ELÄMÄNTAPAKÄSITYÖLÄINEN

Tuija-Noora Autto suosittelee kaikille nahkatöistä kiinnostuneille luettavaksi Hanna Noren kirjaa Metsän unohdetut aarteet: Nahan jäljillä

Facebook-sivullaan Tuija-Noora Autto luonnehtii itseään 'elämäntapakäsityöläiseksi Raattamasta'.
– Kai minä olen kasvanut tähän hommaan, koska olen porojen seassa aina pyörinyt. Kun yläasteella piti kertoa opinto-ohjaajalle tulevaisuudensuunnitelmista, sanoin haluavani semmoiseen kouluun, jossa neulotaan nutukkaita, Autto sanoo.

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen artesaanilinjan jälkeen Autto lähti opiskelemaan Turun ammattikorkeakouluun, josta hän valmistui vaatetusalan muotoilijaksi vuonna 2005. Paluu Raattamaan ei tarkoittanut heti täysipäiväistä käsityöläisyyttä, mutta pikkuhiljaa elämäntapa-ammatti alkoi päästä esille. Tänä päivänä Autto on käsityöopettajana Kittilän kansalaisopistossa, minkä lisäksi hän valmistaa tilauskäsitöitä kevytyrittäjänä.

Kaikilla tuotteilla täytyy olla käyttötarkoituksensa

Etsiessään itselleen sopivaa opinahjoa Autto kävi tutustumassa Lapin yliopiston oppilastyönäyttelyyn. Siellä hän näki muun muassa kengän, jota ei ollut mahdollista laittaa jalkaan ja laukun, jota ei voinut avata. Työt eivät puhutelleet häntä.
– Päätin hakea opiskelemaan sellaiseen paikkaan, jossa tehdään käyttöesineitä. Vaikka käsityöt voivat olla kauniita ja koristeellisia, niillä täytyy olla käyttötarkoituksena. En halua tehdä niitä pelkästään tekemisen ilosta.

Kuudentoista käsitöiden opetusvuoden aikana kansalaisopiston oppilasmäärät ovat vaihdelleet. Aikaisemmin Autton oppilaina on ollut paljon muun muassa Levin alueen sesonkityöläisiä, mutta viime vuosina heidän lukumääränsä on vähentynyt, koska monelle on epäselvää, millaisia käsitöitä voi tehdä loukkaamatta saamelaista käsityökulttuuria.
– Tästä asiasta minulta on kysytty paljon. Olen sanonut, että on mahdollista tehdä käsitöitä, jotka eivät liity saamelaisiin juhla-asuihin. Ajatellaan esimerkiksi luuhkaa. Ei ole pakko tehdä vaikkapa Enontekiön luuhkaa, joka on määrätynlainen, vaan voi suunnitella omista lähtökohdista omannäköisensä käyttö- tai juhlavaatteen.

Käsityöläisen moninainen arki

Tuija-Noora Autto on opettanut oppilaitaan koronan aikana pääasiassa etänä. Tämä on normaalia opetusta töisevämpää, koska tällöin hänen täytyy kuvata käsitöiden eri työvaiheet videolle. Koulutuksissa on käyty läpi muun muassa luuhkanompelua, sisnantekoa sekä koipinahkojen nylkyä ja muokkausta. Opetussuunnitelma on sisältänyt myös karvalakkikursseja ja parkitsemisen opetusta.
– Etäkurssi sisältää tiukkaa perustietoa, jonka pohjalta opiskelijat voivat soveltaa oppeja omiin töihinsä. Neuvon sitten jokaista erikseen yksityiskohdissa, Autto kertoo ja toteaa, että on ollut hauska huomata, kuinka kullakin oppilaalla on oma kädenjälkensä.
– Usein tunnistan käsityön ulkoasusta samalla myös sen tekijän.

Yritystoiminnassaan Autto saa käyttää kädentaitojaan monella tavalla. Nahka, turkis sekä verka ja sarka ovat yleisimpiä hänen käyttämiään materiaaleja.
– Yleensä valmistan tilaustöitä; tänä vuonna on tilattu ihmeen paljon karvalakkeja. Luuhkia on nyt tullut tehtyä aiempaa vähemmän, koska tarvittavia materiaaleja on ollut heikosti saatavilla. Sohvanpäälliset huolsin justiin ja välillä pitää korjailla kelkanpenkkejäkin. Kaikenlaista tilataan, ja kun olen huono sanomaan ei, niin sillä minulla noita rästilistoja kertyy, Autto naurahtaa.

Kaikki taljat hyötykäyttöön – ei tunkiolle!

Tuija-Noora Autto ilmakuivaa taljat varastossa, minkä jälkeen ne menevät jossakin vaiheessa hyötykäyttöön.
– Niille löytyy käyttöä pikkuhiljaa. Vastikään veljeni muokkautti yhden taljasatsin koristetaljoiksi, joita on hiljakseen myyty sinne tänne. Meillä on myös läjä suolataljoja, jotka aion muokkauttaa nappanahaksi, jolloin on sitten mistä ommella. Sisnanahan saan muokattua itse, mutta myyntituotteissani käytän sitä aika vähän.

