NÄKYMÄTTÖMÄSTÄ NÄKYVÄKSI: NAISTEN TYÖ JA TOIMIJUUS PORONHOIDOSSA

 

Nykyään naisilla on merkittävä rooli vasojen merkitsemisessä. Naiset usein ottavat vasat kiinni ja pitävät niitä paikoillaan merkitsemisen aikana. Korvamerkitseminen vaatii taitoa ja tietoa erilaisista korvamerkeistä. Naiset myös kantavat vasat merkitsemispaikalle, mikä on fyysisesti rasittavaa. Jotkut naiset, kuten poronhoitaja ja yksi artikkelimme kirjoittajista, Iida Melamies, voivat myös korvamerkitä vasat itse.

 --- Teksti Minna Turunen 1, Sirpa Rasmus 1, Teresa Komu 2, Iida Melamies 1, 3, Tuulia Väärälä 3,            Vesa-Pekka Inget 1. Kuva Viola Ukkola. ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2026

Naispuoliset poronhoitajat näkevät työnsä 2020-luvulla kokonaisvaltaisena toimijuutena.                Poronaisten työnkuva on laajempi ja monipuolisempi kuin mitä on perinteisesti ajateltu.

Vaikka naiset ovat historiallisesti olleet aliedustettuina elinkeinon virallisissa tehtävissä ja päätöksenteossa, tilanne on muuttumassa vähitellen. Yhteiskunnan, asenteiden ja poronhoitoperinteiden muuttuminen, lisääntynyt sukupuolten tasa-arvo, korkeampi koulutustaso, teknologian kehitys ja muut tekijät muuttavat ja monipuolistavat naisen toimijuutta. Samalla myös naispuolisten poronomistajien sekä heidän omistamiensa porojen osuus kasvaa vähitellen. Naisten osuus porotaloudessa sekä poronomistajina että paliskuntien hallinnossa on kuitenkin edelleen pieni.

Naiset poronhoidossa

Tutkimme naisten roolia ja toimijuutta poronhoidossa käyttäen monimenetelmäistä lähestymistapaa. Tavoitteemme oli tuoda näkyväksi naisten työ poronhoidossa, ja saada naisten oma ääni mukaan tutkimukseen. Tutkimuskohteenamme olivatkin naisten näkemykset ja jokapäiväiset kokemukset. Tutkimuskysymyksiä olivat muun muassa: Mitkä ovat naisten käytännöt nykyajan poronhoidossa ja miten naiset kokevat toimijuutensa? Miten naisten asema poronomistajina ja päätöksentekijöinä on muuttunut? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet naisten rooliin poronhoidossa; mikä edistää tai rajoittaa heidän toimijuuttaan? Vastaamme näihin kysymyksiin kirjallisuuden, Lapin ELY-keskuksen tilastojen (2024), arkistomateriaalien sekä vuosina 2021–2022 poronaisille järjestettyjen työpajojen keskustelujen perusteella. Tutkimus on julkaistu Rural Studies lehdessä tänä vuonna.

Sukupuoli on paitsi biologinen, myös sosiaalisesti rakentuva. Sukupuoliroolit muotoutuvat erilaisista odotuksista ja oletuksista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, yhteiskunnan instituutioiden, organisaatioiden ja muiden rakenteiden asettamien mahdollisuuksien ja rajoitteiden puitteissa. Poronhoitoyhteisöissä sukupuoleen liittyvät mahdollisuudet ja rajoitukset näkyvät esimerkiksi paliskunnan poronomistajien ja päätöksentekijöiden sukupuolijakaumassa. Toimijuus taas tarkoittaa halua ja kykyä toimia oman identiteetin ja kulttuuristen mallien pohjalta. Toimijuuteen vaikuttavat muun muassa valintoja mahdollistavat rakenteet ja oma valta.

Poronainen on
kokonaisvaltainen toimija

Käsitys siitä, mitä naisen työ poronhoidossa tarkoittaa, on laajempi ja monipuolisempi kuin mitä on perinteisesti käsitetty. Fyysisesti raskaiden poronhoidon ydintehtävien lisäksi naiset pitivät perheyritystensä ja kotitalouden 'kaikkia näkymättömiä tehtäviä' osana poronhoitoa (kuva 1). Näihin kuuluu toimistotyöt (taloussuunnittelu, kirjanpito, tuki- ja korvaushakemusten kirjoittaminen, porotilastojen laatiminen, tarviketilausten tekeminen, lausuntojen kirjoittaminen, liikenne-, maatalous- ja petovahinkojen arviointi yms.) ja perheenjäsenten ruoka-, vaatetus- ja varustehuolto läpi vuoden. Kotitaloustyötä ovat lasten ja kotieläinten hoitaminen, astioiden ja pyykin pesu, laskujen maksaminen, perheen sosiaalisen elämän hoitaminen, emotionaalinen tukeminen, 'kokonaiskuvan' valvominen, perheen 'pääsihteerinä' ja muistina toimiminen, päivittäisen logistiikan hoitaminen sekä lomiin ja juhliin liittyvät työt.

Yhteiskunnan, asenteiden ja poronhoitoperinteiden muuttuminen, lisääntynyt sukupuolten tasa-arvo, kohonnut koulutustaso, tekninen kehitys sekä lukuisat muut tekijät ovat muuttaneet naisten toimijuutta porotaloudessa (kuva 2). Elinkeino on kohdannut uusia tarpeita ja toimintatapoja, jotka ovat muuttaneet myös naisten roolia. Porojen talviruokintatarpeen kasvu on lisännyt naisen merkitystä paitsi käytännön työssä, myös taloudellisessa mielessä. Naisen palkkatyö kodin ulkopuolella auttaa maksamaan kaupallisen rehun. Myös muiden maankäyttömuotojen ja kasvaneiden petomäärien kanssa selviytyminen on vaikuttanut suuresti naisten töihin. Naisten odotetaan usein toimivan neuvottelijoina maankäyttöön liittyvissä konflikteissa, koska oletetaan, että heillä on paremmat sosiaaliset taidot kuin miehillä. Petojen lisääntyminen on luonut naisille uusia vastuita: 'tokan suojeleminen pedoilta', 'kuolleiden porojen etsiminen', 'petojen metsästys' ja näihin liittyvät paperityöt. Naiset kokevat roolinsa poronhoitoyhteisöjen sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä tärkeänä, erityisesti henkisen tuen ja suhteiden ylläpitämisen kautta.

Porotalouden monipuolistumisesta uusia rooleja

Poronhoitoperheillä on vuosisatojen ajan ollut useita tulonlähteitä, mikä on lisännyt talouden kestävyyttä ja resilienssiä muuttuvien olosuhteiden ja mahdollisten kriisien varalta. Tässä naisilla on ollut usein merkittävä rooli, koska käytännön poronhoitotyö, joka on vaatinut pitkien aikojen viettämistä pois kotoa, on kuulunut miehille. Nykyään poronhoidon resilienssiä kasvattaa naisten osallistuminen poromatkailuun tai työskentely kodin ulkopuolella.

Nykyaikainen porotalous kytkeytyy aiempaa voimakkaammin lihanjalostukseen, tuotekehitykseen ja muihin tukitoimintoihin sekä täydentäviin elinkeinoihin. Tämä on monipuolistanut myös naisten töitä poronhoidossa. Poronaiset kertoivat, että poromatkailua harjoittavissa perheyrityksissä porojen kesyttäminen, kouluttaminen ja hoitaminen ovat naisten keskeisiä tehtäviä. Käsityömateriaalien kerääminen, käsittely ja käsityön tekeminen sekä perheen omaan käyttöön että myyntiin ovat myös pääasiassa naisten työtä.

Naisten rooli poronomistajina vahvistuu

Poronomistajien kokonaismäärä on vähentynyt poronhoitovuosien 1990/1991 ja 2021/2022 välillä 7556:sta 4313:een (kuva 3), mutta naispuolisten poronomistajien määrä on pysynyt suunnilleen samana. Tämä tarkoittaa, että naisten suhteellinen osuus poronomistajista on kasvanut vähitellen. Vuonna 2020/2021 peräti 32% poronomistajista oli naisia, kun luku vuonna 1990/1991 oli vain 22 % . Samalla miesten osuus poronomistajista on vähittäin laskenut. Kun tarkastellaan mies- ja naispuolisten poronomistajien lukumääriä ikäluokittain (kuva 4ab), havaitaan, että yli 65-vuotiaiden poronomistajien osuus on vähentynyt eniten, kun taas alle 17-vuotiaiden poronomistajien, erityisesti naisten osuus, on kasvanut ja pysynyt melko vakaana.

Porojen kokonaismäärä on vähentynyt poronhoitovuosien 1990/1991 ja 2021/2022 välillä 249644:stä 185274:ään, mutta naisten omistamien porojen määrä on pysynyt suunnilleen samana (kuva 5). Tästä syystä naisten omistamien porojen osuus on kasvanut vähitellen. Poronhoitovuonna 2020/2021 peräti 18 % poroista oli naisten omistuksessa, kun se vuosina 1990/1991 oli vain 13 %. Naisten omistamien porojen määrän kasvu on merkityksellistä päätöksenteon kannalta, koska paliskunnan osakkaiden äänioikeudet määräytyvät heidän omistamansa poromäärän perusteella. Havaintomme viittaavat siihen, että poromerkin antaminen myös tyttärille on yleistymässä.

