Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

Uusimmat artikkelit

11.11.2022

TALJOJEN KUIVAUSTA MASSATUOTANTONA

Kuivaustelineen taljakehikkoja. Kuva: Karoliina Majuri.

Haluatko kuivata isompia määriä taljoja, mutta seinät loppuvat kesken? Tekaise ennen teuraskauden alkua näppärä taljojenkuivausteline, jossa kuivuu useampia taljoja pienessä tilassa. Telinettä on myös mahdollista siirtää tarpeen mukaan. Tarvitset kuormalavan, vaneria, lautaa, lankkua, ruuveja ja nauloja.

--- Teksti: Mari Ronkainen. Kuva: Tarja Konstig ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2022.

Taljat rahaksi -hankkeessa testattiin kahta versiota telineestä: toinen oli täytetty tiiviisti eli kaikkiin 14 kehikkoon oli kiinnitetty talja, toinen väljemmin kiinnittämällä talja vain joka toiseen kehikkoon.

Kuivausteline väljällä täytöllä. Kuva: Janne Mustonen.

Telineeseen kuuluu vanerista tehty katos, joka estää taljojen kastumisen. Taljat kuivuivat kummassakin telineessä moitteetta. Pikkulinnut eivät mahdu väleihin putsaamaan taljoja. Näin ollen linnut eivät myöskään pääse ulostamaan taljojen päälle ja levittämään mikrobeja. Mahdolliset lihakappaleet saa kuivana vedettyä suhteellisen helposti pois käsin, mutta helpompaa on poistaa ne taljasta ennen kuivausta. Riittävällä taljan auki nylkemisellä ja rauhallisella taljanvedolla taljaan ei jää käytännössä lainkaan lihaa kiinni. Nahkapuolesta ei tule yhtä valkoinen kuin seinällä kuivatessa, kun auringon valo ei pääse vaalentamaan nahkaa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta taljan laatuun.

Testauksessa huomatut kehitysideat

Kuivauskehikossa voisi olla lisää poikittaisia vanereita useamman kiinnityskohdan saamiseksi. Kiinnittäminen riittävän useasta kohtaa on taljan muodon ja kuivumisen onnistumisen kannalta tärkeää, jotta reunat eivät käpristy eivätkä houkuttele tuholaisia. Kehikoiden asettaminen telineeseen on hieman haastavaa. Telineen hahlot, joihin kehikko tulee, saisivat olla hieman suuremmat.

Telineen julkisivu mitoilla. Kuva: Korpihumu Oy.

Kehikon osat. Kuva: Korpihumu Oy.

Taljatelineen kaikki piirustukset ja tarvikeluettelo ovat saatavilla osoitteessa: www.lapinamk.fi/porontaljat

Seuraa hanketta myös somessa, Facebook-ryhmässä Porontaljat sekä Instagram-tililtä porontaljat_.

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoululla.

4.11.2022

POROJEN KASTROINTIKIPU JA HYVINVOINTI

Suomessa kastroidaan vuosittain noin 2500–4000 poroa, joista lähes kaikki ilman kivunlievitystä.

--- Teksti: Hanna Nurmi. Kuva: Tarja Konstig ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2022.

Tutkimustietoa poron kastraatiokivusta ja kivunlievityksestä ei ole aiemmin ollut olemassa. Tiedämme muilla märehtijöillä tehtyihin tutkimuksiin perustuen, että kastraatio eri tavoin suoritettuna on selkeästi kivulias toimenpide.

Eläinten kipua voidaan tutkia monin tavoin, kuten rekisteröimällä niiden käyttäytymistä ja mittaamalla esimerkiksi ruumiinlämpöä, liikettä tai erilaisten stressiä ilmentävien aineiden pitoisuuksia elimistössä. Tällä hetkellä poron kastraatio purupihdein osaavan henkilön tekemänä on eläinsuojelulainsäädännössämme ainoa sallittu tapa kuohita poro. Lisäksi tuore eläinten hyvinvointilakiehdotus esittää kivuliaiden toimenpiteiden sallimista vain kipulääkityille eläimille. Myös Paliskuntain yhdistys pitää poron hyvinvointiasioita tärkeänä ja Poroeläinlääkärit Ry. haluaa edistää porojen kivunlievityksen käyttöä. Eläinten kivunhoidolle on keskeistä, että eläimen kipu osataan tunnistaa, sen hoito ymmärretään tärkeäksi ja saatavilla on kivunhoitoon sopivia lääkkeitä.

Purupihdeillä suoritetun kastraation aiheuttaman kivun hoitovaihtoehdot ovat rauhoitus, paikallispuudutus sekä tulehduskipulääke jälkikivun hoitoon. Poro on puolivilli tuotantoeläin, jonka lääkitseminen ei ole ongelmatonta. Isoa osaa markkinoilla olevista lääkkeistämme ei ole tutkittu lainkaan porolla, vaan lääkkeitä käytetään kentällä soveltaen annoksia muilta märehtijöiltä, vaikka tiedetään lääkeaineiden farmakokinetiikassa, terapeuttisissa pitoisuuksissa ja haittavaikutuksissa olevan runsaasti lajikohtaisia eroja, jopa eri märehtijälajien välillä.

Poron rauhoittaminen ei ole ongelmatonta, se kärsii helposti liiallisesta lämmönnoususta tai -laskusta sekä hapenpuutteesta rauhoituksen alaisena. Lisäksi monia rauhoitusaineita tai herätettä ei ole edes hyväksytty tuotantoeläinkäyttöön, vaan näiden aineiden käytöstä seuraa ikuinen teurastuskielto. Paikallispuudutus poistaa eri eläinlajeilla tutkitusti kastraatiotoimenpiteen aiheuttamaa kipustressiä, mutta lisää merkittävästi toimenpiteen pituutta ja poron kiinnipitoaikaa. Markkinoilla olevien tulehduskipulääkkeiden toimivuudesta poroilla ei ole ollut tutkittua tietoa. Poron aineenvaihdunnan hidastuminen talviaikaan jopa 50 %:lla sekä sen herkkyys pyydystämisen, kiinnipitämisen, pelon, kivun tai jahtaamisen aiheuttamalle - jopa kuolemaan johtavalle - kiinnipitolihasrappeumalle tekevät osaltaan kivunhoidon ongelmanratkaisun haasteelliseksi.