Taljojen laittamista jätteeksi Autto kauhistelee.
– Toivottavasti kukaan ei oikeasti hävitä taljoja, kun ei saa niitä heti kaupaksi. Nehän voi kuivattaa, ja kyllä aika tavaran kaupitsee. Me olemme myyneet taljoja yksittäisille asiakkaille suoraan ja somen kautta. Jos ei muuta, niin karvattomiksi nivotettuna taljat voi vaikka paloitella ja kuivata esimerkiksi koiran puruleluiksi.

Eri taljan osilla, kuten kallonahalla ja koivilla on käyttöä käsityöläisten keskuudessa.
– Itsestänikin olisi mukava ostaa parina samanväriset ja -kokoiset kallonahat, joista voisi valmistaa kengät. Keväällä kuolleitten pikkuvasojen nahat ovat puolestaan kaunista käsityömateriaalia. Ostan itsekin niitä, vaikka olenkin aika omavarainen materiaalin suhteen.

Jotta koipia voidaan käyttää käsitöissä, ne tulee nylkeä tietyllä tavalla.
– Nylkeminen pitää silloin toteuttaa käsityöntekijän näkökulmasta, siis eri tavalla kuin teurastamolla yleensä nyljetään.

Autto on pohtinut, mitä voisi tehdä nahan valmistuksessa ylijäävälle karvalle. Pehmeää karvaa voisi käyttää esimerkiksi peittojen ja tyynyjen täytteenä, mutta ongelmana on, että nivotetusta nahasta poistettu karva haisee erittäin pahalle. Tämä johtuu siitä, että karva poistetaan mätänemisprosessin avulla.
– Karva pitäisi jotenkin käsitellä tai pestä hajuttomaksi. Olisikin tärkeää selvittää, miten myös karva voitaisiin hyödyntää kustannustehokkaasti.

LYHYESTI TALJOISTA JA NAHOISTA

• Taljan kuivatus voidaan tehdä ennen nivotusta. 
• Nivotus: juuri teurastettu talja tai kuivattu talja nivotetaan vedessä tai lumen alla. Sen jälkeen karva poistetaan. Karva haisee, koska karvatupessa tapahtuu mätänemisprosessi. 
• Vuota: nivotuksen jälkeen talja on vuota. Se huuhdellaan ja kuivataan. 
• Parkitseminen: Parkituksen tarkoituksena on tehdä nahasta hyvin muokkautuvaa, kestävää ja kauniin väristä. 
• Koivu- ja pajuparkkia keitetään suuressa padassa. 
• Jäähtynyt vesi siirretään isoon puu- tai muoviastiaan, johon nahat laitetaan. Nahkojen väliin laitetaan parkkiainetta (myös kuoria, ei pelkkää nestettä), ja astiaan kaadetaan tummanruskeaa parkkivettä niin paljon että nahat peittyvät kokonaan. Nahkoja käännellään parkkivedessä tasaisen värin saamiseksi. 

Lähde: Poron jäljillä – Pohjoisen käsityöläisiä -internetsivu

Tuija-Noora Autton lisäykset

- En jätä parkkia nahkojen likoveteen, vaan nostan parkkiaineet pois kun saan parkin keitettyä. Keitän samoja pajunippuja yleensä useamman kerran niin että laitan ne uuteen veteen kiehumaan.

- Sisnan teon tärkein vaihe on pehmitys. Jos siinä oikoo mutkia, niin hyvinkin parkitusta sisnasta tulee koppuraa.

TALJAN ILMAKUIVAAMISESTA

Tuija-Noora Autto:

- Nylyn jälkeen pitää huolehtia, että nahka on siisti. Kaikki paksut kalvot, lihat ja pinta on otettava pois, jos nylkiessä ei ole ihan onnistunut. Kaikki ylimääräinen hidastaa kuivumista. Saparo on avattava ja koko talja heti levitettävä jäähtymään. Jos talja on kovin verinen tai likainen, kannattaa karva pestä lumihangessa tai kylmällä vedellä. Ei kukaan osta taljaa, joka on ravan peitossa. Korvat poistan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun se menee asiakkaalle tai alan sitä nivottamaan (tietääpä silloin, kenen talja on).

- Paras kuivatalja tulee minusta seinään naulaamalla, koska silloin talja kuivuu suoraksi (tästä tulee yleensä myös tosi hyvä sisna). Ja jos taljaan on jotain roippeita jäänyt, niin pikkulinnuthan ne syö.

- Jos kuivaa ululla varastossa (nahkapuoli ylös), paikan pitää olla ilmava. Nahkoja voi vaikka joskus vähän käännellä kuivumisen aikana, ettei taljaan jää laskoksia (ne kohdat voivat pilaantua). Kun talja on kuiva, se otetaan alas ja ripustetaan niskapäästä roikkumaan nipuissa. Silloin säästyy varastotilaa, eikä taljaan pääse tulemaan karvavikoja ulun kohdalta. Meillä ilmavassa varastossa tuuli heilutti taljoja sen verran ulun päällä, että karvoja katkeili pitempään säilyttäessä. Tuhoeläinten ei saisi päästä taljoihin käsiksi, esimerkiksi myyrät repivät karvoja. Ja jos lintu ulostaa nahan päälle, niin siitä kohdasta voi lähteä karva.” (ulku=kannatinpuu)

