PORONLIHA ON LAPIN RUOKALISTAN JALOKIVI

Kai sen voisi nimisuojamerkinnälläkin osoittaa?

--- Teksti: Matti Särkelä. Kuva: Vilma Sanaksenaho ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Nimisuojahankkeessa haastateltiin kuluneena syksynä 31 poronhoitoalueen ravintoloiden keittiömestaria. Heiltä kysyttiin poronlihan käytöstä, sen alkuperän merkityksestä ja poronlihaan liittyvien nimisuojien tunnettuudesta.

Kaikki haastatellut keittiömestarit kertoivat ravintolansa käyttävän poronlihaa. 39 % sanoi käyttävänsä sitä erittäin paljon ja 52 % paljon. Perusteena käyttämiselle oli matkailijoiden kova halu saada poronlihaa, sillä he ymmärtävät pororuokien kuuluvan Lappiin ja pohjoiseen alueeseen. Matkailijat pitävät hyvin suuressa arvossa paikallisesti tuotettua poronlihaa.

Keittiömestareista 55 % kertoi, että lihan alkuperällä on joko erittäin suuri tai tärkeä merkitys asiakkaille. Vastaajista 39 % raportoi, että tämä ilmiö on lisääntymään päin. Poronlihaa syödään kuulemma pohjoisessa, koska sitä ei maailmalla saa ja sitä pidetään sen vuoksi eksoottisena. Pohjoinen on poroaluetta ja matkailijat haluavat nähdä, kuulla ja maistaa perinteikästä poroa.

Haastateltavien mukaan, on myös huomattu, että poronliha osataan valmistaa täällä sen kotiseudulla ammattitaitoisesti ja asiakkaat tietävät sen.

Keittiömestarit kertoivat asiakkaiden mielestä poronlihan olevan suutuntumaltaan pehmeää, mehevää, mureaa, maukasta ja suussa sulavaa. Joku mainitsi, että poronliha on myös joidenkin mielestä tarpeeksi mietoa, vaikka riistanmakuinen onkin, minkä vuoksi se käy melkein kaikille. Joissakin maissa kulttuuriset seikat estävät poronlihan syömisen. Näiden kulttuurien edustajat syövät ulkomaillakin usein oman maansa ruokia. Poronlihakielteiset ruokakulttuuriasiat asiat voivat myös liittyä jouluun tai ylipäänsä Petteri Punakuonoon.

77 % keittiömestareista kertoi poronlihan käytön tulevaisuuden näkymien olevan hyvät ravintolassaan. Moni kertoi poronlihan olevan Lapin ruokalistan ykköstuote: jotkut aikoivat pitää sen listallaan ikuisesti. Huolta herätti paikallisten pientoimijoiden kyky tarjota lihaa riittävästi ja tehdä tuotekehitystyötä ravintoloiden tarpeita silmällä pitäen.

Joku lausahti, että ensimmäinen paikka, jossa turisti ei Lapissa poroa kohtaa, on hotellin aamiaispöytä. Sinnekin pitäisi tuotekehityksen kautta saada poronlihaa tarjolle.

35 % vastaajista piti suurimpana kielteisenä tekijänä poronlihan korkeaa hintaa. Toisaalta osa vastaajista sanoi, että kun heidän rahansa menevät suoraan paikallisille pientoimijoille ilman välikäsiä, he kokevat jopa olevansa vastuussa siitä, että poroperheet pärjäävät perinteisessä ammatissaan. Hinnoille on löydetty jokin ratkaisu.

Muina kielteisinä tekijöinä mainittiin ruokatrendien muutokset (lihansyönnin väheneminen, lihansyönnin suhde kestävään kehitykseen) ja venäläisen poronlihan sekoittumisen uhka. Haastatelluista 23 % ei nimennyt mitään kielteistä tekijää.

Se mainittiin, että poronhoitajien täytyy pitää huolta siitä, miten he tuovat poroelinkeinoa esille, mikä heidän imagonsa on ja siitä, mitkä ovat heidän omat jälkensä maastossa ja luonnossa.

PORONLIHAN NIMISUOJA

Mitä tuli kysymyksiin poronlihan nimisuojista, vastaukset paljastivat melkoisen suuren tietämättömyyden EU:n nimisuojista.

81 % tunnusti aika lailla heti kättelyssä, että heidän ja henkilökunnan tiedot asiasta ovat vähäiset. Hyvä kun Feta-juusto ja Parman kinkku olivat jollain tavoin heidän mielikuvissaan liitetty nimisuoja-asiaan.

Kun asiaan oli haastattelun yhteydessä perehdytty, 71 % ilmoitti olevansa halukas laittamaan nimisuojamaininnan ruokalistalleen. Vastaajat kysyivät, miten merkinnän voi heidän ruokalistalleen laittaa ilman, että se sotkee olemassa olevan ruokalistan toteuttamistapaa.

- Vaikka ruokalistamme ovat hyvin pelkistettyjä ilman mainintoja gluteenista, laktoosista yms. jotka salihenkilökunta kertoo asiakkaille, poro ja sen liha on niin keskeinen asia Lapissa, ruokalistamme jalokivi, että maininnan voisi kyllä listalle laittaa.

Lopuksi tiedusteltiin minkälaista apua ja tietoa ravintola-alan ammattilaiset tarvitsisivat nimisuojista ja ruokalistatoteuttamiseen liittyvistä asioista.

Noin puolet vastaajista toivoi saavansa käyttöönsä selkeän, vaikka kirjallisen ohjeen tai infopaketin merkinnän käytöstä ravintolamaailmassa. Osa kertoi tarvitsevansa myös lisää yleistietoa porosta, sen historiasta ja poronhoitoon liittyvästä elämästä. Myös kieliversiot näistä otettaisiin hyvin vastaan.

Lue lisää

TALVEN 2021–2022 LUMI- JA KAIVUOLOSUHTEET JA NIIDEN VAIKUTUKSET PORONHOITOON

Suurimmassa osassa mittauspisteitä todettiin lumen pohjakerroksen olevan erittäin kova ja jäinen. Kuva A-J Pekkarinen.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemän selvityksen mukaan porojen laidunolosuhteet olivat poikkeukselliset Luoteis-Lapissa sekä osissa Pohjois- ja Keski-Lappia talvella 2021–2022. Näillä alueilla alkutalvesta sulaan maahan satanut lumi jäätyi kovaksi kerrokseksi laitumille ja vaikeutti merkittävästi porojen ravinnonhankintaa lähes koko talven. Lisäksi lumen alla laidunkasvillisuudessa esiintyi terveydelle haitallisia hometoksiineja.

