PÄÄTTÄJÄN PAIKALLA - ANTTI PÄTSI

Juttusarjassa esitellään Paliskuntain yhdistyksen hallituksen jäseniä.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Ella Pätsi ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2021.

Antti Pätsi, 32 v.

• Toiminut Kuusamon merkkipiiriin kuuluvan Akanlahden paliskunnan poroisäntänä vuodesta 2018 lähtien, ensimmäinen kausi Py:n hallituksessa.
• Kotoisin Posion Lohirannan kylästä, jossa asuu edelleen.
• Ollut lapsesta saakka mukana porotöissä. Opiskellut ja työskennellyt muualla, mutta palasi poromieheksi kotipaikalleen, jossa on toiminut vuonna 2014 tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen täysipäiväisenä poromiehenä.

– Hallitustyöskentely on haastavaa, mutta mielenkiintoista. Siinä tulee esille laajoja asiakokonaisuuksia, joita ei voi ohittaa pelkällä pintaraapaisulla. Onneksi hallituksessa toimii yhtenäinen porukka, jonka kanssa on mukava työskennellä, Antti Pätsi sanoo ja korostaa yhtenäisyyden merkitystä.
– Poronhoitoa kohtaan suuntautuu tällä hetkellä kovia paineita ulkoapäin. Jos alkaisimme kinastella keskenämme, se olisi lopun alkua. Yhteistyön pitää pelata läpi koko poronhoitoalueen. On tietysti selvää, että kaikki eivät voi olla kaikista asioista samaa mieltä, mutta jonkun viisaan sanoja lainatakseni: toisesta ei tarvitse tykätä, mutta hänen kanssaan on tultava toimeen.

Alkuvuodesta hallituksella oli kovasti hommaa porotuholain parissa. Tällä hetkellä asialistalla on muun muassa poronlihamarkkinoiden tulevaisuudennäkymien selvittäminen.
– Ulkomailta tuonti on uhkana suomalaiselle poronlihamarkkinalle. Monenlaisia ajatuksia on jo tullut esille, mutta kerrotaan niistä sitten kun ne ovat valmiimpia.

Vaikka Akanlahden paliskunnan – niin kuin monen muunkin paliskunnan – poronhoitajien keski-ikä on kasvanut koko ajan, tapahtuu siellä täällä ja silloin tällöin myös nuorennusleikkauksia. Pätsi on siitä itse hyvä esimerkki; alkoihan hän täysipäiväiseksi poromieheksi 25-vuotiaana, seitsemän vuotta sitten.

Nähtävissä on myös, että nuorille halutaan antaa vastuuta. 32-vuotiaalla poroisännällä on useita saman ikäluokan kollegoita.
– Kyllä, olen havainnut, että poroisäntinä ja paliskuntien hallinnoissa on nykyään myös nuorta porukkaa. Voi olla, että siinäkin on tapahtumassa jonkinlainen sukupolvenvaihdos. Osasyynä tähän voi olla kaiken tiedon digitalisoituminen, jota vanhempi ikäluokka saattaa hieman vierastaa. Tärkeää olisi kuitenkin, että paliskunnista löytyisi sekä kokemusta että nuoruuden intoa.

Intohimona porokilpailut

Antti Pätsi tunnetaan myös menestyneenä kilpaporo-ohjastajana. Koska porokilpailuja ei ole järjestetty koronan vuoksi kahteen vuoteen, halu palata kilparadoille on kova.
– Toivottavasti tulevana talvena päästään taas kisailemaan täysillä. Ja loppujen lopuksihan tärkeintä porokisoissa on se, että voi tavata ihmisiä muista paliskunnista, Pätsi sanoo ja paljastaa, että juuri tällä hetkellä hänellä ei ole valmennuksessaan poroa, joka olisi kisoissa iskukykyinen. – Etsintä on kuitenkin koko ajan käynnissä.

