Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

5.5.2021

AJANKOHTAISTA ASIAA PORONHOITOALUEELTA 2/2021

Käsivarren paliskunta - Lupa-ahma on pyydetty

Suomen riistakeskus myönsi tammikuussa Käsivarren paliskunnalle poikkeusluvan yhden ahman tappamiseen. Paliskunta haki alun perin kaatolupaa neljälle ahmalle. Luvan myöntämisellä on tarkoitus ehkäistä porotaloudelle aiheutuvia erityisen merkittäviä vahinkoja.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Juha Tornensis  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2021.

Yhden ahman vähentämisellä ei ole juurikaan merkitystä. Luvanhakuvaiheessa oli kuitenkin niin vähän lunta, että ahman tappamien porojen todellista määrää ei pystytty osoittamaan. Yleensä olemme saaneet vuosittain kaksi kaatolupaa, sanoo Käsivarren paliskunnan poroisäntä Juha Tornensis.

Ahma on rauhoitettu Suomessa, mutta poronhoidolle aiheuttamien vahinkojen vuoksi sitä on voitu metsästää vuodesta 2017 alkaen. Suurimmaksi sallituksi saalismääräksi metsästysvuodelle 2020–2021 on asetettu kahdeksan ahmaa. Käsivarren paliskuntaa ahma kurittaa erityisesti, koska myös Norjan ja Ruotsin ahmat vierailevat alueella.


Ahman saalistusteho riippuu lumiolosuhteista, mutta kevättalven lumiolojen ennakointi metsästyskauden alussa on mahdotonta.
– Pyyntilupien hakuvaiheessa eletään paliskunnassa kiireisiä aikoja, kun taas kevätpuolella vuotta, jolloin vahingot pääasiassa tapahtuvat, lupia ei ole enää saatavissa. Keväällä meidän on helpompi seurata petotilannetta, kun porot ovat paimennuksessa.

Paliskuntain yhdistys on antanut maa- ja metsätalousministeriölle lausunnon, jossa se katsoo, että poikkeuslupien määrää säädettäessä tulee jättää riittävästi liikkumavaraa tarpeeseen ja tilanteeseen perustuvalle lupaharkinnalle.


Käsivarren erämaa-alueella sijaitsee useita Natura 2000 -kohteita. Korkein hallinto-oikeus on linjannut, että näillä alueilla Suomen riistakeskuksen ahman poistolupapäätösten pitää pohjautua Natura-arviointiin, jossa tulee tieteellisin perustein selvittää ahmayksilön tai yksilöiden poiston vaikutus. 

Paliskuntain yhdistys on valmistellut Käsivarren erämaa-aluetta koskevan Natura-arvion. Sen mukaan yhden ahman poistopyynnillä on olemattoman niukasti vaikutuksia kohteena olevaan Natura-alueeseen.


Poroisännälle nykyiset säädökset näyttäytyvät karulla tavalla.
– Ennen ahmojen pyynnistä maksettiin, eivätkä ne loppuneet silloinkaan. Nyt yleismaailmallinen trendi näyttää olevan, että poronhoidon tehtävänä on ruokkia petoja, Juha Tornensis toteaa.

Taivalkosken paliskunta - Yhden ahman kaatolupa vaati kuukausien työn

Taivalkosken paliskunnassa ahma kaatui päivässä, mutta metsästystä edeltävän byrokratian pyöritys kesti parisen kuukautta. Kuvio meni näin: Maaselän Natura-alueesta sijoittuu vain pieni osa Taivalkosken paliskunnan alueelle ja loput Pudasjärven kuntaan, mihin pyyntilupia ei voi myöntää. Lisäksi aiottu pyyntialue rajattiin Natura-alueen ulkopuolelle. Paliskunnassa ja Paliskuntain yhdistyksessä katsottiin, että Suomen riistakeskukselle tehtävän ahmankaatolupahakemuksen yhteyteen riittää Natura-arvioinnin sijasta Naturatarvearviointi.
– Se oli kattava, kymmeniä sivuja pitkä asiapaperi. Siinä esiteltiin muun muassa suojavyöhyke, joka oli tarkoitus jättää Maaselän alueen ympärille, poroisäntä Mika Käsmä kertoo.

Tämän jälkeen selvityksestä antoivat Suomen riistakeskukselle lausuntonsa ELY-keskus ja Metsähallitus, joista etenkin jälkimmäisen mukaan arviointi ei ollut riittävä.
– Siinä vaiheessa oli kulunut jo monta viikkoa. Riistakeskus halusi meiltä nyt vastaselvitystä ELY-keskuksen ja Metsähallituksen kantoihin. Uudessa selvityksessä laajensimme suojavyöhykettä ja kuvasimme tarkemmin, mihin ahman pyytäminen vaikuttaisi ja mihin ei.

Paperi meni jälleen ELY:n ja Metsähallituksen lausuttavaksi. Tällä kertaa molemmat antoivat aiempaa myönteisemmän lausunnon, jolloin riistakeskus päätti lopulta myöntää Taivalkosken paliskunnalle luvan yhden ahman pyytämiseen. Hakuprosessissa oli kuitenkin kulunut aikaa jo siinä määrin, että luvan sai vain kahdeksi vuorokaudeksi, koska helmikuussa ahmaa ei saa metsästää edes poikkeusluvalla. Riistakeskuksesta kysyttiin, aikooko paliskunta ottaa vastaan näin lyhytkestoisen luvan.
– Vastasin, että totta kai. Aamulla meitä lähti kuusi miestä metsään ja iltapäivällä toimenpide oli jo suoritettu, Käsmä kertoo.

