Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

Uusimmat artikkelit

16.4.2021

TURVETUOTANTOALUEITA ON MAHDOLLISTA PALAUTTAA POROLAITUMIKSI

Tupasvilla menestyi hyvin paljaalle suopohjalle siirrettynä.

Luonnontilaiset suot ovat tärkeitä porojen kesälaitumia. Eteläisellä poronhoitoalueella Pohjois-Pohjanmaalla ne ovat olleet myös hyvin turvetuotantoon soveltuvia. Pudasjärven kaupungin ja entisen Yli-Iin kunnan alueilla turvetuotanto onkin merkittävä soiden käyttömuoto. Vapo Oy:llä on ollut turvetuotannossa kaikkiaan lähes 4000 hehtaaria suota yhteensä 27 kohteessa. Turveruukki Oy:llä on tuotantoalueita kaikkiaan n. 3000 ha. Asiaa tutkittiin juuri valmistuneessa Turveporo-hankkeessa.

--- Teksti: Oili Tarvainen, Hannu Hökkä, Jouko Kumpula, Anne Tolvanen ja Mika Jokikokko. Kuvat: Olli Tarvainen  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2021.

Lähitulevaisuudessa turpeen energiakäyttö vähenee merkittävästi ilmastopoliittisista syistä, ja turvetuotanto vielä tuotannossa olevilla alueilla tulee päättymään hyvinkin nopeasti. Perinteisten jälkikäyttömuotojen lisäksi tarvitaan uusia vaihtoehtoja, joissa otetaan huomioon ympäristövaikutusten lisäksi myös aluetaloudelliset tekijät. Porotalouden näkökulmasta suonpohjien paras käyttömuoto olisi uusien laidunalueiden perustaminen istuttamalla tai palauttamalla niille sellaista suokasvillisuutta, jota poro käyttää ravinnokseen luontaisesti. Laidunalueiden lisääntyminen vähentäisi todennäköisesti myös ristiriitoja porotalouden ja muiden maankäyttömuotojen välillä.

Turveporo-hankkeessa turvetuotannosta vapautuneille suonpohjille siirrettiin koneellisesti poron ravintokasvien, tupasvillan, järvikortteen ja raatteen luontaisia kasvustoja syksyllä 2017 (ks. Poromies-lehti 6/2018). Kasvustojen menestymistä seurattiin kolmen kasvukauden ajan (2018–2020). Lisäksi seurattiin kahden erilaisen laidunseoksen menestymistä kylvökoealoilla. Siirtoistutettuja ja kylvettyjä kasvustoja verrattiin suonpohjien luontaisen kasvittumiseen. Lisäksi puolet koealueista aidattiin, jotta voitiin selvittää laidunnuksen vaikutukset kasvillisuuden palautumiseen.

Kasvustojen seurantamittauksia Latvasuon koekentällä.
Koneellisesti siirretyistä luonnonkasveista parhaiten kasvuun lähti tupasvilla. Kasvustot vahvistuivat ja kukkivat runsaasti siirron jälkeisinä vuosina, joskaan niiden leviämistä ei voitu kattavasti todentaa kolmessa vuodessa. Tupasvilla näytti kuitenkin kestävän hyvin koneellisen siirron ja menestyi sekä kuivilla että märillä alustoilla.

Järvikortteen ja raatteen siirto ei tuottanut toivottua tulosta. Erityisesti järvikorte näytti olevan altis kilpailulle muun kasvillisuuden kanssa: koneiden mukana tulleet rikkakasvit valtasivat järvikortealat jo ensimmäisenä vuonna. Toisaalta järvikorte levisi ojien varsilla, jossa sitä esiintyi luontaisesti. Myös raate juurtui ja kukki kosteissa ojanpenkoissa, joihin sitä istutettiin käsin. Kokemusten perusteella järvikortteen ja raatteen koneellista siirtoa ei ole siten kustannustehokasta toteuttaa, vaikkakin molemmat kasvilajit näyttävät leviävän nopeasti, mikäli kasvuolosuhteet ovat niille suotuisat.

Molemmat kylvökokeissa käytetyt laidunseokset kehittyivät tasaisesti kokeen aikana. Monivuotinen Etelä-Suomessa kivennäismailla käytettävä Riistalaidun Diana -laidunseos menestyi odotuksia paremmin, kun sen menestymistä verrattiin turvemaille soveltuvaan laidunseokseen. Lisäksi suhteutettuna kylvettyyn siemenmäärään molempien laidunseosten timoteilajikkeiden kuivasato oli samalla tasolla. Saatujen tulosten perusteella laidunseoksia voi suositella kuivemmille suonpohjille, joilla koneiden kantavuus on hyvä.

Turvetuotannon päättymisestä kulunut aika, pohjaveden pinnan tason vaihtelut sekä alueen hoitotoimet vaikuttavat merkittävästi kasvillisuuden kehittymiseen suonpohjille. Tuhka- ja typpilannoitetut rehuseosten kasvustot peittivät paljasta maata tehokkaammin kuin luonnonkasvien kasvustot. Toisaalta koneiden tai siirrettyjen kasvustojen mukana tulleet rikkakasvit valtasivat erityisesti järvikortealat heti ensimmäisenä vuonna. Rikkakasvien kasvustot kuitenkin taantuivat nopeasti. Yhteen vetäen voidaan todeta, että sekä luonnonkasvien siirrolla että rehuseosten kylvöllä voidaan edistää porolle soveltuvien ravintokasvien leviämistä. On kuitenkin todettava, että moni poron ravintokasvi leviää myös luontaisesti suonpohjille ympäröiviltä alueilta.

Hankkeen viimeisenä vuonna toteutettiin myös sidosryhmille suunnattu kysely tuotannosta poistettujen turvesoiden jälkikäyttömuodosta. Hankkeen tuloksista on tiedotettu retkeilyissä, seminaarissa, sanomalehtiartikkeleissa ja paikallistelevision ja paikallisradion uutisissa. Lisäksi tuloksista on valmistumassa raportti Luonnonvarakeskuksen julkaisusarjaan sekä tieteellinen artikkeli.

Hanke toteutettiin Luonnonvarakeskuksen koordinoimana yhteistyössä paliskuntien, turvetuotantoyhtiöiden ja Pudasjärven kaupungin kanssa. Hanketta rahoittivat Euroopan aluekehitysrahasto (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus), Luonnonvarakeskus, Pudasjärven kaupunki, Turveruukki sekä Kiimingin ja Kollajan paliskunnat.