--- Teksti: Jouko Kumpula, Sari Rämö, Jukka Siitari, Leena Holkeri, Antti-Juhani Pekkarinen ja Jukka Tauriainen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Talvi 2021–2022 alkoi poronhoidolle huolestuttavilla ennusmerkeillä, sillä jo lokakuun puolivälin jälkeen jäätymättömään maahan satoi märkä ja paksu lumipeite, joka kattoi erityisesti poronhoitoalueen pohjois- ja luoteisosat jäätyen kovaksi lumi- ja jääkerrokseksi laitumille. Heti alkutalvesta monista alueen paliskunnista alkoi kantautua huolestuttavia viestejä vaikeista laidunolosuhteista, porojen epätavallisesta liikehdinnästä ja vaeltamisesta. Maa- ja metsätalousministeriötä tiedotettiin alkutalvella tilanteesta ja se teki 1.3.2022 päätöksen porovahinkolaissa tarkoitetun selvityksen tekemisestä. Luken tehtävänä oli selvittää, ovatko lumi- ja kaivuolosuhteet olleet poikkeukselliset talvella 2021–2022, onko niiden johdosta aiheutunut olennaisia tuhoksi luettavia haittavaikutuksia poronhoidolle ja minkä paliskuntien alueilla niitä mahdollisesti on aiheutunut.

Lumi- ja kaivuolosuhteiden mittausta Talkkunapäällä Lapin paliskunnassa. Kuva A-J Pekkarinen.

Selvitysmenetelmät

Luke aloitti selvityksen laatimisen maaliskuussa 2022 tehden 11 paliskunnassa lumi- ja kaivuolosuhteiden mittauksia. Tehtyjä lumen paksuuden, kovuuden ja tiheyden mittauksia verrattiin vastaaviin mittauksiin ns. tavanomaisena kevättalvena 2008 ja olosuhteiltaan vaikeana kevättalvena 2020. Tutkituilta mittausaloilta kerättiin myös porojen ravintokasveja, joista analysoitiin Luken laboratoriossa ensimmäisen kerran Suomessa 33 eri hometoksiinin esiintymistä. Tämän lisäksi Ilmatieteen laitoksen 10 x 10 km:n hila-aineistojen avulla selvitettiin, miten talven 2021–2022 sää- ja lumiolosuhteet kehittyivät poronhoitoalueella ja poikkeavatko ne ns. talvien 2009–2019 keskimääräisistä olosuhteista. Lisäksi selvitettiin paliskuntien ALV-kirjanpidon perusteella, poikkeavatko poronhoitovuoden 2021–2022 ruokinta- ja hoitokustannukset aikaisempien viiden vuoden vastaavista kustannuksista eri alueilla.

Maastomittauksissa lumipeite erittäin kova ja jäinen

Maastomittausten perusteella lumen paksuus ja tiheys maaliskuussa 2022 eivät oleellisesti poikenneet ns. normaalin kevättalven 2008 vastaavista arvoista vertailut mahdollistavissa neljässä paliskunnassa. Myöskään Ilmatieteen laitoksen hila-aineistojen perusteella lumen syvyys laajemmin poronhoitoalueella talvella 2021–2022 ei poikennut systemaattisesti pidempiaikaisista keskiarvoista. Sen sijaan lumipeitteen keskimääräiset kovuudet olivat maastomittausten perusteella selvästi korkeampia kevättalvella 2022 kuin kevättalvella 2008. Erityisesti lumen pohjakerros oli kevättalvella 2022 mitatuissa 11 paliskunnassa erittäin kova, sillä 87 mittauspisteessä tutkitusta 165 pisteestä lumen pohjakerroksen kovuus ylitti 5000 g/cm2 (taulukko 1). Yhteensä 154 mittauspisteessä lumen pohjakerroksen havaittiin olevan ainakin osittain jäässä tai maan pinnalla oli jääkerros.

Taulukko 1. Kovien lumi- ja jääkerrosten sekä rakeisen jääkerroksen esiintyminen lumen pohjakerroksessa ja pohjassa tutkituissa mittauspisteissä.

Laidunkasveista löydettiin homemyrkkyjä

Laitumilta kerätyistä poron ravintokasvinäytteiden analyyseissä löydetiin nyt ensimmäistä kertaa ihmisille ja eläimille haitallisia homemyrkkyjä eli -toksiineja. Korkeimmat pitoisuudet havaittiin Alternaria-sienten tuottamissa alternarioli- ja alternarioli monometyylieetteri -toksiineista, joita esiintyi verrattain korkeina pitoisuuksina kaikissa näytteissä (kuvat 1–3). 

Kuva 1. Alternaria-sienen tuottaman alternarioli-hometoksiinin esiintyminen näytealoilta kerätyissä kasvinäytteissä.

Kuva 2. Alternaria-sienen tuottaman alternarioli-monometyylieetteri-hometoksiinin esiintyminen näytealoilta kerätyissä kasvinäytteissä.

Kuva 3. Fusarium-sienen tuottaman zearalenoni-hometoksiinin esiintyminen näytealoilta kerätyissä kasvinäytteissä.

Viljoissa esiintyneet Alternaria-toksiinit on aikaisemmin yhdistetty ihmisillä ruokatorven syöpiin sekä Kiinassa että Afrikassa. Lisäksi alternarioli on aiheuttanut hiirien ihoon mm. turvotusta, ihomuutoksia ja tulehduksia eri pitoisuuksilla tehdyissä kokeissa. Kolmas pienempinä pitoisuuksina puolesta näytteitä löytynyt Fusarium-sienten tuottama hometoksiini oli zearalenoni. Tämä on estrogeeninkaltainen yhdiste, joka häiritsee eläinten lisääntymistä. Löydetyt toksiinit ovat todennäköisesti syntyneet kasvillisuuteen loppusyksyllä ja alkutalvella, jolloin maanpinnalla on ollut plusasteita ja runsaasti kosteutta kasvillisuuden peittävän paksun ja märän lumipeitteen alla. Näitä toksiineja on todennäköisesti esiintynyt vastaavan kaltaisina talvina myös aikaisemmin.

Poikkeuksellisten lumi- ja laidunolosuhteiden alueet

Ilmatieteen laitoksen tuottamissa lumen syvyyden ja lämpötilojen aineistoissa loka-marraskuun 2021 ajalta havaittiin, että poikkeuksellisen aikainen runsas, märän lumipeitteen sataminen ajoittuu jo lokakuun puoliväliin lähes koko poronhoitoalueella. Tätä seurasivat pakkaset, jotka aiheuttivat lumen jäätymisen lokakuun lopussa. Aineistosta dokumentoituvat myös marraskuun alun suojasäät vesisateineen ja lumen sulamisineen sekä tämän jälkeen tapahtunut lumen uudelleenjäätyminen pakkasten seurauksena. Marraskuun suojasäiden ja pakkasten jälkeen laitumille jäi Luoteis-Lapin sekä osalle Ylä-Lapin ja pohjoisen Keski-Lapin aluetta paksuhko jäinen lumikerros.

