PEDOT PORONOMISTAJIEN KUKKAROLLA

Ahman tappama poro Kemin-Sompion paliskunnassa. Kuvassa mukana Mika Kavakka.

Suurpedot kuuluvat pohjoiseen luontoon. Samalla ne kuitenkin aiheuttavat merkittäviä eläintappioita ja haittoja poronhoidolle. Petoeläimille menetetyt porot pienentävät porokarjojen tuottavuutta ja heijastuvat elinkeinon kannattavuuteen. Petojen porotaloudelle aiheuttamat menetykset ja taloudelliset tappiot ovat sekä poroelinkeinon sisällä että julkisessa keskustelussa usein toistuva sekä myös kiistelty aihe.

--- Teksti: Antti-Juhani Pekkarinen ja Jouko Kumpula. Kuva: Jouko Kumpula ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2024.

Jotta keskustelun ja erityisesti päätöksenteon tueksi olisi käytettävissä mahdollisimman laaja tietopohja, petoeläinten vaikutuksista poronhoitoon tarvitaan tieteellistä tutkimusta vahinkotilastojen ja elinkeinonharjoittajien kokemusten lisäksi. Tutkimustietoa petoeläinten aiheuttamien taloudellisten haittojen ja menetysten suuruudesta porotaloudelle on kuitenkin saatavilla varsin vähän.

Aikaisemmat tieteelliset analyysit petojen aiheuttamista taloudellisista haitoista eivät ole pystyneet arvioimaan riittävän monipuolisesti petoeläimistä aiheutuvien taloudellisten menetysten ja haittojen suuruutta porotaloudelle. Monissa ulkomaisissa tutkimuksissa tutkimusasetelma myös poikkeaa käytännön poronhoidosta Suomessa, joten niiden tuloksia ei voida sellaisenaan soveltaa Suomeen. Esimerkiksi norjalaisten tutkijoiden vuonna 2017 saama mallintamistulos (Skonhoft ym. 2017) viittasi siihen, että ylilaidunnustilanteessa poronhoidon tuottavuus voisi jopa parantua petojen saalistuksen vuoksi. Kyseinen analyysi pohjaa kuitenkin oletuksiin, jotka eivät päde Suomessa.

Aiheen merkittävyyden sekä vähäisen aikaisemman tutkimuksen vuoksi osana vuonna 2017 päättynyttä Pettu-hanketta (Kumpula ym. 2017) Luken ja Helsingin yliopiston kehittämää bioekonomista porotalousmallia jatkokehitettiin, jotta sen avulla voitiin arvioida myös petoeläinten aiheuttaman porokuolleisuuden ja ylimääräisen työn vaikutuksia porotalouden tuottavuuteen ja kustannuksiin. Mallin tuloksista julkaistiin tutkimusartikkeli (Pekkarinen ym. 2020), jonka tuloksia tässä kirjoituksessa esitellään.

petoeläinten aiheuttaman porokuolleisuuden arviointi

Jotta eri petoeläinten aiheuttamia kokonaiskustannuksia voidaan analysoida, täytyy pystyä arvioimaan eri petoeläinlajien keskimääräisiä tappotahteja porojen eri ikä- ja sukupuoliluokissa. Taulukossa 1 esitetään aikaisempaan tutkimukseen perustuvat arviot eri petoyksilöiden tappamista keskimääräisistä kausittaisista ja vuosittaisista poromääristä. Vaikka pohjoismaissa on tehty tutkimusta eri petoeläinten aiheuttamasta porokuolleisuudesta verrattain paljon, esitettyihin arvioihin liittyy paljon epävarmuuksia ja vaihtelua. Joissain tapauksissa petojen aiheuttama todellinen kuolleisuus voi ylittää selvästi taulukossa 1 esitetyt luvut ja toisaalta joissain tapauksissa kuolleisuus voi alittua. 

Taulukko 1. Aikaisemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta yhteen vedetyt arviot eri petojen aiheuttamista keskimääräisistä vuosittaisista kuolleisuuksista. Taulukon lukuarvot kuvaavat kuolleiden porojen yksilömääriä tyypillisessä porokannan rakenteessa, jossa eloporoista valtaosa on vaatimia.