HAASTATTELUILLA TIETOA SOVELLUSMAHDOLLISUUKSISTA: MENETELMÄÄ KANNATTAA KEHITTÄÄ

Turvesoiden jälkikäytön mahdollisuudet porotaloutta hyödyttävästi riippuvat paljon eri sidosryhmistä ja rahoituksesta. Maanomistajilla on keskeinen rooli, sillä he päättävät aina lopulta alueelle tulevan jälkikäyttömuodon. Kenttäkokeiden lisäksi hankkeessa tehtiin kaksi haastattelua, joilla selvitettiin maanomistajien ja eri sidosryhmien (turvetuottajien, poronhoitajien, viranomaisten, maa- ja metsätalous- sekä riistaorganisaatioiden) näkemykset turvesoiden jälkikäytöstä.

Haastatteluilla saatiin tietoa käytännön toteutusmahdollisuuksista ja yleisestä kiinnostuksesta aiheeseen sekä kehitysideoita. Ne vaikuttavat merkittävästi tulosten laajempaan sovellettavuuteen.

Poron ravintokasvien siirto ja kasvatus turvetuotannosta vapautuneilla suonpohjilla nähtiin yleisesti lupaavana ja hyödyllisenä vaihtoehtona, vaikkakin toimien rahoitukseen ja laajemman mittakaavan toteutettavuuteen liittyy epävarmuutta. Mikäli kasvien siirtoistutus tai kylvö saadaan toimimaan kustannustehokkaasti, sitä voitaisiin hyödyntää erityisesti joillakin sopivilla paikoilla kosteikkojen perustamisen yhteydessä. Valtio voisi rahoittaa turvetuotantoalueiden jälkikäyttöä porolaidunten palauttamisen lisäksi hiilinieluina ja vesilintukosteikkoina, jotka osaltaan auttavat ylläpitämään biodiversiteettiä ja vesien laatua.

Turvetuotantoalueita vapautuu tuotannosta lähitulevaisuudessa suuria määriä, ja poron ravintokasvien palauttaminen niille koettiin mahdollisuutena lisätä ja monipuolistaa porolaitumia. Vastaajat olivat sitä mieltä, että menetelmää ja sen rahoitusmuotoja kannattaa kehittää, jotta sitä voidaan tarjota maanomistajille houkuttelevana vaihtoehtona.


25.3.2021

NAISTEN MÄÄRÄ PORONOMISTAJINA ON KASVANUT, MUTTA PALISKUNTIEN HALLITUKSISSA HEITÄ ON VÄHÄN

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Tarja Konstig ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2021.

'Poronomistajissa on yhä enemmän naisia, joten olisi luonnollista, että heitä olisi paliskuntien hallituksissakin.'

Tätä mieltä on Posion Livon paliskunnan hallituksen jäsen Minna Tuomivaara-Oiva. Henni Seppänen Kallioluoman paliskunnasta arvioi, että naiset eivät ehkä koe hallintoa omaksi paikakseen.

Syytä voi olla osaksi naisissakin. Hallituspaikka saattaa tuntua olevan oman mukavuusalueen ulkopuolella.
– On tietysti omat vaikeutensa liittyä mihin tahansa työyhteisöön, jossa toinen sukupuoli on vahvasti edustettuna, mutta kun on vain oma itsensä, niin uskon, että puhevälit aukeavat, Minna Tuomivaara-Oiva sanoo.
Minna Tuomivaara-Oiva opiskelee lähihoitajaksi ja toimii sivutoimisena poronhoitajana. Posion Livon paliskunnan hallituksen jäsen ja ollut poronhoitotöissä lapsesta lähtien isän ja äidin porotilalla.
Tuomivaara-Oiva toimi aiemmin myös varaporoisäntänä. Hän kieltäytyi kuitenkin uudesta kaudesta opiskelukiireidensä vuoksi.
– Varaherraksi nimittämiseni saattoi hieman järkyttää vanhempia miehiä. Sittemmin tilanne tasaantui, eikä mitään ongelmia ole ollut. Meidän palkisen kokouksissa kaikkien mielipiteitä kuunnellaan ja olen kokenut olevani tasavertainen miesten kanssa, sanoo Tuomivaara-Oiva, joka on aloittanut porotöiden tekemisen jo lapsena. Kaikki oman paliskunnan ihmiset ovat hänelle tuttuja.
– Olen saanut pienestä pitäen olla mukana päätöksenteossa.

Erilaisia vastuita eri sukupolville

Tuomivaara-Oivan mukaan olisi hyvä, että paliskuntien hallituksissa olisi mukana monen sukupolven ja kummankin sukupuolen edustajia.
– Nuoremmilla ihmisillä on esimerkiksi nykyteknologia hyvin hallussaan, joten heille voisi antaa vastuuta sen toteuttamisesta. Paikannusjärjestelmien käyttö poronhoidossa on yksi esimerkki tällaisesta.

Tuomivaara-Oiva on kiinnittänyt hallitustyöskentelyssään huomiota erityisesti paliskunnan kulurakenteeseen.
– Kulut vaikuttavat suoraan päämaksuihin, joten haluan seurata taloutta tarkasti. Jos paperipuoli ei ole kunnossa, ei ole mikään kunnossa. Katselen kokouksissa tarkasti läpi kaikki laput.

Hallitukseen ei ole ollut tunkua

Vantaalta kotoisin olevan Henni Seppäsen urakehitys Kallioluoman paliskunnan rahastonhoitajaksi ja hallituksen jäseneksi on ollut nopeaa. Vuonna 2016 Kuusamoon muuttaneella Seppäsellä on tätä nykyä oma poromerkki ja pieni porokarja. Tällä hetkellä hän on äitiysvapaalla.
– Rahastonhoitajan tehtäviä on hyvä tehdä silloin kun lapsi nukkuu, Seppänen sanoo ja kertaa viime vuosien tapahtumia.
– Muutin viitisen vuotta sitten Kuusamoon poromiehen emännäksi. Ennen äitiysvapaalle jääntiä työskentelin päätyökseni Kuusamon kaupungilla sihteerinä, mutta otin sitten rahastonhoitajan työt vastaan kun edellinen rahastonhoitaja halusi lopettaa. Vuoden jälkeen pääsin mukaan hallitukseen, kun täällä meidän paliskunnassa ei ole sinne ollut oikein tunkua. Ajattelin kyllä itsekin, että mitähän ne ajattelevat tämmöisen kaupunkilaisen pystyvän antamaan hallitukselle, mutta ihan hyvin minä olen siellä pärjännyt, Seppänen naurahtaa.
Henni Seppänen on Kallioluoman paliskunnan hallituksen jäsen ja rahastonhoitaja sekä sivutoiminen poronhoitaja, poronomistaja.
Hän sanoo, että muu hallitus, joka koostuu pelkästään miehistä, on ottanut hänet hyvin vastaan.
– Olen saanut hyvää oppia porotaloudesta ja niistä kiemuroista, jotka eivät näy tavan ihmisille. En ole toisaalta kovin paljon vielä pystynyt ottamaan kaikkiin asioihin kantaa, koska olen ollut mukana niin vähän aikaa.

