AHMAN VUOSI

 
-- Teksti ja kuva: Ilpo Kojola --

 Ahman vuoden kuvaamisessa on haasteena tutkimustiedon aukkoisuus, tämän suurpedon elintapoja on tutkittu vain vähän verrattuna etenkin suteen tai karhuun. Skandinaviassa ahman elintavoista on saatu tietoa lähetinahmoja seuraamalla. Suomessa tutkimus on painottunut populaatiogenetiikkaan, mutta myös talvikauden ravinnon koostumusta on selvitetty.

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2026

Kiima-aika kesällä

Ahmauros on yksineläjä, mutta etsii sydänkesällä naaraita parittelukumppaneikseen. Vilkkain kiima-aika ajoittunee heinäkuulle, jolloin aikuisten ahmojen tavallisimmin havaitaan liikkuvan pareina.

Vaikka paikoin Pohjois-Ruotsissa karhun neljänneksi pennuksi kutsutulla ahmalla on karhun tapaan viivästynyt sikiönkehitys niin, että pennut syntyvät vasta helmikuussa, sen ei tarvitse omistautua kesällä varastorasvan kartuttamiseen samoin kuin talviunia nukkuvan karhun.

Kuuma kesä on vahvaturkkiselle pohjoisen eläjän lämpötaloudelle haasteellinen. Kesällä ahma lepää keskipäivän tunnit. Se on aktiivisin aamulla ennen auringonnousua ja illalla auringonlaskun jälkeen. Keskitalvella ahman liikkumisessa ei sen sijaan juuri ole vuorokaudenaikaan kytkeytyviä eroja.

Ahma on liikkuva eläin; se voi kulkea kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa. Aikuisella ahmalla on reviiri, jota se puolustaa muita samaan sukupuoleen kuuluvia yksilöitä vastaan. Tiheän ahmakannan alueella kamppailu elintilasta voi johtaa lajikumppanin kuolemaan.

Elinalueen pinta-ala on naarailla pienempi kuin uroksilla. Naaraiden reviirin pinta-ala on Skandinavian tunturialueella noin 170 km2, urokset liikkuvat keskimäärin noin 700 km2:n laajuisella elinpiirillä, ja niiden liikkuma-alueeseen voi kuulua useamman naaraan reviiri. Havumetsäalueella Kanadan Ontariossa naaraiden elinalueen pinta-ala oli keskimäärin 430 km2, urosten 800 km2.

Uudelle alueelle vaeltava ahma voi päätyä kauas syntymäalueestaan. Esimerkki pitkänmatkan taivaltajasta on Tenojoen Luusuasta Oslon seudulle yli 1 000 km:n päähän Norjassa vaeltaneesta uroksesta. Ei ole yllätys, että ainakin yksinään liikkuvia ahmoja tavataan Suomessa vuosittain etelärannikkoa myöten.

Arktinen hyeena,
aktiivinen peto

Ahmaa kutsutaan myös arktiseksi hyeenaksi, mikä ilmentää yhtäältä sen pohjoista levinneisyyttä ja kykyä liikkua isojen tassujen kantamana joutuisasti myös pehmeässä lumessa, toisaalta haaskojen olevan sen ravinnossa keskeisellä sijalla. Mutta kuten hyeenakin, ahma on myös aktiivinen saalistaja. Vaikka ahma onkin Euroopan suurin näätäeläin, se on suurpetokillan edustajaksi suhteellisen pienikokoinen. Aikuinen naaras painaa tavallisesti alle 15 kg, uros enimmillään noin 25 kg. Sen saalistamien eläinten kokoskaala on laaja, alkaen myyristä ja päätyy kookkaisiin hirvieläimiin. Kun ahma löytää haaskan tai sen onnistuu tappaa isokokoinen saalis, se varastoi lihaa lumen alle tai muunlaiseen sopivaan suojaan. Varastoilla on merkitys etenkin pentuja saaneelle emolle.

Poro on ahmalle tärkeä ravintokohde sekä Suomen että Skandinavian poronhoitoalueella. Skandinaviassa poron osuus ahman ravinnossa on suurimmillaan alueen pohjoisosissa; Finnmarkissa osuus on noin 95 %. Lähellä poronhoitoalueen etelärajaa ravinto on monipuolisempaa, ja poron osuus jää noin 40 %:iin. Vuosien välinen vaihtelu kytkeytyy haaskojen ja myös pikkunisäkäskantojen runsauteen. Kun sopuleita tai muita pikkunisäkkäitä on paljon, on ahman pentutuotto keskimääräistä parempi.

Skandinaviassa haaskaravinnon rooli on yhteydessä sekä vuodenaikaan että tutkimusalueen sijaintiin. Haaskojen osuus on suurimmillaan poronhoitoalueen eteläosissa, noin 60–80 %, mutta täällä ilman vahvaa yhteyttä vuodenaikaan. Pohjoisessa ahma on aktiivinen saalistaja ennen muuta kesällä, jolloin haaskaravinnon osuus jää siellä 20–40 %:iin. Talvella haaskojen osuus on yli 50 %.

Ahman tappamien porojen lukumäärässä on vastaavasti vuodenaikaisia ja aluekohtaisia eroja. Talvella GPS-lähettimillä varustetut ahmat tappoivat skandinaavisella poronhoitoalueella keskimäärin 1–2 poroa kuukaudessa ilman suuria alueellisia eroja. Kesällä Finnmarkin ahmojen havaittiin tappavan kuukaudessa viisi poroa, noin kaksi kertaa enemmän kuin ahmat etelämpänä Sarekin alueella. Kesäajan saalistus keskittyy vasoihin.

Tutkimusaineistoa Suomessa elävien ahmojen kesäravinnosta ei ole, mutta talviravinnon koostumusta on selvitetty sekä pesiltä kerättyjen että yksinään liikkuvien ahmojen ulosteita analysoimalla. Kainuun ja Ylä-Karjalan naarasahmoilla kevättalvisen pesimäkauden energialähteenä hirvenhaaskat olivat tärkeimmällä sijalla. Hirven merkitys juontui pesien sijainneista susien reviireillä. Ahman tiedetään hyödyntävän myös metsästäjiltä maastoon jääneitä tähteitä hirvestä. Yksinään liikkuvat naaraat ja urokset osoittautuvat kykeneviksi metsäjäniksen pyytäjiksi. Erittäin vahvan lumipeitteen aikana ahma voi saada saaliikseen jopa hirven, mutta tällöin on kysymys poikkeustapauksista.

Inarin ahmanpesiltä kerätyistä ulostenäytteissä poro osoittautui tärkeimmäksi ravintokohteeksi. Ravintoanalyysissä ei ollut mahdollista selvittää naarasahman itsensä tappamien ja kuolleena löytämien porojen suhteellista osuutta ravinnossa. Inarissa että poronhoitoalueen eteläpuolisessa Itä-Suomessa metsäjäniksen ja kanalintujen osuus oli samaa suurusluokkaa, mutta osuudet jäivät murto-osaan sorkkaeläinten osuudesta.

Ilveksen esiintymisalueilla ahman tappamien porojen määrää on vaikea selvittää ilman yksilökohtaista lähetinten käyttöön pohjautuvaa seurantaa. Ahma kykenee useimmiten karkottamaan ilveksen sen tappaman poron luota. Joillakin alueilla saaliin haltuunottoja tapahtuu niin usein, että ahmalla on vaikutuksensa tahtiin, jolla ilves tappaa poroja.

Kun mietitään ahman roolia ja sen olemassaolosta saatavia hyötyjä, olisi mielenkiintoista tietää esimerkiksi se, kuinka paljon se tappaa supikoiria. Supikoirien on arvioitu paikoin vähentyneen ilmeisenä seurauksena ahmojen runsastumisesta.

Ahman levittäytymistä Etelä-Suomeen siivittää pienten hirvieläinten ja esimerkiksi rusakon runsaus, vaikka lämpimämpi ilmasto aiheuttanee haasteita lajin energiataloudelle.

Ahmalla monta pesää

Ruotsin tunturialueella naarasahmat kaivavat keskimäärin viisi lumiluolaa pennuilleen kevättalven mittaan. Enimmillään pesiä voi olla jopa kahdeksan. Saatuaan uuden kaivannon valmiiksi, naaras siirtää sinne pentunsa, kunnes on seuraavan siirron aika. Syyksi tähän strategiaan on arvioutu olevan naaraiden motiivi vähentää pentuihin kohdistuvaa riskiä, jonka muodostavat pennuille vieraat uros­ahmat sekä ihminen. Kun pesäluolia on useita, pentuja on vaikeampi löytää.

Tunturialueella ahmanaaras kaivaa pesän lumikinokseen, mutta levinneisyysalueen eteläosissa naaras synnyttää pentunsa tavallisesti siirtolohkareen tai juurakon suojaan. Onpa pesä löytynyt jopa propsipinosta.

Ensimmäiset elinviikkonsa pennut saavat enimmäkseen viettää syntymäpesässään, mutta pesimäkauden edetessä naarasahma siirtää pentunsa kiihtyvällä tahdilla uuteen paikkaan. Ruotsin pentuepesiin pohjautuvan petokorvausjärjestelmän kannalta tämä tuottaa haasteen, sillä korvaus poronhoitajille perustuu suurimmaksi osaksi onnistuneiden pesintöjen määrään. Erillisten pentueiden lukumäärän varmistaminen edellyttääkin sangen tiivistä inventointia maastossa. Pennut lähtevät pesästä toukokuussa ja naaras lopettaa pentujen imettämisen kesäkuun alkupuolella.

Paras lisääntymistulos 3–7 -vuotiailla naarailla

Ahman pentutuottoon vaikuttaa ravinnon saatavuuden ohella naaraan ikä. Ruotsin tunturialueella naaras saa ensimmäiset pentunsa tavallisesti kolmevuotiaana. Kun naaraan ikä on 3–7 vuotta, se liikkuu pentueen kanssa

50–70 %:n todennäköisyydellä. Tämän jälkeen osuus alenee vähitellen, ja on yli kymmenvuotiailla naarailla alle 20 %. Naaras synnyttää tavallisesti 2–3 pentua.

Pesimäreviirin vallattuaan naaraista tulee kotipaikkauskollisia. Skandinaviassa 80–90 % naaraista pesii peräkkäisinä vuosina samalla reviirillä.

Ahma tulisi tuntea paremmin

Ahman elintavoista tulisi käynnistää myös Suomessa yksilökohtainen tutkimushanke. Ahmakanta runsastuu, mutta sen elintavoista etenkään poronhoitoalueen eteläpuolisella alueella ei tiedetä paljoakaan. Poronhoitoalueen pohjoisosien osalta ymmärrystä parantaa Ruotsin ja Norjan tunturiahmoihin kohdistuva tutkimus.

Lue lisää

PITKÄ KUUMA KESÄ - PORONHOITO POHJOISEN MUUTTUVISSA KESÄOLOISSA

 -- Teksti: Sirpa Rasmus, Minna Turunen, Päivi Soppela, Helena Syrjänen, Henri Wallen ja Ilari Lehtonen. Kuva: Maaren Angeli.

