Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

Uusimmat artikkelit

18.3.2024

PUDASJÄRVEN LIVO: HENKI ON HYVÄ, MUTTA KUINKA PITKÄLLE SE RIITTÄÄ?

Rytinginkankaan erotus. Piirtämässä Kalevi Särkelä, kiinnipitämässä Ville Särkelä ja Jenna Konttila. Kuva Pia Särkelä.

Vaikka paliskunnassa vallitsee hieno ilmapiiri, nuoriso joutuu pohtimaan, uskaltaako alkaa alalle, jossa pedot näyttäisivät vievän vasat ja tuulivoima maat.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Pia Särkelä ja Miia Konttila ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2023.

Alkukesästä kaikki näytti vielä hyvältä: vasoja oli paljon ja vasanmerkintä sujui hyvin. Lokakuussa tilanne on toisenlainen, kun vasoja ei ole nähty erotuksissa odotettuja määriä.

Kesä oli tavallista kuumempi ja kuivempi, millä saattaa olla osuutensa asiaan, mutta todennäköisemmin teurasporojen määrää vähentävät pääasiassa pedot. Poroisäntä Sami Konttilan arvion mukaan erityisesti ahmakanta on nousussa, mutta myös ilveksiä liikkuu paliskunnan alueella entistä enemmän. Susi on pedoista pahin, koska se tappaa enemmän kuin syö.
– On selvää, että petokanta on kasvanut, mutta petojen tekemiä tuhoja ei voida varmistaa varsinkaan sulan maan aikana. Vasa häviää usein pedon suuhun jälkiä jättämättä, hän sanoo.

Poroisäntä Sami Konttila.

Viime jouluna paliskunnan poromiehet saivat luvan kaataa suden, joka ehti tappaa kymmeniä paliskunnan poroja lyhyessä ajassa.

Näyttää siltä, että teurasmäärissä ei päästä lähellekään samaa kuin viime vuonna. Pettymys on suuri, mutta takaiskusta ei lannistuta, sillä palkisessa riittää toimintatarmoa.

Työnkuva on muuttunut viime vuosikymmenten aikana

Konttila, 48, on aloittanut poromiehen hommat suurin piirtein samoihin aikoihin kun hän oppi kävelemään.
– Naapurin kaveri otti niskasta kiinni ja heitti ojan yli. Piti päästä porotöihin, hän naurahtaa.

Ojanylitykset sujuvat Konttilalta nykyään helposti – sen sijaan haasteita aiheuttaa suuri petomäärä ja siitä koituva lisätyö. Tänä päivänä Pudasjärven Livon ja sen naapuripaliskuntien poronhoitajien työnkuvaan kuuluu isona osana petojen vähentäminen, joka vie aikaa ja tuo kustannuksia. Tilanne on täysin toinen kuin Konttilan lapsuudessa, jolloin pedoista ei ollut merkittävää haittaa poronhoidolle.
– Joudumme maksamaan petojen jahtaamiset ja raatojen etsinnät omasta pussista samalla kun rehukustannukset nousevat ja teurasmäärä pienenee. Siinäpä sitä sitten yrittää nuorisolle selittää, että kyllä tämä tästä vielä muuttuu parempaan suuntaan.

Poronhoito kiinnostaa nuoria, mutta tulevaisuus huolestuttaa

Sami Konttila kertoo, että paliskuntaan on tullut viime vuosina uusia ja innokkaita nuoria osakkaita, ja enemmänkin olisi tulossa, jos tulevaisuus näyttäisi valoisammalta.
– Olemme saaneet matkaan paljon nuoria, jotka tekevät porotöitä minkä kouluiltaan ehtivät. Porohommissa kulkee perheitä ja lapsia kavereineen, meillä on mahtava ilmapiiri. Petoasia on kuitenkin kuin musta pilvi taivaalla. Moni nuori pohtii, uskaltaako alkaa epävarmalle alalle.

Vasanleikko Susisuolla.  Vasa sylissä Julia Konttilalla (vas.), Matti Vähäkuopuksella ja Hilkka Heikkilällä. Etualalla Juha Piri. Kuva Miia Konttila.

Uusia poronomistajia mahtuisi paliskuntaan sikälikin, että suurin eloporomäärä, 2100, on tällä hetkellä kuutisensataa miinuksella. Suotuisaa on myös se, että paliskunnan kesälaidunalue on erinomaista maastoa poroille.

Pedot vartioivat luppoa

Kesälaitumet koostuvat alavista maista, joista suuri osa on suota. Syyslaitumet sijaitsevat puolestaan siellä täällä. Isoja kangasmaa-alueita kiinteine poroaitoineen on viisi: Kilsikangas, Suvannon Palovaara, Kivikangas, Siuruakangas ja Rytinginkangas, joista viimeksi mainitun keräilyaitaan kootaan myös syksyn teurasporot.

Paliskunnan alueella sijaitsee osa Syötteen kansallispuistoa, jonka puustossa olisi poroille tärkeää ravinnonlähdettä, luppoa, mutta samoilla seuduilla viihtyvät myös pedot. Näin ollen poronhoito ei voi hyödyntää kansallispuiston aluetta parhaalla mahdollisella tavalla.

Erotusten jälkeen maastoon jääneet porot houkutellaan ravinnolla, lähinnä heinällä, pyyntiaitoihin, joista ne viedään kotitarhoihin talviruokintaan.

Yhteistyötä tehdään usean naapuripaliskunnan kanssa niin poronhoitotöissä kuin viiden paliskunnan yhdessä omistamalla Ranuan teurastamolla. Suurin osa lihasta liikkuu sieltä Veljekset Rönkä Oy:lle, mutta suoramyyntiäkin on. Sen osuus on noin 30 prosenttia kokonaismyynnistä.

Paliskunnassa työskentelee 3–4 päätoimista poronhoitajaa, loput viitisenkymmentä poronomistajaa hankkivat elantoansa myös muista lähteistä. Poronomistajien keski-ikä on 55 vuoden paikkeilla.

Tuulivoima tuo lisää mustia pilviä taivaanrantaan

Pudasjärven Livon paliskunta on säästynyt tähän mennessä tuulivoimateollisuusalueilta. Nyt kuitenkin Pudasjärven kaupunki ja Ranuan kunta ovat kiinteistöverokassaansa kartuttaakseen hyväksymässä kolmea isoa hanketta, jotka sijoittuvat paljolti paliskunnan tärkeimmille laidunalueille, joilla laiduntaa kaksi kolmasosaa palkisen poroista. Suunnitelmien mukaan myllyjä tulisi jopa toistasataa.
– Meille tämä kaikki on uutta, koska emme tiedä, miten poro alkaa käyttäytyä, kun se joutuu siirtymään pois perinteisiltä alueiltaan. Maanviljelijöiden kanssa meillä on mennyt tähän saakka hyvin, on tehty suoja-aitoja ja toimittu yhteisymmärryksessä, mutta sitten olisi totinen paikka, jos porot siirtyisivät viljelyksille ja mökkiasutuksen piiriin, Konttila toteaa.

Hankkeet ovat vielä suunnitteluasteella ja niiden toteutus tapahtuu – jos tapahtuu – vasta vuosien kuluttua. Lisäksi oma vaikutuksena hankkeiden toteutumiselle on tulevilla selvityksillä tuulivoiman vaikutuksista alueen eläimistöön ja kasveihin. Paliskunnassa tulee kuitenkin olla hereillä.
– Käymme neuvotteluja eri osapuolten kanssa nyt asiallisesti ja riitelemättä, mutta kyllä tilanne on erittäin huolestuttava, poroisäntä Sami Konttila toteaa.

Kotikunta: Pudasjärvi
Pinta-ala: 1 897,7 neliökilometriä
Suurin sallittu
eloporomäärä: 2 100
Poronomistajia: 53

13.3.2024

MERIKOTKA-POROTUTKIMUKSEN TULOKSIA

Merikotkien vaikutusta porovahinkoihin tutkittiin vuosina 2021–2022, ja tulokset julkaistiin alkuvuodesta 2023. Aihe on yhtä tärkeä kuin vaikeasti tutkittava, mutta kiteytettynä tutkimuksen tulokset osoittivat, että merikotkien syömissä poronvasojen määrissä on huomattavaa ajallista ja paikallista vaihtelua. Merikotkat eivät aiheuta poronhoidolle maakotkaan verrattavia haittoja, mutta näyttää siltä, että ne joinakin vuosina voivat aiheuttaa ongelmia ainakin paikallisesti.

--- Teksti: Camilla Ekblad. Kuvat: Olli-Pekka Karlin ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2023.

Sukupuuton partaalla käyneen merikotkakannan nopea kasvu ja runsastuminen poronhoitoalueella on aiheuttanut huolta merikotkien mahdollisista vaikutuksista poronhoitoon. Merikotkanpesiltä löydetään säännöllisesti poronvasan jäänteitä, mutta on epäselvää ovatko merikotkat saalistaneet poronvasoja vai hyödyntäneet kuolleena löytämiään vasoja. Paikallisten reviirilintujen lisäksi poronhoitoalueella ja eteenkin tunturissa liikkuu kesäisin nuoria pesimättömiä merikotkia.

