PÄÄKIRJOITUS - POROMIEHEN ARKI

Pääkirjoitus on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2021.

Lämpenevä ilmasto ja vaikeat talvet. Koronapandemian mullistamat markkinat. Lisääntyvä Venäjän tuonti. Kuumaa ja kuivaa kesää seurannut kylmä alkusyksy. Poikkeusolojen aiheuttamat menetykset. Kiihtyvä tuulituotanto- ja kaivosteollisuus-buumi. Paikoittain poskettomiin mittoihin paisuneet petokannat. Kaikkialla valtoimenaan rellestävät koirat. Eteläisen poronhoitoalueen myrskytuhojen vaurioittamat laidunmaat ja kaatuneet aidat. Siinäpä eräitä ajankohtaisia realiteetteja, joiden kanssa poromies tänäänkin kamppailee. Varmaa on vain se, että pitkästymään hän ei ehdi.

Vaikeina aikoina poromies, perheineen, päätyy aivan väistämättä tekemään entistä enemmän itse. On pakko. Kiivaimman sesongin ajaksi muu maailma siirretään taka-alalle. Yöt lyhenevät, askellus tihenee. Päivät kuluvat maastossa poroja kooten ja erotellen. Illat – välillä yötkin – nyljetään, leikataan, pakataan, pakastetaan, myydään. Suolataan taljoja. Huolehditaan koneista ja varusteista. Neuvotellaan paliskunnan maille suunnitelluista hankkeista. Valmistellaan lausuntoja. Kannetaan tauotonta huolta ja vastuuta. Poroista ja perinteistä. Luonnosta ja tulevaisuudesta. Lapsista ja vanhuksista.

Taakankin alla huomataan hyvä. Hyväkuntoinen poro, parantunut laidunmaa. Maasta puskeva sieni. Sateeton päivä, puhdas ilma, raikas vesi hetteestä. Metsän tuoksu ja äänet, tunturin tuulet, kirkas taivas. Ikiaikaisilla maillaan hiljalleen kulkeva tokka. Tuntoporon kellon kalkatus.

Sellainen on poromiehen arki.

Anne Ollila
Päätoimittaja