Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

8.1.2019

METSÄTALOUS JA PORONHOITO – RISTIPAINEISTA METSIEN MONIKÄYTÖN TEHOSTAMISEEN

Valtaosa poronhoitoalueesta on metsätaloustoiminnan piirissä olevaa metsämaata ja ojitettua suota. Näillä alueilla metsätalous ja poronhoito sekä samalla useat muut eri maankäyttömuodot toimivat limittäin ja päällekkäin. Vuosikymmenten saatossa poronhoidon laidunympäristö on muuttunut hyvin merkittävästi ja samalla monelta osin pysyvästi.


Teksti Jouko Kumpula ja Kari Oinonen


Vanhat metsät ovat olleet ja ovat edelleen tärkeimpiä metsäpaliskuntien talvilaitumia poronhoidossa. Kuva Jouko Kumpula.

Ekologisessa tutkimuksessa käytetty vanha sanonta ’kaikki vaikuttaa kaikkeen’ kuvaa hyvin myös laidunympäristön tilan muutosten syitä. Poronhoito, metsätalous, muut maankäyttömuodot ja ilmasto muovaavat ja muuttavat laidunympäristöjen tilaa ja käytettävyyttä. Eri osissa poronhoitoaluetta eri tekijöiden merkitys ja painoarvo kuitenkin vaihtelevat.
Tässä kirjoituksessa keskitymme metsätalouden aiheuttamiin muutoksiin ja vaikutuksiin porolaidunympäristössä sekä mahdollisuuksiin löytää poronhoidon ja metsätalouden välisistä ristipaineista huolimatta entistä yhtenevämpiä tavoitteita ja keinoja poronhoitoalueen metsävarojen hyödyntämiseen ja monikäyttöön erityisesti valtion metsissä. Poronhoitoalueen metsämaasta pääosa on Metsähallituksen hallinnoimia valtion metsiä ja niistä metsätalouden piirissä on noin kaksi kolmasosaa.


Laidunympäristön muutokset

Tänä päivänä Suomen metsät ja suot kasvavat ja tuottavat puuta enemmän kuin koskaan. Puuvarat koostuvat kuitenkin huomattavasti nuoremmasta ja pienemmästä puustosta kuin aikaisemmin. Muutos on saatu aikaan talousmetsäalueella tehokkailla ja laaja-alaisilla puuntuotannon maksimointiin tähtäävillä toimilla.
Sotien jälkeisessä metsätaloudessa siirryttiin poimintahakkuista päätehakkuisiin, joissa metsiä useimmiten uudistetaan avohakkuun, maanmuokkauksen ja uuden puusukupolven istuttamisen kautta. Sotia seuranneina vuosikymmeninä poronhoitoalueella toteutettujen vanhojen metsien avohakkuualueiden koko ja laajuus olivat mittavia sekä maanmuokkausmenetelmät järeitä. Metsien intensiivisen hyödyntämisen seurauksena vanhat metsät ovat suojelualueiden ulkopuolella vähentyneet ja pirstoutuneet ja tilalle on tullut eri kasvuvaiheissa olevia tasaikäisiä nuoria kasvatusmetsiä. 


Sotien jälkeen alettiin toteuttaa myös hyvin laajoja soiden ojituksia, jotta myös suoturvemaille saataisiin kasvamaan talousmetsää. Suomen soista ehdittiin ojittaa muutamassa vuosikymmenessä metsätalouden tarpeisiin reilusti yli puolet.  Poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa soista ojitettiin 25–75 %.
Vuosikymmenten saatossa, kritiikin voimaperäistä metsätalouden toimintaa kohtaan lisääntyessä, metsänkäsittely- ja maanmuokkausmenetelmiä alettiin monipuolistaa ja pehmentää. Erityisesti valtion metsissä myös metsien monikäyttöä ja poronhoidon tarpeita on siten alettu huomioida entistä paremmin.
Puutuotannon määrän ja kannattavuuden maksimointia tavoitellaan kuitenkin edelleen pääosin tasaikäisiä metsiä kasvattamalla ja korjaamalla. Siten tasaikäisten metsien harvennus- ja päätehakkuita sekä erilaisia maanmuokkausmenetelmiä ja keinollista uudistamista hyödynnetään laajasti. Talousmetsien kiertoaika on myös lyhyt (70–120 vuotta) verrattuna aikaisemmin vallinneiden luonnontilaisten metsien ikärakenteeseen.