Olemme selvittäneet Makera-rahoitteisen PORKAT - Poron kastraatiokipu ja hyvinvointi -hankkeen aikana sekä kliinisissä kenttäkokeissa että poroerotusolosuhteissa lääkitysvaihtoehtojen vaikutusta kastroitujen porojen hyvinvointiin. Hanke alkoi 1.1.2019 ja jatkuu tämän vuoden loppuun saakka. Samalla olemme kyselytutkimuksella selvittäneet suomalaisten poronhoitajien ja poroja hoitavien eläinlääkärien käsityksiä poron kokemasta kivusta ja poron kivunhoidon merkityksestä. Myöhemmin syksyllä on tarkoituksemme myös julkaista vapaasti kaikkien saataville porojen kastraatiokivunhoitoa käsittelevä opas.

Kyselytutkimuksesta kävi selkeästi ilmi, että poron hyvinvointi on erittäin tärkeä asia poronomistajille, ja että motivaatiota kipulääkitykseen on, mikäli lääkitys ei ole liian hankalasti toteutettavissa. Tulehduskipulääkkeen farmakokinetiikkaa koskevasta tutkimuksesta meillä on poroelinkeinolle hyviä uutisia. Pystyimme osoittamaan, että meloksikaami lääkeaineena toiminee hyvin porolla suun kautta annosteltuna, mikä tekee eläinten lääkitsemisen vaihtelevissa olosuhteissa kentällä helpoksi, kun poronomistaja voi itse antaa lääkkeen porolleen saatuaan eläinlääkäriltään reseptin. Poron terapeuttisesta pitoisuudesta (eli täysin oikeasta, tehokkaasta ja turvallisesta annoksesta) meillä ei toistaiseksi ole tutkimusdataa, mutta vertailtaessa muilla eläinlajeilla tehtyihin tutkimuksiin, yksi annos kipulääkettä saattaa vaikuttaa porolla 24–36 tuntia, ehkä jopa 2–3 vuorokautta. Voimme jo tässä vaiheessa sanoa, että tulehduskipulääkkeellä on todennäköisesti merkittävä rooli kastraation aiheuttaman jälkijomotuksen hoidossa, vaikka sillä ei ole juuri tehoa itse toimenpiteen aiheuttaman kivun poistossa, siis siemennuoran murskaamishetkellä.

Kastraatiokokeessa jaoimme 55 tutkimusporoa viiteen ryhmään, joista yksi ryhmä kastroitiin perinteisesti, toinen sai kipulääkkeen, kolmas puudutettiin, neljäs puudutettiin ja kipulääkittiin, ja viidettä pidettiin vain maassa kiinni paikoillaan, viidettä ryhmää ei siis kastroitu.

Poroilta mitattiin lämpö ryhmän toimenpiteen pituudesta riippuen 2–4 kertaa kokeen aikana ja jokaisen yksilön käyttäytyminen videoitiin. Poroilla oli lisäksi kaulassaan kiihtyvyysmittarit, jotka ajastettiin nauhoittamaan viikko ennen ja jälkeen kokeen. Tämän kokeen lisäksi varustimme Kemin-Sompion paliskunnan poromiesten suosiollisella myötävaikutuksella Naltion lokakuisessa erotuksessa 16 kastroitua hirvasta Ultracomin GPS-pannalla ja seurasimme niiden liikkeitä maastossa kolme viikkoa kastraation jälkeen. Puolet näistä poroista sai kipulääkkeen pistoksena, puolet kastroitiin perinteisesti ilman kipulääkityksiä.

Käytöstutkimuksen data käsiteltiin ja analysoitiin tilastollisesti. Tutkimuksen perusteella poro ilmentää kastraatiokipua saaliseläimelle ominaiseen tapaan niukasti: pidättämällä hengitystä ja sulkemalla sieraimet samalla tiukaksi viivaksi, sekä jännittämällä vatsalihaksensa. Ähkäisevä ääni, jonka poron vierellä oleva usein kuulee pihtien puristuessa siemennuoran ympäri ei ollut osa tutkimukseemme liittyvää poron lajityypillisiä kastraatiokäyttäytymispiirteitä selittävää etogrammia teknisten syiden vuoksi.

Kiinnipitostressi nostaa nopeasti porojen lämmöt hälytysrajalle, eikä puudutteelle riittänyt viiden minuutin odotusaika kunnon tehon aikaansaamiseksi. Odotamme puudutteen ja kipulääkkeen vaikutuksen näkymistä kiihtyvyysmittari- ja GPS-datassa, mutta näiden analysointi on vielä tätä kirjoittaessa kesken.

Puudutteen hyötyvaikutusta arvioitaessa meillä on hankala dilemma: kumpi on pahempi, kipu vai kiinnipitostressi? Poro stressaa myös uudelleen pyydystämisestä, mutta uskomme, että joissakin olosuhteissa voisi olla järkevää kipulääkitä ja puuduttaa kastroitava poro, ja antaa sen odottaa 20–30 minuuttia, sekä kastroida odotusajan jälkeen. Tämä voisi tulla kyseeseen esimerkiksi ihmiseen tottuneemmilla kesymmillä matkailuporoilla tai pienissä erotuksissa tai kotiaidoissa. Isossa syyserotuksessa tämä tuskin on toimiva ratkaisu poron hyvinvoinnin kannalta, vaan jälkikivun hoidon kipulääkkeellä on riitettävä, kunnes keksimme paremman tavan lievittää kipua tai jopa välttää kivulias toimenpide joissakin olosuhteissa.

Joka tapauksessa nykypäivän kuluttajan kasvavat odotukset eläintuotannon eettisyydestä asettavat paineita myös tämän ongelman ratkaisulle, ja toimivan kipulääkityksen löytyminen on näin ollen myös pitkälti elinkeinon edun mukaista. Emme halua myöskään kentälle säädöksiä, jotka eivät toimi tai joista ei ole todellista hyötyä eläimen hyvinvoinnille – te poromiehet olette edelleen avainasemassa omien eläintenne hyvinvoinnin toteuttamisessa.

Kiitos tutkimustamme tähän mennessä sponsoroineille: Makera, Mercedes Zachariassenin rahasto, Porotalouden kehittämissäätiö, Polarica, Kinnusen Mylly, Vetcare, FaunaPharma, Kinos ja P. Mutasen elokuvakonepaja. Iso kiitos kuuluu tietenkin myös Kemin-Sompion paliskunnalle ja isolle joukolle tutkimuksessa matkan varrella avustaneita henkilöitä.

