ELINTARVIKKEIDEN NIMISUOJAJÄRJESTELMÄ

Poronlihan nimisuojia tehdään tunnetuksi vuoden pituisessa kehittämishankkeessa.

--- Teksti: Anna-Riikka Lavia. Kuva: aitojamakuja.fi - Julia Kivelä ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Miten poronlihan nimisuojien avulla voitaisiin tuoda esille poronlihan erityisyyttä ja lisäarvoa ravintolamaailmassa? Paliskuntain yhdistys hallinnoi ja Lapin liitto rahoittaa hanketta, jossa tehdään poronlihan menekinedistämistä hyödyntämällä poronlihan nimisuojia. Poronlihan nimisuojien tunnettuuden ja ravintolakysynnän edistämisen hankkeessa lisätään tietoisuutta poronlihan alkuperästä ja nostetaan sitä esille huippulaatuisena paikallisena tuotteena.

Hankkeessa tuotetaan nimisuojaan liittyvää materiaalia ja järjestetään talven kuluessa aiheeseen liittyviä infotilaisuuksia, joiden pääkohderyhmänä on ravintoloiden henkilökunta poronhoitoalueella. Hankkeen tavoitteena on lisätä poronlihan ja sen nimisuojien tunnettuutta ja virkistää ravintolakauppaa. Toivottavaa on, että poronlihan kiinnostavuus ravintolaruokana kasvaa entisestään, ja sitä kautta vaikutetaan myös positiivisesti poronlihan tuottajahintaan.

Hankkeessa on toteutettu ravintoloihin suuntautunut alkukartoitus. Hanke tuottaa sähköisen käsikirjan, jonka avulla ravintoloita opastetaan hyödyntämään nimisuojia poronlihan myynnissä ja markkinoinnissa. Lisäksi hanke tuottaa poronlihan myynnin ja käytön edistämiseksi kolme videota, joissa tuodaan esiin nimisuojien lisäksi poronlihan tuotantotapaa ja sen eri käyttömahdollisuuksia. Materiaali jaetaan Paliskuntain yhdistyksen www-sivuilla ja soveltuvin osin kuluttajille suunnattujen Pororeseptit.fi www-sivujen sekä kanavien, kuten YouTuben, Facebookin ja Instagramin kautta.

Nimisuojajärjestelmä - Marjo Särkkä

Nimisuojaksi kutsutaan EU-tason laatujärjestelmää, joka koostuu neljästä eri tuotekategoriasta. Järjestelmässä voidaan suojata viinejä, väkeviä alkoholituotteita, maustettuja viinejä sekä maataloustuotteita ja elintarvikkeita. Koko järjestelmässä on tuotteita noin 3500. Suomi on saanut järjestelmään 13 tuotetta, joista suurin osa eli 11 on maataloustuotteita ja elintarvikkeita. Nimiä voidaan suojata suojattuna alkuperänimityksenä (SAN), suojattuna maantieteellisenä merkintänä (SMM) tai aitona perinteisenä tuotteena (APT).

Suomen poronhoitoalueelle sijoittuu kolme SAN-lihatuotetta: Lapin Poron liha, Lapin Poron kuivaliha ja Lapin Poron kylmäsavuliha. Nämä Lapin Poron liha -tuotteet ovat oikeasti erityisiä, sillä 3500 tuotteen joukossa on vain 81 SAN- eli tiukimman suojausstatuksen omaavaa lihatuotetta. Kokonaisuudessaan Suomen poronhoitoalueelle linkittyy viisi tuotetta, sillä SAN-suojaus on myönnetty myös Lapin Puikula -perunalle ja Kitkan viisas -muikulle. Alkoholituotteiden järjestelmässä on hyväksytty Suomalaiset marjaliköörit (SMM), joten Lapin rikasta marjaresurssia voisi tuoda esille myös nimisuojamerkkien avulla.

Nimisuojajärjestelmä viestii tuotteen maantieteellisestä alkuperästä ja aitoudesta. Käytännössä tämä tapahtuu kuluttajamerkein, jotka löytyvät järjestelmään hyväksyttyjen tuotteiden pakkauksista sekä esimerkiksi ravintolamenuista. Järjestelmä on osa EU:n lainsäädäntöä, joten alkuperää ja nimiä myös valvotaan ja väärinkäytöksistä voidaan langettaa sanktioita. Suomessa vastuuviranomainen on Ruokavirasto ja alkoholituotteiden osalta Valvira.

Tutkimusten mukaan 20–80 % eurooppalaisista kuluttajista tunnistaa nimisuojamerkit. Laaja hajonta tunnistamisessa kertoo erityisesti eroista Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä. Maissa, joissa nimisuojatuotteita on lukumääräisesti eniten, myös kuluttajat ovat ko. tuotteista ja merkeistä paremmin perillä. Kärkipaikkoja nimisuojatuotteissa pitävätkin Italia (875 tuotetta, joista elintarvikkeita 315), Ranska (740 tuotetta, joista elintarvikkeita 259) ja Espanja (365 tuotetta, joista elintarvikkeita 203). Siten on todennäköistä, että näistä maista tulevat matkailijat tunnistavat merkit ja siten kiinnostuvat juuri näistä nimisuojatuista paikallisista erikoisuuksista kuten Lapin Poro-tuotteista.

Alkuperämerkkien tunnettuutta tutkitaan myös Suomessa ja keväällä 2022 toteutetun kuluttajakyselyn mukaan nimisuojamerkit tuntee merkistä riippuen 7–12 % suomalaisista kuluttajista. Voidaan kuitenkin todeta tunnettuuden olevan kasvussa, kun verrataan edelliseen kyselyyn vuodelta 2018. Käytännössä järjestelmään kuuluvat tuotteet ovat tällä hetkellä suomalaisille kuluttajille tunnetumpia kuin itse järjestelmä. Suomalaiset kuluttajat tuntevat siis Champagnen, Cognacin, Prosciutto di Parma -kinkun ja Feta-juuston. Lapin Poron liha, Lapin Poron kuivaliha ja Lapin Poron kylmäsavuliha on siis hyväksytty tähän täsmälleen samaan premium-tuotteiden perheeseen!

