PORONUORET ARVOSTAVAT TYÖSSÄÄN VAPAUTTA –TULEVAISUUDELTA TOIVOTAAN VAKAUTTA

Poronhoitajaksi halutaan, koska mielenkiintoisessa ja olosuhteiltaan vaihtelevassa ammatissa pääsee liikkumaan luonnossa ja työskentelemään eläinten kanssa itse suunniteltua aikataulua noudattaen. Myös haasteita riittää, mutta ne eivät lannista ainakaan neljää haastattelemaamme nuorta poronhoitajaa.

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1B/2025.

Haastateltavat:

Erkki Oja, 25, Lohijärvi
Simo Holck, 28, Alakylä
Jenny Postila, 15, Sattasniemi
Asla Pulska, 29, Lappi

Simo Holck

Simo Holck kertoo rakastavansa ammattiaan.
– Tässä työssä saa touhuta eläimien kanssa, liikkua luonnossa ja työskennellä hyvin toimivassa työyhteisössä. Harvalla lienee yhtä paljon vapautta tehdä työtänsä haluamallaan tavalla.

Asla Pulska

Asla Pulska pitää niin ikään poronhoitajan ammatin vapaasta työnkuvasta. Tärkeää on myös ymmärtää poronhoidon kulttuurinen ja perinnöllinen merkitys.
– Poronhoito on suuri osa omaa maailmaa ja arvoja. On vaikea kuvitella tilannetta, että ei olisi poroja. Mitä sitä silloin tekisi ja olisi?

Jenny Postila

Jenny Postila muistuttaa, että poronhoitajaksi ei voi alkaa noin vain kuka tahansa.
– Jos porotöihin pääsee, sitä pitää osata arvostaa, ja perinnettä on tärkeää jatkaa omalta osaltaan. Poronhoito on tärkeä työ ja elämäntapa sen lisäksi, että se on mukavaa.

Erkki Oja. Kuva Veera Venäläinen

Erkki Ojan mielestä poromiehen ammatti on mielenkiintoinen vaihtelevien olosuhteiden ansiosta. Työmaalla kohtaa usein uusia tilanteita.
– Maastossa liikkuessa tulee nähtyä muutakin ympäristöä kuin pääteiden varsia.

Hän on samaa mieltä Jennyn kanssa perinteen jatkamisen tärkeydestä.
– Tietysti haluan myös ylläpitää perinteistä ammattia. Kun väki vanhenee ja vähenee, on hyvä, että löytyy jatkajia. Haasteena on elinkeinon säilyminen, ja haluan olla tässä mukana.

Poronhoitoon on kasvettu

Kaikki haastatellut ovat lähtöisin porosuvuista, porot ovat olleet läsnä lapsuudesta lähtien. Työt on opittu tekemällä. Asla on lisäksi opiskellut Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa poronhoitajaksi, Jenny aikoo hakea samalle linjalle peruskoulun jälkeen.

Asla ja Simo ovat päätoimisia poromiehiä, mutta he tekevät myös muita töitä. Aslan sivutyö on kuitenkin luonteeltaan hyvin lähellä hänen päätyötään, sillä hän toimii Paliskuntain yhdistyksen palkkaamana Suomen ja Venäjän välisen poroesteaidan kunnossapitäjänä. Tästä sivutyöstä kertyy vuoden aikana 3–4 kuukauden työpanos.

Simo työskentelee vuosittain joulukuusta maaliskuuhun kokkina, kesäkuusta syksyyn sivutoimena ovat metsänraivaustyöt.
– Opiskelin peruskoulun jälkeen kokiksi, kun ajattelin, että Rovaniemen ja Kittilän alueelta löytyy aina ravintolatöitä. Hiljaisempaa kautta vuoden aikana on vain huhti-toukokuu, jolloin ei tarvitse tehdä muuta kuin ruokkia poroja ja suunnitella niiden irtilöysäämistä, hän kertoo ja arvioi, että melkein kaikkien nuorten poronhoitajien täytyy tehdä myös muita töitä elantonsa ansaitsemiseksi.

Erkin päätoimialana on maatalous, mutta hän on samalla pyrkinyt myös koko ajan kasvattamaan porokarjaansa, jotta elanto ei olisi pelkästään yhden elinkeinon varassa. Lohijärven paliskunnassa on tällä hetkellä muutamia päätoimisia poronhoitajia.
– Täällä on perinteisesti ollut ihmisillä sekä poroja että lehmiä. Viime vuosina maatilat ovat tosin vähentyneet, hän sanoo.

