ELINTARVIKKEIDEN NIMISUOJAJÄRJESTELMÄ

Poronlihan nimisuojia tehdään tunnetuksi vuoden pituisessa kehittämishankkeessa.

--- Teksti: Anna-Riikka Lavia. Kuva: aitojamakuja.fi - Julia Kivelä ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Miten poronlihan nimisuojien avulla voitaisiin tuoda esille poronlihan erityisyyttä ja lisäarvoa ravintolamaailmassa? Paliskuntain yhdistys hallinnoi ja Lapin liitto rahoittaa hanketta, jossa tehdään poronlihan menekinedistämistä hyödyntämällä poronlihan nimisuojia. Poronlihan nimisuojien tunnettuuden ja ravintolakysynnän edistämisen hankkeessa lisätään tietoisuutta poronlihan alkuperästä ja nostetaan sitä esille huippulaatuisena paikallisena tuotteena.

Hankkeessa tuotetaan nimisuojaan liittyvää materiaalia ja järjestetään talven kuluessa aiheeseen liittyviä infotilaisuuksia, joiden pääkohderyhmänä on ravintoloiden henkilökunta poronhoitoalueella. Hankkeen tavoitteena on lisätä poronlihan ja sen nimisuojien tunnettuutta ja virkistää ravintolakauppaa. Toivottavaa on, että poronlihan kiinnostavuus ravintolaruokana kasvaa entisestään, ja sitä kautta vaikutetaan myös positiivisesti poronlihan tuottajahintaan.

Hankkeessa on toteutettu ravintoloihin suuntautunut alkukartoitus. Hanke tuottaa sähköisen käsikirjan, jonka avulla ravintoloita opastetaan hyödyntämään nimisuojia poronlihan myynnissä ja markkinoinnissa. Lisäksi hanke tuottaa poronlihan myynnin ja käytön edistämiseksi kolme videota, joissa tuodaan esiin nimisuojien lisäksi poronlihan tuotantotapaa ja sen eri käyttömahdollisuuksia. Materiaali jaetaan Paliskuntain yhdistyksen www-sivuilla ja soveltuvin osin kuluttajille suunnattujen Pororeseptit.fi www-sivujen sekä kanavien, kuten YouTuben, Facebookin ja Instagramin kautta.

Nimisuojajärjestelmä - Marjo Särkkä

Nimisuojaksi kutsutaan EU-tason laatujärjestelmää, joka koostuu neljästä eri tuotekategoriasta. Järjestelmässä voidaan suojata viinejä, väkeviä alkoholituotteita, maustettuja viinejä sekä maataloustuotteita ja elintarvikkeita. Koko järjestelmässä on tuotteita noin 3500. Suomi on saanut järjestelmään 13 tuotetta, joista suurin osa eli 11 on maataloustuotteita ja elintarvikkeita. Nimiä voidaan suojata suojattuna alkuperänimityksenä (SAN), suojattuna maantieteellisenä merkintänä (SMM) tai aitona perinteisenä tuotteena (APT).

Suomen poronhoitoalueelle sijoittuu kolme SAN-lihatuotetta: Lapin Poron liha, Lapin Poron kuivaliha ja Lapin Poron kylmäsavuliha. Nämä Lapin Poron liha -tuotteet ovat oikeasti erityisiä, sillä 3500 tuotteen joukossa on vain 81 SAN- eli tiukimman suojausstatuksen omaavaa lihatuotetta. Kokonaisuudessaan Suomen poronhoitoalueelle linkittyy viisi tuotetta, sillä SAN-suojaus on myönnetty myös Lapin Puikula -perunalle ja Kitkan viisas -muikulle. Alkoholituotteiden järjestelmässä on hyväksytty Suomalaiset marjaliköörit (SMM), joten Lapin rikasta marjaresurssia voisi tuoda esille myös nimisuojamerkkien avulla.

Nimisuojajärjestelmä viestii tuotteen maantieteellisestä alkuperästä ja aitoudesta. Käytännössä tämä tapahtuu kuluttajamerkein, jotka löytyvät järjestelmään hyväksyttyjen tuotteiden pakkauksista sekä esimerkiksi ravintolamenuista. Järjestelmä on osa EU:n lainsäädäntöä, joten alkuperää ja nimiä myös valvotaan ja väärinkäytöksistä voidaan langettaa sanktioita. Suomessa vastuuviranomainen on Ruokavirasto ja alkoholituotteiden osalta Valvira.

Tutkimusten mukaan 20–80 % eurooppalaisista kuluttajista tunnistaa nimisuojamerkit. Laaja hajonta tunnistamisessa kertoo erityisesti eroista Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä. Maissa, joissa nimisuojatuotteita on lukumääräisesti eniten, myös kuluttajat ovat ko. tuotteista ja merkeistä paremmin perillä. Kärkipaikkoja nimisuojatuotteissa pitävätkin Italia (875 tuotetta, joista elintarvikkeita 315), Ranska (740 tuotetta, joista elintarvikkeita 259) ja Espanja (365 tuotetta, joista elintarvikkeita 203). Siten on todennäköistä, että näistä maista tulevat matkailijat tunnistavat merkit ja siten kiinnostuvat juuri näistä nimisuojatuista paikallisista erikoisuuksista kuten Lapin Poro-tuotteista.

Alkuperämerkkien tunnettuutta tutkitaan myös Suomessa ja keväällä 2022 toteutetun kuluttajakyselyn mukaan nimisuojamerkit tuntee merkistä riippuen 7–12 % suomalaisista kuluttajista. Voidaan kuitenkin todeta tunnettuuden olevan kasvussa, kun verrataan edelliseen kyselyyn vuodelta 2018. Käytännössä järjestelmään kuuluvat tuotteet ovat tällä hetkellä suomalaisille kuluttajille tunnetumpia kuin itse järjestelmä. Suomalaiset kuluttajat tuntevat siis Champagnen, Cognacin, Prosciutto di Parma -kinkun ja Feta-juuston. Lapin Poron liha, Lapin Poron kuivaliha ja Lapin Poron kylmäsavuliha on siis hyväksytty tähän täsmälleen samaan premium-tuotteiden perheeseen!