Nainen hallinnossa yhä harvinainen

Naiset ovat olleet harvoin edustettuina porotalouden hallinnossa. Paliskuntatasolla muutama nainen on toiminut poroisäntinä, varaporoisäntinä ja hallitusten nimittäminä jäseninä (kuva 6ab). Ensimmäinen maininta naispuolisesta hallituksen jäsenestä löytyy Näätämön (1983/1984), ja poroisännästä Kaldoaivin (2003/2004–2008/2009) toimintakertomuksesta. Naisten osuus paliskunnan hallitusten jäsenistä on vaihdellut 0–5 % poronhoitovuosien 1984/1985 ja 2021/2022 välillä. Naisten määrä hallituksen jäseninä kasvoi vuosina 2007–2012, ja on pysynyt sen jälkeen melko vakaana (kuva 6a).

Naisten nimittäminen paliskuntien hallitukseen on hieman yleisempää saamelaisten kotiseudulla kuin muualla. Poronhoitoalueen eteläosassa, missä poronhoito on useammin sivutoimi, on useita paliskuntia, joiden toimintakertomuksista ei löydy lainkaan mainintoja naisten nimittämisestä paliskunnan hallitukseen tai henkilöstöön ajanjaksolla 1984/1985–2021/2022.Tämä johtuu todennäköisesti eteläisten paliskuntien pienimuotoisesta poronhoidosta, jossa työnjako on ollut perinteisesti sukupuolittunut: miehet huolehtivat tokista, kun taas naiset huolehtivat lapsista ja karjasta.

Naisten osuus paliskuntien henkilöstössä on vaihdellut 4–11 % ajanjaksolla 1984/1985–2021/2022. Naiset ovat työskennelleet muun muassa lukumiehenä, rahastonhoitajana, työnjohtajana, arvioijana, punnitsijana, kirjanpitäjänä ja siivoojana. Lukumiehen tehtävä on naisten yleisin työ paliskunnissa.1980-luvulta lähtien naisten osuus rahastonhoitajana on kasvanut nopeasti (kuva 6b).

Teknologian kehittyminen ja kouluttautuminen edistävät naisen toimijuutta

Poronaiset näkevät itsensä kykenevinä toimijoina. Kuten kuvassa 2 on esitetty, monet tekijät muovaavat kuitenkin naisten toimijuuden keskeisiä elementtejä. Esimerkiksi naispuolisten poronhoitajien, erityisesti pienten lasten äitien, kyky ja mahdollisuus osallistua poronhoidon toimintoihin riippuu pitkälti heidän sosiaalisista verkostoistaan sekä institutionaalisista rakenteista, kuten kunnan päivähoitojärjestelmän sopivuudesta ja paikallisen koulun suhtautumisesta poronhoitoon.

Poronaiset kokevat, että teknologian kehittyminen tukee tasa-arvoisempaa työnjakoa. Turvallisempien ja käyttökelpoisempien ajoneuvojen ja työkalujen ansiosta myös naiset voivat työskennellä kaukana kotoa, kun miehet  jäävät kotiin lasten kanssa. Samoin digitalisaation koettiin edistävän naisten toimijuutta: esimerkiksi suunnistaminen jopa kaikkein syrjäisimmille laitumille on helpottunut porojen GPS-kaulapantojen ja nettiyhteyden avulla. Havaintomme poikkeavat joidenkin aikaisempien tutkimusten tuloksista, joissa ajateltiin, että mekanisaatio johtaisi poronhoidon maskuliinistumiseen, ja naisten syrjäytymiseen poronhoidon ydintehtävistä, koska naiset välttelevät moottorikelkkojen tai mönkijöiden käyttöä.

Koulutustason nousu on toinen tekijä, joka on vaikuttanut naisen toimijuuteen ja koko poronhoitokulttuurin muutokseen. Työpajojemme osallistujat suhtautuivat kouluttautumiseen innostuneesti, ja he olivatkin hyvin koulutettuja. Poronhoitoperheissä naiset usein hakeutuvat koulutukseen ja työelämään kodin ulkopuolella, kun taas miehet jatkavat fyysistä työtä poronhoidossa. Tämä heijastaa myös yleistä suuntausta Suomessa, jossa naisten koulutustaso on miesten koulutustasoa korkeampi, ja suurimmat erot esiintyvät maaseudulla ja syrjäisillä alueilla. Vaikka korkeakoulutus vie aikaa poronhoidolta – perinteiseltä tiedon ja käytännön taitojen oppimiselta – se tarjoaa naisille mahdollisuuden tuoda paliskuntiin uutta ja arvokasta osaamista.

Nykyään naiset ovat vähemmän riippuvaisia miehistä kuin aiemmin. He ovat myös aiempaa aktiivisemmin mukana sekä käytännön poronhoidossa että elinkeinon institutionaalisella ja organisatorisella tasolla. Samalla miesten roolit ovat muuttuneet, mikä on entisestään parantanut naisten asemaa poronhoidossa. Sukupuoleen liittyvien odotusten ja oletusten muuttuminen on tasapainottanut työnjakoa: nykyään esimerkiksi myös isät huolehtivat kodista ja lapsista. Yhteiskunnan ja sukupuoliin liittyvien odotusten ja oletusten muuttuessa sekin on muuttunut, millaisia työtehtäviä pidetään naisille sopivina. Poronhoitoon on syntynyt myös uusia toimintatapoja ja rooleja, esimerkiksi maankäyttöneuvottelujen ja sosiaalisen median myötä muuttuneen viestinnän kautta.

Paliskuntien työ vaatii uudenlaista osaamista, esimerkiksi lainsäädännön tuntemusta sekä taitoa käyttää karttapalveluita ja muita sovelluksia, drooneja ja paikannuslaitteita. Yleistymässä on ajatus, että työtehtävissä ja työnteon tavoissa sukupuolta tärkeämpiä ovat henkilökohtaiset ominaisuudet ja osaaminen.

Naisilla vahva toimijuus myös tulevaisuudessa?

Naisten vähäinen osuus poronomistajina ja päätöksenteossa (kuvat 3-6) osoittaa, että heidän toimijuuttaan rajoittavia tekijöitä ja sukupuolten välistä epätasa-arvoa on yhä olemassa porotaloudessa. Työpajojen keskusteluissa esiin tulleita, Suomen porotaloudessa epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita olivat esimerkiksi rakennetukia koskeva lainsäädäntö (Laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista, 26.8.2011/986) sekä sijaispalveluja koskeva lainsäädäntö (Laki poronhoitajien sijaisavusta, 19.12.2014/1238). Naiset jäävät käytännössä usein ilman tukea, sillä nykyisen lainsäädännön mukaan vain yksi perheenjäsen voi saada perustamistukea, eikä raskaus, synnytys tai sairaan lapsen hoito oikeuta korvauspalveluihin. Työpajoissamme ei tullut esiin muita rakenteelliseen epätasa-arvoon, kolonialistiseen historiaan tai synkempiin henkilökohtaisiin kokemuksiin kuten ahdisteluun tai väkivaltaan liittyviä asioita, vaikka näitäkin poronaisilla on.

Poronaisten toimijuuden elementit ovat vaihdelleet historian aikana. Kun keskustelimme työpajoihin osallistuneiden poronaisten äitien ja isoäitien rooleista poronhoidossa, näkemykset olivat linjassa Jääskön (1998) tutkimuksen kanssa: naisilla ei aiemmin ajateltu olevan yhtä merkittävää roolia elinkeinossa. Sukupuolten rooleihin liittyvät odotukset ja oletukset muuttuvat yhteiskunnan mukana, ja myös ilmastolliset ja ekologiset muutokset vaikuttavat rooleihin. Viimeaikaiset haasteet, kuten kannattavuuden heikkeneminen, petotappiot ja lisääntynyt talviruokinnan tarve, nousivat keskeisiksi teemoiksi työpajoissamme. Lähes kaikki osallistujat kuitenkin ennakoivat, että naisilla tulee olemaan vahva rooli tulevaisuudessa. Toivottuihin tulevaisuuden visioihin kuuluivat muun muassa yhteisöllisyys, perheen yhteinen työskentely, perinteisen poronhoidon jatkaminen modernin teknologian avulla sekä naispuolisten poronhoitajien vahvempi asema elinkeinon hallinnossa.

Lue lisää

UUSI PALISKUNTIEN TALOUSHALLINTO-OHJELMA: BOOKMASTERISTA FENNOAAN

 

 --- Teksti Hanna Nurmi, Pirkko Otra-aho, Anna-Leena Jänkälä ja Matti Särkelä  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2026.

