KOTKAN PESILLÄ, KOTKAN SILMIN

'900, 700, 500 metriä, tuolla tunturin rinteessä, ensimmäisen kinkaman päällä, rakan reunassa, iso petäjä, pesä latvasta alarinteen puolella, 200 oikealle jää nyt, 100. Tässä. Hyvin tullaan pesälle, nyt jo näkyy yksi valkoinen poikanen pesässä ja emo siinä yläpuolella. Laitetaanpa tiedot onnistuneesta pesinnästä tablettiin.' Näin todettuani lentäjälle ja kyydissä istuvalle paliskunnan edustajalle matka helikopterin kyydissä jatkuu pohjoisen taivaalla seuraavalle kotkareviirille ja pesille.

--- Teksti ja kuvat: Petri Piisilä ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1B/2025.

Kotkan pesien tarkastus käy joutuisasti kesäkuun alkupuolella. Helikopterilla käydään tarkastamassa kaikki puissa olevat poronhoitoalueen tiedossa olevat maa- ja merikotkan pesät. Viime kesänä, 11 lentopäivän aikana tarkastettiin kaikkiaan 1368 pesää, joista 913 oli maakotkan pesiä ja loput merikotkan, tunturi- ja muuttohaukan pesiä. Homma kuulostaa helpolta. Sitä se onkin, mutta isoin työ on tehty vuosikymmenten aikana pesiä etsittäessä.

Kotkaseurannat poronhoitoalueella

Metsähallitus vastaa maakotkaseurannasta koko Suomessa ja erityisesti poronhoitoalueella, jossa paliskunnille maksetaan reviiriperusteinen korvaus vuosittaisen pesintätilanteen mukaan.

Pohjoismaista Suomi on ainoa, jossa paliskunnille maksetaan korvausta maakotkareviireistä. Korvausjärjestelmä tuli voimaan 1998. Siitä lähtien reviirien määrä ja korvaussumma ovat hiljalleen lisääntyneet paremman tietoisuuden ja loputtoman maastotyön ansiosta. Suomen maakotkakanta on vajaa 500 pesivää paria, joista 90 % sijaitsee poronhoitoalueella. Vuosittain pesiviä tai asutuiksi tulkittuja reviirejä on noin 350.

Maakotkan poikanen pesässä heinäkuun alkupäivinä Muotkatunturin paliskunnassa.

Maakotka on monipuolinen saalistaja. Pääasiallista ravintoa ovat jänikset, kanalinnut sekä vasat. Kotka voi tappaa myös aikuisen poron lentämällä sen selkään ja iskemällä kyntensä poron kylkien läpi puhkaisten keuhkot. Maakotkareviirien ja pesien tietotason myötä, myös maakotkasta maksettava reviiriperustainen korvaus on noussut. Tällä hetkellä reviirien määrä Lapin alueella on vakiintunut, eikä uusille reviireille ole juuri tilaa.

Myös merikotka kuuluu poronhoitoalueen osalta seurantalajeihin. Merikotkakannan koko poronhoitoalueella on liki 150 paria. Pesivien merikotkien lisäksi myös esiaikuiset ja pesimättömät merikotkat hakeutuvat pohjoiseen. Suosittuja alueita ovat Lokan ja Porttipahdan kalakaatopaikat sekä tunturialueet vesistöineen. Merikotka ei kuulu korvausjärjestelmän piiriin. Lajin ravinnonkäyttöä tutkittiin ja seurattiin muutama vuosi sitten parin maastokauden aikana keräämällä pesiltä saalisjätteitä ja seuraamalla vasonta-alueilla merikotkan käyttäytymistä. Tämä työ on saamassa jatkoa. Maakotkaan verrattuna merikotkan uhka porotaloudelle on vähäinen. Molempien kotkalajien kanta on vakaa ja vuotuista pesimämenestystä säätelee kevään ja edellistalven sääolot sekä ravinto.

Reviiriperustainen korvausjärjestelmä

Viime vuonna paliskunnille maksettava korvaussumma oli yhteensä 870 255,88 €. Korvausjärjestelmän edellytys on, että maakotkan pesäpaikat tunnetaan mahdollisimman hyvin.