Lähdimme tutkimaan aihetta eri näkökulmista. Keräsimme sekä meri- että maakotkan pesiltä löytyneet koparat ja lähetimme ne tutkittaviksi Ruokavirastoon. Asensimme satelliittilähettimiä poronhoitoalueella kuoriutuneille merikotkanpoikasille, jotta voisimme seurata niiden liikkeitä, ja kävimme tunturissa ja vasomistarhoilla tarkkailemassa tilannetta paikan päällä. Varsinaisten tutkimuskysymysten lisäksi saimme uutta mielenkiintoista tietoa merikotkien käyttäytymisestä. Epäselväksi jäi valitettavasti edelleen, miten suuren osuuden syömistään vasoista merikotkat ovat itse tappaneet.

Poro merikotkan (ja maakotkan) ravinnossa

Merikotka syö pelkästään eläinperäistä ravintoa, mutta on sen puitteissa kaikkiruokainen ja saalistaa periaatteessa sitä mitä on helpoimmin saatavilla. Lempiruoka on kala, linnut tulevat hyvänä kakkosena, ja vähiten suosittuja ovat nisäkkäät. Poronvasoja merikotkat syövät tilaisuuden tullen.

Merikotkien pesältä löytyy joskus myös poronvasan koparoita.

Poronvasojen osuus merikotkan ravinnossa oli pieni, keskimäärin noin 3 %, mutta esiintyvyys saaliissa vaihteli huomattavasti vuosien ja elinympäristöjen mukaan. Keskimäärin poronvasan jäänteitä löytyi neljän seurantavuoden aikana joka viidenneltä merikotkanpesältä (0–46 %). Pystyimme tunnistamaan joitakin vasan esiintyvyyttä ennustavia ominaisuuksia. Odotetusti tärkein muuttuja oli pohjoisuus. Pohjoisessa merikotkat söivät enemmän poronvasaa kuin etelässä. Myös järvisyys ennusti poronvasan esiintyvyyttä. Merikotkat suosivat reviireillään järviä, ja reviireillä joilla oli paljon järviä, merikotkat söivät keskimäärin vähemmän vasoja kuin reviireillä, joilla oli vähemmän järviä. Reviireillä, joilla on huonot kalastusvedet merikotkien on hyödynnettävä vaihtoehtoisia saaliita, kuten poronvasoja.

Lisäksi säällä oli merkitystä: kylminä ja lumisina keväinä merikotkat söivät enemmän poronvasoja kuin lämpiminä ja vähälumisina. Tämä voi johtua sekä siitä, että kylminä keväinä on tarjolla hangelle kuolleita vasoja ja siitä, että kylminä keväinä vesien ollessa jäässä merikotkien on löydettävä muuta ravintoa kuin kalat. Eniten poronvasoja pesivien merikotkien ravinnossa on näin ollen odotettavissa kylminä keväinä, vähäjärvisissä ympäristöissä poronhoitoalueen pohjoisosissa (tunturia lukuun ottamatta, jossa ei pesi merikotkia).

Merikotkista poikkeavasti maakotkanpesiltä löytyi tasaisesti poronvasojen jäänteitä elinympäristöstä ja sääolosuhteista riippumatta. Ainoa vaikuttava tekijä oli pohjoisuus, poronvasoja syötiin enemmän pohjoisessa. Poronvasat näyttävät kuuluvan maakotkien perussaaliisiin ja niitä löydettiin vuosittain noin 40 %:ssa maakotkan pesistä. Maakotkat söivät pohjoisessa noin 3x enemmän vasoja kuin merikotkat, etelässä ero oli suurempi.

Pesimättömät merikotkat

Pesivien merikotkien saaliita voi selvittää pesiltä löytyvien saalistähteiden avulla, mutta pesimättömillä linnuilla tämä ei luonnollisesti ole mahdollista. Pesimättömät linnut eivät myöskään ole sidottuja reviiriin, ja voivat lennellä vapaasti ja laajalti, mitä nuoret merikotkat myös yleisesti tekevät. Satelliittiseuranta paljasti kiinnostavia asioita nuorten merikotkien liikkeistä. Merikotkat suosivat poronhoitoalueella vesistöjä, avosoita, kosteikkoja ja harvapuustoista metsää sekä läheisyyttä synnyinpesäänsä ja välttivät suoraa läheisyyttä asutukseen. Lisäksi ne suosivat pohjoisuutta. Erityisen suosittuja paliskuntia satelliittinuorten keskuudessa olivat Paistunturi ja Muotkatunturi. Porojen paikannuksia huomioivat mallit osoittivat, että tunturissa (mutta ei metsäpaliskunnissa) merikotkat alkukesällä suosivat alueita, missä oli paljon poroja. Paikannusten ykkössijan vie kuitenkin Lapin paliskunta, missä myös pesimäkanta on ylivoimaisesti suurin, koska tekojärvet ovat otollista elinympäristöä merikotkille.

Pesimättömien merikotkien laskennallinen määrä poronhoitoalueella eri kuukausina. Tummansiniset kuvaavat poronhoitoalueelta kotoisin olevia yksilöitä, ja vaaleansiniset muualla Suomessa kuoriutuneita merikotkia.

Yksilöiden väliset erot olivat suuret. Eri kotkayksilöt viihtyivät eri paikoissa ja niiden liikkuvuudessa oli eroja. Rannikolla kuoriutuneista kotkista osa kävi kesäisin Lapissa ja viihtyivät siellä pidempiä tai lyhyempiä aikoja, kun taas osa ei koskaan ole suunnannut poronhoitoalueelle. Kaikki poronhoitoalueelta kotoisin olevat kotkat ovat tulleet kesäksi takaisin, vaikka ovatkin viettäneet talvet rannikon kotkien lailla etelämpänä, etelärannikolla tai Ruotsissa. Keskimäärin Lapin kotkat liikkuivat vuoden ympäri pohjoisemmassa kuin rannikon kotkat. Kun pesimätön merikotka on löytänyt hyvän paikan se voi jäädä sinne pidemmäksi aikaa, päivistä kuukauteen. Sellaisia voi olla esimerkiksi ison eläimen raato, kalankasvattamo tai kaatopaikka.

Suorat havainnot

Touko-kesäkuussa kävimme tunturissa ja vasomistarhoilla havainnoimassa kotkia ja poroja, poroja häiritsemättä. Tunturissa nähtiin vasomisaikana sekä meri- että maakotkia. Kumpaakin lajia kiinnostivat jälkeiset, joita ne myös söivät, mutta vastasyntyneet vasat eivät kiinnostaneet. Merikotkia nähtiin myös haaskoilla. Se, että tilanteita ei nähty, ei kuitenkaan poissulje niiden mahdollisuutta. Alue on erittäin laaja ja tapauksen näkeminen vaatii oikeassa paikassa olemista oikeaan aikaan.

Merikotka porotarhan lähettyvillä.

Vuonna 2021 vasomistarhoilla Länsi-Lapissa sitä vastoin sattui ja tapahtui. Yhteensä 8 vasaa epäiltiin kotkien tappamiksi, joista yksi varmistettiin Ruokavirastossa ja toinen oli kuollut muista syistä. Kolmannen tutkitun vasan kohtalo jäi epäselväksi. Tarhoilla oleili enimmäkseen merikotkia, mutta myös muutama maakotka, eikä tappanutta lajia voi sanoa varmuudella. Vuonna 2022 tarhoilla oli tarkoitus havainnoida suuremmalla panoksella, mutta silloin tarhoilla ei ollutkaan kotkia.

Saimme verkkokyselyymme tiedon vielä kuudesta tapauksesta, joissa neljässä vasa oli tapettu.

Saalisnäytteitä merikotkan pesältä.

Maakotkien vaikutus poroihin on jokseenkin yksiselitteinen ja arvioitavissa. Mahdolliset merikotka-haitat ovat epämääräisempiä ja voivat vaihdella suuresti vuosittain, paikoittain ja eri olosuhteissa. Lisähaasteita aiheuttaa vaadittava pesivien ja pesimättömien merikotkien erikseen huomioiminen. Pesimäkeskittymät osuvat tekoaltaiden ympäristöön ja Kuusamon järvimaisemiin, kun taas nuoret liikkuvat ja mahdollisesti aiheuttavat suurinta haittaa tunturissa, missä ei pesi merikotkia. Tietoa on kuitenkin kertynyt jo kunnioitettavasti. Tiedämme, että merikotkat eivät aiheuta maakotkiin verrattavaa haittaa, mutta voimme varovasti ennustaa milloin ja missä haittoja mahdollisesti on odotettavissa.

9.2.2024

LIITERI - POROLAIDUNTEN HOIDON JA KÄYTÖN SUUNNITTELUN TUKENA

Liiteri-palvelu on SYKE:n omistama ja ylläpitämä sähköinen palvelu, joka tarjoaa monipuolista paikkatietoa alueiden käytöstä ja ympäristön tilasta sekä niiden muutoksista koko Suomessa.