Lue lisää

PERINTEITÄ KUNNIOTTAEN, UUTTA IDEOIDEN

Hilma Länsman tutkii, mikä nahka sopii mihinkin käsityöhön

Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta eläkkeelle jäänyt käsityönopettaja ja poronhoitaja Hilma Länsman toteaa, että poronnahkatuotteiden maailmanvalloitukseen tarvittaisiin käsityöntekijöiden yhteistyötä ja lisää yrityksiä, jotka markkinoisivat tuotteita maailmalle.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Ritva Torikka ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Yhteistyötä voitaisiin harjoittaa esimerkiksi investoimalla koneisiin, joita nahanmuokkauksessa tarvitaan.
– Itse muokkaan nahkaa välillä Toivoniemen nahkamuokkaamolla, mutta pehmitän nahkaa myös käsin. Yleisesti ottaen tuotantokustannuksissa voisi säästää siten, että käsityöihmiset hankkisivat yhdessä laitteita, joita tarvitsevat, mutta investointeihin satsattaessa tuotteet täytyy saada tietysti myös menemään kaupaksi, sanoo Inarin Angelissa asuva Länsman.

Samassa kunnassa sijaitsevaa, Saamelaisalueen koulutuskeskuksen opetuksessaan käyttämää Toivoniemen nahkamuokkaamoa vuokrataan myös käsityöntekijöille. Muokkaamolla ovat tarvittavat laitteet sisnan ja koipinahkojen valmistamiseen sekä parkitsemiseen.

Koivet laitetaan yhteen ja ripustetaan kuivumaan.

Paljon sisnanahkaa töissään käyttävä Länsman on kasvanut käsityöläisyyteen. Poromiesperheessä syntyneenä, äidin ompelemisia seuranneena hänen silmänsä harjaantuivat jo lapsena näkemään, mitä mistäkin nahasta voidaan valmistaa. Nahantyöstöstä tuli Länsmanille varsinainen ammatti kuitenkin vasta aikuisiällä, kun hän valmistui 2000-luvun alkupuolella Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta saamenkäsityökisälliksi. Pian tämän jälkeen alkoivat opetustyöt, joista Länsman jäi eläkkeelle pari vuotta sitten. Tosin tämän jälkeenkin hän on jatkanut opetustyötä Norjan puolella ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kursseilla.
– Ajattelen käsitöitä tehdessäni ja niiden tekemistä opettaessani saamelaista perinnettä. Tämä ei kuitenkaan ole este sille, etteikö myös uusia tuotteita voitaisi kehittää. Ideoinnissa voi käyttää laajaa skaalaa, esimerkiksi koivista on tehty perinteisesti kenkiä, mutta niistähän voi valmistaa vaikka mitä.

TALJAN KUIVUMISTA PITÄÄ SEURATA

Hilma Länsman:

- Me käytämme ilmakuivattuja taljoja ulkokäytössä muun muassa reessä istuma-alustoina. Kuivatamme ne naulaamalla esimerkiksi varaston seinään.
Taljan kuivumista täytyy seurata, että aurinko ei polta sitä tai että se ei pääse homehtumaan. Näin voi tapahtua, jos ilma on liian kosteaa.

- Yksittäiset poromiehet ja naiset käyttävät itse teurastamiensa porojen taljat hyötykäyttöön joko kuivaamalla tai jollakin muulla tavalla, esimerkiksi suolaamalla. Kuivattua taljaa voidaan käyttää alustana myös lumella, koska se on lämmin, eikä kastu helposti.

- Paliskunnat (osakkaat) myyvät satoja poroja isoille kaupallisille ostajille, jotka eivät esimerkiksi viime talvena ostaneet taljoja. Taljoja ei ole saatu kaupaksi eikä kukaan yksittäinen ihminen voi millään kuivata tai muokata satoja tai tuhansia taljoja. Ongelma on laajempi, johon kaikkien toimijoiden pitäisi yhdessä keksiä ratkaisu.

Lue lisää

OPERAATIO TALJOJEN PELASTUS

--- Teksti ja kuvat: Anne Ollila  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Meillä, kuten muillakin, tuli viime syksynä eteen tilanne, jossa porontaljoille ei löytynyt ostajaa. Ajatus taljojen päätymisestä jätteeksi oli minulle liikaa, joten taljakaupan totaalinen hyytyminen pakotti etsimään uusia vaihtoehtoja.

Lopulta päädyin itse ostamaan oman paliskunnan teuraista ne reilut 200 taljaa, jotka eivät menneet osakkaiden omaan käyttöön tai jalostajalle ruhokauppojen mukana. Suurimman osan, 146 taljaa, muokkautin nahaksi. Parikymmentä taljaa naputeltiin kotiporukalla kuivumaan. Loput taljat suolasin käsin hyvin ja varastoin lavan päälle ulkovarastoon. Alkukesästä siirsin ne peräkärryyn ja ajelin nahkatehtaalle, josta ostin vaihtokaupalla vastaavan määrän valmista kasviparkkinahkaa.

Prosessi oli kokonaisuudessaan sangen opettavainen. Oppia tuli niin taloudesta kuin käytännöstä. Yhtään taljaa ei mennyt haaskuuseen ja oma ymmärrys taljan hyödyntämisen mahdollisuuksista kasvoi roimasti.