Reviiriperustainen korvaus määräytyy onnistuneiden pesintöjen ja asuttujen reviirien mukaan. Järjestelmän korvausarvo on tällä hetkellä 971,31 € kertoimella 1. Arvo määräytyy kolmen viimeisen poronhoitovuoden lihan hinnan keskiarvon mukaan. Uusi korvausarvo tulee voimaan, jos muutos on 10 % tai enemmän suuntaan tai toiseen, viimeksi voimassa olleeseen korvausarvoon nähden. Summa kerrotaan kolmella tai viidellä paliskunnan sijainnista riippuen. Metsäpaliskunnissa asutun pesän kerroin on yksi ja onnistuneen pesinnän suhteen kolme. Tunturipaliskunnissa vastaavat kertoimet ovat kaksi ja viisi. Tunturipaliskunnissa onnistunutta pesintää kohtaan korvataan liki 5 000 € ja metsäpaliskunnissa vajaa 3 000 €. Tunturipaliskuntiin kuuluvat: Hammastunturi, Ivalo, Kaldoaivi, Kyrö, Käsivarsi, Lappi, Muddusjärvi, Muotkatunturi, Näätämö, Paatsjoki, Paistunturi, Sallivaara ja Vätsäri. Hyvän reviiritietoisuuden ansiosta korvauksen määrä voi nousta jopa 70 000 euroon.

Reviiriperusteinen korvaus määräytyy oheisen kaavan mukaan.

Pesät, jotka sijaitsevat alle neljän kilometrin päässä paliskuntien rajasta, jaetaan rajapaliskuntien kesken. Mikäli reviiri sijoittuu tunturi- ja metsäpaliskunnan rajalle, korvaus maksetaan tunturipaliskunnan kertoimen mukaan. Muutamien pesien korvaussumma voi jakaantua jopa neljään paliskuntaan. Lisäksi reviiriperusteista korvausta maksetaan naapurimaiden tiedossa olevilta reviireiltä asutun pesän mukaisesti. Korvaus maksetaan vuosittain todettujen pesintöjen mukaan.

Kotkaseurantojen resurssipula

Metsähallituksen Luontopalvelujen pieni viiden henkilön ryhmä vastaa pesien etsinnästä ja tarkastuksesta muiden seuranta- ja vastuulajeihin liittyvien töiden ohessa. Muut vastuu- ja seurantalajit ovat naali, kiljuhanhi, tunturi- ja muuttohaukka sekä tunturipöllö. Lisäksi teemme petoseurantaa erityisesti ahman osalta keräämällä dna-näytteitä. Tuomo Ollilan jäätyä eläkkeelle kotkatyön vetovastuun otti Eetu Sundvall. Viiden henkilön lisäksi tarkastustyöhön antavat oman panoksensa vapaaehtoiset petolinturengastajat, jotka käyvät kopterilentojen jälkeen rengastamassa onnistuneiden pesien poikaset.

Poronhoitoalue on laaja, ja on suuria alueita, joihin emme resurssipulan takia ehdi maastotöihin helikopterilla tehtävää tarkastusta lukuun ottamatta. Näin huono tilanne on vanhan Lapin läänin ulkopuolelle sijoittuvissa paliskunnissa, joissa lisäresursseille olisi tarvetta.

Tarve pesätiedoille on suuri

Metsähallitus on maksanut 100 euron löytöpalkkiota uusista pesistä poronhoitoalueella. Vuosittain tällä tavoin löydettyjä palkkiopesiä on ollut reilu parikymmentä. Pesätietoja on tullut poroelinkeinon harjoittajilta, metsästäjiltä ja retkeilijöiltä. Ilmoitetut pesät tarkistetaan aina ennen palkkion maksua.

Tarve pesätiedoille on suuri juuri nyt, kun poronhoitoalueelle kohdistuu huomattavan paljon muuta maankäyttöä, kuten tuulivoima- ja kaivoshankkeita.

Kotkaa voidaan pitää ns. sateenvarjolajina, jonka suojelu hyödyttää myös muita lajeja, mukaan lukien poro. Maakotka on keskeisessä osassa Metsähallituksen maankäyttöhankkeisiin liittyvissä lausunnoissa. Pyydämmekin poronhoitajia ilmoittamaan aktiivisesti mahdollisia pesiä ja pesintään viittaavia havaintoja. Kotkista aiheutuu poronhoidolle vahinkoa, joten suurin hyöty pesätietojen antamisesta tulee reviiripohjaisen korvauksen myötä. Mitä paremmin alueiden ja palkisten pesät ovat tiedossa, sitä kattavampi on korvaus suhteessa vahinkoihin. Metsähallituksen rekisterissä on lukuisia reviirejä, jotka tuntuvat autioituneen. Vaihtopesien etsintä on työlästä eikä pienellä porukalla ennätä mitenkään joka kairaan. Pesän etsintä on aina aikaa vievää maastossa oloa, vaikka olemme siihen vuosikymmenten aikana hyvin harjaantuneet.