--- Teksti: Vilma Sanaksenaho, Jouko Kumpula ja Kari Oinonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2023.

Liiterissä on kaikille kansalaisille avoin sisältö, mutta sitä voi käyttää myös kirjautuneena sopimuskäyttäjänä, jolloin saa käyttöönsä kartta-aineistoja, joita muut eivät näe eivätkä voi käyttää. Liiteri-palveluun on tuotettu poronhoidon parissa työskenteleville oma käyttöversio, joka sisältää avoimen version tietosisällön lisäksi poronhoidon palvelupakettina kaikki käytettävissä olevat poronhoitoon liittyvät paikkatietoaineistot. Paliskunnille ja niiden jäsenille annetaan erityisiä poro-roolin käyttäjätunnuksia. Näitä tunnuksia käyttämällä paliskunnat voivat käyttää poronhoidon paikkatietoja.

Poronhoitoon liittyvä Liiterin käyttöversio ja sen sisältämät tiedot on koottu ja tuotettu yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Paliskuntain yhdistyksen kanssa POROT- ja TOKAT-hankkeissa. Tiedot Liiteriin tulevat suoraan monista tietolähteistä ja ovat usein ajantasaisimpia käytössä olevia tietoja. Palvelu ja sen käyttö on maksuton paliskunnille ja muun muassa Paliskuntain yhdistykselle. Paliskunnat ovat tähän asti voineet ylläpitää ja päivittää omia, laitumiin ja poronhoitoon liittyviä paikkatietojaan Poro-Harava -palvelussa yhteistyössä Paliskuntain yhdistyksen kanssa.

Poro-Harava -palvelu lopetetaan vuoden 2023 lopussa ja sen korvaavan palvelun rakentamisen rahoitusta selvitetään parhaillaan. Poronhoidon tiedot ovat kuitenkin keskeytyksettä käytössä Liiterissä.

Poronhoidon paikkatietoja voidaan tarkastella ja käyttää Liiterissä yhdessä muiden palvelussa olevien paikkatietoaineistojen kanssa. Samalla eri aineistoja yhdistelemällä voidaan tuottaa erilaisia karttaversioita. Poronhoitoon liittyviä paikkatietoaineistoja Liiterissä ovat esimerkiksi paliskuntien rajat ja Luonnonvarakeskuksen tuottamat kartat erilaisista laitumista ja kasvillisuustyypeistä sekä maankäytön ja infrastruktuurin peitto- ja häiriöalueista paliskunnissa. Paliskuntien itse ylläpitämiä ja päivittämiä paikkatietoaineistoja Liiterissä ovat puolestaan:

  • Porojen eri vuodenaikoina käyttämät laidunalueet ja parhaat laidunalueet
  • Jäkälä- ja luppolaidunalueet
  • Laidunluokitukset (tarkka, yleistetty)
  • Porojen vuotuinen laidunkierto
  • Kierrot (syys-, kevät-) ja kuljetusreitit
  • Aitarakenteet (erotus-, siirto-, pyynti-, este-, laidun-, työ-, rautatie-este- ja valtakunnan esteaidat, veräjät, kämpät)
  • Ohut- ja paksulumiset alueet
  • Kokoamisalueet ja joenylityspaikat
  • Porokolarialueet
  • Paliskunnat ovat myös voineet itse merkitä alueelleen erilaisia häiriöalueita

Liiteriin on myös koottu paliskunnittain tietoa poronhoidosta pidemmältä ajalta. Muun muassa paliskuntien suurimmista sallituista eloporomääristä ja poronomistajien määristä sekä kunakin poronhoitovuotena luetuista elo-, teuras- ja lukuporomääristä on saatavissa taulukkotietoa. Myös eri petojen tappamista ja liikenteessä kuolleista poroista löytyy vuosittaista tilastotietoa palvelusta.

Liiteri-palvelun käytöstä

Laitumiin ja poronhoitoon liittyviä paikkatietoja voidaan yhdistellä, tarkastella ja tallentaa muiden Liiteri-palvelussa olevien tietojen kanssa. Liiterissä voi luoda itselle hyödyllisiä karttoja yhdistämällä näitä eri karttatasoja keskenään. Tällaisia poronhoidon kannalta tärkeitä tietoja voivat olla luonnonsuojelualueet, erämaa-alueet ja Natura-alueet. Liiterissä voidaan tarkastella esimerkiksi paliskuntien alueille kaivosrekisteriin merkittyjä alueita kuten kaivosalueita, kaivoslupahakemuksia, kaivospiirejä, kaivospiirihakemuksia, kullanhuuhdonta-alueita, kullanhuuhdontalupahakemuksia, malminetsintäalueita, malmin­etsintälupahakemuksia, valtauksia, valtaushakemuksia, varausilmoituksia ja varausilmoitus-hakemuksia. Liiteristä löytyy monipuolista paikkatietoa myös metsävaroista, kaavoituksesta, tiestöstä, erilaisista rakennuksista ja kiinteistöistä sekä myös asutustiheydestä. Nämä edellä listatut paikkatiedot päivittyvät säännöllisesti Liiterissä eri tiedontuottajien kautta. Liiteri-palveluun sisältyy monia toimintoja kartta-aineistojen hyödyntämiseksi. Näitä ovat matkan tai reitin pituuden mittaus tai tietyn alueen pinta-alan mittaus. Tämä alue voidaan rajata kartalle ja sen jälkeen hakea tarkemmin alueen sisältämiä tietoja. 

Karttaote Liiteri-palvelusta Kittilän alueelta. Karttakuvassa on valittuina tasoina yleistetty laidunluokitus, väestötiheys ja kaivostoiminnan alueita. 

Esim. laidunkarttojen tai maankäyttödatan sisältämiä tietoja voidaan hakea vapaavalintaiselle alueelle, jolloin voidaan arvioida kyseessä olevan alueen soveltuvuutta tietyn vuodenajan porolaitumeksi. Karttatyötilan tallentaminen mahdollistaa palaamisen aiemmin tehtyihin näkymiin ja karttakokoelmiin. Työtilan voi myös jakaa toiselle poromiehelle linkkinä. Kun poromieskollega on kirjautunut palveluun ja klikkaa linkkiä, saa hän käyttöönsä samanlaisen näkymän kuin linkin lähettäjä. Koottu karttanäkymä voidaan tulostaa paperille tai tallentaa pdf-tiedostona. Niitä voi hyödyntää esimerkiksi erilaisissa lausunnoissa. Tuomalla karttanäkymään poronhoitoon ja laitumiin liittyvien tietojen lisäksi esimerkiksi alueet, joille on haettu malminetsintään, kaivoksiin ja kullanhuuhdontaan liittyviä lupia, voidaan tarkastella ja arvioida niiden sijaintia ja vaikutuksia poronhoidon kannalta.

Liiteri-palvelun hyödyntäminen poronhoidossa

Luken ja SYKE:n toteuttamassa POMURI-hankkeessa tehtyjen paliskuntien haastatteluiden perusteella Liiteri-palvelu nähtiin tarpeelliseksi välineeksi poronhoidon operatiivisessa toiminnassa sekä tilannekuvan saamisessa maankäytön kokonaislaajuudesta paliskunnissa. Vaikka paliskunnat tuntevat oman alueensa ja toimintansa, voi erilaisten laidunten sijainnin sekä maankäytön alueiden tarkastelu ja hahmottaminen kokonaisuutena kartalla olla erittäin hyödyllistä poronhoidon suunnittelussa sekä paliskunnan edunvalvonnassa ja osallistumisessa maankäyttöprosesseihin. Samalla erilaisia poronhoitosuunnitelmia tai erilaisten maankäyttösuunnitelmien todennäköisiä vaikutuksia poronhoitoon voidaan havainnollistaa karttoina.

Karttaote Liiteri-palvelusta Taivalkosken alueelta. Karttakuvassa on valittuina tasoina yleistetty laidunluokitus, väestötiheys ja luonnonsuojelualueet.

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelman toimenpiteiden tavoitteena on varmistaa porolaidunten kestävää käyttöä muun muassa pyrkimällä vähentää laidunpainetta sekä parantaa kesä- ja talvilaidunten tilaa valittavien toimenpiteiden avulla. Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmissa kuvataan paliskunnan tilanne kokonaisvaltaisesti mukaanlukien myös niitä alueita, jotka olisivat potentiaalisia parantamiskohteita tai elvyttämisalueita paliskunnan alueella. Suunnitelmien tekemisessä apuna voidaan käyttää kartta- ja tietopalvelu Liiteriä. Kartta-aineiston avulla voidaan suunnitella mitkä valittavat toimenpiteet voisivat sopia paliskuntien tilanteeseen parhaiten sekä kartoittaa myös niitä alueita, jotka olisivat potentiaalisia parantamiskohteita tai elvyttämisalueita paliskunnan alueella.