Seppänen arvioi, että naisen läsnäoloa saatetaan ehkä hieman varoa, koska vuosien varrella on totuttu miehiseen ilmapiiriin. Tämä näkyy muun muassa siten, että kun poromiehillä on asiaa rahastonhoitajalle, he eivät aina soita Hennille, vaan hänen miehelleen, Juholle, joka toimii paliskunnan varaporoisäntänä.

Kallioluoman paliskunnassa on osakkaina myös naisia, mutta he eivät ole ilmaisseet halukkuuttaan toimia paliskunnan hallituksessa.
– Varmaankin he pääsisivät hallintoon, jos haluaisivat. Ehkä he eivät vain koe hallitusta omaksi paikakseen. Voi olla myös, että on totuttu siihen, että miehet hoitavat porot ja tekevät päätökset ja naiset tukevat toimintaa. Sellainen asenne voi varmasti kuitenkin muuttua ajan myötä.

Henni Seppänen ei ole perhearjen keskellä juuri ehtinyt tapaamaan kasvotusten muiden paliskuntien väkeä, mutta yhteyksiä on voinut pitää jonkin verran sosiaalisen median kautta.
– Esimerkiksi Paliskuntain yhdistyksen ylläpitämässä Facebook-ryhmässä keskustellaan ja tiedotetaan poronhoidon ajankohtaisista asioista. Sieltä olen saanut hieman tietoa myös siitä, mitä muissa paliskunnissa tapahtuu.

NAISTEN MÄÄRÄ PORONOMISTAJISSA ON KASVANUT

Poronomistajissa on yhä enemmän nuoria – etenkin nuoria naisia. Poronomistajien määrä on laskenut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Alalta poistujat ovat olleet pääasiassa vanhempia miehiä, kun taas naisten osuus on pysynyt vakaampana.

 Poronomistajien joukossa on kaikenikäisiä, mutta merkittäviä muutoksia on nähty nuorten naisten osuuksissa. Vielä vuosina 1995–1996 poronomistajatilastoissa ei ollut alle 17-vuotiaita naisia juuri lainkaan, mutta jo vuosina 2005–2006 heitä oli lähes yhtä paljon kuin samanikäisiä miehiä. Tänä päivänä ilmiö näkyy esimerkiksi porotalouden aloitustuen hakijoiden määrässä.

 – Jonkinlainen kulttuurinen muutos on tapahtunut 2000-luvun alussa, kun yhä useampi tyttö on saanut poromerkin. Voisi ajatella, että yhteiskunnallinen muutos sukupuolirooleissa heijastuu myös tässä – sukupuolien väliseen tasa-arvoon liittyvä keskustelu on yltänyt poronhoitoonkin. Enää ei ole niin väliä, onko työn jatkaja tyttö vai poika. Aikaisempi kahvinkeittäjä on alkanut tarttua poroa sarvista, miettii Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila.

29.1.2021

AHMA-NATURA KÄSIVARREN ERÄMAASSA


Ahman aiheuttamat porovahingot kasvoivat huimasti 2010-luvun alussa. Erityisen nopeaa kasvu oli Käsivarren paliskunnassa.

--- Teksti: Aarre Jortikka. Ahmakuva: Per Harald Olsen (CC BY 2.0) ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

Ahma rauhoitettiin Suomessa 1982, mutta kestämättömästi kohonneiden porovahinkojen vuoksi ahmojen poistopyynnit päästiin vihdoin aloittamaan 2017. Kunakin vuonna on poistettu 8 ahmaa eri puolilta Lappia eli yhteensä 32 ahmaa. Tiukoista aikatauluista ja rajoituksista huolimatta pyynnit on saatu hoidettua menestyksellisesti.

Pohjoisella tunturialueella on laajoja Natura-alueita, joiden suojeluperusteena on lukuisia lajeja ja erilaisia luontotyyppejä. Käsivarren erämaa-alueen perustamistarkoituksena todetaan olevan myös alueen erämaaluonteen säilyttäminen, saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaaminen sekä luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytyksen kehittäminen.

Valitukset ahmapoistoista ja KHO-päätös

Suomen riistakeskus myönsi metsästyslain nojalla 2017 poikkeusluvat kahden ahman poistoon Enontekiön Natura-alueilla. Ahma on suojeluperusteena kyseisillä alueilla. Riistakeskuksen mukaan Natura-arviointi ei ollut tarpeen pyynnin lyhyen keston ja paikallisen häiriön vuoksi. Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri valitti poikkeuslupapäätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Päätöksen mukaan kahden yksittäisen ahman poiston ei voida katsoa haittaavan suotuisan suojelutason säilyttämistä hakemusalueella tai laajemmin suotuisan suojelutason saavuttamista Suomessa siinä määrin, että poikkeuslupia ei olisi voinut myöntää.

Luonnonsuojeluyhdistys sai valitusluvan ja KHO otti kantaa siihen, että edellyttikö poikkeusluvan myöntäminen luonnonsuojelulain mukaista Natura-arviointia. Päätöksessään KHO toteaa, että riistakeskus ei ollut asianmukaisesti arvioinut poikkeusluvalla sallitun pyynnin vaikutusta Natura-alueen ahmakantaan. Korkein hallinto-oikeus linjasi vuosikirjapäätöksessään KHO 2020:31, että Suomen riistakeskuksen päätökset koskien ahman poistolupia Natura 2000 -alueilla, joiden suojeluperusteena on ahma, edellyttävät luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arvioinnin tekemistä. Arvioinnissa tulee tieteellisin perustein selvittää vahinkoperusteisella poikkeusluvalla tehtävän ahmayksilön tai yksilöiden poiston vaikutus Natura 2000 -alueen suojeluperusteena oleviin luonnonarvioihin.

Tarveharkinnan asiakirjassa on esitettävä Natura-kohteen kokonaiskuvaus ja suojeluarvoon vaikuttavat seikat, kuvaus lajeista ja niiden elinympäristöistä sekä niiden säilymiseen vaikuttavista yksityiskohdista. Tämän niin sanotun tarveharkinnan asiakirjan kuin myös varsinaisen Natura-arvioinnin tulee perustua tieteellisesti asianmukaiseen ja ajantasaiseen tietoon lupapäätöksen kohteena olevien toimenpiteiden vaikutuksista Natura-kohteen suojeluperusteena oleviin luonnonarvoihin. Kunkin Natura-kohteen osalta on otettava erikseen huomioon suojeltavan alueen ekologiset ominaispiirteet ja luonnonolosuhteet.