Millainen sitten on hyvä kilpaporo?
– Minun mielestäni sen pitää olla pitkäraajainen, lihaksikas ja ennen kaikkea eloisa. Voi olla vaikka kuinka komea poro, mutta jos se on luonteeltaan laiska nahjus, niin harvemmin siitä tulee hyvää kilpaporoa. Toisaalta poro ei saa liian eloisakaan. Jos se rymyää sinne tänne, varsinkin kun se viedään ihmisten ilmoille, se purkaa energiansa väärään paikkaan.

Lue lisää

PORO - MERKITTÄVÄSSÄ OSASSA KAHTA RAKASTA HARRASTUSTA

Vuonna 2006 olin ensimmäistä kertaa seuraamassa porokisoja Lankojärvellä perheeni kanssa. Kisoissa arvottiin elävä poro, jonka sattuman kaupalla äitini voitti. Siitä porosta alkoi perheemme tarina poroelinkeinon parissa, tarina, joka johdatti äitini ja minut myös porokisojen maailmaan.

--- Teksti ja kuvat: Niko Kovalainen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

Ollessani 15-vuotias minua pyydettiin kokeilemaan porolla ajoa sopivan pienen kokoni vuoksi. Uusi ja jännittävän tuntuinen laji sai minut oitis koukkuun ja siinä olen ollut tähän päivään asti. Olen osallistunut aktiivisesti porokisoihin viimeisen kymmenen vuoden ajan. Näihin vuosiin on mahtunut niin onnea ja menestystä kuin suuria pettymyksiä. Porokisat ovat tuoneet useita finaalipaikkoja. Suurimpana saavutuksena kuninkuusajon 3. sija Ossi Uusitalon Myrskyllä. Lajiin kuuluva porojen katoaminen ja loukkaantuminen sekä harrastajien vähäinen määrä paliskunnassamme on välillä kysynyt motivaatiota jatkaa. Kilpailujen tunnelma ja harrastajapiirin yhteisöllisyys saa minut kuitenkin palaamaan takaisin joka vuosi. Toivon koronatilanteen hellittävän, jotta pääsisimme porokilpailemaan ensi keväänä.

Elämään porojen parissa olen päässyt tutustumaan kulkiessani äitini mukana kesäöisin vasan merkkuussa, syksyisin poroerotuksissa ja teurastuksissa sekä talvisin porokisoissa ja porotilamme turisteja opastaessa. Olen saanut seurata läheltä ja osallistua poronlihan jalostuksen eri vaiheisiin aina teurastuksesta pakkaamiseen asiakkaille, oppinut tuntemaan poronlihan laadun ja arvostamaan sitä. Vuosien ajan olen käyttänyt poronlihaa monipuolisesti raaka-aineena niin ruoanlaitossa kuin leivonnassa. Ruoanlaittotaitoani ja omia reseptejäni olen kehittänyt valmistamalla ruokia turisteille porotilallamme.

Viime keväänä leipoessani pullaa, siskoni soitti ja kertoi Koko Suomi leipoo -ohjelmassa olevan haku päällä. Jos en itse hakisi ohjelmaan, niin hän ja kaverini hakisivat puolestani. Uteliaisuus vei voiton ja pullien kohotessa pellillä täytin hakemuksen. Tieto ohjelmaan pääsystä ja jännitys tulevan kesän kuvauksista sai hymyn ulottumaan korviin asti valmistautuessani tulevaa leipomisleiriä varten. Ajattelin tuovani ohjelmaan palasen Lappia ja sen puhtaita makuja. Tykkään käyttää leipoessani paljon lappilaisen luonnon omia raaka-aineita marjoja, sieniä ja poroa. Erityisen mahtavaa on ollut saada raaka-aineet läheltä ja puhtaasti, jopa omasta pihasta.

Nimi: Niko Kovalainen
Ikä 26 vuotta, kotoisin Pellosta, asuu Rovaniemellä. Harrastukset: porokilpailut, pilkkiminen ja leivonta. Työ: UKK-express jakeluauton kuljettaja. Erityismaininta: Koko Suomi leipoo -kilpailija.