Paliskuntien laidunten hoito- ja käyttösuunnitelmissa on valittavina toimenpiteitä, joissa edellytetään paliskuntia toteuttamaan muun muassa sellaisia toimia, joilla voidaan estää porojen kesäaikainen laidunnus ja tallaus tärkeimmillä jäkälälaidunalueilla, ohjata porojen kesälaidunnusta parhaille kesälaidunalueille ja samalla pois maatalousalueilta tai muilta sellaisilta alueilta, joilla porot aiheuttavat ongelmia. Liiterissä olevat paikkatietoaineistot voivat auttaa paliskuntia laidunten käytön ja laidunkierron suunnittelussa mahdollistamalla erilaisten ja eri vuodenaikoina käytettävien laiduntyyppien sijoittumisen ja määrien vertailut eri osissa paliskuntaa. Samalla Liiterissä on mahdollista tarkastella maankäytön, infrastruktuurin ja asutuksen sijoittumista eri osiin paliskuntaa. Nämä tarkastelut voivat auttaa porojen ohjaamista eri vuodenaikoina soveliaimmille laidunalueille muun muassa helpottamalla porojen paimennuksen tai toimivien laidunkierto- ja työaitojen suunnittelua.

Paliskunnat voivat myös arvioida ja osoittaa aikaisempaa paremmin ja havainnollisemmin Liiteri-aineistojen ja -työkalujen avulla olemassa olevien ja uusien maankäyttöhankkeiden vaikutuksia poronhoitoon. Kartta-aineistolla voidaan osoittaa suunniteltujen maankäyttöhankkeiden sijoittumista laidunten käytön ja poronhoidon toiminnan kannalta tärkeille alueille. Myös laidunten määrää ja merkitystä suunniteltujen maankäyttöhankkeiden vaikutusalueilla voidaan arvioida. Näiden lisäksi porojen laidunkiertoa sekä porojen kokoamista erotusaitoihin voidaan kuvata ja havainnollistaa karttaesityksinä. Kaikkiaan tämä avaa paliskunnille mahdollisuudet arvioida ja osoittaa maankäyttöhankkeiden vaikutuksia laitumiin, porojen laidunten käyttöön ja laidunkiertoon sekä poronhoitotöihin.

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelman pilotointi -hanke on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama.

Projektipäällikkönä toimii Vilma Sanaksenaho, vilma.sanaksenaho ( et ) paliskunnat.fi



12.12.2023

POROMIESTEN MOOTTORIKELKAT

Vuonna 1964 Poromies-lehdessä julkaistu artikkeli kuvastaa moottorikelkan käyttöönoton aikaansaamaa mullistusta poronhoidossa. Tuolloin todettiin, että korkeintaan kuusi moottorikelkkaa olisi sopivin määrä paliskuntaa kohti. Julkaisemme verkkoversiossa vanhojen artikkelien uusintapainoksia (kuvaa ei ole käytetty aikanaan lehdessä).

Teksti: Yrjö Alaruikka

Moottorikelkat tulivat poromiesten käyttöön vuoden 1962 lopulla. Ensimmäiset niistä otettiin yleisempään käyttöön pohjois-Inarin ja Utsjoen paliskunnissa. Näiden puuttomissa tunturiseuduissa moottorikelkoista saatiin hyvin myönteisiä tuloksia porojen kokoamisessa ja aita-alueelle ajamisessa. Saatujen lyhytaikaisten kokemusten perusteella kerrottiin, että yksi moottorikelkka olisi vastannut 15–20 hiihtomiestä päivittäisiä työsuoritustuloksia verrattaessa. Tämä kuitenkin edellytyksellä, että moottorikelkkoja oli kolme yhteistoiminnassa siten, että yksi ajoi koottavan lauman jälessä ja toiset kummallakin sivulla ohjaten laumaa kulkusuuntaan sekä estäen ryöstökkäiden pääsemästä karkuun laumasta ja hajoittamasta sitä. Tuloksien saavuttamiseksi tulee moottorikelkkojen ajajien yhteistyö olla järkevää ja saumatonta, ja lisäksi näkyvyyden pitää olla hyvä. Sumussa ja tuiskussa työ ei onnistu. Kokemusta on saatu jo siitäkin, että moottorikelkoilla kootut suuret laumat ovat sumun ja pyryn saavuttaessa hajonneet jälleen.

Tarkkaa laskelmaa uusien koneiden käytön taloudellisuudesta emme vielä rohkene tehdä liian lyhyen kokemus- ja käyttöajan perusteella. Joka tapauksessa tämän puolentoista talviajan käytön perustella voimme sanoa, että moottorikelkkojen käytöllä saadaan porot nopeammin ja varmemmin kokoon kuin yksinomaan hiihtäen. Tämä on luettava ansioksi moottorikelkoille. Toinen seikka, joka puoltaa moottorikelkkojen käytön kehittämistä porojen etsintä- ja kokoamistyössä, on työn helpottuminen ja miellyttävyys. Poromiespolven nuorentumista ajatellen tämä on tärkeä tekijä, koska nuoriso ei mielellään antaudu yksinomaan ruumiilliseen raadantaan, vaan työhön tarvitaan konetta sen helpottamiseksi ja miellyttävämmäksi tekemiseksi.

Meidän on jo tässä vaiheessa otettava tarkastuksen alaiseksi myös se, kuinka monta moottorikelkkaa tarvitaan suurissa paliskunnissa porojen etsintä- ja kokoamistyötä varten. Olemme tällä kertaa sitä mieltä, että korkeintaan kuusi olisi se määrä, jolla pitäisi päästä tyydyttävään tulokseen käyttäen koneita järkevästi, säännöllisesti ja tehokkaasti. Tähän puoleen olemme kiinnittäneet huomiota sen vuoksi, että moottorikelkkavillitys ei saisi valtaan poronomistajia, koska kelkat maksavat nykyään vielä yli 3000 mk. Ja lisäksi tämä raha menee nyt ulkomaille, sillä kotimaisen koneteollisuuden sormet eivät vielä ylety näiden koneitten valmistamiseen, niin yksinkertaisia kuin ne ovatkin.

Nykyiset maahan tuodut Kanadassa kehitetyt moottorikelkat ovat toistaiseksi osoittautuneet poromiesten käsissä eräiltä osin kestämättömiksi. Etupäässä kiilahihna, joka toimii moottorista kytkevänä voimansiirtäjänä ja nopeusvaihteena, kuluu nopeasti ja katkeaa. Tämä johtunee maaston vaikeudesta ja usein tapahtuvasta nopeuden vaihtumisesta. Hankikelillä tasaisella vauhdilla ajettaessa on hihna kestänyt hyvinkin pitkän käyttämisen. Poromiesten käyttöä varten olisi tämä heikkous koneessa saatava korjatuksi sopivalla parannuksella. Tuntuu myös siltä, että moottorikelkan painoa on vähennetty kestävyyden kustannuksella ehkä liikaakin. Etenkin Itävallassa valmistetut kelkat tuntuvat alkuperäisiä kanadalaisia kelkkoja löyhemmiltä. Moottorikelkkojen teloissa on myös esiintynyt murtumisia. Suuret yht'äkkiset ilman lämpötilojen vaihtelut aiheuttavat näitä. Telat olisikin saatava kestävimmiksi Lapin ilman suuria lämpötilanvaihteluja vastaan.

Nämä ovat henkilökohtaisten kokemusteni antamia vaikutteita, jotka olen saanut kolmesta erilaisissa maastoissa tekemistäni erämaamatkoista. Joka tapauksessa toivon myönteistä kehitystä moottorikelkkojen käytössä porojen etsintä- ja kokoamistyössä.

Y. A.

8.12.2023

SIVUELINKEINOKSI KALASTUS?

Lähiruokabuumin seurauksena kotimaisen villin järvikalan menekki on kasvanut huimasti. Kalastus sopii monille järvialueiden poronhoitajille sivuelinkeinoksi, koska poronhoitoa ja kalastusta voi harjoittaa eri aikoina vuodesta. Lokan tekojärvelle onnistuttiin houkuttelemaan uusia ammattikalastajia, mutta edelleen heitä tarvitaan lisää.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Paliskuntain yhdistys ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2023.

Kemin-Sompion paliskunnan ammatikseen kalastavien poromiesten vuosisuunnitelmassa on määritelty kummallekin ammatille omat jaksonsa, mutta käytännössä suunnitelma muuttaa jonkin verran muotoaan luonnonolosuhteiden mukaan. Suurpiirteisesti ajatellen kesällä kalastetaan ja talvella hoidetaan poroja.
– Kesällä jää kalastukselle hyvin aikaa, koska vasanmerkitys toteutetaan nykyään tehokkaasti, tänäkin vuonna se tapahtui reilun viikon aikana. Sitten kun vasanleikko on ohi, kalastetaan taas täysillä syksyyn asti, kertoo Lokan tekojärvellä kalastava poromies Mikko Pyhäjärvi.

Mikko Pyhäjärvi. Kuva: Tanja Pyhäjärvi.

