ELÄMÄÄ POHJOISELLA ITÄRAJALLA

--- Teksti: Anne Ollila ---

Kirja-arvostelu on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2024.

Vuonna 1918 syntyi eteläiseen Kuusamoon, Kurvisen kylään, Polojärven poroperheen kuopus Matti. Hän teki työuransa Rajavartiolaitoksessa, eläköityen vartiopäällikön tehtävästä vuonna 1968 ja siirtyen tuonpuoleisiin vuonna 1985. Sittemmin Ulla Parviainen sai käsiinsä kummisetänsä Matin viimeistelemättömän, tosielämään pohjautuvan romaanikäsikirjoituksen, viimeisteli sen ja julkaisi teoksena "Elämää rajamailla".

Kirjan kertomukset paikantuvat itärajalle Kuusamoon, Matti Polojärven kotikylään Kurviseen, ja sijoittuvat ajallisesti 1920-luvun rajaseudun elämään. Luonnonantimet, eräelämä ja työt, pedot, Venäjän raja, ihmisten kohtaamiset, puute ja pärjääminen ovat kerronnan keskeistä materiaalia. Näin suomalaisten eräseutujen historiallisissa tarinoissa vääjäämättä on, jos ainekset elämän tarinoille kumpuavat koetusta, eletystä, nähdystä ja kuullusta arjesta. Itselleni aivan erityisesti kirjan monet eränokkelat tarinat nostivat hymyn huulille ja toivat mieleen lämpimät muistot omasta, Matin kanssa samaa ikäluokkaa edustaneesta isoisästä. Pohjoisen erämaan eläjä ja tarinankertoja hänkin, joskin läntisen Lapin tuntureilta. Yhdistävänä tekijänä näissä eränokkeliksi nimittämissäni juonenkäänteissä on tavallisen erämaan eläjän jännitteinen kohtaaminen virkaatekevän valvojan kanssa. Hauskuus tarinaan syntyy, kun eränkävijä nokittaa, Matin sanoin, "intomielisen virkamiehen" nokkeluudessa ja pääsee livahtamaan tekemisineen valvonnan ulottumattomiin. Virkamies jää nuolemaan näppejään, kuin Naltion pahaa unta näkevä riistapoliisi ikään.

Mainiota antia on myös teoksen kieli. Henkilöiden eläväinen ja vahva murre kuljettaa lukijan pitävällä otteellaan eteläiseen Kuusamoon, itärajan maisemiin. Vienankarjalankieliset repliikit rajaseudun ihmisten kohtaamisissa tarjoavat vielä herkullisen lisämausteen teoksen rikkaaseen kieleen. Tarinat rakentavat maisemaksi sadan vuoden takaisen karun pohjolan rajaseudun, jonka kieli sitoo vahvalla otteella tarkempaan kulttuurimaantieteelliseen osoitteeseen, Kuusamon Kurviseen.

Nykyajan poroihmisen näkökulmasta varsin moni kirjan puheenparsi kuulostaa edelleen ajankohtaiselta ja tutulta. "Voi saatanan, saatana, oli Aatun ensimmäiset sanat nähtyään poron jälkien menevän yli rajan…Tuossa oisivat käen ulottuvilla, vaan menepä ota, jahkaili Aatu". Rajaseudun elämää on porojen kanssa eletty tuolloin ja eletään edelleen. "Vajaa kilometri ennen aitaa jouduttiin Hossan talojen kohdalla menemään rantaa myöten. Porot kulkivat rauhallisesti, kunnes yhtäkkiä talon rannan puoleisella kaistalla olevat porot lähtivät laukkaamaan poispäin. Kuului huutoa poromiesten joukosta: - Saatana, se vanhanpiian koira!"

Niinpä.

Kaikkinensa Elämää rajamailla on ehdottomasti sykähdyttävä lukukokemus. Tarinoiden samanaikainen poroelämään ja erätarinointiin kytkeytyvä tuttuus sekä itärajan kielestä ja kulttuurisista erityispiirteistä kumpuava vieraus haastavat ainakin länsilappilaisen poroihmisen katsomaan elettyä elämää ilahduttavasti uusista suunnista. Monipuolisuudessaan teos tarjoaa takuulla eri lukijoille erilaisen aika- ja kulttuurimatkan Kuusamon Kurvisenkylän värikkääseen kulttuurihistoriaan ja sadan vuoden takaiseen poroelämään.

Suosittelen lämpimästi.