Kulunut vuosi on ollut erilainen ja jännittävä seikkailu, mitä en olisi ikinä osannut aavistaa. Odotan innolla tulevia kuukausia ja sitä, mihin ne minut tällä kertaa vievät. Vaikka tieni kulkisi hetkellisesti pois Lapista, tiedän, että koti ja porot ovat kuitenkin aina vain yhden matkalipun päässä.   

PORO-LEIPÄJUUSTOKAKKU

Pohja:
• 150 g Real-leipää
• 75 g voita
• 1tl rosmariinia

Puolukkatäyte:
• 180 g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 dl kuohukermaa
• 100 g ranskankermaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 2 rkl sokeria
• 5 liivatetta
• 3 rkl vettä
• 100 g puolukkasosetta
• 2–3 rkl hienonnettua ruohosipulia

Porotäyte:
• 60 g leipäjuustoa
• 100 g poron kylmäsavuleikettä
• 100 g maustamatonta tuorejuustoa
• 100 g pippurituorejuustoa
• 2 dl kuohukermaa
• 100 g ranskankermaa
• 50 g makeaa suolakurkkua
• 1 tl rosmariinia
• 2 tl makeaa sinappia
• 3 liivatetta
• 3 rkl vettä

Puolukkakiille:
• 100 g puolukkasosetta
• 1 dl vettä
• 2 liivatetta
• 2 rkl sokeria

Laita 24 cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Jos käytät 20 cm vuokaa, tarvitset reunoille reunakalvoa.

Murskaa leivät hienoksi muruksi, lisää sulatettu voi ja rosmariini. Sekoita hyvin ja kaada vuoan pohjalle. Painele lusikalla pohja tiiviiksi. Nosta jääkaappiin asettumaan.

Valmista seuraavaksi puolukkatäyte. Vatkaa kermasta kova vaahto. Notkista tuorejuusto ja lisää ranskankerman kanssa kerman sekaan. Lisää puolukkasose ja hienonnettu ruohosipuli. Mausta sitruunamehulla ja sokerilla. Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Kiehauta vesi mikrossa. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja lisää kuumaan veteen. Kaada liivateseos muun massan joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada seos vuokaan pohjan päälle ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Valmista porotäyte. Hienonna kylmäsavuporoleike hienoksi silpuksi. Kuutio leipäjuusto pieniksi kuutioiksi. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää ranskankerma ja notkistetut tuorejuustot kerman joukkoon. Sekoita, lisää poro ja leipäjuusto. Pilko suolakurkut, mausta sinapilla ja rosmariinilla. Kiehauta vesi ja lisää liotetut liivatteet kiehuvaan veteen. Sekoita muiden aineksien joukkoon. Kaada seos jähmettyneen puolukkakerroksen päälle ja nosta takaisin jääkaappiin.

Soseuta puolukkakiilteen puolukat. Lisää sokeri. Kiehauta vesi ja lisää liotetut liivatteet kiehuvaan veteen. Kaada vesi puolukkasoseeseen ja sekoita hyvin. Kaada porotäytteen päälle ja anna kakun hyytyä vähintään neljä tuntia, mutta mieluummin seuraavaan päivään.

Koristele kakku leipäjuustokuutioilla ja puolukoilla haluamallasi tavalla.

Lue lisää

PUDASJÄRVELLÄ REVANSSIHENGESSÄ

Porokuninkuus 2019 - Annin Suivakko

Sallivaaran paliskunnan Tulimus juhli porokuninkuutta vuonna 2018 ja viime keväänä Annin Suivakko nosti Paistunturin otsikoihin. Eteläisellä poronhoitoalueella on tänä vuonna sauma revanssiin.

--- Teksti: Lauri Jääskeläinen. Kuvat: Seppo Koivisto ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 6/2019.