Paliskuntien taloushallintoon kuuluvan BookMaster kirjanpito-ohjelman ylläpito on lopetettu toimittajan taholta jo lähes kolme vuotta sitten, eikä sen toimintavarmuuteen jatkossa voi luottaa. Yhdistys on työskennellyt sen eteen, että vanha ohjelma voidaan korvata Fennoa -taloushallinto -ohjelmistolla. Ensimmäiset paliskunnat voisivat ottaa uuden ohjelmiston käyttöön kesäkuun alussa, uuden tilikauden alkaessa. Eniten työtä on vaatinut Lukuporo-ohjelman sovittaminen toimimaan Fennoan kanssa.

Kaikella on aikansa ja nelisen vuosikymmentä porotaloutta hyvin palvellut BookMaster -kirjanpito-ohjelma on tullut tiensä päähän. Toimittaja on ilmoittanut sen ylläpidon loppumisesta, ja Paliskuntain yhdistys on tehnyt toimet ohjelman korvaamisesta.

Yhdistys keräsi viime vuonna tietoa ja käyttäjäkokemuksia muutamista käytössä olevista taloushallinto-ohjelmistoista ja vertaili niitä keskenään. Puntarissa oli ohjelmistojen hinnan lisäksi myös muun muassa soveltuvuus porotalouden käyttöön, ohjelmistojen käyttöön saatava tuki ja ohjelman kotimaisuus. Tärkeiden asioiden kärjessä oli Paliskuntain yhdistyksen Lukuporo-ohjelman eli poronomistajien tulot ja menot taloushallinto-ohjelmistoon vievän ohjelman sovittamisen tuki ja toimivuus uuden taloushallinto-ohjelmiston kanssa.

Valinnassa päädyttiin kotimaiseen internet-pohjaiseen Fennoa-ohjelmistoon, jonka palvelun tarjoaa Rauhala Yhtiöt Oy:n lukuun Fennoa Oy. Se todettiin monenlaisen kriteeristön avulla parhaaksi porotalouden käyttöön.

Toimintamalli on sama kuin aiemminkin BookMaster-ohjelman kanssa: jokainen paliskunta saa oman käyttöoikeuden ohjelmistoon. Paliskuntain yhdistys toimii asiassa 'emoyhtiönä', joka solmii sopimuksen palvelun tarjoajan kanssa.

Paliskunnat toimivat alayksiköinä saaden käyttöönsä Fennoa-ohjelmiston, josta ne maksavat

1. kuukausimaksun lisäksi

2. toteutuneiden transaktioiden (kirjanpidon tapahtumien) lukumäärän perusteella ja

3. lisenssi/palvelintilan kustannusmaksun eli SaaS-maksun (Software as a Service -maksun).

Ohjelmiston käytön kustannuksiin voi vaikuttaa käyttövalinnoilla. Mikäli rahastonhoitaja hoitaa osan työvaiheista edelleen perinteisin menetelmin eikä hyödynnä kaikkia Fennoan ominaisuuksia, käyttömaksut ovat pienempiä.

Viimeisenä mainittuun SaaS-maksuun vaikuttaa suuresti se, kuinka monta paliskuntaa ohjelmistoa käyttää: mitä useampi paliskunta käyttää Fennoa-ohjelmaa, sen pienemmäksi SaaS-kustannus muodostuu per paliskunta.

BookMasterin aikaiseen kustannustasoon pääseminen on osoittautunut mahdottomaksi. Uuden ohjelmiston käytön myötä paliskuntien taloushallintokulut tulevat valitettavasti nousemaan. Yhdistys jättää toistaiseksi tahollaan perimättä vuotuisen Lukuporo-ohjelman maksun helpottaakseen tilannetta.

Samassa yhteydessä myös paliskuntien tilikartta on uudistettu kokonaisuudessaan. Tällä on vaikutuksensa myös poronomistajien arvonlisäverolomakkeelle ja Pomulle. Käytännössä poronomistajien arvonlisäverolomakkeen tilinumerot menevät kokonaan uusiksi. Uuden tilikartan mukainen arvonlisäverolomake ja Pomu otetaan käyttöön jo poronhoitovuodesta 2026–2027 alkaen.

Yhdistyksen edustajat uskovat, että kerran sukupolvessa tapahtuva taloushallinto-ohjelmiston uudistus tuo paliskunnille nykyaikaisen ja tehokkaan työkalun.

Yhdistyksen IT-asiantuntija Aarre Jortikka on viime töikseen tehnyt vaadittavat koodaustyöt tietojen sujuvaksi siirtämiseksi Lukuporosta Fennoaan. Tilikartan uudistuksen ja Lukuporon virittämisen yhteydessä pidettiin mielessä porotalouden erityispiirteet ja tarpeet. Uutta ohjelmistokokonaisuutta on testattu alkuvuodesta lähtien useamman paliskunnan rahastonhoitajan ja Porotalon edustajan kanssa. Tavoitteena on, että uusi Fennoa -ohjelmisto voidaan toimittaa paliskuntien käyttöön poronhoitovuoden alusta 1.6.2026 lähtien.

Paliskuntain yhdistys tiedottaa, neuvoo ja opastaa uuden ohjelmiston käyttöönotossa ja kirjanpidon neuvonta jatkuu. Neuvonta- ja koulutustilaisuuksia järjestetään kevään aikana seuraavasti:

Teams-tiedotuspalaveri poroisännille ja rahastonhoitajille, maaliskuu 2026. Linkki tilaisuuteen lähetetään sähköpostilla kaikille poroisännille ja rahastonhoitajille.

Teams-koulutus rahastonhoitajille, huhtikuu 2026. Linkki tilaisuuteen lähetetään kaikille rahastonhoitajille.

Koulutus I Rovaniemellä rahastonhoitajille, kesäkuu 2026. Kutsu lähetetään kaikille rahastonhoitajille.

Koulutuksia jatketaan syksyn ja talven 2026–2027 aikana, kun uutta ohjelmaa ryhdytään paliskunnissa käyttämään.

Todennäköistä on, etteivät kaikki paliskunnat tule ottamaan Fennoa-ohjelmistoa käyttöön heti alkuvaiheessa. Yhdistys tulee lopettamaan BookMaster-ohjelman käytön tukemisen poronhoitovuoden 2027–2028 alkaessa. Uuden tilikartan mukainen arvonlisäverolaskelma tarkoittaa BookMasterin käyttäjien osalta sitä, että heidän tulee päivittää BookMasterin tilikartta poronomistajien alv-liitetietojen osalta.

Lue lisää

UUSI YHDISTYS: POROTUOTTAJAT RY AJAA POROTALOUDEN ETUJA

--- Teksti: Timo Rehtonen --- 

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2026

Paliskuntien perustama omarahoitteinen yhdistys toimii itsenäisenä organisaationa, joka tekee läheistä yhteistyötä Paliskuntain yhdistyksen kanssa. Yhdistys pyrkii vaikuttamaan muun muassa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, lainsäädäntöön ja säännösten valmisteluun. Jäseniksi halutaan kaikki paliskunnat.

Kun Oivangin ja Posion Livon paliskuntien poroisännät Juha Kujala ja Seppo Hirvonen kävivät syyskuussa 2025 eduskunnassa valistamassa kansanedustajia ja ministereitä poronhoidolle vaikeasta petotilanteesta, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah totesi, että poroihmiset näyttäisivät tarvitsevan oman edunvalvontaorganisaationsa.

Monissa paliskunnissa oli ajateltu samalla tavalla jo pitemmän aikaa.

Paliskuntain yhdistys on porotalouden ohjaus-, neuvonta- ja asiantuntijaorganisaatio, jonka resurssit ovat rajalliset. Porotuottajat voidaan määritellä selkeästi porotalouden edunvalvontajärjestöksi.

– Uskomme, että Porotuottajat pystyy viemään tehokkaasti ja näkyvästi tiettyjä asioita eteenpäin. Näymme ja kuulumme päättäjille ja tiedotusvälineille isosti, kun sille on tarvetta, sanoo Porotuottajien johtokunnan puheenjohtaja Juha Kujala.

Yhdistys ei kuitenkaan aio olla Paliskuntain yhdistyksen kilpailija.

– Tämä ei ole kilpaileva yhdistys eikä toteuta asioita ristiriidassa Py:n kanssa, vaan nimenomaan yhdistyksen toimintaa tukien.

Yhdistys ei ole riippuvainen ulkopuolisesta rahoituksesta. Jäsenmaksua kerätään jäsenpaliskunnilta 20 senttiä/paliskunnan viimeisin vahvistettu poroluku. Näin ollen esimerkiksi 2000 porolla maksua kertyy 400 euroa vuodessa.

– Jäsenmaksuilla rahoitetaan yhdistystoiminnan kuluja, kuten matkakustannuksia. Johtokuntaan kuuluvat tekevät asiaa sydämellään, eivät rahan takia, Kujala toteaa.

Nopea reagoija

Poroihmisten sanomaa voidaan tuoda esille muun muassa olemalla suoraan yhteydessä päättäjiin ja järjestämällä mielenilmauksia, joista esimerkkinä oli helmikuun alussa eduskuntatalon edessä järjestetty tapahtuma, johon osallistui 50 poroelinkeinon edustajaa.