Nimisuojatuotteiden myynnin arvo on noin 77 mrd €/vuosi. Vastaava luku Euroopassa on luomutuotteiden osalta noin 45 mrd €/vuosi. Nimisuojatuotteiden osalta pitää kuitenkin muistaa, että ko. myynti saadaan aikaan vain noin 3500 nimisuojatulla tuotteella eli huomattavasti rajatummalla tuotemäärällä verrattuna luomuun. Kyseessä on siis oikeasti uniikeista lisäarvotuotteista, jotka lisäävät ideaalitapauksissa alueidensa elinvoimaa. Merkittävä positiivinen heijastusvaikutus nimisuojatuotteilla on myös alueen muille toimialoille kuten ravintola- ja matkailusektorille. Täyden hyödyn kukin toimijaverkostossa saa, kun tuotteita käytetään ja niistä kerrotaan aktiivisesti yhdessä.

Lappilaisilla onkin täysi syy olla ylpeitä näistä nimisuojatuotteistaan, jotka toimivat lippulaivoina muillekin Lapin erityisyyksille.

Lue lisää

UUSIA SÄHKÖISIÄ SOVELLUKSIA PORONHOITOON

Tietotekniikan tuominen poroaidalle vaatii laitteilta säänkestävyyttä. Kauniina kesäyönä kaikki on mahdollista, jopa läppärin käyttö testeissä. Huonossa kelissä käytettävät älylaitteet kuten tabletit ja puhelimet pitää suojata hyvin kosteudelta ja kylmältä.

Poronhoitoon liittyvien sähköisten sovellusten tekeminen aloitettiin laajemmin reilut parikymmentä vuotta sitten. Tunnetuimmat niistä ovat olleet paliskuntien kirjanpito-ohjelma, korvamerkkirekisteri ja paliskuntien paikkatiedot. 

--- Teksti: Kirsi Muuttoranta ja Matti Särkelä. Kuva: Kirsi Muuttoranta ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Viime vuodet ovat olleet hiljaiseloa asiassa, liekö aika mennyt somen käytön opetteluun. Etenkin nuoret poronhoitajat ovat tehneet esityksiä uusien, sähköisten porosovellusten saamiseksi. Vasama-hankkeessa suunnitellaan sähköisiä työkaluja helpottamaan poronhoidon tiedonkulkua ja itse poronhoitotyötä. Nyt suunnittelupöydällä hankkeessa ovat mm. eVasalauta, eLukulauta ja eOstokirja/eTeuraslauta.

eVasalaudan eli vasanmerkintäsovelluksen perusideana on, että paliskunnan valitsemat merkkien kirjaajat voivat kukin kirjata omaan puhelimeensa kaikki näkemänsä vasat. Tiedot päivittyvät automaattisesti työnjohtajan lautaan, jossa ne näkyvät ehdotuksina. Kun muutama henkilö on ehdottanut samalle vasalle samaa omistajaa, ehdotukset vahvistuvat tiedoksi. Jos taas joku ilmoittaa tälle samalle vasalle eri merkin kuin muut, sovellus ilmoittaa ristiriidasta, joka pitää tarkastaa erikseen. Lisäksi työnjohtajan lauta välittää säännöllisesti muille tietoa auki olevista numeroista, jolloin jokainen voi etenkin loppuvaiheessa keskittyä seuraamaan vasoja, joita ei ole vielä saatu emiinsä. Aivan kuten ennenkin, vasalautaan saadut merkinnät käydään läpi huutamalla entiseen tapaan, jolloin kaikki voivat olla mukana seuraamassa tuloksia.

Vasanmerkinnässä sujuva tiedon siirtyminen nopeuttaa katselua. Jos tieto saaduista ja auki olevista vasoista kulkee nopeasti henkilöltä toiselle, aidalla kuluva aika lyhenee huomattavasti. Sähköinen tieto helpottaa myös vasojen leikkaamista etenkin kun vasoja on paljon: sama eVasalauta saadaan jaettua useammalle henkilölle, jolloin kaksi tai jopa kolme henkilöä voi kertoa vasalle leikattavan merkin.

Suunnittelupöydällä on myös sovellus poroerotuksissa ja poronlihan elintarvikeketjussa tarvittavien tietojen kirjaamiseen ja välittämiseen eteenpäin.

Elo- ja teurasporojen lukemisen vienti verkkoon mahdollistaa tulevaisuudessa tiedon sujuvan tallentamisen ja siirtämisen suoraan paliskunnan haltuun (LukuPoro). Tarvittavia osia tiedosta voi jakaa myös ulkopuolelle, kuten valvoville viranomaisille ja lihanostajille. Ajantasaisen tiedon avulla jokainen paliskunnan osakas voi nähdä tilanteen omien elo- ja teurasporojensa osalta. Tämä helpottaa teurastussuunnitelman noudattamista niin osakas- kuin paliskuntatasollakin.

Oma haasteensa on se, että tekniikan tuominen poroaidalle vaatii mahdollisuutta toimia ilman internettiä. Maastossa nettiyhteys on usein huono, mutta laitteet voivat yhdistyä toisiinsa ja päivittää tietoja lähiyhteydellä, kuten bluetoothilla. Toki lähiyhteyden ulottuvuus on rajallinen.

Suunnittelupöydällä on nyt myös netittä toimiva korvamerkkirekisteri. Nykyinen korvamerkkirekisteri suunnitellaan päivitettäväksi puhelinsovellukseksi, joka toimii myös ilman nettiyhteyttä (oudot merkit voi tarkistaa omalla puhelimella paikoissa, joissa perinteinen korvamerkkihaku ei ole onnistunut). Teknologian osalta joudumme ottamaan huomioon laitteiden säänkestävyyden, akkujen keston ja tiedon varman säilymisen. Lähtökohdan tulee olla se, että tiedot ovat varmemmin tallessa kuin paperilla.

Vasama-hankkeen aikana ehdimme tuottaa vain ns. rakennuspiirrokset kehitettäviin sovelluksiin. Työ on monimutkaista eikä onnistu Työmies-askin kanteen piirtämällä. Tarvitaan erittäin yksityiskohtaisia kuvauksia poronhoitotöiden käytännöistä ja siitä, miten tieto siirtyy eri vaiheissa. Paliskunnissa on yllättävän paljon erilaisia käytäntöjä ja vaihtelua niin töissä kuin tietojen kirjaamisessa. Sovellusten toimivuuden varmistamiseen tarvitsemme poronhoitajien osaamista rakennuspiirrosten kommentointiin ja kehittämiseen. Tämän vuoksi järjestämme palautetilaisuuksia eri paliskunnissa, joissa kerätään rakentavaa kritiikkiä suunniteltavista sovelluksista. Hankkeen tuloksena saadaan mallit sovelluksista, varsinainen sovellusten tekeminen voidaan aloittaa jatkohankkeessa.

