy päästä vaikuttamaan hankkeen sisältöön.
MH: Hankkeen sisältöön vaikutetaan parhaiten osallistumalla aktiivisesti mahdolliseen YVA-prosessiin ja kaavan suunnitteluun. Metsähallitus tulee jakamaan tietoa aktiivisesti ja osallistamaan paliskuntia prosessiin.

Mika E. Satta: – Paliskunta joutuu neuvottelemaan mylly-yhtiön kanssa korvauksista, mikä ei varmaankaan ole paliskunnalle kaikista paras lähtökohta.
MH: Metsähallitus on tehnyt keväällä päätöksen, että YVA-prosessissa etsitään mahdollisuuksia minimoida tuulivoimahankkeen mahdollisia haittoja poronhoidolle suunnittelemalla alueen valtion maiden metsätaloustoimia yhdessä paliskunnan kanssa. Mikäli haittoja todetaan hankkeen toteuduttua, niistä voidaan neuvotella edelleen paliskunnan kanssa.

Mika E. Satta: – Olen sanonut aikaisemmin, että Kolarissa on hyvä harjoittaa porotaloutta, koska suuri osa paliskunnan alueesta on valtion maata. Viime vuosina valtion maita hallinnoivan Metsähallituksen asenne porotalouteen on kuitenkin muuttunut.
MH: Asenne ei ole muuttunut. Porotalous huomioidaan edelleen vastuullisesti Metsähallituksen eri toiminnoissa.

Pellon kunnanhallitus teki kielteisen äänestyspäätöksen Olosvaara-Marjavaara -alueen tuulivoimapuiston kaavahankkeen käynnistämisestä. Mika E. Satta sanoo, että tämän jälkeen kolarilaisille esiteltiin suunnitelmaa, jossa alue oli laajentunut Kolarin puolella viisinkertaiseksi.
MH: Tuulivoimahankkeen koko tarkentuu projektin aikana, ja tästä on ollut kysymys myös Olosvaara-Marjavaara-Nutirova -hankkeessa. Kaavoitusaloitteessa oleva rajaus on jonkin verran laajempi kuin aiemmin esillä ollut karkea rajaus, mutta ei viisinkertainen vaan noin 30 prosenttia laajempi.

Palojärven paliskunnan poroisäntä Tapio Vuolo sanoo, että Metsähallituksen tavoitteena tuntuu olevan poronhoidon tukahduttaminen:
– Tänä päivänä on jo olemassa tutkimustuloksia siitä kuinka tuulipuistot ja porotalous eivät sovi yhteen. Metsähallitus ei näistä tutkimustuloksista välitä.
MH: Metsähallitus keskustelee aina ennalta paliskuntien kanssa toiminnan vaikutuksista poronhoitoon ja etsii ratkaisuja haittojen vähentämiseksi. Kaikki olemassa oleva kokemus ja tutkimustieto hyödynnetään hankkeen suunnittelussa. Mitään hanketta ei ole aloitettu Kolarissa, Kittilässä eikä Pellossa.

NORJALAISILTA UUSI RAPORTTI TUULIPUISTOJEN VAIKUTUKSISTA PORONHOITOON

Vindkraft eller reindrift (Tuulivoimaa vai poronhoitoa) -raportissa tuodaan esille paliskuntien kokemuksia tuulipuistoista. Ávjovárrin luonnonsuojeluliiton ja tuulivoimaa vastustavan MOTVIND Norge -liikkeen toimittamaan raporttiin on koottu seitsemän Norjan paliskunnan havaintoja.

Poronhoitajat ovat huomanneet, että porot pelkäävät korkeiden ja liikkuvien tuulimyllyjen ääntä, minkä seurauksena ne eivät liiku tuulimyllyjen lähellä. Tuulipuistojen vaikutukset näkyvät muun muassa laidunmaiden menetyksinä (rakennusalueet, tiet ja muu infrastruktuuri), porojen perinteisten reittien muutoksina ja eläinten hyvinvoinnin heikkenemisenä (stressi, petovahinkojen lisääntyminen, vasaprosentin pieneneminen). (Lähteet: Vindkraft eller reindrift, Yle Saame/ Sáárá Seipiharju)

Aikaisemmassa, Uppsalan yliopiston vuonna 2018 julkaisemassa tutkimuksessa tuli esille samantyyppisiä ilmiöitä. Porojen kulkeminen tuulipuiston läheisyydessä aikaisempia, vakiintuneita kulkureittejä pitkin väheni huomattavasti. Rakentamisalueen lähellä porojen havaittiin toisaalta pysähtelevän normaalia enemmän, toisaalta liikkuessaan ottavan normaalia pidempiä askeleita. Näiden seikkojen arvioidaan johtuvan siitä, että porot pelkäävät tuulipuiston alueen ylittämistä. Laitumien käyttö tuulipuiston ympärillä väheni merkittävästi viiden kilometrin säteellä.

EDUSTAJAKOKOUS VAATII METSÄHALLITUKSELTA PORONHOIDON HUOMIOINTIA TUULIVOIMATUOTANNOSSA PORONHOITOALUEELLA

Tuulivoimatuotannon rakentaminen ja suunnittelu on vilkastunut poronhoitoalueella. Metsähallitus on asiassa merkittävä toimija. Metsähallituksen tuulivoimatiimi on valmistellut useita paliskuntien keskeisille laidun- ja toiminta-alueille sijoittuvia hankkeita poronhoitoalueella viime vuosina. Paliskunnat ovat tilanteesta erittäin huolestuneita. 

Tuulivoimahankkeet sijoitetaan kauas asutuksesta. Tällöin ne ovat usein tärkeillä porolaidunmailla. Tuulivoimarakentamisen vuoksi laidunalueet vähenevät ja pirstoutuvat. Erämaisilla alueilla menetetään poroille välttämätön laidun- ja lisääntymisrauha. Poronhoidon toiminta alueella vaikeutuu tai estyy.    

Paliskuntain yhdistyksen ylin päättävä elin, edustajakokous, vaatii Metsähallitukselta poronhoidon huomiointia tuulivoimatuotannon suunnittelussa poronhoitoalueella. Mikäli paliskunta perustellusti osoittaa, että hanke sijoittuu poronhoidon kannalta sopimattomalle alueelle, tulee hankesuunnittelusta luopua. Hankesuunnitelmista tulee neuvotella paliskuntien kanssa niin aikaisessa vaiheessa, että niiden sijaintiin ja laajuuteen on tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa.

Lue lisää

LUONNONSUOJELULAKI JA KOTKAKORVAUKSET UUSIKSI – MIKÄ MUUTTUU, VAI MUUTTUUKO MIKÄÄN?

Luonnonsuojelulain kokonaisuudistus

--- Teksti: Anne Ollila. Graafit: Paliskuntain yhdistys, Aarre Jortikka ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2020.

Parikymmenvuotiaaksi ennättänyt luonnonsuojelulaki on parhaillaan päivitettävänä. Ympäristöministeriön hallinnonalaan kuuluva säädösvalmistelutyö eri projekteineen etenee vähitellen kohti konkreettisia esityksiä. Luonnonsuojelulain kokonaisuudistuksen ohjausryhmän kokouksissa on käsitelty projektiryhmien tilannekatsausten ohella yleisten kansalaiskuulemisten ja sidosryhmäkuulemisten tuloksia. Yleislinja niissä on ollut se, että osa kansasta pitää nykyistä luonnonsuojelun tasoa riittävänä ja toinen osa vaatii siihen tiukempaa linjaa. Erityisesti huolta on herättänyt luontotyyppien suojelu, hoito ja ennallistaminen. Lakityöryhmän näkemyksen mukaan niitä on tehostettava ja uusia keinoja kehitettävä, sillä monien luontotyyppien kehityssuunta edelleen heikkenevä. Erityisesti metsäluonto puhuttaa.

 

Uusi laki rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta: Kotkat

Kotka on suurin Suomessa elävistä petolinnuista ja ainakin toistaiseksi ainoa täysin rauhoitettu petolintulaji, joka saalistaa poroja. Lajeista meillä ovat yleistyneet maakotka ja merikotka, mutta myös peräti kymmenestä muusta kotkalajista on tehtyjä havaintoja Suomessa (BirdLife). Maakotkien reviirit ovat poronhoitoalueella täynnä. Peräti 90 % Suomessa elävistä maakotkista pesii poronhoitoalueella ja neljä viidestä kotkaparista löytyy Lapista.