Yhdistys pyrkii vaikuttamaan myös siihen, että porotalous otetaan huomioon seuraavassa hallitusohjelmassa.

– Tavoitteisiin pyrkiminen vaatii suoraa toimintaa, eli päättäjien tapaamista ja informointia, Kujala sanoo.

Yhdistyksen jäsenpaliskunnat ovat jatkuvassa yhteydessä toisiinsa.

– Tarkoituksena on toimia jäntevästi ja pitkäkestoisesti, mutta myös reagoida nopeasti elinkeinoa koskettaviin asioihin. Johtokunta on paliskuntien työrukkanen, joka ajaa asioita eteenpäin, ja siihen tarvitaan kokoonpano, joka on sitoutunut, aikaansaava ja osallistava.

Nykyinen, yhdistyksen alullepannut johtokunta väistyy, kun tulevan kesän Poroparlamentin yhteydessä valitaan uusi johtokunta kolmeksi vuodeksi. Samalla sen jäsenmäärä kasvaa kuudesta kahdeksaan.

Porotuottajat ry:n ylin päättävä elin on valtuuskunta, joka koostuu jäsenpaliskuntiensa edustajista.

– Pyrimme siihen, että toimintaan saadaan mukaan koko poronhoitoalueen edustus ja osaaminen, Juha Kujala sanoo.

Porotuottajat ry:n johtokunnan jäsenten näkemyksiä

Kavakka, Komulainen ja Kustula:

Lisävoimaa edunvalvontaan

– Porotuottajat ry ajaa koko poronhoitoalueen poroelinkeinon etuja. Saamme lisävoimaa edunvalvontaan, kun olemme yhdessä rintamassa asioiden takana, Mika Kavakka kiteyttää näkemyksensä yhdistyksen toimintaperiaatteesta.

Matti Komulainen toteaa, että Porotuottajat ry voi ottaa näkyvämmin ja tiukemmin kantaa asioihin kuin Paliskuntain yhdistys. Hän korostaa, että yhdistyksen asialista on laaja, kyseessä ei ole yhden asian liike.

– Petotilanne on ollut porotalouden kriisityöryhmän mukanaan tuoma lähtölaukaus yhdistykselle, mutta yhdistys on kokonaisvaltaisesti porotalouden etua ajava järjestö.

Niko Kustula muistuttaa, että jäsenpaliskunnat päättävät keskenään, mihin asioihin otetaan kantaa ja miten.

– Mitään tiettyjä asioita ei ole lukittu pääasioiksi, hän sanoo.

Lähiaikojen esille nousevia teemoja petotilanteen lisäksi ovat varmasti esimerkiksi poronlihan tuottajahinta, elinkeinon kustannukset ja muu maankäyttö.

Hirvonen ja Jaurun: suora yhteys päättäjiin ja asukkaisiin tärkeää

Seppo Hirvosen mielestä poroelinkeinon pitää näkyä niin päättäjien kuin kansalaisten keskuudessa.

– On paljon helpompi tuoda asia esille, kun vastassa ovat tutut kasvot. Päättäjät on hyvä tuntea muutenkin kuin sähköpostin, puhelimen tai Teamsin kautta. Jalkautumisella on merkityksensä.

Markus Jaurun on samaa mieltä.

– Henkilöt, jotka tekevät meidän elinkeinoamme koskevia päätöksiä eivät ole käsittäneet aikaisemmin esimerkiksi petotilanteen vakavuutta. Kun asian ovat ottaneet esille kasvotusten henkilöt, joita kyseinen ongelma koskettaa, on viestillä ollut vahva painoarvo.

Yhdistys voi olla vaikuttamassa myös paliskuntiensa asukkaiden asennoitumiseen poronhoitoa kohtaan. Seppo Hirvonen kertoo esimerkin omasta paliskunnastaan.

– Olemme järjestäneet jo kahtena vuotena ohjatun poroerotuksen, jossa paikkakuntalaiset saavat tulla mukaan kokoamaan poroja, kun samalla kerromme työstämme. Kehuja on tullut kauheasti. Meille siitä ei juuri synny vaivannäköä, mutta merkittävänä hyötynä on, että suhteet asukkaisiin paranevat.

Kriisityöryhmän aikaansaannokset esimerkkinä

Markus Jaurun muistuttaa, että yhdistyksen perustamisen pohjana on ollut osaltaan juuri kriisityöryhmän aikaansaama vaikutus.

– Sitä voidaan pitää esimerkkinä. Vastaavalla tavalla voidaan toimia myös yhdistyksessä, hän sanoo.

– Petokorvaukset on maksettu määriteltyyn rajaan asti ja EU:n maksukattoihin on saatu tasokorotuksia. Kriisityöryhmällä on ollut varmasti edistävä vaikutus näihin asioihin, Mika Kavakka sanoo.

Myös kriisityöryhmän ja Porotuottajien yhdessä järjestämä mielenilmaus Helsingissä oli yksi esimerkki yhdistyksen toimintamuodoista. Poroelinkeino halutaan saada näkyvästi esille suurelle kansalle.

Yhteistyö Paliskuntain yhdistyksen kanssa oltava saumatonta

Kaikkien nykyisten johtokunnan jäsenten mielestä on tärkeää, että Porotuottajat ja Paliskuntain yhdistys kulkevat rinnan samaan suuntaan, koska samojen asioiden puolesta tehdään työtä molemmissa yhdistyksissä. Näin on määritelty myös Porotuottajien säännöissä.

Mika Kavakka: – Paliskuntain yhdistyksellä on oma tärkeä roolinsa, jota ei pidä kyseenalaistaa, vaan toimia täydentävänä tekijänä.

Markus Jaurun: – Meillä tulee olla alusta saakka selkeät pelisäännöt yhdistysten kesken. Työnjako näyttäisi toimineen hyvin tässä käynnistysvaiheessa.

Kuinka saadaan muut paliskunnat jäseniksi?

– Siihen, miten paliskuntia saadaan yhdistyksen jäseniksi on vaikea vastata, koska isolla alueella eletään eri palkisissa erilaisissa tilanteissa, Niko Kustula arvioi.

Mika Kavakka näkee, että yhdistyksen asettamien tavoitteiden toteutuminen hyödyttäisi kaikkia paliskuntia.

– Tässähän tehdään työtä koko poroelinkeinon eteen ja toivon, että kaikki paliskunnat lähtisivät mukaan toimintaan.

Seppo Hirvonen sanoo, että vaikka osa paliskunnista on erkaantunut Paliskuntain yhdistyksen hallitustyöskentelystä, se ei ole este liittyä Porotuottajiin.

– Kaikilla paliskunnillahan on tavoitteena harjoittaa kannattavaa porotaloutta, mihin pyrkiminen on Porotuottajien päätavoite. Tietenkin eri paliskunnilla saattaa olla erilaisia ajatuksia määrätyistä asioista, mutta sehän se kehittää keskustelua.

Hän muistuttaa, että yhdessä toimimisessa asioiden parantamiseksi täytyy olla paloa.

– Semmoisen, jolla ei ole sitä, ei kannata edes pyrkiä yhdistystoimintaan. Näyttää onneksi kuitenkin siltä, että paloa on havaittavissa laajalla alueella roihuksi asti.

Markus Jaurun pitää uuteen yhdistykseen liittymistä mielekkäänä.

– On mielenkiintoista päästä mukaan kehittämään yhdistyksen toimintaa heti alusta lähtien. Olemme tärkeiden asioiden äärellä.

INFOLAATIKKO

Porotuottajat ry

Porotalouden kokonaisvaltaiseen edunvalvontaan keskittyvä yhdistys toimii itsenäisenä organisaationa, mutta tekee läheistä yhteistyötä Paliskuntain yhdistyksen kanssa.

Vaikeaan petotilanteeseen keskittynyt paliskuntien yhteinen kriisityöryhmä jatkaa toimintaansa poronhoitovuoden 2025–2026 loppuun asti. Tämän jälkeen petotilanteeseen liittyvä työskentely siirtyy Porotuottajille.

Yhdistys saa rahoituksensa jäsenpaliskunniltaan. Jäsenmaksun suuruus on 20 snt x paliskunnan viimeisin vahvistettu poroluku.

Uusi johtokunta ja valtuuskunta valitaan kesäkuussa 2026 Poroparlamentin yhteydessä. Valtuuskunta on Porotuottajat ry:n ylin päättävä elin, jossa on valtuutettu jokaisesta jäsenpaliskunnasta.

Jäseniksi halutaan kaikki paliskunnat.

INSTAGRAM

Jaa omia tarinoitasi elinkeinon sisältä tägäämällä @porotuottajatry julkaisuihisi, niin tarinat leviävät yhteisen viestikanavan kautta päättäjien ja muiden ihmisten tietoon.

