Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

13.3.2024

MERIKOTKA-POROTUTKIMUKSEN TULOKSIA

Merikotkien vaikutusta porovahinkoihin tutkittiin vuosina 2021–2022, ja tulokset julkaistiin alkuvuodesta 2023. Aihe on yhtä tärkeä kuin vaikeasti tutkittava, mutta kiteytettynä tutkimuksen tulokset osoittivat, että merikotkien syömissä poronvasojen määrissä on huomattavaa ajallista ja paikallista vaihtelua. Merikotkat eivät aiheuta poronhoidolle maakotkaan verrattavia haittoja, mutta näyttää siltä, että ne joinakin vuosina voivat aiheuttaa ongelmia ainakin paikallisesti.

--- Teksti: Camilla Ekblad. Kuvat: Olli-Pekka Karlin ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2023.

Sukupuuton partaalla käyneen merikotkakannan nopea kasvu ja runsastuminen poronhoitoalueella on aiheuttanut huolta merikotkien mahdollisista vaikutuksista poronhoitoon. Merikotkanpesiltä löydetään säännöllisesti poronvasan jäänteitä, mutta on epäselvää ovatko merikotkat saalistaneet poronvasoja vai hyödyntäneet kuolleena löytämiään vasoja. Paikallisten reviirilintujen lisäksi poronhoitoalueella ja eteenkin tunturissa liikkuu kesäisin nuoria pesimättömiä merikotkia.

Lähdimme tutkimaan aihetta eri näkökulmista. Keräsimme sekä meri- että maakotkan pesiltä löytyneet koparat ja lähetimme ne tutkittaviksi Ruokavirastoon. Asensimme satelliittilähettimiä poronhoitoalueella kuoriutuneille merikotkanpoikasille, jotta voisimme seurata niiden liikkeitä, ja kävimme tunturissa ja vasomistarhoilla tarkkailemassa tilannetta paikan päällä. Varsinaisten tutkimuskysymysten lisäksi saimme uutta mielenkiintoista tietoa merikotkien käyttäytymisestä. Epäselväksi jäi valitettavasti edelleen, miten suuren osuuden syömistään vasoista merikotkat ovat itse tappaneet.

Poro merikotkan (ja maakotkan) ravinnossa

Merikotka syö pelkästään eläinperäistä ravintoa, mutta on sen puitteissa kaikkiruokainen ja saalistaa periaatteessa sitä mitä on helpoimmin saatavilla. Lempiruoka on kala, linnut tulevat hyvänä kakkosena, ja vähiten suosittuja ovat nisäkkäät. Poronvasoja merikotkat syövät tilaisuuden tullen.

Merikotkien pesältä löytyy joskus myös poronvasan koparoita.

Poronvasojen osuus merikotkan ravinnossa oli pieni, keskimäärin noin 3 %, mutta esiintyvyys saaliissa vaihteli huomattavasti vuosien ja elinympäristöjen mukaan. Keskimäärin poronvasan jäänteitä löytyi neljän seurantavuoden aikana joka viidenneltä merikotkanpesältä (0–46 %). Pystyimme tunnistamaan joitakin vasan esiintyvyyttä ennustavia ominaisuuksia. Odotetusti tärkein muuttuja oli pohjoisuus. Pohjoisessa merikotkat söivät enemmän poronvasaa kuin etelässä. Myös järvisyys ennusti poronvasan esiintyvyyttä. Merikotkat suosivat reviireillään järviä, ja reviireillä joilla oli paljon järviä, merikotkat söivät keskimäärin vähemmän vasoja kuin reviireillä, joilla oli vähemmän järviä. Reviireillä, joilla on huonot kalastusvedet merikotkien on hyödynnettävä vaihtoehtoisia saaliita, kuten poronvasoja.

Lisäksi säällä oli merkitystä: kylminä ja lumisina keväinä merikotkat söivät enemmän poronvasoja kuin lämpiminä ja vähälumisina. Tämä voi johtua sekä siitä, että kylminä keväinä on tarjolla hangelle kuolleita vasoja ja siitä, että kylminä keväinä vesien ollessa jäässä merikotkien on löydettävä muuta ravintoa kuin kalat. Eniten poronvasoja pesivien merikotkien ravinnossa on näin ollen odotettavissa kylminä keväinä, vähäjärvisissä ympäristöissä poronhoitoalueen pohjoisosissa (tunturia lukuun ottamatta, jossa ei pesi merikotkia).

Merikotkista poikkeavasti maakotkanpesiltä löytyi tasaisesti poronvasojen jäänteitä elinympäristöstä ja sääolosuhteista riippumatta. Ainoa vaikuttava tekijä oli pohjoisuus, poronvasoja syötiin enemmän pohjoisessa. Poronvasat näyttävät kuuluvan maakotkien perussaaliisiin ja niitä löydettiin vuosittain noin 40 %:ssa maakotkan pesistä. Maakotkat söivät pohjoisessa noin 3x enemmän vasoja kuin merikotkat, etelässä ero oli suurempi.