Maakotkien arvioitu kokonaismäärä on 1200 yksilöä. Merikotkien osalta kannan kasvu poronhoitoalueella on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana nopeaa. Ilmaston lämpeneminen voi tuoda meille pohjoiseen myös uusia lajeja tulevaisuudessa. 

Sekä maa- että merikotka tappavat todistetusti poroja. Kotka tappaa sekä aikuisen poron että suuremman poronvasan hyökkäämällä ilmasta poron selkään ja painamalla kynnet läpi kyljistä siten, että terävät kynnenkärjet lävistävät poron keuhkot. Poro kuolee kotkan hyökkäyksen seurauksena pienellä viiveellä. Kotka odottelee saaliin valmistumista lähistöllä ja asettuu syömään, kun poro ei enää pääse liikkumaan.

Silloin tällöin maastosta löytyy kotkan hyökkäyksen kohteeksi joutunut poro, joka on vielä pelastettavissa. Kotka on myös vieraillut poroaitauksessa vahingoittamassa poroja. Tapaukset ovat harvinaisia, mutta niitä on. Mikäli kynnenjäljet eivät ole tappavia, tilanne voi olla eläinlääkärin korjattavissa. Tällaisten tapausten kustannukset ovat kuitenkin jääneet poronomistajan kontolle. Merikotkan aiheuttamat löytyvät vahingot korvataan erillisestä hakemuksesta suoraan poronomistajalle. Kuluvan vuoden keväällä vahinkoja kertyi poikkeuksellisen paljon Muoniossa, jossa merikotkat ovat oppineet saalistamaan vasotustarhassa. 

 
Kesävasat painavat keskimäärin 5 kiloa. Pikkuvasan kotka nappaa mukaansa ja kuljettaa pesälleen. Kotkien aiheuttamien vasatappioiden määrään vaikuttavat ainakin muun ravinnon saatavuus, pesinnän onnistuminen sekä saalistusolosuhteet. Kotkalle suotuisissa oloissa, ja muun ravinnon ollessa vähissä, poroihin kohdistuva saalistuspaine voi kasvaa varsin kovaksi. Suuret suot, eli porojen keskeiset vasoma-alueet, ovat maakotkalle kaikkein suotuisinta saalistusmaastoa. Merikotkat tuntuvat viihtyvän hyvin samankaltaisissa maisemissa poronhoitoalueella.

Suomen luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja Risto Sulkava kirjoittaa Suomen luonto -lehden blogia nimeltä Kotkan reviirillä (https://suomenluonto.fi/blogit/kotkan-reviirilla/, luettu 17.6.2020). Sulkavan mukaan maakotka ei ole saalistuksessaan läheskään merikotkan kaltainen generalisti. Sulkavan sanoin merikotka nappaa kaloja, lokkeja ja vesilintuja siinä missä poronvasan tai jäniksenkin. Maakotka sen sijaan jättää vesilinnut ja vastaavat kokonaan rauhaan. Se pysyy soilla ja metsissä, sekä pohjoisimmilla alueilla tuntureilla, eikä sielläkään juuri koskaan saalista lokkeja tai varislintuja. Siksi maakotka on myös herkkä pääsaalislajien kannanvaihteluille. Kun jänisten määrä romahtaa ja kanalintukannat ovat vähissä, on maakotka vaikeuksissa. Kanalintujen yleinen väheneminen on vähentänyt maakotkan saalisvalikoimaa merkittävästi. Aikanaan hyvinä oravavuosina kotkat söivät lähes pelkästään oravia. Oravavuosia ei kuitenkaan ole enää lainkaan, koska metsät ovat liian suurelta osin niin nuoria, että kunnollisia siemensatovuosia ei laaja-alaisesti voi enää olla. Moni kotkan saalislaji siis vähenee. (Sulkava: Kotkan reviirillä, 30.4.2020).

Poronhoidon harjoittajien kokemuksesta tiedämme, että kotkakannan runsastumisen ja muiden saaliseläinten vähenemisen seurauksena kotkat ovat oppineet hyödyntämään ravintonaan poroa. Kotkien määrät porotokkien ja erityisesti vasoma-alueiden liepeillä ovatkin kasvaneet muutamassa vuodessa erittäin paljon.

Kotkakorvausjärjestelmä nykyisellään

Nykyisellään maakotkan porotaloudelle aiheuttamia vahinkoja koskeva korvausjärjestelmä on erityistapaus rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvaamisessa. Järjestelmällä pyritään kannustamaan lajin suojeluun ja poikastuoton mahdollistamiseen. Rauhoitettujen lintujen aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet viime vuosina ylipäätään paljon. Erityisen suurta kasvu on ollut viljelysvahinkojen osalta. Myös kotkien porotaloudelle aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet. Uudet kotkareviirit ja onnistuneet pesinnät sekä poronlihan hinnan suotuisa kehitys ovat nostaneet paliskunnille maksettavien reviirikorvausten määriä (Kuva 1). Kotkareviirikorvaus maksetaan paliskunnalle asuttujen kotkanpesien lukumäärän ja pesinnän onnistumisen mukaan. Reviirittömien kotkien vahingot sisältyvät reviiriperusteiseen laskennalliseen korvaukseen. Korvaus perustuu valtioneuvoston asetukseen maakotkien porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta (8/2002). Tunturi-Lapin alueella korvaukset ovat korotettuja, koska siellä maakotka käyttää tutkimusten mukaisesti poroja ravinnokseen suhteellisesti enemmän kuin metsäpaliskunnissa. Sama linja pätee merikotkaan. Myös laajat suoalueet ovat molemmille kotkalajeille otollista saalistusmaastoa. Ympäristöministeriö osoittaa kotkakorvauksiin määrärahan Lapin ELY-keskukselle, joka päättää poronhoitoalueen kotkakorvauksista ja maksaa ne paliskunnille. Metsähallitus tarkastaa pesintäreviirit vuosittain ja selvittää, pesitäänkö reviirillä (yksinkertainen korvaus) ja onnistuuko pesintä, eli syntyykö pesään poikasia (kolminkertainen korvaus). Lisäksi Metsähallitus arvioi toisen valtion alueella Suomen rajan läheisyydessä olevien reviireiden lukumäärän. Reviirikorvauksiin on sisällytetty mukaan reviirittömät eli pesimättömät maakotkat.

Korvauksissa käytettävät luvut vahvistetaan valtioneuvoston asetuksella vuosittain. Laskenta tehdään kaavalla: Kolmen edellisen poronhoitovuoden poronlihan kilohinnan keskiarvo (€/kg) x kerroin, joka on laskettu tutkimuksiin perustuvaan maakotkan kuluttamaan poronlihan määrästä (kg).

Reviirikorvaus maksetaan paliskunnalle tai jaetusti paliskunnille niiden maakotkien osalta, joiden pesä sijaitsee kahden tai useamman paliskunnan saalistusalueella. Paliskunta voi maksaa löydetystä kotkantappamasta porosta korvauksen poron omistajalle. Käytännössä tämä ei usein ole mahdollista, sillä yksittäisen poron korvausarvo on huomattavan korkea suhteessa reviirikorvaukseen. Mikäli kotkan tappama poro löytyy paliskunnasta, jonka alueella on vähän reviirikorvaukseen oikeuttavia kotkan pesiä, ei reviirikorvaus edes kokonaisuudessaan riitä löydetyn kotkantappaman poron korvaamiseen sen omistajalle. Ongelma korostuu esimerkiksi alueilla, joille on muodostumassa uusia kotkareviirejä, eikä vakiintuneita pesintöjä vielä ole. Löytyneet kotkantappamat ovat kuitenkin verrattain harvinaisia ja satunnaisia. Merikotkien yleistymisen myötä myös löytyvien vahinkojen osuus on alueittain ollut noususuuntaista.

Nykymallin plussat ja miinukset

Maakotkien osalta reviirikorvausjärjestelmä koetaan paliskunnissa suhteellisen oikeudenmukaiseksi, mutta korjausta vaativia vikojakin siinä on. Keskeisimmät korjaustarpeet ovat merikotkien lisääminen reviirikorvausjärjestelmään, kotkien aiheuttamien löydettyjen vahinkojen erillinen korvaaminen omistajalleen sekä eläinlääkärikulujen korvaaminen.

