Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

4.11.2021

UUDET TUULET LUOVAT UUDET MAHDOLLISUUDET

Suomen Lapin poronliha on ainoana lihana Suomessa saanut EU:n nimisuojan, eikä suotta – se on kovien laatustandardien alaisesti tuotettua huippuraaka-ainetta.

--- Teksti ja kuva: Jenni Kaarekoski  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Ympäri poronhoitoaluetta on tehty systemaattisesti erinomaista kehitystyötä poronlihan eteen. Ainutlaatuista lihatuotetta on rajallinen määrä, mutta silti paliskunnan ruhomyyntikaupoilla elävän osakkaan tilipussi kevenee vuosi vuodelta.

Osa tuottajista on jo valinnut toisin. Toisille lihanleikkaaminen, jatkojalostaminen ja markkinointi ovat jo arkipäiväistä. On tehty kova työ, jonka kautta on laajennettu ja turvattu omia edellytyksiä harjoittaa elinkeinoa. On investoitu ja otettu riski. Siihen on sidottu pääomaa, työtunteja sekä voimavaroja. Kuitenkin suurelle osalle paliskunnan tekemät poronlihakaupat ovat vielä ainoa vaihtoehto, eikä taustalta löydy välttämättä paloa ja aikaa ryhtyä lihabisnekseen.

Eletään murrosta, jossa paljolti elinkeinosta riippumattomat syyt ovat kasvattaneet poronhoidon kustannuksia sekä lisänneet niihin sidottua työaikaa, vaikka tulorakenne ei ole suhteellisesti noussut, oikeastaan päinvastoin. Jos ammattimainen poronhoito vähenee, voidaan olla tilanteessa, jossa uskottavuus muuhun maankäyttöön nähden horjuu. Vanha, kulttuurinen elinkeino on uhattuna ammattimaisena ja ensisijaisena maankäyttäjänä. Ulkopuolelta tuleva paine on valtava. Syksyiset lihaneuvottelut vaikuttavat syysettojen aloittamiseen, vaikka luonto ei anna odottaa. Lihamarkkinoiden kuulumiset vapautuneesta lihantuonnista muista maista ovat nostaneet viimeisetkin karvat pystyyn.

Yhteinen elintarvikehuoneisto

Sodankylässä Parasta palkisilta! –hankkeessa on mietitty miten voisimme toimia toisin? Miten tulorakenne ja kannattavuus voitaisiin nostaa?

Yksi päätavoitteista on löytää toimintamalli elintarvikehuoneiston perustamiseksi, sivuvirtojen kaupallistamisen lisäksi.

Hankkeen työryhmässä on pyritty löytämään tasapuolisesti alueen paliskuntien osakkaita palvelevaa toimintaa. Hankkeen paliskunnat Sattasniemi, Syväjärvi ja Oraniemi omistavat yhdessä Kemin-Sompion kanssa Sodankylän poroteurastamon. Kemin-Sompio ei käytä teurastamoa. Teurastamossa teurastetaan keskimäärin 7 000 poroa kaudessa. Yhteinen teurastamo on toiminut jo vuosikymmeniä ja oli poronhoitoalueen ensimmäisiä. Elintarvikehuoneisto olisi yksi vaihtoehto hyödyntää elintarvikkeeksi kaupallistetut sivuvirrat ja paloitella tarkastettu poronliha.

Vaihtoehdoista on punnittu useita: Osakeyhtiö, osuuskunta tai miksei paliskuntien omistama leikkaamo teurastamon yhteyteen? Muutamien osakkaiden osuuskunta ei palvele paliskuntia kokonaisuutena, mutta on mahdollinen, jos yhteistyökyky ei muuhun riitä. Toimivista osuuskunnista ja osakeyhtiöistä on paljon hyviä esimerkkejä ympäri poronhoitoaluetta.

Sodankylän teurastamon erinomainen sijainti nelostien laidassa antaa hyvät logistiset mahdollisuudet elintarvikehuoneistolle teurastamon yhteyteen. Sodankylän poroteurastamo oli myös poronhoitoalueen ensimmäisiä.

Näin pitkän ajan jälkeen olisi ehkä tarvetta uusille visioille.

Jotakin uutta

Paliskuntien yhteinen leikkaamo palvelisi monin tavoin ja laajasti osakkaita. Se mahdollistaisi osakkaille vaihtoehtoja: myydä lihat kokonaan tai osaksi leikattuna, ja osan mahdollisesti ruhokaupan välityksellä.

Se loisi työtä osakkaille, jotka koulutettaisiin leikkaajiksi. Tällä hetkellä osaavista leikkaajista on huutava pula. Onko järkevää antaa hyvää ansaintamahdollisuutta elinkeinon ulkopuolelle, kun osakkaat voisivat kasvattaa omaa tulorakennettaan?

Alustavasti useampi osakas on osoittanut kiinnostustaan lihanleikkaamiseen. Työn jälki olisi laadukasta ja tasaista. Kohdennettuna työvoimaa säästyisi porojen hakemiseen ja käsittelyyn, kun kaikkien ei tarvitsisi tehdä kaikkea. Se olisi osa paliskuntatoimintaa, mutta tarjoaisi nylkemisen lisäksi leikkauspalvelun osakkaille edullisesti. Osakkaiden henkilökohtainen taloudellinen riski olisi minimaalinen ja alueellisesti liha olisi tasaisen laadukasta.