Tiedon sähköistämisen tavoitteena on porotyön sujuvoittaminen niin kentällä kuin konttorissa. Olisipa tulevaisuudessa kätevää, kun samoja poroja ei tarvitsisi pyörittää moneen kertaan järjestelmästä toiseen. Teknisten sovellusten lisäksi haluamme selvittää myös muita oikoteitä. Ehkä paperille (käsin) kirjoitettuja tietoja voisi skannata sähköiseen muotoon: esimerkiksi teurasporolistat voisi saada kuvantunnistusohjelman avulla tiedostoksi. Nykytekniikka mahdollistaa uusia työkaluja, joista voisi saada sähköisyyttä myös porotalouteen. 

 

Vasama-hanke

Poronlihan tuotannon ja myynnin digitiedon kehittäminen (Vasama) -hanketta toteutetaan 1.6.2022–31.10.2023 ja sen kokonaiskustannukset ovat 184 euroa. Se on saanut EAKR-tukea 147 203 euroa Lapin liiton myöntämänä.

Vasaman avulla rakennetaan mallit sovelluksista, joiden avulla poronhoitotöihin liittyvä tiedonkulku helpottuu. Lisäksi porotuotteiden myyjille tarjotaan verkkovalmennusta myynnin avuksi.

Hankkeen toteuttajina ovat Lapin ammattikorkeakoulu/projektipäällikkö Kirsi Muuttoranta ja Paliskuntain yhdistys.

Lue lisää

LAIHA SOPU ON PAREMPI KUIN LIHAVA RIITA

Poropoliisi Jarmo Ahonen on valmis sovittelevaksi osapuoleksi aina silloin kun sovittelua kaivataan. 

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Huhtikuussa poronhoitoalueen pohjoisten kuntien poropoliisina työnsä aloittanut Ahonen on työskennellyt poliisina yli 30 vuotta eteläisemmissä Suomen osissa. Muualta Suomesta tulleena hänellä ei ole jääviysongelmia laajalla alueella toimiessaan.
– Mielenkiintoinen alahan tämä on. Työ on monella tapaa erilaista kuin eteläisemmässä Suomessa, hän sanoo.

Erilaisuutta perinteiseen poliisintyöhön verrattuna edustaa muun muassa se, että työn pohjana on poronhoitolaki. Työnkuvaan kuuluvat esimerkiksi poronhoitoon liittyvien rikkomus-, varkaus- ja petosepäilyjen tutkiminen.
– Tässä vaiheessa on käyty vanhoja juttuja läpi, mutta pääasiassa tämä on ollut vielä paljolti opettelua ja tutustumista poronhoitoon.

Ahonen on vieraillut jo muutaman kerran poroerotuksissa.
– Olin juuri kolme päivää erotuksissa katsomassa, mitä siellä tapahtuu. Olen oppinut, että poronhoito on hieno, perinteinen elinkeino, jossa tehdään kovasti töitä.

Mikä on poropoliisin viesti poronhoitajille?

– Toivon kaikille voimia työhönsä tämmöisenä aikana, kun poronhoidolla on haasteita. Laiha sopu on parempi kuin lihava riita, sillä ajatuksella olen liikkeellä. Yritän olla apuna sovittelussa aina silloin kun sitä kaivataan ja tarvitaan.

Poropoliisi

• Toiminta-alueena koko Lapin poliisilaitoksen alue
• Asemapaikkana Kittilän poliisiasema

Lue lisää

HYVÄ TARHAHYGIENIA VÄHENTÄÄ TAUTI- JA SAIRASTUMISRISKIÄ

Talveksi tarhattavien porojen hoito vaatii erityistä huomiota tauti- ja sairastumisriskin vähentämiseksi. Tarhaamisessa tulee noudattaa talvitarhaamisen hyviä toimintatapoja, sekä tarkastella huolellisesti tarhahygieniaa.

--- Teksti: Josefi Tiirola ja Vilma Sanaksenaho. Kuva: Vilma Sanaksenaho ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Tarhahygienialla tarkoitetaan mahdollisuutta järjestää tarhaus siten, että porojen sairastumisriskiä pyritään pienentämään erilaisilla toimilla. Tarhassa syntyy helposti tilanteita, joissa loiset voivat kulkeutua terveeseen poroon toisesta porosta tai tarhaan syntyneestä ulostejätteestä. Hyvän tarhahygienian varmistamiseksi kannattaa kiinnittää erityistä huomiota porojen ruokailuun, veden ja lumen saantiin, tarhan kokoon ja rakenteisiin sekä tarhan puhtaana pitämiseen.

Lapin ammattikorkeakoulun lehtori Veikko Maijala korostaa tarhauksen hyviä käytänteitä, jotka monipuolisesti vaikuttavat poron hyvinvointiin. Hyvin toteutettu tarhaus talvella ennaltaehkäisee loistartuntojen lisäksi virus- ja bakteeritaudeilta. Onnistunut tarhaus myös helpottaa ruokinnan toteuttamista, jolloin vaikutus porojen hyvinvointiin on monipuolinen.
- Pitää miettiä tarhan kokonaisuuden näkökulmasta, että poroilla on tilaa ja pyrkiä järjestämään ruokinta niin, etteivät olisi toisten porojen kanssa kovin lähekkäin tekemisissä, Maijala kertoo.

Talvitarhauksessa on tärkeää miettiä ruokinnan suunnittelua siten, että loisten saastuttamaa ulostetta ei päätyisi poron syömäksi. Tarhassa voidaan välttää rehun saastumista ja siitä johtuvia sairauksia tarjoamalla rehu asianmukaisista kaukaloista tai astioista. Kun ruokinta toteutetaan kaukaloista tai astioista, menee käyttökelpoista rehua myös vähemmän hukkaan. Kaukaloita tai astioita tulee olla riittävä määrä, jotta kaikki porot pääsevät syömään. Esimerkiksi kaukaloissa ruokailutilaa tulisi olla vähintään 30 senttimetriä poroa kohti.