Omien taljojen muokkautus

140 taljaa käsittelin ja suolasin itse nylyn yhteydessä Kittilän teurastamolla. Suolaus hoitui suhteellisen nopeasti teurastamon suolausrummussa. Suolauksen jälkeen läjäsin taljat kolmelle lavalle, paketoin ne vuotamattomaan pakettiin pressujen ja kiristekalvon avulla ja lähetin kuljetusfirman kyydissä nahkatehtaalle käsiteltäväksi. Tilasin 20 kappaleen eriä eri väreissä sekä kasviparkkina että kromiparkittuna nappana. 

Suolaus hoitui suhteellisen nopeasti teurastamon suolausrummussa.

Parin-kolmen kuukauden kuluttua sain omat vuodat takaisin Matkahuollon kyydillä. Tilaukseni mukaisesti niistä oli tehty antiikkiruskeaa, punaista ja mustaa kasviparkittua nahkaa sekä punaista, lilaa ja mustaa nappanahkaa. Laatu oli oikein hyvä, nahat valtavan kauniita ja väri juuri sitä, mitä tilasin.

Rahtityönä omien taljojen muokkauttaminen nahaksi kannattaa taloudellisesti, mikäli käyttää nahkaa itse erilaisissa käsityöprojekteissa. Edellytys on, että omat taljat ovat laadultaan hyviä tai ainakin omaan käyttötarkoitukseen sopivia. Teurastusajankohta, nylkytapa ja porojen kunto vaikuttavat paljon nahan laatuun. Näihin kannattaa perehtyä ennakkoon, jotta tulee ainakin huomioineeksi mahdolliset laatuongelmat. Rahallinen säästö suhteessa ostonahkaan ei tällä toteutustavalla ole järisyttävän suuri. Isoimmaksi hyödyksi totesin sen, että saan tehdä käsityöni oman palkisen poroista muokatusta nahasta. Itselleni tämä on lähinnä omantunnon asia, mutta nahan tarkka alkuperätieto olisi epäilemättä etu kenelle tahansa, joka tekee käsitöitä myyntiin.

Voin suositella tätä mallia etenkin sellaisille tekijöille, jotka käyttävät suhteellisen paljon nahkaa. Omien nahkojen muokkautuksessa toki määrällä on myös merkitystä. Jos ei itse tarvitse kymmeniä vuotia nahkaa, niin aina voi kerätä kokoon joukon ihmisiä, jotka haluaisivat muokkauttaa pienemmän määrän omia taljoja. Muutamasta pienemmästä erästä saa koottua yhden suuren. Näin pienemmälläkin määrällä voisi saada toteutettua omien taljojen jatkokäyttöön jalostamista. 

Myyntituotteena valmis nahka sinällään on haastava, sillä isommat toimijat kykenevät myymään nahkaa pienemmillä katteilla. Eli kilpailukykyiseen hintaan näitä omia muokkautettuja vuotia ei voi ihan pienessä mittakaavassa myydä. Oman käytön ohessa myynti sen sijaan on aivan hyvä lisä, ellei kaikki nahka kulu itsellä ennen seuraavaa erotuskautta. 

Kokonaisuudessaan omien taljojen muokkautus vuodiksi oli oikein onnistunut kokemus, mistä kuuluu kiitos Ahlskog Tannerylle.

Omien taljojen vaihto kasviparkittuihin vuotiin

Taljojen vaihto vuotiin on kustannuksiltaan samaa luokkaa kuin omien taljojen muokkautus vuodiksi. Etuna on se, että saa valmista nahkaa käyttöönsä nopeasti ja voi valita pienempiä määriä erilaisia nahkoja. Kemin nahkatehtaan poronnahkavalikoima on mainio. Sieltä löytyy muun muassa jämäkämpää paksua nahkaa ja sisnatyyppistä ohutta mimalia, joihin tykästyin kovasti. Lisäksi Keminmaassa asiointi on suhteellisen edullista, nopeaa ja helppoa. Pienemmän taljaerän kanssa kuljetuskustannusten osuus nousee helposti turhan suureksi, joten mahdollisuus toimittaa taljat paikalle itse, on olennainen osa kokonaisuutta. Toisaalta tässä mallissa jää puuttumaan se etu, että voisi kertoa nahan alkuperän tarkasti. Eli suuremman määrän kohdalla suosisin omien taljojen muokkausta nahaksi, mikä sekin on mahdollista myös Keminmaassa. Kiitokset Kemin nahkatehtaalle tästä mahdollisuudesta.

Ilmakuivattu talja

Ilmakuivattu talja on myyntituotteena hyvä vaihtoehto, kun arvioi myyntikatetta. Kustannuksia tulee vähän ja lopputuote on erittäin kysytty. Ainakin minulta ilmakuivatut taljat suorastaan vietiin käsistä. Valmiin ilmakuivatun taljan myyntihinta on hyvä, eli tekemiselle voi hinnoitella kohtuullisen vaivan palkan. Lisäksi hinnoittelussa tulee huomata lihaa korkeampi alv, joka on taljassa 24 %. 