Porocup 2020 käynnistyy 22.–23. helmikuuta Rovaniemellä, ja Lapin pääkaupungista laskeudutaan kuun vaihteessa vielä selvästi alemmas Pudasjärvelle. Voi hyvinkin olla, että kahden ensimmäisen kisaviikonlopun jälkeen etelän porokilpailijat ovat pistetaulukon kärjessä.

Pintamon paliskunnan Pikalaaki toi Taneli Pasolle kaksi kuninkuutta vuosina 2016 ja 2017. Saman paliskunnan Tälli on nostanut Jaakko Seppäsen myös useasti otsikoihin. Esa Törrö puolestaan saattaa Velemun tai jonkun uuden poron kanssa napata kuninkuuden, ja menestyskulku olisi varmasti mukava aloittaa viimeistään kotikisoissa Pudasjärvellä.

Porokuninkuus 2018 - Tulimus

Kisat järjestetään Pudasjärven lentokentällä, mikä on ihanteellinen paikka porokilpailuille.
- Alue on aidattu, eivätkä porot pääse karkuun ainakaan kovin pitkälle, Pudasjärven kilpailunjohtaja Markus Jaurun kertoo. Yleisöllä on hyvä näkyvyys radalle, eikä parkkitila lopu kesken. Lisäksi maapohja takaa sen, ettei veden mahdollisen nousemisen kanssa tule ongelmia, kuten järven jäällä kilpailtaessa voi tapahtua, Jaurun jatkaa.

Mies on ollut kymmenisen vuotta aktiivisesti mukana porokilpailuiden järjestämisessä, ja on itsekin paitsi poromies, myös innokas kilpailija.
- Ensimmäisellä kerralla sitä tarvitsi apuja ja vinkkejä aika paljonkin muilta kisajärjestäjiltä, mutta varsinkin Pudasjärven alueella kisojen läpivienti ei ole mahdottoman vaativaa hommaa. Meillä on toiminnassa mukana paljon innokkaita ihmisiä. Ratamiehet hoitavat oman hommansa, kahvilatoiminnan pyörittäminen kisapaikalla puolestaan on sekin hyvissä käsissä. Eri tehtävät on jaettu osaavan porukan kesken, ja tuskin ainakaan isoja yllätyksiä tulee.

Porokilpailuissa on muutamia lupa-asioita, jotka pitää hoitaa kuntoon. Tapahtuma on niin iso, että se vaatii pakollisen pelastussuunnitelman. Porocupin kiinnostus on lisääntynyt myös valtakunnallisesti, mutta Pudasjärvellä kaiken uskotaan sujuvan sutjakkaasti.
- Yleisölle suunnitellaan varmasti jotain mukavaa ohjelmaa väliajalle, kun radalla ei kisata. Voi olla, että suopunginheittoa järjestetään vähän erilaisella konseptilla, mutta mitään ei ole lyöty vielä lukkoon. Joka tapauksessa luvassa on mielenkiintoinen kisaviikonloppu, jota kannattaa tulla seuraamaan.

Kilpailunjohtaja tuntee alueen poromiehet itsekin hyvin, ja Markus Jaurun paljastaa hieman syitä, miksi eteläinen poronhoitoalue on menestynyt Porocupissa vuosi toisensa jälkeen.
- Hyvää tuuria pitää olla löytääkseen huippuporon, mutta ei se pelkästään sitä ole, Jaurun arvioi. Etelän porot ovat hieman pidempijalkaisia kuin tuntureilla, ja monet sopivat hyvin porokilpailuihin. Lisäksi täällä on paljon innokkaita kilpailijoita, joiden ammattitaito on karttunut menestyneiden porojen myötä. Kun silmä kehittyy löytämään lahjakkaimmat yksilöt, on porojen testaaminen isommasta määrästä paljon helpompaa.

Porocupin voittaja ratkeaa lopullisesti Kuoskussa 21.–22. maaliskuuta. Siitä jo seuraavana viikonloppuna kisataan porokuninkuudesta Inarissa. Silloin nähdään myös, kestääkö etelän porojen kantti, kun vastaan asettuvat haastajat Pohjois-Lapista.

Lue lisää