Käytännössä se olisi vain nylkylinjaston jatke toisen huoneiston läpi, jossa nyljetty ja tarkastettu ruho on käsitelty osiin ja olisi pakattu asianmukaisesti. Myös olemassa oleva jalostaja voisi hyötyä asetelmasta leikkauttamalla poronsa ja keskittyä vain eri jalostusasteiden kehittämiseen toiminnassaan.

Haasteena nähdään kiihkein teurastusaika lokakuussa, jolloin kaikki kolme alueen paliskuntaa käsittelevät merkittävimmät teurasmääränsä. Tähän on haettu ja mietitty vaihtoehtoja aina huoneiston erilaisista rakenteista porojen käsittelyyn. Hankkeessa tullaan hyödyntämään asiantuntija-apua, jonka kanssa ongelmakohdat pyritään ratkaisemaan. Haasteeksi nähdään myös varastointi ja logistiikka. Näitä asioita työstetään ja hyviä vaihtoehtoja on jo nostettu esille.

Sijoitus tulevaisuuteen

Myös elintarvikkeeksi kaupallistettujen sivuvirtojen käsittelytilat tulisi sijoittaa leikkaamon kanssa samaan rakennukseen. Sivuvirtojen kaupallistamisen tuo konkreettista tulorakenteen kasvua ja lisää poronhoidon ekologista kestävyyttä. Niiden kautta voitaisiin kattaa leikkaamon ja teurastamon käyttökuluja, jolloin ne jakautuisivat tasapuolisesti. Poron myyntiarvon määrittäminen tulevaisuudessa pitäisikin laskea kaupallistetun kokonaiskapasiteetin mukaan, jolloin leikatun lihan myyntihinnan ja teurastuksen sivuvirtojen laskettu arvo on aivan eri luokkaa, kuin mitä pelkkä ruhomyynnin tulo on. Jos tulevaisuudessa kulujen jälkeen myyntitulot on tuplattu, puhutaan merkittävästä tulorakenteen kasvusta.

Laitoksen rakentamisesta syntyvät kulut jaettaisiin lukuporomäärän mukaan, jolloin poroluvun mukaisessa suhteessa laitosta lyhennettäisiin vuosittain hoitomaksuissa suunnitellun laina-ajan mukaan. Investointi on melko pieni siihen nähden, mitä mahdollisuuksia se voisi tulevaisuuteen luoda, tai kuinka mittava riski se olisi yksityishenkilönä aloittaa. On myös hyvä muistaa, että paliskuntien omistamana laitoksena olisi mahdollisuus tulevaisuudessa neuvotella paliskunnan lihakaupoista leikattuna lihana. Tulevaisuuteen satsaaminen on tärkeää, jotta poronhoidon ammattimaisuus säilyy vielä nuorillekin.

Kehitystä ei pidä pelätä

Monia varmasti mietityttää mikä on elinkeinon tulevaisuus? Ratkaisuja pitää hakea, ei odottaa. Kannattaako kaikkien kehittää omaa vai olisiko mahdollista saavuttaa kustannustehokkaampi ja tuottavampi lopputulos yhdessä?

Miksei paliskuntatoimintaakin voisi kehittää vastaamaan paremmin tämän päivän tarpeita? Fakta on kuitenkin se, että pärjäämiseen tarvitaan tuloa. Paliskunnan toiminta perustuu yhteisöllisyyteen, eikä sen voimaa kannata vähätellä. Sivuvirtojen kaupallistaminen vaatii kapasiteettiä määrissä ja tarmokkaita osakkaita tekemään työtä talteenotossa. Tätä työtä tulee tehdä tulevaisuudessa koko ajan, ei vain hankkeen osalta, koska markkinat elävät.

Tulevaisuudessa Sodankylän paliskunnille toiminnan brändin rakentaminen ja kylmäkuljetuslogistiikan kartoitus tulevat olemaan ensisijaisen tärkeitä, jos yhteinen leikkaamo päätetään perustaa. On selvää, että kaikki paliskunnan osakkaat eivät tarvitse kaikkea. Esimerkiksi jonkun laidan kämpät ja aidat voivat olla täysin turhia toisille, mutta yhteisesti elinkeinonharjoittamisen nimissä niitä kuitenkin maksetaan.

On myös muistettava, että vaikka tarve ei olekaan juuri nyt, tarve voi olla jo ensi vuonna. Poronhoito on ylisukupolvinen elinkeino. Pidetään huoli, että se voi olla sitä myös tulevaisuudessa. 

Hallinnoija:
Sodankylän kunta 
Kokonaiskustannusarvio:
100 000€, josta julkisen tuen osuus 80 000€
Rahoittaja: 
Leader-Pohjoisin Lappi ry
Projektipäällikkö: 
Jenni Kaaretkoski,
Sattasniemen paliskunta



0 comments:

Lähetä kommentti

Suositut julkaisut

Ajankohtaista muualla

Lapland above ordinary
Juttuja poro-hakusanalla
Poro-aiheisia blogipostauksia
Poropostauksia Blogit.fi
Blogi: Mikko Jokinen
Lapissa tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä

Blogi: Deliporo.fi
Deliporon blogipostit


Blogi: Kujalan porotila
Son moro sano poro


Paloma-projektin blogit - Kuusamo
Paloma-projekti


Tapio Nykänen - Antroblogi 2016.
Poro syntipukkina


Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaartinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Blogi-arkisto