Poikkeuksellisten laidunolosuhteiden voidaan arvioida ulottuneen 19 paliskunnan alueelle Luoteis-Lapissa sekä osassa Ylä-Lappia ja pohjoista Keski-Lappia (kuva 4). Tämä alue voidaan jakaa kahteen erilaiseen alueeseen olosuhteiden vaikeuden mukaan. Kummallakin alueella laidunten kasvillisuuteen muodostui hometoksiineja. Muulla poronhoitoalueella laidunolosuhteet vaihtelivat, mutta näitä olosuhteita ja niiden vaikutuksia ei voida kokonaisuutena pitää poikkeuksellisina.

Kuva 4. Poronhoitoalueen jakaantuminen lumi, kaivu- ja ravinto-olosuhteiden mukaan kolmeen eri alueeseen talvella 2021–2022.

Poikkeusolosuhteiden vaikutukset poronhoitoon

Vaikeat lumi- ja kaivuolosuhteet yhdessä ravintokasveissa esiintyneiden hometoksiinien kanssa todennäköisesti heikensivät nopeasti jo alkutalvella luonnonlaitumilla laiduntavien porojen kuntoa ja terveyttä. Useat paliskunnat aloittivat porojen hätäruokinnan jo marraskuun aikana. Paliskunnista selvitystä varten kerätyt ALV-kirjanpidon mukaan lasketut kustannukset, eli käytännössä ostorehukustannukset olivat kummallakin poikkeuksellisten laidunolosuhteiden alueella selvästi korkeammat poronhoitovuotena 2021/2022 kuin vertailuajanjaksona 2016/2017–2020/2021 (taulukko 2). Muualla poronhoitoalueella vastaavat menot olivat kuitenkin jopa hieman pienemmät kuin vertailujaksolla keskimäärin. Kun rehujen hintamuutosten vaikutus poistettiin, havaittiin myös samansuuntainen lisäruokintakulujen muutos kuin nimellisin hinnoin tehdyssä tarkastelussa.

Taulukko 2. Selvityksessä määritettyjen alueiden 1, 2 ja 3 (ks. kuva 4) arvonlisäverokanta 14:n mukaiset menot vuosina 2016/2017–2020/2021 ja 2021/2022. Reaaliset kustannukset on esitetty vuoden 2021/2022 rahassa (€). Aineisto Paliskunnat.

Talven 2021–2022 ylimääräiset ruokinta- ja hoitokulut rasittivat porotaloutta ja heikentävät sen kannattavuutta monissa paliskunnissa. Tehostetusta ruokinnasta huolimatta useat paliskunnat ilmoittivat porojen kunnon olevan kuitenkin heikon ja poroja menehtyneen. Porokuolemien määrää ei kuitenkaan selvitetty tässä työssä, vaan niitä arvioidaan myöhemmin Lapin ELY-keskuksen toimesta. On ilmeistä, että useissa paliskunnissa koetut siitosporojen menetykset ja vasatuoton putoaminen pudottavat poronhoidon teurasmääriä, tuloja ja kannattavuutta poronhoitovuotena 2022–2023. Näillä menetyksillä ja tappioilla on myös pidempiaikaisia vaikutuksia. Tilannetta pahentaa se, että monissa näistä paliskunnista koettiin myös talvella 2019–2020 merkittäviä menetyksiä ja tappioita.

Kiitokset

Raportin tekijät kiittävät maastomittauksiin ja aineistojen käsittelyyn osallistuneita Luken työntekijöitä. Paliskuntia kiitämme avusta maastomittausten toteuttamisessa ja ALV-raporttien kokoamisessa ja lähettämisessä. Kiitämme myös Ilmatieteen laitosta hila-aineistojensa kokoamisesta ja lähettämisestä selvitystyötä varten.

Viite: Kumpula, J., Rämö, S., Siitari, J., Holkeri, L., Pekkarinen, A.-J. ja Tauriainen, J. 2022. Talven 2021–2022 lumi- ja kaivuolosuhteet ja niiden vaikutukset poronhoitoon. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 71/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 58 s.
https://jukuri.luke.fi/handle/10024/552174

Lue lisää

TALJOJEN KUIVAUSTA MASSATUOTANTONA

Kuivaustelineen taljakehikkoja. Kuva: Karoliina Majuri.

Haluatko kuivata isompia määriä taljoja, mutta seinät loppuvat kesken? Tekaise ennen teuraskauden alkua näppärä taljojenkuivausteline, jossa kuivuu useampia taljoja pienessä tilassa. Telinettä on myös mahdollista siirtää tarpeen mukaan. Tarvitset kuormalavan, vaneria, lautaa, lankkua, ruuveja ja nauloja.

--- Teksti: Mari Ronkainen. Kuva: Tarja Konstig ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2022.

Taljat rahaksi -hankkeessa testattiin kahta versiota telineestä: toinen oli täytetty tiiviisti eli kaikkiin 14 kehikkoon oli kiinnitetty talja, toinen väljemmin kiinnittämällä talja vain joka toiseen kehikkoon.

Kuivausteline väljällä täytöllä. Kuva: Janne Mustonen.

Telineeseen kuuluu vanerista tehty katos, joka estää taljojen kastumisen. Taljat kuivuivat kummassakin telineessä moitteetta. Pikkulinnut eivät mahdu väleihin putsaamaan taljoja. Näin ollen linnut eivät myöskään pääse ulostamaan taljojen päälle ja levittämään mikrobeja. Mahdolliset lihakappaleet saa kuivana vedettyä suhteellisen helposti pois käsin, mutta helpompaa on poistaa ne taljasta ennen kuivausta. Riittävällä taljan auki nylkemisellä ja rauhallisella taljanvedolla taljaan ei jää käytännössä lainkaan lihaa kiinni. Nahkapuolesta ei tule yhtä valkoinen kuin seinällä kuivatessa, kun auringon valo ei pääse vaalentamaan nahkaa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta taljan laatuun.

Testauksessa huomatut kehitysideat

Kuivauskehikossa voisi olla lisää poikittaisia vanereita useamman kiinnityskohdan saamiseksi. Kiinnittäminen riittävän useasta kohtaa on taljan muodon ja kuivumisen onnistumisen kannalta tärkeää, jotta reunat eivät käpristy eivätkä houkuttele tuholaisia. Kehikoiden asettaminen telineeseen on hieman haastavaa. Telineen hahlot, joihin kehikko tulee, saisivat olla hieman suuremmat.