Ilmastonmuutos koetaan porotaloudessa useimmiten vaikeutuneina talviolosuhteina. Näiden rinnalle ovat poronhoitajat, eläinlääkärit ja porotalouden tutkijat alkaneet nostaa kesäaikaiset hankaluudet ja koko vuoden aikana kasaantuvat vaikutukset. Lämpenevässä ilmastossa kaikkien vuodenaikojen säät muuttuvat ja luonnonolosuhteista riippuvaiselle elämäntavalle myös muuttuvilla kesillä on moninaiset seurauksensa.

Artikkeli on julkaistu poromieslehdessä 2/2026.

Kesäolot vaikuttavat poroon, laitumiin,
poronhoitajaan ja poronhoitotöihin

Porolle hyvänä kesänä lämpöä ja sadetta on sopivasti. Varsinkin vasoille kesän olosuhteet ovat tärkeät, sillä kesä on vasojen kasvuaikaa, ja se luo perustan tulevalle hyvinvoinnille. Helteet ja poikkeuksellisen korkeat yölämpötilat aiheuttavat stressiä ensisijaisesti kylmään sopeutuneelle eläimelle. Etenkin vasat ja vanhat porot ovat kuumuudelle herkkiä. Kuntoa huonontavat myös hyönteiskiusa sekä loiset ja sairaudet. Nämäkin riippuvat kesän lämpötilasta ja kosteudesta. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen maastossa ei ole sieniä, mikä heikentää porojen kuntoutumista talvea vasten. Kesän ja syksyn vaikutus näkyy porojen talvikuolleisuudessa ja seuraavan kevään vasamäärissä.

Kesän lämpötila ja sateisuus vaikuttavat laitumiin monella tapaa. Hyönteistuhot, rajuilmat ja metsäpalot voivat vaikuttaa laidunympäristöön äkillisesti, ja niiden aiheuttamat muutokset ovat yleensä pitkäaikaisia. Samalla ilmaston lämpeneminen muuttaa vähitellen kaikkia poronhoitoalueen ekosysteemejä, vaikuttaen poron ravintokasvien runsauteen ja laatuun. Avoimet kasvupaikat pusikoituvat; jäkälä hidaskasvuisena on yksi kärsijä kasvilajien välisessä kilpailussa (katso juttu aiheesta s. 21). Puuraja tunturissa nousee. Tuntureiden lumenviipymät ja lumenpysymät ovat porolle viileitä pakopaikkoja hyönteiskiusan aikaan, mutta kesien lämpeneminen tarkoittaa lumenviipymien aikaisempaa sulamista ja lumenpysymien uhanalaistumista.

Kesäolot vaikuttavat myös poronhoitajin ja poronhoitotöihin. Kesällä korjataan ja rakennetaan aitoja, tehdään heinää seuraavan talven lisäruokintaa varten ja merkitään vasat. Helteessä ja ankaran hyönteiskiusan aikaan on raskasta työskennellä.

2020-luku - nopean muutoksen aika

Vaikeita kesiä on ollut ennenkin: elinkeinossa muistetaan vaikkapa vuoden 1937 ja 1970-luvun alun kesät. Esimerkiksi kesällä 1973 koettiin kahden peräkkäisen kuuman kesän jälkeen laaja hyönteisten levittämän Setaria tundra -loisen (vatsakalvomato) epidemia.

Tällä hetkellä elämme kuitenkin nopean muutoksen aikaa. Suomen ilmasto lämpenee noin kaksi kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Pohjoisessa muutos on nopeampaa kuin muualla Suomessa. Kuvassa 1 on esitetty kesän keskilämpötila Sodankylässä, missä havaintoja on tehty 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Havaintojakson aikana vuosien 2020–2024 kesät ovat kaikki olleet kymmenen lämpimimmän kesän joukossa ja kaksi viimeksi koettua kesää 2024 ja 2025 ovat olleet ennätyksellisiä monin tavoin.

Kesän 2024 keskilämpötila oli 2-3,5 °C pitkän ajan keskiarvoa korkeampi ympäri Pohjois-Suomea. Hellepäivien lukumäärässä ennätyksiä ei lyöty; hellepäiviä koettiin enemmän esimerkiksi kesällä 1937. Koko kesän ajan oli kuitenkin tavanomaista lämpimämpää, myös yölämpötilat pysyivät korkealla (Kuva 2). Lämpösumma, joka vaikuttaa muun muassa hyönteisten kehittymiseen ja kasvien kasvuun, oli samalla tasolla kuin Tampereen seudun keskimääräinen lämpösumma (lämpösumma tarkoittaa kasvukauden aikana +5 asteen ylittävien vuorokauden keskilämpötilojen summaa). Kuumuus ja kuivuus vaikuttivat poronhoitajien mukaan sekä porojen kuntoon että laitumiin. Sienisato oli huono ja porojen kasvu ja talveenlähtö heikkoa.

Kesäoloja tarkasteltaessa on syytä perehtyä sekä keskimääräisiin oloihin että vaikkapa helteiden jakaumaan kesän aikana. Kesän 2025 keskilämpötila oli vain noin asteen verran pitkän ajan keskiarvoa korkeampi, mutta kesä oli hyvin kaksijakoinen. Kolean alkukesän jälkeen koettiin Pohjois-Suomessa ennätyksellinen hellepäivien putki. Tukalaa hellettä mitattiin paikoin yli 20 peräkkäisenä päivänä. Kuumuus aiheutti porojen kunnon heikentymistä ja jopa porokuolemia. Olosuhteet saivat paljon mediahuomiota sekä kotimaassa että maailmalla.

Uusi kesäilmasto ja uudet ääriolot

Muuttuvassa ilmastossa kesät lämpenevät keskimäärin. Kasvukausi pitenee ja sen lämpösumma kasvaa. Keskilämpötilan nousu tarkoittaa myös muutoksia ääriolosuhteissa ja sääilmiöiden esiintymisessä: kuivuusjaksot, rankkasateet ja rajuilmat yleistyvät. Hellejaksojen todennäköisyys ja tukaluus lisääntyvät. Toki vuosien välinen vaihtelu säilyy ja ehkä jopa kärjistyy. Jokainen kesä ei ole eikä tule olemaan kuuma – mutta jatkossa tullaan kokemaan myös olosuhteita, mitä ei elinkeinossa välttämättä ole koskaan aiemmin koettu.

Jos kasvihuonekaasujen päästöt saataisiin maailmanlaajuisesti tehokkaasti laskuun, ei kesien lämpenemistä enää tapahtuisi paljon (Kuva 1, vihreä skenaario). Ilmastotoimien nopea onnistuminen tuntuu kuitenkin epätodennäköiseltä. Entisestään lämpeneviin kesiin on syytä varautua. Nyt pidämme vaikkapa kesän 2024 kaltaista kesää tavallista lämpimämpänä - joidenkin tutkimusten mukaan näin lämpimät kesät alkavat jo 2050-luvulla olla aika tavanomaisia. 1900-luvun ilmastossa näin lämpimiä kesiä koettiin harvemmin kuin kerran tuhannessa vuodessa, mutta nykyilmastossa jo muutaman kerran vuosisadassa. Arvion mukaan 2050-luvulla joka neljäs kesä on yhtä lämmin tai lämpimämpi. Jatkossa tullaan kokemaan myös olosuhteita, mitä ei elinkeinossa välttämättä ole koskaan aiemmin koettu.

Yleisen lämpenemisen lisäksi yksittäisen kesän oloihin vaikuttaa luontainen vaihtelu: maailmanlaajuinen suursäätila. Näiden yhdistelmänä olemme jo kokeneet paljon, ja tulemme kokemaan myös kaikenlaista uutta (Kuva 3). Vuoden 1937 kesä on legendaarisessa maineessa, ja yllä on annettu esimerkkejä myös vaikeista kesistä 1972–1973. Näinä aikoina maailmanlaajuinen ilmasto oli selkeästi nykyistä viileämpi, mutta Pohjois-Suomessa päästiin kesälämpötiloissa kuitenkin lähelle kesää 2024. Tämän aiheuttivat ilmakehän olosuhteet ja pohjoiseen Fennoskandiaan muodostunut lämpösaareke. Jos tällaiset olosuhteet olisivat muodostuneet myös kesällä 2024, olisivat hellelukemat pohjoisen Fennoskandian lämpösaarekkeessa kivunneet entistä korkeammalle. Toisin sanoen, kesien 2024 ja 2025 olosuhteet eivät olleet vielä mahdollisuuksien ylärajalla edes nykyilmastoa ajatellen.

Mitä kesien muuttuminen merkitsee poronhoidolle?

Poronhoitajien kokemuksen mukaan kesien olosuhteet eivät enää vastaa aiempaa totuttua rytmiä ja ennakoitavuutta. Hellejaksot, kuivuus ja rajuilmat vaikuttavat sekä poronhoitajaan että poroihin, ja laidunmuutokset porojen laidunkiertoon ja käyttäytymiseen.

Kesällä poroja ei juurikaan paimenneta. Talvet voivat olla vaikeita, mutta poronhoitajalla on keinoja, joiden avulla auttaa poroja selviämään vaikeidenkin olosuhteiden yli. Kesällä tilanne on erilainen. Osassa paliskuntia vasotus hoidetaan tarhoissa. Suurin osa paliskuntia kerää porot vasamerkityksiin. Muuten poro laiduntaa pääosin vapaasti, hyödyntäen laajoja kesälaitumia. Kun kesällä koetaan usean viikon hellejakso, jonka tiedetään kuormittavan eläimiä, mitä keinoja poronhoitajilla on tilanteen helpottamiseksi? Kesämerkitysaikaan rat­­­­kaisuna voi olla merkityksen lykkääminen, sen käytäntöjen muokkaaminen, tai jättäminen kokonaan tekemättä. Muulloin keinot ovat toistaiseksi vähissä. Uusien hyvien käytänteiden kehittäminen ja jakaminen koko laajan poronhoitoalueen alueella ja myös yli rajojen Ruotsin ja Norjan poronhoitajien kanssa tulee jatkossa korostumaan.

Poronhoitajat pohtivat paikoin sitäkin, jäävätkö kesämerkitykset ilmastonmuutoksen takia historiaan. Jotkut paliskunnat ovat näistä jo luopumassa. Laajassa mittakaavassa tämä olisi suuri kulttuurinen muutos. Elinkeinon sisäinen käytännönläheinen ja perinteinen tieto siirtyy sukupolvelta toiselle työn tekemisen kautta. Kesämerkityksissä perheet, suvut ja eri sukupolvet ovat luontevasti kokoontuneet työskentelemään yhdessä, samalla opettaen tietoja, taitoja ja olemisen tapoja pikkuisillekin lapsille ja elinkeinoon kasvaville nuorille. Vanhojen mukana olo on tärkeää, heidän pitkän kokemuksensa vuoksi. Vasamerkitykset ovat yhteisöllisiä ja kulttuurillisia tapahtumia. Millaiset käytännöt nousevat tilalle, jos kesämerkityksistä on porojen hyvinvoinnin takia kokonaan luovuttava?