Myös ulkomailta tuli useita kyselyjä ilmakuivatuista taljoista, mutta myyntiä en ehtinyt selvitellä, sillä kaikki taljat oli jo myyty kotimaassa. Valistunut arvaus on se, että kotimaisille ja kansainvälisille markkinoille kyllä menisi niin paljon ilmakuivattuja taljoja kuin ehtisimme Suomen poronhoitoalueella kuivattelemaan. 

Kysytyimpiä ovat ilmakuivatut raavaantaljat. Minulta ne menivät retkeilijöille, ulkoilijoille, matkailuyrityksiin ja ratsastajille satulanalusiksi. Kohdejoukkoa ovat siis ne, jotka tarvitsevat nimenomaisesti ulkokäyttöön soveltuvan kemikaalivapaan taljan.

Rajoitteeksi ilmakuivauksessa muodostuvat kuivauksen vaatimukset: tila ja olosuhteet. Mikäli kuivausta tekisi laajemmassa mittakaavassa, kannattaisi kehitellä toimivia telineitä tähän tarkoitukseen. Lisäksi myyntikelpoisten ilmakuivattujen taljojen valmistus vaatii osaamista, vaivannäköä, varsin suurta huolellisuutta, puhdasilmaisen ja jyrsijävapaan kuivauspaikan sekä sopivat kelit. Niinpä kuivauksen onnistumisessa on aina riskinsä. Pienempien määrien kanssa riski on toki taloudellisesti vähäinen, mutta määrän kasvaessa myös riskit kasvavat. 

Ilmakuivattujen taljojen osalta viisas ratkaisu olisi ehdottomasti yhteistyö: joku ottaisi myyntivastuun ja joku ostaisi valmiiksi kuivattuja taljoja kavereiltakin tai toimisi yhteisenä myyntikanavana kaikille sopivaa korvausta vastaan.

Koristetalja

Tällä erää en teettänyt koristetaljoja, mutta aiemmin olen niitäkin jokusen muokkauttanut omaan käyttöön Pokan nahkatehtaalla Rovaniemellä. Kokemukset ovat tästäkin olleet mainiot: homma on hoidettu sovitun mukaisesti ja jälki on ollut hyvä. Koristetaljojen osalta en osaa sanoa myynnistä paljoa, sillä en ole koskaan sitä kokeillut. Arvatakseni ainakin poromatkailutiloilla muokattu talja on asiallinen myyntituote. Lisäksi koristetalja soveltuu sisäkäyttöön. Asiakaskunta on kuitenkin painottunut kansainväliseen matkailuun, joten tässä hetkessä koristetaljan tilanne on heikko. Tulevaisuudessa kysyntä todennäköisesti palautuu, kun matkustus taas avautuu.

Sisna

Nahkojen ja nahkatöiden parissa puuhaillessa innostuin opettelemaan myös sisnan tekoa. Perinteet kunniaan. Taloudellisesti hommassa ei ole paljonkaan saavutettavaa, jos sen tekee oikeasti käsin. Tunteja nimittäin kuluu vuotaa kohden niin paljon, ettei tuntihintaa valmiin tuotteen osalta tohdi edes ajatella. Lisäksi aloittelijalla on suorastaan läjäpäin mahdollisuuksia epäonnistua. 

Sisnakokeiluni on vielä kesken. Nivotin kolme rumaksi mennyttä, vanhaa ilmakuivattua käyttötaljaa ja yhden tuoretaljan laittamalla ne hankeen lumen tultua ja unohtamalla ne sinne lumien sulamiseen saakka. Homma oli helppo ja hajuton, mutta karvainen. Kannattaa siis valita paikka, johon karvat voi jättää maatumaan. Toisaalta paikan pitää olla sellainen, etteivät ketut pääse kaappaamaan projektia omiin tarkoituksiinsa. Paraikaa mietin, mistä itse löydän tulevalle talvelle tällaisen paikan.

Nivotuksen jälkeen pesin ja näskäsin vuodat, minkä jälkeen pakastin ne odottamaan jatkokäsittelyä. Kevätkesällä keräsin pajuparkkia parkitusta varten. Parkituksen aloittaminen on ollut mielen päällä, mutta vielä en ole ehtinyt aloittaa. Tiedän kuitenkin jo, miten työ tästä etenee, sillä osallistuin Revontuliopiston verkkokurssiin, jonka piti Tuija-Noora Autto. Suosittelen samaa kaikille, jotka kaipaavat ohjausta hommaan. Verkkokurssin ehdoton etu on se, että opit voi kuunnella silloin kun itselle sopii. Ei siis huolta aikatauluista. 

Jos arvostat perinteistä osaamista ja olet innokas kokeilemaan, niin kokeile ihmeessä sisnan tekoa. Ja totisesti nostan hattua kaikille teille, jotka jaksatte tehdä tätä työtä käsin. Ei ole kärsimättömän hoppuhousun hommaa.

Poronnahkan käyttö

Erilaiset käsityöprojektit omaksi iloksi oli se tie, joka johti minut taljan hyödyntämisen kokeiluihin. Innostuin taannoin kenkien teosta. Niiden kanssa puuhastelu on mitä parhainta hermolepoa. Ideoiminen, tekeminen ja valmis lopputulos ilahduttavat yhtä kaikki. Omasta poronnahasta tehdyillä kengillä kävellessä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa aasialaisten hikipajojen surkeissa työoloissa kenkiä ompelevista lapsista, eikä nahan alkuperän sisältämästä eettisestä tai ekologisesta kuormasta. Hyvän omatunnon kengillä passaa astella kepein askelin.

