Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

8.10.2021

OPERAATIO TALJOJEN PELASTUS

Meillä, kuten muillakin, tuli viime syksynä eteen tilanne, jossa porontaljoille ei löytynyt ostajaa. Ajatus taljojen päätymisestä jätteeksi oli minulle liikaa, joten taljakaupan totaalinen hyytyminen pakotti etsimään uusia vaihtoehtoja.

--- Teksti ja kuvat: Anne Ollila  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Lopulta päädyin itse ostamaan oman paliskunnan teuraista ne reilut 200 taljaa, jotka eivät menneet osakkaiden omaan käyttöön tai jalostajalle ruhokauppojen mukana. Suurimman osan, 146 taljaa, muokkautin nahaksi. Parikymmentä taljaa naputeltiin kotiporukalla kuivumaan. Loput taljat suolasin käsin hyvin ja varastoin lavan päälle ulkovarastoon. Alkukesästä siirsin ne peräkärryyn ja ajelin nahkatehtaalle, josta ostin vaihtokaupalla vastaavan määrän valmista kasviparkkinahkaa.

Prosessi oli kokonaisuudessaan sangen opettavainen. Oppia tuli niin taloudesta kuin käytännöstä. Yhtään taljaa ei mennyt haaskuuseen ja oma ymmärrys taljan hyödyntämisen mahdollisuuksista kasvoi roimasti.

Omien taljojen muokkautus

140 taljaa käsittelin ja suolasin itse nylyn yhteydessä Kittilän teurastamolla. Suolaus hoitui suhteellisen nopeasti teurastamon suolausrummussa. Suolauksen jälkeen läjäsin taljat kolmelle lavalle, paketoin ne vuotamattomaan pakettiin pressujen ja kiristekalvon avulla ja lähetin kuljetusfirman kyydissä nahkatehtaalle käsiteltäväksi. Tilasin 20 kappaleen eriä eri väreissä sekä kasviparkkina että kromiparkittuna nappana. 


Suolaus hoitui suhteellisen nopeasti teurastamon suolausrummussa.

Parin-kolmen kuukauden kuluttua sain omat vuodat takaisin Matkahuollon kyydillä. Tilaukseni mukaisesti niistä oli tehty antiikkiruskeaa, punaista ja mustaa kasviparkittua nahkaa sekä punaista, lilaa ja mustaa nappanahkaa. Laatu oli oikein hyvä, nahat valtavan kauniita ja väri juuri sitä, mitä tilasin.

Rahtityönä omien taljojen muokkauttaminen nahaksi kannattaa taloudellisesti, mikäli käyttää nahkaa itse erilaisissa käsityöprojekteissa. Edellytys on, että omat taljat ovat laadultaan hyviä tai ainakin omaan käyttötarkoitukseen sopivia. Teurastusajankohta, nylkytapa ja porojen kunto vaikuttavat paljon nahan laatuun. Näihin kannattaa perehtyä ennakkoon, jotta tulee ainakin huomioineeksi mahdolliset laatuongelmat. Rahallinen säästö suhteessa ostonahkaan ei tällä toteutustavalla ole järisyttävän suuri. Isoimmaksi hyödyksi totesin sen, että saan tehdä käsityöni oman palkisen poroista muokatusta nahasta. Itselleni tämä on lähinnä omantunnon asia, mutta nahan tarkka alkuperätieto olisi epäilemättä etu kenelle tahansa, joka tekee käsitöitä myyntiin.

Voin suositella tätä mallia etenkin sellaisille tekijöille, jotka käyttävät suhteellisen paljon nahkaa. Omien nahkojen muokkautuksessa toki määrällä on myös merkitystä. Jos ei itse tarvitse kymmeniä vuotia nahkaa, niin aina voi kerätä kokoon joukon ihmisiä, jotka haluaisivat muokkauttaa pienemmän määrän omia taljoja. Muutamasta pienemmästä erästä saa koottua yhden suuren. Näin pienemmälläkin määrällä voisi saada toteutettua omien taljojen jatkokäyttöön jalostamista.

