PERINTEITÄ KUNNIOTTAEN, UUTTA IDEOIDEN

Hilma Länsman tutkii, mikä nahka sopii mihinkin käsityöhön

Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta eläkkeelle jäänyt käsityönopettaja ja poronhoitaja Hilma Länsman toteaa, että poronnahkatuotteiden maailmanvalloitukseen tarvittaisiin käsityöntekijöiden yhteistyötä ja lisää yrityksiä, jotka markkinoisivat tuotteita maailmalle.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Ritva Torikka ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Yhteistyötä voitaisiin harjoittaa esimerkiksi investoimalla koneisiin, joita nahanmuokkauksessa tarvitaan.
– Itse muokkaan nahkaa välillä Toivoniemen nahkamuokkaamolla, mutta pehmitän nahkaa myös käsin. Yleisesti ottaen tuotantokustannuksissa voisi säästää siten, että käsityöihmiset hankkisivat yhdessä laitteita, joita tarvitsevat, mutta investointeihin satsattaessa tuotteet täytyy saada tietysti myös menemään kaupaksi, sanoo Inarin Angelissa asuva Länsman.

Samassa kunnassa sijaitsevaa, Saamelaisalueen koulutuskeskuksen opetuksessaan käyttämää Toivoniemen nahkamuokkaamoa vuokrataan myös käsityöntekijöille. Muokkaamolla ovat tarvittavat laitteet sisnan ja koipinahkojen valmistamiseen sekä parkitsemiseen.

Koivet laitetaan yhteen ja ripustetaan kuivumaan.

Paljon sisnanahkaa töissään käyttävä Länsman on kasvanut käsityöläisyyteen. Poromiesperheessä syntyneenä, äidin ompelemisia seuranneena hänen silmänsä harjaantuivat jo lapsena näkemään, mitä mistäkin nahasta voidaan valmistaa. Nahantyöstöstä tuli Länsmanille varsinainen ammatti kuitenkin vasta aikuisiällä, kun hän valmistui 2000-luvun alkupuolella Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta saamenkäsityökisälliksi. Pian tämän jälkeen alkoivat opetustyöt, joista Länsman jäi eläkkeelle pari vuotta sitten. Tosin tämän jälkeenkin hän on jatkanut opetustyötä Norjan puolella ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kursseilla.
– Ajattelen käsitöitä tehdessäni ja niiden tekemistä opettaessani saamelaista perinnettä. Tämä ei kuitenkaan ole este sille, etteikö myös uusia tuotteita voitaisi kehittää. Ideoinnissa voi käyttää laajaa skaalaa, esimerkiksi koivista on tehty perinteisesti kenkiä, mutta niistähän voi valmistaa vaikka mitä.

TALJAN KUIVUMISTA PITÄÄ SEURATA

Hilma Länsman:
- Me käytämme ilmakuivattuja taljoja ulkokäytössä muun muassa reessä istuma-alustoina. Kuivatamme ne naulaamalla esimerkiksi varaston seinään.
Taljan kuivumista täytyy seurata, että aurinko ei polta sitä tai että se ei pääse homehtumaan. Näin voi tapahtua, jos ilma on liian kosteaa.

- Yksittäiset poromiehet ja naiset käyttävät itse teurastamiensa porojen taljat hyötykäyttöön joko kuivaamalla tai jollakin muulla tavalla, esimerkiksi suolaamalla. Kuivattua taljaa voidaan käyttää alustana myös lumella, koska se on lämmin, eikä kastu helposti.

- Paliskunnat (osakkaat) myyvät satoja poroja isoille kaupallisille ostajille, jotka eivät esimerkiksi viime talvena ostaneet taljoja. Taljoja ei ole saatu kaupaksi eikä kukaan yksittäinen ihminen voi millään kuivata tai muokata satoja tai tuhansia taljoja. Ongelma on laajempi, johon kaikkien toimijoiden pitäisi yhdessä keksiä ratkaisu.