Jos porotöissä voi pitää taukoa marraskuussa, Lokan altaalla keskitytään pyytämään peledsiikaa, joka parveutuu silloin kutemaan.
– Heti jäitten tultua laitetaan verkot jään alle, siinä menee se pari kolme viikkoa. Joskus saattaa olla, että kalastusta täytyy tehdä päällekkäin poronhoitotöiden kanssa, mutta esimerkiksi viime vuosi meni hyvin. Ehdittiin pyytää kalaa ja heti sen jälkeen päästiin taas poronhoitotöihin, sanoo Juuso Pyhäjärvi, joka kuuluu puolisonsa Jenni Nousun kanssa Lokan kalastajien nuorempaan osastoon. Molemmat ovat kolmekymppisiä.

Suomalaisella sisävesikalalla on ostajansa

Kotimaisen villin kalastetun kalan suosio markkinoilla on ollut 4–5 viime vuoden ajan vahvassa nousussa. Lapin Kalaleaderissa työskentelevän aktivaattori Markku Ahosen mukaan Suomesta löytyy nykyään asiakaskunta, joka on valmis maksamaan korkealaatuisista, kestävällä tavalla kalastetuista tuotteista. Lähiruokabuumi on totta.
– Lähiruoka- ja kestävyyskriteerit täyttyvät kirkkaasti Pohjois-Suomen sisävesikalastuksessa. Tällä hetkellä hittikaloja ovat ahven ja hauki, joilla kalastajat tekevät yhtä hyvää tiliä kuin esimerkiksi siialla tai muikulla, hän sanoo.

Ammattikalastukseen sopivia järviä Lapissa.

Järvikalojen kalastus on ekologisesti kestävää.
– Järvikalaa riittää. Kaupallisen kalastuksen määrä voitaisiin ihan kevyesti kolminkertaistaa.

Risto Pyhäjärvi on Lokan ammattikalastaja, jonka työtehtäviin kuuluu myös Lokan Luonnonvara Osuuskunnan tuotteiden markkinointi. Hän vahvistaa Ahosen havainnon kotimaisen kalan kysynnän kasvusta. Tosin tämä kesä (2023) on ollut poikkeava.
– Olisiko inflaatio, hetkellinen ylitarjonta ja kauppojen aikaisempaa korkeammat katteet aiheuttaneet, että kotimaisen tuoreen kalan hinta on noussut kuluttajalle liian korkeaksi, hän pohtii, mutta uskoo, että taantuma on lyhytaikainen.

Kalastajia tarvitaan lisää – uusia kalastajia neuvotaan tarvittaessa kädestä pitäen

Lokan kalastajien ensimmäiset sukupolvet ovat jo eläköityneet tai eläköitymässä. Kalatuotteiden toimitusvarmuuden turvaamiseksi tarvitaan riittävä määrä kalastajia toimittamaan kalaa tilaajille. Pieniä määriä ei kannata kuljettaa, koska kuljetuskustannukset nousevat tällöin liian korkeiksi. Myös kalalaitoksen ylläpitoon tarvitaan varoja.
– Ostajat ovat tottuneet siihen, että toimitamme sen minkä lupaamme. 4–5 kalastajalla tämä ei onnistu, Risto Pyhäjärvi sanoo.

Uusien kalastajien houkuttelemiseksi järjestettiin vuosina 2016–2019 Lapin Kalaleaderin ja Sodankylän kunnan rahoittama rekrytointihanke, joka oli niin tuloksekas, että asia huomioitiin jopa EU:n komission uutissivuilla. Kalastukseen liittyviä toiminimiä perustettiin tuolloin toistakymmentä.

Oleellista oli, että kokeneet kalastajat neuvoivat tulokkaita tarvittaessa kädestä pitäen.
– Useimmat kävivät ensin tutustumassa toimintaan, ennen kuin lähtivät varsinaiseen harjoitteluun. Samalla he näkivät, millaisella työmäärällä sai minkäkin verran ansiota, hän sanoo.

Lähtökohdat ovat tulijoille hyvät, koska kalamarkkinat ja myyntiketjut ovat valmiina. Kalastaja voi tällöin keskittyä kalastamiseen. Osuuskuntamuotoinen toiminta on voittoa tavoittelematonta liiketoimintaa, jolloin kalastajalle voidaan maksaa saaliista niin hyvä hinta kuin on mahdollista. Lokan kala-alan laitoksessa kala pystytään käsittelemään fileeksi asti. Kalastajan tuotua kalasaaliin satamaan osuuskunta huolehtii sen kuljetuksesta asiakkaille, joita on ympäri Suomea.
– Suurin osa menee kalatukuille ja aika iso määrä kalakukkoleipomoille. Oulu, Helsinki ja Kuopio ovat pääpaikkoja, Risto Pyhäjärvi kertoo.

Markku Ahonen arvioi, että edellytykset kaupalliseen kalastukseen Lapin järvillä ovat erinomaiset.
– Vesialueita ja kalastusoikeuksia on, kalan hinta ja kysyntä ovat hyvät, infrastruktuuri toimii ja kalakannat ovat vahvat. Vain tekijöitä puuttuu.

Pienilläkin investoinneilla voi päästä vauhtiin

Myös Juuso Pyhäjärvi aloitti ammattimaisen kalastuksen rekryhankkeen aikana. Kynnys uuden ammatin aloittamiseen oli matala, koska paikkakuntalaisena hän tiesi, millaisesta toiminnasta on kysymys.
– Isä on harjoittanut kaikenlaista kalastusta, ja kalahallin toiminta tuli jo lapsena tutuksi. Kalastus sopii hyvin sellaiselle, jolla on jonkinlainen ennakkokäsitys asiasta, mutta muualta tulleella saattaa olla haasteita saada homma käyntiin. Tiedon puute on isoin kynnyksen aiheuttaja, hän toteaa ja kertoo itsekin opastaneensa vastatulleita.
– Olen auttanut ja neuvonut uusia kalastajia parhaani mukaan. Koska kyseessä on iso järvi kivineen ja kantoineen, on tärkeää tietää, mihin veneellä voi ajaa.

Juuso Pyhäjärvi. Kuva: Jenni Nousu.

Hän sanoo, että ahvenenpyyntiin tarvittavat investoinnit ovat vielä varsin maltilliset, mutta rahaa saa kulumaan, jos hankkii kerralla kaikki uudet laitteet ja pyydykset.

Mikko Pyhäjärvi on aloittanut ammattimaisen kalastuksen vuonna 2006. Häntä voi luonnehtia jo konkarikalastajaksi, koska pitkän ammattilaisuran lisäksi kalastus on ollut osa arkipäivää jo lapsena.
– Pienilläkin investoinneilla pääsee vauhtiin. Vähemmän kalapuolella on hankintoja kuin poropuolella, jossa kalustoa pitää päivittää koko ajan, hän sanoo.

Jenni Nousu kuuluu myös Lokan kalastajiin. Kuva Juuso Pyhäjärvi.

Markku Ahonen tuntee poronhoitoalueen ammattikalastustilanteen. Hänen mukaansa useat kalastajat ovat aloittaneet viisi metriä pitkällä veneellä ja muutamalla kymmenellä verkolla. Liikkeelle voi lähteä pienesti varsinkin silloin, kun kalastusta harjoitetaan sivuelinkeinona.
– Usein kalavesien ääressä asuvat omistavat veneen jo ennestään. Veneen täytyy olla tietysti tarpeeksi iso, että se on turvallinen, mutta mitään laivaa ei tarvitse hankkia. Lapin osalta voidaan todeta, että käytännössä kaikki pyynti tapahtuu ihan normaaleja perämoottoriveneitä käyttäen.

Rankkaa työtä, epävarmuutta siedettävä

Ahonen ei halua herättää uusiksi kalastajiksi hamuavien mieliin unelmia, joissa kalastus on silkkaa luonnon ihailua ja kevyttä puuhastelua.
– Rehellisyyden nimessä täytyy sanoa, että se on rankkaa työtä. Varsinkin sesonkiaikoina tehdään tosi pitkää päivää, hän sanoo.

Myös epävarmuutta on siedettävä.

Juuso Pyhäjärvi muistuttaa, että jos olosuhteet ovat huonot, tämä näkyy suoraan lompsassa.
– Silloin täytyy ajatella, että tämä vuosi meni näin, mutta ensi vuosi on varmasti parempi. Heilahtelut eivät kuitenkaan minua hetkauta, koska olen oppinut sietämään epävarmuutta, kun olen porojen kanssa koko ikäni elänyt.

Mikko Pyhäjärvi arvostaa vapautta byrokratiasta.
– Vuoteen 2006 asti olin normaaleissa palkkatöissä, mutta kyllästyin värkkäämään työkkärin ja Kelan kanssa. Sen jälkeen olen tehnyt porotöiden lisäksi laskutustyönä kalastusta ja oppaan töitä. Poronhoito ja kalastus tuovat varmuutta ja tukevat elantoa.