Yhden ahman poistopyynnillä on olemattoman niukasti vaikutuksia kohteena olevaan Natura-alueeseen. Ahman poisto tehdään lumikelien aikana, joten maaston kulumista ei tapahdu ja ero tavanomaiseen poronhoitotyöhön on vähäinen. Ahmayksilön poistolla ei ole muita alueeseen, ekosysteemiin tai luontotyyppeihin liittyviä negatiivisia vaikutuksia. Asiaa voi yrittää suhteuttaa hiljattain Käsivarteen Natura-alueelle tehdyn malmietsintävarauksen, malminetsintään liittyvän liikenteen ja mahdollisen kaivoksen tuhoisaan kokonaisvaikutukseen niukkatuotteisella tundralla.

Vaatimus Natura-arvioinnin tekemisestä ei estä poistolupien saamista, mutta asiaan liittyvä byrokratia aiheuttaa lisäkustannuksia, lausuntoja sekä myös aikatauluhaasteita. Käytännössä vaatimus tuoreesta tieteellisestä tiedosta ja sen kokoamisesta siirtyy hakijan eli poroelinkeinon hartioille.

Käsivarren erämaan Natura-arviointi

Paliskuntain yhdistys on valmistellut Natura-arvion Käsivarren erämaata (FI1300105) koskien. Arviossa on perehdytty mahdollisimman kattavasti arvioinnin kohteena olevaan ahman biologiaan ja ahmaan lajina. Vastaavia Natura-arvioinnin ennakkotapauksia ei Suomessa ole.

Käsivarren Natura-arvioinnin yhteydessä tuli selväksi, että ahmaan liittyvä tutkimus on Ruotsissa ja Norjassa huomattavasti korkeammalla tasolla Suomeen verrattuna. Myös Suomen ahmakanta-arvioiden käytännön toteutukseen ja sen myötä saataviin tuloksiin sisältyy kehittämistarpeita.

Osana Natura-arvioinnin tekemistä Paliskuntain yhdistys hankki Ruokavirastosta ahman tappamana löydettyjen porojen sijaintitiedot. Sijaintitiedot tarjoavat mahdollisuuden kartoittaa alueelta pahiten vahinkoja aiheuttaneita ahmoja. Lisäksi sijaintitiedot antavat erittäin tärkeää tietoa vahinkojen jakautumisesta Käsivarren alueella. Ruokavirastosta saadut tiedot vahvistavat osaltaan sen, että Käsivarren alueella elää saturoitunut ahmapopulaatio. Saturoitunut tarkoittaa tässä tapauksessa äärimmäisen suotuisissa olosuhteissa elävää ahmapopulaatiota, jossa kaikki alueen ahmalle soveltuvat reviirit ovat asuttuna. Tietyillä Käsivarren alueilla ahman elinpiirejä on harvemmassa, kuten asutun Kilpisjärven lähellä, korkeimmilla tuntureilla tai eteläosan suo- ja jokialueella.

Osana Natura-arvioita tarkasteltiin tutkimuksen ja muiden lähteiden perusteella tietoja Norjan ja Ruotsin ahmapopulaatioista. Käsivarren alue työntyy Skandien tunturiketjun alueelle, joten Käsivarren ahmat ovat osa alueen ahmapopulaatiota. Käsivarren lähialueella Norjassa Bardufossin itäpuolella on vahva ahmapopulaatio, josta hyvin todennäköisesti dispersoi ahmoja myös Suomeen. Samoin Käsivarren erämaata ympäröivillä alueilla on runsaasti ahmoja. Norjassa ahmoja on poistettu huomattavan suuria määriä kuluneiden vuosien aikana, mutta poistoista huolimatta Norjan ahmakanta ei ole taantunut. Norjan ja Ruotsin ahmapolitiikat ovat keskenään huomattavan erilaiset.

Poistetut ja kuolleet ahmat Norjassa ja Ruotsissa 1.1.2000–1.10.2020
Käsivarren erämaan Natura-alue kuuluu kokonaan alpiiniseen eliömaantieteelliseen vyöhykkeeseen, jossa ahman arvioidaan luontodirektiivin raportoinneissa olevan suotuisan suojelun tasolla (EU Article 17 Species Assessments). Lajin suojelutasoa pidetään suotuisana, jos laji on elinkelpoinen luontaisella elinalueellaan ja säilyy sellaisena myös pitkällä aikavälillä. Suotuisa suojelutaso edellyttää levinneisyysalueen olevan riittävä, eikä se saa pienentyä. Populaation tilan tulee olla sellainen, että lajin elinkelpoisuus säilyy pidemmällä aikavälillä ja elinympäristöjä on riittävästi.

Saatujen tulosten perusteella voidaan yksiselitteisesti sulkea pois se mahdollisuus, että yhden ahmayksilön poisto vaikuttaisi merkittävästi Natura-kohteen FI1300105 suojeluperusteena oleviin luonnonarvioihin.

19.1.2021

PORO - MERKITTÄVÄSSÄ OSASSA KAHTA RAKASTA HARRASTUSTA

Vuonna 2006 olin ensimmäistä kertaa seuraamassa porokisoja Lankojärvellä perheeni kanssa. Kisoissa arvottiin elävä poro, jonka sattuman kaupalla äitini voitti. Siitä porosta alkoi perheemme tarina poroelinkeinon parissa, tarina, joka johdatti äitini ja minut myös porokisojen maailmaan.

--- Teksti ja kuvat: Niko Kovalainen  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

Ollessani 15-vuotias minua pyydettiin kokeilemaan porolla ajoa sopivan pienen kokoni vuoksi. Uusi ja jännittävän tuntuinen laji sai minut oitis koukkuun ja siinä olen ollut tähän päivään asti. Olen osallistunut aktiivisesti porokisoihin viimeisen kymmenen vuoden ajan. Näihin vuosiin on mahtunut niin onnea ja menestystä kuin suuria pettymyksiä. Porokisat ovat tuoneet useita finaalipaikkoja. Suurimpana saavutuksena kuninkuusajon 3. sija Ossi Uusitalon Myrskyllä. Lajiin kuuluva porojen katoaminen ja loukkaantuminen sekä harrastajien vähäinen määrä paliskunnassamme on välillä kysynyt motivaatiota jatkaa. Kilpailujen tunnelma ja harrastajapiirin yhteisöllisyys saa minut kuitenkin palaamaan takaisin joka vuosi. Toivon koronatilanteen hellittävän, jotta pääsisimme porokilpailemaan ensi keväänä.