Telineen julkisivu mitoilla. Kuva: Korpihumu Oy.

Kehikon osat. Kuva: Korpihumu Oy.

Taljatelineen kaikki piirustukset ja tarvikeluettelo ovat saatavilla osoitteessa: www.lapinamk.fi/porontaljat

Seuraa hanketta myös somessa, Facebook-ryhmässä Porontaljat sekä Instagram-tililtä porontaljat_.

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoululla.

Lue lisää

POROJEN KASTROINTIKIPU JA HYVINVOINTI

Suomessa kastroidaan vuosittain noin 2500–4000 poroa, joista lähes kaikki ilman kivunlievitystä.

--- Teksti: Hanna Nurmi. Kuva: Tarja Konstig ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2022.

Tutkimustietoa poron kastraatiokivusta ja kivunlievityksestä ei ole aiemmin ollut olemassa. Tiedämme muilla märehtijöillä tehtyihin tutkimuksiin perustuen, että kastraatio eri tavoin suoritettuna on selkeästi kivulias toimenpide.

Eläinten kipua voidaan tutkia monin tavoin, kuten rekisteröimällä niiden käyttäytymistä ja mittaamalla esimerkiksi ruumiinlämpöä, liikettä tai erilaisten stressiä ilmentävien aineiden pitoisuuksia elimistössä. Tällä hetkellä poron kastraatio purupihdein osaavan henkilön tekemänä on eläinsuojelulainsäädännössämme ainoa sallittu tapa kuohita poro. Lisäksi tuore eläinten hyvinvointilakiehdotus esittää kivuliaiden toimenpiteiden sallimista vain kipulääkityille eläimille. Myös Paliskuntain yhdistys pitää poron hyvinvointiasioita tärkeänä ja Poroeläinlääkärit Ry. haluaa edistää porojen kivunlievityksen käyttöä. Eläinten kivunhoidolle on keskeistä, että eläimen kipu osataan tunnistaa, sen hoito ymmärretään tärkeäksi ja saatavilla on kivunhoitoon sopivia lääkkeitä.

Purupihdeillä suoritetun kastraation aiheuttaman kivun hoitovaihtoehdot ovat rauhoitus, paikallispuudutus sekä tulehduskipulääke jälkikivun hoitoon. Poro on puolivilli tuotantoeläin, jonka lääkitseminen ei ole ongelmatonta. Isoa osaa markkinoilla olevista lääkkeistämme ei ole tutkittu lainkaan porolla, vaan lääkkeitä käytetään kentällä soveltaen annoksia muilta märehtijöiltä, vaikka tiedetään lääkeaineiden farmakokinetiikassa, terapeuttisissa pitoisuuksissa ja haittavaikutuksissa olevan runsaasti lajikohtaisia eroja, jopa eri märehtijälajien välillä.

Poron rauhoittaminen ei ole ongelmatonta, se kärsii helposti liiallisesta lämmönnoususta tai -laskusta sekä hapenpuutteesta rauhoituksen alaisena. Lisäksi monia rauhoitusaineita tai herätettä ei ole edes hyväksytty tuotantoeläinkäyttöön, vaan näiden aineiden käytöstä seuraa ikuinen teurastuskielto. Paikallispuudutus poistaa eri eläinlajeilla tutkitusti kastraatiotoimenpiteen aiheuttamaa kipustressiä, mutta lisää merkittävästi toimenpiteen pituutta ja poron kiinnipitoaikaa. Markkinoilla olevien tulehduskipulääkkeiden toimivuudesta poroilla ei ole ollut tutkittua tietoa. Poron aineenvaihdunnan hidastuminen talviaikaan jopa 50 %:lla sekä sen herkkyys pyydystämisen, kiinnipitämisen, pelon, kivun tai jahtaamisen aiheuttamalle - jopa kuolemaan johtavalle - kiinnipitolihasrappeumalle tekevät osaltaan kivunhoidon ongelmanratkaisun haasteelliseksi.

Olemme selvittäneet Makera-rahoitteisen PORKAT - Poron kastraatiokipu ja hyvinvointi -hankkeen aikana sekä kliinisissä kenttäkokeissa että poroerotusolosuhteissa lääkitysvaihtoehtojen vaikutusta kastroitujen porojen hyvinvointiin. Hanke alkoi 1.1.2019 ja jatkuu tämän vuoden loppuun saakka. Samalla olemme kyselytutkimuksella selvittäneet suomalaisten poronhoitajien ja poroja hoitavien eläinlääkärien käsityksiä poron kokemasta kivusta ja poron kivunhoidon merkityksestä. Myöhemmin syksyllä on tarkoituksemme myös julkaista vapaasti kaikkien saataville porojen kastraatiokivunhoitoa käsittelevä opas.

Kyselytutkimuksesta kävi selkeästi ilmi, että poron hyvinvointi on erittäin tärkeä asia poronomistajille, ja että motivaatiota kipulääkitykseen on, mikäli lääkitys ei ole liian hankalasti toteutettavissa. Tulehduskipulääkkeen farmakokinetiikkaa koskevasta tutkimuksesta meillä on poroelinkeinolle hyviä uutisia. Pystyimme osoittamaan, että meloksikaami lääkeaineena toiminee hyvin porolla suun kautta annosteltuna, mikä tekee eläinten lääkitsemisen vaihtelevissa olosuhteissa kentällä helpoksi, kun poronomistaja voi itse antaa lääkkeen porolleen saatuaan eläinlääkäriltään reseptin. Poron terapeuttisesta pitoisuudesta (eli täysin oikeasta, tehokkaasta ja turvallisesta annoksesta) meillä ei toistaiseksi ole tutkimusdataa, mutta vertailtaessa muilla eläinlajeilla tehtyihin tutkimuksiin, yksi annos kipulääkettä saattaa vaikuttaa porolla 24–36 tuntia, ehkä jopa 2–3 vuorokautta. Voimme jo tässä vaiheessa sanoa, että tulehduskipulääkkeellä on todennäköisesti merkittävä rooli kastraation aiheuttaman jälkijomotuksen hoidossa, vaikka sillä ei ole juuri tehoa itse toimenpiteen aiheuttaman kivun poistossa, siis siemennuoran murskaamishetkellä.

Kastraatiokokeessa jaoimme 55 tutkimusporoa viiteen ryhmään, joista yksi ryhmä kastroitiin perinteisesti, toinen sai kipulääkkeen, kolmas puudutettiin, neljäs puudutettiin ja kipulääkittiin, ja viidettä pidettiin vain maassa kiinni paikoillaan, viidettä ryhmää ei siis kastroitu.

