Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

Uusimmat artikkelit

13.5.2022

SUDET JA TUULIMYLLYT PYRITÄÄN KOHTAAMAAN YHTEISVOIMIN

Poroisäntä Seppo Kyyhkynen

Hirvasnimen paliskunta. Poroisäntä Seppo Kyyhkysen mielestä sekä paliskunnan sisäinen että eri paliskuntien välinen yhteistyö on tärkeää. Myös keskustelu muiden maankäyttäjien kanssa on oltava jatkuvaa.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Sannamari Kyyhkynen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Tämän poronhoitovuoden viimeiset teurastukset tehtiin Hirvasniemen paliskunnassa tammikuun puolessa välissä. Kemijärvellä sijaitseva teurastamo lihaleikkaamoineen omistetaan yhdessä Pyhä-Kallion paliskunnan kanssa.
– Se on ylpeydenaihe ja osoitus toimivasta yhteistyöstä palkisten välillä, Seppo Kyyhkynen toteaa.

Teurastamossa käsitelty liha on käynyt hyvin kaupaksi.
– Yhteismyyntikanavaa meillä ole, eli jokainen osakas kauppaa omat lihansa. Tuotteet menevät pääasiassa Etelä-Suomeen pitkäaikaisille vakioasiakkaille.

Susi yleistynyt paliskunnan alueella

Viime kevään vasonta sujui hyvin ja syksyllä porot todettiin hyväkuntoisiksi. Erotuksissa nähtiin kuitenkin paljon sekä vasattomia vaatimia että orpoja vasoja.
– Susihavaintoja on tehty kesästä saakka huomattavasti aiempia vuosia enemmän. Eikä kyse ole pelkästään havainnoista: meidän ja Sallan paliskunnan rajalta löysimme suden jäljiltä yli neljäkymmentä poronraatoa, Kyyhkynen kertoo.

Susi on liikkunut aikaisemmin enimmäkseen vain pohjois-etelä-suunnassa pitkän paliskunnan eteläosissa, mutta tänä vuonna se on ollut aktiivinen koko paliskunnan alueella. Kaatolupia on haettu ja myös saatu, mutta jahtia on vaikeuttanut lumen vähäinen määrä, koska tällöin pedon perään ei päästä moottorikelkalla.
– Muutaman suden kaato ei kuitenkaan poista varsinaista ongelmaa. Jotakin perustavalaatuista pitäisi asialle tehdä, hän toteaa.

Kesälaitumet sijaitsevat Vuotoksen alueella

Paliskunnan poroista suurin osa laiduntaa kesällä paliskunnan keskiosassa sijaitsevalla Vuotoksen alueella.
– Se on kesälaitumena tämän palkisen parasta seutua. Kun porot löysätään talviruokinnasta huhti-toukokuussa, ne suuntaavat suoraan sinne, sen todistavat seurantapannatkin, Kyyhkynen kertoo.

Alueet eroavat toisistaan siten, että eteläosissa asutusta on vähän ja maasto on karua, kun taas vehmaammassa pohjoisessa sijaitsee useita kyliä. Eteläisen alueen erikoisuutena voidaan pitää sitä, että siellä ei ole vasoja merkattu kesäisin enää 15 vuoteen.
– Kaikki lähti siitä, kun yhtenä kesänä porot eivät oikein tokkaantuneet, jolloin vasat jäivät leikkaamatta. Kuitenkin kun erotukset pidettiin loka-marraskuun aikana, vasat saatiin eroteltua ennen kuin ne erosivat emistään.

Tuulivoimaloita tulossa

Nuolivaaran tuulivoimapuiston rakennustyöt ovat tällä hetkellä käynnissä Kemijärven yhteismetsän alueella, Hirvasniemen ja Sallan paliskuntien rajalla. Hirvasniemen paliskunnan puolelle myllyjä rakennetaan 15, Sallan paliskunnan alueelle 2. Tuulivoimaloitten lähistöllä sijaitsee kaksi poroaitaa, joista toinen on Sallan paliskunnan kanssa yhteinen.
– Silloin kun porot lähtevät eteläpuolelta ruokinnan piiristä kesälaitumelle kohti Vuotosta, ne joutuvat kulkemaan tuulivoimaloitten läheltä. Jonkin verran vaatimia jää, tai on siis jäänyt tähän saakka kyseiselle alueelle myös kesäksi, Kyyhkynen kertoo.

Huolena on, kuinka porojen kulkureitit muuttuvat uuden teollisuusalueen valmistuttua.
– Ilmasta katsottuna voimala-alue näyttää hirvittävältä, kyseessä kun ei ole mikään pikkuinen alue. Sinne on rakennettu myös uusia teitä, jotka varmasti vaikuttavat porojen liikkumiseen.

Kyyhkysen mukaan neuvottelut tuulivoimayhtiön kanssa mahdollisista korvauksista ovat vielä kesken. Sopimukseen ei ole ollut helppo päästä, koska molemmilla osapuolilla ovat erilaiset näkemykset tuulimyllyjen vaikutuksista porojen käyttäytymiseen.
– Tuulivoimayhtiö väittää, että vaikutuksia ei ole, kun taas meillä on ihan toisenlaiset tutkimustulokset pohjana.

Kyyhkynen viittaa Ruotsissa tehtyyn porojen GPS-seurantatutkimukseen, jossa on ilmennyt porojen pyrkivän välttelemään tuulivoima-alueita sekä voimaloiden rakentamisen, että niiden toiminnan aikana. Erityisen herkkiä häiriöille porot ovat vasonnan aikana.
– Kun meillä ei ole ennestään kokemusta tuulivoimasta, niin tulevaisuus huolestuttaa. Toinenkin alue on suunnitelmissa aivan Vuotoksen alueen läheisyyteen Pelkosenniemen kunnan alueelle. Siihen olemme ottaneet kielteisen kannan.

Mikä on tilanne 15 vuoden kuluttua?

Seppo Kyyhkystä huolestuttaa tuulivoimaloiden vaikutusten lisäksi Hirvasniemen paliskunnan tulevaisuus, koska paliskunnan osakkaiden keski-ikä on nousussa ja määrä laskussa.
– Poronhoitotöihin osallistuvia on noin puolet vähemmän kuin esimerkiksi 1980-luvulla. Toki muutamia nuoria osakkaita on tullut mukaan viime vuosien aikana, mutta tällä kehityksellä poronhoitajia on hyvin vähän 10–15 vuoden kuluttua. Itse olen viihtynyt tässä ammatissa todella hyvin, ja toivoisin tälle hienolle elinkeinolle jatkajia. Asiaa auttaisi varmasti myös se, että nuoriso saisi lisää tietoa elinkeinostamme.