Tunnista pesä

Tyypillisesti maakotkan pesä on männyssä, mutta myös kuusi, haapa ja koivupesiä tiedetään. Lisäksi kymmenkunta pesää sijaitsee kalliopahdoilla. Pesäpuu sijoittuu maastossa usein tunturin tai vaaran rinteeseen. Ilmansuunnalla ei ole väliä, mutta lähes aina pesäpuu sijaitsee puustoisimmilla rinteillä ja tykkyrajan alapuolella. Lisäksi pesiä ja pesäpuita on soiden metsäsaarekkeissa ja jopa aivan kangasmailla. Pesä on yleensä noin kolmanneksen latvasta ja sieltä avautuu lähes esteetön näkymä reviirin suuntaan. Tuulenpesän päälle tehdyt pesät ovat myös suosittuja. Ne saattavat tarjota jopa näkösuojaa. Reviirillä on tyypillisesti pari kolme pesää, mutta tiedetään reviirejä, joissa pesiä voi olla jopa kahdeksan.

Valtion mailla ja yhteismetsien mailla sekä yksityismailla maanomistajan suostumuksella oleviin pesäpuihin kiinnitetään lajista riippuen rauhoituskyltti.

Merikotkan pesä taas on tyypillisesti männyn latvassa sääksen pesän tapaan. Nämä lajit käyttävät pesäaineksina kuivia oksia ja keloja, kun taas maakotka rakentaa pesänsä männyn oksista havuineen. Ennen pesinnän aloitusta maakotka kantaa pesään havuja oksineen, jotka voivat olla jopa kymmenien senttien paksuisia. Merikotka käyttää pesämaljan sisustamiseen jänkien hetepaikkojen heiniä. Vuosien saatossa kotkan pesät voivat kasvaa valtavan kokoisiksi. Siksi pesäpuut ovat yleensä vanhoja petäjiä, joissa on vahvat oksat.

Merikotka nuorukainen valmiina ensilennolle Hirvasniemen paliskunnassa.

Molemmat kotkalajit aloittavat pesinnän jo maaliskuulla. Tätä edeltää soidinlennot. Komeina alkukevään päivinä kotkapari kaartelee pesäpaikan yllä ja intoutuu ajoittain aaltomaiseen soidinlentoon. Pesää koristellaan tuoreilla havuilla lähes päivittäin ennen pesintää ja osin vielä pesinnän aikana. Herkin vaihe pesinnän suhteen on haudonta-aika. Luvaton maastoliikenne saattaa keskeyttää pesinnän jo alkuvaiheessa. Myös kevään poikkeukselliset sääolot keskeyttävät pesintöjä. Tappioita voi tulla vielä kesälläkin poikasaikaan kylmien ja yhtäjaksoisten sateiden takia.

Lisätietoa seurannoista

Kotkat ovat hyvin pitkäikäisiä lintuja. Tällä hetkellä edelleen elossa oleva vanhin maakotka on 35-vuotias ja yli kolmekymppisiä on sitten jo useampia. Rengastusten avulla on saatu paljon tietoa maakotkan liikkeistä. Reilun kahdenkymmenen vuoden aikana on käytetty myös ns. lukurenkaita, jotka erottuvat jopa valokuvista. Aivan uusinta tietoa maakotkien liikkumisesta on tuonut satelliittiseuranta. Poronhoitoalueella on satelliittilähettimellä varustettu 49 kotkaa, joista 36 maakotkaa ja 13 merikotkaa. Erityisesti tuulivoimalahankkeiden lähettyvillä olevilla reviireillä on aikuisia kotkia valjastettu lähettimillä. Luonnonvarakeskus tutkii tuulivoimaloiden vaikutusta eläimistöön ja tässäkin hankkeessa on kotkanuorukaisia valjastettu satelliittilähettimillä. Näin on saatu valtavasti tietoa reviireillä olevien maakotkien liikkeistä. Maakotkan reviiri on laaja, jopa 100–300 neliökilometriä. Myös nuoria, pesänsä jättäviä poikasia on valjastettu lähettimillä, jotta niiden muuttomatkoista ja kiertelystä ennen reviirille asettumista saataisiin tärkeää tietoa.