Poroilta mitattiin lämpö ryhmän toimenpiteen pituudesta riippuen 2–4 kertaa kokeen aikana ja jokaisen yksilön käyttäytyminen videoitiin. Poroilla oli lisäksi kaulassaan kiihtyvyysmittarit, jotka ajastettiin nauhoittamaan viikko ennen ja jälkeen kokeen. Tämän kokeen lisäksi varustimme Kemin-Sompion paliskunnan poromiesten suosiollisella myötävaikutuksella Naltion lokakuisessa erotuksessa 16 kastroitua hirvasta Ultracomin GPS-pannalla ja seurasimme niiden liikkeitä maastossa kolme viikkoa kastraation jälkeen. Puolet näistä poroista sai kipulääkkeen pistoksena, puolet kastroitiin perinteisesti ilman kipulääkityksiä.

Käytöstutkimuksen data käsiteltiin ja analysoitiin tilastollisesti. Tutkimuksen perusteella poro ilmentää kastraatiokipua saaliseläimelle ominaiseen tapaan niukasti: pidättämällä hengitystä ja sulkemalla sieraimet samalla tiukaksi viivaksi, sekä jännittämällä vatsalihaksensa. Ähkäisevä ääni, jonka poron vierellä oleva usein kuulee pihtien puristuessa siemennuoran ympäri ei ollut osa tutkimukseemme liittyvää poron lajityypillisiä kastraatiokäyttäytymispiirteitä selittävää etogrammia teknisten syiden vuoksi.

Kiinnipitostressi nostaa nopeasti porojen lämmöt hälytysrajalle, eikä puudutteelle riittänyt viiden minuutin odotusaika kunnon tehon aikaansaamiseksi. Odotamme puudutteen ja kipulääkkeen vaikutuksen näkymistä kiihtyvyysmittari- ja GPS-datassa, mutta näiden analysointi on vielä tätä kirjoittaessa kesken.

Puudutteen hyötyvaikutusta arvioitaessa meillä on hankala dilemma: kumpi on pahempi, kipu vai kiinnipitostressi? Poro stressaa myös uudelleen pyydystämisestä, mutta uskomme, että joissakin olosuhteissa voisi olla järkevää kipulääkitä ja puuduttaa kastroitava poro, ja antaa sen odottaa 20–30 minuuttia, sekä kastroida odotusajan jälkeen. Tämä voisi tulla kyseeseen esimerkiksi ihmiseen tottuneemmilla kesymmillä matkailuporoilla tai pienissä erotuksissa tai kotiaidoissa. Isossa syyserotuksessa tämä tuskin on toimiva ratkaisu poron hyvinvoinnin kannalta, vaan jälkikivun hoidon kipulääkkeellä on riitettävä, kunnes keksimme paremman tavan lievittää kipua tai jopa välttää kivulias toimenpide joissakin olosuhteissa.

Joka tapauksessa nykypäivän kuluttajan kasvavat odotukset eläintuotannon eettisyydestä asettavat paineita myös tämän ongelman ratkaisulle, ja toimivan kipulääkityksen löytyminen on näin ollen myös pitkälti elinkeinon edun mukaista. Emme halua myöskään kentälle säädöksiä, jotka eivät toimi tai joista ei ole todellista hyötyä eläimen hyvinvoinnille – te poromiehet olette edelleen avainasemassa omien eläintenne hyvinvoinnin toteuttamisessa.

Kiitos tutkimustamme tähän mennessä sponsoroineille: Makera, Mercedes Zachariassenin rahasto, Porotalouden kehittämissäätiö, Polarica, Kinnusen Mylly, Vetcare, FaunaPharma, Kinos ja P. Mutasen elokuvakonepaja. Iso kiitos kuuluu tietenkin myös Kemin-Sompion paliskunnalle ja isolle joukolle tutkimuksessa matkan varrella avustaneita henkilöitä.

Lue lisää

MITÄ PALISKUNTIEN KANNATTAA TUULIVOIMABUUMISSA OTTAA HUOMIOON?

Tuulivoiman rakentaminen ei oikeudellisesti katsottuna estä oikeutta harjoittaa poronhoitoa (PHL 3§), mutta käytännössä se hankaloittaa tai saattaa tehdä sen paikoin jopa kokonaan kannattamattomaksi.

Tuulivoiman voimakas edistäminen näkyy poronhoitoalueella konkreettisesti tuulivoimapotentiaalisten alueiden kartoittamisessa ja kaavoittamisessa, hankesuunnittelun vilkkaudessa ja julkisen keskustelun kiivaudessa. Syntyy vaikutelma, että tuulivoimalat pulpahtelevat pian maisemaan kuin sienet sateella. Tuulivoimaa ei kuitenkaan voida rakentaa ilman asianmukaista suunnittelua, kaavaa ja maanvuokraussopimuksia.

--- Teksti: Sanna Hast ja Joni Ylänkö. Kuvat: Sanna Hast ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2022.

Tuulivoimaan liittyvä sopiminen on toistaiseksi ollut niin kirjavaa, että sitä on luonnehdittu jopa 'villiksi länneksi' (HS 9.7.22). Oletpa sitten maanomistaja, poronomistaja, tai molempia – ole tarkkana tuulivoimayhtiön kolkuttaessa ovellesi.

Suurten tuulienergian tuotantoalueiden suunnittelu ja rakentaminen edellyttävät ympäristövaikutusten arviointia. Voimaloiden vaikutukset alueella on siten arvioitava asianmukaisesti. Näihin arviointeihin on hyvä osallistua ja tutustua, sillä niissä esitetään keinoja tuulivoiman haitallisten vaikutusten pienentämiseksi. Näiden keinojen toteuttamista voi tuulivoimayhtiöiltä vaatia.

Tuulivoimayhtiöt joutuvat joko lunastamaan tai sopimaan maan vuokraamisesta ennen kuin voimaloita voidaan rakentaa. Sopimusmenettelyihin ei ole virallista ohjekirjaa ja sopimisessa maanomistajien ja asianosaisten paliskuntien kanssa vallitsee vähintäänkin vaihtelevat käytännöt.

Ruotsissa tehty selvitys (Kløcker Larsen ym. 2022) punnitsi ruotsalaisten paliskuntien ja erilaisten hanketoimijoiden välillä solmittuja sopimuksia porojen hyvinvoinnin kannalta. Selvityksessä tarkasteltiin yhteensä 15 maankäyttöön liittyvää sopimusta viidestä eri paliskunnasta. Sopimuksista kahdeksan oli tuulivoimayhtiöiden kanssa. Yleisesti voidaan todeta, että sopimusten hyödyt paliskunnille ja poronhoidolle ovat olleet hyvin rajalliset, samalla kun niistä aiheutuu merkittäviä riskejä. Tämä tuli erityisen selkeästi esiin tuulivoimasopimusten kanssa.