Rehujen levittäminen laajalle alueelle lumen päälle voi kuitenkin olla järkevää, jos poroja on tarhassa paljon. Tällä varmistetaan se, että rehu tulee syötyä tasaisesti ja kaikki pääsevät ruokailemaan. Erityisesti poroille hyvin maittava väkirehu tulee jakaa nopeasti, jotta kaikki porot pääsevät syömään yhtä aikaa eikä liiallisesta rehun saannista aiheutuisi terveydellisiä ongelmia poroille. Tällöin on erityisen tärkeää varmistaa, että tarhassa on riittävästi tilaa ja puhdasta lunta, jonka päälle rehu voidaan levittää. Ruokinta tulisi järjestää suunnittelemalla sopiva ruokintakierto tarhaan, jotta puhtaan lumen riittävyys voidaan taata.

Pienemmissä tarhoissa ei välttämättä ole tarpeeksi lumen peittämiä alueita ruoan levittämistä varten. Tällöin rehut tulee tarjota astioista tai kaukaloista. Kaukaloita tai astioita käytettäessä on muistettava niiden puhtaanapito. Puhtaana säilymistä edesauttaa kaukaloiden tai astioiden nostaminen pois maan pinnasta. Puhdistamiseen riittää usein pelkästään vesipesu. Pinttyneet ja erittäin likaiset astiat ja kaukalot voidaan pestä pesuaineella ja desinfioida tarpeen mukaan. Jos käytetään desinfiointiaineita, tulee huuhteleminen tehdä huolellisesti. Puhtaanapidon kannalta kannattaa suosia muovisia tai filmivanerisia astioita ja kaukaloita ja välttää huokoisesta materiaalista valmistettuja. Jos kaukaloita ja astioita ei saada puhtaaksi pinttyneestä ja näkyvästä liasta suositellaan ne vaihtamaan kokonaan uusiin. Suositeltavaa on, että ruokintapisteiden sijainnit vaihdetaan vuosittain.

Hyvien käytänteiden noudattaminen voi olla hankalaa, jos aitarakenteet eivät mahdollista sitä. Maijalan mukaan olisi kuitenkin tarpeellista, etteivät porot vietä aikaa liian pienellä alueella, sillä se automaattisesti lisää tauti- ja loispainetta:
- Jos mahdollistettaisiin isommat aitaukset siten, että joka vuosi tarhattaisiin eri paikassa. Se itsessään vähentäisi loismäärää siinä kokonaisuudessa.

Loistartunnat liittyvät pääasiassa ulosteeseen, joka ruokinnan yhteydessä kulkeutuu poron suolistoon.

Puhdasta lunta

Poroilla on oltava jatkuvasti saatavilla puhdasta lunta koko tarhauskauden ajan. Aitauksen tulisi olla riittävän iso, jotta puhdasta lunta on saatavilla myös tarhauskauden edetessä. Poroilla vedentarve on valkuaispitoisia rehuja syödessä jopa kaksinkertainen luonnonravintoon verrattuna. Kun poro syö kuivia rehuja kuten heinää ja väkirehuja, tarvitsee se vuorokaudessa lunta yhden neliömetrin alalta viiden senttimetrin paksuisesti. Suositeltavana vähimmäisvaatimuksena tarhan koolle pidetään enintään 50 poroa hehtaarille. Jos taas aidan koko on alle 2 aaria poroa kohden, se käy liian pieneksi poroille tarhauskauden edetessä.

Puhtaan lumen ja juomaveden varmistamiseksi voidaan porotarha tarvittaessa laajentaa puhtaan lumen alueelle, siirtää tarha-aita ja porot alueelle, jossa on tarjolla sulaa vettä esimerkiksi ojasta tai tarvittaessa laskea porot pois tarhasta. Jos kyseessä on pienempi tarha, jossa ei riitä puhdasta tallaamatonta lunta koko tarhauskauden ajalle, tulisi tarhaan järjestää juoma-asioita. Jos käytetään juoma-astioita, tulee niiden puhtaudesta huolehtia sekä tuoda niihin riittävän usein puhdasta vettä. Mahdollisuuksien mukaan voi esimerkiksi hyödyntää poroteurastamoillakin käytössä olevia lämmitettäviä juomakaukaloita sulan juomaveden varmistamiseksi.

Kuva: Anna-Leena Jänkälä

Eristä sairas poro

Keskeinen osa tarhahygieniaa on sairaiden porojen eristäminen terveistä. Sairaille poroille on syytä tehdä erillinen karsina, joka ei ole suorassa yhteydessä muuhun tarhaan. Tällöin erilaiset taudinaiheuttajat saadaan eristettyä ja sairaille poroille voidaan luoda rauhallinen ympäristö. Sairaskarsinassa tulee erityisesti huolehtia hygieniasta, sillä sairailla poroilla on jo ennestään alentunut vastustuskyky. Maijalan mukaan parhaiten sairaan poron tunnistaa siitä, ettei se syö tai juo kuten muut tarhassa olevat verrokkiporot. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei poron kunto pääse kovin huonoon pisteeseen. Sairas poro tulee erottaa muista poroista, vaikka ei osattaisikaan arvioida mikä tekijä on heikentänyt poron kuntoa.
- Jos vaikkapa ravitsemuksellinen tilanne on ollut huonompi, niin se sinänsä altistaa myös erilaisille taudinaiheuttajille, Maijala sanoo.

Heikentyneen poron siirtäminen sairaskarsinaan edesauttaa jatkotoimenpiteitä. Sairaan poron käsittelyssä olisi tärkeää ottaa huomioon taudinaiheuttajien leviäminen myös ihmisen kautta, eli sairaskarsinassa tulisi olla omat saappaat ja käsineet.

Totutuskarsina

Tarhoissa olisi hyvä olla myös totutuskarsina uusille poroille. Totutuskarsinassa poroja voidaan totuttaa uusiin rehuihin, mutta mikä tärkeintä tarkkailla mahdollisten tautien varalta. Uusille, etenkin kauempaa tuleville, poroille suositeltava karanteeniaika on vähintään kaksi viikkoa. Totutuskarsinan sekä sairaskarsinan sijoituksessa kannattaa huomioida, että muut porot eivät saa olla kosketuksissa erillisessä karsinassa olevan poron kanssa edes aidan läpi.