Keskustelun oltava rehellistä ja jatkuvaa

On yleisesti tiedossa, että peruskyläläinen tai -kaupunkilainen tietää poronhoidon yksityiskohdista varsin vähän.
– Olen poroisäntänä pyrkinyt siihen, että paikallisten ihmisten kanssa keskustellaan välittömästi, jos porot aiheuttavat esimerkiksi jotain vahinkoja. Rinnakkaiselo paikallisten kanssa onkin sujunut pääsääntöisesti hyvin. Maanviljelijöiden kanssa pidämme välillä palavereja, joissa päivitetään tilannetta ja suunnitellaan uusia toimenpiteitä. Kun toimitaan rehelliseltä pohjalta, kaikki sujuu hyvin, Seppo Kyyhkynen sanoo.

10.5.2022

MERIKOTKA-POROPROJEKTIN KUULUMISIA

Keväällä 2021 ympäristöministeriö käynnisti projektin, joka selvittää merikotkan porotaloudelle aiheuttamia vahinkoja.

--- Teksti: Camilla Ekblad. Kuva: Olli-Pekka Karlin. Graafit: Aarre Jortikka ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Syyskuulle 2022 saakka jatkuvasta projektista kerrottiin laajemmin Poromies-lehden numerossa 2/2021. Tutkimuksen ensimmäinen vuosi on nyt takana ja olemme kerryttäneet tietoa havainnoimalla tunturissa ja vasomistarhoilla, kartoittamalla ja keräämällä koparoita kotkanpesiltä sekä asentamalla satelliittilähettimiä merikotkan pesäpoikasille.

Kesällä 2021 poronhoitoalueella tunnettiin 86 asuttua merikotkanpesää, joissa varttui yhteensä 74 merikotkanpoikasta. Pesivät linnut pysyvät luonnollisesti pesänsä läheisyydessä ja niiden ravinnonkäyttöä on mahdollista tutkia pesällä. Pesivien lintujen lisäksi poronhoitoalueella liikkuu keväästä syksyyn myös nuoria, pesimättömiä merikotkia. Koska näiltä puuttuu pesään liittyvät kytkökset ja velvoitteet, ne pystyvät liikkumaan vapaasti laajoilla alueilla.

Lapissa kuoriutunut merikotkanuorukainen 'Räpsyn Samppa' kantaa satelliittilähetintä. Kuva Olli-Pekka Karlin.

Suoralla havainnoinnilla pyrimme näkemään tapauksia, joissa merikotka kävisi poronvasan kimppuun. Riski on suurin vasomisaikana, jolloin vasat ovat haavoittuvaisimpia, vedet ovat jäässä ja ensisijaisesti kalaa syövän merikotkan on löydettävä muuta ravintoa. Suoria hyökkäyksiä on kuitenkin vaikea päästä todistamaan. Keskitimme havainnoinnin:
1) poronhoitajien tunnistamiin ongelmapaikkoihin (Kilpisjärvi, Lapin paliskunta),
2) alueille, joilla aikaisempien satelliittipaikannusten perusteella liikkuu paljon merikotkia (Utsjoki, Muotkatunturi), sekä
3) vasomistarhoille (Muonio, Enontekiö).

Tässä työssä olivat korvaamattomana apuna paikalliset poronhoitajat sekä satelliittilähettimiä kantavien porojen paikannukset. Havainnointi jatkuu keväällä 2022, jolloin meillä on apuna lisäksi satelliittimerikotkien paikannustiedot.

Kotkanpesiltä löydettyjen koparoiden perusteella tiedämme, että pesivät kotkat syövät poronvasoja, mutta emme tiedä ovatko poronvasat olleet kotkien saalistamia vai kuolleena löytämiä. Tähän pyrimme saamaan selvyyttä tutkituttamalla koparat Ruokavirastolla.

Alustavat tulokset koparoiden esiintyvyydestä näyttävät, että vuosien välillä on suuria, ilmeisesti säästä johtuvia eroja, ja että myös kotkalajien välillä on eroja.

Heinäkuussa 2021 asensimme kymmenelle merikotkan pesäpoikaselle satelliittilähettimet, joiden paikannusten perusteella voimme keväällä ja kesällä 2022 seurata merikotkien liikkeitä ja mahdollisia kytköksiä poroihin. Haluamme saada mahdollisimman kattavaa tietoa poronhoitoalueen eri osissa kuoriutuneiden merikotkien liikkeistä, joten satelliittikotkiksi valikoitui kymmenen merikotkan pesäpoikasta Kuusamosta, Kemijärveltä, Luiro-joelta, tekoaltaiden ympäristöstä, Inarilta ja Muoniosta.

Ensimmäinen nuori, 'Oula', suuntasi synnyinreviiriltään Kuusamosta etelään syyskuun puolivälissä ja viimeiset, Vuotsolta kotoisin oleva 'Tuula-Riitta' ja Kemijärveläinen 'Suoma', lokakuun 21. päivänä.

Talvea nämä kotkat näyttävät viettävän Lounais-Suomessa, Ahvenanmaalla, Merenkurkussa ja Etelä-Ruotsissa. Huhtikuun tienoilla ne toivon mukaan suuntaavat takaisin pohjoiseen ja antavat meille uutta tietoa nuorten merikotkien liikkeistä poronhoitoalueella ja mahdollisista havainnointialueista.

Havaintoja tarvitaan – osallistu tutkimukseen!

Uhkatilanteita näkevät todennäköisimmin alueella säännöllisesti liikkuvat henkilöt, kuten paikalliset poronhoitajat. Jokainen havainto on tärkeä.

Ilmoita merikotkavahingosta

Merikotkien tekemistä hyökkäyksistä ja tapoista voi raportoida verkkolomakkeella, joka on auki koko tutkimuksen ajan, elokuun 2022 loppuun asti. Lomakkeen voi täyttää milloin vain, myös useamman kerran, jos tilanteita tulee vastaan useammin.

Kerro ongelmapaikasta

Onko tarhallasi tai maillasi ollut merkittäviä ongelmia merikotkien kanssa? Haemme keväälle 2022 uusia havainnointipaikkoja. Jos sinulle sopii, että tutkijat tulisivat tarhallesi seuraamaan merikotkien käytöstä tai tiedät alueen, jonne kannattaisi mennä havainnoimaan, ilmoita kiinnostuksestasi torstaihin 14.4. mennessä.

Lähetä uhri Ruokavirastoon

Jos näet merikotkan tappavan poronvasan ja ruho on tallella, sen voi ilmaiseksi lähettää Ruokavirastoon tutkittavaksi. Tarkemmat ohjeet ja linkki kyselyyn löytyvät Paliskuntain yhdistyksen sivuilta osoitteessa paliskunnat.fi/py/merikotka-porovahingot. Vahingoista voi kertoa myös soittamalla Paliskuntain yhdistykseen. Lisätietoa projektista löytyy verkosta osoitteesta www.saaksisaatio.fi/poro. Osoitteesta löytyy myös opas maa- ja merikotkien erottamiseen.

Merikotkailtama

Jos koronatilanne sallii, järjestämme merikotkailtaman huhtikuussa. Tilaisuuteen toivotamme tervetulleiksi kaikki teemasta kiinnostuneet. Asiasta tiedotetaan Paliskuntain yhdistyksen neuvonnan Facebookin kautta.