28.10.2022

MITÄ PALISKUNTIEN KANNATTAA TUULIVOIMABUUMISSA OTTAA HUOMIOON?

Tuulivoiman rakentaminen ei oikeudellisesti katsottuna estä oikeutta harjoittaa poronhoitoa (PHL 3§), mutta käytännössä se hankaloittaa tai saattaa tehdä sen paikoin jopa kokonaan kannattamattomaksi.

Tuulivoiman voimakas edistäminen näkyy poronhoitoalueella konkreettisesti tuulivoimapotentiaalisten alueiden kartoittamisessa ja kaavoittamisessa, hankesuunnittelun vilkkaudessa ja julkisen keskustelun kiivaudessa. Syntyy vaikutelma, että tuulivoimalat pulpahtelevat pian maisemaan kuin sienet sateella. Tuulivoimaa ei kuitenkaan voida rakentaa ilman asianmukaista suunnittelua, kaavaa ja maanvuokraussopimuksia.

--- Teksti: Sanna Hast ja Joni Ylänkö. Kuvat: Sanna Hast ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2022.

Tuulivoimaan liittyvä sopiminen on toistaiseksi ollut niin kirjavaa, että sitä on luonnehdittu jopa 'villiksi länneksi' (HS 9.7.22). Oletpa sitten maanomistaja, poronomistaja, tai molempia – ole tarkkana tuulivoimayhtiön kolkuttaessa ovellesi.

Suurten tuulienergian tuotantoalueiden suunnittelu ja rakentaminen edellyttävät ympäristövaikutusten arviointia. Voimaloiden vaikutukset alueella on siten arvioitava asianmukaisesti. Näihin arviointeihin on hyvä osallistua ja tutustua, sillä niissä esitetään keinoja tuulivoiman haitallisten vaikutusten pienentämiseksi. Näiden keinojen toteuttamista voi tuulivoimayhtiöiltä vaatia.

Tuulivoimayhtiöt joutuvat joko lunastamaan tai sopimaan maan vuokraamisesta ennen kuin voimaloita voidaan rakentaa. Sopimusmenettelyihin ei ole virallista ohjekirjaa ja sopimisessa maanomistajien ja asianosaisten paliskuntien kanssa vallitsee vähintäänkin vaihtelevat käytännöt.

Ruotsissa tehty selvitys (Kløcker Larsen ym. 2022) punnitsi ruotsalaisten paliskuntien ja erilaisten hanketoimijoiden välillä solmittuja sopimuksia porojen hyvinvoinnin kannalta. Selvityksessä tarkasteltiin yhteensä 15 maankäyttöön liittyvää sopimusta viidestä eri paliskunnasta. Sopimuksista kahdeksan oli tuulivoimayhtiöiden kanssa. Yleisesti voidaan todeta, että sopimusten hyödyt paliskunnille ja poronhoidolle ovat olleet hyvin rajalliset, samalla kun niistä aiheutuu merkittäviä riskejä. Tämä tuli erityisen selkeästi esiin tuulivoimasopimusten kanssa.

Selvityksen mukaan tuulivoimasopimuksissa käytettiin mm. erittäin epäedullisia lausekeyhdistelmiä, joissa (1) annetaan avoin suostumus (sallitaan määrittelemättömät hankkeet), (2) luovutaan valitusoikeudesta viranomaisille tai oikeusistuimeen tai (3) allekirjoitetaan vaitioloehtoja (ei mahdollisuutta kertoa ongelmista tai hakea ulkopuolista apua).

Selvityksen perusteella muodostuu käsitys, että sopimuksilla vahvistetaan eriarvoisia valtasuhteita yhtiöiden eduksi. Vaikuttaa jopa siltä, että sopimukset perustuvat usein 'pakotettuun suostumukseen', eli paliskunnat tekevät sopimuksen, koska eivät näe muutakaan vaihtoehtoa. (Kløcker Larsen ym. 2022.) Helsingin Sanomat (9.7.22) puolestaan kertoi tuulivoimayhtiön arveluttavasta tavasta esimerkiksi kiirehtiä sopimusten tekoa maanomistajien kanssa Kiimingissä. Toimintapa muistuttaa sotien jälkeistä aikaa, kun vesivoimayhtiöt tekivät jälkeenpäin tarkastellen päivänselvästi epäoikeudenmukaisia ja jopa moraalittomia sopimuksia jokivartisten asukkaiden kanssa. Sopimusten kiirehtiminen on tullut tutuksi myös paliskunnille.

Keskenään kilpailevilla tuulivoimayhtiöillä on intressi pyrkiä nopeuttamaan sopimusten tekoa. Jotta sopimisen villi länsi ei kuitenkaan laajenisi villiksi pohjolaksi, muista:

1. Poronhoito-oikeus (PHL 3§) koskettaa koko poronhoitoaluetta. Tuulivoiman rakentaminen vaikuttaa poronhoidon harjoittamiseen vaikeuttaen tämän oikeuden toteutumista. Poronhoidon huomioon ottamiseen tuulivoimahankkeissa velvoittavat myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja kaavoitus. Tuulivoimayhtiöt eivät voi ohittaa näissä olevia määräyksiä.

2. Aloita vaikuttaminen viimeistään kaavoitus vaiheessa, esimerkiksi jättämällä kaavahuomautukset. Pidä huoli, että hankkeen vaikutukset poronhoidolle selvitetään.

3. Jos sinulle tarjotaan sopimusta paliskunnan osakkaana tai maanomistajana, ota aikalisä. Tuulivoimayhtiö ajaa aina omaa etuaan, minkä vuoksi ensimmäinen tarjous on harvoin se paras. Todellisuudessa hankkeella ei ole kiire, sillä yhtiöt valmistelevat niitä hyvissä ajoin.

4. Perehdy huolella sinulle tarjotun sopimuksen sisältöihin, kysy neuvoa asiantuntijalta tai lakimieheltä. Älä allekirjoita mitään, mitä et ymmärrä.

5. Hankekohtaiset salassapito- ja muut vaitiolosopimukset ovat yleisiä. Muista, että mikään salassapito- tai muu vastaava vaitiolosopimus ei voi estää sinua hankkimasta itsellesi oikeudellista apua tai kysymästä neuvoa oikeudelliselta avustajalta.