Elämään porojen parissa olen päässyt tutustumaan kulkiessani äitini mukana kesäöisin vasan merkkuussa, syksyisin poroerotuksissa ja teurastuksissa sekä talvisin porokisoissa ja porotilamme turisteja opastaessa. Olen saanut seurata läheltä ja osallistua poronlihan jalostuksen eri vaiheisiin aina teurastuksesta pakkaamiseen asiakkaille, oppinut tuntemaan poronlihan laadun ja arvostamaan sitä. Vuosien ajan olen käyttänyt poronlihaa monipuolisesti raaka-aineena niin ruoanlaitossa kuin leivonnassa. Ruoanlaittotaitoani ja omia reseptejäni olen kehittänyt valmistamalla ruokia turisteille porotilallamme.

Viime keväänä leipoessani pullaa, siskoni soitti ja kertoi Koko Suomi leipoo -ohjelmassa olevan haku päällä. Jos en itse hakisi ohjelmaan, niin hän ja kaverini hakisivat puolestani. Uteliaisuus vei voiton ja pullien kohotessa pellillä täytin hakemuksen. Tieto ohjelmaan pääsystä ja jännitys tulevan kesän kuvauksista sai hymyn ulottumaan korviin asti valmistautuessani tulevaa leipomisleiriä varten. Ajattelin tuovani ohjelmaan palasen Lappia ja sen puhtaita makuja. Tykkään käyttää leipoessani paljon lappilaisen luonnon omia raaka-aineita marjoja, sieniä ja poroa. Erityisen mahtavaa on ollut saada raaka-aineet läheltä ja puhtaasti, jopa omasta pihasta. 

Nimi: Niko Kovalainen
Ikä 26 vuotta, kotoisin Pellosta, asuu Rovaniemellä. Harrastukset: porokilpailut, pilkkiminen ja leivonta. Työ: UKK-express jakeluauton kuljettaja. Erityismaininta: Koko Suomi leipoo -kilpailija.
Kulunut vuosi on ollut erilainen ja jännittävä seikkailu, mitä en olisi ikinä osannut aavistaa. Odotan innolla tulevia kuukausia ja sitä, mihin ne minut tällä kertaa vievät. Vaikka tieni kulkisi hetkellisesti pois Lapista, tiedän, että koti ja porot ovat kuitenkin aina vain yhden matkalipun päässä.   

PORO-LEIPÄJUUSTOKAKKU

Pohja:
• 150 g Real-leipää
• 75 g voita
• 1tl rosmariinia

Puolukkatäyte:
• 180 g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 dl kuohukermaa
• 100 g ranskankermaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 2 rkl sokeria
• 5 liivatetta
• 3 rkl vettä
• 100 g puolukkasosetta
• 2–3 rkl hienonnettua ruohosipulia

Porotäyte:
• 60 g leipäjuustoa
• 100 g poron kylmäsavuleikettä
• 100 g maustamatonta tuorejuustoa
• 100 g pippurituorejuustoa
• 2 dl kuohukermaa
• 100 g ranskankermaa
• 50 g makeaa suolakurkkua
• 1 tl rosmariinia
• 2 tl makeaa sinappia
• 3 liivatetta
• 3 rkl vettä

Puolukkakiille:
• 100 g puolukkasosetta
• 1 dl vettä
• 2 liivatetta
• 2 rkl sokeria


Laita 24 cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Jos käytät 20 cm vuokaa, tarvitset reunoille reunakalvoa. 

Murskaa leivät hienoksi muruksi, lisää sulatettu voi ja rosmariini. Sekoita hyvin ja kaada vuoan pohjalle. Painele lusikalla pohja tiiviiksi. Nosta jääkaappiin asettumaan.

Valmista seuraavaksi puolukkatäyte. Vatkaa kermasta kova vaahto. Notkista tuorejuusto ja lisää ranskankerman kanssa kerman sekaan. Lisää puolukkasose ja hienonnettu ruohosipuli. Mausta sitruunamehulla ja sokerilla. Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Kiehauta vesi mikrossa. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja lisää kuumaan veteen. Kaada liivateseos muun massan joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada seos vuokaan pohjan päälle ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Valmista porotäyte. Hienonna kylmäsavuporoleike hienoksi silpuksi. Kuutio leipäjuusto pieniksi kuutioiksi. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää ranskankerma ja notkistetut tuorejuustot kerman joukkoon. Sekoita, lisää poro ja leipäjuusto. Pilko suolakurkut, mausta sinapilla ja rosmariinilla. Kiehauta vesi ja lisää liotetut liivatteet kiehuvaan veteen. Sekoita muiden aineksien joukkoon. Kaada seos jähmettyneen puolukkakerroksen päälle ja nosta takaisin jääkaappiin.

Soseuta puolukkakiilteen puolukat. Lisää sokeri. Kiehauta vesi ja lisää liotetut liivatteet kiehuvaan veteen. Kaada vesi puolukkasoseeseen ja sekoita hyvin. Kaada porotäytteen päälle ja anna kakun hyytyä vähintään neljä tuntia, mutta mieluummin seuraavaan päivään.

Koristele kakku leipäjuustokuutioilla ja puolukoilla haluamallasi tavalla.

13.1.2021

PEFC-METSÄSERTIFIKAATTIA PÄIVITETÄÄN - PORONHOIDON KANNALTA EI PARANNUKSIA NÄKYVISSÄ

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Marja Anttonen  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

Paliskuntain yhdistys ei saanut vaatimuksiaan läpi. Päivitystyöhön osallistuneesta 65 tahosta suurin osa edustaa metsätaloutta ja -teollisuutta.

Ensimmäinen metsien laatujärjestelmä syntyi vuonna 1993, kun maapallon metsien tilasta huolestuneet kansainväliset tahot perustivat FSC-sertifikaatin. Sen tavoitteena on ’edistää ympäristön kannalta vastuullista, yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja taloudellisesti kannattavaa metsien hoitoa’.

Eurooppalaiset metsäalan järjestöt loivat oman järjestelmänsä kuusi vuotta myöhemmin. PEFC-sertifiointi ei ole luontoarvojen määrittelyissään yhtä tiukka kuin FSC, joten PEFC-metsää kaatuu löyhemmin perustein kuin FSC-merkittyä puuta. Luonto- ja ympäristöjärjestöt eivät pidä PEFC:tä riittävänä laatujärjestelmänä, eivätkä edes osallistu sen määräajoin tapahtuvaan päivitystyöhön.

Merkittävät puutuotteiden ostajat kiinnittävät nykyään huomiota siihen, millaisista metsistä niiden tuotteiden raaka-aineet tulevat, joten metsien sertifiointi on oleellinen osa metsäalan kaupankäyntiä.