Maasuurpetojen korvausjärjestelmässä korvataan löytyneet petojen tappamat porot omistajalleen. Lisäksi korvataan vasahävikkiä paliskunnalle laskennallisin perustein. Vasahävikkikorvaus lasketaan paliskunnan alueelle arvioidun petokannan mukaan ja painotetaan petolajeittain siten, että karhun osuus hävikistä on arvioitu suurimmaksi. Vasahävikkikorvaus vastaa kotkien reviirikorvausta. Jotta kaikkien rauhoitettujen eläinlajien osalta päästäisiin hyväksyttävään korvausjärjestelmään, tulee kotkakorvausten noudatella samaa mallia: reviirikorvaukset korvaavat löytymättömän hävikin yhteisesti paliskunnalle ja todennetut löytyneet vahingot korvataan erikseen omistajalleen. Lisäksi tulee korvata eläinlääkärikulut.

Kotkakorvausjärjestelmän lakityö

Nyt käynnissä olevan korvausjärjestelmää koskevan lakivalmistelun varsinainen taustatyö on tehty jo aiemmin. YM asetti keväällä 2018 työryhmän työstämään luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvausmenettelyn lainsäädäntöä. Tehtävänä oli valmistella raportti vahinkoja koskevista perusteista ja menettelyistä sekä lainsäädännöllisistä linjauksista ja toteuttamisvaihtoehdoista. Työryhmän toimikausi oli 1.3.2018–31.3.2019 ja olimme siinä mukana. Työryhmän raportti on perustana nyt käynnissä olevassa lainsäädännön kehittämishankkeessa, jonka nimi on ’Luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvausmenettelyn ja ennaltaehkäisyn lainsäädännön valmistelu, Projekti II’.

Työryhmän raportissa esitetty johtopäätös porovahinkojen korvaamisen osalta on selkeä: maa- ja merikotkien aiheuttamien porovahinkojen korvaaminen olisi yksinkertaisinta ja tasapuolisinta tehdä reviirikohtaisen laskennallisen järjestelmän pohjalta. Tämä on myös lajisuojelun hyväksyttävyyden kannalta edullisinta.

Tämä näkemys on kuitenkin ollut vastatuulessa lakia valmisteltaessa. Suurimmaksi ongelmaksi on noussut puuttuva tieto merikotkien aiheuttamien vahinkojen määristä sekä lainvalmistelun kiireinen aikataulu. Rauhoitettujen lajien korvausasioita koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa vielä tämän vuoden puolella.

Paliskuntain yhdistyksen ja Saamelaiskäräjien yhteinen esitys Ympäristöministeriölle

Toimitimme kesän kynnyksellä yhdessä Saamelaiskäräjien kanssa Ympäristöministeriölle seuraavan esityksen kotkakorvausten hoitamiseksi:

"Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät esittävät, että maakotkien osalta porovahinkojen reviiriperustaista korvausjärjestelmää täydennetään lisäämällä eläinlääkärikulut korvattaviksi kuluiksi kotkan vahingoittamien porojen hoidossa sekä korvaamalla löytyneet ja todennetut kotkan tappamat porot omistajalleen erikseen.

Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät esittävät merikotkan osalta korvausjärjestelmäksi maakotkien reviirikorvausjärjestelmää vastaavaa mallia, joka perustuu laskennalliseen todennettuun pesintään sekä pesimättömien merikotkien arvioituun määrään ja pesintään Suomen raja-alueilla. Reviirittömien kotkien (sekä maa- että merikotkien) vahingot tulee Paliskuntain yhdistyksen ja Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan arvioida ja sisällyttää reviiriperusteiseen laskennalliseen korvaukseen. Norjan ja Ruotsin puolella pesivien kotkien Suomen puolella aiheuttamat vahingot tulee korvata täysimääräisesti. Lisäksi Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät esittävät, että eläinlääkärikulut ja löytyneet kotkantappamat porot tulisi korvata omistajalle erikseen.

Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät esittävät, että Metsähallituksen tehtäväksi asetetaan merikotkien pesintätilanteen ja poikastuoton selvittäminen sekä Suomessa että Suomen rajan läheisyydessä Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä yhteistyössä kunkin valtion vastaavien viranomaisten kanssa. Koska Metsähallitus laskee jo nykyisellään maakotkien reviirit, merikotkien ottaminen mukaan reviirilaskentaan toisi vain vähäisen lisätyön. Lisäksi merikotkien pesintätiedot ovat jo nykyisellään olemassa virallisissa rekistereissä ja tilastoissa varsin kattavasti.

Ympäristöministeriön mukaan merikotkan osalta reviirikohtaisen korvauksen määrittely edellyttää lisätutkimuksia merikotkan ravinnon käytöstä sekä pesimäaikana että pesimäajan ulkopuolella. Tutkijoiden mukaan merikotka saalistaa poroja vähemmän kuin maakotka. Lisäksi tutkijat eivät ole vielä saaneet selvyyttä siitä, onko merikotkan ravinnonkäytössä poron osalta kyse saalistuksesta vai raadonsyönnistä. Poronhoitajien käytännön kokemus sen sijaan on osoittanut, että merikotka saalistaa poroja ja tietyillä alueilla merikotkat ovat jo oppineet saalistamaan poroja varsin tehokkaasti. Tästä aiheesta tarvitaan pikaisesti lisää tutkimusta, että myös tutkijat saavat päivitettyä tietonsa aiheesta. Puutteellinen tutkimustieto ei ole hyväksyttävä peruste vahingonkärsijöiden epäoikeudenmukaiselle kohtelulle. Tutkimustiedon lisäksi tulee ottaa yhdenvertaisesti huomioon saamelaisten perinteinen tieto sekä poronhoitajien käytännön työn kautta karttunut tieto.

Paliskuntain yhdistyksen ja Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan merikotkan reviirikorvausjärjestelmä tulee vahvistaa lakiuudistuksessa ja tämän jälkeen tulee viipymättä käynnistää hanke, jossa arvioidaan merikotkan aiheuttamien vahinkojen sekä korvausten määrä.

1. Perustelut

Merikotkat ovat yleistyneet poronhoitoalueella huomattavan paljon ja kanta kasvaa vuosittain. Tänä keväänä poronhoitajat ympäri poronhoitoaluetta ovat havainneet merikotkia enemmän kuin aiempina vuosina. Suomen ja Norjan raja-alueiden kotkat pesivät pääasiassa Norjan puolella suotuisempien maasto-olosuhteiden vuoksi. Kun Norjan puolen poronhoitajat kuljettavat vasoma-aikana porot pois kotkien pesimisalueilta, kotkat tulevat Suomen puolelle erityisesti rajapaliskuntien tokkien alueille ja niitä voi olla määrällisesti paljon. Merikotkat saalistavat tuolloin Suomen puolen poronvasoja. Lisäksi saamelaisten kotiseutualueella on havaittu myös merikotkan pesiä. Pesähavaintoja on muun muassa Muddusjärven ja Sallivaaran paliskuntien alueilla. Länsirajalla ongelmaksi on puolestaan muodostunut kotkien haaskakuvaus, joka kerää alueelle paljon merikotkia. Nämä kotkat ovat kesyyntyneet ja tulevat toistuvasti tappamaan poroja vasotustarhoihin. Kuluvalta keväältä on tuoreita tapauksia Muonion alueelta. Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät pitävät haaskakuvausta ongelmallisena, sillä sen myötä kotkat oppivat poroon saaliseläimenä ja tämän myötä myös pesintä alueilla voi lisääntyä.

Merikotkat eivät kuulu nykyisellään reviirikorvausten piiriin. Löydetystä merikotkan aiheuttamasta vahingosta voi hakea korvausta erikseen. Tämä kuitenkin edellyttää, että vahinko voidaan todeta nimenomaan merikotkan tekemäksi. Todentaminen on vaikeaa ja onnistuu lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa paikalle sattuu ulkopuolinen silminnäkijä, tai tilanne saadaan muutoin taltioitua. Poronhoitajien tiedossa on, että merikotkat tappavat poroja. Esimerkiksi Muddusjärven paliskunnan poronhoitaja on nähnyt merikotkan tappavan vasan ja kolmen merikotkan saalistavan yhdessä vanhempaa poroa. Myös Lapin ja Muonion paliskuntien alueella on näköhavaintoja merikotkasta saalistamassa ja tappamassa poroja. Merikotkan tappaman poron löytäminen maastosta voi kuitenkin olla mahdotonta tilanteissa, joissa merikotka vie esimerkiksi vasan, ilman että siitä jää merkkejä luontoon. Lisäksi vasoma-aikana liikkuminen maastossa voi olla kelien puolesta mahdotonta, jolloin vahingot voivat jäädä löytymättä. Tutkitun tiedon hankkimisen osalta on huomioitava myös vasomarauha. Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät esittävät, että tutkitun tiedon lisäksi korvausjärjestelmää kehitettäessä otetaan huomioon saamelaisten perinteinen tieto sekä poronhoitajien käytännön työn kautta karttunut tieto. 