Jenny ruokkii talviaikaan perheensä poroja kotiaitauksessa. Hän on mukana myös ettoporukassa, minkä vuoksi koulupäiviä jää varsinkin syksyisin jonkin verran välistä.
– Saan koulusta vapaata tarvittaessa, vaikka kymppi on kyllä kehottanut käymään välillä koulussakin.

Haasteet eivät lamaannuta

Yksikään haastatelluista ei pelkää poronhoitoon liittyviä moninaisia haasteita ja uhkakuvia niin paljon, että niillä olisi vaikutusta tulevaisuudensuunnitelmiin. Muutoksiin on osattava sopeutua, jos niihin ei voi vaikuttaa. Yhteiskuntaa on seurattava ja esimerkiksi kunnallispoliittisista päätöksistä on hyvä olla tietoinen.

Simo Holck aikoo asettua ehdolle tulevissa kunnallisvaaleissa.
– Koen, että kuntapolitiikan kautta voi vaikuttaa muuhun maankäyttöön enemmän kuin vain kuultavana oltaessa. Silloin on siellä, missä päätetään, eikä pelkästään kuultavana.

Poronhoidosta ei tiedetä tarpeeksi

Nuorten mielestä poronhoitoon suhtaudutaan usein kärjistyneesti. Muusta yhteiskunnasta kuuluu vahvasti sekä myötämielisiä että kriittisiä mielipiteitä poronhoitoa kohtaan.
– Suurin osa on poronhoidon puolella, mutta toisaalta lehdistä voi lukea poronhoidon vastustajilta rajujakin kommentteja. Niitä ei pidä kuitenkaan ruveta miettimään liikaa, koska onhan joka asiassa vähintään kaksi puolta ja mielipidettä, Asla Pulska toteaa.

– Näistä mielenilmaisuista ei voi pahastua, koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Yritän kuitenkin aina tarpeen tullen perustella, mihin esimerkiksi korvausjärjestelmä perustuu. Mutta jos vastaanottajalla on valmiiksi kielteinen asenne, on sitä vaikea muuttaa, Erkki Oja sanoo.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että poronhoidosta tiedetään yleisesti hyvin vähän. Tämä koskee niin muualta tulleita kuin paikkakuntalaisia. Ihmisiä pitäisi valistaa poronhoidon kuvioista, mutta tehokkaan valistustavan löytäminen on haasteellista.

Simo Holck oli mukana Tunturi-Lapin Leader-hankkeessa, jossa kerrottiin pääasiassa ala-asteen oppilaille poronhoitoon liittyvistä yksityiskohdista.
– Tätä perustietoa pitäisi mielestäni edelleen tuoda esille paikallisille lapsille.

Nuoret muistuttavat, että monet Lapin syrjäkylät ovat riippuvaisia porotaloudesta. Poromiesten lapset ovat koulujen ja päiväkotien olemassaolon kannalta tärkeitä, ja moni muukin palvelu tukeutuu porotalouteen.

Porotaloudella on merkitystä myös Suomen huoltovarmuudelle. Siis sille, miten valtio pärjää kriisin keskellä tai jonkin vakavan häiriötilanteen sattuessa. Kun muu liha loppuu, poronlihaa on todennäköisesti saatavilla. Poroihmiset ovat myös päteviä toimimaan erämaassa pelastustehtävissä, koska heillä on paikallistuntemusta ja he osaavat liikkua erämaissa.

Kymmenen vuoden päähän toivotaan vakautta

Minkälaisia ovat sitten nuorten poroihmisten tulevaisuudensuunnitelmat? Näin he vastasivat, kun kysyttiin, missä tilanteessa he toivoisivat olevansa kymmenen vuoden kuluttua.

Jenny:
'Toivon, että käyn silloin edelleen ettotöissä ja hoidan porojani omassa kotipaikassa tunturin juurella.'

Erkki:
'Isä on jäänyt silloin luultavasti eläkkeelle, jolloin minulla on vetovastuu maatilasta. Toiveena on, että lehmiä ja poroja pidetään edelleen.'

Simo:
'Ajatuksena on, että elanto koostuisi silloin kokonaisuudessaan poromatkailusta ja perinteisestä poronhoidosta. Haluaisin olla silloin asettunut kunnolla tänne, että ei tarvitsisi miettiä, mistä voi repiä rahat seuraavaan tarpeelliseen investointiin. Tietenkin perhekin olisi mukava olla olemassa jo siinä vaiheessa.'

Asla:
'Kymmenen vuoden kuluttua toivon olevani tilanteessa, jossa takana ei ole katovuosia. Elämä olisi vakaata. Siihen auttaisi tietysti myös se, että poromäärä olisi kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta.'