Puhdista tarha

Vähintään kerran vuodessa tarha tulee puhdistaa kokonaan poron ulosteista, sillä loiset voivat säilyä ulosteessa kesän yli. Tarhauskauden päätyttyä tarhausjätteet tulee puhdistaa aidasta. Tarhausjätteet voivat sisältää taudinaiheuttajia ja loisten munia, joten paikalleen jätettyinä ne voivat siirtyä seuraavana vuonna poroihin ja aiheuttavat näin tauti- ja sairastumisriskin. Tarhan tai ruokintapaikan sijoittaminen pellolle helpottaa siivoamista, sillä maapohjan kääntämisellä kyntämällä tai jyrsimällä voidaan vähentää tehokkaasti loismunien määrää tarhan pohjassa. Myös jokavuotisesti tehtävällä tarhojen kalkitsemisella voidaan ehkäistä taudinaiheuttajien leviämistä.

Lampaiden ja porojen ei tule laiduntaa samoilla alueilla, sillä lampaiden loiskuorma suhteessa muihin kotieläimiin on verrattain suuri. Lampailla ei myöskään ole vuosittaista vakiintunutta loislääkintäkäytäntöä, minkä vuoksi lampaan uloste voi aiheuttaa loistartunnan myös porolle. Loisten tarttuessa ensisijaisesti ulosteesta, voi ruoan mukana kulkeutuva lampaan uloste aiheuttaa esimerkiksi sukkulamatotartunnan porolle.

Teksti pohjautuu oppaisiin:

Porojen talviruokinnan hyvien toimintatapojen opas. (2013). PORUTAKU-hanke.
Porojen talvitarhauksen hyvien toimintatapojen opas. (2012). PORUTAKU-hanke.
Poron hoito- ja käsittelyopas. (2009). Paliskuntain yhdistys.
Muut lähteet:
Laaksonen, S. (2016). Tunne poro – Poron sairaudet ja terveydenhoito. Wazama Media Oy.

Josefi Tiirola

Agrologi- ja insinööriopiskelija Lapin ammattikorkeakoulussa. Harrastaa kielten opiskelua ja painonnostoa. Teki Paliskuntain yhdistyksellä loislääkintäoppaan osana korkeakouluharjoittelua. Valmistuu agrologiksi joulukuussa 2022.

Lue lisää

NORJAN POROJEN RAJANYLITYKSET AIHEUTTAVAT PALJON LISÄTÖITÄ SUOMALAISILLE PORONHOITAJILLE

Poropoliisi Jarmo Ahonen ja rikoskomisario Kirsi Huhtamäki

Viime talvikausi oli Inarissa ja Utsjoella Norjan porojen ylityksien suhteen ongelmallinen, koska Norjan poroja kävi Suomen puolella tuhansittain. Pelkona on, että samoin tapahtuu myös tulevana talvena.

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Norjassa ei reagoitu ylitysilmoituksiin riittävän nopeasti, jolloin porot ehtivät aiheuttaa vahinkoa jäkäliköille ja viljelysmaille.
– Suuresta ylitysmäärästä johtuen suomalaiset poronomistajat joutuivat tekemään paljon ylimääräistä työtä saadakseen pidettyä omat poronsa erossa Norjan poroista ja palautettua Norjan porot omistajilleen, kertoo suomalais–norjalaisen poroaitakomission jäsen rikoskomisario Kirsi Huhtamäki.

Alkava talvikausi huolettaa, koska vaarana on, että ylitykset jatkuvat edellistalven kaltaisena. Poroaitakomission tehtävänä on välittää aktiivisesti Suomen tilannekuvaa Norjan viranomaisille ja pyytää ongelmakohtiin korjauksia.

Käytännössä toimitaan siten, että havainnot Norjan porojen ylityksistä ilmoitetaan oman alueen poroisännälle, joka on yhteydessä Inarin poliisiin. Poliisi välittää tiedon Norjan viranomaisille.
– Varsinainen palauttamisprosessi jää suomalaisille poronomistajille, koska poliisin resurssit ovat täällä harva-alueella vähäiset. Inari-Utsjoki-alueella tapahtuneita ylityksiä on oman työnsä ohella aktiivisesti hoitanut valvonta- ja hälytystoimintasektorilla työskentelevä vanhempi konstaapeli Matti Holma. Haluammekin poliisin puolelta kiittää kaikkia poroisäntiä, poronomistajia ja maanomistajia hyvästä yhteistyöstä, Huhtamäki sanoo.

Kirsi Huhtamäki ei omista itse poroja eikä ole ennen nykyistä työtehtäväänsä juurikaan kiinnittänyt huomiota porotalouteen, Norjan porojen rajanylityksiin tai poroesteaidan ongelmiin.
– Poroaitakomission työ on ollut muuhun poliisityöhön verrattuna luonnollisesti hyvin erilaista ja myös silmiä avaavaa. Poliisin rooli Norjan porojen ylityksissä on olla toimivaltainen viranomainen porojen palauttamisessa. Samoin poliisi laatii Norjaan korvausvaatimuksen Norjan porojen aiheuttamista vahingoista, hän kertoo nykyisestä toimenkuvastaan.

Rovaniemeltä lähtöisin oleva Huhtamäki on työskennellyt poliisina noin 20 vuotta pääasiassa rikostutkinnassa.
– Aloitin poliisiurani aikoinaan Lapista. Matkan varrella kävin noin 10 vuoden ajan asumassa pääkaupunkiseudulla. Sitten iski Lappi-ikävä, joten palasin muutama vuosi sitten takaisin synnyinseuduille. Tämänhetkinen virkapaikkani on Kittilän poliisiasema, jossa olen työskennellyt noin viisi vuotta.

Kirsi Huhtamäki toimii rikosasioiden tutkinnanjohtajana. Lisäksi hänelle kuuluu osa Tunturi-Lapin (Kittilä, Kolari, Muonio ja Enontekiö) lupa-asioista, ja hän on myös Kittilän ja Enontekiön poliisiasemien esimies. Suomalais-norjalaisessa poroaitakomissiossa hän on ollut jäsenenä kolme vuotta.