Ympäristöministeriö asetti keväällä 2018 työryhmän työstämään luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvausmenettelyn lainsäädäntöä. Tehtävänä oli valmistella raportti vahinkoja koskevista perusteista ja menettelyistä sekä lainsäädännöllisistä linjauksista ja toteuttamisvaihtoehdoista. Työryhmän toimikausi oli 1.3.2018–31.3.2019 ja olimme siinä mukana. Työryhmän raportin oli määrä toimia perustana nyt käynnissä olevassa lainsäädäntöhankkeessa. Työryhmän raportissa esitetty johtopäätös porovahinkojen korvaamisen osalta oli varsin selkeä: maa- ja merikotkien aiheuttamien porovahinkojen korvaaminen olisi yksinkertaisinta ja tasapuolisinta tehdä reviirikohtaisen laskennallisen järjestelmän pohjalta. Tämä on myös lajisuojelun hyväksyttävyyden kannalta edullisinta. Kustannukset ovat maltilliset, sillä järjestelmä on mahdollista toteuttaa nykyisen maakotkamallin rinnalla ilman uusia järjestelmiä.

Lainsäädännön tulee olla yhdenmukaista ja ymmärrettävää. Kotkakorvausjärjestelmiä tuleekin tarkastella suhteessa maasuurpetojen korvausjärjestelmään. Jälkimmäisessä korvataan löytyneet petojen tappamat porot omistajalleen. Lisäksi korvataan vasahävikkiä paliskunnalle laskennallisin perustein. Vasahävikkikorvaus lasketaan paliskunnan alueelle arvioidun petokannan mukaan ja painotetaan petolajeittain.

Maasuurpetojen aiheuttamasta hävikistä eli löytymättömistä vasoista maksettava vasahävikkikorvaus vastaa kotkien reviirikorvausta. Jotta kaikkien rauhoitettujen eläinlajien osalta päästäisiin hyväksyttävään korvausjärjestelmään, tulee kotkakorvausten noudatella samaa mallia: reviirikorvaukset korvaavat löytymättömän hävikin yhteisesti paliskunnalle ja todennetut löytyneet vahingot korvataan erikseen omistajalleen. Päällekkäisten korvausten estämiseksi löytyneistä kesävasoista ei makseta korvausta erikseen määriteltynä ajanjaksona. Tuolloinkin löytyneet aikuiset porot korvataan erikseen omistajalleen, sillä arvioitu hävikki kohdistuu nimenomaisesti kesävasoihin.

2. Suojelun hyväksyttävyys ja vaihtoehtoiset toimintatavat

Luonnonsuojelulain kokonaisuudistuksen yhtenä keskeisenä lähtökohtana on suojelun yleisen hyväksyttävyyden lisääminen. Epäoikeudenmukaiseksi koettua kohtelua ja lainsäädäntöä ei kansalaisten keskuudessa hyväksytä. Näin on erityisesti sellaisen lajin suojelun osalta, jota ei nähdä suojelua tarvitsevaksi tai edes alueelle luontaisesti kuuluvaksi. Merikotkat ovat erittäin yleisiä ja ihmisten näkyvissä liikkuvia lintuja koko poronhoitoalueella, eikä niiden uhanalaisuus ja suojelun tarve käy ns. arkijärkeen. Mikäli niistä aiheutuvia vahinkoja ei korvata, ei suojelun hyväksynnälle ole olemassa tosiasiallisia edellytyksiä.

Korvausten vaihtoehtona on metsästyksen salliminen. Jo nykyisellään kotkille on mahdollista myöntää poistolupia Lintudirektiivin asettamin ehdoin. Kotkien osalta poikkeuslupia ei ole Suomessa haettu eikä käytetty. Naapurimaissa niitä kuitenkin käytetään säännöllisesti. Mikäli merikotkien aiheuttamia vahinkoja ei käytännössä korvata vahingonkärsijöille, tulee kotkakannan systemaattinen säätely ottaa ohjelmaksi myös Suomen poronhoitoalueella. Kotkien määrää tulee rajoittaa erityisesti vasoma-alueilla, joilla saalistuspaine on suurin. Poistot tulee hoitaa naapurimaiden tapaan valtion viranomaisten toimesta.

3. Lopuksi

Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät vetoavat ympäristö- ja ilmastoministeriin ja ympäristöministeriöön, että poronhoidon näkökulmat maa- ja merikotkien aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmien osalta huomioidaan nyt käsillä olevan uudistuksen yhteydessä."

Oheisen esityksen pohjalta olemme käyneet ympäristöministeriön kanssa kaksi poronhoitolain 53 §:n mukaista neuvottelua yhdistyksen hallituksen nimeämällä kokoonpanolla, johon ovat kuuluneet Anne Ollila, Mika Kavakka, Tiina Sanila-Aikio, Mika Käsmä ja Harri Hirvasvuopio. Neuvotteluissa olemme tuoneet esiin runsaasti perusteluja esittämällämme kannalle korvausjärjestelmän kehittämisen tarpeesta.

Korvausjärjestelmän kehittämisen esteenä puuttuva tutkimus – ympäristöministeriössä tutkimus valmisteille

Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta on selvittänyt merikotkan ekologiaa ja esiintymistä Lapissa. Merikotka syö kalaa, lintuja ja nisäkkäitä. Se käyttää ravintonaan aktiivisesti haaskoja. Tutkimusten mukaan merikotkan pääasiallinen ravinto Lapissa on hauki, mutta ne voivat käyttää ravintonaan myös poronvasoja. Tutkijoiden mukaan eteläisellä poronhoitoalueella tämä määrä on erittäin pieni, pohjoisessa hieman suurempi. Poron osuus merikotkan kokonaisravinnosta on kuitenkin arvioitu maakotkan osuutta pienemmäksi. Myös saalistapaukset ovat tutkijoiden mukaan harvinaisia. Tutkijat eivät siis ole vielä saaneet selvyyttä siitä, onko merikotkan ravinnonkäytössä poron osalta kyse saalistuksesta vai raadonsyönnistä.

Neuvotteluissa ympäristöministeriö on näyttänyt vihreää valoa tämän tutkimuksellisen tietopuutteen paikkaamiselle yhteistyössä tutkijoiden ja poronhoidon edustajien kanssa.

Olemme vaatineet selvityksen aloittamisesta kirjausta valmisteltavan lain muistioon, jotta asia ei hautaudu vuosiksi viranomaisarkistoihin. Mikäli korvausjärjestelmää ei ole mahdollista saattaa hyväksyttävään muotoon nyt valmisteltavan lakityön aikataulussa, on se otettava ympäristöministeriössä valmisteltavaksi viipymättä ja lakia tulee olla valmius korjata tai täydentää merikotkan osalta tämän selvitystyön valmistuttua.

Rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskeva hallituksen esitys on lausuntokierrokselle parhaillaan. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden vaihteessa.

Lue lisää

TOIMITAAN KORONATURVALLISESTI MYÖS SYKSYLLÄ

Pidetään kaikki yhdessä pohjoinen koronavapaana. Tällä hetkellä tautitilanne on kohtalaisen hyvä poronhoitoalueella, mutta tilanne voi muuttua. Jokainen meistä voi omalta osaltaan varmistaa, että koronatartunnat eivät meillä leviä. 

Lähteet: LSHP ja THL

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2020.

Meillä on takana hyvin poikkeuksellinen kevät ja kesä rajoitustoimenpiteiden vuoksi. Koronatilanne elää koko ajan ja siksi on tärkeää toimia niin vapaa-ajalla kuin töissä koronaturvallisesti muut kanssaihmiset huomioiden. Olemme koonneet tähän muutamia yleisiä toimintaohjeita sairaanhoitopiirien suosituksista.

Tärkeimmät vinkit koronaturvalliseen syksyyn

1. Jos sairastut lievästikin, mene koronatestiin ja pysyttele eristäytyneenä, kunnes vastaus tulee. Näin havaitaan yksittäisetkin tartunnat ja epidemia pystytään estämään. Testeihin pääsee helposti – katso tarkemmat tiedot oman kuntasi verkkosivuilta. 