Poromies-kalastaja ei juuri lomaile, jos hän haluaa harjoittaa molempia ammattejaan täysipainoisesti.
– Vapaapäivät voi kuitenkin itse määritellä niiksi ajoiksi, kun on rauhallisempaa. Työt ja vapaat täytyy suunnitella ja rytmittää etukäteen, Mikko Pyhäjärvi sanoo.

Myös Juuso Pyhäjärvi on tyytyväinen ratkaisuunsa toimia kahdessa luontaisammatissa.
– Kun on mahdollisuus tehdä kesällä muitakin töitä, niin olisi typerää olla niin tekemättä. Kesälomathan siinä palavat, mutta se on uhraus, joka on tehtävä, hän naurahtaa.

Apua aloittamiseen löytyy ilman erilliskorvausta

Markku Ahonen työskentelee Lapin Kalaleaderissa, joka kehittää elinkeinokalataloutta Inarin, Sodankylän, Kemijärven ja Pellon kuntien alueilla. Poronhoitoalueella toinen vastaava toimija on Kainuun- ja Koillismaan Kalaleader.
– Me autamme alkubyrokratiassa ilman erillistä korvausta. Paperityöt eivät ole isoja, ja niiden tekemiseen saa meiltä apua, hän sanoo.

Aloittava kalastaja voi rekisteröityä joko kakkosluokkaan kalastajaksi, jolloin paperityöt ovat yhden A4-sivun luokkaa, tai hän voi ilmoittaa itsensä ykkösluokan kalastajaksi, jolloin hänen toiminnastaan tulee tukikelpoista. Tällöin rekisteröitymislomakkeeseen tulee liittää liiketoimintasuunnitelma, jossa osoitetaan, että yrittäjä pääsee rekisteröitymisestä alkaen kolmantena vuotena itsepyydetyn kalan myynnissä yli 10 000 euron liikevaihtoon.
– Meille kalaleadereille liiketoimintasuunnitelman laatimisessa avustaminen on rutiinihommaa, Ahonen sanoo.

Poronhoitoalueella on hyvin kalankäsittelytiloja

Jotta kalaa voi myydä, kalat tulee käsitellä laitoshyväksytyissä tiloissa. Tällaisia laitoksia on hyvin niillä alueilla, joissa ovat parhaat edellytykset harjoittaa kaupallista kalastusta. Kalankäsittelytilat ovat kuntien omistamia ja ylläpitämiä. Kunnat saavat tilojen kehittämiseen EU-tukea ja valtiontukea 80-prosenttisesti. Tilojen käyttäjän on oltava rekisteröitynyt kaupallinen kalastaja, joka omistaa hygieniapassin. Kaikissa tiloissa noudatetaan omavalvontasuunnitelmaa. Jotkut kalastajista ovat omavalvonnan vastuuhenkilöitä, jotka opastavat uusia henkilöitä. – Kyse ei ole rakettitieteestä, pitää vain tehdä niin kuin kokeneemmat kalastajat opastavat. Erityistä huomiota kiinnitetään siisteyteen ihan kuten elintarviketeollisuudessa yleensäkin. Poromiehet tietävät tämän, koska samoja periaatteita noudatetaan myös lihankäsittelyssä, Markku Ahonen sanoo.

Laitostunnuksen saaneet kalankäsittelytilat Lapissa:

  • Inari: Veskoniemi, Inarin kirkonkylä
  • Sodankylä: Siltaharju, Lokka
  • Posio: Mourusalmi
  • Pello: Sirkkakoski
  • Kemijärvi: Riekkoniemi

Lisäksi yksittäisillä kalastajilla omia tiloja, SAKK:lla jalostustilat

  • Lapin Kalaleaderin kunnat ovat Inari, Sodankylä, Kemijärvi ja Pello.
Kainuun ja Koillismaan Kalaleader koostuu kuudesta leader-alueesta
  • Oulujärvi LEADER ry toimii Kainuussa Kajaanissa, Paltamossa ja Puolangalla sekä ja Pohjois-Pohjanmaalla Vaalassa.
  • Elävä Kainuu LEADER ry:n aluetta ovat Hyrynsalmi, Kuhmo, Ristijärvi, Sotkamo ja Suomussalmi.
  • Keskipiste-LEADER ry:n toimii Haapajärven, Haapaveden, Kärsämäen, Nivalan, Pyhännän, Pyhäjärven, Reisjärven ja Siikalatvan kunnissa
  • Koillismaan LEADER ry:n aluetta ovat Kuusamon kaupunki sekä Posion ja Taivalkosken kunnat.
  • Peräpohjolan LEADER ry:n aluetta ovat Simon, Tervolan, Keminmaan, Kemin, Rovaniemen ja Ranuan kunnat.
  • Oulun Seutu LEADER ry:n aluetta ovat Ii, Pudasjärvi, Utajärvi, Muhos, Kempele ja Oulun maaseutumaiset alueet.

1.12.2023

PORONHOITAJIEN SOSIAALITURVAA KEHITTÄMÄSSÄ

Pirita Hattukangas. Kuva: Juho-Pekka Ylinampa.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melassa on kalastajien ja poronhoitajien sosiaaliturvakysymyksiä käsittelevä asiantuntijaelin: kalastajien ja poronhoitajien neuvottelukunta. Neuvottelukunnan tehtävänä on toimia kalastajien ja poronhoitajien edustajana ja Melan yhteistyökumppanina, kun käsitellään kalastajia ja poronhoitajia koskevia kysymyksiä sekä heidän sosiaaliturvansa kehittämistä. Mela saa neuvottelukunnan jäseniltä ensiarvoisen tärkeää tietoa poronhoidon ja kalastuksen ajankohtaisista asioista sekä elinkeinojen kehittymisestä.

--- Teksti: Julia von Flittner ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2023.

Kalastajien ja poronhoitajien neuvottelukunta koostuu Paliskuntain yhdistyksen, Suomen porosaamelaiset ry:n, Saamelaiskäräjien, Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:n, Kalatalouden Keskusliiton ja Melan edustajista. Paliskuntain yhdistyksellä on neuvottelukunnassa kolme edustajaa: poromiehet Ari Kustula Ivalon paliskunnasta ja Pirita Hattukangas Poikajärven paliskunnasta sekä poroisäntä Antti Pätsi Akanlahden paliskunnasta.

Ajankohtaisten asioiden äärellä

Neuvottelukunta kokoontuu kerran vuodessa. Keskeisimpänä teemana neuvottelukunnan kokoontumisissa on poro- ja kalatalouden ajankohtaisista asioista keskusteleminen. Kokoontumiset on järjestetty niin, että niissä päästään vuorovuosin tutustumaan tarkemmin kumpaankin elinkeinoon. Joka kolmas vuosi neuvottelukunta kokoontuu Espoossa Melan pääkonttorilla.
– Olemme käyneet neuvottelukunnan kanssa tutustumassa muun muassa eri jalostuslaitoksiin sekä kalastajien ja poronhoitajien työhön ja työolosuhteisiin, kertoo neuvottelukunnan jäsen, poromies Pirita Hattukangas.

Neuvottelukunnan jäsen, poromies Ari Kustula kertoo, että kokoontumisissa käydään läpi alojen kehittymistä, ajankohtaisia kysymyksiä ja tulevia uudistuksia sekä tehdään esityksiä uusista toimista.

Tulevia kehittämistarpeita

Kysyttäessä, mitä tulevaisuuden kehittämistarpeita Ari ja Pirita näkevät poronhoitajien sosiaaliturvassa, nousee molempien vastauksissa esiin erityisesti poronhoitajan sijaisapu ja siihen liittyvät teemat.
– Enimmäismäärä korvattavista tunneista pitäisi olla tarpeeksi suuri, jotta myös isomman vahingon tai sairauden kohdatessa olisi mahdollisuus saada sijaisapua. Sijaisapua tulisi myös laajentaa niin, että se koskisi myös perhevapaita, Ari painottaa.

Ari Kustula. Kuva: Tarja Konstig.

Pienen lapsen äitinä myös Pirita nostaa ensimmäisenä esiin nimenomaan äitiys- ja vanhempainvapaan, joka vielä toistaiskesi puuttuu poronhoitajilta kokonaan.
– Odotin lastani syksyllä juuri rankimpaan työaikaan ja jouduin usein miettimään, kenet saan töihin tekemään ne työt, joita en itse raskauden takia pystynyt tekemään, Pirita muistelee.

Antti Pätsi. Kuva: Tarja Konstig.

Sijaisavun tavoitteena on tukea poronhoitajan työssä jaksamista, terveyttä ja toimintakykyä sekä parantaa näin poronhoidon harjoittamisen edellytyksiä. Poronhoitaja on kuitenkin lain mukaan oikeutettu sijaisapuun vain sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden takia, mutta ei esimerkiksi raskauden tai synnytyksen ajaksi. Kuitenkin poronhoitoon osallistuu yhä enemmän naisia ja tyttöjä, joten myös tarve vanhempainvapaan aikaiselle sijaisavulle on kasvussa.
– Aika, jonka joutuu olemaan pois töistä, ei rajoitu välttämättä pelkkään raskausaikaan, vaan myös synnytyksestä palautuminen ottaa aikansa. Lisäksi ensivaiheet pienen vauvan kanssa ovat hyvin sitovia ja esimerkiksi imettäminen kesken poronhoitotöiden ei välttämättä ole käytännössä mahdollista, Pirita muistuttaa.