6. Keskustele muiden tuulivoiman kanssa tekemisissä olevien paliskuntien kanssa, jaa kokemuksia ja tietoa.

Viitteet

Kløcker Larsen, R., Staffansson, J., Omma, I-A, Lawrence, R. (2022) Paliskuntien ja hanketoimijoiden väliset sopimukset: Vaikutukset porojen hyvinvointiin. (Alkup.) Avtal mellan samebyar och exploatörer: Hur påverkas renens välmående? Senter for Samiska Studier, UiT Norges arktiske universitet. Käännös: Paliskuntain yhdistys 2022, Ei virallinen käännös

Helsingin Sanomat 9.7.2022, Tuulivoimafirma houkutteli allekirjoittamaan vuokrasopimuksia kyseenalaisin keinoin: ”Sopimusasioissa ei pitäisi edetä näin”, katsottu 18.7.2022 https://www.hs.fi/talous/art-2000008869247.html

26.10.2022

POROJEN LOISLÄÄKINTÄ

Poroja loislääkittiin Koiramännikön syyserotuksessa Poikajärven paliskunnassa 2014.

Paliskuntain yhdistys toteutti kyselyn kaikille 54 paliskunnalle kartoittaakseen loislääkinnän toteuttamisen tilannetta, käytäntöjä sekä haasteita.

--- Teksti: Vilma Sanaksenaho. Kuva: Aarre Jortikka ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2022.

Yli puolessa paliskunnista (61 %) koettiin, että loislääkinnän toteuttamisessa ei ole tällä hetkellä ongelmia. 39 % paliskunnista ilmoitti, että loislääkinnän toteuttamisen osalta koettiin haasteita. Näistä 19 % kertoi, että haasteita on satunnaisesti ja 20 % kertoi, että haasteita on useammin. Suurin osa näistä paliskunnista kertoi haasteita olleen viimeksi poronhoitovuoden 2021–2022 syksynä.

Haasteet liittyivät suurelta osin poronhoitotöiden ja -käytäntöjen muuttumiseen ja erotusajan kiireen tuomiin ongelmiin sekä myös eläinlääkärin saatavuuteen, hinnoitteluperusteisiin, eläinlääkäreiden määrään, piikitysten onnistumiseen, maaston tuomiin haasteisiin ja välimatkoihin.

Haasteita kokeneiden paliskuntien vastaukset vaihtelivat alueellisesti. Eniten haasteita kokeneita paliskuntia oli eteläisellä poronhoitoalueella. Eteläisellä ja osittain myös keskisellä poronhoitoalueella nousivat esiin erityisesti poronhoitotöiden muutokset. Osassa paliskunnista on syksyin useita pieniä erotuksia samanaikaisesti ja poroja pyydetään paikoin pitkiäkin aikoja pyyntiaitoihin. Osassa vastauksia koettiin, että ei ole kannattavaa kutsua eläinlääkäriä pieniin erotuksiin tai pyyntiaidoille yksittäisten porojen takia kustannussyistä.

Erotusten päällekkäisyys aiheuttaa myös haasteita eläinlääkärin varaamiseen. Tämän vuoksi on paikoin siirrytty toteuttamaan loislääkintä vuodenvaihteen tienoilla kotitarhoissa ja ruokinnan piiriin tulleille poroille. Näissä vastauksissa tuli esille, että loislääkinnän toteuttaminen loppuvuodesta koetaan kuitenkin ongelmalliseksi porojen kannalta myöhäisen ajankohdan vuoksi. Suuressa osassa vastauksia koettiinkin, että poron kannalta parasta olisi loislääkinnän toteuttaminen mahdollisimman aikaisin syksyllä. Pohjoisella poronhoitoalueella matkat erotusaidalle voivat olla pitkiä ja maasto vaikeakulkuista. Näiden syiden vuoksi koettiin paikoin, että eläinlääkärin paikalle kutsuminen kaikkiin pienempiinkin erotuksiin pitkittäisi erotuksia sekä matkakustannukset nostaisivat piikityksen hintaa. Paikoitellen isoihin erotuksiin kaivattiin paikalle useampia eläinlääkäreitä piikittämään poroja.

Syksyn erotuskausi on kiireistä aikaa

Eläinlääkärin saatavuuden varmistamiseksi tulisi tietää erotuksen ajankohta riittävän ajoissa. Kyselyssä tuli esille, että erotuksia on poronhoitotöiden luonteen vuoksi hankala ennakoida ja aikatauluttaa. Aikataulutusta ja ennakointia voisi helpottaa se, että eläinlääkärille ilmoitettaisiin ajantasaisesti poronhoitotöistä.
– Jo ennakkotieto poronhoitotöihin lähdöstä voi helpottaa eläinlääkärin töiden aikatauluttamista, vaikka porojen löytämisestä tai kokoamisen onnistumisesta ei ole takeita. Se auttaa eläinlääkäriä jättämään mahdollisuuksien mukaan kalenteriin tilaa tai antaa aikaa siirtää muita sovittuja menoja tarvittaessa toiselle päivälle, Pudasjärven kaupungineläinlääkäri Miia Konttila kuvaa.

Poronhoitotyöt ovat nykyisin painottuneet paikoin viikonloppuihin ja viikonloppuisin päivystävälle eläinlääkärille voi tulla muita kiireellisiä menoja jopa kesken loislääkitsemisen.

Konttila kertoo, että loislääkinnän toteuttaminen talvella kotitarhoissa on joillekin poroille liian myöhäinen ajankohta hirvikärpästen takia eteläisellä poronhoitoalueella. Hirvikärpäsen esiintyminen vaihtelee kuitenkin paliskunnittain. Myös paliskunnan sisällä on alueellisia eroja hirvikärpäsen esiintymisessä. Porot, joilla on suuri hirvikärpäsrasitus, tulisi saada pistettävän loislääkkeen piiriin syksyllä. Näin voidaan turvata porojen selviytyminen talven pakkasista, kun poroilla on riittävästi karvaa.

Hirvikärpänen on porolle myös selvä stressinaiheuttaja. Porot saattavat jopa kesken juoksun tai syömisen pysähtyä kaaputtamaan itseänsä. Konttila korostaa, että hirvikärpänen on jopa eläinsuojelullinen ongelma porolle sen aiheuttaman kutinan, stressin ja karvattomuuden takia.

Sanna-Mari Kynkäänniemi on tutkinut väitöskirjassaan hirvikärpäsen vaikutusta poron hyvinvointiin sekä isäntäeläimen ja ulkoloisen välistä suhdetta.