Nimisuojatuotteiden myynnin arvo on noin 77 mrd €/vuosi. Vastaava luku Euroopassa on luomutuotteiden osalta noin 45 mrd €/vuosi. Nimisuojatuotteiden osalta pitää kuitenkin muistaa, että ko. myynti saadaan aikaan vain noin 3500 nimisuojatulla tuotteella eli huomattavasti rajatummalla tuotemäärällä verrattuna luomuun. Kyseessä on siis oikeasti uniikeista lisäarvotuotteista, jotka lisäävät ideaalitapauksissa alueidensa elinvoimaa. Merkittävä positiivinen heijastusvaikutus nimisuojatuotteilla on myös alueen muille toimialoille kuten ravintola- ja matkailusektorille. Täyden hyödyn kukin toimijaverkostossa saa, kun tuotteita käytetään ja niistä kerrotaan aktiivisesti yhdessä.

Lappilaisilla onkin täysi syy olla ylpeitä näistä nimisuojatuotteistaan, jotka toimivat lippulaivoina muillekin Lapin erityisyyksille.

Lue lisää

PORONHOITOKOKEMUKSIA URALIN TAKAA

Ammattitaitoisimmat poromiehet työskentelevät kirnussa kaikki erotuspäivät. Porojen käsittely vaatii voimaa, kun kaikki vasatkin ovat lähes emiensä kokoisia.

Pohjois-Siperiassa kuljetetaan aitatarpeita ja polttopuita pitkien matkojen takaa puuttomalla tundralla, pystytetään tolppia ikiroutaiseen maahan ja kestetään jäämeren tuulta -50 asteen pakkasessa.

--- Teksti: Kirsi Muuttoranta ja Karoliina Majuri ---
--- Kuvat: Kirsi Muuttoranta, Karoliina Majuri ja Florian Stammler ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Alueella on kylä nimeltä Naiba, jossa kylmässä ilmanalassa elää lämpimiä ja vieraanvaraisia ihmisiä.

Porojen ja maan omistuksesta

Kyläläisten porolaitumien maat kuuluvat valtiolle. Maata hallinnoi kunnan omistama yritys, joka vastaa porojen hoidosta. Yrityksen hallinnassa olevan alueen koko on noin 16 000 km², jossa on noin 5 000 poroa. Poroista puolet on yrityksen omistamia ja puolet kuuluvat yksityisille poromiehille. Tokan rakenne poikkeaa suomalaisesta siten, että valtaosa poroista on siitokseen, reki-ja ratsuporoiksi sekä lihantuotantoon kasvatettavia uroksia. Siperialaisessa poronhoidossa ei tunneta vasateurastusta.

Naiba sijaitsee Venäjällä jäämeren rannalla, Sahan tasavallassa. Naiba on 70 leveyspiirillä, pohjoisempana kuin Nuorgam.

Poronhoitoyrityksen maankäyttöoikeuteen kuuluu myös metsästysoikeus. Poronhoidon lisäksi alue saa tuloja harvinaisten lumi- eli siperianlampaiden metsästysmatkailusta. Alueen 10 pyyntilupaa vuodessa tekee lumilampaasta erittäin halutun saaliin ja metsästysmatkan hinta onkin yli 11 000 euroa. Lisähinnasta saa ostaa myös muita pyyntilupia: karhu 1 100, hirvi 650 ja susi 380 euroa.

Hinnasto kuvaa susien määrää. Susista maksetaan paikallisille tapporahaa. Tästä huolimatta paliskunnan alueen eteläpuoli on käytännössä poistunut käytöstä liian suuren susipopulaation vuoksi. Tämän vuoksi vain yksi erotusaita on enää käytössä.

Muu maankäyttö on alueella vain vähäistä. Teitä tai asutusta ei juuri ole, joten laitumet ovat yhtenäisiä ja riittoisia. Muualla Siperiassa on suuria ongelmia esimerkiksi öljy- ja maakaasuputkien sekä niihin liittyvän tiestön vuoksi. Porot eivät pääse putkien yli, mikä haittaa niiden paimentamista. Teiden lähettyvillä laiduntavien porojen hampaat kuluvat normaalia nopeammin, kun ne joutuvat syömään tieltä pölyävän hiekan peittämää kasvillisuutta.

Poronhoitovuosi ja -työt

Evenien porot ovat kaiken ajan luonnonlaitumella. Alue on puutonta tundraa, jonne Jäämereltä pyyhkivä tuisku tuo paksut lumikinokset. Porot kaivavat lumen alta heinää ja jäkälää. Vaatimet vasovat jo huhtikuussa, jolloin talvi ei ole vielä löysännyt. Porojen suurimpia kuolinsyitä ovat petojen lisäksi vastasyntyneiden vasojen paleltumiskuolemat. Niiden ehkäisemiseksi porot viedään vasomaan etelärinteille, mutta ankarat olosuhteet verottavat silti noin 25 % pikkuvasoista.

Koska porot ovat jatkuvasti käsillä, varsinaista kesämerkintää ei ole. Omia vasoja merkitään kesän aikana ja merkkaamatta jääneet vasat saavat leikot korviinsa erotuksessa. Venäläisillä on tapana leikata korvamerkki pitäen kiinni irti leikattavasta palasta.

Naibassa käyttövesi leikataan joen jäästä kuutioina ja ne sulatetaan taloissa saaveissa. Putket ja pumput eivät pääse jäätymään eikä niihin tarvitse investoida. 

Alueella on ikirouta, joka kesän aikana sulaa noin 80 cm syvyyteen. Sulan kerroksen alla oleva routa estää kosteuden imeytymisen maahan aiheuttaen laajaa soistumista. Märkyydessä syntyy valtavia sääskiparvia, joita torjutaan savun avulla ja ruiskuttamalla reppuruiskulla porojen päälle torjunta-ainetta.

Buran-kelkka (suomeksi lumimyrsky) on yleisin poronhoitajan työkalu. Rustiikkisesta ulkonäöstään huolimatta tämä toimii moderneja versioita paremmin rajussa pakkasessa ja kaukana huoltoliikkeistä. Varaosat ovat yksinkertaisia ja niitä löytyy kavereilta. Takana oleva porokämppä majoitti toistakymmentä ihmistä. 