Muutosten ennakointi ja sopeutumisen edellytykset

Kesät ovat ilmastonmuutoksen suuri tuntematon ja epävarmuus aiheuttaa huolta poronhoitajissa. Kesäolojen muutos lisää uuden kierteen poronhoidon tarpeeseen sopeutua ilmastonmuutokseen. Muuttuvissa kesissä opitaan kuitenkin elämään. Poronhoitajat etsivät sekä työjärjestelyihin että eläinten hoitoon liittyviä käytännön ratkaisuja sopeutuakseen kesäajan muutoksiin ja turvatakseen poronhoidon jatkuvuuden. Sopeutumiskeinoina nähdään muun muassa työskentelytapojen joustavoittaminen ja työrytmin sopeuttaminen lämpötilan mukaan. Ennaltaehkäisevä porojen terveydenhoito ja loislääkintä nähdään myös tärkeinä.

Kesäolojen muutosta on tärkeää seurata tarkasti, ja tehdä aktiivista yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Nopeassa muutoksessa tutkijoidenkin on vaikea sanoa mikä on normaalia ja mikä on poikkeuksellista. Muuttuvat kesät tuovat mukanaan yllätyksiä, joita kukaan ei ole välttämättä osannut ennakoida: esimerkiksi uudet hyönteis- ja petolajit, uudet porotaudit, tai laiduntuhot.

Ensin Ounastunturilla ja sen jälkeen muuallakin 2020-luvulla havaitut uudet hyönteistuhot ovat tästä kuvaava esimerkki. Metsämittari (Hypomecis atomaria) on alueella yleinen laji, mutta se ei ole aiemmin aiheuttanut

kasvillisuustuhoja. Mikä on muuttunut? Metsämittari vaatii tietyn lämpösumman ennen kuin se aktivoituu, eli riittävän pitkän ajan riittävän lämpimiä päiviä. Alueen lämpösumma on alkanut saavuttaa tuon rajan koko ajan aiemmin kesällä. Ollaanko siirtymässä kohti uutta normaalia, jonka aikana luonnossa aletaan havaita monenlaisia uusia yllätyksiä? Havainnot metsämittarituhoista tulivat tutkijoille paikallisilta poronhoitajilta, ja ilman tätä olisi asian tutkiminen alkanut paljon hitaammin ja paljon myöhemmin.

Paliskunnan hyvät suhteet muuhun yhteisöön ja yhteiskuntaan tulevat jatkossakin olemaan kriittisen tärkeitä: paikoin laidunolojen rauhattomuus saa porot hakeutumaan vaikeissa kesäoloissa pihoille, pelloille, teille, mökkirantoihin, terasseille ja konehalleihin – mistä aiheutuu ristiriitoja. Asiallisen tiedon välitys paikallisille ja mökkiläisille on välttämätöntä, samoin kuin esimerkiksi uusien asuin- tai loma-asuinalueiden kaavoituksessa kokonaisuuksien tarkastelu.

Kuten monesti on toistettu, yksi tärkeä sopeutumiskyvyn osatekijä on laajat, rauhalliset ja moninaiset laidunmaat. Vaikea kesäolosuhde on porolle helpompi kestää, kun sille löytyy soita ja rantoja, tai tunturialueita, joiden tuulisille rinteille ja lumenviipymille vetäytyä kuumaa ja hyönteiskiusaa pakoon. Laitumet ovat nykyään pirstaloituneet ja rauhattomat. Porotalouden mahdollisuus vaikuttaa maankäyttöön paliskuntien alueella on siis elintärkeää myös muuttuviin kesiin sopeutumista ajatellen. Samoin tärkeää on osallistuminen ennallistamishankkeisiin. Näiden kautta voidaan nopeastikin saada takaisin porojen käyttöön niitä suolaitumia, jotka muutama vuosikymmen sitten ovat esimerkiksi laajamittaisten ojittamisten tai turvetuotannon vuoksi heikentyneet tai poistuneet käytöstä.

Lue lisää

NÄKYMÄTTÖMÄSTÄ NÄKYVÄKSI: NAISTEN TYÖ JA TOIMIJUUS PORONHOIDOSSA

 

Nykyään naisilla on merkittävä rooli vasojen merkitsemisessä. Naiset usein ottavat vasat kiinni ja pitävät niitä paikoillaan merkitsemisen aikana. Korvamerkitseminen vaatii taitoa ja tietoa erilaisista korvamerkeistä. Naiset myös kantavat vasat merkitsemispaikalle, mikä on fyysisesti rasittavaa. Jotkut naiset, kuten poronhoitaja ja yksi artikkelimme kirjoittajista, Iida Melamies, voivat myös korvamerkitä vasat itse.

 --- Teksti Minna Turunen 1, Sirpa Rasmus 1, Teresa Komu 2, Iida Melamies 1, 3, Tuulia Väärälä 3,            Vesa-Pekka Inget 1. Kuva Viola Ukkola. ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2026

Naispuoliset poronhoitajat näkevät työnsä 2020-luvulla kokonaisvaltaisena toimijuutena.                Poronaisten työnkuva on laajempi ja monipuolisempi kuin mitä on perinteisesti ajateltu.

Vaikka naiset ovat historiallisesti olleet aliedustettuina elinkeinon virallisissa tehtävissä ja päätöksenteossa, tilanne on muuttumassa vähitellen. Yhteiskunnan, asenteiden ja poronhoitoperinteiden muuttuminen, lisääntynyt sukupuolten tasa-arvo, korkeampi koulutustaso, teknologian kehitys ja muut tekijät muuttavat ja monipuolistavat naisen toimijuutta. Samalla myös naispuolisten poronomistajien sekä heidän omistamiensa porojen osuus kasvaa vähitellen. Naisten osuus porotaloudessa sekä poronomistajina että paliskuntien hallinnossa on kuitenkin edelleen pieni.

Naiset poronhoidossa

Tutkimme naisten roolia ja toimijuutta poronhoidossa käyttäen monimenetelmäistä lähestymistapaa. Tavoitteemme oli tuoda näkyväksi naisten työ poronhoidossa, ja saada naisten oma ääni mukaan tutkimukseen. Tutkimuskohteenamme olivatkin naisten näkemykset ja jokapäiväiset kokemukset. Tutkimuskysymyksiä olivat muun muassa: Mitkä ovat naisten käytännöt nykyajan poronhoidossa ja miten naiset kokevat toimijuutensa? Miten naisten asema poronomistajina ja päätöksentekijöinä on muuttunut? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet naisten rooliin poronhoidossa; mikä edistää tai rajoittaa heidän toimijuuttaan? Vastaamme näihin kysymyksiin kirjallisuuden, Lapin ELY-keskuksen tilastojen (2024), arkistomateriaalien sekä vuosina 2021–2022 poronaisille järjestettyjen työpajojen keskustelujen perusteella. Tutkimus on julkaistu Rural Studies lehdessä tänä vuonna.

Sukupuoli on paitsi biologinen, myös sosiaalisesti rakentuva. Sukupuoliroolit muotoutuvat erilaisista odotuksista ja oletuksista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, yhteiskunnan instituutioiden, organisaatioiden ja muiden rakenteiden asettamien mahdollisuuksien ja rajoitteiden puitteissa. Poronhoitoyhteisöissä sukupuoleen liittyvät mahdollisuudet ja rajoitukset näkyvät esimerkiksi paliskunnan poronomistajien ja päätöksentekijöiden sukupuolijakaumassa. Toimijuus taas tarkoittaa halua ja kykyä toimia oman identiteetin ja kulttuuristen mallien pohjalta. Toimijuuteen vaikuttavat muun muassa valintoja mahdollistavat rakenteet ja oma valta.

Poronainen on kokonaisvaltainen toimija

Käsitys siitä, mitä naisen työ poronhoidossa tarkoittaa, on laajempi ja monipuolisempi kuin mitä on perinteisesti käsitetty. Fyysisesti raskaiden poronhoidon ydintehtävien lisäksi naiset pitivät perheyritystensä ja kotitalouden 'kaikkia näkymättömiä tehtäviä' osana poronhoitoa (kuva 1). Näihin kuuluu toimistotyöt (taloussuunnittelu, kirjanpito, tuki- ja korvaushakemusten kirjoittaminen, porotilastojen laatiminen, tarviketilausten tekeminen, lausuntojen kirjoittaminen, liikenne-, maatalous- ja petovahinkojen arviointi yms.) ja perheenjäsenten ruoka-, vaatetus- ja varustehuolto läpi vuoden. Kotitaloustyötä ovat lasten ja kotieläinten hoitaminen, astioiden ja pyykin pesu, laskujen maksaminen, perheen sosiaalisen elämän hoitaminen, emotionaalinen tukeminen, 'kokonaiskuvan' valvominen, perheen 'pääsihteerinä' ja muistina toimiminen, päivittäisen logistiikan hoitaminen sekä lomiin ja juhliin liittyvät työt.

Yhteiskunnan, asenteiden ja poronhoitoperinteiden muuttuminen, lisääntynyt sukupuolten tasa-arvo, kohonnut koulutustaso, tekninen kehitys sekä lukuisat muut tekijät ovat muuttaneet naisten toimijuutta porotaloudessa (kuva 2). Elinkeino on kohdannut uusia tarpeita ja toimintatapoja, jotka ovat muuttaneet myös naisten roolia. Porojen talviruokintatarpeen kasvu on lisännyt naisen merkitystä paitsi käytännön työssä, myös taloudellisessa mielessä. Naisen palkkatyö kodin ulkopuolella auttaa maksamaan kaupallisen rehun. Myös muiden maankäyttömuotojen ja kasvaneiden petomäärien kanssa selviytyminen on vaikuttanut suuresti naisten töihin. Naisten odotetaan usein toimivan neuvottelijoina maankäyttöön liittyvissä konflikteissa, koska oletetaan, että heillä on paremmat sosiaaliset taidot kuin miehillä. Petojen lisääntyminen on luonut naisille uusia vastuita: 'tokan suojeleminen pedoilta', 'kuolleiden porojen etsiminen', 'petojen metsästys' ja näihin liittyvät paperityöt. Naiset kokevat roolinsa poronhoitoyhteisöjen sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä tärkeänä, erityisesti henkisen tuen ja suhteiden ylläpitämisen kautta.

Porotalouden monipuolistumisesta uusia rooleja

Poronhoitoperheillä on vuosisatojen ajan ollut useita tulonlähteitä, mikä on lisännyt talouden kestävyyttä ja resilienssiä muuttuvien olosuhteiden ja mahdollisten kriisien varalta. Tässä naisilla on ollut usein merkittävä rooli, koska käytännön poronhoitotyö, joka on vaatinut pitkien aikojen viettämistä pois kotoa, on kuulunut miehille. Nykyään poronhoidon resilienssiä kasvattaa naisten osallistuminen poromatkailuun tai työskentely kodin ulkopuolella.