Kokeellisessa istutuskokeessa yksi vertailuryhmä sai pistoksena yleisesti porojen loislääkinnässä käytettyä ivermektiiniä. Kokeen lopussa porojen karvapeitteestä löytyi vain kuolleita hirvikärpäsiä, mikä viittaa ivermektiinin tehokkuuteen torjua hirvikärpäsloisintaa. Vaikka hirvikärpänen on ulkoloinen, se käyttää ravintona isäntäeläimen verta.
– Hirvikärpänen raaputtaa suuosillaan ihon pinnalle niin sanotun verikaivon, josta se käy ruokailemassa, Kynkäänniemi kertoo. Loiset ja niiden aiheuttamat ongelmat eroavat alueellisesti. Pohjoisella poronhoitoalueella poroja kiusaavat kurmutartunnat.

Konttila kertoo, että etenkin eteläisellä poronhoitoalueella vasoilla suurin haitta syksyllä on setaria. Kun vasalla on suuri loiskuorma, se ei saa omaan kasvuun tarvittavia ravinteita, joten nälkiintyneitä vasoja ilmenee teurastusten yhteydessä. Nälkiintyneitä vasoja ilmenee nykyään jonkin verran aiemmin kuin ennen. Tarharuokintaan siirtyminen on porolle stressitekijä ja Konttila korostaa, että poroilla on parempi puolustuskyky, jos ne ovat saaneet syksyllä loislääkityksen. Kaksi kertaa vuodessa, syksyllä sekä myöhemmin talvella, toteutettavan loislääkityksen on käytännössä havaittu vaikuttavan vasojen teuraspainoihin. Myöhemmin alkutalvesta, kun porot ovat tottuneet tarharuokintaan ja päässeet muutoksesta aiheutuneen stressin yli, voidaan tarvittaessa antaa toinen loislääkitys poroille. Alkutalven rokotus on hyvä, sillä aikuisilla poroilla aktivoituu esimerkiksi juoksutusmahamadot alkukeväästä, Konttila kertoo.

Loislääkinnän toteuttamisen osalta kyselyssä tuli esille yhtenä haasteena se, että poroja ei saada paikoin koottua syksyisin isoihin erotuksiin. Myös myöhemmin vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta kerätään vielä yksittäisiä poroja aitoihin. Konttila kertoo, että viime syksynä porot olivat todella hajallaan. Syitä tähän olivat muun muassa metsästyskoirat sekä pedot, jotka aiheuttivat rauhattomuutta porolaitumilla ja vaikeuttivat porojen kokoamista. Tämä häiritsi myös loislääkinnän toteuttamista, kun paikoin isoja erotuksia ei saatu järjestettyä. Konttila kertoo, että tämä muutos on näkynyt viimeisten vuosien aikana entistä vahvemmin. Edellä mainittujen syiden lisäksi Konttila pohtii, että hirvaiden kiima-ajan häiriintymiseen voi yhtenä vaikuttajana olla myös ilmastonmuutos. Jos syksyn erotukset epäonnistuvat ja sitä myötä myös loislääkityksen toteuttaminen, tulisi porot saada loislääkittyä mahdollisimman kattavasti tarhoissa tai kun porot tulevat ruokinnan piiriin.

Konttila huomauttaa, että vaikka pienissä erotuksissa loislääkintäkustannukset poroa kohden nousevat, kannattaa loislääkintä silti tehdä poron terveyden edistämisen vuoksi. Vaikka kustannukset ovat tällä hetkellä nousussa, ei loislääkinnästä kannata säästää, sillä se vaikuttaa olennaisesti porojen terveyteen.
– Varsinkin nyt on tärkeä saada porosta paras tuotto ja tällöin loislääkintään kannattaa panostaa. Loislääkitys näkyy teuraspainoissa sekä vaadinten vasatuotossa eli sillä on iso merkitys kannattavuuteen, Konttila lisää.

Loislääkintäkustannukset

Paliskuntien poronhoitovuoden 2020–2021 tilinpäätösten mukaan loislääkintäkulut vaihtelivat vajaasta eurosta reiluun kolmeen euroon loislääkittyä poroa kohti laskettuna. Keskimääräinen loislääkintäkustannus oli 1,60 €/poro.

Loislääkintäkustannukset koostuvat lääkeaineesta sekä eläinlääkärin matkakustannuksista, käyntimaksusta ja toimenpidemaksusta. Kustannukset vaihtelevat riippuen kuntien subventioista. Lääkkeen osuus loislääkintäkustannuksista on noin viidennes kokonaiskustannuksista, mutta tässäkin on luonnollisesti vaihtelua paliskuntien välillä. Laskelmassa on huomioitu vain paliskuntien maksamat loislääkintäkustannukset. Mahdollisia osakkaiden maksamia loislääkintäkuluja ei ole tässä tarkasteltu.

20.10.2022

KUTUHARJUN KOEPOROTARHAN TUTKIMUS LIIKKUU PIAN PYÖRILLÄ

Porotutkimusta voidaan tehdä lähivuosina myös rekalla kuljetettavassa perävaunussa, joka sisältää näytteenotto-, punnitus- ja nukutustilat.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Paliskuntain yhdistys ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2022.

Mobiilin tutkimuskaluston tarve tuli esille Kutuharjun laitteet ja kehittäminen -hankkeen yhteydessä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) vetämässä hankkeessa kartoitetaan, miten Kutuharjun tutkimusinfraa tulisi uusia kaluston ja tilojen osalta. Olemassa olevien tilojen saneerauksen lisäksi tutkimustilojen liikutettavuuden katsottiin kuuluvan nykyaikaan.
– Perävaunussa on kaikki, mitä tutkimus tarvitsee. Sen voi viedä rekalla vaikka paliskunnan aidalle, ja silloin kun se ei ole meillä täällä käytössä, se voi olla menossa maailmalla, sanoo Kutuharjun koeporotarhanhoitaja Mika Tervonen.

Sieniä poropelletteihin

Lapin ammattikorkeakoulu ja Luke tekivät yhteisessä hankkeessaan viime keväänä Kutuharjussa ennakkotestejä sienirehun käytöstä porojen ruokinnassa, ja tulevana talvena testejä jatketaan. Tarkoitus on kehittää nimenomaan poroille sopivaa erityisrehua. Monet muutkin tahot ovat kehittämässä uusia poronruokia.
– Yleensä kokeissa otetaan veri- ja ulostenäytteet ennen ruokintatilannetta ja sen jälkeen, jotta voidaan nähdä millä tavalla tutkitut rehut vaikuttavat porojen kuntoon ja terveyteen. Keskelläkin koetta voi olla näytteenotto, jolla seurataan tilanteen kehittymistä, Tervonen kertoo.