Myyntituotteena valmis nahka sinällään on haastava, sillä isommat toimijat kykenevät myymään nahkaa pienemmillä katteilla. Eli kilpailukykyiseen hintaan näitä omia muokkautettuja vuotia ei voi ihan pienessä mittakaavassa myydä. Oman käytön ohessa myynti sen sijaan on aivan hyvä lisä, ellei kaikki nahka kulu itsellä ennen seuraavaa erotuskautta.

Kokonaisuudessaan omien taljojen muokkautus vuodiksi oli oikein onnistunut kokemus, mistä kuuluu kiitos Ahlskog Tannerylle.

Omien taljojen vaihto kasviparkittuihin vuotiin

Taljojen vaihto vuotiin on kustannuksiltaan samaa luokkaa kuin omien taljojen muokkautus vuodiksi. Etuna on se, että saa valmista nahkaa käyttöönsä nopeasti ja voi valita pienempiä määriä erilaisia nahkoja. Kemin nahkatehtaan poronnahkavalikoima on mainio. Sieltä löytyy muun muassa jämäkämpää paksua nahkaa ja sisnatyyppistä ohutta mimalia, joihin tykästyin kovasti. Lisäksi Keminmaassa asiointi on suhteellisen edullista, nopeaa ja helppoa. Pienemmän taljaerän kanssa kuljetuskustannusten osuus nousee helposti turhan suureksi, joten mahdollisuus toimittaa taljat paikalle itse, on olennainen osa kokonaisuutta. Toisaalta tässä mallissa jää puuttumaan se etu, että voisi kertoa nahan alkuperän tarkasti. Eli suuremman määrän kohdalla suosisin omien taljojen muokkausta nahaksi, mikä sekin on mahdollista myös Keminmaassa. Kiitokset Kemin nahkatehtaalle tästä mahdollisuudesta.

Ilmakuivattu talja

Ilmakuivattu talja on myyntituotteena hyvä vaihtoehto, kun arvioi myyntikatetta. Kustannuksia tulee vähän ja lopputuote on erittäin kysytty. Ainakin minulta ilmakuivatut taljat suorastaan vietiin käsistä. Valmiin ilmakuivatun taljan myyntihinta on hyvä, eli tekemiselle voi hinnoitella kohtuullisen vaivan palkan. Lisäksi hinnoittelussa tulee huomata lihaa korkeampi alv, joka on taljassa 24 %.

Myös ulkomailta tuli useita kyselyjä ilmakuivatuista taljoista, mutta myyntiä en ehtinyt selvitellä, sillä kaikki taljat oli jo myyty kotimaassa. Valistunut arvaus on se, että kotimaisille ja kansainvälisille markkinoille kyllä menisi niin paljon ilmakuivattuja taljoja kuin ehtisimme Suomen poronhoitoalueella kuivattelemaan. 

Kysytyimpiä ovat ilmakuivatut raavaantaljat. Minulta ne menivät retkeilijöille, ulkoilijoille, matkailuyrityksiin ja ratsastajille satulanalusiksi. Kohdejoukkoa ovat siis ne, jotka tarvitsevat nimenomaisesti ulkokäyttöön soveltuvan kemikaalivapaan taljan.

Rajoitteeksi ilmakuivauksessa muodostuvat kuivauksen vaatimukset: tila ja olosuhteet. Mikäli kuivausta tekisi laajemmassa mittakaavassa, kannattaisi kehitellä toimivia telineitä tähän tarkoitukseen. Lisäksi myyntikelpoisten ilmakuivattujen taljojen valmistus vaatii osaamista, vaivannäköä, varsin suurta huolellisuutta, puhdasilmaisen ja jyrsijävapaan kuivauspaikan sekä sopivat kelit. Niinpä kuivauksen onnistumisessa on aina riskinsä. Pienempien määrien kanssa riski on toki taloudellisesti vähäinen, mutta määrän kasvaessa myös riskit kasvavat.