Mönkijällä liikkuminen on soisilla alueilla haastavaa. Poropaimenet liikkuvatkin sulan maan aikaan ratsain, joko poroilla tai hevosilla.

Lokakuulla aloitetaan erotukset maan jäädyttyä riittävästi lihankuljetusta varten. Teurasporot ovat pelkästään raavaita. Teuraita voidaan kasvattaa täysikokoisiksi ja pidempäänkin. Suomalaisen korviin kuulosti kovin erikoiselta, kun heikkokuntoista poroa kommentoitiin: 'Antaa sen elää vielä vuosi, härkä kuntoutuu talven ja kesän aikana laitumella ja on ensi syksynä hyväkuntoinen teurasporo'.

Tilaa ja laidunta on riittävästi elättämään moninkertainen poromäärä. Alueen porot hoidetaan kolmessa eri tokassa. Yrityksen tavoitteena on tokkien määrän kasvattaminen kymmeneen.

Yrityksen johtajan kelkka erottuu uutuudellaan. Sähköstartti ei paikallisten mielestä ole hyvä, kun se hyytyy pakkasessa. Taustalla näkyvä sinisellä pressulla ympäröity rakennelma on huussi, jonka karu sisustus koostuu tynnyrinpuolikkaasta ja muutamasta lankusta. 

Porotokat hoidetaan muutaman hengen porukoissa vuorotellen. Porokämppiä on alueella kymmenkunta. Yritys maksaa poromiehille palkan lisäksi ruuat, polttoaineet sekä moottorikelkat ja niiden varaosat. Oman kelkan käytöstä maksetaan pientä lisäkorvausta. Poromiehet voivat pitää omia porojaan yrityksen tokassa maksutta.

Porot ovat jatkuvassa paimennuksessa. Poromiehet ajavat tokkaan aamuisin ja pysyvät sen mukana iltaan saakka. Paimennuksessa auttavat kelkkojen lisäksi koirat ja pororekien perään köytetyt johtajaporot. Kahden tai kolmen poron vetämä reki liukuu kevyesti tundralla ja sen perään sidottu johtajaporo houkuttelee muun tokan peräänsä.

Porojen teurastuksesta ja taljojen käsittelystä

Poronhoitolaissa määrätään, että poronhoitajat saavat palkkaa porojen määrän lisäämisestä. Lähialueen ihmisten tarpeisiin teurastetaan noin 200 poroa vuosittain. Yrityksen tokka on nimitetty valtiolliseksi siitostokaksi. Valtion tuki edellyttää, että yritys myy vuosittain 200 siitosporoa muille 'paliskunnille'.

Siitosporojen sukupuusta on pidettävä kirjaa. Jokaisen vasan emä on tunnettava, jonka vuoksi poroille laitetaan etäluettavat muovipiltat (RFID).

Siitoseläinkauppaa tehdään keväällä. Haasteena on, että yritys haluaa myydä urosporoja, mutta ostajat haluavat naaraita. Tämä herättää keskustelua kaupanteossa. Hinnasta taas ei tarvitse keskustella: valtion tukiehdoissa määrätään, että porot myydään eloon kiinteällä hinnalla.

Ensin otetaan talteen arvokkaimmat osat eli koipinahat. Paikallisten mukaan kymmenen koipinahan erästä maksetaan 8000–12000 ruplaa väristä riippuen (noin 10 €/koipi).  Alueen pääkaupungissa Jakutskissa niistä tehdään karvasaappaita. Paikalliset pitävät niitä lämpimimpänä mahdollisena jalkineena ja maksavat niistä noin 400 €/pari.

Porot teurastetaan erotuspaikalla. Porot halvaannutetaan Suomessa kielletyllä niskapistomenetelmällä ennen verenlaskua. Mitään rakenteita teurastuksen suorittamiseen ei käytetä, vaan nylky ja suolistus tehdään maassa. Ruhot jäätyvät ulkona nopeasti. Liha päätyy pääasiassa neljännesruhoittain kyläläisten tai lähimmän kaupungin asukkaiden käyttöön.

Vaikka porot ovat korkeita, on niiden teuraspainot verrattavissa suomalaisiin poroihin. Esimerkiksi teurashärän tyypillinen paino jää vähän alle 70 kilon. Vasateurastuksen puuttuessa vasojen painot arvioidaan teuraspainojen sijaan elopainoina. Keskimääräinen vasa painaa kuulemma 50 kg, eli teuraspainona noin 25 kg.

Poronliha on Pohjois-Venäjällä kaikkein halvinta lihaa. Paikalliset kuuntelivat kateellisina hintoja, joita suomalainen kuluttaja maksaa kaupassa poronlihasta. Fileistä ei juuri kukaan ollut kuullutkaan, arvostetuin ruhonosa oli rinta.

Porontaljoille yrityksellä ei ollut kauppoja. Sen sijaan koipinahat vietiin lähes käsistä. Verisarven keruusta on luovuttu jo vuosia sitten.

Poronhoidon tulevaisuus

Vaikka poromiesten työetuja pidetään hyvinä, on uusien työntekijöiden löytäminen raskaaseen ammattiin silti vaikeaa. Työn houkuttavuutta nuorten miesten keskuudessa alentaa myös sen mukanaan tuomat haasteet työn ja perhe-elämän yhdistämiseen. Alueen yleinen ongelma on nuorten naisten hakeutuminen kaupunkeihin mukavuuksien pariin. Vahvat sukupuoliroolit vaikeuttavat nuorten naisten toimimista itsenäisinä poronhoitajina.

Suomalaisten poronhoidon harjoittaminen tunnetaan Naiban kylässä ja sitä arvostetaan suuresti. Suomalaisten panostaminen poronhoitoon ja sen koulutuksen kehittämiseen tuo uskoa tulevaisuuteen myös naapurissa. Suomessa on tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, joka voi houkutella nuoria alalle kansainvälisesti. Esimerkiksi Poropeda-hankkeen Virtuaaliteurastamon selvä viesti kaikille nuorille on – poronhoidolla on tulevaisuutta!