Viime talvena Lapin ammattikorkeakoulun toisessa hankkeessa testattiin nokkosen hyödyntämistä porojen talviruokinnassa. Tuloksia on odotettavissa jo tämän syksyn aikana.

Suosio tutkimuspaikkana kasvanut

Kutuharjun suosio tutkimusten ja testien toteutuspaikkana on kasvanut viime vuosien aikana. Luken porotutkimus on tehnyt pitkään koetarhalla tutkimusta yhteistyössä kotimaisten ja ulkomaisten tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa. Porotutkijoita on saapunut Inarin Kaamaseen muun muassa Yhdysvalloista, Kanadasta, Saksasta ja Norjasta, joista viimeksi mainittujen hirvastutkimuksessa selvitettiin eri ikäisten, kokoisten ja kuntoisten hirvaiden lisääntymismenestystä selvittämällä muun muassa vasojen isälinjoja DNA-näytteiden avulla.

Viime vuosina Luonnonvarakeskus on tutkinut koetarhalla myös erilaisten ruokintamenetelmien vaikutusta porojen mikrobiomiin. Aihe on tärkeä, sillä poron pötsin ja suoliston pieneliöillä on monenlaisia vaikutuksia porojen ruuansulatukseen ja terveyteen.

Tutkimusryhmät hankkivat itse rahoituksensa ja sopivat ajan tutkimukselleen. Mitä tahansa ei kuitenkaan aleta tutkia. Porojen hyvinvointiryhmä tarkastelee tutkimusaiheet, eli se selvittää, onko tutkimuksella arvoa ja kuinka paljon operaatio mahdollisesti voi rasittaa poroja.
– Pyrkijöitä on paljon. Kaksi seuraavaa talvea alkavat olla täynnä, Tervonen toteaa.

Kutuharjussa tehdään myös porojen käyttäytymistutkimuksia ja kiimakokeita sekä otetaan kasvi- ja maaperänäytteitä porojen liikkuma-alueilta.

Elektroniset piltat tulevat

Kutuharjun jokaisella porolla on oma 'henkilötunnuksensa'. Porojen tunnistamiseen kokeillaan tänä syksynä ensi kertaa elektronisia pilttoja, joilla pyritään helpottamaan ja nopeuttamaan porojen käsittelyä esimerkiksi punnitustilanteessa. Porojen liikehdintää maastossa voidaan puolestaan seurata GPS-pannoilla.

Kutuharjun koeporotarha

  • Paliskuntain yhdistyksen ylläpitämä maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen koeporotarha sijaitsee Inarin Kaamasessa.
  • Ennen syksyn teurastuksia poromäärä on 170–200. Teurastusten jälkeen tarhassa on 80–100 vaadinta, 10–40 vasaa ja 10–20 hirvasta.
  • Neljään lohkoon jaetun tarhan kokonaispinta-ala on 43 km2. Porot laiduntavat eri lohkoissa eri aikoina vuodesta.
  • Luonnonvarakeskus tekee aktiivisesti tutkimusta koetarhalla, kerää koetokasta pitkäaikaista aineistoa ja on parhaillaan kehittämässä koetarhan tutkimusinfraa ja tutkimusta.

19.9.2022

KATSE NURMEEN

Korsiintunut rehu soveltuu porolle huonosti. Nuorena korjatulla lehtevällä ja hyvin säilyneellä nurmirehulla voidaan säästää väkirehukustannuksissa. Niitä ensimmäinen sato ennen korren muodostusta.

--- Teksti: Laura Post. Kuvat: Laura Post ja POROTAKU-hanke ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2022.

Jos kasveilla on hyvät kasvuolosuhteet heti alkukesästä (maan pH, vesitalous, kuohkeus) ja riittävästi ravinteita, ne tuottavat suvullisten versojen lisäksi myös runsaasti sulavia ja maittavia lehtiversoja. Tästä syystä ensimmäisen sadon riittävä lannoitus, heti kun vihreää alkaa maan pinnalle ilmestyä, on erittäin tärkeää. Lannoitepanokset kannattaa kohdentaa parhaille lohkoille, jos niitä on niukasti.

Nurmikasvit tuottavat siemenet kerran kesässä kortisen varren päässä olevaan tähkään tai röyhyyn. Jos ensimmäisen sadon niittää myöhään, kun yli 80 % tähkistä on näkyvillä, on kuituista kortta rehussa paljon ja sulavuus kehno. Tällöin jälkikasvun suvullisista versoista vain alle 20 % tuottaa tähkän, ja syysadosta tulee hyvin lehtevää ja vähäkuituista. Talvella ruokinnassa on kaksi täysin erilaista säilörehuerää.

Kuva 1. Rehu alkaa olla korjuukypsää. Kuva PORUTAKU-hanke.

Kevätsadon sopiva korjuuhetki on satotavoitteesta riippuen kehitysasteella 3–4. Kun kehitysaste on 3, joissakin timotein korsissa tähkä on osittain näkyvissä (kuva 1). Kehitysasteessa 4 puolella korsista tähkä yltää ainakin osittain viimeisen lippulehden yläpuolelle (kuva 2). Kun kasvusto on vanhentunut kehitysasteeseen 5, on yli puolella korsista jo tähkän alapuoleinen ruoti näkyvillä.

Kuva 2. Korjaa rehu viimeistään tässä vaiheessa. Kuva PORUTAKU-hanke.

Eri lohkojen kasvustot vanhenevat eri tahtiin lämpösummasta riippuen, eivätkä kesät ole veljeksiä. Omien nurmilohkojen kehitysastetta kannattaa seurata tiiviisti. Ensimmäiselle sadolle on olemassa myös lämpösummaan perustuvia D-arvoennusteita (kuten www.karpe.fi/darvoennuste.php). Edelliskesänä KARPE:n mukaan nurmi olisi pitänyt niittää Rovaniemen Apukassa 24.6., jotta D-arvo olisi ollut 700 g/kg ka. Tällöin valmiin säilörehun D-arvo olisi ollut korjuu- ja säilöntätappioiden jälkeen vielä yli 680 g/kg ka.