Poronhoitoalueen suurimman metsänomistajan, Suomen valtion, metsäomaisuutta hallinnoi Metsähallitus. Sen talouskäytössä olevat metsät on sertifioitu PEFC-järjestelmän mukaisesti.

Paliskuntain yhdistys on mukana PEFC:n päivityksessä, mutta niin on moni muukin

PEFC-standardia on päivitetty kesäkuusta 2019 lähtien, ja lopullisen päivitetyn version PEFC-kriteereistä pitäisi valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. Standardia päivittävään työryhmään sai ilmoittautua vapaasti mikä tahansa organisaatio. Ilmoittautujia tulikin ennätysmäärä, 65 tahoa.

Paliskuntain yhdistys on työryhmässä mukana ottaakseen kantaa poronhoitoon liittyviin asioihin.
– Avoin kutsu näkyy työryhmän kokoonpanossa siten, että osallistujista on yli puolet metsätalouden ja -teollisuuden edustajia. Luonnonsuojeluorganisaatiot eivät puolestaan ole lainkaan päivitystyössä, koska ne pitävät PEFC-järjestelmää metsätaloustahojen omana sertifikaattina ja FSC:n kilpailijana, kertoo työryhmässä mukana oleva Paliskuntain yhdistyksen porotalousneuvoja Maaren Angeli.

Päivitystyön tehokasta edistymistä ja työryhmän työn tukemista varten perustettiin erityinen työvaliokunta, johon nimetyistä kahdeksasta henkilöstä kuusi edustaa metsätaloutta.
– Esitimme uutta kriteeriä, joka ottaisi poronhoidon entistä paremmin huomioon metsätalouden toimissa. PEFC-standardissa porotalouden huomioonottaminen koskee vain valtion maita, ja Paliskuntain yhdistys yritti pienin askelin saada velvoitteet koskemaan valtion maiden lisäksi myös yhteismetsiä ja metsäyhtiöitä.
Yksityismetsien vastuullisuutta peräänkuulutettiin, koska eteläisellä poronhoitoalueella yksityismetsien osuus on suurempi kuin alueen pohjoisosissa, jossa maat kuuluvat enimmäkseen valtiolle.

Esitys käsiteltiin työvaliokunnassa ja siitä pyydettiin myös Pohjois-Suomen yhteismetsiltä lausuntoa. Loppujen lopuksi esitys ei saanut tarvittavaa kannatusta, eikä sitä lisätty kriteeristöön. Yhteismetsien lausuntoa ei esitelty työryhmän kokouksessa, mutta Paliskuntain yhdistys sai sen pyynnöstä nähtäväkseen. Pohjois-Suomen yhteismetsien yhdistyksen kanta oli, että ’uutta poronhoitoon liittyvää kriteeriä ei ole tarvetta lisätä PEFC-sertifikaattiin, vaan nykyinen kriteeri (nro 31) poronhoidosta on hyvä ja riittävä. Mikäli uutta kriteeriä harkitaan, tulee sen koskea vain ja ainoastaan valtion maita. Metsäyhtiöiden tai yhteismetsien liittäminen esitettyyn uuteen kriteeriin ei ole perusteltua eikä sosiaalisesti kestävää’.

Poronhoidolle tärkeimmät kriteerit pysyvät ennallaan

Toiselle kommenttikierrokselle mentäessä vanhoja metsiä koskevaa kriteeriä (nro 10) on muutettu entisestä siten, että vanhojen, yli 200-vuotiaiden metsien käsittelyitä mahdollistetaan pohjoisimmassa osassa Suomea. Paliskuntain yhdistys on jättänyt kriteeristä eriävän mielipiteen, koska sen mukaan vanhat luonnonmetsät ovat korkean suojeluarvon metsiä ja samalla poroelinkeinolle äärimmäisen tärkeitä.

’PEFC-kriteereitä muuttamalla ei tule tehdä elinkeinopolitiikkaa’, eriävässä mielipiteessä todetaan.

– Poronhoitoa eniten koskeviin kriteereihin ei ole näillä näkymin tulossa muutoksia, mutta ei esittämiämme parannuksiakaan, Maaren Angeli summaa päivitystyön poronhoidon osalta.

Standardityöryhmällä on tämän artikkelin kirjoitusvaiheessa edessään vielä kaksi kokousta.

’Aitoa osallistumista ei haluta’

PEFC-kriteereiden luonnosversiota on voinut kommentoida julkisesti viime keväänä ja tänä syksynä. Toisen kommenttikierroksen antia ei ole vielä julkaistu, mutta ensimmäisen, helmi–maaliskuun aikana annetut lausunnot ovat nähtävinä netissä (pefc.fi). Kommentteja tuli tuona aikana 50 taholta 450 kappaletta.

Suomen ympäristökeskusta (SYKE) edustavassa kommentissa moititaan työryhmän työskentelyä: ’Sinänsä PEFCin alatyöryhmissä on ollut hyvää ja rakentavaa keskustelua, mutta se ei ole johtanut konkretiaan. Standardityöryhmän aikataulu ja kokousrutiinit ovat kiireellisiä ja mahdollisuudet aidosti osallistuvaan keskusteluun ovat aika heikot.’

SYKE:n mukaan ’laaja joukko halutaan tukemaan valmistelua, mutta ei haluta aitoa osallistumista.’

’Ekologisen kestävyyden lisääminen nähdään ilmeisesti lähinnä lisääntyvinä kustannuksina (vähenevinä puun korjuun mahdollisuuksina) niin metsänomistajan edunvalvojien, Metsähallituksen, metsätalouden kuin metsäteollisuuden näkökulmasta. Kriteerien päivitysprosessi perustuu enemmistöpäätöksiin ja päätökset ovat hyvin alisteisia perinteisen puuntuotannon näkökulmille.’

PEFC:n olemuksesta SYKE antaa murskaavan kuvan: ’PEFC lupaa ekologisesti kestävää metsätaloutta, jota sen kriteerejä noudattamalla ei voida saavuttaa. PEFC elää mennessä maailmassa, eikä tarjoa vaihtoehtoja kuin puuntuotannon (teoreettisesti) maksimoivalle metsänomistajalle. Järjestelmä on itsensä vanki.’

Metsähallitus kommentoi PEFC:n viimekeväistä standardiluonnosta: ’Hyvä päivitetty versio nykystandardista. Jos menee tällaisenaan eteenpäin, ei merkittävästi muuta metsätaloutta – ei myöskään edistä PEFC-standardin uskottavuutta ympäristöjärjestö- tai ekologipiireissä.’