TANKILLA NAIBAAN

Naiba on kalastuksesta ja poronhoidosta elantonsa saava kylä, jossa asuu vakituisesti noin 80 henkeä. Kylän virallinen asukasluku on kuitenkin tätä korkeampi, 522 henkeä (Wikipedia), sillä osa kylän asukkaista työskentelee ja asuu osittain myös kaupungeissa Naiban ulkopuolella. Lähin kaupunki on Naibasta linnuntietä 112 km päässä sijaitseva noin 5 000 asukkaan Tiksi. Kylässä on peruskoulu, jossa on peräti 48 oppilasta.

Naiban saavuttaminen tuntuu länsimaisen liikkumisen näkökulmasta vaikealta. Sulan maan aikaan kylään pääsee Jäämeren kautta. Varsinaisen sataman puuttuminen kuitenkin rajoittaa saapuvien alusten kokoa. Kun Naibaa ympäröivä tundra ja joet jäätyvät lokakuussa sinne pääsee Tiksistä teloilla varustetuilla miehistönkuljetusvaunuilla. 140 kilometrin mittainen matka kestää, säästä riippuen, noin 12 tuntia. Jäätie Naibasta Tiksiin avataan joulukuussa ja se on kuljettavissa toukokuulle asti.

Vaikka alue on todella harvaan asuttua, niin Naiban kylässä talot on rakennettu vieri viereen joen rantaan. Kylän lämpölaitos tuottaa niihin kaukolämpöä. 50 asteeseen kiristyvä pakkanen ja pitkä talvi nostavat laitoksen kuluttaman öljymäärän korkeaksi. Viemäriverkostoa Naybassa ei ole, vaan huusit reunustavat kylän raittia. Sähköä tuottaa diesel- aggregaatti. Internetyhteys Naibassa on kylän asukkaiden harrastus-, virkistys- ja kulttuuritoimintaan tarkoitetulla monitoimitalolla. Kylässä ei myydä alkoholia, sillä sen tuominen koko alueelle on kielletty.

Naiban asukkaat ovat evenejä, joilla on oma kieli ja kulttuuri. Evenin kielen pelätään katoavan venäjän ja sahan kielen vaikutuksesta.

'Me [naibalaiset] asumme kaukana kaikesta, mutta täällä on kaikki se mitä tarvitsemme; tundra ja sen järvet ja joet ovat meidän supermarkettimme.'

Karoliina Majuri

Karoliina työskentelee asiantuntijana Lapin amkissa. Opetti Naibassa, mikä on file ja millaista hintaa siitä voisi Moskovassa pyytää. Heti valmiina lähtemään uudelleen Siperiaan, koska aina se kotiolot voittaa.

Kirsi Muuttoranta

Kirsi työskentelee lehtorina Lapin amkissa, Sallan etätyökeskittymässä. Jos sitten joku ei satu ehdottamaan eläimellistä matkaa, mieluiten ihan minne vain.

FATE-projektissa Lapin ja Jakutskin yliopistot kehittävät paikallistason elinkeinoja arktisilla alueilla. Lapin ammattikorkeakoulu on osallistunut kehitystyöhön, ja tutustunut eveniläiseen poronhoitoon Lapin yliopiston Florian Stammlerin ja Aitaliina Ivanovan mukana syksyllä 2021.

Artikkeli on kirjoitettu osana Lapin ELY-keskuksen Maaseuturahastosta rahoittamaa Taljat rahaksi -hanketta, sekä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ESR-rahoitteista Porotalouden pedagogiset ratkaisut (POROPEDA) -hanketta

Lue lisää

UUSI PORONLIHALEIKKAAMO SALLAAN

Sallalainen Pasi Oinas on kulkenut pitkän tien porotalouden parissa. Päätoimisena poromiehenä hän on toiminut 25 vuotta.

--- Teksti: Johanna Asiala. Kuva: Hankiporo  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Poronlihaa Pasi on myynyt aina suoramyynnin kautta, yksityisille asiakkaille ja jonkin verran myös isoille ostajaliikkeille. Aiemmin hän ei ole leikannut lihoja itse, vaan leikkauttanut lihat paikkakunnalla leikkuupalveluna. Syksyllä leikkuupalvelu kuitenkin lopetettiin. Seuraava leikkuupalvelu olisi löytynyt 150 kilometrin päästä Rovaniemeltä.
– Kävimme keskusteluja kunnan kanssa leikkuu- ja pakkastiloista, mutta se ei ottanut onnistuakseen. Oltiin niin sanotusti selkä seinää vasten: joko lihat leikattaisiin Rovaniemellä tai asialle tehtäisiin jotain. Niinpä Pasi päätti investoida leikkuutiloihin itse.

Leader tueksi investointeihin

Pasi päätyi hakemaan Leaderilta investointitukea Yrittäjien Salla -hankkeen järjestämän rahoitusillan kautta.
– Kun Leaderin puheenvuoroa yritystuista kuunteli, tuntui, että hehän puhuvat juuri kuin minulle, Pasi muistelee.

Ehdot Leader-tuen saamiselle olivat tiukat, mutta täyttyivät. Pasi oli vielä uudemman kerran yhteydessä Leaderiin, josta näytettiin vihreää valoa. Pasi aloitti hankkeen omalla riskillä rakentamalla pakastehuoneen lihoille.
– Pakastehuone valmistui juuri ennen porotöiden alkamista ja on ollut todella tarpeellinen hankinta. Talvi oli hyvää aikaa rakentaa, ja käytin rakentamiseen kaiken ajan, mitä porotöiltä liikeni.

Hakemuksen täyttämisessä oli kieltämättä paljon hommaa, mutta onneksi apuna oli Sallan kunnan yritysasiantuntija Risto Pöyliö. Samalla toiminimi Hankiporo perustettiin.
– Sain kaikilta hyvää palvelua, he elivät tätä myös täysillä mukana.

Leader-tukea Pasi suosittelee mielellään myös muille.
– Leader on maanläheinen toimija. Yhteys heihin kannattaa ottaa aikaisessa vaiheessa, jotta investointien suhteen ei tule kiirettä, kuten minulla tuli. Toisaalta koko investointitarvekin tuli kyllä minulle yllättäen. Rakentaminen on nyt loppusuoralla ja edessä on irtaimiston kuten leikkuupöydän, sahan, vakuumikoneen ja elintarvikevaa’an hankinta. Tuella pyritään ennen kaikkea turvaamaan toiminnan jatkuvuus paikkakunnalla.