Ilmakuivattujen taljojen osalta viisas ratkaisu olisi ehdottomasti yhteistyö: joku ottaisi myyntivastuun ja joku ostaisi valmiiksi kuivattuja taljoja kavereiltakin tai toimisi yhteisenä myyntikanavana kaikille sopivaa korvausta vastaan.

Koristetalja

Tällä erää en teettänyt koristetaljoja, mutta aiemmin olen niitäkin jokusen muokkauttanut omaan käyttöön Pokan nahkatehtaalla Rovaniemellä. Kokemukset ovat tästäkin olleet mainiot: homma on hoidettu sovitun mukaisesti ja jälki on ollut hyvä. Koristetaljojen osalta en osaa sanoa myynnistä paljoa, sillä en ole koskaan sitä kokeillut. Arvatakseni ainakin poromatkailutiloilla muokattu talja on asiallinen myyntituote. Lisäksi koristetalja soveltuu sisäkäyttöön. Asiakaskunta on kuitenkin painottunut kansainväliseen matkailuun, joten tässä hetkessä koristetaljan tilanne on heikko. Tulevaisuudessa kysyntä todennäköisesti palautuu, kun matkustus taas avautuu.

Sisna

Nahkojen ja nahkatöiden parissa puuhaillessa innostuin opettelemaan myös sisnan tekoa. Perinteet kunniaan. Taloudellisesti hommassa ei ole paljonkaan saavutettavaa, jos sen tekee oikeasti käsin. Tunteja nimittäin kuluu vuotaa kohden niin paljon, ettei tuntihintaa valmiin tuotteen osalta tohdi edes ajatella. Lisäksi aloittelijalla on suorastaan läjäpäin mahdollisuuksia epäonnistua.

Sisnakokeiluni on vielä kesken. Nivotin kolme rumaksi mennyttä, vanhaa ilmakuivattua käyttötaljaa ja yhden tuoretaljan laittamalla ne hankeen lumen tultua ja unohtamalla ne sinne lumien sulamiseen saakka. Homma oli helppo ja hajuton, mutta karvainen. Kannattaa siis valita paikka, johon karvat voi jättää maatumaan. Toisaalta paikan pitää olla sellainen, etteivät ketut pääse kaappaamaan projektia omiin tarkoituksiinsa. Paraikaa mietin, mistä itse löydän tulevalle talvelle tällaisen paikan.

Nivotuksen jälkeen pesin ja näskäsin vuodat, minkä jälkeen pakastin ne odottamaan jatkokäsittelyä. Kevätkesällä keräsin pajuparkkia parkitusta varten. Parkituksen aloittaminen on ollut mielen päällä, mutta vielä en ole ehtinyt aloittaa. Tiedän kuitenkin jo, miten työ tästä etenee, sillä osallistuin Revontuliopiston verkkokurssiin, jonka piti Tuija-Noora Autto. Suosittelen samaa kaikille, jotka kaipaavat ohjausta hommaan. Verkkokurssin ehdoton etu on se, että opit voi kuunnella silloin kun itselle sopii. Ei siis huolta aikatauluista.

Jos arvostat perinteistä osaamista ja olet innokas kokeilemaan, niin kokeile ihmeessä sisnan tekoa. Ja totisesti nostan hattua kaikille teille, jotka jaksatte tehdä tätä työtä käsin. Ei ole kärsimättömän hoppuhousun hommaa.

Poronnahkan käyttö

Erilaiset käsityöprojektit omaksi iloksi oli se tie, joka johti minut taljan hyödyntämisen kokeiluihin. Innostuin taannoin kenkien teosta. Niiden kanssa puuhastelu on mitä parhainta hermolepoa. Ideoiminen, tekeminen ja valmis lopputulos ilahduttavat yhtä kaikki. Omasta poronnahasta tehdyillä kengillä kävellessä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa aasialaisten hikipajojen surkeissa työoloissa kenkiä ompelevista lapsista, eikä nahan alkuperän sisältämästä eettisestä tai ekologisesta kuormasta. Hyvän omatunnon kengillä passaa astella kepein askelin.