Kenkien lisäksi olen ommellut omille rekiporoille valjaita. Tässä työssä on myös taloudellista järkeä, jos verrokkina on valjaiden ostaminen ja tarve määrällisesti yksittäiskappaleita suurempi. Lisäksi valjaista saa itse tekemällä täsmälleen sellaiset kuin haluaa, ja omien sovellusten tekeminen on tässäkin hommassa palkitsevaa. Itse en ole tehnyt valjaita myyntiin, mutta arvaisin että kysyntää olisi ja tässä hommassa voisi olla markkinasaumaa uusille käsityöläisille. Poronnahka on aivan huikea materiaali, joka sopii vaikka minkälaiseen tarkoitukseen. Omalla To Do -listallani on ainakin kotikeittiön keinonahkatuolien verhoilu, punaiset saappaat ja jokunen laukku itselle, housut pojille, koirien pannat ja valjaat sekä erinäinen määrä hevosvarusteita.

Käytäpä sinäkin tovi sen pohtimiseen, mitä kaikkea haluaisit elämääsi poronnahkaisena, jos sellainen mahdollisuus eteesi tulisi.

Seuraavat askeleet

Poronhoitovuoden 2020–2021 aikana tekemäni opintomatka porontaljan hyödyntämisen parissa oli kaikkinensa todella mielenkiintoinen kokemus. Aion hyödyntää myös tänä vuonna vähintäänkin kaikki oman perheen tuottamat taljat.

Kovin tarkkaa suunnitelmaa taljojen hyödyntämisen tavasta kuluvan poronhoitovuoden osalta en ole vielä tehnyt. On mahdollista, että muokkautan osasta kasviparkittua nahkaa. Varastoni on huvennut sen verran, että uusillekin olisi jo tilaa.

Mikäli matkailu alkaa näyttää elpymisen merkkejä, saatan valikoida taljoista kysytyimmän väriset (valkeat, rookit, kirjakat ja muut erikoisemmat) ja muokkauttaa ne koristetaljoiksi. Harkitsen tätä vaihtoehtoa myös sisustustaljojen myynnin kannalta. Saattaa hyvinkin olla, että otan koristetaljan mahdollisuudet kokeiluun tänä syksynä.

Varmaa on jo se, että meillä seinät vuorataan tulevana talvena entistä perusteellisemmin taljoilla. Lisään ilmakuivattujen taljojen määrää niin paljon, kuin kykenen. Tokikaan se ei ole paljon, sillä kuivaustelineiden kehittelyä en ole ehtinyt ajatella, saati tehdä. Joka tapauksessa kaikki kelvolliset seinäpinnat tulevat täyttymään kuivuvista taljoista.

Raakataljan nivotus ja nahan kuivaus koirien puruluiksi on myös asia, jota aion tulevana talvena kokeilla. Teollisesti käsittelemättömille tuotteille on olemassa todella mittavat markkinat. Verkkoyhteyksien käytön arkipäiväistyminen ja myös pienimuotoisen kaupankäynnin mahdollistuminen kansainvälisesti yli rajojen avaa porotuotteiden pienelle kotikutoiselle suoramyynnille paljon mahdollisuuksia. Vaikka suoramyynnistä ei tule suuren mittakaavan bisnestä, voi mittakaava poroperheen talouteen suhteutettuna olla suuri. Aivan kuten lihan osalta, myös muiden porosta saatavien materiaalien osalta mahdollisuudet kannattaa ajatella, kehittää ja hyödyntää maksimaalisesti. Ja muistaa, että yhteistyöllä pienistä puroista voi syntyä suuriakin virtoja.

Lue lisää

AHLSKOG TANNERY OSTAA TALJOJA JA VALMISTAA NAHKAA RAHTITYÖNÄ

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Ahlskog Tannery  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Ahlskog Tanneryn toimitusjohtaja Mikko Uusitalo arvioi, että Kruunupyyssä toimiva nahkatehdas ostaa taljoja näillä näkymin enemmän kuin viime vuonna.
– Se, mitä ja kuinka paljon ostamme riippuu asiakkaistamme ja heidän toiveistaan. Tämän hetken tiedoilla määrä on viime vuoteen verrattuna merkittävästi isompi. Käytämme syksyllä teurastettua vasan nahkaa raaka-aineen tasalaatuisuuden vuoksi.

Valmistatteko tänä vuonna nahkaa niin sanottuna rahtityönä? Ja jos valmistatte, millaisin ehdoin?
– Kyllä. Otamme vastaan rahtityönä tehtäväksi suolattuja porontaljoja. Minimi on 20 vuotaa/väri, ja rahtityön hinnat 3,50 (kromiparkitus) ja 4,50 (kasviparkitus) €/neliöjalka ilman alvia ja toimituskuluja.

Millaiset tulevaisuudennäkymät teillä on poronnahan käytön suhteen?
– Näkymät poronnahalle ja -mokalle ovat hyvät sekä lähiajan että tulevaisuuden suhteen, jos luontoäiti on edes kohtuullinen ja porot saavat syödäkseen, eli vuodista tulee hyviä.