6.5.2022

ILONA UUDET, NUORET OSAKKAAT, HAASTEENA MUU MAANKÄYTTÖ

Poroisäntä Markus Haapaniemi.

Isosydänmaan paliskunta. Suunnitteilla olevien tuulivoimahankkeiden toteutuessa paliskunnan alueella jauhaisi yli 250 tuulimyllyä. Laidunalueiden yllä leijuu myös uhka Suhangon kaivoshankkeen toteutumisesta.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Jaana Väärälä ja Mari Parpala ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Itäkemijoen merkkipiiriin kuuluvan, länsipuoleltaan Perämereen ulottuvan Isosydänmaan paliskunnan poroisäntä Markus Haapaniemi on iloinen uusista, nuorista osakkaista. Viime vuoden puolella heitä tuli viisi, tänä vuonna on odotettavissa lisää.
– Jotenkin niin kai se on mennyt, että ensin on tultu katsomaan, mitä kaverit puuhaavat. Sitten on alettu puuhamaan mukana ja kohta puuhaaminen on vaihtunut työskentelyksi. Mukanaolon jälkeen on ajateltu, että tämähän voisi olla kiinnostava työ vaikkapa aluksi sivuammattina, Markus Haapaniemi arvioi, kun häneltä kysytään syitä ilmiöön.
– Olen seurannut erittäin positiivisin mielin tätä kehitystä. On hienoa nähdä, kuinka vasanmerkityksissä on nykyään kaikenikäistä porukkaa kokeneista konkareista lapsiin, Haapaniemi, 42 v, sanoo.

Hyvä syksy takana

Tämän poronhoitovuoden viimeinen isompi erotus pidettiin tammikuun lopulla. Tästä edetään maasto- ja tarharuokinnalla loppukevääseen saakka. Kesällä porot laiduntavat kuudessa eri tokassa jängillä ja turvesoilla.

Syksyllä töihin aletaan yleensä vasta rykimän jälkeen.
– Viime syksynä teurastukset viivästyivät tavallista enemmän, koska lähes koko lokakuun satoi vettä. Sitten olosuhteet paranivat kuitenkin erinomaisiksi. Teurasporot ovat olleet kunnoltaan ja keskipainoltaan kohtalaisia. Määräkin oli normaalitasoa, Haapaniemi kertoo.

Isosydänmaan paliskunnan alueella on paljon maataloutta, jonka kanssa porotalous tulee toimeen verrattain hyvin. Ristiriitatilanteet on pyritty ratkaisemaan välittömästi. Niitä syntyy yleensä syksyllä, kun porot siirtyvät kesälaitumilta kohti asutusta.
– Yhteentörmäyksiä maanviljelyn kanssa tapahtuu enemmän sellaisina syksyinä, kun sataa vuoron perään vettä ja lunta aiheuttaen niin sanottua jääpoltetta. Silloin joudumme ajamaan porot kotitarhoihin ruokintaan jo varhaisessa vaiheessa.

Lumiaavan kesämerkityspaikalla ei käytetä kiinteitä aitarakenteita. 'Aidat' rakennetaan hursteista. Kuva Mari Parpala.

Petotilanne ei ole tällä hetkellä erityisen huolestuttava.
– Jonkin verran poroja katosi syksyllä, mutta tätä ei voi laittaa täysin petojen syyksi. Vielä jonkin aikaa sitten sudet aiheuttivat isoja vahinkoja, mutta nyt on ollut pari vuotta rauhallisempaa.

Ikuisuushanke Suhanko

Suhangon platinametallikaivosta on suunniteltu Ranualle sukupolvien ajan. Markus Haapaniemi muistaa jo lapsuudestaan, kuinka hänen isosisänsä, joka toimi poromiehenä, oli huolestunut esillä olleista kaivossuunnitelmista.
– Kaikki 2000-luvun poroisännät ovat istuneet kaivoksiin liittyvissä kokouksissa ja minäkin olen kerennyt monet tällaiset palaverit käymään läpi. Pitkän väsytystaktiikan jälkeen näyttää, että hanketta ollaan taas viemässä kovaa vauhtia eteenpäin.

Kaivoksen toteutuminen olisi musertava isku paliskunnalle.
– Se veisi meiltä ison osan vasoma- ja vasanmerkitysalueesta sekä kesälaitumista, mutta ennen kaikkea meitä pelottavat kaivoksen aiheuttamat ympäristövaikutukset. Jos kaivosalueen läpi virtaava Ruonajoki saastuisi, se saastuttaisi myös paliskunnan läpi menevän Simojoen.

Myllytys jatkuu

Isosydänmaan paliskunnalla on pitkäaikaista kokemusta tuulivoimaloiden vaikutuksista poronhoitoon, koska sen alueella sijaitsee jo 60 tuulimyllyä.
– Esimerkiksi Leipiö oli ennen varsin hyvää syyslaidunaluetta. Nyt kun se on tuulimyllyjen alla, porot eivät enää siellä viihdy, sen ovat todistaneet GPS-pantojenkin antamat tiedot. Räkkää pakoon hakeutuvat urosporot eivät ole myllyille niin herkkiä, mutta vaatimet vasoineen välttelevät niitä.

Uusia ikäviä kokemuksia saattaa olla tulossa. Simoon on hyväksytty 14 myllyn asemakaava ja Ranuallakin on suunnitteilla kaksi hanketta. Lisäksi valtion maille, ihan Runkauksen luonnonpuiston kylkeen, kaavaillaan 42 myllyn teollisuusaluetta.
– Metsähallituksen toiminta ihmetyttää, koska se tietää varsin hyvin, että tuo hanke sijoittuu keskelle paliskunnan vasoma-aluetta. Jos nämä kaikki suunnitelmat toteutuisivat, poronhoidolle jäisi aika pieni tila toimia.

Tuulivoimien kaavoitusratkaisut perustuvat kunnallisiin päätöksiin. Haapaniemen mukaan Simossa, joka sijaitsee kokonaisuudessaan paliskunnan alueella, ei poronhoidon ääntä haluta kuulla lainkaan. Ranualla, jossa on enemmän porotaloutta ja useampia paliskuntia, poronhoitajien mielipiteet otetaan paremmin huomioon.
– Simossa suhtaudutaan kritiikittömän positiivisesti tuulivoimaan, siellä halutaan kaikkien muiden maankäyttötapojen paitsi poronhoidon yleistyvän. Ranuan puolella ollaan yritetty vaikuttaa siten, että kunta ei alkaisi kaavoittaa tuulivoimaa poronhoidon kannalta keskeisille paikoille, Haapaniemi sanoo.

Hän ei kuitenkaan vastusta tuulivoimaa 100-prosenttisesti.
– Tuulivoima on hyväksyttävää, kun se sijoitetaan oikeille paikoille. Esimerkiksi Simoon sekä Hevosselkään, Isosydänmaan ja Narkauksen paliskuntien rajalle, on kaavoitettu tuulivoimalle alueita, joista ei olisi haittaa poronhoidolle, mutta niihin ei ole kukaan kuitenkaan jostakin syystä rakentanut. Johtuneeko se siitä, että näitä hankkeita poromiehet eivät ole vastustaneet, Haapaniemi naurahtaa.