Nykyaikainen porotalous kytkeytyy aiempaa voimakkaammin lihanjalostukseen, tuotekehitykseen ja muihin tukitoimintoihin sekä täydentäviin elinkeinoihin. Tämä on monipuolistanut myös naisten töitä poronhoidossa. Poronaiset kertoivat, että poromatkailua harjoittavissa perheyrityksissä porojen kesyttäminen, kouluttaminen ja hoitaminen ovat naisten keskeisiä tehtäviä. Käsityömateriaalien kerääminen, käsittely ja käsityön tekeminen sekä perheen omaan käyttöön että myyntiin ovat myös pääasiassa naisten työtä.

Naisten rooli poronomistajina vahvistuu

Poronomistajien kokonaismäärä on vähentynyt poronhoitovuosien 1990/1991 ja 2021/2022 välillä 7556:sta 4313:een (kuva 3), mutta naispuolisten poronomistajien määrä on pysynyt suunnilleen samana. Tämä tarkoittaa, että naisten suhteellinen osuus poronomistajista on kasvanut vähitellen. Vuonna 2020/2021 peräti 32% poronomistajista oli naisia, kun luku vuonna 1990/1991 oli vain 22 % . Samalla miesten osuus poronomistajista on vähittäin laskenut. Kun tarkastellaan mies- ja naispuolisten poronomistajien lukumääriä ikäluokittain (kuva 4ab), havaitaan, että yli 65-vuotiaiden poronomistajien osuus on vähentynyt eniten, kun taas alle 17-vuotiaiden poronomistajien, erityisesti naisten osuus, on kasvanut ja pysynyt melko vakaana.

Porojen kokonaismäärä on vähentynyt poronhoitovuosien 1990/1991 ja 2021/2022 välillä 249644:stä 185274:ään, mutta naisten omistamien porojen määrä on pysynyt suunnilleen samana (kuva 5). Tästä syystä naisten omistamien porojen osuus on kasvanut vähitellen. Poronhoitovuonna 2020/2021 peräti 18 % poroista oli naisten omistuksessa, kun se vuosina 1990/1991 oli vain 13 %. Naisten omistamien porojen määrän kasvu on merkityksellistä päätöksenteon kannalta, koska paliskunnan osakkaiden äänioikeudet määräytyvät heidän omistamansa poromäärän perusteella. Havaintomme viittaavat siihen, että poromerkin antaminen myös tyttärille on yleistymässä.

Nainen hallinnossa yhä harvinainen

Naiset ovat olleet harvoin edustettuina porotalouden hallinnossa. Paliskuntatasolla muutama nainen on toiminut poroisäntinä, varaporoisäntinä ja hallitusten nimittäminä jäseninä (kuva 6ab). Ensimmäinen maininta naispuolisesta hallituksen jäsenestä löytyy Näätämön (1983/1984), ja poroisännästä Kaldoaivin (2003/2004–2008/2009) toimintakertomuksesta. Naisten osuus paliskunnan hallitusten jäsenistä on vaihdellut 0–5 % poronhoitovuosien 1984/1985 ja 2021/2022 välillä. Naisten määrä hallituksen jäseninä kasvoi vuosina 2007–2012, ja on pysynyt sen jälkeen melko vakaana (kuva 6a).

Naisten nimittäminen paliskuntien hallitukseen on hieman yleisempää saamelaisten kotiseudulla kuin muualla. Poronhoitoalueen eteläosassa, missä poronhoito on useammin sivutoimi, on useita paliskuntia, joiden toimintakertomuksista ei löydy lainkaan mainintoja naisten nimittämisestä paliskunnan hallitukseen tai henkilöstöön ajanjaksolla 1984/1985–2021/2022.Tämä johtuu todennäköisesti eteläisten paliskuntien pienimuotoisesta poronhoidosta, jossa työnjako on ollut perinteisesti sukupuolittunut: miehet huolehtivat tokista, kun taas naiset huolehtivat lapsista ja karjasta.

Naisten osuus paliskuntien henkilöstössä on vaihdellut 4–11 % ajanjaksolla 1984/1985–2021/2022. Naiset ovat työskennelleet muun muassa lukumiehenä, rahastonhoitajana, työnjohtajana, arvioijana, punnitsijana, kirjanpitäjänä ja siivoojana. Lukumiehen tehtävä on naisten yleisin työ paliskunnissa.1980-luvulta lähtien naisten osuus rahastonhoitajana on kasvanut nopeasti (kuva 6b).

Teknologian kehittyminen ja kouluttautuminen edistävät naisen toimijuutta

Poronaiset näkevät itsensä kykenevinä toimijoina. Kuten kuvassa 2 on esitetty, monet tekijät muovaavat kuitenkin naisten toimijuuden keskeisiä elementtejä. Esimerkiksi naispuolisten poronhoitajien, erityisesti pienten lasten äitien, kyky ja mahdollisuus osallistua poronhoidon toimintoihin riippuu pitkälti heidän sosiaalisista verkostoistaan sekä institutionaalisista rakenteista, kuten kunnan päivähoitojärjestelmän sopivuudesta ja paikallisen koulun suhtautumisesta poronhoitoon.

Poronaiset kokevat, että teknologian kehittyminen tukee tasa-arvoisempaa työnjakoa. Turvallisempien ja käyttökelpoisempien ajoneuvojen ja työkalujen ansiosta myös naiset voivat työskennellä kaukana kotoa, kun miehet  jäävät kotiin lasten kanssa. Samoin digitalisaation koettiin edistävän naisten toimijuutta: esimerkiksi suunnistaminen jopa kaikkein syrjäisimmille laitumille on helpottunut porojen GPS-kaulapantojen ja nettiyhteyden avulla. Havaintomme poikkeavat joidenkin aikaisempien tutkimusten tuloksista, joissa ajateltiin, että mekanisaatio johtaisi poronhoidon maskuliinistumiseen, ja naisten syrjäytymiseen poronhoidon ydintehtävistä, koska naiset välttelevät moottorikelkkojen tai mönkijöiden käyttöä.

Koulutustason nousu on toinen tekijä, joka on vaikuttanut naisen toimijuuteen ja koko poronhoitokulttuurin muutokseen. Työpajojemme osallistujat suhtautuivat kouluttautumiseen innostuneesti, ja he olivatkin hyvin koulutettuja. Poronhoitoperheissä naiset usein hakeutuvat koulutukseen ja työelämään kodin ulkopuolella, kun taas miehet jatkavat fyysistä työtä poronhoidossa. Tämä heijastaa myös yleistä suuntausta Suomessa, jossa naisten koulutustaso on miesten koulutustasoa korkeampi, ja suurimmat erot esiintyvät maaseudulla ja syrjäisillä alueilla. Vaikka korkeakoulutus vie aikaa poronhoidolta – perinteiseltä tiedon ja käytännön taitojen oppimiselta – se tarjoaa naisille mahdollisuuden tuoda paliskuntiin uutta ja arvokasta osaamista.

Nykyään naiset ovat vähemmän riippuvaisia miehistä kuin aiemmin. He ovat myös aiempaa aktiivisemmin mukana sekä käytännön poronhoidossa että elinkeinon institutionaalisella ja organisatorisella tasolla. Samalla miesten roolit ovat muuttuneet, mikä on entisestään parantanut naisten asemaa poronhoidossa. Sukupuoleen liittyvien odotusten ja oletusten muuttuminen on tasapainottanut työnjakoa: nykyään esimerkiksi myös isät huolehtivat kodista ja lapsista. Yhteiskunnan ja sukupuoliin liittyvien odotusten ja oletusten muuttuessa sekin on muuttunut, millaisia työtehtäviä pidetään naisille sopivina. Poronhoitoon on syntynyt myös uusia toimintatapoja ja rooleja, esimerkiksi maankäyttöneuvottelujen ja sosiaalisen median myötä muuttuneen viestinnän kautta.

Paliskuntien työ vaatii uudenlaista osaamista, esimerkiksi lainsäädännön tuntemusta sekä taitoa käyttää karttapalveluita ja muita sovelluksia, drooneja ja paikannuslaitteita. Yleistymässä on ajatus, että työtehtävissä ja työnteon tavoissa sukupuolta tärkeämpiä ovat henkilökohtaiset ominaisuudet ja osaaminen.

Naisilla vahva toimijuus myös tulevaisuudessa?

Naisten vähäinen osuus poronomistajina ja päätöksenteossa (kuvat 3-6) osoittaa, että heidän toimijuuttaan rajoittavia tekijöitä ja sukupuolten välistä epätasa-arvoa on yhä olemassa porotaloudessa. Työpajojen keskusteluissa esiin tulleita, Suomen porotaloudessa epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita olivat esimerkiksi rakennetukia koskeva lainsäädäntö (Laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista, 26.8.2011/986) sekä sijaispalveluja koskeva lainsäädäntö (Laki poronhoitajien sijaisavusta, 19.12.2014/1238). Naiset jäävät käytännössä usein ilman tukea, sillä nykyisen lainsäädännön mukaan vain yksi perheenjäsen voi saada perustamistukea, eikä raskaus, synnytys tai sairaan lapsen hoito oikeuta korvauspalveluihin. Työpajoissamme ei tullut esiin muita rakenteelliseen epätasa-arvoon, kolonialistiseen historiaan tai synkempiin henkilökohtaisiin kokemuksiin kuten ahdisteluun tai väkivaltaan liittyviä asioita, vaikka näitäkin poronaisilla on.

Poronaisten toimijuuden elementit ovat vaihdelleet historian aikana. Kun keskustelimme työpajoihin osallistuneiden poronaisten äitien ja isoäitien rooleista poronhoidossa, näkemykset olivat linjassa Jääskön (1998) tutkimuksen kanssa: naisilla ei aiemmin ajateltu olevan yhtä merkittävää roolia elinkeinossa. Sukupuolten rooleihin liittyvät odotukset ja oletukset muuttuvat yhteiskunnan mukana, ja myös ilmastolliset ja ekologiset muutokset vaikuttavat rooleihin. Viimeaikaiset haasteet, kuten kannattavuuden heikkeneminen, petotappiot ja lisääntynyt talviruokinnan tarve, nousivat keskeisiksi teemoiksi työpajoissamme. Lähes kaikki osallistujat kuitenkin ennakoivat, että naisilla tulee olemaan vahva rooli tulevaisuudessa. Toivottuihin tulevaisuuden visioihin kuuluivat muun muassa yhteisöllisyys, perheen yhteinen työskentely, perinteisen poronhoidon jatkaminen modernin teknologian avulla sekä naispuolisten poronhoitajien vahvempi asema elinkeinon hallinnossa.

Lue lisää

UUSI PALISKUNTIEN TALOUSHALLINTO-OHJELMA: BOOKMASTERISTA FENNOAAN

 

 --- Teksti Hanna Nurmi, Pirkko Otra-aho, Anna-Leena Jänkälä ja Matti Särkelä  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2026.