Pasi tiedostaa, että investoinnin kuolettaminen tulee kestämään vuosia. Välillä mieleen onkin juolahtanut klassinen ajatus: Onko tässä mitään järkeä?
– Oli tämä kuitenkin oikea päätös alkaa hankkeeseen ja lähteä aluksi omalla riskillä rakentamaan. Investointi omaan leikkaamoon on kannattavan toiminnan kannalta tässä tilanteessa elintärkeä.

Suoramyynti kasvusuunnassa

Kun lihaleikkaamo saa lopullisen muotonsa, on aika ryhtyä itse leikkuuhommiin. Aluksi Pasi kaavailee keskittyvänsä lihojen leikkuuseen, tulevaisuudessa kuvioihin voi tulla myös lihojen käsittely pidemmälle.
- Syksyllä on tarkoitus alkaa testata leikkaamista omilla poroilla. Lihanleikkuukoulutuksia olen käynyt aiemmin useammankin kerran. Pasi on valmis yhteistyöhön myös muiden poronomistajien kanssa, sillä lähin leikkaamo heille on edelleen Rovaniemellä. Pasille on tärkeää säilyttää lihanleikkuu paikkakunnalla jatkossakin.
– Ettei kenenkään toiminta kaatuisi siihen, ettei paikkakunnalla ole toimivaa leikkuupaikkaa.

Tulevaisuudessa leikkaamossa voisi kenties olla yksi työntekijäkin, jos kasvua tulee riittävästi. Työtä ainakin riittäisi tehtäväksi.

Koronapandemia on vaikuttanut poronlihan kysyntään. Matkailun hiipumisen myötä ei ole asiakkaita tullut noutoreissuille kuten ennen. Samalla huomasi, miten vaivattomasti kaikki oli aiemmin sujunut, kun Sallan ja Suomun kävijät olivat vain piipahtaneet pihassa hakemassa tilaamansa lihat.
– Matkailijoiden ennakkotilaukset syksyllä vähenivät huomattavasti, kun ei ollut tietoa, pääsevätkö ihmiset liikkumaan lomareissuille.

Luonnollisesti myös tapahtumiin ja majoitusliikkeille myynti on ollut jäissä. Isot ostajatkin olivat pandemian alussa epävarmoja, ja poronlihan hinta painui alas. Onneksi tilanne on nyt paranemaan päin.

Pasin mukaan monet yksityiset ostajat näkevät poronlihan terveellisenä, allergikoille sopivana vaihtoehtoina.
– Monet, jotka eivät yleensä lihaa syö, syövät kuitenkin poronlihaa. Eettisyys ja lähiruoka - tällaiset arvot nousevat yhä enemmän esille poronlihan kohdalla.
– Toiminimeni Hankiporo tuo ajatuksen vapaana puhtaalla hangella juoksevasta porosta. Nimellä on myös toinen merkitys – poronlihaa kannattaa hankkia!

Pinta-alaltaan Suomen kolmanneksi suurimmassa Sallan paliskunnassa tilanne tulevaisuuden kannalta on hyvä: alaikäisten osakkaiden osuus on suurempi kuin eläkeläisten osuus. Kiinnostus porotaloutta kohtaan on suurta.
– Osakkaiden määrä on lähtenyt selkeään kasvuun, jonkinlainen buumi siis tässäkin meneillään, iloitsee Pasi.

Lue lisää

UUDET TUULET LUOVAT UUDET MAHDOLLISUUDET

Suomen Lapin poronliha on ainoana lihana Suomessa saanut EU:n nimisuojan, eikä suotta – se on kovien laatustandardien alaisesti tuotettua huippuraaka-ainetta.

--- Teksti ja kuva: Jenni Kaarekoski  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Ympäri poronhoitoaluetta on tehty systemaattisesti erinomaista kehitystyötä poronlihan eteen. Ainutlaatuista lihatuotetta on rajallinen määrä, mutta silti paliskunnan ruhomyyntikaupoilla elävän osakkaan tilipussi kevenee vuosi vuodelta.

Osa tuottajista on jo valinnut toisin. Toisille lihanleikkaaminen, jatkojalostaminen ja markkinointi ovat jo arkipäiväistä. On tehty kova työ, jonka kautta on laajennettu ja turvattu omia edellytyksiä harjoittaa elinkeinoa. On investoitu ja otettu riski. Siihen on sidottu pääomaa, työtunteja sekä voimavaroja. Kuitenkin suurelle osalle paliskunnan tekemät poronlihakaupat ovat vielä ainoa vaihtoehto, eikä taustalta löydy välttämättä paloa ja aikaa ryhtyä lihabisnekseen.

Eletään murrosta, jossa paljolti elinkeinosta riippumattomat syyt ovat kasvattaneet poronhoidon kustannuksia sekä lisänneet niihin sidottua työaikaa, vaikka tulorakenne ei ole suhteellisesti noussut, oikeastaan päinvastoin. Jos ammattimainen poronhoito vähenee, voidaan olla tilanteessa, jossa uskottavuus muuhun maankäyttöön nähden horjuu. Vanha, kulttuurinen elinkeino on uhattuna ammattimaisena ja ensisijaisena maankäyttäjänä. Ulkopuolelta tuleva paine on valtava. Syksyiset lihaneuvottelut vaikuttavat syysettojen aloittamiseen, vaikka luonto ei anna odottaa. Lihamarkkinoiden kuulumiset vapautuneesta lihantuonnista muista maista ovat nostaneet viimeisetkin karvat pystyyn.

Yhteinen elintarvikehuoneisto

Sodankylässä Parasta palkisilta! –hankkeessa on mietitty miten voisimme toimia toisin? Miten tulorakenne ja kannattavuus voitaisiin nostaa?

Yksi päätavoitteista on löytää toimintamalli elintarvikehuoneiston perustamiseksi, sivuvirtojen kaupallistamisen lisäksi.