Selvityksen mukaan tuulivoimasopimuksissa käytettiin mm. erittäin epäedullisia lausekeyhdistelmiä, joissa (1) annetaan avoin suostumus (sallitaan määrittelemättömät hankkeet), (2) luovutaan valitusoikeudesta viranomaisille tai oikeusistuimeen tai (3) allekirjoitetaan vaitioloehtoja (ei mahdollisuutta kertoa ongelmista tai hakea ulkopuolista apua).

Selvityksen perusteella muodostuu käsitys, että sopimuksilla vahvistetaan eriarvoisia valtasuhteita yhtiöiden eduksi. Vaikuttaa jopa siltä, että sopimukset perustuvat usein 'pakotettuun suostumukseen', eli paliskunnat tekevät sopimuksen, koska eivät näe muutakaan vaihtoehtoa. (Kløcker Larsen ym. 2022.) Helsingin Sanomat (9.7.22) puolestaan kertoi tuulivoimayhtiön arveluttavasta tavasta esimerkiksi kiirehtiä sopimusten tekoa maanomistajien kanssa Kiimingissä. Toimintapa muistuttaa sotien jälkeistä aikaa, kun vesivoimayhtiöt tekivät jälkeenpäin tarkastellen päivänselvästi epäoikeudenmukaisia ja jopa moraalittomia sopimuksia jokivartisten asukkaiden kanssa. Sopimusten kiirehtiminen on tullut tutuksi myös paliskunnille.

Keskenään kilpailevilla tuulivoimayhtiöillä on intressi pyrkiä nopeuttamaan sopimusten tekoa. Jotta sopimisen villi länsi ei kuitenkaan laajenisi villiksi pohjolaksi, muista:

1. Poronhoito-oikeus (PHL 3§) koskettaa koko poronhoitoaluetta. Tuulivoiman rakentaminen vaikuttaa poronhoidon harjoittamiseen vaikeuttaen tämän oikeuden toteutumista. Poronhoidon huomioon ottamiseen tuulivoimahankkeissa velvoittavat myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja kaavoitus. Tuulivoimayhtiöt eivät voi ohittaa näissä olevia määräyksiä.

2. Aloita vaikuttaminen viimeistään kaavoitus vaiheessa, esimerkiksi jättämällä kaavahuomautukset. Pidä huoli, että hankkeen vaikutukset poronhoidolle selvitetään.

3. Jos sinulle tarjotaan sopimusta paliskunnan osakkaana tai maanomistajana, ota aikalisä. Tuulivoimayhtiö ajaa aina omaa etuaan, minkä vuoksi ensimmäinen tarjous on harvoin se paras. Todellisuudessa hankkeella ei ole kiire, sillä yhtiöt valmistelevat niitä hyvissä ajoin.

4. Perehdy huolella sinulle tarjotun sopimuksen sisältöihin, kysy neuvoa asiantuntijalta tai lakimieheltä. Älä allekirjoita mitään, mitä et ymmärrä.

5. Hankekohtaiset salassapito- ja muut vaitiolosopimukset ovat yleisiä. Muista, että mikään salassapito- tai muu vastaava vaitiolosopimus ei voi estää sinua hankkimasta itsellesi oikeudellista apua tai kysymästä neuvoa oikeudelliselta avustajalta.

6. Keskustele muiden tuulivoiman kanssa tekemisissä olevien paliskuntien kanssa, jaa kokemuksia ja tietoa.

Viitteet

Kløcker Larsen, R., Staffansson, J., Omma, I-A, Lawrence, R. (2022) Paliskuntien ja hanketoimijoiden väliset sopimukset: Vaikutukset porojen hyvinvointiin. (Alkup.) Avtal mellan samebyar och exploatörer: Hur påverkas renens välmående? Senter for Samiska Studier, UiT Norges arktiske universitet. Käännös: Paliskuntain yhdistys 2022, Ei virallinen käännös

Helsingin Sanomat 9.7.2022, Tuulivoimafirma houkutteli allekirjoittamaan vuokrasopimuksia kyseenalaisin keinoin: ”Sopimusasioissa ei pitäisi edetä näin”, katsottu 18.7.2022 https://www.hs.fi/talous/art-2000008869247.html

Lue lisää

POROJEN LOISLÄÄKINTÄ

Poroja loislääkittiin Koiramännikön syyserotuksessa Poikajärven paliskunnassa 2014.

Paliskuntain yhdistys toteutti kyselyn kaikille 54 paliskunnalle kartoittaakseen loislääkinnän toteuttamisen tilannetta, käytäntöjä sekä haasteita.

--- Teksti: Vilma Sanaksenaho. Kuva: Aarre Jortikka ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2022.

Yli puolessa paliskunnista (61 %) koettiin, että loislääkinnän toteuttamisessa ei ole tällä hetkellä ongelmia. 39 % paliskunnista ilmoitti, että loislääkinnän toteuttamisen osalta koettiin haasteita. Näistä 19 % kertoi, että haasteita on satunnaisesti ja 20 % kertoi, että haasteita on useammin. Suurin osa näistä paliskunnista kertoi haasteita olleen viimeksi poronhoitovuoden 2021–2022 syksynä.

Haasteet liittyivät suurelta osin poronhoitotöiden ja -käytäntöjen muuttumiseen ja erotusajan kiireen tuomiin ongelmiin sekä myös eläinlääkärin saatavuuteen, hinnoitteluperusteisiin, eläinlääkäreiden määrään, piikitysten onnistumiseen, maaston tuomiin haasteisiin ja välimatkoihin.

Haasteita kokeneiden paliskuntien vastaukset vaihtelivat alueellisesti. Eniten haasteita kokeneita paliskuntia oli eteläisellä poronhoitoalueella. Eteläisellä ja osittain myös keskisellä poronhoitoalueella nousivat esiin erityisesti poronhoitotöiden muutokset. Osassa paliskunnista on syksyin useita pieniä erotuksia samanaikaisesti ja poroja pyydetään paikoin pitkiäkin aikoja pyyntiaitoihin. Osassa vastauksia koettiin, että ei ole kannattavaa kutsua eläinlääkäriä pieniin erotuksiin tai pyyntiaidoille yksittäisten porojen takia kustannussyistä.