On tärkeää, että tieto kulkee molempiin suuntiin

Kalastajien ja poronhoitajien elinkeinot ovat monin tavoin erilaisia, mutta niissä on myös paljon yhteistä. Molemmissa luonto ja vuodenkierto ovat vahvasti läsnä, ne säätelevät työolosuhteet ja töiden aikataulut. Ilmasto vaikuttaa keskeisesti sekä poronhoitotyöhön että kalastukseen, vahinkoeläimet haastavat molempia elinkeinoja ja yhteiskunnan paineet näyttäytyvät elinkeinojen harjoittajille samankaltaisesti.

Neuvottelukunnan työllä on tärkeä merkitys mietittäessä poronhoitajia ja kalastajia koskevia erityiskysymyksiä. Se tarjoaa erinomaisen kanavan tuoda esiin poronhoitotyön erityispiirteitä ja ajankohtaista tietoa elinkeinosta, kun pohditaan poronhoitajien sosiaaliturvan kehittämistä.

Myös Ari ja Pirita näkevät neuvottelukunnan toiminnan tarpeellisuuden.
– On tärkeää, että Melassa saadaan tietoa porotalouden harjoittajilta, mutta myös toisin päin. Näin ajankohtaiset asiat ovat molemmin puolin tiedossa, Ari korostaa.

Kaikkia kehittämistarpeita ei suoraan neuvottelukunnassa pystytä ratkaisemaan. Esimerkiksi poronhoitajien sijaisavun tuntimäärien nostaminen sekä sijaisavun perusteiden laajentaminen koskemaan myös perhevapaita ovat kehittämistarpeita, joihin Mela ei suoraan voi vaikuttaa, vaan ne vaativat toteutuakseen lakimuutoksia. Näissäkin tapauksissa on kuitenkin tärkeää nostaa tarpeet keskusteluun, sillä Mela vie neuvottelukunnan viestiä edelleen sosiaali- ja terveysministeriöön. Melan omia palveluita, kuten esimerkiksi poronhoitajien työhyvinvointitoimintaa koskevat toiveet ja tarpeet sen sijaan Melan on mahdollista suoraan huomioida palveluidensa kehittämisessä.
– Jotta palveluita voidaan kehittää, on tärkeää pysyä elinkeinojen mukana. Muuttuva maailmantilanne, ilmasto ja moni muu asia vaikuttavat sekä poronhoitoon että kalastukseen. Kalastajien ja poronhoitajien neuvottelukunnassa ajankohtaista tietoa saadaan välitettyä molempiin suuntiin, summaa Pirita.

28.11.2023

KÄDENTAITOJEN JÄLJILLÄ

Poron talja, muokattu nahka sekä sarvet ja luut ovat olleet pohjoisten seutujen ihmisille tärkeitä materiaaleja kautta aikojen. Niistä on valmistettu vaatteita ja jalkineita, arkisia tarve-esineitä ja koruja. Karuissa arktisissa oloissa porosta ja riistaeläimistä saatavat materiaalit ovat olleet konkreettinen elämisen ehto.

--- Teksti ja kuvat: Anne Ollila ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2023.

Me muovi- ja metallikauden halpa- ja kertakäyttökulttuurissa eläjät emme enää ole riippuvaisia sen enempää perinteisten materiaalien hyödyntämisestä kuin käsityöstäkään. Olemme korvanneet ne meille helposti ja halvalla tarjoiltavalla tehtaiden massatuotannolla. Luun ja sarvien sijaan koristamme itsemme, kotimme ja elinympäristömme muovilla ja metalleilla. Taljan ja nahan sijaan pukeudumme tekstiiliteollisuuden massamateriaaleihin ja halpatuotantoon.

Näkyväksi nousseen luontokadon äärellä olemme kuitenkin hitaasti heräilemässä todellisuuteen, jossa alamme oivaltaa maapallon luonnonvarojen rajallisuuden. Helpon ja halvan kuluttamisen seuraus on väistämättä ylikulutus. Ehkä pelottavin esimerkki luonnonvarojen ylikulutuksesta on puhtaan, makean veden hupeneminen. Vesipulasta kärsivät jo nyt raskaasti esimerkiksi suurten teollisuuslaitosten lähiympäristöjen kylät.

Vesipula tuntuu meillä vetisessä Suomessa asiana etäiseltä. Ei kuitenkaan pitäisi. Suomen ympäristökeskuksen mukaan 95 % suomalaisten vesienkäytöstä syntyy tuotteiden ja palveluiden valmistuksessa. Esimerkiksi yksien farkkujen valmistamiseen kuluu 10 000 litraa vettä. Juomavetenä se riittäisi yhdelle ihmiselle 17 vuodeksi juuri siellä, missä farkut valmistetaan ja puhtaasta juomavedestä on akuutisti pulaa.

Olemme siis väistämättä osa maailmanlaajuista vesipulaa. Siitä huolimatta, että syyssade rummuttaa paraikaa kattoon ja kotimaisemia halkovat vielä suhteellisen puhtaat vesistöt. Sijaitsemme vesien ravintoketjun huipulla maassa, jossa puhdasta vettä on opittu pitämään ilmaisena itsestäänselvyytenä.

Teollisuuden pilaamat vesistöt ovat kuitenkin surullista arkea myös meillä. Talvivaara – nykyinen Terrafame – on yksi konkreettinen esimerkki ympäristönsä vesistöt laajasti pilanneesta kotimaisesta teollisesta maankäytöstä. Se on surullinen esimerkki myös osaamattomasta viranomaistoiminnasta ja suomalaisesta piilokorruptiosta suurteollisuuden lupaprosesseissa.

Perinteisten materiaalien paluu

Yksi vastareaktio halpatuotantoon ja ylikulutukseen on perinteisten uusiutuvien luonnonmateriaalien ja käsityön arvostuksen nousu. Se on saanut havahtumaan myös katkenneeseen perinnetietojen ja taitojen ketjuun. Vaikka porotilalla perinteisiä raaka-aineita on saatavilla, vaatii niiden hyödyntäminen osaamista.

Käsityöosaaminen ei enää siirry itsestään selvästi perheen sisällä sukupolvelta seuraavalle. Nuorta aihe ei ehkä kiinnosta. Onnekkailla on kiinnostuksen virittyä yhä saatavilla lähipiirin ihmisiä, joilla on perinteisiä käsityötaitoja ja intoa opettaa niitä. Huono-onnisen tilaisuus voi mennä sivusuun. Tällöin apua on etsittävä etäämpää.

Matkani perinnekäsitöiden saloihin

Liian nuorena edesmennyt äitini oli todellinen käsityömestari. Samoin isoäitini. Itse innostuin käsitöistä kuitenkin vasta aikuisena. Kuulun siis niihin huono-onnisiin, joilla lähipiirin varsinaiset käsityötaiturit olivat jo poissa, kun oppimisen into roihahti. Niinpä olen joutunut etsimään oppini toisaalta.

Aloitin opintomatkani porontaljojen ja -nahan parissa, klassisella kantapään kautta -menetelmällä. Kantava ajatus oli: tee-se-itse, äläkä tyhjää kysele. Tällä menetelmällä kehittelin oman mallini poronvaljaista ja pannoista sekä joistakin hevosten ja koirien varusteista. Vaikka olinkin lopulta tulokseen tyytyväinen, oli menetelmä hidas ja taival tuskainen. Lisäksi opin, että kantapää on opettajista se hintavin. Etenkin kun materiaalina on arvokas nahka. Viisaampi kysyisi neuvoa, kun sellaista tarvitsee.

Sitten kävi niin, että näin Rovaniemen porokisoissa tutun ihmisen jalassa huippuhienot käsintehdyt pieksut. Niitä puhutellessa kuulin, että Rovaniemen kansalaisopistossa on tarjolla iltakurssi pieksujen tekoon. Kipinä jäi kytemään. Seuraavana syksynä ilmoittauduin Tommi Mantilan vetämälle kurssille ja sille tielle jäin. Useiden vuosien ja kymmenen omakätisen kenkäparin jälkeen rakkaus lajiin on vakaalla pohjalla ja käsityöpajassani on kai pysyvästi tekeillä kengät tai kahdet.