Maankäyttöhankkeiden seuraaminen ja niihin kantaaottaminen työllistävät poroisäntää 'ihan riittämiin'. – Alkaa tuntua, että tuulenhumina tulee jo korvista. Tiedän, että tässä hommassa saa nopeasti vastarannan kiiskin maineen, mutta pakkohan se on puolustaa omaa elinkeinoa, että meitä ei ihan poljettaisi suohon joka tilanteessa.

27.4.2022

TUHOISASTA TALVESTA OLEMATTOMAT KORVAUKSET

Poikkeuksellisen vaativat luonnonolosuhteet aiheuttivat talvella 2019–2020 porotaloudelle mittavia vahinkoja. Katotalven korvauksia alettiin maksaa – kohtuuttoman pitkän odotusajan jälkeen – vuoden 2021 joulukuussa. Tunnelmat poronhoitajien keskuudessa ovat apeat, koska korvaukset kattavat vain murto-osan vahingoista.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Paliskuntain yhdistys ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Inarilainen Leo Aikio on seurannut porotuholain pohjalta suoritettua selvitystyötä sekä poromiehenä että Saamelaiskäräjien toisena varapuheenjohtajana.
– Tämä on ollut tuskastuttavan hidas ja kankea prosessi. Vuosikausia meni selvityksiin ja neuvotteluihin, mutta loppujen lopuksi korvaukset jäivät täysin riittämättömiksi.

Korvauksia haettiin maa- ja metsätalousministeriöltä kaikkiaan 32 miljoonaa euroa. Ministeriön määrittelemien omavastuuosuuksien jälkeen vahinkojen kokonaissumma laski 12 miljoonaan euroon. Lopulta vahinkojen korvaamiseen myönnettiin 6 miljoonan määräraha.

Välitön toimiminen olisi vähentänyt kustannuksia

Kyseinen talvi koetteli samalla tavoin myös Ruotsin ja Norjan porotaloutta. Naapurimaissamme alettiin kuitenkin hätäaputöihin heti, kun tilanteen vakavuus oli nähtävissä. Esimerkiksi Norjassa armeija kuljetti poroille ruokaa helikoptereilla.
– Porot pidettiin elävinä, jolloin kuolleista eläimistä ei ole tarvinnut maksaa korvauksia myöhemmin samaan tapaan kuin Suomessa. Meilläkin olisi muutaman miljoonan euron sijoituksella pystytty torjumaan vahingot tehokkaasti, Aikio sanoo.

Tällä hetkellä ei näytä siltä, että ministeriö olisi muuttamassa toimintatapojaan.
– Myös tänä talvena laidunolosuhteet ovat joissakin paliskunnissa vaikeat. Ministeriön mukaan asiaan voidaan palata kuitenkin vasta neljän kuukauden kuluttua, jos tilanne jatkuu samanlaisena. Silloin apu voi tulla kuitenkin liian myöhään ja edessä on jälleen uusi, vuosia kestävä korvaustenhakumenettely.

Tällä hetkellä vaikeat luonnonolosuhteet rankaisevat erityisesti niitä paliskuntia, joiden poromäärä oli katotalvena yli sallitun luvun. Tällaisten paliskuntien poronomistajille ei myönnetty lähtökohtaisesti lainkaan korvauksia.
– Menetykset olivat kuitenkin heillä samaa luokkaa kuin muillakin. Tämä on johtanut siihen, että he eivät ole päässeet myymään poronlihaa pariin vuoteen, ja nyt, uusien uhkien edessä heillä alkavat olla varat hyvin vähissä elinkeinonsa ylläpitämiseen.

Leo Aikion mielestä maa- ja metsätalousministeriössä vähäteltiin vahingon laajuutta, eikä korvaussummia korjattu edes selvittelyjen edetessä ja tiedon kasvaessa.
– Saamelaiskäräjien ja Paliskuntain yhdistyksen näkemyksiä ei otettu tarpeeksi huomioon. Kovien vääntöjen jälkeen ministeriön suunnittelema 4 miljoonan kokonaissumma saatiin sentään nousemaan 6 miljoonaan, mutta siihen se pysähtyi.

Korvausten riittämättömyys heijastuu vuosiksi eteenpäin

Saamelaiskäräjät ja Paliskuntain yhdistys yrittivät nopeuttaa korvausten maksua. Ne esittivät myös, että ministeriön suunnittelemia omavastuuosuuksia pienennettäisiin.
– Ministeriö piti kuitenkin pintansa ja nosti omavastuut tappiin. Korvauksen määräksi tuli vain 22,5 prosenttia toteutuneiden vahinkojen määrästä. Tämä heijastuu valitettavasti vuosiksi eteenpäin.

Poromäärän palautuminen ennalleen kestää normaaleiden olosuhteiden vallitessa 3–4 vuotta. Joissakin paliskunnissa toipuminen on hidastunut, kun näköpiiriin on ilmaantunut jo uusia ongelmia.
– Ilmastonmuutos näyttää nyt kyntensä, Leo Aikio toteaa.

'Meni päinvastoin kuin piti mennä'

Leo Aikio – tai siis hänen ruokakuntansa, kuten korvausten hakija määriteltiin – sai korvauksia katotalvelta 45 000 euroa. Se on 22,5 prosenttia 200 000 euron menetyksistä.
– Viime vuoden tulos oli lähes nolla, koska teurastettavaa ei ollut. Tänä vuonnakin piti jättää paljon teurastamatta, jotta poromäärä palautuisi. Ja on selvää jo nyt, että vielä ensi vuoden teurastulo on heikko.

Raskaiden taloudellisten tappioiden lisäksi tuhovuosi oli raskas niin fyysisesti kuin henkisesti. Mieltä ei piristänyt porotuholain määrittelemä 20 000 euron enimmäismäärä vasatuoton alenemisesta, lisäruokintakustannuksista ja eläinlääkintäkustannuksista.
– Tuo määritelmä ei kohdellut poronomistajia tasapuolisesti, sillä jos porojen määrä ylitti tietyn rajan, jo vasamenetyksiä tapahtui 20 000 euron edestä. Tällainen poronomistaja ei saanut siis lainkaan korvausta ylimääräisistä ruokintakustannuksista. Porojen pelastaminen oli silloin ympärivuorokautista työtä, mutta siitä huolimatta ministeriö rankaisi nyt niitä, jotka yrittivät pitää poronsa hengissä. Meni ikään kuin päinvastoin kuin piti.

Talven 2019–2020 porotalousvahinkojen korvausmenettely

Poronomistajat pystyivät hakemaan korvauksia todennettavasti menehtyneistä poroista, tulonmenetyksistä, vasatuoton alenemisesta, kasvaneista lisäruokintakustannuksista ja eläinlääkärikuluista. Vahinkoa kärsineen omavastuuosuus oli 70 % menehtyneistä poroista ja 33 % muista menetyksistä. Enimmäiskorvausmäärä ruokakunnalle vasatuoton alenemisesta, lisäruokintakustannuksista ja eläinlääkintäkustannuksista oli 20 000 euroa.