Erotusten päällekkäisyys aiheuttaa myös haasteita eläinlääkärin varaamiseen. Tämän vuoksi on paikoin siirrytty toteuttamaan loislääkintä vuodenvaihteen tienoilla kotitarhoissa ja ruokinnan piiriin tulleille poroille. Näissä vastauksissa tuli esille, että loislääkinnän toteuttaminen loppuvuodesta koetaan kuitenkin ongelmalliseksi porojen kannalta myöhäisen ajankohdan vuoksi. Suuressa osassa vastauksia koettiinkin, että poron kannalta parasta olisi loislääkinnän toteuttaminen mahdollisimman aikaisin syksyllä. Pohjoisella poronhoitoalueella matkat erotusaidalle voivat olla pitkiä ja maasto vaikeakulkuista. Näiden syiden vuoksi koettiin paikoin, että eläinlääkärin paikalle kutsuminen kaikkiin pienempiinkin erotuksiin pitkittäisi erotuksia sekä matkakustannukset nostaisivat piikityksen hintaa. Paikoitellen isoihin erotuksiin kaivattiin paikalle useampia eläinlääkäreitä piikittämään poroja.

Syksyn erotuskausi on kiireistä aikaa

Eläinlääkärin saatavuuden varmistamiseksi tulisi tietää erotuksen ajankohta riittävän ajoissa. Kyselyssä tuli esille, että erotuksia on poronhoitotöiden luonteen vuoksi hankala ennakoida ja aikatauluttaa. Aikataulutusta ja ennakointia voisi helpottaa se, että eläinlääkärille ilmoitettaisiin ajantasaisesti poronhoitotöistä.
– Jo ennakkotieto poronhoitotöihin lähdöstä voi helpottaa eläinlääkärin töiden aikatauluttamista, vaikka porojen löytämisestä tai kokoamisen onnistumisesta ei ole takeita. Se auttaa eläinlääkäriä jättämään mahdollisuuksien mukaan kalenteriin tilaa tai antaa aikaa siirtää muita sovittuja menoja tarvittaessa toiselle päivälle, Pudasjärven kaupungineläinlääkäri Miia Konttila kuvaa.

Poronhoitotyöt ovat nykyisin painottuneet paikoin viikonloppuihin ja viikonloppuisin päivystävälle eläinlääkärille voi tulla muita kiireellisiä menoja jopa kesken loislääkitsemisen.

Konttila kertoo, että loislääkinnän toteuttaminen talvella kotitarhoissa on joillekin poroille liian myöhäinen ajankohta hirvikärpästen takia eteläisellä poronhoitoalueella. Hirvikärpäsen esiintyminen vaihtelee kuitenkin paliskunnittain. Myös paliskunnan sisällä on alueellisia eroja hirvikärpäsen esiintymisessä. Porot, joilla on suuri hirvikärpäsrasitus, tulisi saada pistettävän loislääkkeen piiriin syksyllä. Näin voidaan turvata porojen selviytyminen talven pakkasista, kun poroilla on riittävästi karvaa.

Hirvikärpänen on porolle myös selvä stressinaiheuttaja. Porot saattavat jopa kesken juoksun tai syömisen pysähtyä kaaputtamaan itseänsä. Konttila korostaa, että hirvikärpänen on jopa eläinsuojelullinen ongelma porolle sen aiheuttaman kutinan, stressin ja karvattomuuden takia.

Sanna-Mari Kynkäänniemi on tutkinut väitöskirjassaan hirvikärpäsen vaikutusta poron hyvinvointiin sekä isäntäeläimen ja ulkoloisen välistä suhdetta.

Kokeellisessa istutuskokeessa yksi vertailuryhmä sai pistoksena yleisesti porojen loislääkinnässä käytettyä ivermektiiniä. Kokeen lopussa porojen karvapeitteestä löytyi vain kuolleita hirvikärpäsiä, mikä viittaa ivermektiinin tehokkuuteen torjua hirvikärpäsloisintaa. Vaikka hirvikärpänen on ulkoloinen, se käyttää ravintona isäntäeläimen verta.
– Hirvikärpänen raaputtaa suuosillaan ihon pinnalle niin sanotun verikaivon, josta se käy ruokailemassa, Kynkäänniemi kertoo. Loiset ja niiden aiheuttamat ongelmat eroavat alueellisesti. Pohjoisella poronhoitoalueella poroja kiusaavat kurmutartunnat.

Konttila kertoo, että etenkin eteläisellä poronhoitoalueella vasoilla suurin haitta syksyllä on setaria. Kun vasalla on suuri loiskuorma, se ei saa omaan kasvuun tarvittavia ravinteita, joten nälkiintyneitä vasoja ilmenee teurastusten yhteydessä. Nälkiintyneitä vasoja ilmenee nykyään jonkin verran aiemmin kuin ennen. Tarharuokintaan siirtyminen on porolle stressitekijä ja Konttila korostaa, että poroilla on parempi puolustuskyky, jos ne ovat saaneet syksyllä loislääkityksen. Kaksi kertaa vuodessa, syksyllä sekä myöhemmin talvella, toteutettavan loislääkityksen on käytännössä havaittu vaikuttavan vasojen teuraspainoihin. Myöhemmin alkutalvesta, kun porot ovat tottuneet tarharuokintaan ja päässeet muutoksesta aiheutuneen stressin yli, voidaan tarvittaessa antaa toinen loislääkitys poroille. Alkutalven rokotus on hyvä, sillä aikuisilla poroilla aktivoituu esimerkiksi juoksutusmahamadot alkukeväästä, Konttila kertoo.

Loislääkinnän toteuttamisen osalta kyselyssä tuli esille yhtenä haasteena se, että poroja ei saada paikoin koottua syksyisin isoihin erotuksiin. Myös myöhemmin vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta kerätään vielä yksittäisiä poroja aitoihin. Konttila kertoo, että viime syksynä porot olivat todella hajallaan. Syitä tähän olivat muun muassa metsästyskoirat sekä pedot, jotka aiheuttivat rauhattomuutta porolaitumilla ja vaikeuttivat porojen kokoamista. Tämä häiritsi myös loislääkinnän toteuttamista, kun paikoin isoja erotuksia ei saatu järjestettyä. Konttila kertoo, että tämä muutos on näkynyt viimeisten vuosien aikana entistä vahvemmin. Edellä mainittujen syiden lisäksi Konttila pohtii, että hirvaiden kiima-ajan häiriintymiseen voi yhtenä vaikuttajana olla myös ilmastonmuutos. Jos syksyn erotukset epäonnistuvat ja sitä myötä myös loislääkityksen toteuttaminen, tulisi porot saada loislääkittyä mahdollisimman kattavasti tarhoissa tai kun porot tulevat ruokinnan piiriin.