Poronnahalla on useita erinomaisia ominaisuuksia, joita asiakkaamme käsityöläisistä muotitaloihin arvostavat.

Tärkeitä termejä ovat jäljitettävyys, ekologisuus, lähellä tuotettu, luonnossa elävä ja lihatuotannon sivutuote. Ja tietysti on merkittävää, että poronnahka soveltuu hyvin monenlaiseen käyttöön pukineissa ja asusteissa. Valmistamme poronappaa ja -mokkaa useissa upeissa väreissä.

Meillä on hyvä ja toimiva yhteistyö Paliskuntain yhdistyksen ja poronkasvattajien kanssa. Se on olennaista, koska näin saam me yhdessä laadukasta nahkaa maailmal-le.

Lue lisää

PÄÄKIRJOITUS - POROMIEHEN ARKI

Pääkirjoitus on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Lämpenevä ilmasto ja vaikeat talvet. Koronapandemian mullistamat markkinat. Lisääntyvä Venäjän tuonti. Kuumaa ja kuivaa kesää seurannut kylmä alkusyksy. Poikkeusolojen aiheuttamat menetykset. Kiihtyvä tuulituotanto- ja kaivosteollisuus-buumi. Paikoittain poskettomiin mittoihin paisuneet petokannat. Kaikkialla valtoimenaan rellestävät koirat. Eteläisen poronhoitoalueen myrskytuhojen vaurioittamat laidunmaat ja kaatuneet aidat. Siinäpä eräitä ajankohtaisia realiteetteja, joiden kanssa poromies tänäänkin kamppailee. Varmaa on vain se, että pitkästymään hän ei ehdi.

Vaikeina aikoina poromies, perheineen, päätyy aivan väistämättä tekemään entistä enemmän itse. On pakko. Kiivaimman sesongin ajaksi muu maailma siirretään taka-alalle. Yöt lyhenevät, askellus tihenee. Päivät kuluvat maastossa poroja kooten ja erotellen. Illat – välillä yötkin – nyljetään, leikataan, pakataan, pakastetaan, myydään. Suolataan taljoja. Huolehditaan koneista ja varusteista. Neuvotellaan paliskunnan maille suunnitelluista hankkeista. Valmistellaan lausuntoja. Kannetaan tauotonta huolta ja vastuuta. Poroista ja perinteistä. Luonnosta ja tulevaisuudesta. Lapsista ja vanhuksista.

Taakankin alla huomataan hyvä. Hyväkuntoinen poro, parantunut laidunmaa. Maasta puskeva sieni. Sateeton päivä, puhdas ilma, raikas vesi hetteestä. Metsän tuoksu ja äänet, tunturin tuulet, kirkas taivas. Ikiaikaisilla maillaan hiljalleen kulkeva tokka. Tuntoporon kellon kalkatus.

Sellainen on poromiehen arki.

Anne Ollila
Päätoimittaja

Lue lisää

PALOJÄRVI - TUULIVOIMALOITA KAAVAILLAAN PUOLUSTUSVOIMIEN KIELLOSTA HUOLIMATTA

Palojärven paliskunnassa eletään kaivoshankkeiden ja tuulivoimalasuunnitelmien ristiaallokossa. Honkavaara-Isovaaran tuulivoimahanke meni jo kerran nurin Ylitornion kunnanhallituksessa, mutta vuoden kuluttua hallitus päättikin toisin.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Inka-Maria Vuolo  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2021.

Puolustusvoimat antoi hankkeesta oman lausuntonsa kunnanhallituksen vastakkaisten päätösten välissä. Tuulimyllyjen aiheuttamien tutkahäiriöiden vuoksi se ei halua tuulimyllyjä Rovaniemen sotilaskentän läheisyyteen.
– Mikä kummallisinta, kunta ei ole siitä moksiskaan, vaan on näemmä julistanut sodan puolustusvoimille. Saamieni tietojen mukaan myllyjen määrän tai korkeuden pienentämiselläkään ei olisi vaikutusta puolustusvoimien kantaan, poroisäntä Tapio Vuolo sanoo.

Hän kuitenkin korostaa, että paliskunnan vastustus tuulipuistoja vastaan ei perustu sotilaspoliittisiin tai esimerkiksi maisemallisiin näkökohtiin.
– Me perustamme kielteisen näkökantamme tutkimuksiin, joissa kerrotaan selkeästi, että myllyt ja porot eivät sovi samaan paikkaan. Yhden myllyn vaikutusalue on 15 kilometriä, joten sadan myllyn tuleminen tarkoittaisi, että paliskunnan keskellä sijaitseva alue joutuisi poronhoidon osalta lopetusuhan alle.

Tuulipuiston toteutuminen käytännössä katkaisisi paliskunnan kahtia.
– Tämä raanujärveläisten poronomistajien laidunnusalue on paliskunnan suurin porokeskittymä. Se on suurin myös osakasmäärällä mitattuna. Toista vastaavanlaista keskittymää on vaikea löytää näiltä korkeuksilta tai eteläisemmältä poronhoitoalueelta.

Kun hanke tuli ensimmäisen kerran esille, sitä vastustettiin kansalaisadressilla, johon oli kerätty 1500 nimeä. Adressi sai myös valtakunnallista julkisuutta.
– Kansanliikkeen ansiosta hanke kaatui ensimmäisellä kerralla, mutta vuoden kuluttua adressia ei kunnassa paljon enää muisteltu.