Lue lisää

KOTKAN PESILLÄ, KOTKAN SILMIN

'900, 700, 500 metriä, tuolla tunturin rinteessä, ensimmäisen kinkaman päällä, rakan reunassa, iso petäjä, pesä latvasta alarinteen puolella, 200 oikealle jää nyt, 100. Tässä. Hyvin tullaan pesälle, nyt jo näkyy yksi valkoinen poikanen pesässä ja emo siinä yläpuolella. Laitetaanpa tiedot onnistuneesta pesinnästä tablettiin.' Näin todettuani lentäjälle ja kyydissä istuvalle paliskunnan edustajalle matka helikopterin kyydissä jatkuu pohjoisen taivaalla seuraavalle kotkareviirille ja pesille.

--- Teksti ja kuvat: Petri Piisilä ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1B/2025.

Kotkan pesien tarkastus käy joutuisasti kesäkuun alkupuolella. Helikopterilla käydään tarkastamassa kaikki puissa olevat poronhoitoalueen tiedossa olevat maa- ja merikotkan pesät. Viime kesänä, 11 lentopäivän aikana tarkastettiin kaikkiaan 1368 pesää, joista 913 oli maakotkan pesiä ja loput merikotkan, tunturi- ja muuttohaukan pesiä. Homma kuulostaa helpolta. Sitä se onkin, mutta isoin työ on tehty vuosikymmenten aikana pesiä etsittäessä.

Kotkaseurannat poronhoitoalueella

Metsähallitus vastaa maakotkaseurannasta koko Suomessa ja erityisesti poronhoitoalueella, jossa paliskunnille maksetaan reviiriperusteinen korvaus vuosittaisen pesintätilanteen mukaan.

Pohjoismaista Suomi on ainoa, jossa paliskunnille maksetaan korvausta maakotkareviireistä. Korvausjärjestelmä tuli voimaan 1998. Siitä lähtien reviirien määrä ja korvaussumma ovat hiljalleen lisääntyneet paremman tietoisuuden ja loputtoman maastotyön ansiosta. Suomen maakotkakanta on vajaa 500 pesivää paria, joista 90 % sijaitsee poronhoitoalueella. Vuosittain pesiviä tai asutuiksi tulkittuja reviirejä on noin 350.

Maakotkan poikanen pesässä heinäkuun alkupäivinä Muotkatunturin paliskunnassa.

Maakotka on monipuolinen saalistaja. Pääasiallista ravintoa ovat jänikset, kanalinnut sekä vasat. Kotka voi tappaa myös aikuisen poron lentämällä sen selkään ja iskemällä kyntensä poron kylkien läpi puhkaisten keuhkot. Maakotkareviirien ja pesien tietotason myötä, myös maakotkasta maksettava reviiriperustainen korvaus on noussut. Tällä hetkellä reviirien määrä Lapin alueella on vakiintunut, eikä uusille reviireille ole juuri tilaa.

Myös merikotka kuuluu poronhoitoalueen osalta seurantalajeihin. Merikotkakannan koko poronhoitoalueella on liki 150 paria. Pesivien merikotkien lisäksi myös esiaikuiset ja pesimättömät merikotkat hakeutuvat pohjoiseen. Suosittuja alueita ovat Lokan ja Porttipahdan kalakaatopaikat sekä tunturialueet vesistöineen. Merikotka ei kuulu korvausjärjestelmän piiriin. Lajin ravinnonkäyttöä tutkittiin ja seurattiin muutama vuosi sitten parin maastokauden aikana keräämällä pesiltä saalisjätteitä ja seuraamalla vasonta-alueilla merikotkan käyttäytymistä. Tämä työ on saamassa jatkoa. Maakotkaan verrattuna merikotkan uhka porotaloudelle on vähäinen. Molempien kotkalajien kanta on vakaa ja vuotuista pesimämenestystä säätelee kevään ja edellistalven sääolot sekä ravinto.

Reviiriperustainen korvausjärjestelmä

Viime vuonna paliskunnille maksettava korvaussumma oli yhteensä 870 255,88 €. Korvausjärjestelmän edellytys on, että maakotkan pesäpaikat tunnetaan mahdollisimman hyvin.

Reviiriperustainen korvaus määräytyy onnistuneiden pesintöjen ja asuttujen reviirien mukaan. Järjestelmän korvausarvo on tällä hetkellä 971,31 € kertoimella 1. Arvo määräytyy kolmen viimeisen poronhoitovuoden lihan hinnan keskiarvon mukaan. Uusi korvausarvo tulee voimaan, jos muutos on 10 % tai enemmän suuntaan tai toiseen, viimeksi voimassa olleeseen korvausarvoon nähden. Summa kerrotaan kolmella tai viidellä paliskunnan sijainnista riippuen. Metsäpaliskunnissa asutun pesän kerroin on yksi ja onnistuneen pesinnän suhteen kolme. Tunturipaliskunnissa vastaavat kertoimet ovat kaksi ja viisi. Tunturipaliskunnissa onnistunutta pesintää kohtaan korvataan liki 5 000 € ja metsäpaliskunnissa vajaa 3 000 €. Tunturipaliskuntiin kuuluvat: Hammastunturi, Ivalo, Kaldoaivi, Kyrö, Käsivarsi, Lappi, Muddusjärvi, Muotkatunturi, Näätämö, Paatsjoki, Paistunturi, Sallivaara ja Vätsäri. Hyvän reviiritietoisuuden ansiosta korvauksen määrä voi nousta jopa 70 000 euroon.

Reviiriperusteinen korvaus määräytyy oheisen kaavan mukaan.

Pesät, jotka sijaitsevat alle neljän kilometrin päässä paliskuntien rajasta, jaetaan rajapaliskuntien kesken. Mikäli reviiri sijoittuu tunturi- ja metsäpaliskunnan rajalle, korvaus maksetaan tunturipaliskunnan kertoimen mukaan. Muutamien pesien korvaussumma voi jakaantua jopa neljään paliskuntaan. Lisäksi reviiriperusteista korvausta maksetaan naapurimaiden tiedossa olevilta reviireiltä asutun pesän mukaisesti. Korvaus maksetaan vuosittain todettujen pesintöjen mukaan.

Kotkaseurantojen resurssipula

Metsähallituksen Luontopalvelujen pieni viiden henkilön ryhmä vastaa pesien etsinnästä ja tarkastuksesta muiden seuranta- ja vastuulajeihin liittyvien töiden ohessa. Muut vastuu- ja seurantalajit ovat naali, kiljuhanhi, tunturi- ja muuttohaukka sekä tunturipöllö. Lisäksi teemme petoseurantaa erityisesti ahman osalta keräämällä dna-näytteitä. Tuomo Ollilan jäätyä eläkkeelle kotkatyön vetovastuun otti Eetu Sundvall. Viiden henkilön lisäksi tarkastustyöhön antavat oman panoksensa vapaaehtoiset petolinturengastajat, jotka käyvät kopterilentojen jälkeen rengastamassa onnistuneiden pesien poikaset.

Poronhoitoalue on laaja, ja on suuria alueita, joihin emme resurssipulan takia ehdi maastotöihin helikopterilla tehtävää tarkastusta lukuun ottamatta. Näin huono tilanne on vanhan Lapin läänin ulkopuolelle sijoittuvissa paliskunnissa, joissa lisäresursseille olisi tarvetta.

Tarve pesätiedoille on suuri

Metsähallitus on maksanut 100 euron löytöpalkkiota uusista pesistä poronhoitoalueella. Vuosittain tällä tavoin löydettyjä palkkiopesiä on ollut reilu parikymmentä. Pesätietoja on tullut poroelinkeinon harjoittajilta, metsästäjiltä ja retkeilijöiltä. Ilmoitetut pesät tarkistetaan aina ennen palkkion maksua.

Tarve pesätiedoille on suuri juuri nyt, kun poronhoitoalueelle kohdistuu huomattavan paljon muuta maankäyttöä, kuten tuulivoima- ja kaivoshankkeita.

Kotkaa voidaan pitää ns. sateenvarjolajina, jonka suojelu hyödyttää myös muita lajeja, mukaan lukien poro. Maakotka on keskeisessä osassa Metsähallituksen maankäyttöhankkeisiin liittyvissä lausunnoissa. Pyydämmekin poronhoitajia ilmoittamaan aktiivisesti mahdollisia pesiä ja pesintään viittaavia havaintoja. Kotkista aiheutuu poronhoidolle vahinkoa, joten suurin hyöty pesätietojen antamisesta tulee reviiripohjaisen korvauksen myötä. Mitä paremmin alueiden ja palkisten pesät ovat tiedossa, sitä kattavampi on korvaus suhteessa vahinkoihin. Metsähallituksen rekisterissä on lukuisia reviirejä, jotka tuntuvat autioituneen. Vaihtopesien etsintä on työlästä eikä pienellä porukalla ennätä mitenkään joka kairaan. Pesän etsintä on aina aikaa vievää maastossa oloa, vaikka olemme siihen vuosikymmenten aikana hyvin harjaantuneet.