Konttila huomauttaa, että vaikka pienissä erotuksissa loislääkintäkustannukset poroa kohden nousevat, kannattaa loislääkintä silti tehdä poron terveyden edistämisen vuoksi. Vaikka kustannukset ovat tällä hetkellä nousussa, ei loislääkinnästä kannata säästää, sillä se vaikuttaa olennaisesti porojen terveyteen.
– Varsinkin nyt on tärkeä saada porosta paras tuotto ja tällöin loislääkintään kannattaa panostaa. Loislääkitys näkyy teuraspainoissa sekä vaadinten vasatuotossa eli sillä on iso merkitys kannattavuuteen, Konttila lisää.

Loislääkintäkustannukset

Paliskuntien poronhoitovuoden 2020–2021 tilinpäätösten mukaan loislääkintäkulut vaihtelivat vajaasta eurosta reiluun kolmeen euroon loislääkittyä poroa kohti laskettuna. Keskimääräinen loislääkintäkustannus oli 1,60 €/poro.

Loislääkintäkustannukset koostuvat lääkeaineesta sekä eläinlääkärin matkakustannuksista, käyntimaksusta ja toimenpidemaksusta. Kustannukset vaihtelevat riippuen kuntien subventioista. Lääkkeen osuus loislääkintäkustannuksista on noin viidennes kokonaiskustannuksista, mutta tässäkin on luonnollisesti vaihtelua paliskuntien välillä. Laskelmassa on huomioitu vain paliskuntien maksamat loislääkintäkustannukset. Mahdollisia osakkaiden maksamia loislääkintäkuluja ei ole tässä tarkasteltu.

Lue lisää

KUTUHARJUN KOEPOROTARHAN TUTKIMUS LIIKKUU PIAN PYÖRILLÄ

Porotutkimusta voidaan tehdä lähivuosina myös rekalla kuljetettavassa perävaunussa, joka sisältää näytteenotto-, punnitus- ja nukutustilat.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Paliskuntain yhdistys ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2022.

Mobiilin tutkimuskaluston tarve tuli esille Kutuharjun laitteet ja kehittäminen -hankkeen yhteydessä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) vetämässä hankkeessa kartoitetaan, miten Kutuharjun tutkimusinfraa tulisi uusia kaluston ja tilojen osalta. Olemassa olevien tilojen saneerauksen lisäksi tutkimustilojen liikutettavuuden katsottiin kuuluvan nykyaikaan.
– Perävaunussa on kaikki, mitä tutkimus tarvitsee. Sen voi viedä rekalla vaikka paliskunnan aidalle, ja silloin kun se ei ole meillä täällä käytössä, se voi olla menossa maailmalla, sanoo Kutuharjun koeporotarhanhoitaja Mika Tervonen.

Sieniä poropelletteihin

Lapin ammattikorkeakoulu ja Luke tekivät yhteisessä hankkeessaan viime keväänä Kutuharjussa ennakkotestejä sienirehun käytöstä porojen ruokinnassa, ja tulevana talvena testejä jatketaan. Tarkoitus on kehittää nimenomaan poroille sopivaa erityisrehua. Monet muutkin tahot ovat kehittämässä uusia poronruokia.
– Yleensä kokeissa otetaan veri- ja ulostenäytteet ennen ruokintatilannetta ja sen jälkeen, jotta voidaan nähdä millä tavalla tutkitut rehut vaikuttavat porojen kuntoon ja terveyteen. Keskelläkin koetta voi olla näytteenotto, jolla seurataan tilanteen kehittymistä, Tervonen kertoo.

Viime talvena Lapin ammattikorkeakoulun toisessa hankkeessa testattiin nokkosen hyödyntämistä porojen talviruokinnassa. Tuloksia on odotettavissa jo tämän syksyn aikana.

Suosio tutkimuspaikkana kasvanut

Kutuharjun suosio tutkimusten ja testien toteutuspaikkana on kasvanut viime vuosien aikana. Luken porotutkimus on tehnyt pitkään koetarhalla tutkimusta yhteistyössä kotimaisten ja ulkomaisten tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa. Porotutkijoita on saapunut Inarin Kaamaseen muun muassa Yhdysvalloista, Kanadasta, Saksasta ja Norjasta, joista viimeksi mainittujen hirvastutkimuksessa selvitettiin eri ikäisten, kokoisten ja kuntoisten hirvaiden lisääntymismenestystä selvittämällä muun muassa vasojen isälinjoja DNA-näytteiden avulla.

Viime vuosina Luonnonvarakeskus on tutkinut koetarhalla myös erilaisten ruokintamenetelmien vaikutusta porojen mikrobiomiin. Aihe on tärkeä, sillä poron pötsin ja suoliston pieneliöillä on monenlaisia vaikutuksia porojen ruuansulatukseen ja terveyteen.

Tutkimusryhmät hankkivat itse rahoituksensa ja sopivat ajan tutkimukselleen. Mitä tahansa ei kuitenkaan aleta tutkia. Porojen hyvinvointiryhmä tarkastelee tutkimusaiheet, eli se selvittää, onko tutkimuksella arvoa ja kuinka paljon operaatio mahdollisesti voi rasittaa poroja.
– Pyrkijöitä on paljon. Kaksi seuraavaa talvea alkavat olla täynnä, Tervonen toteaa.

Kutuharjussa tehdään myös porojen käyttäytymistutkimuksia ja kiimakokeita sekä otetaan kasvi- ja maaperänäytteitä porojen liikkuma-alueilta.

Elektroniset piltat tulevat

Kutuharjun jokaisella porolla on oma 'henkilötunnuksensa'. Porojen tunnistamiseen kokeillaan tänä syksynä ensi kertaa elektronisia pilttoja, joilla pyritään helpottamaan ja nopeuttamaan porojen käsittelyä esimerkiksi punnitustilanteessa. Porojen liikehdintää maastossa voidaan puolestaan seurata GPS-pannoilla.

Kutuharjun koeporotarha

• Paliskuntain yhdistyksen ylläpitämä maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen koeporotarha sijaitsee Inarin Kaamasessa.
• Ennen syksyn teurastuksia poromäärä on 170–200. Teurastusten jälkeen tarhassa on 80–100 vaadinta, 10–40 vasaa ja 10–20 hirvasta.
• Neljään lohkoon jaetun tarhan kokonaispinta-ala on 43 km2. Porot laiduntavat eri lohkoissa eri aikoina vuodesta.
• Luonnonvarakeskus tekee aktiivisesti tutkimusta koetarhalla, kerää koetokasta pitkäaikaista aineistoa ja on parhaillaan kehittämässä koetarhan tutkimusinfraa ja tutkimusta.

Lue lisää