Luonnonheinätkin vanhenevat, mutta korrenmuodostus on luultavasti keskimäärin hitaampaa kuin timoteilla. On silti todennäköistä, että luonnonheinien energia-arvo on pitkään eläinten ravitsemukseen jalostettua timoteita huonompi, mikäli ne niitetään samaan aikaan. Luonnonheinistä jää vähemmän syömätöntä kortta, mutta todellinen energian saanti voi olla jopa vähäisempää.

Porot syövät merkittävästi enemmän lyhyttä silppua

PORUTAKU-hankkeessa on havaittu silputun rehun syönnin olevan huomattavan paljon parempaa kuin samalta lohkolta samanaikaisesti korjatun silppuamattoman rehun. Monet poronhoitajat ovat huomanneet saman ja silppuavat paaleja ruokinnan yhteydessä. Jos rehun levitys puhaltamalla ei ole ruokintateknisesti välttämätöntä, kannattaa silppu tehdä jo korjuuvaiheessa sellaisella paalaimella, johon saa teriä viiden senttimetrin välein. Silputtu rehu tiivistyy paaliin huomattavasti pitkää silppua paremmin, jolloin myös muovikustannukset ovat pienemmät.

Minimoi rehun pilaantumisen riski säilöntäaineella

Pilaantunut säilörehu voi johtaa poron sairastumiseen, luomiseen ja jopa kuolemaan. Ainakin se vähentää säilörehun syöntiä ja sitä kautta lisää muiden rehujen tarvetta. Jos säilöntäainetta ei käytetä, kasvaa riski säilörehun pilaantumiselle huomattavan suureksi. Biologiset säilöntäaineet toimivat hyvin esikuivatuissa rehuissa, hapot myös hieman kosteammissa, mutta ilman esikuivatusta hapollakaan on vaikeaa saada hyvää säilöntälaatua.

Kuva 3. Rehuanalyysi ilman säilöntäainetta tehdystä rehusta. Rehu ei ole saavuttanut mikrobien kasvua estävää happamuutta ja käymislaatu on huono.

Ohessa analyysitulos säilörehusta (kuva 3), jossa säilöntäainetta ei ole käytetty lainkaan ja lopputuloksena on pahalle haisevaa rehua. Kuiva-ainetta rehusta on 28,4 % eli rehu on kosteahkoa. Tällaisessa rehussa mikrobien kasvu estyy vasta, kun pH on alle 4,1. Ilman säilöntäainetta voidaan vain toivoa, että säilövää maitohappoa muodostuu. Tässä tapauksessa niin ei ole käynyt ja siksi rehun pH on jäänyt erittäin korkeaksi. Mikrobit ovat pystyneet siis hajottamaan säilönnän aikana rehua ja kaikkia epätoivottuja käymistuotteita (haihtuvat hapot, liukoinen typpi, ammoniakkityppi) on muodostunut liikaa.

Kun kuiva-aine on alle 30 %, pitäisi rehun pH saada nopeasti alas. Silloin kannattaa käyttää happoa tai vähintään biologisena säilöntäaineena homofermentatiivisia maitohappobakteereja. Kuiva-aineen ollessa 30–50 % rehun pH:ta ei tarvitse saada niin matalaksi, mutta hiivojen ja homeiden kasvu sekä sitä myötä rehun lämpeäminen tulisi pystyä estämään. Säilöntäaineeksi kannattaa valita propionihappoa sisältävä tuote tai biologisista säilöntäaineista heterofermentatiivisia bakteereja sisältäviä tuotteita.

Sadonmuodostukseen tarvittavat pääravinteet

Typpi on tärkein nurmen tarvitsemista ravinteista. Lisäksi kaliumia tarvitaan nurmen kasvuun lähes saman verran kuin typpeä. Pohjoisen maaperässä ei ole juurikaan reservikaliumia, joten se täytyy sinne lannoitteena lisätä. Kaliumista kärsivä kasvusto kuivuu herkästi pystöön hellekesinä (kuva 4). Kaliumin puute heikentää myös nurmen talvehtimista, jolloin kasvustoon tulee aukkoja.

Kuva. Keltaiset lehdet kertovat kaliumin puutteesta. Kun puutosoireet näkyvät kasvustossa, on satotaso jo rajoittunut merkittävästi.

Jos maaperä on hapan, nurmien ravinteiden saanti heikkenee. Lannoituksen myötä maaperän pH laskee vuosittain ja kalkitus olisi tärkeää tehdä nurmien uusimisen yhteydessä kaikille lohkoille maan kasvukunnon ylläpitämiseksi. Kasvit muodostavat yhteyttäessä sokereita aina, kun auringonvaloa on saatavilla. Jos nurmen kasvu on rajoittunutta esimerkiksi ravinteiden niukkuuden takia, on tyypillistä, että säilörehussa on suuri, yli 150 g/kg ka, sokeripitoisuus. Liiallinen sokeri aiheuttaa porolle hapanpötsiä ja löysää sontaa kohtuullisillakin väkirehumäärillä.

Pellon kasvuolosuhteiden heikentyessä luonnonheinät valtaavat alaa. Talvituhojen jälkeen nurmen aukkopaikat kannattaa paikata vuosittaisilla täydennyskylvöillä. Luonnonheinissä on mahdollisesti terveydelle hyödyllisiä kasveja, mutta vastapainona myös haitallisia kasveja, joten sekakasvustojen kokonaisvaikutusta on vaikeaa arvioida. Jos nurmet uusitaan harvoin ja kasvustossa halutaan säilyttää niin sanotut kylvöheinät mahdollisimman pitkään, vanha nurmi olisi ennen kyntöä hyvä lopettaa glyfosaatilla, jotta luonnonheinät eivät estä kylvettyjen siementen kasvuun lähtöä alkuunsa.

Lisätietoja:
laura.post@lapinamk.fi tai
040 514 3527

12.9.2022

SOKLIN TULEVAISUUS PUNTARISSA

Savukosken ainutlaatuinen luonto ja poronhoito hengähtivät helpotuksesta, kun korkein hallinto-oikeus antoi maaliskuussa paljon odotetun päätöksen Soklin kaivoshankkeessa. Huhtikuussa paikalliset tekivät ympäristöministeriölle esityksen alueen suojelusta. Suojelu turvaisi luontoa ja mahdollistaisi alueen pidemmän tähtäimen kehittämistä sen omista vahvuuksista lähtien. Hellittääkö vuosikymmeniä jatkunut epävarmuuden arki vihdoin?