Hakemuksia jätettiin yhteensä 749 kappaletta. Korvauksia haettiin yhteensä 32 miljoonaa euroa. Omavastuuosuuksien vähentämisen jälkeen haettavaksi korvausmääräksi jäi 12 miljoonaa euroa. Vahinkojen korvaamiseen maa- ja -metsätalousministeriö myönsi 6 miljoonan euron määrärahan.
Lähde: Ruokavirasto

12.4.2022

PORONHOITOKOKEMUKSIA URALIN TAKAA

Ammattitaitoisimmat poromiehet työskentelevät kirnussa kaikki erotuspäivät. Porojen käsittely vaatii voimaa, kun kaikki vasatkin ovat lähes emiensä kokoisia.

Pohjois-Siperiassa kuljetetaan aitatarpeita ja polttopuita pitkien matkojen takaa puuttomalla tundralla, pystytetään tolppia ikiroutaiseen maahan ja kestetään jäämeren tuulta -50 asteen pakkasessa.

--- Teksti: Kirsi Muuttoranta ja Karoliina Majuri ---
--- Kuvat: Kirsi Muuttoranta, Karoliina Majuri ja Florian Stammler ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Alueella on kylä nimeltä Naiba, jossa kylmässä ilmanalassa elää lämpimiä ja vieraanvaraisia ihmisiä.

Porojen ja maan omistuksesta

Kyläläisten porolaitumien maat kuuluvat valtiolle. Maata hallinnoi kunnan omistama yritys, joka vastaa porojen hoidosta. Yrityksen hallinnassa olevan alueen koko on noin 16 000 km2, jossa on noin 5 000 poroa. Poroista puolet on yrityksen omistamia ja puolet kuuluvat yksityisille poromiehille. Tokan rakenne poikkeaa suomalaisesta siten, että valtaosa poroista on siitokseen, reki-ja ratsuporoiksi sekä lihantuotantoon kasvatettavia uroksia. Siperialaisessa poronhoidossa ei tunneta vasateurastusta.

Naiba sijaitsee Venäjällä jäämeren rannalla, Sahan tasavallassa. Naiba on 70 leveyspiirillä, pohjoisempana kuin Nuorgam.

Poronhoitoyrityksen maankäyttöoikeuteen kuuluu myös metsästysoikeus. Poronhoidon lisäksi alue saa tuloja harvinaisten lumi- eli siperianlampaiden metsästysmatkailusta. Alueen 10 pyyntilupaa vuodessa tekee lumilampaasta erittäin halutun saaliin ja metsästysmatkan hinta onkin yli 11 000 euroa. Lisähinnasta saa ostaa myös muita pyyntilupia: karhu 1 100, hirvi 650 ja susi 380 euroa.

Hinnasto kuvaa susien määrää. Susista maksetaan paikallisille tapporahaa. Tästä huolimatta paliskunnan alueen eteläpuoli on käytännössä poistunut käytöstä liian suuren susipopulaation vuoksi. Tämän vuoksi vain yksi erotusaita on enää käytössä.

Muu maankäyttö on alueella vain vähäistä. Teitä tai asutusta ei juuri ole, joten laitumet ovat yhtenäisiä ja riittoisia. Muualla Siperiassa on suuria ongelmia esimerkiksi öljy- ja maakaasuputkien sekä niihin liittyvän tiestön vuoksi. Porot eivät pääse putkien yli, mikä haittaa niiden paimentamista. Teiden lähettyvillä laiduntavien porojen hampaat kuluvat normaalia nopeammin, kun ne joutuvat syömään tieltä pölyävän hiekan peittämää kasvillisuutta.

Poronhoitovuosi ja -työt

Evenien porot ovat kaiken ajan luonnonlaitumella. Alue on puutonta tundraa, jonne Jäämereltä pyyhkivä tuisku tuo paksut lumikinokset. Porot kaivavat lumen alta heinää ja jäkälää. Vaatimet vasovat jo huhtikuussa, jolloin talvi ei ole vielä löysännyt. Porojen suurimpia kuolinsyitä ovat petojen lisäksi vastasyntyneiden vasojen paleltumiskuolemat. Niiden ehkäisemiseksi porot viedään vasomaan etelärinteille, mutta ankarat olosuhteet verottavat silti noin 25 % pikkuvasoista.

Koska porot ovat jatkuvasti käsillä, varsinaista kesämerkintää ei ole. Omia vasoja merkitään kesän aikana ja merkkaamatta jääneet vasat saavat leikot korviinsa erotuksessa. Venäläisillä on tapana leikata korvamerkki pitäen kiinni irti leikattavasta palasta.

Naibassa käyttövesi leikataan joen jäästä kuutioina ja ne sulatetaan taloissa saaveissa. Putket ja pumput eivät pääse jäätymään eikä niihin tarvitse investoida. 

Alueella on ikirouta, joka kesän aikana sulaa noin 80 cm syvyyteen. Sulan kerroksen alla oleva routa estää kosteuden imeytymisen maahan aiheuttaen laajaa soistumista. Märkyydessä syntyy valtavia sääskiparvia, joita torjutaan savun avulla ja ruiskuttamalla reppuruiskulla porojen päälle torjunta-ainetta.

Buran-kelkka (suomeksi lumimyrsky) on yleisin poronhoitajan työkalu. Rustiikkisesta ulkonäöstään huolimatta tämä toimii moderneja versioita paremmin rajussa pakkasessa ja kaukana huoltoliikkeistä. Varaosat ovat yksinkertaisia ja niitä löytyy kavereilta. Takana oleva porokämppä majoitti toistakymmentä ihmistä. 

Mönkijällä liikkuminen on soisilla alueilla haastavaa. Poropaimenet liikkuvatkin sulan maan aikaan ratsain, joko poroilla tai hevosilla.

Lokakuulla aloitetaan erotukset maan jäädyttyä riittävästi lihankuljetusta varten. Teurasporot ovat pelkästään raavaita. Teuraita voidaan kasvattaa täysikokoisiksi ja pidempäänkin. Suomalaisen korviin kuulosti kovin erikoiselta, kun heikkokuntoista poroa kommentoitiin: 'Antaa sen elää vielä vuosi, härkä kuntoutuu talven ja kesän aikana laitumella ja on ensi syksynä hyväkuntoinen teurasporo'.

Tilaa ja laidunta on riittävästi elättämään moninkertainen poromäärä. Alueen porot hoidetaan kolmessa eri tokassa. Yrityksen tavoitteena on tokkien määrän kasvattaminen kymmeneen.

Yrityksen johtajan kelkka erottuu uutuudellaan. Sähköstartti ei paikallisten mielestä ole hyvä, kun se hyytyy pakkasessa. Taustalla näkyvä sinisellä pressulla ympäröity rakennelma on huussi, jonka karu sisustus koostuu tynnyrinpuolikkaasta ja muutamasta lankusta. 