Poroaitakomissio

Suomen ja Norjan raja-alueella olevan poroesteaidan tarkoituksena on tukea porojen paimennusta, jotta porojen siirtyminen rajojen yli voidaan estää mahdollisimman tehokkaasti.

Raja-aidan kunnossapitoa ja valtiosopimuksen noudattamista valvoo poroaitakomissio, johon kuuluu kolme jäsentä kummastakin maasta. Komission puheenjohtajuus vaihtelee maiden kesken vuorovuosittain.

Suomen komission jäseniä ovat rikoskomisario Kirsi Huhtamäki Lapin poliisista, yksikön päällikkö Hannu Linjakumpu ELY-keskuksesta (tällä hetkellä puheenjohtajana) ja toiminnanjohtaja Anne Ollila Paliskuntain yhdistyksestä.

Komission jäsenten apuna sihteeristössä toimii aitatyönjohtaja Kari Henttunen Paliskuntain yhdistyksestä.

Lue lisää

PORONLIHA ON LAPIN RUOKALISTAN JALOKIVI

Kai sen voisi nimisuojamerkinnälläkin osoittaa?

--- Teksti: Matti Särkelä. Kuva: Vilma Sanaksenaho ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Nimisuojahankkeessa haastateltiin kuluneena syksynä 31 poronhoitoalueen ravintoloiden keittiömestaria. Heiltä kysyttiin poronlihan käytöstä, sen alkuperän merkityksestä ja poronlihaan liittyvien nimisuojien tunnettuudesta.

Kaikki haastatellut keittiömestarit kertoivat ravintolansa käyttävän poronlihaa. 39 % sanoi käyttävänsä sitä erittäin paljon ja 52 % paljon. Perusteena käyttämiselle oli matkailijoiden kova halu saada poronlihaa, sillä he ymmärtävät pororuokien kuuluvan Lappiin ja pohjoiseen alueeseen. Matkailijat pitävät hyvin suuressa arvossa paikallisesti tuotettua poronlihaa.

Keittiömestareista 55 % kertoi, että lihan alkuperällä on joko erittäin suuri tai tärkeä merkitys asiakkaille. Vastaajista 39 % raportoi, että tämä ilmiö on lisääntymään päin. Poronlihaa syödään kuulemma pohjoisessa, koska sitä ei maailmalla saa ja sitä pidetään sen vuoksi eksoottisena. Pohjoinen on poroaluetta ja matkailijat haluavat nähdä, kuulla ja maistaa perinteikästä poroa.

Haastateltavien mukaan, on myös huomattu, että poronliha osataan valmistaa täällä sen kotiseudulla ammattitaitoisesti ja asiakkaat tietävät sen.

Keittiömestarit kertoivat asiakkaiden mielestä poronlihan olevan suutuntumaltaan pehmeää, mehevää, mureaa, maukasta ja suussa sulavaa. Joku mainitsi, että poronliha on myös joidenkin mielestä tarpeeksi mietoa, vaikka riistanmakuinen onkin, minkä vuoksi se käy melkein kaikille. Joissakin maissa kulttuuriset seikat estävät poronlihan syömisen. Näiden kulttuurien edustajat syövät ulkomaillakin usein oman maansa ruokia. Poronlihakielteiset ruokakulttuuriasiat asiat voivat myös liittyä jouluun tai ylipäänsä Petteri Punakuonoon.

77 % keittiömestareista kertoi poronlihan käytön tulevaisuuden näkymien olevan hyvät ravintolassaan. Moni kertoi poronlihan olevan Lapin ruokalistan ykköstuote: jotkut aikoivat pitää sen listallaan ikuisesti. Huolta herätti paikallisten pientoimijoiden kyky tarjota lihaa riittävästi ja tehdä tuotekehitystyötä ravintoloiden tarpeita silmällä pitäen.

Joku lausahti, että ensimmäinen paikka, jossa turisti ei Lapissa poroa kohtaa, on hotellin aamiaispöytä. Sinnekin pitäisi tuotekehityksen kautta saada poronlihaa tarjolle.

35 % vastaajista piti suurimpana kielteisenä tekijänä poronlihan korkeaa hintaa. Toisaalta osa vastaajista sanoi, että kun heidän rahansa menevät suoraan paikallisille pientoimijoille ilman välikäsiä, he kokevat jopa olevansa vastuussa siitä, että poroperheet pärjäävät perinteisessä ammatissaan. Hinnoille on löydetty jokin ratkaisu.

Muina kielteisinä tekijöinä mainittiin ruokatrendien muutokset (lihansyönnin väheneminen, lihansyönnin suhde kestävään kehitykseen) ja venäläisen poronlihan sekoittumisen uhka. Haastatelluista 23 % ei nimennyt mitään kielteistä tekijää.

Se mainittiin, että poronhoitajien täytyy pitää huolta siitä, miten he tuovat poroelinkeinoa esille, mikä heidän imagonsa on ja siitä, mitkä ovat heidän omat jälkensä maastossa ja luonnossa.

PORONLIHAN NIMISUOJA

Mitä tuli kysymyksiin poronlihan nimisuojista, vastaukset paljastivat melkoisen suuren tietämättömyyden EU:n nimisuojista.

81 % tunnusti aika lailla heti kättelyssä, että heidän ja henkilökunnan tiedot asiasta ovat vähäiset. Hyvä kun Feta-juusto ja Parman kinkku olivat jollain tavoin heidän mielikuvissaan liitetty nimisuoja-asiaan.

Kun asiaan oli haastattelun yhteydessä perehdytty, 71 % ilmoitti olevansa halukas laittamaan nimisuojamaininnan ruokalistalleen. Vastaajat kysyivät, miten merkinnän voi heidän ruokalistalleen laittaa ilman, että se sotkee olemassa olevan ruokalistan toteuttamistapaa.

- Vaikka ruokalistamme ovat hyvin pelkistettyjä ilman mainintoja gluteenista, laktoosista yms. jotka salihenkilökunta kertoo asiakkaille, poro ja sen liha on niin keskeinen asia Lapissa, ruokalistamme jalokivi, että maininnan voisi kyllä listalle laittaa.