Petoeläinten tappamien porojen todellista määrää eri alueilla, olosuhteissa ja tilanteissa on vaikea arvioida tarkasti, sillä vapaana luonnonlaitumilla elävien porojen (erityisesti vasojen) kuolemia on usein mahdotonta dokumentoida. Lisäksi poroihin kohdistuva saalistuspaine vaihtelee voimakkaasti vuosien, alueiden ja maiden välillä johtuen mm. eri kokoisista petokannoista, erilaisista poronhoitotavoista sekä eroista muissa luonnonoloissa.

Kuolleisuuden vaikutukset porotokan rakenteeseen ja teurastusstrategiaan

Taulukosta 1 käy ilmi, että eri pedot kohdistavat saalistustaan eri tavoin eri-ikäisiin poroihin. Lisäksi kuolleisuudet poikkeavat eri vuodenaikoina. Porotalouden tuottavuuteen sekä taloudellisesti optimaalisiin teurasmääriin vaikuttaa merkittävästi, minkä ikäisiä poroja petoeläinlaji tyypillisesti saalistaa. Poronhoidossa muutama vuosikymmen sitten omaksuttu vasateurastus on bioekonomisella mallin tulosten perusteella yleensä taloudellisesti kannattavin teurastusstrategia. Vasateurastus säilyy optimaalisena strategiana, vaikka pedot aiheuttaisivat suurtakin kuolleisuutta poropopulaatiossa. Petoeläinten aiheuttama porokuolleisuus vaikuttaa kuitenkin erityisesti teurastettavien vasojen määrään. Kuolleisuuden noustessa entistä suurempi osa vasoista on jätettävä eloon porokarjojen koon, lisääntymiskyvyn ja tuottavuuden ylläpitämiseksi.

'Petojen tappaessa aikuisia poroja, on taloudellisestikin kannattavaa jättää vasoja enemmän eloon verrattuna tilanteeseen, jossa petoja ei ole.'

Mikäli pedot tappavat pääosin vasoja, taloudellisten menetysten arviointi on suhteellisen helppoa. Tällöin on taloudellisesti kannattavaa jättää kutakuinkin sama määrä vasoja eloon, kuin mitä jätettäisiin ilman petoja. Petojen aiheuttama kustannus (taloudellinen menetys) aiheutuu silloin pääosin pienentyneestä teurasvasojen määrästä. Tilanteessa, jossa pedot kohdistavat merkittävää saalistusta myös aikuisiin poroihin, on sekä kustannusten että taloudellisesti optimaalisen teurastusstrategian arviointi vaikeampaa. Petojen tappaessa merkittävästi myös aikuisia poroja, on kannattavaa jättää vasoja enemmän eloon verrattuna tilanteeseen, jossa petoja ei ole.

Taulukko 2. Esimerkki bioekonomisella mallilla lasketuista taloudellisesti optimaalisista teurastuspäätöksistä ilman petoeläinten aiheuttamia menetyksiä ja tilanteessa, jossa alueella on 4 sutta.

Taulukko 2 näyttää esimerkin bioekonomisen mallin tuloksista. Tuloksista havaitaan, että petojen aiheuttamat menetykset näkyvät ensinnäkin pienempänä lukuvasojen määränä. Lukuvasojen määrä putoaa toisaalta koska pedot tappavat kesän aikana vasoja ja toisaalta koska siitosporojen määrän vähenemisen takia vasoja syntyy alkujaankin vähemmän. Teurasvasojen määrä putoaa vieläkin voimakkaammin, koska siitosporokannan koon ja tuottavuuden ylläpitämiseksi on jätettävä enemmän vasoja eloon.