Hankkeen työryhmässä on pyritty löytämään tasapuolisesti alueen paliskuntien osakkaita palvelevaa toimintaa. Hankkeen paliskunnat Sattasniemi, Syväjärvi ja Oraniemi omistavat yhdessä Kemin-Sompion kanssa Sodankylän poroteurastamon. Kemin-Sompio ei käytä teurastamoa. Teurastamossa teurastetaan keskimäärin 7 000 poroa kaudessa. Yhteinen teurastamo on toiminut jo vuosikymmeniä ja oli poronhoitoalueen ensimmäisiä. Elintarvikehuoneisto olisi yksi vaihtoehto hyödyntää elintarvikkeeksi kaupallistetut sivuvirrat ja paloitella tarkastettu poronliha.

Vaihtoehdoista on punnittu useita: Osakeyhtiö, osuuskunta tai miksei paliskuntien omistama leikkaamo teurastamon yhteyteen? Muutamien osakkaiden osuuskunta ei palvele paliskuntia kokonaisuutena, mutta on mahdollinen, jos yhteistyökyky ei muuhun riitä. Toimivista osuuskunnista ja osakeyhtiöistä on paljon hyviä esimerkkejä ympäri poronhoitoaluetta.

Sodankylän teurastamon erinomainen sijainti nelostien laidassa antaa hyvät logistiset mahdollisuudet elintarvikehuoneistolle teurastamon yhteyteen. Sodankylän poroteurastamo oli myös poronhoitoalueen ensimmäisiä.

Näin pitkän ajan jälkeen olisi ehkä tarvetta uusille visioille.

Jotakin uutta

Paliskuntien yhteinen leikkaamo palvelisi monin tavoin ja laajasti osakkaita. Se mahdollistaisi osakkaille vaihtoehtoja: myydä lihat kokonaan tai osaksi leikattuna, ja osan mahdollisesti ruhokaupan välityksellä.

Se loisi työtä osakkaille, jotka koulutettaisiin leikkaajiksi. Tällä hetkellä osaavista leikkaajista on huutava pula. Onko järkevää antaa hyvää ansaintamahdollisuutta elinkeinon ulkopuolelle, kun osakkaat voisivat kasvattaa omaa tulorakennettaan?

Alustavasti useampi osakas on osoittanut kiinnostustaan lihanleikkaamiseen. Työn jälki olisi laadukasta ja tasaista. Kohdennettuna työvoimaa säästyisi porojen hakemiseen ja käsittelyyn, kun kaikkien ei tarvitsisi tehdä kaikkea. Se olisi osa paliskuntatoimintaa, mutta tarjoaisi nylkemisen lisäksi leikkauspalvelun osakkaille edullisesti. Osakkaiden henkilökohtainen taloudellinen riski olisi minimaalinen ja alueellisesti liha olisi tasaisen laadukasta.

Käytännössä se olisi vain nylkylinjaston jatke toisen huoneiston läpi, jossa nyljetty ja tarkastettu ruho on käsitelty osiin ja olisi pakattu asianmukaisesti. Myös olemassa oleva jalostaja voisi hyötyä asetelmasta leikkauttamalla poronsa ja keskittyä vain eri jalostusasteiden kehittämiseen toiminnassaan.

Haasteena nähdään kiihkein teurastusaika lokakuussa, jolloin kaikki kolme alueen paliskuntaa käsittelevät merkittävimmät teurasmääränsä. Tähän on haettu ja mietitty vaihtoehtoja aina huoneiston erilaisista rakenteista porojen käsittelyyn. Hankkeessa tullaan hyödyntämään asiantuntija-apua, jonka kanssa ongelmakohdat pyritään ratkaisemaan. Haasteeksi nähdään myös varastointi ja logistiikka. Näitä asioita työstetään ja hyviä vaihtoehtoja on jo nostettu esille.

Sijoitus tulevaisuuteen

Myös elintarvikkeeksi kaupallistettujen sivuvirtojen käsittelytilat tulisi sijoittaa leikkaamon kanssa samaan rakennukseen. Sivuvirtojen kaupallistamisen tuo konkreettista tulorakenteen kasvua ja lisää poronhoidon ekologista kestävyyttä. Niiden kautta voitaisiin kattaa leikkaamon ja teurastamon käyttökuluja, jolloin ne jakautuisivat tasapuolisesti. Poron myyntiarvon määrittäminen tulevaisuudessa pitäisikin laskea kaupallistetun kokonaiskapasiteetin mukaan, jolloin leikatun lihan myyntihinnan ja teurastuksen sivuvirtojen laskettu arvo on aivan eri luokkaa, kuin mitä pelkkä ruhomyynnin tulo on. Jos tulevaisuudessa kulujen jälkeen myyntitulot on tuplattu, puhutaan merkittävästä tulorakenteen kasvusta.

Laitoksen rakentamisesta syntyvät kulut jaettaisiin lukuporomäärän mukaan, jolloin poroluvun mukaisessa suhteessa laitosta lyhennettäisiin vuosittain hoitomaksuissa suunnitellun laina-ajan mukaan. Investointi on melko pieni siihen nähden, mitä mahdollisuuksia se voisi tulevaisuuteen luoda, tai kuinka mittava riski se olisi yksityishenkilönä aloittaa. On myös hyvä muistaa, että paliskuntien omistamana laitoksena olisi mahdollisuus tulevaisuudessa neuvotella paliskunnan lihakaupoista leikattuna lihana. Tulevaisuuteen satsaaminen on tärkeää, jotta poronhoidon ammattimaisuus säilyy vielä nuorillekin.

Kehitystä ei pidä pelätä

Monia varmasti mietityttää mikä on elinkeinon tulevaisuus? Ratkaisuja pitää hakea, ei odottaa. Kannattaako kaikkien kehittää omaa vai olisiko mahdollista saavuttaa kustannustehokkaampi ja tuottavampi lopputulos yhdessä?

Miksei paliskuntatoimintaakin voisi kehittää vastaamaan paremmin tämän päivän tarpeita? Fakta on kuitenkin se, että pärjäämiseen tarvitaan tuloa. Paliskunnan toiminta perustuu yhteisöllisyyteen, eikä sen voimaa kannata vähätellä. Sivuvirtojen kaupallistaminen vaatii kapasiteettiä määrissä ja tarmokkaita osakkaita tekemään työtä talteenotossa. Tätä työtä tulee tehdä tulevaisuudessa koko ajan, ei vain hankkeen osalta, koska markkinat elävät.