Löydettyäni tieni Rovaniemen kansalaisopistoon, havahduin tutkimaan muidenkin kansalaisopistojen kurssitarjontaa. Seuraava osoitteeni oli Kittilän, Sodankylän ja Enontekiön kuntien alueella toimiva Revontuli-opisto, jonka kurssitarjonnasta löytyy ilahduttavan monipuolisesti perinnekäsitöitä. Joitakin kursseja on tarjolla jopa etäyhteyksin. Näistä olen hyödyntänyt Tuija-Noora Autton pitämät Facebook-kurssit, joilla on päässyt kotoa käsin, omaan tahtiin ja viikonloppuiltaisin, opiskelemaan muun muassa taljan parkitusta sekä erilaisia nahka- ja verkatöitä. Tällaiset ajasta ja paikasta vapaat kurssit ovat loistavia oppimisen mahdollistajia tiiviin työelämän rinnalla.

Poronnahan kanssa sinuiksi tultuani virisi kiinnostus kokeilla kovempia aineksia. Niinpä päädyin viettämään kevättalvista viikonloppua poronsarvitöiden alkeiskurssille Revontuli-opistoon Ari Järvenpään oppiin. Homma vaati jokseenkin sinnikästä yritystä, sillä poronsarvikurssit ovat niin suosittuja, että paikat ehtivät mennä useamman kerran sivu suun. Tuon viikonlopun aikana ehdin kuitenkin saada kipinän tähänkin lajiin. Kipinöinnistä huolimatta sarvitöiden opettelu on edelleen alkumetreillä, sillä muuhun elämään sovitettavia kursseja ei ole tullut vastaan. Sopivia poronsarvitöiden kursseja odotellessa loivensin kovien ainesten opintomatkaani sarvista puuhun. Päätin kokeilla, oppisinko tekemään länget. Mikäpä mukavampaa, kuin tehdä tarpeellista. Hakeuduin jälleen Rovaniemen kansalaisopistoon, Juha Seppälän oppiin. Aloittelijan etanavauhdilla, yhtenä iltana viikossa tehden, sain kuin sainkin valmiiksi kahdet, porojen omilla mitoilla sovitetut länget. Toiset niistä ehtivät talvella käyttöönkin.

Perinnekäsityömestari Hanna Nore perehdytti Sallan kurssilaiset porontaljan perinneparkitukseen.

Menneenä kesänä varsinaista luksusta kädentaitojen opintomatkalle järjesti Sallan kansalaisopisto, jonne perinnekäsityömestari Hanna Nore Kemiönsaarelta tuli opettamaan porontaljan perinneparkitusta kahdeksi viikonlopuksi. Kurssi oli mainio. Varsinaisena työnä rasvaparkitsimme porontaljoja poron aivoilla. Lisäksi kurssin antina käsityöpakistani löytyy kasviparkittu hauennahka, kananmunilla rasvaparkittu lohennahka sekä kasvivärjättyjä hauensuomupaljetteja kolmessa eri sävyssä. Aarteita kerrakseen! Bonuksena kaikessa tekemisessä käytettiin vain kotimaisia orgaanisia raaka-aineita, eikä esimerkiksi Alunaa tarvittu.

Lisäväriä perinnekäsitöiden matkalle on tuonut kattava kielitaidottomuuteni, vaikka hommaa on tehty armaalla äidinkielellä. Työvälineiden nimet ja tekemisen sanasto ovatkin tarjonneet sivutuotteena yllättävän paljon äidinkielen sanavarastoa kasvattavia kieliopintoja. Varsin monipuolista aivojumppaa siis. Lisäksi perinnekäsityöt käyvät toisinaan kuntosaliohjelmasta. Esimerkiksi porontaljan käsittelyn eri vaiheet tai kenkien lestille vetäminen saavat lihakset kivistämään.

Kooten voisin kiteyttää, että reilun vuosikymmenen harrastusluonteinen matkani perinnekäsitöiden ihmemaahan on tuonut elämään mukanaan valtavasti oppimisen iloa ja uusia tuttavuuksia. Olen myös päässyt näkemään, kuinka rohkea ja tarmokas ihminen voi kansalaisopistojen kursseilta alkuun ponnistaen tehdä perinnekäsitöistä itselleen jopa ammatin ja työn.

Oodi kansalaisopistoille

Kansalaisopistot ovat korvaamattoman tärkeitä toimijoita osana suomalaista koulutuskenttää. Ne toimivat kulttuurisesti arvokkaiden perinteisten tietojen ja taitojen ylläpitäjinä ja kehittäjinä. Kurssit tarjoavat mahdollisuuksia kokeilla ja etsiä omaa innostuksen kohdetta. Jopa alaa, josta tulee ammatti. Kurssit ovat kaikille avoimia ja mukaan voi mennä, vaikka ei ennakkoon osaisi yhtään mitään. Oppiminen ja taitojen kehittyminen on voimaannuttava kokemus, oppimisen iloa puhtaimmillaan.

Kansalaisopistossa opiskelu ei edellytä muuttoa toiselle paikkakunnalle, eikä sitoutumista pitkäkestoiseen kokopäiväiseen opiskeluun. Se voi kuitenkin antaa riittävän sytykkeen hakeutua myöhemmin tutkintoon johtavaan koulutukseen kipinän herättäneelle alalle.

Kansalaisopistot eivät valikoi opiskelijoitaan, vaan tarjoavat mahdollisuuksia kaikille. Ne tuovat yhteen samanhenkisiä ihmisiä mielekkään harrastustoiminnan äärelle. Ne taklaavat yksinäisyyden ja sosiaaliseen eristyneisyyden ongelmia, joita voi syntyä esimerkiksi työelämästä ulos jäämisen tai vieraalle paikkakunnalle muuttamisen seurauksena. Ne ylläpitävät ihmisten toimintakykyä ja tukevat näin elämässä pärjäämistä ylipäätään. Kansalaisopistojen työ on keskeistä kansanterveystyötä. Sen soisi jatkuvan vahvana myös tulevaisuudessa.

Kurssivinkkejä

Revontuli-opisto tarjoaa kursseja eri kylissä Kittilässä, Sodankylässä ja Enontekiöllä. Se erottuu edukseen erittäin kattavalla ja luovalla verkkokurssien valikoimalla. Etänä voi opiskella esimerkiksi poronkoipien nylkyä, säilöntää ja parkitusta, nahan valmistusta tai nahkatöiden ompelua käsin. Opintovuoden kurssitarjonnasta löytyy kaikkineen peräti 85 verkkokurssia. Lisäksi perinteisten kerran viikossa arki-iltaisin tapahtuvien kurssitoteutusten rinnalla on varsin laaja valikoima kiinnostavia viikonloppukursseja, joilla tehdään esimerkiksi nutukkaita tai suosittuja poronsarvitöitä.

Katso lisää: https://www.revontuliopisto.fi/

Rovaniemen kansalaisopistossa Lapikas- ja parkkinahkakurssilla tehdään pieksuja ja muita nahkatöitä. Vikajärvellä voi opiskella koipinahkojen nylkemistä ja nutukkaiden tekoa. Myös Lapinvyö-kursseja sekä käsin ommeltujen nahka- ja turkistöiden kursseja on tarjolla.

Tutustu tarkemmin: https://rovala.fi/rovaniemen-kansalaisopisto/

Sallan kansalaisopiston ohjelmassa on monenlaisia Lapin käsitöitä. Kauempaa tuleville löytyy tarjontaa viikonloppukurssien muodossa: Vyö poronnahasta, Koruja poron sarvi- ja sääriluista sekä Lapikaskurssi ja Nutukaskurssi. Myös Hanna Nore tulee jälleen kesän kynnyksellä Sallaan opettamaan perinneparkitusta. Tällä erää käsittelyssä pienriista ja kalat.

Kurkkaapa lisää: https://uusi.opistopalvelut.fi/salla/fi/

Myös muut poronhoitoalueen kansalaisopistot tarjoavat erilaisia perinnekäsitöiden kursseja laajasti alueen kylissä ja keskuksissa. Tutustu tarjontaan ja mene ennakkoluulottomasti mukaan. Kansalaisopistoille voi myös esittää ideoita ja toiveita kurssisisällöistä. Mahdollisista opettajistakin voi tehdä esityksiä. Hyvässä lykyssä samasta aiheesta kiinnostuneita löytyy sopiva joukko ja kurssitarjonta kehittyy entisestään.

Jos kurssille ei ole ilmoitettu erikseen edellytyksiä ennakko-osaamisen suhteen, ei edellytyksiä ole. Mukaan voi mennä, vaikka ei edes puhuisi alan kieltä. Täysin vieraan aiheen opiskelu voi osoittautua kaikkein palkitsevimmaksi. Elinikäinen oppiminen tukee aivoterveyttä, parantaa hyvinvointia ja rakentaa sisältöä elämään. Suosittelen!

Suositut julkaisut

Poroista muualla

Lapland above ordinary.
Poroaiheisia artikkeleita


Poro-aiheisia blogipostauksia
Poropostauksia Blogit.fi


Blogi: Mikko Jokinen
Lapissa tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä


Blogi: Deliporo.fi
Deliporon blogipostit


Blogi: Kujalan porotila
Son moro sano poro


Paloma-projektin blogit - Kuusamo
Paloma-projekti


Tapio Nykänen - Antroblogi 2016.
Poro syntipukkina


Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaartinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Blogi-arkisto