Lopuksi tiedusteltiin minkälaista apua ja tietoa ravintola-alan ammattilaiset tarvitsisivat nimisuojista ja ruokalistatoteuttamiseen liittyvistä asioista.

Noin puolet vastaajista toivoi saavansa käyttöönsä selkeän, vaikka kirjallisen ohjeen tai infopaketin merkinnän käytöstä ravintolamaailmassa. Osa kertoi tarvitsevansa myös lisää yleistietoa porosta, sen historiasta ja poronhoitoon liittyvästä elämästä. Myös kieliversiot näistä otettaisiin hyvin vastaan.

Lue lisää

TALVEN 2021–2022 LUMI- JA KAIVUOLOSUHTEET JA NIIDEN VAIKUTUKSET PORONHOITOON

Suurimmassa osassa mittauspisteitä todettiin lumen pohjakerroksen olevan erittäin kova ja jäinen. Kuva A-J Pekkarinen.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemän selvityksen mukaan porojen laidunolosuhteet olivat poikkeukselliset Luoteis-Lapissa sekä osissa Pohjois- ja Keski-Lappia talvella 2021–2022. Näillä alueilla alkutalvesta sulaan maahan satanut lumi jäätyi kovaksi kerrokseksi laitumille ja vaikeutti merkittävästi porojen ravinnonhankintaa lähes koko talven. Lisäksi lumen alla laidunkasvillisuudessa esiintyi terveydelle haitallisia hometoksiineja.

--- Teksti: Jouko Kumpula, Sari Rämö, Jukka Siitari, Leena Holkeri, Antti-Juhani Pekkarinen ja Jukka Tauriainen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Talvi 2021–2022 alkoi poronhoidolle huolestuttavilla ennusmerkeillä, sillä jo lokakuun puolivälin jälkeen jäätymättömään maahan satoi märkä ja paksu lumipeite, joka kattoi erityisesti poronhoitoalueen pohjois- ja luoteisosat jäätyen kovaksi lumi- ja jääkerrokseksi laitumille. Heti alkutalvesta monista alueen paliskunnista alkoi kantautua huolestuttavia viestejä vaikeista laidunolosuhteista, porojen epätavallisesta liikehdinnästä ja vaeltamisesta. Maa- ja metsätalousministeriötä tiedotettiin alkutalvella tilanteesta ja se teki 1.3.2022 päätöksen porovahinkolaissa tarkoitetun selvityksen tekemisestä. Luken tehtävänä oli selvittää, ovatko lumi- ja kaivuolosuhteet olleet poikkeukselliset talvella 2021–2022, onko niiden johdosta aiheutunut olennaisia tuhoksi luettavia haittavaikutuksia poronhoidolle ja minkä paliskuntien alueilla niitä mahdollisesti on aiheutunut.

Lumi- ja kaivuolosuhteiden mittausta Talkkunapäällä Lapin paliskunnassa. Kuva A-J Pekkarinen.

Selvitysmenetelmät

Luke aloitti selvityksen laatimisen maaliskuussa 2022 tehden 11 paliskunnassa lumi- ja kaivuolosuhteiden mittauksia. Tehtyjä lumen paksuuden, kovuuden ja tiheyden mittauksia verrattiin vastaaviin mittauksiin ns. tavanomaisena kevättalvena 2008 ja olosuhteiltaan vaikeana kevättalvena 2020. Tutkituilta mittausaloilta kerättiin myös porojen ravintokasveja, joista analysoitiin Luken laboratoriossa ensimmäisen kerran Suomessa 33 eri hometoksiinin esiintymistä. Tämän lisäksi Ilmatieteen laitoksen 10 x 10 km:n hila-aineistojen avulla selvitettiin, miten talven 2021–2022 sää- ja lumiolosuhteet kehittyivät poronhoitoalueella ja poikkeavatko ne ns. talvien 2009–2019 keskimääräisistä olosuhteista. Lisäksi selvitettiin paliskuntien ALV-kirjanpidon perusteella, poikkeavatko poronhoitovuoden 2021–2022 ruokinta- ja hoitokustannukset aikaisempien viiden vuoden vastaavista kustannuksista eri alueilla.

Maastomittauksissa lumipeite erittäin kova ja jäinen

Maastomittausten perusteella lumen paksuus ja tiheys maaliskuussa 2022 eivät oleellisesti poikenneet ns. normaalin kevättalven 2008 vastaavista arvoista vertailut mahdollistavissa neljässä paliskunnassa. Myöskään Ilmatieteen laitoksen hila-aineistojen perusteella lumen syvyys laajemmin poronhoitoalueella talvella 2021–2022 ei poikennut systemaattisesti pidempiaikaisista keskiarvoista. Sen sijaan lumipeitteen keskimääräiset kovuudet olivat maastomittausten perusteella selvästi korkeampia kevättalvella 2022 kuin kevättalvella 2008. Erityisesti lumen pohjakerros oli kevättalvella 2022 mitatuissa 11 paliskunnassa erittäin kova, sillä 87 mittauspisteessä tutkitusta 165 pisteestä lumen pohjakerroksen kovuus ylitti 5000 g/cm2 (taulukko 1). Yhteensä 154 mittauspisteessä lumen pohjakerroksen havaittiin olevan ainakin osittain jäässä tai maan pinnalla oli jääkerros.

Taulukko 1. Kovien lumi- ja jääkerrosten sekä rakeisen jääkerroksen esiintyminen lumen pohjakerroksessa ja pohjassa tutkituissa mittauspisteissä.

Laidunkasveista löydettiin homemyrkkyjä

Laitumilta kerätyistä poron ravintokasvinäytteiden analyyseissä löydetiin nyt ensimmäistä kertaa ihmisille ja eläimille haitallisia homemyrkkyjä eli -toksiineja. Korkeimmat pitoisuudet havaittiin Alternaria-sienten tuottamissa alternarioli- ja alternarioli monometyylieetteri -toksiineista, joita esiintyi verrattain korkeina pitoisuuksina kaikissa näytteissä (kuvat 1–3). 

Kuva 1. Alternaria-sienen tuottaman alternarioli-hometoksiinin esiintyminen näytealoilta kerätyissä kasvinäytteissä.

Kuva 2. Alternaria-sienen tuottaman alternarioli-monometyylieetteri-hometoksiinin esiintyminen näytealoilta kerätyissä kasvinäytteissä.