Metsien muutosten vaikutuksia poronhoitoon

Puuntuotannon lisäämiseen tähtäävä kehitys on ollut metsätalouden kannalta menestyksellistä, mutta porotalouden kannalta monella tavalla ongelmallista. Vanhojen metsien päätehakkuut ovat vähentäneet merkittävästi parhaiden talvilaitumien määrää. Soiden ojitus on puolestaan vähentänyt hyvien kevät- ja kesälaidunten määrää.
Talvilaidunalueilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu maajäkälien määrien ja kasvunopeuden olevan suurempia varttuneissa ja vanhoissa kuin sitä nuoremmissa talousmetsissä. Tämä johtuu pääosin siitä, että jäkälän kasvulle parhaat valaistus- ja kosteusolosuhteet vallitsevat sopivan avoimissa vanhoissa metsissä. Tiheissä ja varjoisissa taimikoissa ja kasvatusmetsissä jäkälä alkaa vähentyä sammalten ja varpujen vallatessa siltä alaa.
Puissa kasvavia luppojäkäliä on runsaimmin sopivan varjoisissa ja kosteissa vanhoissa luppokuusikoissa ja -männiköissä. Vanhojen metsien väheneminen ja pirstoutuminen on siten vähentänyt merkittävästi myös luppometsien määrää ja heikentänyt lupon kasvuolosuhteita talousmetsissä. Erityisesti avohakkuut ovat suurelta osin pysäyttäneet luonnonmetsissä ominaisen lupon kierron vanhoista puista varisemalla alikasvoksena oleviin nuoriin puihin ja taimiin.
Avoimilla hakkuualueilla hitaasti kasvavien ja kuivana lepotilassa olevien maa- ja luppojäkälien kasvuolosuhteet muuttuvat heikommiksi, mm. koska jäkälät kuivuvat niillä nopeasti sateiden jälkeen. Jäkälien ja lupon kasvulle myös tuulisuus ja liika valoisuus ovat haitaksi. Puiden korjuu ja kuljetus sekä hakkuutähde ja mahdollinen maanmuokkaus tukahduttavat tai tuhoavat huomattavan osan jäkälistä hakkuualueilla. Keväällä ja kesällä hakkuualueille mieluusti hakeutuvat porot voivat myös tallata kuivia maajäkäliä.
Tutkimuksessa on havaittu, että vanhojen mänty- ja kuusimetsien vähetessä ja pirstoutuessa, myös porojen laidunnus alkaa kuluttaa jäkäläresursseja koko paliskunnan alueella entistä voimakkaammin. Siten metsätalouden ja maankäytön vaikutukset porolaitumiin heijastuvat myös välillisesti laajemmille alueille porojen laidunnuksen kautta. Voimistunut laidunnuspaine parhailla talvilaitumilla näkyy mm. siten, että porot välttävät talvella hakkuualueita ja painottavat laidunnuksen varttuneisiin ja vanhoihin metsiin.
Laaja-alaiset metsien hakkuut ja maanmuokkaukset voivat myös muuttaa porojen vuotuista laidunkiertoa. Esim. porojen kesälaidunnus voi siirtyä entistä enemmän vain talvilaidunkäyttöön tarkoitetuille alueille. Samalla hakkuut ja maanmuokkaukset voivat hankaloittaa poronhoitotöitä vaikeuttamalla porojen kokoamista ja kuljettamista erotusaitoihin.

Toki kaikki vaikutukset eivät ole pelkästään negatiivisia. Metsien hakkuut ovat lisänneet kesä- ja syysravinnon määrää erityisesti tuoreiden ja kuivahkojen
kankaiden avohakkuualueilla ja metsäautotieverkostoa voidaan hyödyntää poronhoitotöissä, mutta sillä on myös kääntöpuolensa poronhoidon kannalta. Kokonaisuuden kannalta nämä positiiviset vaikutukset ovat kuitenkin pieniä verrattuna talvilaitumilla tapahtuneisiin negatiivisiin vaikutuksiin.

