POROTUTKIMUSTA VAI PORON HUTKIMISTA? Osa 1: Poro tunturiluonnossa

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 5/2017. Voit ostaa lehden  https://www.lehtiluukku.fi/pub?id=199000

Poromäärät aiheuttavat kuumia tunteita ympäri poronhoitoaluetta. Kun julkisessa keskustelussa kaasu pohjassa oiotaan mutkia, unohtuu, että asia on yksinkertaisesti sanoen vähintäänkin monimutkainen. Tämä juttusarja nostaa esiin tutkimustietoa ja näkökulmia, joita porolaidunkeskusteluun liittyy.

Teksti Sanna Hast

Jos haluat sanoa jotain porolaidunnuksen vaikutuksista arktiseen monimuotoisuuteen, niin ota ensin syvä hengenveto, sillä tehtäväsi ei ole helppo. Claes Bernes tutkijakollegoineen julkaisivat hiljattain aiheen tiimoilta kirjallisuussynteesin1.

Artikkelin taustamateriaalina kahlattiin läpi liuta tutkimuksia, jotka käsittelevät laidunnuksen vaikutuksia sirkumpolaarisella alueella. Käytännössä valtaosa tarkasteluun soveltuneista tutkimuksista2  koskettaa Pohjois-Fennoskandian, vielä tarkemmin, Ruotsin ja Norjan pohjoisia osia3.  Kirjoittajat muistuttavat, että boreaaliselle vyöhykkeelle sijoittuneita tutkimuksia ei otettu tässä katsauksessa huomioon. Toisin sanoen, katsauksen perusteella tehtävät johtopäätökset voivat koskettaa Suomen poronhoitoaluetta lähinnä tunturipaliskuntien osalta ja silloinkin on muistettava, että poronhoitotavat niin eri tutkimuskohteissa kuin yleensäkin näillä alueilla, vaihtelevat historialtaan ja nykyisyydeltään. Erot paliskuntien ja maiden välillä ovat merkittäviä.

Suomen poronhoitoalueelta löytyy havumetsä- ja tunturikoivikkovyöhykkeitä, soita, sekä avotuntureita. Erot paliskuntien välillä kesä- ja talvilaidunmaiden suhteen voivat olla hyvinkin radikaaleja. Tunturipaliskuntien laiduntilanteet ja niiden historia ovat kovin erilaiset kuin keskisen tai eteläisen poronhoitoalueen metsä- ja maatalouspaliskuntien.

Poroja esiintyy hyvin vaihtelevissa fysikaalisissa kasvuympäristöissä: alhaisen ja korkean ravinteikkuuden, kuivien ja märkien, metsien ja tundramaiden ympäristöissä. Kasvillisuusmosaiikit reagoivat hyvin eri tavoin laidunnukseen ja tallomiseen. Poronhoitotavat vaihtelevat merkittävästi eri alueilla. Näihin vaikuttavat muu maankäyttö, lainsäädäntö, markkinat ja historialliset sekä kulttuuriset eroavuudet eri tavoin.

Tutkijat huomauttavatkin, että yksi suurin laidunnuksen vaikutusten kokonaisvaltaista ymmärtämistä haittaava tekijä on tutkimustiedon hajanaisuus, ei ole riittävästi – alueellisesti, ajallisesti ja menetelmällisesti – yhtenäistä tutkimusta, jonka perusteella voitaisiin sanoa yleisellä tavalla jotain laidunnuksen vaikutuksista koko sirkumpolaarisella alueella. Tämä vaikeuttaa luonnollisesti hallinnollisten päätösten tekemistä ja vaikutusten ennakoimista myös. Tutkimuksissa esitettävät tulokset lisäävät ymmärrystä, mutta ovat usein hyvin kontekstisidonnaisia ja yleistämisessä tämä on otettava tarkoin huomioon.

Jatkotutkimuksen, tutkimusten tulkinnan ja soveltamisen ja erityisesti hallinnon tulee aina ottaa paikalliset erityisolosuhteet ja historia tarkoin huomioon.

Porolaidunnus ja tunturikasvillisuuden monimuotoisuus

Artikkelissa Bernes ja kumppanit tarkastelevat poro- ja karibulaidunnuksen vaikutuksia yhtäältä tiettyihin kasvilajeihin ja toisaalta kasvillisuuden monimuotoisuuteen. Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan tässä alueella esiintyvien lajien määrää sekä lajien välistä runsaussuhteiden tasaisuutta. Synteesissä huomioidut tutkimukset olivat suurin osa 2000-luvulta, joten laidunnuksen vaikutusten pitkäaikaisseuranta uupuu käytännössä kokonaan.

Porojen ja karibujen laidunnuksen vaikutuksista arktiseen ja subarktiseen lajistoon on monia näkemyksiä tutkimusyhteisön sisällä. Tutkimuksen yhtenäistämistä ja yleistämistä vaikeuttavat monet seikat. Ensinnäkin, laajan arktisen alueen sisälle mahtuu paljon paikallista vaihtelua, niin maaperän ravinteikkuuden ja paikallisilmastollisten olosuhteiden kuin erilaisten poronhoitotapojen tai villien karibujen laidunnusmahdollisuuksien myötä.

