KUULUMISIA PALISKUNNISTA: KIIMINGIN PALISKUNTA

 

-- Teksti: Timo Rehtonen --

 Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2026  

Petotilanteeseen reagoinnissa ollaan jo myöhässä

 Poroelinkeinolle ominainen positiivinen asenne elää vahvana edelleen, vaikka petojen aiheuttamat vahingot ovat kurittaneet paliskunnan poronhoitoa merkittävästi jo useita vuosia.

Ensin toiveikas näkemys tulevaisuudesta:

– Menemme positiivisella asenteella, vaikka uhkakuvia on paljon. Porohommia on tehty tällä seudulla iät ja ajat, ja niitä varmasti tehdään niin kauan kuin pystytään.

Sitten arkirealismia:

– Petotilanteelle ei taida voida tehdä enää mitään, koska se on päässyt ryöpsähtämään niin pahaksi. Tilanteeseen olisi pitänyt reagoida jo vuosia sitten rankemmalla kädellä.  

Kaksijakoisesti poroisäntä Juha Parkkisen lausunnot tulevaisuudennäkymistä sisältävät sekä ahdinkoa että toivoa.

Kun Kiimingin ja Pudasjärven paliskunnat saivat yhteisluvat 12 suden kaatamiseen, susien löytäminen ei tuottanut ongelmia – kaikki luvat saatiin käytettyä nopeasti.

– Mutta vaikka petoja saisi ampua vuoden avoimesti, tilanne ei välttämättä paljon muuttuisi, koska niitä on nyt niin paljon. Suurpetoja ei saada saaliiksi helposti, ne osaavat pysyä hengissä, Parkkinen sanoo.

Vielä 7–8 vuotta sitten porokarjan aiheuttamat kulut pystytiin kattamaan poronlihan myynnistä saaduilla tuloilla. Nyt poroja elätetään suurelta osin petokorvausten avulla.

Petojen vuoksi vaikeutuu myös porokarjan jalostus, koska sitä täytyy toteuttaa niillä poroilla, jotka sattuvat säilymään hengissä. Suuri petomäärä kun ei karsi tokasta pelkästään heikoimpia yksilöitä.

Petotilanne on ollut painajasmainen jo kahdeksan vuoden ajan palkisen eteläpuolella, sittemmin tilanne on muuttunut samanlaiseksi myös pohjoisosassa. Vasat menevät petojen suihin jo kesällä.

Petoinvaasio alkoi aikoinaan ilveksillä, joita siirtyi paliskuntaan etelästä eli poronhoitoalueen ulkopuolelta. Ahmojen saapuessa ilveksien määrä väheni, mutta sitten alueella alkoi liikkua myös susia. Parina viime vuonna suurpetovalikoimaa ovat täydentäneet karhut, joista on tehty useita näköhavaintoja myös tänä vuonna.

Kesäkuussa annettu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu vahvistaa, että 'karhun kannanhoidollinen metsästys voidaan toteuttaa oikeudellisesti kestävästi poikkeuslupajärjestelmän mukaisesti'.

– Toivotaan, että tämä päätös rupeaisi vaikuttamaan jollakin tavalla. Petoja saa olla, ja ruoan perässähän nekin liikkuvat, ei siinä mitään, mutta ei niitä pitäisi näin paljon olla, Juha Parkkinen sanoo.

 Tuuli- ja aurinkovoimaa suunnitteilla laajoille alueille

Kiimingin paliskunnan alueella on tällä hetkellä tuulivoimatuotantoa noin 30 tuulimyllyn verran, mutta jos lukuisat suunnitelmat toteutuvat, tuulivoima-alueilla jauhaa sähköä lähivuosina yli 100 myllyä.

– Onneksi tällä hetkellä näyttää siltä, että hanke kariutuu tuossa mittakaavassa, Parkkinen kertoo.

Myös entisiä turvetuotantoalueita uhkaa teollistuminen. Ennallistetuille soille, joille porot ovat pikkuhiljaa palanneet laiduntamaan, suunnitellaan laajoja aurinkopaneelikenttiä.

– Tuuli- ja aurinkovoimasuunnitelmia on kasattu tänne liian paljon. Koko ajan täytyy seurata hankkeitten etenemistä ja olla valmiina ottamaan niihin kantaa.

Paliskunta on mukana maankäyttöön liittyvissä neuvotteluissa, mutta Oulun kaupunki tekee lopulliset päätökset. Usko kuntapäättäjien viisauteen ei ole vahva. 