Tunnista pesä

Tyypillisesti maakotkan pesä on männyssä, mutta myös kuusi, haapa ja koivupesiä tiedetään. Lisäksi kymmenkunta pesää sijaitsee kalliopahdoilla. Pesäpuu sijoittuu maastossa usein tunturin tai vaaran rinteeseen. Ilmansuunnalla ei ole väliä, mutta lähes aina pesäpuu sijaitsee puustoisimmilla rinteillä ja tykkyrajan alapuolella. Lisäksi pesiä ja pesäpuita on soiden metsäsaarekkeissa ja jopa aivan kangasmailla. Pesä on yleensä noin kolmanneksen latvasta ja sieltä avautuu lähes esteetön näkymä reviirin suuntaan. Tuulenpesän päälle tehdyt pesät ovat myös suosittuja. Ne saattavat tarjota jopa näkösuojaa. Reviirillä on tyypillisesti pari kolme pesää, mutta tiedetään reviirejä, joissa pesiä voi olla jopa kahdeksan.

Valtion mailla ja yhteismetsien mailla sekä yksityismailla maanomistajan suostumuksella oleviin pesäpuihin kiinnitetään lajista riippuen rauhoituskyltti.

Merikotkan pesä taas on tyypillisesti männyn latvassa sääksen pesän tapaan. Nämä lajit käyttävät pesäaineksina kuivia oksia ja keloja, kun taas maakotka rakentaa pesänsä männyn oksista havuineen. Ennen pesinnän aloitusta maakotka kantaa pesään havuja oksineen, jotka voivat olla jopa kymmenien senttien paksuisia. Merikotka käyttää pesämaljan sisustamiseen jänkien hetepaikkojen heiniä. Vuosien saatossa kotkan pesät voivat kasvaa valtavan kokoisiksi. Siksi pesäpuut ovat yleensä vanhoja petäjiä, joissa on vahvat oksat.

Merikotka nuorukainen valmiina ensilennolle Hirvasniemen paliskunnassa.

Molemmat kotkalajit aloittavat pesinnän jo maaliskuulla. Tätä edeltää soidinlennot. Komeina alkukevään päivinä kotkapari kaartelee pesäpaikan yllä ja intoutuu ajoittain aaltomaiseen soidinlentoon. Pesää koristellaan tuoreilla havuilla lähes päivittäin ennen pesintää ja osin vielä pesinnän aikana. Herkin vaihe pesinnän suhteen on haudonta-aika. Luvaton maastoliikenne saattaa keskeyttää pesinnän jo alkuvaiheessa. Myös kevään poikkeukselliset sääolot keskeyttävät pesintöjä. Tappioita voi tulla vielä kesälläkin poikasaikaan kylmien ja yhtäjaksoisten sateiden takia.

Lisätietoa seurannoista

Kotkat ovat hyvin pitkäikäisiä lintuja. Tällä hetkellä edelleen elossa oleva vanhin maakotka on 35-vuotias ja yli kolmekymppisiä on sitten jo useampia. Rengastusten avulla on saatu paljon tietoa maakotkan liikkeistä. Reilun kahdenkymmenen vuoden aikana on käytetty myös ns. lukurenkaita, jotka erottuvat jopa valokuvista. Aivan uusinta tietoa maakotkien liikkumisesta on tuonut satelliittiseuranta. Poronhoitoalueella on satelliittilähettimellä varustettu 49 kotkaa, joista 36 maakotkaa ja 13 merikotkaa. Erityisesti tuulivoimalahankkeiden lähettyvillä olevilla reviireillä on aikuisia kotkia valjastettu lähettimillä. Luonnonvarakeskus tutkii tuulivoimaloiden vaikutusta eläimistöön ja tässäkin hankkeessa on kotkanuorukaisia valjastettu satelliittilähettimillä. Näin on saatu valtavasti tietoa reviireillä olevien maakotkien liikkeistä. Maakotkan reviiri on laaja, jopa 100–300 neliökilometriä. Myös nuoria, pesänsä jättäviä poikasia on valjastettu lähettimillä, jotta niiden muuttomatkoista ja kiertelystä ennen reviirille asettumista saataisiin tärkeää tietoa.

Erään maakotkareviirin koiras. Lähetinlinnun paikannukset kahtena eri vuotena pesimäaikana (Olli-Pekka Karlin).

Asuttujen pesien ja reviirien väli on keskimäärin noin 12 kilometriä mutta tunnetaan tapauksia, joissa asutut pesät ovat lähempänäkin. Tällöin reviirit sijoittuvat eri suuntiin ja tunturi tai korkea vaara voi jakaa reviirin rajaa. Maakotka karttelee isoja vesistöjä ja isompia kyliä ja kaupunkeja. Tämän takia voi olla laajoja tyhjiöalueita. Yhtenäisillä tunturialueilla myös pesäpuiden puute vaikuttaa reviirien sijainteihin.

Kesällä 2023 nuori maakotka valjastettiin lähettimellä Kuusamossa. Vietettyään talven Moldovan ja Ukrainan rajalla pienellä alueella Jati palasi pohjoiseen ja karttakuvassa vuoden ikäisen kotkan paikannukset poronhoitoalueella 8.5.–27.8.2024 (Birdlife/Jyrki Mäkelä).

Pesintäaikana helmikuulta syyskuulle kotkat pysyttelevät omalla reviirillä. Pesinnän epäonnistuttua kotkat saattavat liikahtaa kauaksikin kotireviiriltä. Nuoret kotkat lähtevät syys-lokakuulla muuttomatkalle etelään. Valtaosa jää talvehtimaan eteläiseen Suomeen ja Ruotsiin sekä Venäjän läntisiin osiin. Osa kotkanuorista saattaa jatkaa matkaa jopa Valko-Venäjälle ja Ukrainaan. Myös osa vanhoista linnuista lähtee etelämmäs kaamosta karkuun. Näin etenkin talvina, jolloin pohjoisen pesimäalueilla riistaa on niukalti. Vanhat linnut palaavat pesäpaikoilleen ensimmäisten lauhojen ilmojen saavutettua Suomen jo tammi-helmikuun taitteessa. Nuoret kotkat palaavat pohjoiseen vasta maalis-toukokuulla ja viettävät ensimmäiset neljä viisi vuotta kiertolaisina ennen kuin asettuvat jollekin reviirille.

Poronhoitajia pyydetään mukaan

Toivomme, että otatte rohkeasti meihin yhteyttä, näin parannamme yhdessä tietämystämme maakotkareviireistä. Erityisen kiinnostavia ovat mahdolliset pesät ja pesäpaikat. Myös toistuvasti samoilla seuduilla havaitut kotkat on hyvä ilmoittaa. Samalla voi ilmoitella muitakin petolintujen pesiä, sillä lajit käyttävät myös toistensa pesiä. Maakotkan pesiä on tavattu jopa kanahaukan ja korpin alun perin rakentamista pesistä. Tällöin pesän koko kasvaa lajin vaihtuessa. Hyvien havaintojen ja vinkkien myötä pystymme kohdentamaan rajallisia resursseja oikeisiin paikkoihin.

Eläintiimin yhteystiedot ja alueet, joilla pääsääntöisesti liikutaan:

Jukka Ikonen Länsi-Lappi p.040 704 3121, jukka.ikonen@metsa.fi
Marko Kunnari Etelä- ja Länsi-Lappi p. 040 867 8980, marko.kunnari@metsa.fi
Petri Piisilä Itä- ja Pohjois-Lappi p. 040 827 2462, petri.piisila@metsa.fi
Petteri Polojärvi Pohjois-Lappi p. 040 502 9961, petteri.polojarvi@metsa.fi
Eetu Sundvall koko poronhoitoalue p. 040 612 7294, eetu.sundvall@metsa.fi

Petri Piisilä työskentelee Metsähallituksen Luontopalveluissa luonnonsuojelun asiantuntijana.

Työtehtäviin kuuluvat pohjoisten uhanalaislajien ja Metsähallituksen vastuulajien (naali, ahma, kiljuhanhi, maa- ja merikotka, tunturi- ja muuttohaukka, tunturipöllö) seuranta poronhoitoalueella sekä muut lajistoinventoinnit

Parasta työssä on yli 200 maastopäivää vuodessa pohjoisen luonnossa.

Lue lisää

PORONUORET ARVOSTAVAT TYÖSSÄÄN VAPAUTTA –TULEVAISUUDELTA TOIVOTAAN VAKAUTTA

Poronhoitajaksi halutaan, koska mielenkiintoisessa ja olosuhteiltaan vaihtelevassa ammatissa pääsee liikkumaan luonnossa ja työskentelemään eläinten kanssa itse suunniteltua aikataulua noudattaen. Myös haasteita riittää, mutta ne eivät lannista ainakaan neljää haastattelemaamme nuorta poronhoitajaa.

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1B/2025.

Haastateltavat:

Erkki Oja, 25, Lohijärvi
Simo Holck, 28, Alakylä
Jenny Postila, 15, Sattasniemi
Asla Pulska, 29, Lappi

Simo Holck

Simo Holck kertoo rakastavansa ammattiaan.
– Tässä työssä saa touhuta eläimien kanssa, liikkua luonnossa ja työskennellä hyvin toimivassa työyhteisössä. Harvalla lienee yhtä paljon vapautta tehdä työtänsä haluamallaan tavalla.