Paliskuntien taloushallintoon kuuluvan BookMaster kirjanpito-ohjelman ylläpito on lopetettu toimittajan taholta jo lähes kolme vuotta sitten, eikä sen toimintavarmuuteen jatkossa voi luottaa. Yhdistys on työskennellyt sen eteen, että vanha ohjelma voidaan korvata Fennoa -taloushallinto -ohjelmistolla. Ensimmäiset paliskunnat voisivat ottaa uuden ohjelmiston käyttöön kesäkuun alussa, uuden tilikauden alkaessa. Eniten työtä on vaatinut Lukuporo-ohjelman sovittaminen toimimaan Fennoan kanssa.

Kaikella on aikansa ja nelisen vuosikymmentä porotaloutta hyvin palvellut BookMaster -kirjanpito-ohjelma on tullut tiensä päähän. Toimittaja on ilmoittanut sen ylläpidon loppumisesta, ja Paliskuntain yhdistys on tehnyt toimet ohjelman korvaamisesta.

Yhdistys keräsi viime vuonna tietoa ja käyttäjäkokemuksia muutamista käytössä olevista taloushallinto-ohjelmistoista ja vertaili niitä keskenään. Puntarissa oli ohjelmistojen hinnan lisäksi myös muun muassa soveltuvuus porotalouden käyttöön, ohjelmistojen käyttöön saatava tuki ja ohjelman kotimaisuus. Tärkeiden asioiden kärjessä oli Paliskuntain yhdistyksen Lukuporo-ohjelman eli poronomistajien tulot ja menot taloushallinto-ohjelmistoon vievän ohjelman sovittamisen tuki ja toimivuus uuden taloushallinto-ohjelmiston kanssa.

Valinnassa päädyttiin kotimaiseen internet-pohjaiseen Fennoa-ohjelmistoon, jonka palvelun tarjoaa Rauhala Yhtiöt Oy:n lukuun Fennoa Oy. Se todettiin monenlaisen kriteeristön avulla parhaaksi porotalouden käyttöön.

Toimintamalli on sama kuin aiemminkin BookMaster-ohjelman kanssa: jokainen paliskunta saa oman käyttöoikeuden ohjelmistoon. Paliskuntain yhdistys toimii asiassa 'emoyhtiönä', joka solmii sopimuksen palvelun tarjoajan kanssa.

Paliskunnat toimivat alayksiköinä saaden käyttöönsä Fennoa-ohjelmiston, josta ne maksavat

1. kuukausimaksun lisäksi

2. toteutuneiden transaktioiden (kirjanpidon tapahtumien) lukumäärän perusteella ja

3. lisenssi/palvelintilan kustannusmaksun eli SaaS-maksun (Software as a Service -maksun).

Ohjelmiston käytön kustannuksiin voi vaikuttaa käyttövalinnoilla. Mikäli rahastonhoitaja hoitaa osan työvaiheista edelleen perinteisin menetelmin eikä hyödynnä kaikkia Fennoan ominaisuuksia, käyttömaksut ovat pienempiä.

Viimeisenä mainittuun SaaS-maksuun vaikuttaa suuresti se, kuinka monta paliskuntaa ohjelmistoa käyttää: mitä useampi paliskunta käyttää Fennoa-ohjelmaa, sen pienemmäksi SaaS-kustannus muodostuu per paliskunta.

BookMasterin aikaiseen kustannustasoon pääseminen on osoittautunut mahdottomaksi. Uuden ohjelmiston käytön myötä paliskuntien taloushallintokulut tulevat valitettavasti nousemaan. Yhdistys jättää toistaiseksi tahollaan perimättä vuotuisen Lukuporo-ohjelman maksun helpottaakseen tilannetta.

Samassa yhteydessä myös paliskuntien tilikartta on uudistettu kokonaisuudessaan. Tällä on vaikutuksensa myös poronomistajien arvonlisäverolomakkeelle ja Pomulle. Käytännössä poronomistajien arvonlisäverolomakkeen tilinumerot menevät kokonaan uusiksi. Uuden tilikartan mukainen arvonlisäverolomake ja Pomu otetaan käyttöön jo poronhoitovuodesta 2026–2027 alkaen.

Yhdistyksen edustajat uskovat, että kerran sukupolvessa tapahtuva taloushallinto-ohjelmiston uudistus tuo paliskunnille nykyaikaisen ja tehokkaan työkalun.

Yhdistyksen IT-asiantuntija Aarre Jortikka on viime töikseen tehnyt vaadittavat koodaustyöt tietojen sujuvaksi siirtämiseksi Lukuporosta Fennoaan. Tilikartan uudistuksen ja Lukuporon virittämisen yhteydessä pidettiin mielessä porotalouden erityispiirteet ja tarpeet. Uutta ohjelmistokokonaisuutta on testattu alkuvuodesta lähtien useamman paliskunnan rahastonhoitajan ja Porotalon edustajan kanssa. Tavoitteena on, että uusi Fennoa -ohjelmisto voidaan toimittaa paliskuntien käyttöön poronhoitovuoden alusta 1.6.2026 lähtien.

Paliskuntain yhdistys tiedottaa, neuvoo ja opastaa uuden ohjelmiston käyttöönotossa ja kirjanpidon neuvonta jatkuu. Neuvonta- ja koulutustilaisuuksia järjestetään kevään aikana seuraavasti:

Teams-tiedotuspalaveri poroisännille ja rahastonhoitajille, maaliskuu 2026. Linkki tilaisuuteen lähetetään sähköpostilla kaikille poroisännille ja rahastonhoitajille.

Teams-koulutus rahastonhoitajille, huhtikuu 2026. Linkki tilaisuuteen lähetetään kaikille rahastonhoitajille.

Koulutus I Rovaniemellä rahastonhoitajille, kesäkuu 2026. Kutsu lähetetään kaikille rahastonhoitajille.

Koulutuksia jatketaan syksyn ja talven 2026–2027 aikana, kun uutta ohjelmaa ryhdytään paliskunnissa käyttämään.

Todennäköistä on, etteivät kaikki paliskunnat tule ottamaan Fennoa-ohjelmistoa käyttöön heti alkuvaiheessa. Yhdistys tulee lopettamaan BookMaster-ohjelman käytön tukemisen poronhoitovuoden 2027–2028 alkaessa. Uuden tilikartan mukainen arvonlisäverolaskelma tarkoittaa BookMasterin käyttäjien osalta sitä, että heidän tulee päivittää BookMasterin tilikartta poronomistajien alv-liitetietojen osalta.

Lue lisää

UUSI YHDISTYS: POROTUOTTAJAT RY AJAA POROTALOUDEN ETUJA

--- Teksti: Timo Rehtonen --- 

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2026

Paliskuntien perustama omarahoitteinen yhdistys toimii itsenäisenä organisaationa, joka tekee läheistä yhteistyötä Paliskuntain yhdistyksen kanssa. Yhdistys pyrkii vaikuttamaan muun muassa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, lainsäädäntöön ja säännösten valmisteluun. Jäseniksi halutaan kaikki paliskunnat.

Kun Oivangin ja Posion Livon paliskuntien poroisännät Juha Kujala ja Seppo Hirvonen kävivät syyskuussa 2025 eduskunnassa valistamassa kansanedustajia ja ministereitä poronhoidolle vaikeasta petotilanteesta, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah totesi, että poroihmiset näyttäisivät tarvitsevan oman edunvalvontaorganisaationsa.

Monissa paliskunnissa oli ajateltu samalla tavalla jo pitemmän aikaa.

Paliskuntain yhdistys on porotalouden ohjaus-, neuvonta- ja asiantuntijaorganisaatio, jonka resurssit ovat rajalliset. Porotuottajat voidaan määritellä selkeästi porotalouden edunvalvontajärjestöksi.

– Uskomme, että Porotuottajat pystyy viemään tehokkaasti ja näkyvästi tiettyjä asioita eteenpäin. Näymme ja kuulumme päättäjille ja tiedotusvälineille isosti, kun sille on tarvetta, sanoo Porotuottajien johtokunnan puheenjohtaja Juha Kujala.

Yhdistys ei kuitenkaan aio olla Paliskuntain yhdistyksen kilpailija.

– Tämä ei ole kilpaileva yhdistys eikä toteuta asioita ristiriidassa Py:n kanssa, vaan nimenomaan yhdistyksen toimintaa tukien.

Yhdistys ei ole riippuvainen ulkopuolisesta rahoituksesta. Jäsenmaksua kerätään jäsenpaliskunnilta 20 senttiä/paliskunnan viimeisin vahvistettu poroluku. Näin ollen esimerkiksi 2000 porolla maksua kertyy 400 euroa vuodessa.

– Jäsenmaksuilla rahoitetaan yhdistystoiminnan kuluja, kuten matkakustannuksia. Johtokuntaan kuuluvat tekevät asiaa sydämellään, eivät rahan takia, Kujala toteaa.

Nopea reagoija

Poroihmisten sanomaa voidaan tuoda esille muun muassa olemalla suoraan yhteydessä päättäjiin ja järjestämällä mielenilmauksia, joista esimerkkinä oli helmikuun alussa eduskuntatalon edessä järjestetty tapahtuma, johon osallistui 50 poroelinkeinon edustajaa.

Yhdistys pyrkii vaikuttamaan myös siihen, että porotalous otetaan huomioon seuraavassa hallitusohjelmassa.

– Tavoitteisiin pyrkiminen vaatii suoraa toimintaa, eli päättäjien tapaamista ja informointia, Kujala sanoo.

Yhdistyksen jäsenpaliskunnat ovat jatkuvassa yhteydessä toisiinsa.

– Tarkoituksena on toimia jäntevästi ja pitkäkestoisesti, mutta myös reagoida nopeasti elinkeinoa koskettaviin asioihin. Johtokunta on paliskuntien työrukkanen, joka ajaa asioita eteenpäin, ja siihen tarvitaan kokoonpano, joka on sitoutunut, aikaansaava ja osallistava.

Nykyinen, yhdistyksen alullepannut johtokunta väistyy, kun tulevan kesän Poroparlamentin yhteydessä valitaan uusi johtokunta kolmeksi vuodeksi. Samalla sen jäsenmäärä kasvaa kuudesta kahdeksaan.

Porotuottajat ry:n ylin päättävä elin on valtuuskunta, joka koostuu jäsenpaliskuntiensa edustajista.

– Pyrimme siihen, että toimintaan saadaan mukaan koko poronhoitoalueen edustus ja osaaminen, Juha Kujala sanoo.

Porotuottajat ry:n johtokunnan jäsenten näkemyksiä

Kavakka, Komulainen ja Kustula:

Lisävoimaa edunvalvontaan

– Porotuottajat ry ajaa koko poronhoitoalueen poroelinkeinon etuja. Saamme lisävoimaa edunvalvontaan, kun olemme yhdessä rintamassa asioiden takana, Mika Kavakka kiteyttää näkemyksensä yhdistyksen toimintaperiaatteesta.

Matti Komulainen toteaa, että Porotuottajat ry voi ottaa näkyvämmin ja tiukemmin kantaa asioihin kuin Paliskuntain yhdistys. Hän korostaa, että yhdistyksen asialista on laaja, kyseessä ei ole yhden asian liike.