Tulevaisuudessa Sodankylän paliskunnille toiminnan brändin rakentaminen ja kylmäkuljetuslogistiikan kartoitus tulevat olemaan ensisijaisen tärkeitä, jos yhteinen leikkaamo päätetään perustaa. On selvää, että kaikki paliskunnan osakkaat eivät tarvitse kaikkea. Esimerkiksi jonkun laidan kämpät ja aidat voivat olla täysin turhia toisille, mutta yhteisesti elinkeinonharjoittamisen nimissä niitä kuitenkin maksetaan.

On myös muistettava, että vaikka tarve ei olekaan juuri nyt, tarve voi olla jo ensi vuonna. Poronhoito on ylisukupolvinen elinkeino. Pidetään huoli, että se voi olla sitä myös tulevaisuudessa. 

Hallinnoija:
Sodankylän kunta 

Kokonaiskustannusarvio:
100 000€, josta julkisen tuen osuus 80 000€
Rahoittaja: 

Leader-Pohjoisin Lappi ry
Projektipäällikkö: 

Jenni Kaaretkoski,
Sattasniemen paliskunta

Lue lisää

PORONLIHAKAUPALLE VAUHTIA VERKOSTA

Lihansyönnin trendeissä on tapahtunut muutos. Ihmisten ruokailutottumuksiin ja lihansyöntiin liittyy keskustelu lihankulutuksen vähentämisestä. Määrää halutaan korvata laadulla. Laadukkaampiin lihatuotteisiin satsaaminen on poronlihatuotteiden kannalta hyvä asia. Tämä kuluttajatrendi sekä verkkoon avautuneet sähköisen kaupankäynnin mahdollisuudet ovat tuoneet saataville monenlaisia lähilihatuotteita. Näiltä markkinoilta voisi poronlihallekin löytyä entistä tuottavampi lokero.

--- Teksti: Anna-Riikka Lavia. Kuva: Lapin materiaalipankki ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2020.

Pientuottajalle on eduksi käyttää useita myyntikanavia. Tuolloin tavara liikkuu, vaikka joku kanava ei vetäisikään. Suoramyynti kuluttajalle ja vähittäiskauppaan antaa mahdollisuuden määritellä hintatasoa tai ainakin neuvotella hinnoista, ja myöskin säädellä myyntiä oman varastotilanteen mukaan. Verkossa tuottajan on mahdollista tavoittaa suuri joukko yksitäisiä kuluttajia ja kertoa tarinaa tuotteen takaa. Verkossa toimiminen vaatii kuitenkin markkinoinnin ja myynnin panostuksia. Pelkkä läsnäolo ei riitä. Yksittäisellä tuottajalla ei välttämättä ole mahdollisuutta panostaa markkinointiin yksin. Verkossa olisikin järkevää tehdä markkinointia yhdessä.

Tarkastamatonta poronlihaa on voinut poronhoitoalueella aikaisemmin vain luovuttaa kuluttajalle suoraan tuotantopaikalta. Nyt sitä voidaan poronhoitoalueen sisällä myös toimittaa asiakkaalle.

Tämä mahdollistaa lihan suoramyymisen esimerkiksi REKO-lähiruokaringin kautta. REKO-lähiruokarinki toimii niin, että kuluttaja tilaa haluamansa tuotteet etukäteen paikallisen REKO-ringin Facebook-ryhmässä ja tuottaja toimittaa tavaran yhteisesti sovittuna jakoaikana yhteiselle jakopaikalle. Lihaa on mahdollista myydä ruhona, leikattuna, pakastettuna tai perinteisellä tavalla kuivattuna. Toiminnasta on tehtävä elintarvikehuoneistoilmoitus oman kunnan elintarvikeviranomaiselle. Leimaamattoman lihan myynnin mahdollisuudet ovat kuitenkin edelleen hyvin rajalliset. Sen sijaan tarkastetun lihan myynti mahdollistaa kaupanteon ravintoloiden, kauppojen ja tukkuliikkeiden kanssa. Tarkastettua lihaa saa leikata ja pakata ilmoitetussa elintarvikehuoneistossa tai jalostaa halutusti liha-alan laitoksessa, kuten pienjalostamossa. Esimerkiksi matkailuelinkeinoon liittyvät ansaintamahdollisuudet voidaan kestävästi hyödyntää vain leimatulla lihalla, ammattimaisella toiminnalla ja laadukkailla tuotteilla.

Poronlihantuottajilla on omia verkkokauppojansa, sekä omia että yhteisiä. Erilaisia pientuottajille sopivia yhteisiä verkkokauppoja löytyy useita, eivätkä niiden kustannukset ole suuret. Yksittäisen toimijan kannattaakin miettiä, onko oman verkkokaupan sijaan järkevämpää laittaa tuotteet myyntiin johonkin yhteiseen, valmiiseen verkkokauppaan.

Tyypillisesti yhteismyyntiä toteuttava verkkokauppa veloittaa provision myynnistä, eikä tuottajalle koidu osallistumisesta kiinteitä kustannuksia. Myös tuotteiden toimittamisen logistiset ratkaisut ovat yleensä valmiina ja usein kuljetuskustannukset lasketaan automaattisesti asiakkaan maksettavaksi. Valmiit verkkokaupat tarjoavat myös mahdollisuuden päästä laajemman kuluttajajoukon tietoisuuteen helpommin kuin oma, yksittäinen verkkokauppa, jolle voi olla vaikea saada näkyvyyttä. Yhteisen verkkokaupan ylläpitäjät huolehtivat yleensä ainakin jossakin määrin verkkokaupan markkinoinnista ja näkyvyydestä, mikä on pientuottajalle etu.

Avainsana onkin juuri näkyvyys. Kuluttajat pitää saada haluamaan tiettyä tuotetta ja sitten se pitää tarjota helposti ostettavaksi. Kuluttajakeskustelua lihasta käydään kiivaasti, mutta poronliha on siinä tällä hetkellä marginaalissa. Kun eri tavoin tuotettujen lihojen eettisyyttä tai vaikkapa terveellisyyttä vertaillaan, ei poronliha ole välttämättä edes mukana vertailussa. Poronliha pitäisi saada näkyvämmäksi potentiaalisille kuluttajaryhmille.