Erään maakotkareviirin koiras. Lähetinlinnun paikannukset kahtena eri vuotena pesimäaikana (Olli-Pekka Karlin).

Asuttujen pesien ja reviirien väli on keskimäärin noin 12 kilometriä mutta tunnetaan tapauksia, joissa asutut pesät ovat lähempänäkin. Tällöin reviirit sijoittuvat eri suuntiin ja tunturi tai korkea vaara voi jakaa reviirin rajaa. Maakotka karttelee isoja vesistöjä ja isompia kyliä ja kaupunkeja. Tämän takia voi olla laajoja tyhjiöalueita. Yhtenäisillä tunturialueilla myös pesäpuiden puute vaikuttaa reviirien sijainteihin.

Kesällä 2023 nuori maakotka valjastettiin lähettimellä Kuusamossa. Vietettyään talven Moldovan ja Ukrainan rajalla pienellä alueella Jati palasi pohjoiseen ja karttakuvassa vuoden ikäisen kotkan paikannukset poronhoitoalueella 8.5.–27.8.2024 (Birdlife/Jyrki Mäkelä).

Pesintäaikana helmikuulta syyskuulle kotkat pysyttelevät omalla reviirillä. Pesinnän epäonnistuttua kotkat saattavat liikahtaa kauaksikin kotireviiriltä. Nuoret kotkat lähtevät syys-lokakuulla muuttomatkalle etelään. Valtaosa jää talvehtimaan eteläiseen Suomeen ja Ruotsiin sekä Venäjän läntisiin osiin. Osa kotkanuorista saattaa jatkaa matkaa jopa Valko-Venäjälle ja Ukrainaan. Myös osa vanhoista linnuista lähtee etelämmäs kaamosta karkuun. Näin etenkin talvina, jolloin pohjoisen pesimäalueilla riistaa on niukalti. Vanhat linnut palaavat pesäpaikoilleen ensimmäisten lauhojen ilmojen saavutettua Suomen jo tammi-helmikuun taitteessa. Nuoret kotkat palaavat pohjoiseen vasta maalis-toukokuulla ja viettävät ensimmäiset neljä viisi vuotta kiertolaisina ennen kuin asettuvat jollekin reviirille.

Poronhoitajia pyydetään mukaan

Toivomme, että otatte rohkeasti meihin yhteyttä, näin parannamme yhdessä tietämystämme maakotkareviireistä. Erityisen kiinnostavia ovat mahdolliset pesät ja pesäpaikat. Myös toistuvasti samoilla seuduilla havaitut kotkat on hyvä ilmoittaa. Samalla voi ilmoitella muitakin petolintujen pesiä, sillä lajit käyttävät myös toistensa pesiä. Maakotkan pesiä on tavattu jopa kanahaukan ja korpin alun perin rakentamista pesistä. Tällöin pesän koko kasvaa lajin vaihtuessa. Hyvien havaintojen ja vinkkien myötä pystymme kohdentamaan rajallisia resursseja oikeisiin paikkoihin.

Eläintiimin yhteystiedot ja alueet, joilla pääsääntöisesti liikutaan:

Jukka Ikonen Länsi-Lappi p.040 704 3121, jukka.ikonen@metsa.fi
Marko Kunnari Etelä- ja Länsi-Lappi p. 040 867 8980, marko.kunnari@metsa.fi
Petri Piisilä Itä- ja Pohjois-Lappi p. 040 827 2462, petri.piisila@metsa.fi
Petteri Polojärvi Pohjois-Lappi p. 040 502 9961, petteri.polojarvi@metsa.fi
Eetu Sundvall koko poronhoitoalue p. 040 612 7294, eetu.sundvall@metsa.fi

Petri Piisilä työskentelee Metsähallituksen Luontopalveluissa luonnonsuojelun asiantuntijana.

Työtehtäviin kuuluvat pohjoisten uhanalaislajien ja Metsähallituksen vastuulajien (naali, ahma, kiljuhanhi, maa- ja merikotka, tunturi- ja muuttohaukka, tunturipöllö) seuranta poronhoitoalueella sekä muut lajistoinventoinnit

Parasta työssä on yli 200 maastopäivää vuodessa pohjoisen luonnossa.