– Petotilanne on ollut porotalouden kriisityöryhmän mukanaan tuoma lähtölaukaus yhdistykselle, mutta yhdistys on kokonaisvaltaisesti porotalouden etua ajava järjestö.

Niko Kustula muistuttaa, että jäsenpaliskunnat päättävät keskenään, mihin asioihin otetaan kantaa ja miten.

– Mitään tiettyjä asioita ei ole lukittu pääasioiksi, hän sanoo.

Lähiaikojen esille nousevia teemoja petotilanteen lisäksi ovat varmasti esimerkiksi poronlihan tuottajahinta, elinkeinon kustannukset ja muu maankäyttö.

Hirvonen ja Jaurun: suora yhteys päättäjiin ja asukkaisiin tärkeää

Seppo Hirvosen mielestä poroelinkeinon pitää näkyä niin päättäjien kuin kansalaisten keskuudessa.

– On paljon helpompi tuoda asia esille, kun vastassa ovat tutut kasvot. Päättäjät on hyvä tuntea muutenkin kuin sähköpostin, puhelimen tai Teamsin kautta. Jalkautumisella on merkityksensä.

Markus Jaurun on samaa mieltä.

– Henkilöt, jotka tekevät meidän elinkeinoamme koskevia päätöksiä eivät ole käsittäneet aikaisemmin esimerkiksi petotilanteen vakavuutta. Kun asian ovat ottaneet esille kasvotusten henkilöt, joita kyseinen ongelma koskettaa, on viestillä ollut vahva painoarvo.

Yhdistys voi olla vaikuttamassa myös paliskuntiensa asukkaiden asennoitumiseen poronhoitoa kohtaan. Seppo Hirvonen kertoo esimerkin omasta paliskunnastaan.

– Olemme järjestäneet jo kahtena vuotena ohjatun poroerotuksen, jossa paikkakuntalaiset saavat tulla mukaan kokoamaan poroja, kun samalla kerromme työstämme. Kehuja on tullut kauheasti. Meille siitä ei juuri synny vaivannäköä, mutta merkittävänä hyötynä on, että suhteet asukkaisiin paranevat.

Kriisityöryhmän aikaansaannokset esimerkkinä

Markus Jaurun muistuttaa, että yhdistyksen perustamisen pohjana on ollut osaltaan juuri kriisityöryhmän aikaansaama vaikutus.

– Sitä voidaan pitää esimerkkinä. Vastaavalla tavalla voidaan toimia myös yhdistyksessä, hän sanoo.

– Petokorvaukset on maksettu määriteltyyn rajaan asti ja EU:n maksukattoihin on saatu tasokorotuksia. Kriisityöryhmällä on ollut varmasti edistävä vaikutus näihin asioihin, Mika Kavakka sanoo.

Myös kriisityöryhmän ja Porotuottajien yhdessä järjestämä mielenilmaus Helsingissä oli yksi esimerkki yhdistyksen toimintamuodoista. Poroelinkeino halutaan saada näkyvästi esille suurelle kansalle.

Yhteistyö Paliskuntain yhdistyksen kanssa oltava saumatonta

Kaikkien nykyisten johtokunnan jäsenten mielestä on tärkeää, että Porotuottajat ja Paliskuntain yhdistys kulkevat rinnan samaan suuntaan, koska samojen asioiden puolesta tehdään työtä molemmissa yhdistyksissä. Näin on määritelty myös Porotuottajien säännöissä.

Mika Kavakka: – Paliskuntain yhdistyksellä on oma tärkeä roolinsa, jota ei pidä kyseenalaistaa, vaan toimia täydentävänä tekijänä.

Markus Jaurun: – Meillä tulee olla alusta saakka selkeät pelisäännöt yhdistysten kesken. Työnjako näyttäisi toimineen hyvin tässä käynnistysvaiheessa.

Kuinka saadaan muut paliskunnat jäseniksi?

– Siihen, miten paliskuntia saadaan yhdistyksen jäseniksi on vaikea vastata, koska isolla alueella eletään eri palkisissa erilaisissa tilanteissa, Niko Kustula arvioi.

Mika Kavakka näkee, että yhdistyksen asettamien tavoitteiden toteutuminen hyödyttäisi kaikkia paliskuntia.

– Tässähän tehdään työtä koko poroelinkeinon eteen ja toivon, että kaikki paliskunnat lähtisivät mukaan toimintaan.

Seppo Hirvonen sanoo, että vaikka osa paliskunnista on erkaantunut Paliskuntain yhdistyksen hallitustyöskentelystä, se ei ole este liittyä Porotuottajiin.

– Kaikilla paliskunnillahan on tavoitteena harjoittaa kannattavaa porotaloutta, mihin pyrkiminen on Porotuottajien päätavoite. Tietenkin eri paliskunnilla saattaa olla erilaisia ajatuksia määrätyistä asioista, mutta sehän se kehittää keskustelua.

Hän muistuttaa, että yhdessä toimimisessa asioiden parantamiseksi täytyy olla paloa.

– Semmoisen, jolla ei ole sitä, ei kannata edes pyrkiä yhdistystoimintaan. Näyttää onneksi kuitenkin siltä, että paloa on havaittavissa laajalla alueella roihuksi asti.

Markus Jaurun pitää uuteen yhdistykseen liittymistä mielekkäänä.

– On mielenkiintoista päästä mukaan kehittämään yhdistyksen toimintaa heti alusta lähtien. Olemme tärkeiden asioiden äärellä.

INFOLAATIKKO

Porotuottajat ry

Porotalouden kokonaisvaltaiseen edunvalvontaan keskittyvä yhdistys toimii itsenäisenä organisaationa, mutta tekee läheistä yhteistyötä Paliskuntain yhdistyksen kanssa.

Vaikeaan petotilanteeseen keskittynyt paliskuntien yhteinen kriisityöryhmä jatkaa toimintaansa poronhoitovuoden 2025–2026 loppuun asti. Tämän jälkeen petotilanteeseen liittyvä työskentely siirtyy Porotuottajille.

Yhdistys saa rahoituksensa jäsenpaliskunniltaan. Jäsenmaksun suuruus on 20 snt x paliskunnan viimeisin vahvistettu poroluku.

Uusi johtokunta ja valtuuskunta valitaan kesäkuussa 2026 Poroparlamentin yhteydessä. Valtuuskunta on Porotuottajat ry:n ylin päättävä elin, jossa on valtuutettu jokaisesta jäsenpaliskunnasta.

Jäseniksi halutaan kaikki paliskunnat.

INSTAGRAM

Jaa omia tarinoitasi elinkeinon sisältä tägäämällä @porotuottajatry julkaisuihisi, niin tarinat leviävät yhteisen viestikanavan kautta päättäjien ja muiden ihmisten tietoon.

Lue lisää

KOTKAN PESILLÄ, KOTKAN SILMIN

'900, 700, 500 metriä, tuolla tunturin rinteessä, ensimmäisen kinkaman päällä, rakan reunassa, iso petäjä, pesä latvasta alarinteen puolella, 200 oikealle jää nyt, 100. Tässä. Hyvin tullaan pesälle, nyt jo näkyy yksi valkoinen poikanen pesässä ja emo siinä yläpuolella. Laitetaanpa tiedot onnistuneesta pesinnästä tablettiin.' Näin todettuani lentäjälle ja kyydissä istuvalle paliskunnan edustajalle matka helikopterin kyydissä jatkuu pohjoisen taivaalla seuraavalle kotkareviirille ja pesille.

--- Teksti ja kuvat: Petri Piisilä ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1B/2025.

Kotkan pesien tarkastus käy joutuisasti kesäkuun alkupuolella. Helikopterilla käydään tarkastamassa kaikki puissa olevat poronhoitoalueen tiedossa olevat maa- ja merikotkan pesät. Viime kesänä, 11 lentopäivän aikana tarkastettiin kaikkiaan 1368 pesää, joista 913 oli maakotkan pesiä ja loput merikotkan, tunturi- ja muuttohaukan pesiä. Homma kuulostaa helpolta. Sitä se onkin, mutta isoin työ on tehty vuosikymmenten aikana pesiä etsittäessä.

Kotkaseurannat poronhoitoalueella

Metsähallitus vastaa maakotkaseurannasta koko Suomessa ja erityisesti poronhoitoalueella, jossa paliskunnille maksetaan reviiriperusteinen korvaus vuosittaisen pesintätilanteen mukaan.

Pohjoismaista Suomi on ainoa, jossa paliskunnille maksetaan korvausta maakotkareviireistä. Korvausjärjestelmä tuli voimaan 1998. Siitä lähtien reviirien määrä ja korvaussumma ovat hiljalleen lisääntyneet paremman tietoisuuden ja loputtoman maastotyön ansiosta. Suomen maakotkakanta on vajaa 500 pesivää paria, joista 90 % sijaitsee poronhoitoalueella. Vuosittain pesiviä tai asutuiksi tulkittuja reviirejä on noin 350.

Maakotkan poikanen pesässä heinäkuun alkupäivinä Muotkatunturin paliskunnassa.

Maakotka on monipuolinen saalistaja. Pääasiallista ravintoa ovat jänikset, kanalinnut sekä vasat. Kotka voi tappaa myös aikuisen poron lentämällä sen selkään ja iskemällä kyntensä poron kylkien läpi puhkaisten keuhkot. Maakotkareviirien ja pesien tietotason myötä, myös maakotkasta maksettava reviiriperustainen korvaus on noussut. Tällä hetkellä reviirien määrä Lapin alueella on vakiintunut, eikä uusille reviireille ole juuri tilaa.

Myös merikotka kuuluu poronhoitoalueen osalta seurantalajeihin. Merikotkakannan koko poronhoitoalueella on liki 150 paria. Pesivien merikotkien lisäksi myös esiaikuiset ja pesimättömät merikotkat hakeutuvat pohjoiseen. Suosittuja alueita ovat Lokan ja Porttipahdan kalakaatopaikat sekä tunturialueet vesistöineen. Merikotka ei kuulu korvausjärjestelmän piiriin. Lajin ravinnonkäyttöä tutkittiin ja seurattiin muutama vuosi sitten parin maastokauden aikana keräämällä pesiltä saalisjätteitä ja seuraamalla vasonta-alueilla merikotkan käyttäytymistä. Tämä työ on saamassa jatkoa. Maakotkaan verrattuna merikotkan uhka porotaloudelle on vähäinen. Molempien kotkalajien kanta on vakaa ja vuotuista pesimämenestystä säätelee kevään ja edellistalven sääolot sekä ravinto.

Reviiriperustainen korvausjärjestelmä

Viime vuonna paliskunnille maksettava korvaussumma oli yhteensä 870 255,88 €. Korvausjärjestelmän edellytys on, että maakotkan pesäpaikat tunnetaan mahdollisimman hyvin.