31.12.2020

’TIETOA SAA, KUN ON MONESSA MUKANA’

Hannu Ranta (yl js), Enontekiö. Kokonaiskuva, vastuuntunto, koulutus, tieto. Siinä määreitä, joihin Hannu Ranta nojaa päätöksentekonsa. Mielipide pitää tuoda rohkeasti esille, mutta mieltä ei saa kovettaa, hän sanoo.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Paliskuntain yhdistys  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

Näkkälän paliskunnan poroisäntä Hannu Ranta on toiminut yhtäjaksoisesti kuntapolitiikassa vuoden 2004 kunnallisvaaleista lähtien. Silloin varavaltuutetuksi päässyt Ranta äänestettiin seuraavissa kuntavaaleissa jo varsinaiseksi valtuuston jäseneksi, minkä jälkeen erilaisia luottamustehtäviä ja työryhmäjäsenyyksiä on seurannut lisää tasaiseen tahtiin. Tällä hetkellä hän on muun muassa Saamelaispaliskuntien yhdistyksen varapuheenjohtaja ja Paliskuntain yhdistyksen hallituksen jäsen. Asiantuntijana hän on työskennellyt muun muassa luonnonvarasuunnitelman työryhmässä ja suurpetotyöryhmässä.
– Taustalla on halu saada tietoa eri lähteistä. Vain sillä lailla voi pysyä jollakin tavalla kokonaiskuvasta selvillä. Sitten sitä tietoa voi antaa eteenpäinkin, Ranta sanoo.

Informaatiota tulee myös kunnallisia väyliä pitkin ja poroisännyyden kautta.
– Paliskuntien rooli on merkittävä tänä päivänä. Niitä ei enää onneksi ohiteta päätöksenteossa, mutta samalla poroisännänkin tehtävät ovat muuttunet entistä vaativammiksi.

Työn haasteellisuutta lisää myös maankäyttöön liittyvien uhkatekijöiden seuraaminen.
– Käsivarren kaivosvaraus on tässä meitä lähimpänä oleva uhka, mutta yleisestikin poronhoitoalueelle suunnitellaan kaivoksia hurjia määriä. Tuulivoimasuunnitelmat on toinen seurattava asia. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten poroisäntä pystyi keskittymään enemmän itse asiaan, eli poronhoitoon, mutta ei enää. Nyt pitää availla sähköposteja päivittäin.

Vastuuntunto johti kuntapolitiikkaan

Voitaneen sanoa, että vastuuntunto on vienyt Rannan kuntapolitiikkaan.
– Joskus olen miettinyt, että onkohan minulla päässä vikaa, kun olen tähän lähtenyt. Toisaalta, jonkunhan nämä hommat on tehtävä.

Hannu Ranta on valittu valtuustoon valitsijayhdistyksen (Johtti Sápmelaččat) kautta.
– Tällä tavalla tuntuu vapaammalta nostaa niitä asioita esille, joita pitää itse tärkeänä. Jos ne eivät jostain syystä etene päätöksentekoon asti, ei siitä pidä ottaa itseensä. Mieltä ei saa kovettaa, mutta uskallusta tarvitaan, että saa kerrottua oman mielipiteensä. Siinä mielessä monessa mukana olo on ollut hyödyksi, että rohkeus sanomiseen on koko ajan kasvanut.

Kunta kaipaa strategiaa

Ranta kaipaa Enontekiön kunnan toimintaan selkeitä linjauksia.
– Suuri kysymys on, että mihin elinkeinoihin haluamme täällä panostaa. Vastauksia en ole oikein saanut. Itsestäni tuntuisi, että niitä ovat poronhoito ja matkailu. Kaivannaisteollisuus ja tuulivoima sopivat tänne huonosti.

Erilaisia kuntastrategioita on laadittu Suomen kunnissa läpi vuosien, niin Enontekiölläkin.
– Muistan jonkun vuoden takaa, kun strategiaan oli tarkoitus lisätä lause ’porotalouden merkitys on Enontekiön alueella vähäinen’. Nostin toteamuksesta äläkän.

Strategianlaatijoiden huomio perustui siihen, että porotalouden merkitys näkyi vähäisesti kunnallisverotuksessa.
– Kun asiaa selviteltiin laajemmin, huomattiin, että porotalouden merkitys Enontekiön aluetalouteen oli tosi merkittävä, miljoonaluokkaa. Vähättelevä lause poistettiin paperista.

Ranta kaipaa Enontekiölle lisää yleistä vireyttä.
– Kunta on tietyllä tavalla maantieteellisesti keskiössä, mutta siitä huolimatta kuljemme vähän kuin jälkijunassa. En tiedä mistä se johtuu – ihmettelen vaan, kuinka esimerkiksi Inarissa ja Utsjoella kaikki toiminta tuntuu olevan vireämpää.

Esimerkiksi Ranta ottaa poronlihan jatkojalostuksen.
– Se ei ole kehittynyt samalla tavalla kuin muualla. En tiedä siinäkään asiassa, mikä on syy-seuraus-suhde, mutta nyt viimeistään, koronan jyllätessä, meidän on alettava suunnittelemaan tulevaisuutta tosissaan, jotta poroelinkeinoa voidaan harjoittaa täällä jatkossakin.

Koronapandemiakausi on ollut raskasta aikaa poroelinkeinolle. Matkailun ahdingon vuoksi poronliha ei mene kaupaksi tavalliseen tapaan. Lihan tuottajahinta on myös laskenut.
– Korona näytti elinkeinomme haavoittuvuuden. Kun samalle vuodelle sattui vielä ankara talvi, niin onhan tässä itse kelläkin miettimistä, miten tulevaisuudessa kannattaa toimia.

Kaivos ei kannata

Rannan mukaan tuulivoimarintamalla on tyyntä: Enontekiölle ei ole suunnitteilla juuri tällä hetkellä uusia tuulivoimapuistoja. Kaivoshankkeista mieltä jäytää Käsivarren kaivosvaraus.
– Kaivosten mukanaan tuomat riskit ovat liian isoja verrattuna niiden tuottamiin hyötyihin. Toiminta-aikakin on lyhyt. On ristiriitaista, että samaan aikaan kun havitellaan kaivoksia, perustetaan erilaisia luontohankkeita, joiden tulokset saattavat hetkessä nollautua päästöjä vuotavan kaivoksen takia.

Maakunnallisella suunnittelulla on omat vaikutuksensa kuntiin.
– Lapin liitto ei aja poronhoitoasioita, se on kaivannaisteollisuuden kannalla. Olen miettinyt, että onko kaivoksista taloudellista hyötyä kunnille. Ajatellaanpa vaikka Sodankylää, jossa on toiminut kaivos jo pitkään, mutta kunta on siitä huolimatta huonossa taloudellisessa tilassa.