2. Pidä turvaväliä toisiin ihmisiin. Älä kättele. Vältä joukkotapaamisia. 

3. Yski tai aivasta kertakäyttöiseen nenäliinaan tai omaan hihaan. 

4. Suu-nenäsuojainta suositellaan käytettäväksi ainakin seuraavissa tilanteissa: 

• Ruuhkaisissa paikoissa esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä, odotustiloissa ja muissa paikossa, joissa turvaväliä ei voi pitää. 
• Kun tiedät kohtaavasi lähietäisyydeltä riskiryhmään kuuluvia, käytä suu-nenäsuojaa suojataksesi heitä. Tähän soveltuu kertakäyttöinen tai kankainen maski. 
• Jos kuulut itse riskiryhmään, käytä suu-nenäsuojainta muiden varotoimien lisäksi esimerkiksi kaupoissa, julkisissa sisätiloissa ja joukkoliikennevälineissä suojataksesi itseäsi. Itsensä suojaamisessa tulisi käyttää suodattavia puolinaamareita, jotka on merkitty joko tunnuksella FFP1, FFP2 tai FFP3. Näistä viimeisimmän suoja on kaikista tehokkain. On tärkeää, että edellä mainituissa suojaimissa on CE-merkintä, jonka perässä on neljä numeroa. 

5. Huolehdi käsien pesusta useasti päivässä. Pieni käsidesipullo kulkee kätevästi taskussa niiden tilanteiden varalle, joissa käsien peseminen saippualla ja lämpimällä vedellä ei ole mahdollista. 

6. Pidetään huolta toisistamme: älä jää yksin, älä jätä läheistäsi yksin! Huolehditaan, että kaikki saavat apua tarvittaessa, piämmä huolta toisistamme! 

7. Seuraa koronavirustiedotusta, eli ns. koronasäätiedotusta. Koronatilanne ei ole vielä ohi, ja sen vuoksi on edelleen seurattava tilanteen kehittymistä, noudatettava ohjeistuksia ja toimittava vastuullisesti. Huomioi myös mahdolliset alueelliset maskisuositukset.

Porotöissä huomioitavaa

Koska emme ole porotöissä yksin, tulee meidän huomioida koronan aiheuttama uhka myös omassa toiminnassamme.

Jos sinulla on flunssaoireita, hakeudu testiin viipymättä. Älä riskeeraa muita. Toisten ihmisten kanssa kontakteja sisältäviin töihin ei pidä osallistua sairaana. Tämä koskee kaikkea työtä mm. erotuspaikoilla ja teurastamoissa.

Kiinnitä huomiota hygieniaan. Aivan erityisesti huomioi hygienia teurastamoilla ja lihanleikkaamoissa. Tauti on maailmalla levinnyt useissa teurastamoissa. Sairaana myös kontakteja eläinten kanssa on syytä välttää. Tauti tarttuu ainakin kissaeläimiin ja minkkeihin, mahdollisesti myös koiriin. Muista eläimistä ei ole raportoitu, mutta riski on olemassa.

Mieti ja ennakoi tarvittavat toimet sairastumisen varalta. Kuka tekee välttämättömät poronhoitotyösi, jos sairastut? Hae sijaisapua, jos mahdollista.

Syyskokouksissa on hyvä pitää turvavälit ja noudattaa hyvää käsihygieniaa. Valitkaa kokoustila, joka on tarpeeksi väljä. Käsien pesumahdollisuus ja käsidesiä on hyvä olla käytettävissä. Maskin käyttäminen joukkotapaamisissa on suositeltavaa. Pakolliset tapaamiset ovat turvallisempia ulkotiloissa turvaväliä pitäen.

Vieraiden ja ulkopuolisten tuonti erotuksiin ja muihin tapahtumiin on syytä kieltää ja estää, vaarana on koronan leviäminen.

Keskustelkaa koronasta paliskunnassa ja harkitkaa eri toimenpiteitä mahdollisuuden mukaan.

Porotöissä kannattaa pohtia valmiiksi varotoimet ja mahdolliset työtehtävien jaot ja porrastukset tartuntojen välttämiseksi ja toiminnan jatkumiseksi tilanteessa, jossa useampi työntekijä sairastuu. Miettiä voi vaikkapa sitä, tarvitseeko tänä vuonna vieroerotuksiin lähteä isolla porukalla, vai riittäisikö paliskunnasta yksi edustaja? Voiko ihmisiä jakaa useampiin, pienempiin ja erillään pysyviin porukoihin, jos työvoimaa on riittävästi?

Kämpillä oleskelua ja yöpymistä isoissa porukoissa kannattaa harkita, olisiko tähän jotain muuta vaihtoehtoa tänä vuonna.

Koronavilkun eli koronatartunnasta kertovan mobiilisovelluksen käyttöönottoa suositellaan.

Seuratkaa viranomaisten viestintää ja neuvoja. Noudattakaa annettuja ohjeita. Jokainen meistä on vastuussa koronaviruksen leviämisen estämisessä.

Presidentin viesti: korona tekee toista kierrosta

Sauli Niinistö (Facebook 5.8.2020): Tunnemme pirulaisen, tieto auttaa tekemään tarvittavia päätöksiä ja hyvin toiminut terveydenhuoltomme on valmistautunut uuteen aaltoon. Mutta entä kunkin oma käyttäytyminen? Jaksammeko taas rajoittaa olemistamme ja pitää koko ajan mielissämme, mikä on itselle ja muille turvallista. Jaksamme, sillä hellittäminen tuo vain turvattomuutta.
Sauli Niinistö (Facebook 5.8.2020)

Lue lisää

SOKLIN LUPAVIIDAKOSSA TAISTELLAAN PORONHOIDON PUOLESTA

Soklin ahot on äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi, jonka esiintymistä osa, kuten kuvan Valtasenvainiot, tuhoutuisi kaivoksen alle. Kyseessä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen luontotyyppi, jota näin laajassa mittakaavassa tavataan ainoastaan Soklissa.

Soklin kaivoshanke Kemin-Sompion paliskunnan alueella sai ympäristöluvasta päätöksen Vaasan hallinto-oikeudesta keväällä. Hankkeessa on vireillä myös muita menettelyitä ja kaivosyhtiö Yara Suomi tekee hankkeen teknis-taloudellisen selvityksen päivitystä. Kemin-Sompion paliskunta vastustaa hanketta ja vaatii lupien hylkäämistä. Soklin kiemuroissa alueen asianosaisilla on täysi työ pysyä perässä.

--- Teksti: Marja Anttonen. Kuva: Jenni Nousu --

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2020.

Ympäristöluvasta valitukset korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (AVI) myöntämästä Soklin ympäristöluvasta tuli päätös Vaasan hallinto-oikeudesta toukokuussa. Päätöksessä osa valituksista hylättiin, mutta merkittävää oli, että myös osia ympäristöluvasta kumottiin ja päästörajoja fosforikuormituksen ja kiintoaineen osalta tiukennettiin. Kaivoksen louhinnan ja kannattavuuden kannalta merkittävä Pierkulin alue rajattiin päätöksellä ulos kaivostoiminnan piiristä, sillä siellä sijaitsee Soklin ahojen äärimmäisen uhanalaisen luontotyypin merkittäviä esiintymiä. Niistä yhtiö ei myöskään ollut tehnyt tarpeellisia selvityksiä, vaikka niitä oli pyydetty. Hallinto-oikeus katsoi Pierkulin alueen ympäristönsuojelulain tarkoittamaksi erityiseksi luonnonolosuhteeksi, jota ei lain mukaan saa hankkeen toiminnalla huonontaa. Oikeus kumosi myös Sokliojan ja Yli-Nuorttin uomien siirtoa koskevat luvat alueen uhanalaisen järvitaimenen elinolojen huonontumisen vuoksi, ja palautti asiat AVI:lle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätöksessä uusia lupamääräyksiä annettiin myös liikennettä koskien. Toimijan tulee selvittää kaivostoiminnasta aiheutuvan raskaan liikenteen tienvarsikiinteistöille aiheuttamat melu-, tärinä- ja pölyhaitat ja mahdollisuudet vähentää liikennöinnistä aiheutuvia haittoja. AVI:n tulee selvityksen pohjalta antaa lupamääräykset liikenteen haittojen vähentämiseksi ennen toiminnan aloittamista.

Lettorikko on rauhoitettu ja kuuluu EU:n luontodirektiivin mukaan Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin. Lettorikkoa kasvaa laaja esiintymä Sokliaavalla, jonka etäisyys lähimmästä louhoksesta on vain 400 metriä. Esiintymä peittyisi pölyyn ja pohjaveden alentaminen kuivattaa alueen kasville elinkelvottomaksi. 