– Suurin osa heistä ajattelee vain veroeuroja. Päätöselimissä ei haluta asettaa mitään rajoituksia kaupungin reuna-alueilla tapahtuvalle energiantuotannolle.

Kaksi isoa sähkövoimalinjaa on jo vedetty paliskunnan läpi ja myös uutta, Mustasuo-Tynnyrikorven tuuli- ja aurinkovoimahanketta varten ollaan suunnittelemassa paliskunnan halkaisevaa voimalinjaa.

Petotilanne on muuttanut poronhoitotapaa

Kiimingin paliskunnan poroja on aikaisemmin voitu pitää maastossa joulu–tammikuuhun asti, mutta nyttemmin porot ovat alkaneet petoja pelätessään hakeutua kohti kotitarhoja jo marraskuussa.

– Ei se poro ole ihan tyhmä eläin, se tajuaa hakeutua turvaan, Parkkinen toteaa.

Vasanmerkinnät ja muut porotyöt tehdään osakkaiden kanssa yhdessä. Oulusta Kuusamoon johtava valtatie 20 jakaa palkisen kahteen osaan, jolloin poromiehet työskentelevät eri osissa paliskuntaa porojen pysyessä omilla alueillaan.

– Porot eivät hirveän paljon sekoitu alueiden välillä, paitsi nykyään ne saattavat petojen ajamina laukkoa toiselle puolelle palkista.

Suurin osa palkisen poroista kantaa kaulassaan GPS-paikanninta, jotta porojen liikkumista ja elossa pysymistä voidaan seurata jatkuvasti.

– Panta ilmoittaa, kun tapahtuu äkkinäisiä ilmiöitä. Jos porot esimerkiksi yhtäkkiä liikkuvat kilometritolkulla, kaikki ei ole kohdallaan.

Vuosittainen teurasmäärä on vähäinen, mutta se liha mitä saadaan, myydään asiakkaille suoraan.

– Vaikka talous on nykyään ihmisillä tiukilla, poronlihalle on täällä poronhoitoalueen alalaidalla kovasti kysyntää.

Kiimingin ja Kollajan paliskunnat ovat hoitaneet porojaan yhdessä käytännöllisesti katsoen koko paliskuntajärjestelmän olemassaolon ajan. Yhdistämistäkin on ajoittain suunniteltu. Kollajan paliskunta teki vuonna 2020 esityksen paliskuntien yhdistämisestä, jonka hallinto-oikeus hyväksyi. Kiimingin paliskunta kuitenkin vastusti yhdistämisesitystä, ja korkein hallinto–oikeus kumosi yhdistämispäätöksen vuonna 2024.

– Korkein hallinto-oikeuden päätöksen mukaan olemme edelleen kaksi eri palkista. Paliskunnan rajalla poroja hoidetaan yhdessä, mutta keskemmällä paliskuntia itsenäisesti, Parkkinen kertoo.

Nuoria haluaisi alalle, mutta…

Poroisäntä Juha Parkkisen mukaan Kiimingin paliskunnasta löytyy useita poronhoidosta innostuneita nuoria. Poronhoitajaksi alkaminen tuntuu kuitenkin riskialttiilta petojen, muun maankäytön ja alati nousevien kustannusten vuoksi.

– Maaseutu oli ennen elinvoimainen. Tuolloin useat maanviljelijät pitivät poroja tukemassa elantoaan. Toisin on nyt, eikä palkisen 30 poronomistajan joukosta löydy oikeastaan kuin kaksi aktiivista poromiestä.

Porotilamatkailu on osaltaan pitänyt poron tuotantolähteenä. Oulun kaupungin verkostojen kautta Kiimingin paliskunnan porotiloille on saapunut vuosi vuodelta enemmän matkailijoita. Paliskunnan poronhoidon painopiste onkin siirtymässä lihantuotannosta kohti poromatkailua.

Porotaloudella on Kiimingin paliskunnassa pitkä, satojen vuosien historia. Se on näkynyt vahvana elinkeinona ja jatkunut suvuissa.

– On ilon aihe, kun näkee vastasyntyneiden vasojen pomppivan, mutta ilo muuttuu huoleksi siinä vaiheessa, kun veräjä maastoon aukaistaan. Miettii, kuinka moni noista selviytyy. Silloin täytyy kaivaa esiin positiivia ajatuksia, poroisäntä Juha Parkkinen sanoo. 

Kiimingin paliskunta

Kotikunta: Oulu
Pinta–ala: 829 km²
Suurin sallittu eloporomäärä: 800
Poronomistajia: 30