Yhteistä näkyvyyttä voisi tavoitella yhteisellä kampanjoinnilla valmiissa, sopivaksi katsotussa verkkokaupassa tai elinkeinon omalla markkinointisivustolla, josta on helppo pääsy kunkin poronlihantuottajan omiin myyntikanaviin verkossa. Poronlihan osalta olisi mahdollista tuoda esille tuotantotapoja, kulttuurista ja sosiaalista taustaa, tuotevalikoimaa ja tuotteen käyttötarkoitusta, kuten reseptejä. Markkinointisivusto toimisi poronlihan brändinrakentajana ja kysynnän kasvattajana, ja sen sisällöt tulisi teettää ammattitaitoisella, mutta myös elinkeinoa ymmärtävällä tekijällä. Kenenkään ei tätä työtä kannata ryhtyä yksin tekemään, vaan tuloksia tulisi hakea puhaltamalla yhteen hiileen.

Kaupankäynnin mahdollisuuksia verkossa:

REKO-lähiruokaringit (REKO - Reilua kuluttamista) on lähiruoan myynti- ja jakelumalli, jossa kuluttajat tilaavat lähiruokatuottajilta ruokaa suoraan ilman välikäsiä. REKO-renkaat toimivat Facebookin kautta suljettuina ryhminään, joissa tilaukset ja toimitukset sovitaan. REKO-ryhmiä toimii esimerkiksi Rovaniemellä, Ranualla, Kittilässä ja Haukiputaalla.

Tilalta.fi on verkkokauppa, jossa voi suoramyydä tuotteita Oulun alueen asiakkaille. Verkkokaupassa voi tehdä ostoksia Oulun ja Haukiputaan REKO-lähiruokajakeluista ja sovitusta noutopisteestä noudettaviksi sekä kotiinkuljetettaviksi.

Ruokaasuomesta.fi on valtakunnallinen verkkokauppa, jossa tuottajat voivat myydä tuotteita käyttäen haluamaansa toimitustapaa. Ruokaasuomesta.fi tarjoaa myös mahdollisuutta perustaa oma ruokarinki tai myydä tuotteita REKO-lähiruokajakeluun.

Prolocalis.fi tarjoaa hakukoneen, jonka avulla pientuottajien palveluita voi hakea sijainnin tai kategorian perusteella. Pro Localis on tarkoitettu yksityisyrittäjille, jotka myyvät tuotetta tai palvelua itse.

Pohjolanlahiruoka.fi on Oulun seudulla toimiva lähiruuan verkkokauppa, johon kuuluu kuljetuspalvelu.

Eggspress.fi on lähiruuan verkkokauppa, jonka tilauksia ajetaan neljän viikon välein eri reittejä ympäri Suomea.

Aitojamakuja.fi on suoramyynnin neuvontasivusto, jonka yhteydessä on yrityshaku, jonka kautta pääsee kunkin yrityksen omiin viestintäkanaviin.

Tilalta.fi

Tilalta.fi on Oulusta käsin toimiva verkkokauppa, josta voi ostaa useamman pohjoissuomalaisen lähituottajan tuotteita samalla kerralla. Tuottaja voi toimittaa tilattua tavaraa Oulussa sijaitsevaan noutopisteeseen tai tilaajalle kotiin kuljetettavaksi. Palvelu mahdollistaa osallistumisen Oulun alueen REKO-lähiruokajakeluihin niin, että kuluttaja tilaa ja maksaa ostoksensa verkkokaupassa ja tuottaja jakelee ostokset REKO-jakelussa.

Tilalta.fi -palvelun perustaja Matias Koskelo pitää tärkeänä sitä, että kuluttajat saavat helposti tietoa ostamansa tuotteen tuotantotavasta ja taustoista. Tuottajat tarinoineen pääsevätkin hyvin esille verkkokaupassa. Tällä hetkellä Tilalta.fi -palvelu palvelee pelkästään kuluttajia, mutta tulevaisuudessa se voi toimia myös myyntikanavana ravintoloille, kaupoille ja muille jälleenmyyjille.

Matias Koskelo uskoo, että suoramyydylle poronlihalle olisi kysyntää Oulun seudulla ja etelämpänäkin. Tilalta.fi -kaupassa on myynnissä monenlaista lähilihaa, mutta ei vielä poroa. Matias pitää poroa premium-tuotteena. Aika on nyt sellainen, että kun ihminen syö ja juo, hän haluaa tietää, mistä ruoka tulee ja onko sen kuluttaminen vastuullinen teko. Poronlihan tuotantotapojen ja tarinan esille tuominen olisi tärkeää. Vaikka poron tuntevat kaikki, voi poroelinkeino olla monelle nykykuluttajalle vieras.

Parasta Pohjoisesta - paikalliset raaka-aineet ja käsityöyrittäjyys

Parasta Pohjoisesta - paikalliset raaka-aineet ja käsityöyrittäjyys on Leader Pohjoisin Lappi ry:n rahoittama ja hallinnoima hanke, jossa tarjotaan mm. matalan kynnyksen yrityspalveluneuvontaa paikallisia raaka-aineita hyödyntäville yrityksille ja käsityöalan yrittäjille. Hankkeessa tuotetaan selvitys poronlihan ja muiden porotuotteiden verkkomarkkinoinnin ja myynnin mahdollisuuksista, ja yhteisen markkina-alustan perustamisesta porotuotteiden myyntiä ja markkinointia varten. Selvitystä esitellään hankkeen Parasta porosta -loppuseminaarissa Sodankylän valtuustosalissa 19.3.2020 alkaen kello 13.00 (tilaisuus peruuntui koronan vuoksi). Tilaisuudesta lisää sivuilla www.pohjoisinlappi.fi

Kirjoittaja: Anna-Riikka Lavia

Anna-Riikka Lavia on filosofian maisteri ja elintarvikkeiden valmistaja. Anna-Riikan ammattitaito on peräisin aluekehityshankkeista (mm. Paliskuntain yhdistyksen Poronliha 2020 -hanke) 15 vuoden ajalta ja omasta viisi vuotta toimineesta elintarvikealan yrityksestä. Arctic Ice Cream Factory Oy:ssa valmistetaan jäätelöä lähimaidosta, ja se toimii maitoalan laitoksena Tervolan Louella.

Lue lisää