Vaasan hallinto-oikeus myönsi, että kaivoshanke aiheuttaa haittaa poronhoidolle laidunalueiden menetyksenä ja pirstoutumisena sekä porojen kulkemisen ja kuljettamisen vaikeutumisena. Oikeuden mukaan ympäristönsuojelulain mukaisessa lupa-asiassa ei kuitenkaan voitu ratkaista alueiden käyttöön liittyviä kysymyksiä, vaan ne kuuluvat kaivoslain ja maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisalaan. Hallinto-oikeus arvioi kaivostoiminnasta aiheutuvat melu- ja pölypäästöjen haitalliset vaikutukset poronhoitoon sellaisiksi, etteivät ne aiheuta PHL 2.2 §:n huomattavan haitan kynnyksen ylittymistä, eikä lupaa siksi kumottu. Lupapäätöksessä annettiin myös määräyksiä näiden haittojen vähentämiseksi. Ympäristölupaa koskevissa valituksissa on katsottu, että kaivoksen vaikutusten arvioinnit ovat puutteellisia.
– Soklin kokonaisvaikutusten arviointi, jossa otetaan huomioon kaivostoiminta, ympäristölupavaiheessa paljastuneet rautatieltä maantielle siirretyt rikastekuljetukset ja vuosittain 200 000 kuutiota puuhaketta polttava lämpölaitos sekä muut hankkeen kerrannaisvaikutukset, on täysin tekemättä, katsoo Kemin-Sompion poroisäntä Mika Kavakka.

Yara on kertonut hankkivansa poltettavan hakkeen 100 kilometrin säteeltä kaivosalueesta, eli käytännössä Kemin-Sompion paliskunnan alueelta. Tämä aiheuttaa väistämättä ajan myötä paliskunnalle elintärkeiden talvilaitumien joutumisen polttokattilaan. Muutenkin hakkeenpolttamisen ja muun teollisuustoiminnan aiheuttamat päästöt tuhoaisivat poroille korvaamattoman lupon laajoilta alueilta. Myös liikenteestä aiheutuvien haittojen selvitykset tulee tehdä laajemmin kuin vain tienvarsikiinteistöille. Paliskunta katsoo, että hanke vaatii uuden ympäristövaikutusten arvioinnin.

Hallinto-oikeuden päätöksestä valittivat korkeimpaan hallinto-oikeuteen ainakin Kemin-Sompion paliskunta sekä alueen poronhoitajia useammassa valituksessa. Tiettävästi myös kaivosyhtiö itse on valittanut päätöksestä.
– Kemin-Sompion paliskunta vastustaa Soklin kaivoshanketta ja vaatii hankkeelle myönnettyjen lupien kumoamista, sillä hanke aiheuttaisi paliskunnalle mm. poronhoitolaissa kiellettyä huomattavaa haittaa. Hankkeella ei ole myöskään sitä tärkeintä lupaa, eli sosiaalista toimilupaa, paikallisten ihmisten hyväksyntää, katsoo Kavakka.
– Kunnille annetut katteettomat lupaukset työpaikoista ja verotuloista on jo toimivissa kaivoksissa nähty: tuskin ne missään ovat toteutuneet kuten on luvattu. Paikallisia asukkaita ja elinkeinoja vain roikotetaan löyhässä hirressä vuosikymmeniä, kaikki investoinnit ja kehittäminen on jäissä.

Asutusta jo 10 000 vuotta sitten

Museovirasto teki Soklissa kesällä 2019 arkeologisia kaivauksia. Alueen asuinpaikkojen ikää on ajoitettu jo aiemmin. Tulosten perusteella alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, noin 10 000 vuotta sitten, heti jääkauden väistymisen jälkeen. Kyseessä on siten Suomen vanhimpien joukkoon kuuluva asuinpaikka. Soklin alueen asuinpaikoilta on löytynyt luunpalasia, kvartsi-iskoksia ja keraamisia astianpaloja sekä peuranpyyntikuoppia. 

Paliskuntaa eivät löydöt yllätä, alue on rehevää ja sijaitsee vedenjakajalla, vesireittien risteyksessä. Siellä on siis liikuttu peurojen ja sittemmin porojen perässä niin kauan kuin ne ovat alueella liikkuneet.
– Täällä asuvat ihmiset ovat historiallisten Sompion ja Keminkylän lapinkylien asukkaiden jälkeläisiä. Soklin alueella ovat liikkuneet meidän esi-isämme, jotka ovat eläneet peuranpyynnillä, muulla metsästyksellä sekä kalastuksella ja marjastuksella. Edelleen samantyyppiset elinkeinot muodostavat meille alueella asuville elämisen perustan ja elinkeinon, kommentoi Kavakka.

Arveluttavat koekaivuumontut

Paliskunta tiedusteli kaivoksia valvovalta viranomaiselta, Lapin ELY-keskukselta, syksyllä 2019, millä luvalla kaivosyhtiö tekee koelouhintaa kaivosalueella. Kaivoksella kun ei ole lainvoimaista ympäristölupaa, sillä sen käsittely oikeusasteissa on kesken, eikä toiminnan aloittamislupaa ole myönnetty. ELY:n selvitettyä asiaa kaivosyhtiöltä, kävi ilmi, että alueelta on louhittu kolmelta alueelta 126 tonnia malmia, joka on viety koerikastettavaksi Outokumpuun. ELY-keskus katsoi, että tämä olisi vaatinut koelouhintailmoituksen tekemisen heille. 

ELY-keskus teki kesäkuussa valvontakäynnin hankealueelle. Siinä selvisi viranomaiselle paikallisten yleisessä tiedossa oleva asia: kaivausmonttuja on kaivosalueella paljon kaivosyhtiön kertomaa enemmän. ELY-keskus vaatii nyt asiasta lisäselvityksiä kaivosyhtiöltä.

YLE:n valvontakäynnistä julkaiseman jutun mukaan Lapin ELY-keskus antoi kaivosyhtiölle huomautuksen kaivauksista ja velvoitti sitä estämään malmikasojen valumavesien pääsyn vesistöön. ELY selvittää edelleen, olisiko kaivosyhtiö Yaran pitänyt anoa Soklin nyt huomautukseen johtaneille koekaivannoille koetoimintalupa

Kavakka harmittelee, että paikallisten ihmisten pitää vahtia kaivosyhtiön tekemisiä.
– Kaivosyhtiö toimii vastoin säännöksiä jo tässä vaiheessa, ja erikseen täytyy huomauttaa valumavesien suojauksista, ei tämä hyvältä näytä.

Kaivosalueella on vuosikymmenien malminetsinnän seurauksena myös vaarallisia kaivantoja ja korkeita metallisia kairausputkia, joihin helposti rikkoo mönkijän tai kelkan.

Kaivospiiritoimitus meneillään, tiesuunnittelu alkaa

Soklin kaivospiiritoimitus on meneillään maanmittauslaitoksen toimesta. Kaivospiiritoimituksessa merkitään kaivoksen käytössä olevan alueen rajat Tukesin kaivospiiripäätöksen mukaisesti ja määritellään kaivoslain mukaan kaivostoiminnasta aiheutuvien haittojen korvaukset. Vaikutusalueen paliskunnat, Kemin-Sompion lisäksi myös Oraniemi, tekivät alkuvuodesta korvausvaatimukset maanmittauslaitokselle. Kaikkien vaikutusten rahallinen arviointi tässä vaiheessa menettelyitä on kuitenkin erittäin vaikeaa, sillä kokonaisvaikutukset määräytyvät osaltaan sen mukaan, millaisen ympäristöluvan kaivos lopulta korkeimmasta hallinto-oikeudesta saa. Kemin-Sompion paliskunta onkin vaatinut toimituksen keskeyttämistä, kunnes kaivoksen muu luvitus on katsottu loppuun. Toistaiseksi tähän ei ole suostuttu, eikä myöskään korvausvaatimuksiin ole saatu vastauksia.

– Sanomattakin on selvää, että paliskunnan kokemat haitat ja menetykset kaivoksesta olisivat todella mittavat ja miten esimerkiksi elinkeinon, kulttuurin ja tulevien sukupolvien kokemat menetykset korvattaisiin, pohtii Kavakka.