--- Teksti: Sanna Hast. Kuvat: Jenni Nousu ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2022.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Soklin kaivokselle vuonna 2018 myönnetyn ympäristö- ja vesitalousluvan. KHO:n vuosikirjapäätös (KHO:2022:38) palautti luvan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi eritoten vesienhallinnan merkittävien epävarmuuksien ja vesistövaikutusten riskien vuoksi. Kemijoen latvat, Soklioja ja Nuorttijoki, alkuperäinen järvitaimenkanta, ainutlaatuiset Soklin ahot, sekä alueen vuosisatainen perinne ja elinkeino, saivat KHO:lta arvoisensa tunnustuksen.

KHO:n antama päätös on historiallinen Savukosken erämaisen luonnon ja poronhoidon kannalta. Soklin kaivosta on suunniteltu Savukoskella vuosikymmeniä. Yhtä pitkään sitä on myös vastustettu. KHO katsoi, että kaivoshanke on mittakaavaltaan ja ympäristöriskeiltään sen laatuinen, etteivät selvitykset ja lupaehdot kyenneet riittävästi turvaamaan ekologiselta tilaltaan erinomaisia vesistöjä ja erityisiä luonnonolosuhteita.

KHO otti päätöksessään kantaa myös poronhoidon erityiseen oikeuteen.

Koska kaivosalue sijaitsee erityisellä poronhoitoalueella, on asiassa otettava huomioon poronhoitolain 2 §:n mukainen velvoite, jonka mukaan alueella olevaa maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. KHO-päätös toteaa, että suunniteltu kaivostoiminta tulisi aiheuttamaan haittaa Kemin-Sompion paliskunnan poronhoidolle. Hankkeen kokonaisuus ja koko toiminta-aika huomioiden, päätöksessä arvioidaan, että haitta voi kasautua poronhoidolle poronhoitolaissa tarkoitetulla tavalla huomattavaksi.

Lainsäädäntö luonut epävarmuuden olosuhteet

Sokli on 55 vuoden aikaisen historiansa ansiosta erittäin kirkas esimerkki siitä, miten Suomen kaivoslainsäädäntö luo olosuhteet jatkuvalle epävarmuudelle, jos maaperässä sattuu sijaitsemaan taloudellisesti kiinnostava malmio. Alueella oleva elinkeinotoiminta ei sovi suunnitellun kaivoksen kanssa yhteen. Tästä kertoo se, että yhteensovittamiseen tähtäävä suunnittelu on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen ja oikeuskamppailut jatkuvat.

Paikallisten mahdollisuudet vaikuttaa kotiseutunsa muunlaiseen kehittämiseen ovat ohkaiset, kun kaivoshanke leijailee jatkuvasti mahdollisuushorisontissa. Oikeusprosessit kuluttavat ja ajatus oikeudenmukaisuuden toteutumisesta on vähintäänkin hämärtynyt vuosikymmenten aikana. Sitkeästi taisteluita on silti käyty, mikä kertoo osaltaan siitä, mistä ei haluta luopua.

Kemin-Sompion paliskunta on aktiivisesti hakenut oikeutta kaivoksen jokaisen suunnitteluprosessin käänteessä, koska hanke olisi paliskunnan poronhoidon kannalta kuolinisku. Alueen ainutlaatuisuuden vaaliminen yhdistää paikallisia toimijoita laajalti, elinkeinotaustasta riippumatta. Hankkeen kaikki suunnitteluvaiheet on viety oikeusasteisiin. Aluekehittäminen ja elinkeinotoiminta halutaan perustaa muuhun kuin yhden lyhytaikaisen ja luonnon kannalta tuhoisan teollisuushankkeen varaan.

Suojelu mahdollistaisi alueen kehittämisen ilman kaivosuhkaa

Paikalliset toimijat yhdistivätkin jälleen voimansa Soklin alueen turvaamiseksi, kun Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenyhdistys Sompion luonnonystävät, SLL Lapin piiri, Sokli Erämaana -liike sekä Kemin-Sompion paliskunta esittivät huhtikuun alussa ympäristöministeriölle Savukosken Tulppion alueen suojelua ja liittämistä Urho Kekkosen kansallispuistoon. Suojeluesitykseen sisältyy myös Soklin kaivosalue. Tulppion alue muodostaisi ekologisen käytävän nykyisen UKK-kansallispuiston, Värriön luonnonpuiston ja Tuntsan erämaan välille.

Laajennusosaan sisältyvät kansallispuiston yläpuolisen Nuorttijoen luonnontilaiset latvavedet, joissa elää alkuperäinen järvitaimenkanta. Suojelualueen sydämessä olisivat Soklin ahot, laajat puuttoman kivennäismaan alat, jotka ovat syntyneet Soklin jääjärven altaan painanteisiin. Niillä esiintyy erilaista niitty- ja nummikasvillisuutta ja katajaa. Soklin ahot on arvioitu globaalisti ainutlaatuiseksi luontotyypiksi, jolla on erityisiä luonnonarvoja.

Maakuntakaavassa on merkintä Tulppion alueen ekologisesta yhteystarpeesta. Alueen nykytila on metsähakkuiden vuoksi osin heikentynyt, mutta ennallistettavissa. Luontoarvot on mahdollista palauttaa. Ennallistaminen edistäisi osaltaan kansainvälisiä tavoitteita luontokadon pysäyttämisestä. Luonnon virkistyskäyttö ja paikalliset elinkeinot hyötyisivät suojelusta.

Esitys suojelusta on jälleen yksi paikallisten tapa ilmoittaa kaivosta suunnitteleville ja kauempana oleville päättäville tahoille, miten alueella on eletty ja halutaan jatkossakin elää: luontoa arvostaen ja sen kanssa eläen.

Lähteet:

KHO:2022:38
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1647851309062.html

SLL Sompio 4.4.2022, Tulppion aluetta Savukosken itärajalla esitetään liitettäväksi Urho Kekkosen kansallispuistoon
https://www.sll.fi/sompio/2022/04/04/tulppion-suojeluesitys

Suositut julkaisut

Poroista muualla

Lapland above ordinary.
Poroaiheisia artikkeleita


Poro-aiheisia blogipostauksia
Poropostauksia Blogit.fi


Blogi: Mikko Jokinen
Lapissa tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä


Blogi: Deliporo.fi
Deliporon blogipostit


Blogi: Kujalan porotila
Son moro sano poro


Paloma-projektin blogit - Kuusamo
Paloma-projekti


Tapio Nykänen - Antroblogi 2016.
Poro syntipukkina


Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaartinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Blogi-arkisto