Kenkien lisäksi olen ommellut omille rekiporoille valjaita. Tässä työssä on myös taloudellista järkeä, jos verrokkina on valjaiden ostaminen ja tarve määrällisesti yksittäiskappaleita suurempi. Lisäksi valjaista saa itse tekemällä täsmälleen sellaiset kuin haluaa, ja omien sovellusten tekeminen on tässäkin hommassa palkitsevaa. Itse en ole tehnyt valjaita myyntiin, mutta arvaisin että kysyntää olisi ja tässä hommassa voisi olla markkinasaumaa uusille käsityöläisille. Poronnahka on aivan huikea materiaali, joka sopii vaikka minkälaiseen tarkoitukseen. Omalla To Do -listallani on ainakin kotikeittiön keinonahkatuolien verhoilu, punaiset saappaat ja jokunen laukku itselle, housut pojille, koirien pannat ja valjaat sekä erinäinen määrä hevosvarusteita.

Käytäpä sinäkin tovi sen pohtimiseen, mitä kaikkea haluaisit elämääsi poronnahkaisena, jos sellainen mahdollisuus eteesi tulisi.

Seuraavat askeleet

Poronhoitovuoden 2020–2021 aikana tekemäni opintomatka porontaljan hyödyntämisen parissa oli kaikkinensa todella mielenkiintoinen kokemus. Aion hyödyntää myös tänä vuonna vähintäänkin kaikki oman perheen tuottamat taljat.

Kovin tarkkaa suunnitelmaa taljojen hyödyntämisen tavasta kuluvan poronhoitovuoden osalta en ole vielä tehnyt. On mahdollista, että muokkautan osasta kasviparkittua nahkaa. Varastoni on huvennut sen verran, että uusillekin olisi jo tilaa.

Mikäli matkailu alkaa näyttää elpymisen merkkejä, saatan valikoida taljoista kysytyimmän väriset (valkeat, rookit, kirjakat ja muut erikoisemmat) ja muokkauttaa ne koristetaljoiksi. Harkitsen tätä vaihtoehtoa myös sisustustaljojen myynnin kannalta. Saattaa hyvinkin olla, että otan koristetaljan mahdollisuudet kokeiluun tänä syksynä.

Varmaa on jo se, että meillä seinät vuorataan tulevana talvena entistä perusteellisemmin taljoilla. Lisään ilmakuivattujen taljojen määrää niin paljon, kuin kykenen. Tokikaan se ei ole paljon, sillä kuivaustelineiden kehittelyä en ole ehtinyt ajatella, saati tehdä. Joka tapauksessa kaikki kelvolliset seinäpinnat tulevat täyttymään kuivuvista taljoista.

Raakataljan nivotus ja nahan kuivaus koirien puruluiksi on myös asia, jota aion tulevana talvena kokeilla. Teollisesti käsittelemättömille tuotteille on olemassa todella mittavat markkinat. Verkkoyhteyksien käytön arkipäiväistyminen ja myös pienimuotoisen kaupankäynnin mahdollistuminen kansainvälisesti yli rajojen avaa porotuotteiden pienelle kotikutoiselle suoramyynnille paljon mahdollisuuksia. Vaikka suoramyynnistä ei tule suuren mittakaavan bisnestä, voi mittakaava poroperheen talouteen suhteutettuna olla suuri. Aivan kuten lihan osalta, myös muiden porosta saatavien materiaalien osalta mahdollisuudet kannattaa ajatella, kehittää ja hyödyntää maksimaalisesti. Ja muistaa, että yhteistyöllä pienistä puroista voi syntyä suuriakin virtoja.

0 comments:

Lähetä kommentti

Suositut julkaisut

Poroista muualla

Lapland above ordinary.
Poroaiheisia artikkeleita


Poro-aiheisia blogipostauksia
Poropostauksia Blogit.fi


Blogi: Mikko Jokinen
Lapissa tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä


Blogi: Deliporo.fi
Deliporon blogipostit


Blogi: Kujalan porotila
Son moro sano poro


Paloma-projektin blogit - Kuusamo
Paloma-projekti


Tapio Nykänen - Antroblogi 2016.
Poro syntipukkina


Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaartinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Blogi-arkisto