Taulukkoon 2 lasketussa ratkaisussa, jossa 'paliskunnassa' on normaalisti 3100 eloporoa, jätetään pedottomassa tilanteessa vuosittain 251 vasaa enemmän eloon, kuin tilanteessa, jossa neljä sutta aiheuttaa jatkuvasti porojen menetyksiä. Vaikka eloon jätetyistä poroista kuoleekin neljän suden mallilaskelmassa raavaina vuosittain vain noin 5 %, on tämä menetys kertautunut lopulta voimakkaasti tultaessa vanhempiin ikäluokkiin. Eloon jätettyjen vasojen saavuttaessa optimaalisen teurasiän on niistä lopulta ehditty menettää pedoille jo yli 40 %. Vaikka esimerkkilaskemassa sudet tappavat 'vain' 264 poroa, putoaa teurastettujen porojen määrä 438 porolla, mikä vastaa 20 prosenttia teurasporojen kokonaismäärästä. Kun poronhoidon kustannukset eivät kuitenkaan pienene petojen tappamien porojen myötä, on tämä noin 20 % pudotus lihanmyyntituloissa, suoraan pois poronhoidon tuottavuudesta. Itseasiassa kustannukset jopa kasvavat, sillä suurempi eloporomäärä tarkoittaa myös suurempaa työmäärää. Lisäksi kuolleiden porojen etsinnästä aiheutuu kustannuksia, joita käsitellään enemmän seuraavassa kappaleessa. Kokonaisuudessaan näin voimakas pudotus tuottavuudessa tarkoittaa taloudellisesti kannattavan poronhoidon loppumista. Mallin tulosten mukaan jo yksi susilauma (4 yksilöä) riittää romahduttamaan poronhoidon taloudellisen kannattavuuden, vaikka laitumet olisivat erinomaisessa kunnossa, eikä muihin petoihin tai liikenteeseen kuolisi ollenkaan poroja.

'Jo yksi susilauma riittää romahduttamaan poronhoidon taloudellisen kannattavuuden.'

Lopuksi taulukosta 2 on hyvä huomata, että bioekonomisen mallin ratkaisuissa optimaalinen sopeutuminen kasvaneeseen petojen määrään tarkoittaa eloporomäärän voimakasta nostoa 3100 eloporosta noin 3500 eloporoon. Mikäli poromäärä on jo alun perin ollut suurimmassa sallitussa eloporomäärässä, ei optimaalinen sopeutuminen ole itse asiassa mahdollista ilman suurimman sallitun poromäärän ylitystä.

Petojen aiheuttamiin kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, miten petotuhojen ennakoimattomuus, ennakointi sekä ylimääräinen työ vaikuttavat eri petojen aiheuttamiin kustannuksiin. Taulukossa 3 on vedetty yhteen näiden tekijöiden suhteellisia vaikutuksia (ratkaisujen tarkemmat kuvaukset löytyvät Pekkarinen ym. 2020 artikkelista). Tulokset perustuvat käytetyn mallin rakenteeseen ja oletuksiin, taulukon 1 vuosittaisiin kuolleisuuksiin sekä vuoden 2016 hinta- ja kustannustasoon.

Taulukko 3. Yhteenveto petotuhoihin ennakoimattoman vs. ennakoivan teurastusstrategian sekä kuolleiden porojen etsintätyön vaikutuksista porotaloudelle aiheutuviin kustannuksiin eri petoeläinten tappamien porojen osalta. Ratkaisuissa etsintäkustannus (420 €) koskee vain eloporoja, ei vasoja.

Taulukon 3 tulokset osoittavat, että petojen tappamien porojen kustannuksia porotaloudelle ei voida arvioida pelkästään kuolleiden porojen lihanmyyntiarvon (teurastusarvo) pohjalta. Taloudellinen kustannus on useimmiten selvästi suurempi kuin teurastusarvo, sillä eloporoilla on teurastusarvon lisäksi myös siitosarvo. Teurastusarvon menetys ja petojen aiheuttama taloudellinen kustannus ovat lähellä toisiaan ainoastaan tapauksissa, joissa peto tappaa pääosin vasoja (vertaa taulukot 1 ja 3: kotka ja karhu). Sen sijaan tapauksessa, jossa peto saalistaa suurelta osin myös aikuisia tai nuoria siitosporoja (taulukot 1 ja 3: ahma ja susi) on poronhoidolle aiheutuva taloudellinen kustannus selvästi porojen teurastusarvoa suurempi.

'Mikäli poromäärä on suurimmassa sallitussa eloporomäärässä, ei optimaalinen sopeutuminen ole mahdollista.'