Porotokat hoidetaan muutaman hengen porukoissa vuorotellen. Porokämppiä on alueella kymmenkunta. Yritys maksaa poromiehille palkan lisäksi ruuat, polttoaineet sekä moottorikelkat ja niiden varaosat. Oman kelkan käytöstä maksetaan pientä lisäkorvausta. Poromiehet voivat pitää omia porojaan yrityksen tokassa maksutta.

Porot ovat jatkuvassa paimennuksessa. Poromiehet ajavat tokkaan aamuisin ja pysyvät sen mukana iltaan saakka. Paimennuksessa auttavat kelkkojen lisäksi koirat ja pororekien perään köytetyt johtajaporot. Kahden tai kolmen poron vetämä reki liukuu kevyesti tundralla ja sen perään sidottu johtajaporo houkuttelee muun tokan peräänsä.

Porojen teurastuksesta ja taljojen käsittelystä

Poronhoitolaissa määrätään, että poronhoitajat saavat palkkaa porojen määrän lisäämisestä. Lähialueen ihmisten tarpeisiin teurastetaan noin 200 poroa vuosittain. Yrityksen tokka on nimitetty valtiolliseksi siitostokaksi. Valtion tuki edellyttää, että yritys myy vuosittain 200 siitosporoa muille 'paliskunnille'.

Siitosporojen sukupuusta on pidettävä kirjaa. Jokaisen vasan emä on tunnettava, jonka vuoksi poroille laitetaan etäluettavat muovipiltat (RFID).

Siitoseläinkauppaa tehdään keväällä. Haasteena on, että yritys haluaa myydä urosporoja, mutta ostajat haluavat naaraita. Tämä herättää keskustelua kaupanteossa. Hinnasta taas ei tarvitse keskustella: valtion tukiehdoissa määrätään, että porot myydään eloon kiinteällä hinnalla.

Ensin otetaan talteen arvokkaimmat osat eli koipinahat. Paikallisten mukaan kymmenen koipinahan erästä maksetaan 8000–12000 ruplaa väristä riippuen (noin 10 €/koipi).  Alueen pääkaupungissa Jakutskissa niistä tehdään karvasaappaita. Paikalliset pitävät niitä lämpimimpänä mahdollisena jalkineena ja maksavat niistä noin 400 €/pari.

Porot teurastetaan erotuspaikalla. Porot halvaannutetaan Suomessa kielletyllä niskapistomenetelmällä ennen verenlaskua. Mitään rakenteita teurastuksen suorittamiseen ei käytetä, vaan nylky ja suolistus tehdään maassa. Ruhot jäätyvät ulkona nopeasti. Liha päätyy pääasiassa neljännesruhoittain kyläläisten tai lähimmän kaupungin asukkaiden käyttöön.

Vaikka porot ovat korkeita, on niiden teuraspainot verrattavissa suomalaisiin poroihin. Esimerkiksi teurashärän tyypillinen paino jää vähän alle 70 kilon. Vasateurastuksen puuttuessa vasojen painot arvioidaan teuraspainojen sijaan elopainoina. Keskimääräinen vasa painaa kuulemma 50 kg, eli teuraspainona noin 25 kg.

Poronliha on Pohjois-Venäjällä kaikkein halvinta lihaa. Paikalliset kuuntelivat kateellisina hintoja, joita suomalainen kuluttaja maksaa kaupassa poronlihasta. Fileistä ei juuri kukaan ollut kuullutkaan, arvostetuin ruhonosa oli rinta.

Porontaljoille yrityksellä ei ollut kauppoja. Sen sijaan koipinahat vietiin lähes käsistä. Verisarven keruusta on luovuttu jo vuosia sitten.

Poronhoidon tulevaisuus

Vaikka poromiesten työetuja pidetään hyvinä, on uusien työntekijöiden löytäminen raskaaseen ammattiin silti vaikeaa. Työn houkuttavuutta nuorten miesten keskuudessa alentaa myös sen mukanaan tuomat haasteet työn ja perhe-elämän yhdistämiseen. Alueen yleinen ongelma on nuorten naisten hakeutuminen kaupunkeihin mukavuuksien pariin. Vahvat sukupuoliroolit vaikeuttavat nuorten naisten toimimista itsenäisinä poronhoitajina.

Suomalaisten poronhoidon harjoittaminen tunnetaan Naiban kylässä ja sitä arvostetaan suuresti. Suomalaisten panostaminen poronhoitoon ja sen koulutuksen kehittämiseen tuo uskoa tulevaisuuteen myös naapurissa. Suomessa on tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, joka voi houkutella nuoria alalle kansainvälisesti. Esimerkiksi Poropeda-hankkeen Virtuaaliteurastamon selvä viesti kaikille nuorille on – poronhoidolla on tulevaisuutta!

TANKILLA NAIBAAN

Naiba on kalastuksesta ja poronhoidosta elantonsa saava kylä, jossa asuu vakituisesti noin 80 henkeä. Kylän virallinen asukasluku on kuitenkin tätä korkeampi, 522 henkeä (Wikipedia), sillä osa kylän asukkaista työskentelee ja asuu osittain myös kaupungeissa Naiban ulkopuolella. Lähin kaupunki on Naibasta linnuntietä 112 km päässä sijaitseva noin 5 000 asukkaan Tiksi. Kylässä on peruskoulu, jossa on peräti 48 oppilasta.

Naiban saavuttaminen tuntuu länsimaisen liikkumisen näkökulmasta vaikealta. Sulan maan aikaan kylään pääsee Jäämeren kautta. Varsinaisen sataman puuttuminen kuitenkin rajoittaa saapuvien alusten kokoa. Kun Naibaa ympäröivä tundra ja joet jäätyvät lokakuussa sinne pääsee Tiksistä teloilla varustetuilla miehistönkuljetusvaunuilla. 140 kilometrin mittainen matka kestää, säästä riippuen, noin 12 tuntia. Jäätie Naibasta Tiksiin avataan joulukuussa ja se on kuljettavissa toukokuulle asti.

Vaikka alue on todella harvaan asuttua, niin Naiban kylässä talot on rakennettu vieri viereen joen rantaan. Kylän lämpölaitos tuottaa niihin kaukolämpöä. 50 asteeseen kiristyvä pakkanen ja pitkä talvi nostavat laitoksen kuluttaman öljymäärän korkeaksi. Viemäriverkostoa Naybassa ei ole, vaan huusit reunustavat kylän raittia. Sähköä tuottaa diesel- aggregaatti. Internetyhteys Naibassa on kylän asukkaiden harrastus-, virkistys- ja kulttuuritoimintaan tarkoitetulla monitoimitalolla. Kylässä ei myydä alkoholia, sillä sen tuominen koko alueelle on kielletty.

Naiban asukkaat ovat evenejä, joilla on oma kieli ja kulttuuri. Evenin kielen pelätään katoavan venäjän ja sahan kielen vaikutuksesta.