Reviiriperustainen korvaus määräytyy onnistuneiden pesintöjen ja asuttujen reviirien mukaan. Järjestelmän korvausarvo on tällä hetkellä 971,31 € kertoimella 1. Arvo määräytyy kolmen viimeisen poronhoitovuoden lihan hinnan keskiarvon mukaan. Uusi korvausarvo tulee voimaan, jos muutos on 10 % tai enemmän suuntaan tai toiseen, viimeksi voimassa olleeseen korvausarvoon nähden. Summa kerrotaan kolmella tai viidellä paliskunnan sijainnista riippuen. Metsäpaliskunnissa asutun pesän kerroin on yksi ja onnistuneen pesinnän suhteen kolme. Tunturipaliskunnissa vastaavat kertoimet ovat kaksi ja viisi. Tunturipaliskunnissa onnistunutta pesintää kohtaan korvataan liki 5 000 € ja metsäpaliskunnissa vajaa 3 000 €. Tunturipaliskuntiin kuuluvat: Hammastunturi, Ivalo, Kaldoaivi, Kyrö, Käsivarsi, Lappi, Muddusjärvi, Muotkatunturi, Näätämö, Paatsjoki, Paistunturi, Sallivaara ja Vätsäri. Hyvän reviiritietoisuuden ansiosta korvauksen määrä voi nousta jopa 70 000 euroon.

Reviiriperusteinen korvaus määräytyy oheisen kaavan mukaan.

Pesät, jotka sijaitsevat alle neljän kilometrin päässä paliskuntien rajasta, jaetaan rajapaliskuntien kesken. Mikäli reviiri sijoittuu tunturi- ja metsäpaliskunnan rajalle, korvaus maksetaan tunturipaliskunnan kertoimen mukaan. Muutamien pesien korvaussumma voi jakaantua jopa neljään paliskuntaan. Lisäksi reviiriperusteista korvausta maksetaan naapurimaiden tiedossa olevilta reviireiltä asutun pesän mukaisesti. Korvaus maksetaan vuosittain todettujen pesintöjen mukaan.

Kotkaseurantojen resurssipula

Metsähallituksen Luontopalvelujen pieni viiden henkilön ryhmä vastaa pesien etsinnästä ja tarkastuksesta muiden seuranta- ja vastuulajeihin liittyvien töiden ohessa. Muut vastuu- ja seurantalajit ovat naali, kiljuhanhi, tunturi- ja muuttohaukka sekä tunturipöllö. Lisäksi teemme petoseurantaa erityisesti ahman osalta keräämällä dna-näytteitä. Tuomo Ollilan jäätyä eläkkeelle kotkatyön vetovastuun otti Eetu Sundvall. Viiden henkilön lisäksi tarkastustyöhön antavat oman panoksensa vapaaehtoiset petolinturengastajat, jotka käyvät kopterilentojen jälkeen rengastamassa onnistuneiden pesien poikaset.

Poronhoitoalue on laaja, ja on suuria alueita, joihin emme resurssipulan takia ehdi maastotöihin helikopterilla tehtävää tarkastusta lukuun ottamatta. Näin huono tilanne on vanhan Lapin läänin ulkopuolelle sijoittuvissa paliskunnissa, joissa lisäresursseille olisi tarvetta.

Tarve pesätiedoille on suuri

Metsähallitus on maksanut 100 euron löytöpalkkiota uusista pesistä poronhoitoalueella. Vuosittain tällä tavoin löydettyjä palkkiopesiä on ollut reilu parikymmentä. Pesätietoja on tullut poroelinkeinon harjoittajilta, metsästäjiltä ja retkeilijöiltä. Ilmoitetut pesät tarkistetaan aina ennen palkkion maksua.

Tarve pesätiedoille on suuri juuri nyt, kun poronhoitoalueelle kohdistuu huomattavan paljon muuta maankäyttöä, kuten tuulivoima- ja kaivoshankkeita.

Kotkaa voidaan pitää ns. sateenvarjolajina, jonka suojelu hyödyttää myös muita lajeja, mukaan lukien poro. Maakotka on keskeisessä osassa Metsähallituksen maankäyttöhankkeisiin liittyvissä lausunnoissa. Pyydämmekin poronhoitajia ilmoittamaan aktiivisesti mahdollisia pesiä ja pesintään viittaavia havaintoja. Kotkista aiheutuu poronhoidolle vahinkoa, joten suurin hyöty pesätietojen antamisesta tulee reviiripohjaisen korvauksen myötä. Mitä paremmin alueiden ja palkisten pesät ovat tiedossa, sitä kattavampi on korvaus suhteessa vahinkoihin. Metsähallituksen rekisterissä on lukuisia reviirejä, jotka tuntuvat autioituneen. Vaihtopesien etsintä on työlästä eikä pienellä porukalla ennätä mitenkään joka kairaan. Pesän etsintä on aina aikaa vievää maastossa oloa, vaikka olemme siihen vuosikymmenten aikana hyvin harjaantuneet.

Tunnista pesä

Tyypillisesti maakotkan pesä on männyssä, mutta myös kuusi, haapa ja koivupesiä tiedetään. Lisäksi kymmenkunta pesää sijaitsee kalliopahdoilla. Pesäpuu sijoittuu maastossa usein tunturin tai vaaran rinteeseen. Ilmansuunnalla ei ole väliä, mutta lähes aina pesäpuu sijaitsee puustoisimmilla rinteillä ja tykkyrajan alapuolella. Lisäksi pesiä ja pesäpuita on soiden metsäsaarekkeissa ja jopa aivan kangasmailla. Pesä on yleensä noin kolmanneksen latvasta ja sieltä avautuu lähes esteetön näkymä reviirin suuntaan. Tuulenpesän päälle tehdyt pesät ovat myös suosittuja. Ne saattavat tarjota jopa näkösuojaa. Reviirillä on tyypillisesti pari kolme pesää, mutta tiedetään reviirejä, joissa pesiä voi olla jopa kahdeksan.

Valtion mailla ja yhteismetsien mailla sekä yksityismailla maanomistajan suostumuksella oleviin pesäpuihin kiinnitetään lajista riippuen rauhoituskyltti.

Merikotkan pesä taas on tyypillisesti männyn latvassa sääksen pesän tapaan. Nämä lajit käyttävät pesäaineksina kuivia oksia ja keloja, kun taas maakotka rakentaa pesänsä männyn oksista havuineen. Ennen pesinnän aloitusta maakotka kantaa pesään havuja oksineen, jotka voivat olla jopa kymmenien senttien paksuisia. Merikotka käyttää pesämaljan sisustamiseen jänkien hetepaikkojen heiniä. Vuosien saatossa kotkan pesät voivat kasvaa valtavan kokoisiksi. Siksi pesäpuut ovat yleensä vanhoja petäjiä, joissa on vahvat oksat.

Merikotka nuorukainen valmiina ensilennolle Hirvasniemen paliskunnassa.

Molemmat kotkalajit aloittavat pesinnän jo maaliskuulla. Tätä edeltää soidinlennot. Komeina alkukevään päivinä kotkapari kaartelee pesäpaikan yllä ja intoutuu ajoittain aaltomaiseen soidinlentoon. Pesää koristellaan tuoreilla havuilla lähes päivittäin ennen pesintää ja osin vielä pesinnän aikana. Herkin vaihe pesinnän suhteen on haudonta-aika. Luvaton maastoliikenne saattaa keskeyttää pesinnän jo alkuvaiheessa. Myös kevään poikkeukselliset sääolot keskeyttävät pesintöjä. Tappioita voi tulla vielä kesälläkin poikasaikaan kylmien ja yhtäjaksoisten sateiden takia.

Lisätietoa seurannoista

Kotkat ovat hyvin pitkäikäisiä lintuja. Tällä hetkellä edelleen elossa oleva vanhin maakotka on 35-vuotias ja yli kolmekymppisiä on sitten jo useampia. Rengastusten avulla on saatu paljon tietoa maakotkan liikkeistä. Reilun kahdenkymmenen vuoden aikana on käytetty myös ns. lukurenkaita, jotka erottuvat jopa valokuvista. Aivan uusinta tietoa maakotkien liikkumisesta on tuonut satelliittiseuranta. Poronhoitoalueella on satelliittilähettimellä varustettu 49 kotkaa, joista 36 maakotkaa ja 13 merikotkaa. Erityisesti tuulivoimalahankkeiden lähettyvillä olevilla reviireillä on aikuisia kotkia valjastettu lähettimillä. Luonnonvarakeskus tutkii tuulivoimaloiden vaikutusta eläimistöön ja tässäkin hankkeessa on kotkanuorukaisia valjastettu satelliittilähettimillä. Näin on saatu valtavasti tietoa reviireillä olevien maakotkien liikkeistä. Maakotkan reviiri on laaja, jopa 100–300 neliökilometriä. Myös nuoria, pesänsä jättäviä poikasia on valjastettu lähettimillä, jotta niiden muuttomatkoista ja kiertelystä ennen reviirille asettumista saataisiin tärkeää tietoa.

Erään maakotkareviirin koiras. Lähetinlinnun paikannukset kahtena eri vuotena pesimäaikana (Olli-Pekka Karlin).

Asuttujen pesien ja reviirien väli on keskimäärin noin 12 kilometriä mutta tunnetaan tapauksia, joissa asutut pesät ovat lähempänäkin. Tällöin reviirit sijoittuvat eri suuntiin ja tunturi tai korkea vaara voi jakaa reviirin rajaa. Maakotka karttelee isoja vesistöjä ja isompia kyliä ja kaupunkeja. Tämän takia voi olla laajoja tyhjiöalueita. Yhtenäisillä tunturialueilla myös pesäpuiden puute vaikuttaa reviirien sijainteihin.

Kesällä 2023 nuori maakotka valjastettiin lähettimellä Kuusamossa. Vietettyään talven Moldovan ja Ukrainan rajalla pienellä alueella Jati palasi pohjoiseen ja karttakuvassa vuoden ikäisen kotkan paikannukset poronhoitoalueella 8.5.–27.8.2024 (Birdlife/Jyrki Mäkelä).

Pesintäaikana helmikuulta syyskuulle kotkat pysyttelevät omalla reviirillä. Pesinnän epäonnistuttua kotkat saattavat liikahtaa kauaksikin kotireviiriltä. Nuoret kotkat lähtevät syys-lokakuulla muuttomatkalle etelään. Valtaosa jää talvehtimaan eteläiseen Suomeen ja Ruotsiin sekä Venäjän läntisiin osiin. Osa kotkanuorista saattaa jatkaa matkaa jopa Valko-Venäjälle ja Ukrainaan. Myös osa vanhoista linnuista lähtee etelämmäs kaamosta karkuun. Näin etenkin talvina, jolloin pohjoisen pesimäalueilla riistaa on niukalti. Vanhat linnut palaavat pesäpaikoilleen ensimmäisten lauhojen ilmojen saavutettua Suomen jo tammi-helmikuun taitteessa. Nuoret kotkat palaavat pohjoiseen vasta maalis-toukokuulla ja viettävät ensimmäiset neljä viisi vuotta kiertolaisina ennen kuin asettuvat jollekin reviirille.