Pesimättömät merikotkat

Pesivien merikotkien saaliita voi selvittää pesiltä löytyvien saalistähteiden avulla, mutta pesimättömillä linnuilla tämä ei luonnollisesti ole mahdollista. Pesimättömät linnut eivät myöskään ole sidottuja reviiriin, ja voivat lennellä vapaasti ja laajalti, mitä nuoret merikotkat myös yleisesti tekevät. Satelliittiseuranta paljasti kiinnostavia asioita nuorten merikotkien liikkeistä. Merikotkat suosivat poronhoitoalueella vesistöjä, avosoita, kosteikkoja ja harvapuustoista metsää sekä läheisyyttä synnyinpesäänsä ja välttivät suoraa läheisyyttä asutukseen. Lisäksi ne suosivat pohjoisuutta. Erityisen suosittuja paliskuntia satelliittinuorten keskuudessa olivat Paistunturi ja Muotkatunturi. Porojen paikannuksia huomioivat mallit osoittivat, että tunturissa (mutta ei metsäpaliskunnissa) merikotkat alkukesällä suosivat alueita, missä oli paljon poroja. Paikannusten ykkössijan vie kuitenkin Lapin paliskunta, missä myös pesimäkanta on ylivoimaisesti suurin, koska tekojärvet ovat otollista elinympäristöä merikotkille.

Pesimättömien merikotkien laskennallinen määrä poronhoitoalueella eri kuukausina. Tummansiniset kuvaavat poronhoitoalueelta kotoisin olevia yksilöitä, ja vaaleansiniset muualla Suomessa kuoriutuneita merikotkia.

Yksilöiden väliset erot olivat suuret. Eri kotkayksilöt viihtyivät eri paikoissa ja niiden liikkuvuudessa oli eroja. Rannikolla kuoriutuneista kotkista osa kävi kesäisin Lapissa ja viihtyivät siellä pidempiä tai lyhyempiä aikoja, kun taas osa ei koskaan ole suunnannut poronhoitoalueelle. Kaikki poronhoitoalueelta kotoisin olevat kotkat ovat tulleet kesäksi takaisin, vaikka ovatkin viettäneet talvet rannikon kotkien lailla etelämpänä, etelärannikolla tai Ruotsissa. Keskimäärin Lapin kotkat liikkuivat vuoden ympäri pohjoisemmassa kuin rannikon kotkat. Kun pesimätön merikotka on löytänyt hyvän paikan se voi jäädä sinne pidemmäksi aikaa, päivistä kuukauteen. Sellaisia voi olla esimerkiksi ison eläimen raato, kalankasvattamo tai kaatopaikka.

Suorat havainnot

Touko-kesäkuussa kävimme tunturissa ja vasomistarhoilla havainnoimassa kotkia ja poroja, poroja häiritsemättä. Tunturissa nähtiin vasomisaikana sekä meri- että maakotkia. Kumpaakin lajia kiinnostivat jälkeiset, joita ne myös söivät, mutta vastasyntyneet vasat eivät kiinnostaneet. Merikotkia nähtiin myös haaskoilla. Se, että tilanteita ei nähty, ei kuitenkaan poissulje niiden mahdollisuutta. Alue on erittäin laaja ja tapauksen näkeminen vaatii oikeassa paikassa olemista oikeaan aikaan.

Merikotka porotarhan lähettyvillä.

Vuonna 2021 vasomistarhoilla Länsi-Lapissa sitä vastoin sattui ja tapahtui. Yhteensä 8 vasaa epäiltiin kotkien tappamiksi, joista yksi varmistettiin Ruokavirastossa ja toinen oli kuollut muista syistä. Kolmannen tutkitun vasan kohtalo jäi epäselväksi. Tarhoilla oleili enimmäkseen merikotkia, mutta myös muutama maakotka, eikä tappanutta lajia voi sanoa varmuudella. Vuonna 2022 tarhoilla oli tarkoitus havainnoida suuremmalla panoksella, mutta silloin tarhoilla ei ollutkaan kotkia.

Saimme verkkokyselyymme tiedon vielä kuudesta tapauksesta, joissa neljässä vasa oli tapettu.

Saalisnäytteitä merikotkan pesältä.

Maakotkien vaikutus poroihin on jokseenkin yksiselitteinen ja arvioitavissa. Mahdolliset merikotka-haitat ovat epämääräisempiä ja voivat vaihdella suuresti vuosittain, paikoittain ja eri olosuhteissa. Lisähaasteita aiheuttaa vaadittava pesivien ja pesimättömien merikotkien erikseen huomioiminen. Pesimäkeskittymät osuvat tekoaltaiden ympäristöön ja Kuusamon järvimaisemiin, kun taas nuoret liikkuvat ja mahdollisesti aiheuttavat suurinta haittaa tunturissa, missä ei pesi merikotkia. Tietoa on kuitenkin kertynyt jo kunnioitettavasti. Tiedämme, että merikotkat eivät aiheuta maakotkiin verrattavaa haittaa, mutta voimme varovasti ennustaa milloin ja missä haittoja mahdollisesti on odotettavissa.

0 comments:

Lähetä kommentti

Suositut julkaisut

Poroista muualla

Lapland above ordinary.
Poroaiheisia artikkeleita


Poro-aiheisia blogipostauksia
Poropostauksia Blogit.fi


Blogi: Mikko Jokinen
Lapissa tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä


Blogi: Deliporo.fi
Deliporon blogipostit


Blogi: Kujalan porotila
Son moro sano poro


Paloma-projektin blogit - Kuusamo
Paloma-projekti


Tapio Nykänen - Antroblogi 2016.
Poro syntipukkina


Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaartinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Blogi-arkisto