'Me [naibalaiset] asumme kaukana kaikesta, mutta täällä on kaikki se mitä tarvitsemme; tundra ja sen järvet ja joet ovat meidän supermarkettimme.'

Karoliina Majuri

Karoliina työskentelee asiantuntijana Lapin amkissa. Opetti Naibassa, mikä on file ja millaista hintaa siitä voisi Moskovassa pyytää. Heti valmiina lähtemään uudelleen Siperiaan, koska aina se kotiolot voittaa.

Kirsi Muuttoranta

Kirsi työskentelee lehtorina Lapin amkissa, Sallan etätyökeskittymässä. Jos sitten joku ei satu ehdottamaan eläimellistä matkaa, mieluiten ihan minne vain.

FATE-projektissa Lapin ja Jakutskin yliopistot kehittävät paikallistason elinkeinoja arktisilla alueilla. Lapin ammattikorkeakoulu on osallistunut kehitystyöhön, ja tutustunut eveniläiseen poronhoitoon Lapin yliopiston Florian Stammlerin ja Aitaliina Ivanovan mukana syksyllä 2021.

Artikkeli on kirjoitettu osana Lapin ELY-keskuksen Maaseuturahastosta rahoittamaa Taljat rahaksi -hanketta, sekä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ESR-rahoitteista Porotalouden pedagogiset ratkaisut (POROPEDA) -hanketta



5.4.2022

PÄÄTTÄJÄN PAIKALLA - SEPPO KYYHKYNEN

Juttusarjassa esitellään paliskuntain yhdistyksen hallituksen jäseniä

Seppo Kyyhkynen, 59 v.

  • Toiminut Sallan merkkipiiriin kuuluvan Hirvasniemen paliskunnan poroisäntänä vuodesta 2019 lähtien
  • Ensimmäistä kertaa Py:n hallituksessa
  • Kotoisin Kemijärven Soppelan kylästä, asuu nykyisin Kostamossa
  • Ollut jo lapsena mukana porotöissä

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Sannamari Kyyhkynen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Soppelan kylästä se alkoi.
– Äidillä ja hänen suvussaan lähes kaikilla oli poroja. Ensimmäiset porokyydit 4–5-vuotiaana ovat jääneet mieleen, niistä se into poronhoitoon syntyi. Silloin vielä liikuttiin ihan yleisesti poroilla paikasta toiseen, Kyyhkynen muistelee.

Poronhoito on ollut osana Seppo Kyyhkysen elämää taaperosta lähtien. 35-vuotiaana sai metsuriuus väistyä pääammattina, kun kotitilalla tehtiin sukupolvenvaihdos.
– Jotta tällä ammatilla voi elättää itsensä, poroja täytyy olla tietty määrä. Lapsuuden into ei ole hävinnyt minnekään ja sitä kyllä tarvitaan nykyäänkin, koska tämä on kovaa työtä.

Kostamon kylässä asuva Kyyhkynen siirsi porokarjansa paliskunnan eteläosiin noin 15 vuotta sitten, jonka jälkeen päivittäisen työmatkan pituudeksi on muodostunut 45 kilometriä yhteen suuntaan.
– Kuljen työmaalle joka päivä lokakuusta vappuun asti. Paliskunnan eteläpuoli on mielestäni hyvä paikka poroille, koska siellä on vain vähän asutusta.

Hallituksessa näkökulma laajenee

Paliskuntain yhdistyksen toimintaa hallitsi viime vuonna porotuholakiin syventyminen.
– Vaikka korvaukset eivät kattaneet kuin osan tuhoista, niin hyvä että saatiin edes jotakin. Tiedän kyllä myös, että pettyneitäkin on paljon, hän toteaa.

Tiedot pettymyksistä, onnistumisista ja muista ajankohtaisista poronhoitoon liittyvistä asioista tulevat esille Py:n hallituksen kokouksissa.
– Hallituksessa käsitellään koko poronhoitoalueen asioita, mikä on erittäin kiinnostavaa. Poronhoitoalueen eteläosissa toimitaan monessa asiassa hieman eri tavoin kuin pohjoispuolella, mutta loppujen lopuksihan paimennettava eläin on kummallakin alueella sama.

Porotuholakia sovellettiin vuodenvaihteessa ensimmäistä kertaa. Ilmaston muuttumisesta johtuen katastrofaalisia poronhoitovuosia on suurella todennäköisyydellä odotettavissa tulevaisuudessakin. Seppo Kyyhkynen on huomannut yllättävien sääilmiöiden lisääntyneen vuosi vuodelta.
– Äkkinäisiä säänmuutoksia tapahtuu niin kesällä kuin talvella. Tuuli voi yllättää hetkessä ja sateita tulee eri tavoin kuin parikymmentä vuotta sitten. Lähijärvi jäätyi ennen joka vuosi ennen lumentuloa, jolloin päästiin luistelemaan mustalle, sileälle jäälle. Sellaista ei ole nähty 30 vuoteen. Nyt maa ei välttämättä jäädy syksyllä, jolloin lumi sataa sulaan maahan. Maan homehtuessa poro lähtee kulkemaan, se ei ala homemaata kaivamaan. Talvi on myös lyhentynyt entisistä ajoista, suunta on huono.

Ilmastonmuutosta ei hetkessä pysäytetä Paliskunnan yhdistyksen päätöksillä, mutta moniin ilmiöihin voidaan yrittää vaikuttaa varsin nopeastikin. Sellaisia ovat muun muassa peto- ja maankäyttöasiat.
– Kun meidän paliskuntaan alettiin suunnitella tuulivoimapuistoa, eteen tuli paljon uusia asioita, jotka eivät liity suoraan varsinaiseen poronhoitoon. Paliskunnilla ei ole yhtenäistä linjaa esimerkiksi korvauksista. Palkinen on paljolti yksin kunkin tuulivoimahankkeen edessä. Tällaisiin tilanteisiin valmentautumista olisi hyvä lisätä.

Kuinka jaksaa poromies?

Jotta poronhoitoa olisi tulevaisuudessakin, nuoria, alalle tulevia poronhoitajia tulisi Seppo Kyyhkysen mielestä tukea.
– Alkuvaiheessa, kun joudutaan ostamaan porokarjoja ja erilaisia vehkeitä, voi jaksaminen alkaa hiipua. Velat ovat kovat samaan aikaan kun perustetaan perhe ja yritetään rakentaa tulevaisuutta. Yleensä poromieheltä tiedustellaan, että miten ne porot jaksavat, kun voisi kysyä samalla, kuinka poromies jaksaa.

1.4.2022

PORONHOIDON TOIMINTAEDELLYTYKSET ON SÄILYTETTÄVÄ

Korkein hallinto-oikeus antoi tammikuussa kaksi ennakkopäätöstä liittyen Kuusamon Maaningan tuulivoimahankkeeseen. Hankkeen toteuttamista on aiemmin puitu Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa.