Poronhoitajia pyydetään mukaan

Toivomme, että otatte rohkeasti meihin yhteyttä, näin parannamme yhdessä tietämystämme maakotkareviireistä. Erityisen kiinnostavia ovat mahdolliset pesät ja pesäpaikat. Myös toistuvasti samoilla seuduilla havaitut kotkat on hyvä ilmoittaa. Samalla voi ilmoitella muitakin petolintujen pesiä, sillä lajit käyttävät myös toistensa pesiä. Maakotkan pesiä on tavattu jopa kanahaukan ja korpin alun perin rakentamista pesistä. Tällöin pesän koko kasvaa lajin vaihtuessa. Hyvien havaintojen ja vinkkien myötä pystymme kohdentamaan rajallisia resursseja oikeisiin paikkoihin.

Eläintiimin yhteystiedot ja alueet, joilla pääsääntöisesti liikutaan:

Jukka Ikonen Länsi-Lappi p.040 704 3121, jukka.ikonen@metsa.fi
Marko Kunnari Etelä- ja Länsi-Lappi p. 040 867 8980, marko.kunnari@metsa.fi
Petri Piisilä Itä- ja Pohjois-Lappi p. 040 827 2462, petri.piisila@metsa.fi
Petteri Polojärvi Pohjois-Lappi p. 040 502 9961, petteri.polojarvi@metsa.fi
Eetu Sundvall koko poronhoitoalue p. 040 612 7294, eetu.sundvall@metsa.fi

Petri Piisilä työskentelee Metsähallituksen Luontopalveluissa luonnonsuojelun asiantuntijana.

Työtehtäviin kuuluvat pohjoisten uhanalaislajien ja Metsähallituksen vastuulajien (naali, ahma, kiljuhanhi, maa- ja merikotka, tunturi- ja muuttohaukka, tunturipöllö) seuranta poronhoitoalueella sekä muut lajistoinventoinnit

Parasta työssä on yli 200 maastopäivää vuodessa pohjoisen luonnossa.

Lue lisää

PORONUORET ARVOSTAVAT TYÖSSÄÄN VAPAUTTA –TULEVAISUUDELTA TOIVOTAAN VAKAUTTA

Poronhoitajaksi halutaan, koska mielenkiintoisessa ja olosuhteiltaan vaihtelevassa ammatissa pääsee liikkumaan luonnossa ja työskentelemään eläinten kanssa itse suunniteltua aikataulua noudattaen. Myös haasteita riittää, mutta ne eivät lannista ainakaan neljää haastattelemaamme nuorta poronhoitajaa.

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1B/2025.

Haastateltavat:

Erkki Oja, 25, Lohijärvi
Simo Holck, 28, Alakylä
Jenny Postila, 15, Sattasniemi
Asla Pulska, 29, Lappi

Simo Holck

Simo Holck kertoo rakastavansa ammattiaan.
– Tässä työssä saa touhuta eläimien kanssa, liikkua luonnossa ja työskennellä hyvin toimivassa työyhteisössä. Harvalla lienee yhtä paljon vapautta tehdä työtänsä haluamallaan tavalla.

Asla Pulska

Asla Pulska pitää niin ikään poronhoitajan ammatin vapaasta työnkuvasta. Tärkeää on myös ymmärtää poronhoidon kulttuurinen ja perinnöllinen merkitys.
– Poronhoito on suuri osa omaa maailmaa ja arvoja. On vaikea kuvitella tilannetta, että ei olisi poroja. Mitä sitä silloin tekisi ja olisi?

Jenny Postila

Jenny Postila muistuttaa, että poronhoitajaksi ei voi alkaa noin vain kuka tahansa.
– Jos porotöihin pääsee, sitä pitää osata arvostaa, ja perinnettä on tärkeää jatkaa omalta osaltaan. Poronhoito on tärkeä työ ja elämäntapa sen lisäksi, että se on mukavaa.

Erkki Oja. Kuva Veera Venäläinen

Erkki Ojan mielestä poromiehen ammatti on mielenkiintoinen vaihtelevien olosuhteiden ansiosta. Työmaalla kohtaa usein uusia tilanteita.
– Maastossa liikkuessa tulee nähtyä muutakin ympäristöä kuin pääteiden varsia.

Hän on samaa mieltä Jennyn kanssa perinteen jatkamisen tärkeydestä.
– Tietysti haluan myös ylläpitää perinteistä ammattia. Kun väki vanhenee ja vähenee, on hyvä, että löytyy jatkajia. Haasteena on elinkeinon säilyminen, ja haluan olla tässä mukana.

Poronhoitoon on kasvettu

Kaikki haastatellut ovat lähtöisin porosuvuista, porot ovat olleet läsnä lapsuudesta lähtien. Työt on opittu tekemällä. Asla on lisäksi opiskellut Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa poronhoitajaksi, Jenny aikoo hakea samalle linjalle peruskoulun jälkeen.

Asla ja Simo ovat päätoimisia poromiehiä, mutta he tekevät myös muita töitä. Aslan sivutyö on kuitenkin luonteeltaan hyvin lähellä hänen päätyötään, sillä hän toimii Paliskuntain yhdistyksen palkkaamana Suomen ja Venäjän välisen poroesteaidan kunnossapitäjänä. Tästä sivutyöstä kertyy vuoden aikana 3–4 kuukauden työpanos.

Simo työskentelee vuosittain joulukuusta maaliskuuhun kokkina, kesäkuusta syksyyn sivutoimena ovat metsänraivaustyöt.
– Opiskelin peruskoulun jälkeen kokiksi, kun ajattelin, että Rovaniemen ja Kittilän alueelta löytyy aina ravintolatöitä. Hiljaisempaa kautta vuoden aikana on vain huhti-toukokuu, jolloin ei tarvitse tehdä muuta kuin ruokkia poroja ja suunnitella niiden irtilöysäämistä, hän kertoo ja arvioi, että melkein kaikkien nuorten poronhoitajien täytyy tehdä myös muita töitä elantonsa ansaitsemiseksi.

Erkin päätoimialana on maatalous, mutta hän on samalla pyrkinyt myös koko ajan kasvattamaan porokarjaansa, jotta elanto ei olisi pelkästään yhden elinkeinon varassa. Lohijärven paliskunnassa on tällä hetkellä muutamia päätoimisia poronhoitajia.
– Täällä on perinteisesti ollut ihmisillä sekä poroja että lehmiä. Viime vuosina maatilat ovat tosin vähentyneet, hän sanoo.

Jenny ruokkii talviaikaan perheensä poroja kotiaitauksessa. Hän on mukana myös ettoporukassa, minkä vuoksi koulupäiviä jää varsinkin syksyisin jonkin verran välistä.
– Saan koulusta vapaata tarvittaessa, vaikka kymppi on kyllä kehottanut käymään välillä koulussakin.

Haasteet eivät lamaannuta

Yksikään haastatelluista ei pelkää poronhoitoon liittyviä moninaisia haasteita ja uhkakuvia niin paljon, että niillä olisi vaikutusta tulevaisuudensuunnitelmiin. Muutoksiin on osattava sopeutua, jos niihin ei voi vaikuttaa. Yhteiskuntaa on seurattava ja esimerkiksi kunnallispoliittisista päätöksistä on hyvä olla tietoinen.

Simo Holck aikoo asettua ehdolle tulevissa kunnallisvaaleissa.
– Koen, että kuntapolitiikan kautta voi vaikuttaa muuhun maankäyttöön enemmän kuin vain kuultavana oltaessa. Silloin on siellä, missä päätetään, eikä pelkästään kuultavana.

Poronhoidosta ei tiedetä tarpeeksi

Nuorten mielestä poronhoitoon suhtaudutaan usein kärjistyneesti. Muusta yhteiskunnasta kuuluu vahvasti sekä myötämielisiä että kriittisiä mielipiteitä poronhoitoa kohtaan.
– Suurin osa on poronhoidon puolella, mutta toisaalta lehdistä voi lukea poronhoidon vastustajilta rajujakin kommentteja. Niitä ei pidä kuitenkaan ruveta miettimään liikaa, koska onhan joka asiassa vähintään kaksi puolta ja mielipidettä, Asla Pulska toteaa.

– Näistä mielenilmaisuista ei voi pahastua, koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Yritän kuitenkin aina tarpeen tullen perustella, mihin esimerkiksi korvausjärjestelmä perustuu. Mutta jos vastaanottajalla on valmiiksi kielteinen asenne, on sitä vaikea muuttaa, Erkki Oja sanoo.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että poronhoidosta tiedetään yleisesti hyvin vähän. Tämä koskee niin muualta tulleita kuin paikkakuntalaisia. Ihmisiä pitäisi valistaa poronhoidon kuvioista, mutta tehokkaan valistustavan löytäminen on haasteellista.

Simo Holck oli mukana Tunturi-Lapin Leader-hankkeessa, jossa kerrottiin pääasiassa ala-asteen oppilaille poronhoitoon liittyvistä yksityiskohdista.
– Tätä perustietoa pitäisi mielestäni edelleen tuoda esille paikallisille lapsille.

Nuoret muistuttavat, että monet Lapin syrjäkylät ovat riippuvaisia porotaloudesta. Poromiesten lapset ovat koulujen ja päiväkotien olemassaolon kannalta tärkeitä, ja moni muukin palvelu tukeutuu porotalouteen.

Porotaloudella on merkitystä myös Suomen huoltovarmuudelle. Siis sille, miten valtio pärjää kriisin keskellä tai jonkin vakavan häiriötilanteen sattuessa. Kun muu liha loppuu, poronlihaa on todennäköisesti saatavilla. Poroihmiset ovat myös päteviä toimimaan erämaassa pelastustehtävissä, koska heillä on paikallistuntemusta ja he osaavat liikkua erämaissa.

Kymmenen vuoden päähän toivotaan vakautta

Minkälaisia ovat sitten nuorten poroihmisten tulevaisuudensuunnitelmat? Näin he vastasivat, kun kysyttiin, missä tilanteessa he toivoisivat olevansa kymmenen vuoden kuluttua.

Jenny:
'Toivon, että käyn silloin edelleen ettotöissä ja hoidan porojani omassa kotipaikassa tunturin juurella.'

Erkki:
'Isä on jäänyt silloin luultavasti eläkkeelle, jolloin minulla on vetovastuu maatilasta. Toiveena on, että lehmiä ja poroja pidetään edelleen.'

Simo:
'Ajatuksena on, että elanto koostuisi silloin kokonaisuudessaan poromatkailusta ja perinteisestä poronhoidosta. Haluaisin olla silloin asettunut kunnolla tänne, että ei tarvitsisi miettiä, mistä voi repiä rahat seuraavaan tarpeelliseen investointiin. Tietenkin perhekin olisi mukava olla olemassa jo siinä vaiheessa.'

Asla:
'Kymmenen vuoden kuluttua toivon olevani tilanteessa, jossa takana ei ole katovuosia. Elämä olisi vakaata. Siihen auttaisi tietysti myös se, että poromäärä olisi kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta.'

Lue lisää