Vaikka arviointien ja hakemusten tekemisiin käytettiin paljon aikaa ja vaivaa, ja tavoite jopa lopulta saavutettiin, ei Käsmän mukaan yhden ahman tappaminen poista paliskunnan peto-ongelmaa.
– Ahmoja on täällä valtavat määrät. Kun yksi poistuu, sen reviiri täyttyy nopeasti. Tämä lupamäärä – neljä koko poronhoitoalueelle – ei vaikuta mihinkään yhtään mitään, se on pelkkää kosmetiikkaa. Jos saisimme Pudasjärven merkkipiiriin kahdeksan lupaa ja kuusamolaisille sekä kainuulaisille annettaisiin saman verran, voisimme olla tyytyväisiä, Mika Käsmä toteaa ja kertoo juuri olevansa lisäämässä uutta ilmoitusta ahman tekemästä poronraadosta Pesä-sovellukseen.
– Tästäkään porosta ei tiedetä, kenelle se on kuulunut. Ahma kun usein irrottaa poron pään ja vie korvat mennessään. Täytyy yrittää kesällä etsiä poron pilttaa, jossa on tietoa poron omistajasta.

Pohjois-Sallan paliskunta - Pari vaikeaa vuotta näkyy poromäärissä

Poroisäntä Ensio Pirttilä arvioi, että aikaisempia, olosuhteiltaan huonoja vuosia paikkaillaan pahimmillaan vielä seuraavat viisi vuotta.
– Ja niiden tulevien vuosien pitää olla olosuhteiltaan hyviä. Nyt on ollut hyvä talvi, kun lunta on vähän ja se on pehmeää, joten porot pystyvät kaivamaan ruokaa helposti. Ne ovatkin pysyneet pääosin samoilla paikoilla ja ovat hyväkuntoisia, Pirttilä sanoo.

Pohjois-Sallan paliskunnan korkein sallittu poromäärä on 4800 poroa. Pirttilä arvioi paliskunnan porojen määrän olevan tällä hetkellä noin 3000 poroa. Viime vuosi oli erityisen vaikea poronhoidolle koko poronhoitoalueella.

Ilvesten määrä noussut

Pohjois-Sallan paliskunnassa on pantu merkille muutaman viime vuoden aikana ilveksen aiheuttamien vahinkojen yleistyminen. Ahman tekemien tuhojen määrä on pysynyt suurin piirtein ennallaan.
– Nyt kun lumi on ollut pehmeää ja vähäistä, ei ahmojen aiheuttamia vahinkoja ole ollut tänä talvena kuin muutamia, mutta ilveksen aiheuttamia on jo kymmeniä. Ehkä lauhat talvet ovat olleet suotuisia ilvekselle.

Pohjois-Sallan paliskunnalla on Venäjän kanssa yhteistä rajaa yli 100 kilometriä. Näyttää siltä, että naapurin puolen ilvekset pistäytyvät tekemässä saalistusreissuja Suomen puolella.
– Ne tekevät pikku lenkkinsä ja palaavat Venäjälle. Poikkeuslupia ilvesten kaatamiseen on haettu ja saatukin, mutta niiden metsästäminen on hankalaa tästä syystä, hän sanoo.

Kansainvälinen peto voi olla taudinlevittäjä

Maailmanlaajuisena virusaikana myös mahdollisten eläinperäisten virusten leviäminen suur- ja pikkupetojen välityksellä jos ei suorastaan huoleta, niin ainakin aiheuttaa pohdintaa. Pari vuotta sitten Kaakkois-Suomessa alettiin metsästää villisikaa aiempaa tehokkaammin, koska sen pelättiin levittävän afrikkalaista sikaruttoa, jota oli todettu Pietarin alueella. Suomen villisikakanta saatiin näin laskuun.
– Taudit ja loiset saattavat levitä petojen ja niiden jättämien haaskojen välityksellä. Esimerkiksi ekinokokkia on löytynyt vuosittain muutamasta porosta, Pirttilä sanoo. Pari vuotta sitten Kaakkois-Suomessa alettiin metsästää villisikaa aiempaa tehokkaammin, koska sen pelättiin levittävän afrikkalaista sikaruttoa, jota oli todettu Pietarin alueella. Suomen villisikakanta saatiin näin laskuun.

Heisimatoihin kuuluva ekinokokki elää aikuisena koiraeläimen suolessa. Toukkavaiheen väli-isäntinä voivat toimia hirvieläimet ja muut märehtijät, myyrät tai jyrsijät.

0 comments:

Lähetä kommentti

Suositut julkaisut

Ajankohtaista muualla

Lapland above ordinary
Juttuja poro-hakusanalla
Poro-aiheisia blogipostauksia
Poropostauksia Blogit.fi
Blogi: Mikko Jokinen
Lapissa tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä

Blogi: Deliporo.fi
Deliporon blogipostit


Blogi: Kujalan porotila
Son moro sano poro


Paloma-projektin blogit - Kuusamo
Paloma-projekti


Tapio Nykänen - Antroblogi 2016.
Poro syntipukkina


Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaartinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Blogi-arkisto