Elokuun alussa Lapin ELY-keskus kuulutti tiesuunnitelman aloittamisen maantielle välille Martinkylä-Sokli. Siitä ei vielä tiedetä enempää. Asianosaisilla on kuitenkin oikeus osallistua tiesuunnitteluun ja lausua mielipiteensä suunnitelmasta ennen sen valmistumista. Valmis suunnitelma asetetaan myös yleisesti nähtäville, jolloin asianosaiset voivat tehdä kirjallisen muistutuksen. Pari vuotta sitten Lapin ELY-keskus teki YVA-tarveharkintapäätöksen, jonka mukaan Soklin maantiekuljetuksille ei tarvittaisi erillistä ympäristövaikutusten arviointia (YVA), vaikka mahdollisen hankkeen suunnitelmat muuttuivat oleellisesti alkuperäisestä: rikasteet aiotaan kuljettaa rautatien sijaan maantietä pitkin. Tämä tarkoittaisi noin 300 rekkaa vuorokaudessa, eli rekka noin viiden minuutin välein halki erämaan, ympäri vuoden ja vuorokauden. YVA:a olivat vaatineet muun muassa alueen kunnat ja Paliskuntain yhdistys. Paliskunnalla on tavoitteet tien turvallisuudelle ja liikenteen haittojen vähentämiselle.
 – Tieliikenne olisi suuri turvallisuusriski niin poroille kuin ihmisillekin. Tie myös käytännössä jakaa paliskunnan kahtia. Selvää on, että jos kaivos tulee, niin tie tulee suunnitella sellaiseksi, että siinä on riittävä määrä ylikulkupaikkoja poroille ja poronhoitajille, ja että tie tulee aidata koko matkalta molemmin puolin, linjaa Kavakka.

Kaivoslain uudistaminen

Työ- ja elinkeinoministeriö on parhaillaan uudistamassa kaivoslakia. Hallituksen esityksen pitäisi valmistua vielä tulevan syksyn aikana. Kemin-Sompion paliskunnan kokemuksesta kaivoslaki kaipaa muutosta.
– Kaivosten perustamisen prosessit on pilkottu niin moniin osiin, että käytännössä kokonaisvaikutusten arviointi on täysin retuperällä. Paikallisilla ihmisillä, jotka hankkeesta kärsivät, tulisi olla veto-oikeus tällaisiin hankkeisiin, jotka vaikuttavat laajasti alueen elämään ja elinkeinoihin. Paikallisia roikotetaan näissä hankkeissa löyhässä hirressä vuosikymmeniä, se pitäisi saada katkaistua. Poronhoidon asemaa tulisi vahvistaa laissa niin, että elinkeinolla olisi päätöksenteossa nykyistä enemmän painoarvoa, toteaa poroisäntä Mika Kavakka.

Lue lisää

TULE MUKAAN POROMIES-LEHDEN TOIMITUSKUNTAAN

Poromies-lehden toimituskunnan valinta kaudelle 2021-2023

Poromies-lehti on vuodesta 1931 saakka ilmestynyt porotalouden ammattilehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Lehteä toimittaa Paliskuntain yhdistys.

Kehitämme lehteä aktiivisesti. Kehitystyön tueksi uudistamme toimintatapaa ja laajennamme lehden toimituskuntaa vuoden 2021 alusta alkaen. Valitsemme toimituskuntaan 3-5 jäsentä. Järjestämme paikoista avoimen haun nyt ensimmäistä kertaa. Toimituskunnan toimikausi on 1.1.2021-31.12.2023.

Mikäli olet kiinnostunut hyödyntämään ja kehittämään osaamistasi sekä poronhoidon viestintää toimituskuntatyössä, hae mukaan nyt! Toimituskunnan jäsenenä pääset aitiopaikalle tekemään ja kehittämään pitkät perinteet omaavaa, pohjoisen kulttuurin ytimeen kuuluvaa monipuolista ammattilehteä, jota tehdään suurella sydämellä.

Poromies-lehti tavoittaa lähes jokaisen Suomen porotalouden lisäksi kattavan joukon lukijakuntaa ympäri maan. Toimituskunnan jäsenenä pääset osaksi innostuneella otteella toimivaa rentoa joukkoa, jonka tehtävänä on kehittää ja edistää porotalouden viestintää sekä elinkeinon sisäisesti että suhteessa muuhun maailmaan. Samalla pääset tutustumaan konkreettisesti ammattilehden toimitustyöhön ja kehittämään ammatillista osaamistasi asian parissa. 

Toimituskunnan jäsenten valinnassa painotamme erityisesti innostunutta otetta lehden kehittämiseen. Muodollisia vaatimuksia koulutuksen tai työkokemuksen osalta ei ole, mutta ne voidaan lukea eduksi.

Toimituskunta kokoontuu 2-4 kertaa vuodessa. Kokoukset pidetään lähtökohtaisesti etäyhteyksin. Kerran vuodessa järjestetään yksi laajempi, kaksipäiväinen ryhmätyöpohjainen työpaja. Jäseneksi valittavalla tulee olla valmiudet ja välineet etäyhteyksien käyttöön. Jäsenille maksetaan toimituskunnan kokouksiin osallistumisesta VM:n suositusten mukainen kokouspalkkio sekä matkakulut.

Toimituskunnan sihteerinä toimii Poromies-lehden toimitussihteeri ja puheenjohtajana päätoimittaja.

Haku päättyy 1.10.2020 ja valinta tehdään 15.10 mennessä.

Vapaamuotoiset hakemukset osoitteeseen: tarja.konstig@paliskunnat.fi
Viestikenttään otsikko: Toimituskunta

Lue lisää

MINNA NÄKKÄLÄJÄRVI: 'HÄDÄN HETKELLÄ ON TOIMITTAVA'

Tässä vaiheessa tunnelma oli jo iloisen yllättynyt, kun adressin oli allekirjoittanut 9000 henkilöä. Tämän jutun tekohetkellä (11.8.20) allekirjoitusten määrä oli lähes 24 000. Kuva Minna Näkkäläjärven arkisto.

Ei kaivoksia Suomen käsivarteen -kansalaisaddressi. Kun valitus ei auta, on tehtävä jotakin. Käsivarren paliskunnan alueella asuva Minna Näkkäläjärvi kauhistui huomattuaan, kuinka vähän keinoja on vastustaa malminetsintää. Kansalaisadressilla pyritään saamaan asialle julkisutta ja herättämään yleistä keskustelua kaivosyhtiöiden toiminnasta.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Minna Näkkäläjärven arkisto ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2020.

– Kun aloin tehdä valitusta Hietakeron kaivosvarauksesta, oikeusoppineet tekivät minulle selväksi, että siitä ei olisi mitään hyötyä, Minna Näkkäläjärvi kertoo.

Kaivoslain mukaan hän ei voi valittaa asiasta, koska ei ole asianosainen.
– Varausvaiheessa asianosaisena voidaan pitää esimerkiksi toista kaivosyhtiötä, mutta ei alueella toimivaa poronhoitajaa. Se tieto oli minulle shokki, joten piti keksiä jotakin.

Ei korulauseita

Näkkäläjärven kokoama työryhmä kirjoitti ja muotoili adressin sanamuotoja useita viikkoja. Vetoomuksen haluttiin sisältävän vankkoja faktoja epämääräisten korulauseiden sijaan. Adressin pääsee lukemaan kokonaisuudessaan esimerkiksi ryhmän Facebook-sivun kautta. Kiteytys sisällöstä on seuraavanlainen: ’Me allekirjoittaneet vaadimme, että Suomen ainoalle suurtunturialueelle, kulttuuriltaan rikkaalle sekä luonnoltaan ja maisemaltaan ainutlaatuisella Käsivarren alueelle ei sallita kaivoslain mukaisia varauksia, ei malminetsintää eikä kaivostoimintaa.’ 

Adressin vaatimusten toteutuessa kaivoslakiin jouduttaisiin todennäköisesti tekemään muutoksia.
– Tiedämme sen, mutta tilanne vaatiikin muutosta. Haluamme, että kaikenlainen kaivosten kaavailu loppuu tällä alueella. Jo pelkästään niiden suunnittelu luo uhkakuvia, jotka haittaavat saamelaisen poroelinkeinon ja luontomatkailun kehittymistä alueella, Näkkäläjärvi sanoo.

Enontekiöllä uneliaisuutta

Minna Näkkäläjärvi arvioi, että Enontekiöllä ei ole vielä täysin herätty huomaamaan asian tärkeyttä.
– Meidän tulisi puolustaa omaa luontoamme ja elinkeinojamme. Luontoa kunnioittavat elinkeinot ovat pitkäaikaisia, sen sijaan kaivokset toimivat vain lyhyen aikaa. Infran rakentaminen erämaa-alueelle jättää jälkensä luontoon, ja kaivoksen vaikutukset ulottuvat meriin saakka.

Käsivarressa on tiedetty koeporauksista jo pitemmän aikaa.
– Eihän GTK:n toimintaa voi olla huomaamatta, kun se liikkuu samoilla laitumilla kuin poronhoitajatkin. Emme kuitenkaan aluksi käsittäneet, että mikään laki ei ole turvanamme. Täällä voidaan tehdä mitä halutaan kuulematta tai informoimatta paikkakuntalaisia.