Kuva 3. Fusarium-sienen tuottaman zearalenoni-hometoksiinin esiintyminen näytealoilta kerätyissä kasvinäytteissä.

Viljoissa esiintyneet Alternaria-toksiinit on aikaisemmin yhdistetty ihmisillä ruokatorven syöpiin sekä Kiinassa että Afrikassa. Lisäksi alternarioli on aiheuttanut hiirien ihoon mm. turvotusta, ihomuutoksia ja tulehduksia eri pitoisuuksilla tehdyissä kokeissa. Kolmas pienempinä pitoisuuksina puolesta näytteitä löytynyt Fusarium-sienten tuottama hometoksiini oli zearalenoni. Tämä on estrogeeninkaltainen yhdiste, joka häiritsee eläinten lisääntymistä. Löydetyt toksiinit ovat todennäköisesti syntyneet kasvillisuuteen loppusyksyllä ja alkutalvella, jolloin maanpinnalla on ollut plusasteita ja runsaasti kosteutta kasvillisuuden peittävän paksun ja märän lumipeitteen alla. Näitä toksiineja on todennäköisesti esiintynyt vastaavan kaltaisina talvina myös aikaisemmin.

Poikkeuksellisten lumi- ja laidunolosuhteiden alueet

Ilmatieteen laitoksen tuottamissa lumen syvyyden ja lämpötilojen aineistoissa loka-marraskuun 2021 ajalta havaittiin, että poikkeuksellisen aikainen runsas, märän lumipeitteen sataminen ajoittuu jo lokakuun puoliväliin lähes koko poronhoitoalueella. Tätä seurasivat pakkaset, jotka aiheuttivat lumen jäätymisen lokakuun lopussa. Aineistosta dokumentoituvat myös marraskuun alun suojasäät vesisateineen ja lumen sulamisineen sekä tämän jälkeen tapahtunut lumen uudelleenjäätyminen pakkasten seurauksena. Marraskuun suojasäiden ja pakkasten jälkeen laitumille jäi Luoteis-Lapin sekä osalle Ylä-Lapin ja pohjoisen Keski-Lapin aluetta paksuhko jäinen lumikerros.

Poikkeuksellisten laidunolosuhteiden voidaan arvioida ulottuneen 19 paliskunnan alueelle Luoteis-Lapissa sekä osassa Ylä-Lappia ja pohjoista Keski-Lappia (kuva 4). Tämä alue voidaan jakaa kahteen erilaiseen alueeseen olosuhteiden vaikeuden mukaan. Kummallakin alueella laidunten kasvillisuuteen muodostui hometoksiineja. Muulla poronhoitoalueella laidunolosuhteet vaihtelivat, mutta näitä olosuhteita ja niiden vaikutuksia ei voida kokonaisuutena pitää poikkeuksellisina.

Kuva 4. Poronhoitoalueen jakaantuminen lumi, kaivu- ja ravinto-olosuhteiden mukaan kolmeen eri alueeseen talvella 2021–2022.

Poikkeusolosuhteiden vaikutukset poronhoitoon

Vaikeat lumi- ja kaivuolosuhteet yhdessä ravintokasveissa esiintyneiden hometoksiinien kanssa todennäköisesti heikensivät nopeasti jo alkutalvella luonnonlaitumilla laiduntavien porojen kuntoa ja terveyttä. Useat paliskunnat aloittivat porojen hätäruokinnan jo marraskuun aikana. Paliskunnista selvitystä varten kerätyt ALV-kirjanpidon mukaan lasketut kustannukset, eli käytännössä ostorehukustannukset olivat kummallakin poikkeuksellisten laidunolosuhteiden alueella selvästi korkeammat poronhoitovuotena 2021/2022 kuin vertailuajanjaksona 2016/2017–2020/2021 (taulukko 2). Muualla poronhoitoalueella vastaavat menot olivat kuitenkin jopa hieman pienemmät kuin vertailujaksolla keskimäärin. Kun rehujen hintamuutosten vaikutus poistettiin, havaittiin myös samansuuntainen lisäruokintakulujen muutos kuin nimellisin hinnoin tehdyssä tarkastelussa.

Taulukko 2. Selvityksessä määritettyjen alueiden 1, 2 ja 3 (ks. kuva 4) arvonlisäverokanta 14:n mukaiset menot vuosina 2016/2017–2020/2021 ja 2021/2022. Reaaliset kustannukset on esitetty vuoden 2021/2022 rahassa (€). Aineisto Paliskunnat.

Talven 2021–2022 ylimääräiset ruokinta- ja hoitokulut rasittivat porotaloutta ja heikentävät sen kannattavuutta monissa paliskunnissa. Tehostetusta ruokinnasta huolimatta useat paliskunnat ilmoittivat porojen kunnon olevan kuitenkin heikon ja poroja menehtyneen. Porokuolemien määrää ei kuitenkaan selvitetty tässä työssä, vaan niitä arvioidaan myöhemmin Lapin ELY-keskuksen toimesta. On ilmeistä, että useissa paliskunnissa koetut siitosporojen menetykset ja vasatuoton putoaminen pudottavat poronhoidon teurasmääriä, tuloja ja kannattavuutta poronhoitovuotena 2022–2023. Näillä menetyksillä ja tappioilla on myös pidempiaikaisia vaikutuksia. Tilannetta pahentaa se, että monissa näistä paliskunnista koettiin myös talvella 2019–2020 merkittäviä menetyksiä ja tappioita.

Kiitokset

Raportin tekijät kiittävät maastomittauksiin ja aineistojen käsittelyyn osallistuneita Luken työntekijöitä. Paliskuntia kiitämme avusta maastomittausten toteuttamisessa ja ALV-raporttien kokoamisessa ja lähettämisessä. Kiitämme myös Ilmatieteen laitosta hila-aineistojensa kokoamisesta ja lähettämisestä selvitystyötä varten.

Viite: Kumpula, J., Rämö, S., Siitari, J., Holkeri, L., Pekkarinen, A.-J. ja Tauriainen, J. 2022. Talven 2021–2022 lumi- ja kaivuolosuhteet ja niiden vaikutukset poronhoitoon. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 71/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 58 s.
https://jukuri.luke.fi/handle/10024/552174

Lue lisää