Uusia päättäjiä, koulutusta ja tietoa tarvitaan nyt ja vastakin

Ranta sanoo, että uusia kunnallispoliitikkoja on hankala löytää.
– Kun olen kysellyt, ei ole innostusta ollut. Tämä johtaa siihen, että päätösvalta kasaantuu aina samoille henkilöille, mikä ei ole hyvä, koska valtuustossa tarvitaan uusia näkemyksiä ja jatkuvuutta.

Tuoreiden näkökulmien lisäksi Ranta kaipaa valtuustoihin osaamista.
– Koko ajan tulee uusia asioita eteen, ja nuoret saattaisivat olla hyviä omaksumaan niitä. Valtuutetuille pitää tarjota tietysti myös koulutusta kuntapäättämisestä, Ranta sanoo.

– Olisi hyvä antaa tilaa nuoremmille, ja olen antanutkin aina kun se on ollut mahdollista. Se, miksi minä jaksan edelleen paahtaa menemään, johtuu varmaan siitä, että ajattelumallini on tulevaisuuspainotteinen.

23.12.2020

’POROIHMISTEN PITÄISI ALKAA NÄYTTÄÄ MUILLE KUNTALAISILLE KUINKA TÄRKEITÄ HE OVAT’

Miina Seurujärvi ja Čirri erotustauolla

Miina Seurujärvi (vihr.), Inari. Seurujärvi toivoo enemmän keskustelua ja vähemmän nurkissa mutisemista. Kuntapolitiikassa toimiminen on yksi tapa edistää tätä kehitystä.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva Osmo Seurujärvi.  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

Saamelaiskäräjien oppimateriaalisuunnittelijana työskentelevän Seurujärven arjessa poronhoito on koko ajan läsnä, sillä aviomies ja kaksi lapsista ovat päätoimisia poronhoitajia.

Seurujärvi asettui ehdolle ensimmäistä kertaa viime kuntavaaleissa vajaa neljä vuotta sitten. Vaaliteemoina olivat saamenkielisen perusopetuksen edistäminen sekä toimiminen syrjäkylien ihmisten ja poroelinkeinon hyväksi.
– Jos haluaa vaikuttaa asioihin, kannattaa edes yrittää. Nurkan ja selän takana mutiseminen ei johda mihinkään. Kuntapolitiikassa ainakin pystyy yrittämään vaikuttamista.

Paliskuntien ja kunnan välille pitäisi saada enemmän vuorovaikutusta

Kuluvan valtuustokauden asioihin kuului se, kun matkailuyritys haki kunnalta suunnittelutarveratkaisua rakentaa yksityismaalle matkailukäyttöön tarkoitettuja rakennuksia. Seurujärvi oli kunnanhallituksen varajäsenenä kuulemassa hakemuksen sisältöä.
– Rakennusta suunniteltiin paliskunnan kannalta hyvin hankalaan paikkaan, joten toin esille, että olisi syytä kuulla asiassa tarkemmin myös paliskuntaa. Enemmistö kunnanhallituksesta oli kuitenkin eri mieltä.

 Paliskunta valitti kunnan matkailuyritykselle myönteisestä päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, joka kumosi Inarin kunnanhallituksen päätöksen. Syynä oli, että kunta ei ollut tiedottanut hakemuksesta paliskunnalle eikä varannut sille tilaisuutta muistutuksen tekoon.

Seurujärven mukaan tässäkin asiassa olisi säästytty paljolta, jos kunnanhallitus olisi alun perin kuullut paliskuntaa.
– Monelta pikku väännöltä vältyttäisiin, jos osapuolet kertoisivat kannoistaan toisilleen jo ennen päätöksentekoa. Keskustelun ei tarvitse olla aina niin virallista, vaan se voi olla myös vapaata ja ennakoivaa vuoropuhelua.

Viime talvi oli poroille vaikea. Rankkojen olosuhteiden vuoksi jouduttiin paikoin ruokkimaan poroja jäälle. Tästä seuranneiden ilmoitusten vuoksi paliskunnille annettiin kehotus lopettaa toiminta sakon uhalla.
– Inarin kunnassa on voimassa niin sanottu heinityssääntö (Inarin kunnan ympäristönsuojelumääräykset §14), joka määrittelee sen, missä paikoissa talviruokinta on kiellettyä. Tällaisia alueita ovat pääasiassa vesistöt. Kun tätä pykälää sorvatessa olisi kuunneltu varsinkin niitä paliskuntia, joita asia tosiasiassa koskee, ei tarvitsisi mennä tässäkään asiassa vaikeimman kautta. Myös pykälien tulkinnassa on omat haasteensa, Seurujärvi sanoo.

Lupaukset on lunastettava

Valtakunnan politiikka ei näy Seurujärven mukaan suuresti Inarin kuntapolitiikassa – tosin puolueiden päälinjaukset voidaan havaita kunnallisellakin tasolla.
– Harvoin tulee esille asioita, joissa puolueryhmät vaativat ryhmäkuria. Eikä se ole niin tiukkaa kuin valtakunnanpolitiikassa, koska täällä vaikuttaa enemmän henkilö kuin puolue. Tännehän on päästy lupaamalla äänestäjille jotain, ja ainakin minä toimin siltä pohjalta, että yritän täyttää niitä lupauksia.

Asiat täytyy priorisoida

Seurujärven mukaan päätöksenteon kannalta on suuri merkitys, mihin lautakuntiin kuuluu. Käsiteltävien asioiden paljouden keskellä kuntapäättäjä joutuu myös valitsemaan, mihin hän keskittyy.
– Aika ei riitä kaikkeen, varsinkaan jos on työelämässä mukana, joten on valittava ne aihepiirit, joihin panostaa, sanoo Seurujärvi, joka on itse sivistyslautakunnan jäsen, teknisen lautakunnan varajäsen ja kunnanhallituksen varajäsen.

Miina Seurujärvi ei ole vielä varma, jatkaako hän kuntapolitiikassa. Poroihmisille hänellä on kuitenkin viesti.
– Heidän pitäisi alkaa näyttää muille kuntalaisille, kuinka tärkeitä he ovat. Tällä tärkeyden ajatuksella he voisivat lähteä ehdolle vaaleihin ja läpi päästyään olla päättämässä poroelinkeinolle tärkeistä asioista.

Suositut julkaisut

Ajankohtaista muualla

Lapland above ordinary
Juttuja poro-hakusanalla
Poro-aiheisia blogipostauksia
Poropostauksia Blogit.fi
Blogi: Mikko Jokinen
Lapissa tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä

Blogi: Deliporo.fi
Deliporon blogipostit


Blogi: Kujalan porotila
Son moro sano poro


Paloma-projektin blogit - Kuusamo
Paloma-projekti


Tapio Nykänen - Antroblogi 2016.
Poro syntipukkina


Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaartinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Blogi-arkisto