--- Teksti: Sanna Hast. Kuva: Vilma Sanksenaho ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Hanke sijoittuu kokonaisuudessaan Tolvan paliskunnan keskeiselle vasoma-alueelle. Valituksen alla olivat osayleiskaava, joka olisi mahdollistanut 54 tuulivoimalan rakentamisen, sekä vaihemaakuntakaava, jossa kyseinen alue on määritelty tuulivoimaloiden rakentamisen alueeksi. Tolvan paliskunta vastustaa hanketta, koska se sijoittuu paliskunnan ainoille jäljellä oleville rauhallisille vasonta- ja laidunalueille. Toteutuessaan hanke tulisi tuhoamaan koko paliskunnan poronhoidon kestävää järjestämistä.

Yleiskaavaa koskevassa KHO-päätöksessä todetaan, että kaavan perusteena olevat selvitykset, eritoten ympäristövaikutusten arviointi (YVA), osoittavat kaavan merkittävän kielteiset vaikutukset Tolvan paliskunnan poronhoidolle. Näille ei kaavassa esitetty lievennyskeinoja. Kaava ei siten turvaa poronhoidon toimintaedellytysten turvaamisen lakisääteisiä velvollisuuksia. Kaava kumottiin lainvastaisena ensin Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa, mikä nyt KHO:ssa vahvistettiin. KHO-päätös yleiskaavaa koskien on tulevaa oikeuskäytäntöä linjaava vuosikirjapäätös.

Kaava oli lainvastainen

Tolvan asiaa ajanut varatuomari Joni Ylänkö arvioi päätöksen menneen odotetusti.
– Maakuntakaava ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet asettavat alemmille kaavoille tiettyjä vaatimuksia: muun muassa sen, että poronhoidon elinkeinoasema on turvattava. Yleiskaavan tehtävä on osoittaa minne ja millä edellytyksillä tuulivoima konkreettisesti rakennetaan ja miten samalla poronhoidon edellytykset alueella tuulivoimasta huolimatta turvataan. Sitä ei ollut tässä tapauksessa selvitetty riittävällä tavalla, tämä teki osayleiskaavasta lainvastaisen.

Tuulivoima-alueet ja meneillään olevat hankkeet poronhoitoalueella.

KHO:n ennakkopäätös on merkittävä, sillä se osoittaa, että vaatimukset poronhoidon toimintaedellytysten säilyttämisestä koskevat koko poronhoitoaluetta. Ylängön mukaan tässä tapauksessa merkittävää on myös se, että 'KHO tunnusti vasoma-alueen merkityksen poronhoidolle. Kyseessä on pinta-alallisesti pieni paliskunta, jonka käytännössä ainoalle vasoma-alueelle oltiin rakentamassa voimaloita. Oli selvää, että sinne rakentaminen olisi alueen poronhoidolle kuolinisku.'

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaavoja ja maankäyttöhankkeita suunniteltaessa vaikutukset kyseisen paliskunnan poronhoitoon on aidosti selvitettävä ja kohtuuttomat haitalliset vaikutukset on kyettävä lieventämään tai korvaamaan. Alueiden yksityiskohtaisempaa käyttöä ohjaavien kaavojen on perustuttava todellisiin ja riittäviin poronhoitoa koskeviin selvityksiin.

Vaihemaakuntakaavaa koskeva KHO -päätös puolestaan osoittaa, että tuulivoimaa on poronhoitoalueelle edelleen mahdollista rakentaa. Ehkä myös Tolvan paliskunnan alueelle, mutta ei kumotun yleiskaavan esittämällä tavalla. Maakuntakaavoissa seudullisesti merkittävien tuulivoimala-alueiden osoittamisen tarkoitus on mahdollistaa tuulivoiman rakentamista, mutta samalla on kyettävä turvaamaan poronhoidon harjoittamisen edellytykset. Tuulivoimaa poronhoitoalueelle suunniteltaessa on siis mitä konkreettisimmin kyse poronhoidon ja toisaalta energiantuotannon yhteensovittamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa tuulivoimasta poronhoidolle koituvien vaikutusten selvittämistä aidosti ja aina hanke- ja paliskuntakohtaisesti.

KHO-päätökset lähettävät vahvan viestin alueiden käytön suunnittelijoille ja hanketoimijoille: poronhoitoa ei voi suunnitelmia laatiessa sivuuttaa.

Samaan aikaan Norjassa

Kuusamossa on haikailtu Maaningan hankkeen perään, sillä sen mukana luvatut kiinteistöverotulot jäivät toistaiseksi saamatta. Ehkä hanketta suunnittelevaa yhtiötä tai kuusamolaisia maanomistajia harmittaisi kuitenkin vielä enemmän, jos voimalat todettaisiin laittomiksi vasta sen jälkeen, kun ne ovat jo toiminnassa. Norjassa korkein oikeus nimittäin katsoi viime lokakuussa, että kaksi suurta maatuulivoimapuistoa Fosenin niemimaalla haittaavat poronhoitoa. Korkein oikeus linjasi voimala-alueiden rakentamisen ja käytön jatkamisen laittomaksi. Toistaiseksi ei vielä tiedetä, miten Norjan öljy- ja energiaministeriössä asian kanssa edetään, mutta yhtä kaikki: 151 tuulivoimalaa töröttää laittomasti porolaitumilla. (HS 11.10.21; Arctic today 2.11.21.)

Poronhoito on vuosisatoja vanha elinkeino pohjoisessa ja se on historiallisesti aina saanut väistyä muiden maankäyttäjien levittäytymisen tieltä. Poronhoito kamppailee kapenevasta elintilasta, ilmastonmuutoksen myötä epävakaisemmiksi muuttuvissa luonnonolosuhteissa – tämän lisäksi sen näkökulma ilmastopoliittisissa tavoitteissa sekä luonnonvarahankkeita edistettäessä pyritään sivuuttamaan. Väistyminen näyttää tulleen tiensä päähän, kun poronhoitajat ympäri Pohjoismaita käyvät oikeustaistoihin tuulimyllyjä vastaan.

KHO-päätökset:

Maaningan tuulivoimaosayleiskaavaa koskeva päätös (KHO:2022:12)
Vaihemaakuntakaavaa koskeva päätös (KHO:2022:11)

Lehtiviitteet:

’Kaksi tuulipuistoa haittaa saamelaisten poronhoitoa, Norjan korkein oikeus linjasi’, Helsingin sanomat HS 11.10.2021
‘The future is unclear for Norway wind turbines ruled a threat to Sámi reindeer herder’s rights’, Arctic today, Reuters 2.11.2021

Suositut julkaisut

Poroista muualla

Lapland above ordinary.
Poroaiheisia artikkeleita


Poro-aiheisia blogipostauksia
Poropostauksia Blogit.fi


Blogi: Mikko Jokinen
Lapissa tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä


Blogi: Deliporo.fi
Deliporon blogipostit


Blogi: Kujalan porotila
Son moro sano poro


Paloma-projektin blogit - Kuusamo
Paloma-projekti


Tapio Nykänen - Antroblogi 2016.
Poro syntipukkina


Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaartinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Blogi-arkisto