Poronhoidon sopeutuminen muutoksiin

Samaan aikaan kun yhtenäisten vanhojen metsien talvilaidunalueet ovat vähentyneet ja pirstoutuneet sekä jäkäliköt kuluneet on poronhoidossa tehostettu porojen talvista lisäruokintaa maastoon tai otettu porot talveksi hoitoon kotitarhoihin.
Talvilaidunten tilan heikkenemisestä huolimatta porojen ruokinta ja muuttuneet hoitomenetelmät ovat mahdollistaneet poromäärien pitämisen nykytasollaan, samalla kun porokarjojen tuottavuus on pysynyt verrattain korkeana. Toisaalta ruokinnasta aiheutuu kuluja ja se muuttaa perinteistä luonnonlaitumiin perustuvaa poronhoitoa. Erityisesti porojen talviaikainen tarhaus muuttaa porojen käyttäytymistä ja heikentää niiden luontaista sopeutumista talviravinnon hankintaan luonnonlaitumilta.

Tulevaisuuden laidunmetsät

Metsätaloudelle välttämättömien puuntuotantotavoitteiden ja poronhoidolle elintärkeiden hyvien laidunmetsien säilyttämisen ja ylläpitämisen yhteensovittaminen ei ole helppoa. Usein on vaikea päästä yhteisymmärrykseen eri elinkeinoille tärkeistä asioista ja erilaisten toimenpiteiden vaikutuksista elinkeinoihin. Taakse jääneiden vuosikymmenien aikana tapahtuneet laaja-alaiset muutokset talousmetsien metsäkuvassa eivät myöskään ole helposti palautettavissa poronhoidon kannalta parempaan suuntaan.
Talousmetsiä voitaisiin kuitenkin lähteä vähitellen parantamaan porolaitumina muuttamalla ja kehittämällä metsien käsittely-, korjuu- ja kasvatusmenetelmiä. Tärkeillä talvilaidunalueilla jäkälän ja lupon kasvuolosuhteita turvattaisiin parhaiten ylläpitämällä metsien jatkuvaa peitteisyyttä ja säilyttämällä erirakenteisessa puustossa kokon ajan myös riittävän vanhoja ikäluokkia. Tämä olisi mahdollista kehittämällä ja käyttämällä entistä laajemmilla laidunalueilla erilaisia jatkuvan kasvatuksen hakkuutapoja ja menetelmiä.


Myös tiedon vaihtoa ja neuvottelukäytäntöjä elinkeinojen välillä on edelleen mahdollista parantaa. Luke on rakentanut yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa valtakunnalliseen Liiteri-tietopalveluun porotalouden paikkatietokannan. Tietokantaan on koottu ja sinne päivitetään poronhoitoa ja porolaitumia koskevat paikkatiedot ja tilastotiedot, joita voidaan hyödyntää mm. poronhoidon, metsätalouden ja maankäytön suunnittelussa ja yhteensovittamisessa.
Hyvä käytäntö eri tavoitteiden yhteensovittamisessa ovat metsätalouden ja poronhoidon väliset säännölliset keskustelut ja neuvottelut, joissa hyödynnetään parhaita käytössä olevia tietoja ja vaihdetaan kokemuksia eri osapuolten toimintaan vaikuttavista asioista. Sekä Syken Liiteri-paikkatietopalvelussa (https://liiteri.ymparisto.fi/) olevaa porotalouden paikkatietokantaa että Metsäkeskuksen vetämänä nyt päivitettävänä olevaa opasta, Poro ja poronhoito talousmetsissä, hyödyntämällä tätä toimintaa voidaan tehostaa ja parantaa. Yhteisen ymmärryksen aikaansaamisella vältetään myös pahimmat virheet ja väärinkäsitykset.
Metsien käytön yhteensovittaminen edellyttää monella tavalla ja tasolla paikallista yhteistyötä ja vuoropuhelua metsätalouden ja poronhoidon välillä. Metsien monikäytön kehittämisessä ratkaisevaa on kuitenkin myös se, millä tavalla luonnonvarojen käyttöön liittyvässä poliittisessa päätöksenteossa ja siihen liittyvässä hallinnossa halutaan kehittää ja ohjata erityisesti valtion metsien monikäyttöä poronhoitoalueella. On hyvin todennäköistä, että pohjoisten luonnontilaisten metsien ja samalla myös niitä muistuttavien talousmetsäalueiden merkitys ja monikäyttöarvo kasvavat entisestään tulevaisuudessa.


Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 6/2018. 
Voit ostaa lehden  https://www.lehtiluukku.fi/pub?id=199000


0 comments:

Lähetä kommentti

Suositut julkaisut

Ajankohtaista muualla

Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaarinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Porot kiinnittävät perinteeseen - Eila Tapiola. Opettaja-lehti 1/2019

Blogi-arkisto