Asla Pulska

Asla Pulska pitää niin ikään poronhoitajan ammatin vapaasta työnkuvasta. Tärkeää on myös ymmärtää poronhoidon kulttuurinen ja perinnöllinen merkitys.
– Poronhoito on suuri osa omaa maailmaa ja arvoja. On vaikea kuvitella tilannetta, että ei olisi poroja. Mitä sitä silloin tekisi ja olisi?

Jenny Postila

Jenny Postila muistuttaa, että poronhoitajaksi ei voi alkaa noin vain kuka tahansa.
– Jos porotöihin pääsee, sitä pitää osata arvostaa, ja perinnettä on tärkeää jatkaa omalta osaltaan. Poronhoito on tärkeä työ ja elämäntapa sen lisäksi, että se on mukavaa.

Erkki Oja. Kuva Veera Venäläinen

Erkki Ojan mielestä poromiehen ammatti on mielenkiintoinen vaihtelevien olosuhteiden ansiosta. Työmaalla kohtaa usein uusia tilanteita.
– Maastossa liikkuessa tulee nähtyä muutakin ympäristöä kuin pääteiden varsia.

Hän on samaa mieltä Jennyn kanssa perinteen jatkamisen tärkeydestä.
– Tietysti haluan myös ylläpitää perinteistä ammattia. Kun väki vanhenee ja vähenee, on hyvä, että löytyy jatkajia. Haasteena on elinkeinon säilyminen, ja haluan olla tässä mukana.

Poronhoitoon on kasvettu

Kaikki haastatellut ovat lähtöisin porosuvuista, porot ovat olleet läsnä lapsuudesta lähtien. Työt on opittu tekemällä. Asla on lisäksi opiskellut Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa poronhoitajaksi, Jenny aikoo hakea samalle linjalle peruskoulun jälkeen.

Asla ja Simo ovat päätoimisia poromiehiä, mutta he tekevät myös muita töitä. Aslan sivutyö on kuitenkin luonteeltaan hyvin lähellä hänen päätyötään, sillä hän toimii Paliskuntain yhdistyksen palkkaamana Suomen ja Venäjän välisen poroesteaidan kunnossapitäjänä. Tästä sivutyöstä kertyy vuoden aikana 3–4 kuukauden työpanos.

Simo työskentelee vuosittain joulukuusta maaliskuuhun kokkina, kesäkuusta syksyyn sivutoimena ovat metsänraivaustyöt.
– Opiskelin peruskoulun jälkeen kokiksi, kun ajattelin, että Rovaniemen ja Kittilän alueelta löytyy aina ravintolatöitä. Hiljaisempaa kautta vuoden aikana on vain huhti-toukokuu, jolloin ei tarvitse tehdä muuta kuin ruokkia poroja ja suunnitella niiden irtilöysäämistä, hän kertoo ja arvioi, että melkein kaikkien nuorten poronhoitajien täytyy tehdä myös muita töitä elantonsa ansaitsemiseksi.

Erkin päätoimialana on maatalous, mutta hän on samalla pyrkinyt myös koko ajan kasvattamaan porokarjaansa, jotta elanto ei olisi pelkästään yhden elinkeinon varassa. Lohijärven paliskunnassa on tällä hetkellä muutamia päätoimisia poronhoitajia.
– Täällä on perinteisesti ollut ihmisillä sekä poroja että lehmiä. Viime vuosina maatilat ovat tosin vähentyneet, hän sanoo.

Jenny ruokkii talviaikaan perheensä poroja kotiaitauksessa. Hän on mukana myös ettoporukassa, minkä vuoksi koulupäiviä jää varsinkin syksyisin jonkin verran välistä.
– Saan koulusta vapaata tarvittaessa, vaikka kymppi on kyllä kehottanut käymään välillä koulussakin.

Haasteet eivät lamaannuta

Yksikään haastatelluista ei pelkää poronhoitoon liittyviä moninaisia haasteita ja uhkakuvia niin paljon, että niillä olisi vaikutusta tulevaisuudensuunnitelmiin. Muutoksiin on osattava sopeutua, jos niihin ei voi vaikuttaa. Yhteiskuntaa on seurattava ja esimerkiksi kunnallispoliittisista päätöksistä on hyvä olla tietoinen.

Simo Holck aikoo asettua ehdolle tulevissa kunnallisvaaleissa.
– Koen, että kuntapolitiikan kautta voi vaikuttaa muuhun maankäyttöön enemmän kuin vain kuultavana oltaessa. Silloin on siellä, missä päätetään, eikä pelkästään kuultavana.

Poronhoidosta ei tiedetä tarpeeksi

Nuorten mielestä poronhoitoon suhtaudutaan usein kärjistyneesti. Muusta yhteiskunnasta kuuluu vahvasti sekä myötämielisiä että kriittisiä mielipiteitä poronhoitoa kohtaan.
– Suurin osa on poronhoidon puolella, mutta toisaalta lehdistä voi lukea poronhoidon vastustajilta rajujakin kommentteja. Niitä ei pidä kuitenkaan ruveta miettimään liikaa, koska onhan joka asiassa vähintään kaksi puolta ja mielipidettä, Asla Pulska toteaa.

– Näistä mielenilmaisuista ei voi pahastua, koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Yritän kuitenkin aina tarpeen tullen perustella, mihin esimerkiksi korvausjärjestelmä perustuu. Mutta jos vastaanottajalla on valmiiksi kielteinen asenne, on sitä vaikea muuttaa, Erkki Oja sanoo.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että poronhoidosta tiedetään yleisesti hyvin vähän. Tämä koskee niin muualta tulleita kuin paikkakuntalaisia. Ihmisiä pitäisi valistaa poronhoidon kuvioista, mutta tehokkaan valistustavan löytäminen on haasteellista.

Simo Holck oli mukana Tunturi-Lapin Leader-hankkeessa, jossa kerrottiin pääasiassa ala-asteen oppilaille poronhoitoon liittyvistä yksityiskohdista.
– Tätä perustietoa pitäisi mielestäni edelleen tuoda esille paikallisille lapsille.

Nuoret muistuttavat, että monet Lapin syrjäkylät ovat riippuvaisia porotaloudesta. Poromiesten lapset ovat koulujen ja päiväkotien olemassaolon kannalta tärkeitä, ja moni muukin palvelu tukeutuu porotalouteen.

Porotaloudella on merkitystä myös Suomen huoltovarmuudelle. Siis sille, miten valtio pärjää kriisin keskellä tai jonkin vakavan häiriötilanteen sattuessa. Kun muu liha loppuu, poronlihaa on todennäköisesti saatavilla. Poroihmiset ovat myös päteviä toimimaan erämaassa pelastustehtävissä, koska heillä on paikallistuntemusta ja he osaavat liikkua erämaissa.

Kymmenen vuoden päähän toivotaan vakautta

Minkälaisia ovat sitten nuorten poroihmisten tulevaisuudensuunnitelmat? Näin he vastasivat, kun kysyttiin, missä tilanteessa he toivoisivat olevansa kymmenen vuoden kuluttua.

Jenny:
'Toivon, että käyn silloin edelleen ettotöissä ja hoidan porojani omassa kotipaikassa tunturin juurella.'

Erkki:
'Isä on jäänyt silloin luultavasti eläkkeelle, jolloin minulla on vetovastuu maatilasta. Toiveena on, että lehmiä ja poroja pidetään edelleen.'

Simo:
'Ajatuksena on, että elanto koostuisi silloin kokonaisuudessaan poromatkailusta ja perinteisestä poronhoidosta. Haluaisin olla silloin asettunut kunnolla tänne, että ei tarvitsisi miettiä, mistä voi repiä rahat seuraavaan tarpeelliseen investointiin. Tietenkin perhekin olisi mukava olla olemassa jo siinä vaiheessa.'

Asla:
'Kymmenen vuoden kuluttua toivon olevani tilanteessa, jossa takana ei ole katovuosia. Elämä olisi vakaata. Siihen auttaisi tietysti myös se, että poromäärä olisi kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta.'

Lue lisää

MUUTOSTEN VUOSI

--- Teksti: Anne Ollila. Kuva: Helena Rännäli.

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1B/2025.

Kolmas ja viimeinen viisivuotiskauteni Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtajana päättyy elokuun puolivälissä. Työ on ollut erittäin antoisaa. Useimmiten hyvällä tavalla haastavaa. Toisinaan toki myös huonolla tavalla raskasta. Ehkä kirjoitan aiheesta jossain vaiheessa kirjan. Aineksia siihen taatusti riittää.

Olen Paliskuntain yhdistyksen historian viides toiminnanjohtaja. Ensimmäinen nainen. 15 vuotta tässä työssä tekee minusta historian kolmanneksi pitkäaikaisimman toiminnanjohtajan. Pisimmän työuran toiminnanjohtajana, 24 vuotta, on tehnyt Yrjö Alaruikka vuosina 1948–1972. Hopealle yltää Veikko Huttu-Hiltunen 18 vuodella, ajalla 1973–1991. Olen varsin tyytyväinen pronssisijaani 15 vuodella, vuosina 2010–2025. Se on vähintään kaksi kolmannesta enemmän kuin alkaessani suunnittelin.