Uuden kaivoslain aikana on Käsivarren alueelle tehty toinenkin kaivosvaraus, noin 1 400 neliökilometrin kokoinen Markkina1. Tätä seurasi Tukesin malminetsintälupa GTK:lle vuonna 2016 Lätäs1-alueelle. Siitä on tehty valitus, joka on ollut oikeusprosessissa jo useamman vuoden ajan.
– Siitä tehtävä päätös näyttää, otetaanko paliskunnan ja poroisännän valitukset huomioon. Jos niistä ei välitetä, niin sehän tarkoittaa sitä, että emme voi valittaa missään vaiheessa.

Adressilla yllättävä suosio

Adressiin allekirjoittaneiden määrä yllätti työryhmän. Ensimmäisen viikon 2 000 nimimäärä kasvoi parin kuukauden aikana yli 37 000:een. Adressi luovutettiin Suomen luonnonpäivänä (29.8.) ministereille.
– Luulen, että ihmiset ympäri Suomea ihmettelevät, kuinka kukaan voi edes ajatella kaivostoimintaa tällaiselle moninkertaisesti suojellulle alueelle saamelaisten kotiseudulla. Useimmilla suomalaisilla lienee jonkinlainen yhteys Käsivarren suurtunturialueeseen, Minna Näkkäläjärvi pohtii syitä adressiin suureen suosioon.

Osallistujien joukossa on tunnettuja suomalaisia nimiä, kuten Mikko ’Peltsi’ Peltola, Sami Yaffa ja Paleface. Näkkäläjärvi arvioi julkimoiden mukaan lähtemisen rohkaisseen myös tavallista kansaa ilmaisemaan mielipiteensä.
– Kaivosasia on nyt esillä ympäri Suomea. Emme ole ainoita, keitä se koskettaa, mutta meille kyseessä on erityisen vakava asia, koska vaakalaudalla on koko elinkeinon ja saamelaisen kulttuurin tulevaisuus. On pelkona, että jos kaivoksia päästetään suojelluille alueille kerran, niin tulevaisuudessa ei ole mikään paikka turvassa.

Minna Näkkäläjärvi korostaa, että tämän päivän päätöksillä on merkittävä vaikutus porotalouden tulevaisuudelle.
– Toivoisin, että poroihmiset aktivoituisivat, koska jokainen voi vaikuttaa omalta osaltaan. Se voi olla adressin allekirjoittamista tai asiasta tiedottamista. Meidän täytyy vetää yhtä köyttä, jotta elinkeinomme voi jatkua. Muuten meille ei jää mitään tarjottavaa seuraaville sukupolville.

---

Enontekiön kunnanjohtaja, Jari Rantapelkonen, onko Enontekiön kunnalla jokin yleinen kanta kaivostoimintaan, mineraalien kartoittamiseen tai malminetsintään?

Enontekiön kunnassa ei ole keskusteltu erityisesti kaivostoiminnasta eikä kunta ole ottanut varsinaisena asiakysymyksenä kantaa kaivostoimintaan. Kunta on kuitenkin ottanut yleisesti kantaa luontoyhteyteen kuntastrategiassa. Kunnan arvopohja perustuu luontoarvoille, terveydelle ja yhteistyölle. Luonto on enontekiöläisille tärkein arvo. Kunta toimii ympäristöllisesti kestävällä tavalla.

Kunta on kerran ottanut kantaa mineraalien tutkimisasiaan vuonna 2016, jolloin kunta puolsi koeporauksia Lätäsenon pohjoispuolella.

Kunnalla ei ole tällä hetkellä tarvetta eikä suunnitelmissa ottaa kantaa kaivosasioihin. Toki kun vuonna 2021 alkaa uusi valtuustokausi, kunta päivittää kuntastrategian.

Kunta voi lain mukaan ’kieltää malminetsinnän, mutta kielto-oikeus voidaan kuitenkin kumota erityiseen syyhyn vedoten’. On kuitenkin epäselvää, mikä tällainen erityinen syy on. Onko asia tullut vastaan missään vaiheessa? Ts. onko missään vaiheessa pohdittu kunnan päätöselimissä malminetsinnän kieltämistä?

Kunnassa ei ole otettu kantaa malminetsimiseen. Kunta pitää erittäin tervetulleena, kun kaivoslakia uudistetaan. Kunnalla tulee olla vahva oikeus alueensa käyttöön, sillä muutoin kuntalaisten hyvinvoinnin ja alueen elinvoiman edistäminen ei ole kunnolla mahdollista.

Lue lisää

VILI KURKI: 'EN USKO KAIVOKSEN TULOON'

Kurki sanoo: Tärkein erotusaitamme on muutaman metrin päässä kaivosalueen rajasta. Kuva Northland Mines.

– Jos Suomessa on vähääkään oikeutta ja ymmärretään yhtään ympäristöarvoja, kaivosta ei voi tänne perustaa, sanoo Muonion paliskunnan poroisäntä Vili Kurki.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Northland Mines ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2020.

Hannukaisen kaivoksella olisi merkittävät vaikutukset poronhoitoon. Vili Kurki ei osaa edes kuvitella kaikkia mahdollisia uhkia, mutta tiettyjen haittojen ilmaantuminen olisi joka tapauksessa varmaa. Ensimmäisenä ongelmana on kaivoksen tarvitsema alue. 

– Se on valtava osa meidän palkisesta. Tärkein erotusaitamme on muutaman metrin päässä kaivosalueen rajasta. Tämän lisäksi kaivualueelta lähtisi rikastushiekan kuljetin paliskunnan eteläosaan, josta malmi lastattaisiin junaan.

Junarata rakennettiin vuosikymmeniä sitten edellisen kaivoksen vuoksi. Poromiehet totesivat jo silloin, että se on poroille surmanloukku.
– Kaivosyhtiöstä kerrottiin, että he eivät aio aidata rataa, koska sillä eivät kulje heidän junansa. Totesin, että ei siinä kulkisi ilman heidän tavaraansa yhtään junaa. Vastausta ei enää kuulunut. Että semmoista keskustelua, Kurki naurahtaa. 

Poroisäntä Vili Kurki.

Kaivos vaikuttanee myös porojen vasatuotantoon ja teuraspainoon sekä poromiesten työmäärään.

Lisäksi ovat pöly ja melu. Ne ovat asioita, jotka vaikuttavat myös ihmisiin – muun muassa matkailijoihin, joiden into saapua Ylläkselle saattaa niiden vuoksi laantua.
– Ylläksen matkailulla on pitkät perinteet, onhan sitä kehitetty jo vuosikymmeniä. Olisi kummallista, jos niin vahvalla pohjalla toimivan elinkeinon edellytykset pilattaisiin ’15 kultaisen vuoden’ takia.

Malmin hinta vaihtelee, pohjavesi katoaa

Rautamalmin hinta vaihtelee.
– Maailmalla tehdään paljon halvemmalla rautaa paljon sujuvampien kulkuyhteyksien äärellä. Aikaisempi kaivos, Rautuvaara, pyöri täysin valtion avustuksella, Kurki sanoo ja maalaa esiin uhkakuvan. – Kaikista huonoin vaihtoehto olisi, että kaivos menisi nurin, mutta rakenteet ja kaivosjätteet jätettäisiin paikallisten haitaksi.

Pohjaveden loppuminen nähtiin jo aikaisemman kaivoksen toiminnan aikana.
– Kaivoksen vaatiman veden pumppaaminen maasta aiheuttaisi muutoksia laajalle alueelle. Rautuvaaran aikana kaikki kaivosalueen ympärillä olevat pienet saivot kuivuivat. Niihin oli matkaa kaivosalueen reunalta kuitenkin useampia kilometrejä. Siinäkin on yksityiskohta, jota ei ole otettu huomioon niin tarkoin kuin olisi pitänyt.

Mielipiteet vankistuneet

Vili Kurjen mukaan yhä useammat kolarilaiset ovat alkaneet ymmärtää, että kaivoksesta seuraisi ympäristölle vakavia ongelmia.
– Monet aikaisemmat empijät ovat kallistuneet ympäristöarvoja mietittyään kaivoksen vastustajiksi. Tällä hetkellä näyttää, että kaivoksen perustaminen ei ole mahdollista lainsäädännönkään puitteissa. Siitä on osoituksena esimerkiksi YVA-selvitys, jota kaivosyhtiö on täydentänyt useampaan otteeseen, mutta vieläkään se ei kata niitä asioita, mitä sen pitäisi.

Lue lisää