Kaivos-alan kanssa keskustellaan

Palojärven pitkään palkiseen on suunnitteilla useita kaivoshankkeita. Huolta aiheuttavasta tilanteesta huolimatta paliskunta haluaa pitää välit malminetsijöihin asiallisina.
– Tutkimus ei niin haittaa meidän toimintaamme, ja kun saadaan selvyys siitä mitä maaperä sisältää, niin ei tarvitse enää jurnata seuraavaa 200 vuotta maan sisältämän malmin määrästä. Jos tarvitsee ruveta tosissaan vastustamaan, niin katsotaan tilanne sitten uudestaan. Vastustus on joka tapauksessa varmaa, koska on selvää, ettei kaivoksista ainakaan ole mitään hyötyä poronhoidolle, Vuolo toteaa.

Poronhoitovuosi oli heikko

Toukokuussa päättynyt poronhoitovuosi oli Palojärven paliskunnassa heikoin 20 vuoteen.
– Paljon sattui samalle vuodelle. Pienet vasaprosentit, matalat teuraspainot ja suuret määrät kadonneita poroja aiheuttivat sen, että moni poronhoitaja on päässyt vain nollatulokseen. Osa on tehnyt tappiota, Tapio Vuolo sanoo.

Lue lisää

SYVÄJÄRVI - AMPUMA-ALUEEN SOPIMUS UUSINTAAN

Kuulumisia paliskunnista - Syväjärven paliskunta. Paliskunnan ja puolustusvoimien solmiman sopimuksen alkuperäisiä asiakirjoja Kyläjärven ampuma-alueen käytöstä ei löydy kummaltakaan osapuolelta. Paliskunnan saama vuosittainen korvaus viivästynee.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Jari Hannula  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2021.

Kyläjärven ampuma-alue on perustettu vuonna 1969, joten alkuperäisten asiakirjojen löytäminen ei ole välttämättä helppoa. Sopimuskohtien tarkastelua pyytää Puolustusvoimat. Mitään kärhämää asiaan ei kuitenkaan liity.
– Sopimuspuoli vaihtui Puolustusvoimien sisällä ja he haluavat nähdä perustelut maksamilleen korvauksille. Sopimuksen uusiminen on tällä hetkellä Puolustusvoimien käsittelyssä. Ainoa harmi tästä on, että tämän poronhoitovuoden talousarvioon kirjattu korvaus myöhästynee, kertoo Syväjärven paliskunnan poroisäntä Jari Hannula.

Vähäluminen talvi

Mennyt talvi oli Hannulan mukaan poikkeuksellisen vähäluminen, hän ei muista vastaavaa nähneensä. Porot ovat talven jäljiltä hyvässä kunnossa.
– Pääosaa poroista on ruokittu talven ajan. Huhtikuun lopulla ensimmäiset porot on päästetty metsään.

Keväisiin toimenpiteisiin kuuluu poroluettelon laatiminen.
– Näyttäisi, että poroluku on aika kohdallaan, eli se jää jonkin verran alle 5500:n. Hyvä näin, sillä poroluvun ylittäminen vaikuttaisi paliskunnan saamiin investointitukiin.

Syväjärven paliskunnan erityispiirteenä on, että porot ovat jakautuneet useampaan eri kairaan sekä kesällä että syksyllä. Kesä ja talvilaitumien välillä ei ole laidunkiertoaitaa. Palkisella on noin parikymmentä vasanmerkintä- ja erotuspaikkaa.

Uhat ovat tällä hetkellä taka-alalla

Pedot eivät ole olleet suurena ongelmana viime vuosina Syväjärven paliskunnan poronhoidolle, ne vievät vuosittain alle 10 poroa.

Kaivoksia tai tuulipuistoja ei ole näillä näkymin suunnitteilla Syväjärven paliskunnan alueelle.
– Kaivoksia alkaa Sodankylän alueella olla jo tarpeeksi. Enempää tänne ei mielestäni mahdu, koska luontoa pitäisi jäädä tulevillekin sukupolville. Joukhaisselän tuulipuiston laajentaminen on kylläkin merkitty kaavaan, mutta varsinaisia laajennussuunnitelmia ei ole ollut vielä missään esillä, Hannula sanoo.

Paliskunnan luoteisosassa sijaitsevan tuulipuiston vaikutuksesta porojen käyttäytymiseen on saatu jo kokemusta.
– Nykyisellään tuulipuisto on jo riittävä haitta alueelle. Seurantapantojen antamien tietojen perusteella porot eivät ole tuulipuiston läheisyydessä viihtyneet, joten emme halua luovuttaa paliskunnan alueelta enempää laitumia tuulivoiman käyttöön.

Ettoporukkaa on löytynyt tähän asti riittävästi, vaikka ettotöitä on käynnissä yhtä aikaa eri puolilla paliskuntaa. Paliskunnan nuoriakin poronhoito kiinnostaa ja he osallistuvat mielellään porotöihin.
– Porotalous on merkittävä elinkeino näissä kylissä muun maatalouden vähennyttyä, Jari Hannula toteaa.

Lue lisää