Suurten kasvinsyöjälaumojen laidunnuksesta ja kulkemisesta aiheutuva häiriö on kuulunut tunturiluonnon ekologiaan iät ja ajat.

Edellisen jääkauden jälkeen tunturipeurat ja karibut laidunsivat alueella ja jo vuosisatojen ajan aluetta ovat käyttäneet puolivillit tunturipeuran jälkeläiset, eli porot. Poro on suurin ja runsaslukuisin kasvinsyöjä sirkumpolaarisella alueella. Se on vuodenaikojen vaihteluun sopeutunut, liikkuva (palkiva) märehtijä, joka hyödyntää monipuolisesti ravintoaineita ympäristöolosuhteiden, vuodenaikojen ja sääolosuhteiden vaihtelun mukaan. Sillä on siten moninaisia vaikutuksia niin kasvillisuuteen kuin lihansyöjäpopulaatioihin; porot vaikuttavat useisiin ekosysteemeihin ja tuottavat lukuisia ekosysteemipalveluita alueen ihmisille. Porolaidunnus ei kuitenkaan ole ainoa tunturikasvillisuuteen vaikuttava tekijä.

Kooten voidaan todeta, porolaidunnuksen vaikutukset ovat sekä merkittävän positiivisia, että merkittävän negatiivisia eri lajikkeiden näkökulmasta. Erityisesti jäkäliköille ja heinävartisille (herbs/forbs) vaikutus on negatiivinen. Porojen laidunnus ja tallominen muuttavat jäkälämaita sammalvoittoisiksi4.  Ruohojen aluevaltaaminen on havaittu koeasetelmilla tai alueilla, joilla porojen kulkua ohjataan esim. aitaamalla. Tätä ei kuitenkaan ole vahvistettu tutkimalla vapaasti laiduntavien porojen laidunalueita. Useat tutkimukset viittaavat porojen laidunnuksen estävän puiden ja pensaiden etenemisen ilmastonlämpenemisen myötä.

Poron lisäksi jyrsijät, hyönteiset, maaperän ravinteikkuus, ilmankosteuden vaihtelut, talvi- ja kevätaikaiset olosuhteet sekä kasvien keskinäinen vuorovaikutus vaikuttavat monin eri tavoin ja yhteisvaikutusten arviointi on ekologien ja biologien kokonaisvaltainen ja monimutkainen tehtävä. 

Poron laitumien valinnanmahdollisuuksiin vaikuttavat:

- historia ja hallinto: valtioiden rajat, paliskuntien rajat

- paliskunnan sisäinen muu maankäyttö ja laituminen  pirstoutuminen

-ilmastonlämpenemisen vaikutukset, jotka ovat moninaisia:

* talvet alkavat myöhemmin ja loppuvat aiemmin

* leudot jaksot keskellä talvea – maapohjan jäätäminen

* loisten ym. taudinaiheuttajien ja tuhohyönteisten leviäminen

* pusikoituminen/pensittyminen ja moni-muotoisuuden väheneminen kasvien välisen kilpailun lisääntyessä

Ehkä merkittävin Bernesin ja kumppaneiden havainto onkin siinä, että laidunnuksen yleisiä vaikutuksia kasvillisuuteen on varsin vaikea löytää, johtuen yhtäältä siitä, että tutkimusten tutkimusmenetelmät vaihtelevat, mutta myös siitä, että tutkimuskohteiden sisäiset vaikutussuhteet (kasvien väliset ja fysikaaliset olosuhteet) ovat niin moninaiset. Nämä voivat olla voimakkaampia vaikuttajia monimuotoisuuteen kuin poromäärien erot5. 

1  Claes Bernes, Kari Anne Bråthen, Bruce C. Forbes, James DM Speed and Jon Moen (2015) What are the impacts of reindeer/caribou (Rangifer tarandus L.) on arctic and alpine vegetation? A systematic review, Environmental evidence (2015) 4:4, DOI 10.1186/s13750-014-0030-3 

2  tausta-aineistona yhteensä 41 yksittäistä tutkimusjulkaisua 

 3 Kuva 1, myös Bernes ym. 2015, s.15 

4  Bernes ym. (2015), s. 22 

5 Bernes ym. (2015), myös (s.127) Marja Tuomi ja Virve Ravolainen 2016, Poro Pohjois-Fennoskandian tunturilaitumilla, teoksessa Kilpisjärven poliittinen luonto – Matkoja Käsivarren kulttuurimaisemassa (toim.) Tapio Nykänen ja Leena Valkeapää (2016), Suomen kirjallisuuden seura, Helsinki, s. 98-159

Jos artikkeli kiinnosti, voit ostaa digitaalisen Poromies-lehden irtonumerona lehtiluukku.fi -palvelusta