Kustannuksia pienentäisi merkittävästi, mikäli poronhoidolla olisi mahdollisuus etukäteen sopeutua petojen aiheuttamiin menetyksiin. Teoreettisessa tilanteessa, jossa petojen aiheuttama kuolleisuus pystyttäisiin luotettavasti arvioimaan vuosiksi eteenpäin, voitaisiin etukäteen suunnatulla teurasvalinnalla pienentää kustannuksia verrattuna tilanteeseen, jossa petojen aiheuttamaa kuolleisuutta ja sen kohdistumista eri ikäluokkiin ei pystytä ennakoimaan. Todellisuudessa kuolleisuuden tarkka arviointi etukäteen on erittäin vaikeaa ja käytännössä se vaatisi vakaan ja tarkasti seuratun petokannan.

'Petojen tappamien porojen kustannuksia porotaloudelle ei voida arvioida pelkästään kuolleiden porojen lihanmyyntiarvon pohjalta.'

Porojen teuras- ja siitosarvon sekä teurastusstrategian lisäksi merkittävä kustannuksiin vaikuttava tekijä on kuolleiden porojen etsinnästä aiheutuvat kustannukset. Etsintäkustannukset vaihtelevat kuitenkin eri tilanteissa voimakkaasti. Taulukon 3 analyyseissä on käytetty Järvenpään (2014) tutkimuksessa määritettyjen etsintäkustannusten (280–420 €) ylärajaa, mutta Pettu-hankkeessa tehdyt aika-arviot etsintätöiden kestosta löydettyä petojen tappamaa poroa kohti viittaavat myös siihen, että kustannukset saattavat olla joissain tilanteissa selvästi suuremmat (Kumpula ym. 2017).

'Petojen tappamista poroista poronhoidolle aiheutunut taloudellinen kokonaiskustannus voi olla yli kaksinkertainen suhteessa kuolleiden porojen teurastusarvoon.'

Taulukossa 3 yhteen vedetyt bioekonomisen mallin analyysit viittaavat siihen, että petojen tappamista poroista poronhoidolle aiheutunut taloudellinen kokonaiskustannus voi olla yli kaksinkertainen suhteessa kuolleiden porojen teurastusarvoon. Tulos poikkeaa erittäin voimakkaasti aikaisemmasta norjalaisten tutkijoiden (Skonhoft ym. 2017) saamasta tuloksesta, jonka perusteella poronhoidon tuottavuus voisi jopa parantua petojen saalistuksen seurauksena. Heidän saamansa tulos pohjasi oletukseen, että ilman petoja poronhoitosysteemi on voimakkaassa ylilaidunnuksen tilassa, jolloin petojen aiheuttama kuolleisuus pienentää poromäärää ja parantaa laidunten tilaa lisäten siten myös poronhoidon tuottavuutta. Suomen poronhoidossa tämä oletus ei kuitenkaan päde, sillä laitumien väheneminen ja heikkeneminen johtuu useista syistä. Poronhoito onkin meillä sopeutunut laidunten kunnon muutoksiin mm. talviaikaisella lisäruokinnalla.

Kokonaisuudessaan tutkimuksemme vahvistaa tietoa siitä, että nykytilanteessa petoeläimet aiheuttavat Suomessa poronhoidolle merkittäviä taloudellisia menetyksiä ja rasitteita, joiden suuruus riippuu erityisesti alueellisista petomääristä ja -lajeista sekä petotilanteen ennakoitavuudesta ja pedoista aiheutuneesta lisätyön määrästä.

Viitteet:

Järvenpää, J. (2014). Maasuurpetojen vaikutukset, seuranta ja vahinkojen ennaltaehkäisy -hankkeen loppuraportti.
Saatavilla: Maasuurpedot loppuraportti 28052014

Kumpula, J., Pekkarinen, A.-J., Tahvonen, O., Siitari, J. & Törmänen, H. (2017). Petoeläinten vaikutukset porotalouden tuottavuuteen, tuloihin ja taloudelliseen kestävyyteen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 12/2017. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 51 s.

Pekkarinen, A.-J., Kumpula, J., & Tahvonen, O. (2020). Predation costs and compensations in reindeer husbandry. Wildlife Biology, 2020(3), 1–14.

Skonhoft, A., Johannesen, A. B., & Olaussen, J. O. (2017). On the tragedy of the commons: When predation and livestock loss may improve the economic lot of herders. Ambio, 46, 644–654.