Työn imu on ollut vahva. Erityisen suuri ilo on ollut tutustua laajasti poronhoidon kentällä elämäänsä eläviin poroihmisiin. Toki tuolla samalla kentällä eläjänä minulla on ollut kotikenttäetu. Silti poroelonkirjon moninaisuus on jaksanut kiehtoa ja ilahduttaa, haastaa ajattelua ja laajentaa näkökenttää. Ja kiehtoo se tietysti edelleen. Poronhoidossa maailma myllertää ympärillä. Kansainvälinen politiikka ja sen buumeina nostattama kiihkeätempoinen luonnonvarabisnes puristavat meitä kaikkia alati kovempaa. Elämisen tilasta todella kamppaillaan. Raskaasti ja lakkaamatta. Se syö voimia niin yhdistyksen työssä kuin poronhoidon kentällä, paliskunnissa. Molemmat ovat kovan paineen alla ja valtavan paljon vartijoina.

Parhaassa tapauksessa poroisännillä on raskaassa tehtävässään tukena hyvä hallitus ja osaavaa apua paliskunnan sisältä. Huonommassa tilanteessa sisäpolitiikkakin kampittaa. Aina paliskunnissa ei osata nähdä tilanteita koko laajuudessaan. Jos koskaan, nyt on aika löytää yhteinen sävel omien kesken. On aika tunnistaa todelliset uhat ja viholliset ja koota voimat niiden kanssa selviytymiseen.

Kaikesta paineesta ja vastakkainasetteluista huolimatta poronhoidon arvostus on suomalaisten keskuudessa ilahduttavan hyvällä mallilla. Poroelämän imu vetää yhä mukaansa nuoria sukupolvia. Myös nuoret naiset ovat löytäneet entistä yleisemmin tiensä poronhoidon pariin, mikä aivan erityisesti ilahduttaa minua. Tasapainoiseen sukupuolirakenteeseen on poronhoidossa vielä matkaa. Erityisesti matkaa on paliskuntien hallinnossa. Suunta on kuitenkin oikea.

Uusia tuulia

Oman suuntani uudistamisen aika on nyt. Työurani seuraavaan vaiheeseen minut vievät mukanaan eläimet. Jatkan tiivistä poroelämän elämistä. Poronhoitotöiden ohella ryhdyn kehittämään muutaman vuoden ajan miedoilla lämmöillä kypsytellyn poromatkailuyrityksemme toimintaa. Suunnittelen sulan maan ajalle, matkailun rinnalle, muutakin yritystoimintaa. Siitä lisää myöhemmin. Olen myös avoin kaikenlaisille yhteistyöideoille. Jos sellainen mieleen juolahtaa, annahan kuulua.

Lisäksi tekijäänsä odottelee tietokirja, johon sain juuri Suomen kulttuurirahaston tietokirja-apurahan. Apuraha mahdollistaa muutaman kuukauden kokoaikaisen työskentelyn kirjahankkeen parissa. Kirjan työnimi on: Porojen hyvinvointi, matkailukäyttö ja eettinen kouluttaminen.

Sykäyksen tietokirjan kirjoittamiseen sain eläintenkouluttajan erikoisammattitutkinnon opinnoista. Tuo opintopolku on ollut antoisampi kuin koskaan osasin odottaa. Olen konkreettisesti nähnyt, miten tutkimustieto ja teoreettinen ymmärrys auttavat perinteisten toimintatapojen hiomisessa ja näkyvät vastaansanomattomasti tuloksissa. Se on ollut oppimisen iloa parhaimmillaan. Sekä minulle että poroille. Tavoitteenani on sanoittaa tätä kokonaisuutta ymmärrettävään muotoon sekä eettisestä eläinten kohtelusta ja matkailukäytöstä kiinnostuneelle yleisölle että poron kouluttamisen parissa työtä tekeville. Kirkkaimpana kärkenä tietysti entistäkin paremmin voiva poro. Rovaniemeläisille olen käytettävissä myös paikallispolitiikan tekoon. Vuosien harkinnan, pohdinnan ja lukuisten pyyntöjen jälkeen olen ehdolla kuntavaaleissa. Rehellisesti sanoen, vaikein päätös tässä prosessissa on ollut valita joukkue, jonka riveihin voisin hyvillä mielin astua. En ole täysin tyytyväinen yhdenkään puolueen kaikkiin linjauksiin, joten punnitsin vaihtoehtoja tarkasti. Lopputulemana päädyin Keskustaan. Haluaisin tilaisuuden kokeilla luotsata Rovaniemen Keskustaa ympäristöystävällisempään ja poronhoidon tarpeet huomioivaan suuntaan sekä samalla tehdä vastaavaa vaikuttamistyötä myös valtakunnan tason politiikassa. Olen käytettävissä, jos koet, että voisin olla hyvä valinta tähän tehtävään.

Kapulan vaihdos

Minun on nyt aika tarttua uusiin tehtäviin ja siirtää yhdistyksen toiminnanjohtajan viestikapula seuraavalle puurtajalle. Tätä kirjoittaessa hakuilmoitus on mahdollisesti jo julkaistu ja haku avattu. Toivottavasti saamme paljon hyviä hakijoita. Valinta tehdään kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina ja vaihdoksen on tarkoitus tapahtua siten, että yhdistyksen historian kuudes toiminnanjohtaja aloittaa ensimmäisen viisivuotiskautensa 16.8.2025.

IIoista kevättä kaikille!

Lue lisää

KATASTROFAALINEN PETOTILANNE PORONHOITOALUEELLA – RATKAISUJA ETSITÄÄN

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah tutustui lokakuun puolivälissä poroerotukseen Oivangin paliskunnan erotusaidalla Kuusamossa.

--- Kuvat: Maaren Angeli ---

Kirjoitus on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2024.

Poromiehet kohtaavat mittavia ja alati laajenevia haasteita suurpetojen aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Poronhoitoalueella tilanne on vakava ja poronhoitajat käyttävät jopa kuukausia vuodessa petojahtiin, mikä syö merkittävästi aikaa ja resursseja.

Ministeri Sari Essayah vieraili Kuusamossa Oivangin erotuksessa lokakuun puolivälissä. Ministeri sai päivän aikana laajasti tietoa petotilanteesta ja poromiesten arjen haasteista. Essayahin mukaan lisähelpotuksia petotilanteeseen voi olla odotettavissa, sillä EU suunnittelee Bernin sopimuksen päivittämistä. Bernin sopimus suojelee susia erityisen tiukasti poronhoitoalueen ulkopuolella. Sopimuksen uudistus mahdollistaisi joustavamman kansallisen petopolitiikan.

Poromiehet kantavat suurimman vastuun petopyynnistä

Oivangin paliskunnan poroisäntä Juha Kujala kertoo, että petojen pyynti on käytännössä siirtynyt kokonaan poronhoitajien vastuulle, koska suden kannanhoidollinen pyynti on kielletty poronhoitoalueen ulkopuolella. Kujalan mukaan poronhoitajat Kuusamon alueella käyttävät vuosittain jopa 60–70 päivää petojen pyyntiin. Tämä on erityisen ongelmallista, sillä petojen määrä ja niiden aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet viime vuosina kiihtyvällä tahdilla.

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (vas.), Paliskuntain yhdistyksen puheenjohtaja Matti Riipi ja ministerin avustaja Sonja Falk.

Poronhoitajat käyttivät viime vuoden aikana Kuusamon alueella petojen poistamiseen noin 800 000 euroa. Kahden viime vuoden aikana poromiehet ovat kaataneet Kuusamon alueella lähes 50 sutta.

Metsästysvuonna 2023–2024 poronhoitoalueella poistettiin vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla kokoisuudessaan 52 sutta.

Kujalan mukaan tavoitteena on puolittaa petovahingot seuraavien viiden vuoden aikana, mutta se on mahdollista vain poistamalla merkittävä osa suurpedoista poronhoitoalueelta. Tilanne on erityisen vaikea eteläisellä poronhoitoalueella, jossa petopaine on käynyt sietämättömäksi. Petojen aiheuttama paine ja kustannukset ovat kovat myös pohjoisemmalla alueella, jossa ahma aiheuttaa suurimman osan vahingoista.

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah on luvannut helpotuksia petokantojen hallintaan, ja ministeriön asettama suurpetotyöryhmä on pidentänyt poikkeuslupien voimassaoloa. Ministeriön työryhmä jatkaa suurpetopolitiikan kehittämistä, ja tavoitteena on myös suden kannanhoidolliseen metsästyksen mahdollistuminen. Poronhoitajat odottavat konkreettisia päätöksiä, jotka auttaisivat hallitsemaan suurpetojen aiheuttamia vahinkoja. Essayah on osoittanut tukensa helpotuksille, mutta käytännön toimet ja EU:n linjaukset määrittävät, kuinka pian asiaan voidaan puuttua tehokkaasti.

Lue lisää