PITKÄ KUUMA KESÄ - PORONHOITO POHJOISEN MUUTTUVISSA KESÄOLOISSA

 -- Teksti: Sirpa Rasmus, Minna Turunen, Päivi Soppela, Helena Syrjänen, Henri Wallen ja Ilari Lehtonen. Kuva: Maaren Angeli.

Ilmastonmuutos koetaan porotaloudessa useimmiten vaikeutuneina talviolosuhteina. Näiden rinnalle ovat poronhoitajat, eläinlääkärit ja porotalouden tutkijat alkaneet nostaa kesäaikaiset hankaluudet ja koko vuoden aikana kasaantuvat vaikutukset. Lämpenevässä ilmastossa kaikkien vuodenaikojen säät muuttuvat ja luonnonolosuhteista riippuvaiselle elämäntavalle myös muuttuvilla kesillä on moninaiset seurauksensa.

Artikkeli on julkaistu poromieslehdessä 2/2026.

Kesäolot vaikuttavat poroon, laitumiin,
poronhoitajaan ja poronhoitotöihin

Porolle hyvänä kesänä lämpöä ja sadetta on sopivasti. Varsinkin vasoille kesän olosuhteet ovat tärkeät, sillä kesä on vasojen kasvuaikaa, ja se luo perustan tulevalle hyvinvoinnille. Helteet ja poikkeuksellisen korkeat yölämpötilat aiheuttavat stressiä ensisijaisesti kylmään sopeutuneelle eläimelle. Etenkin vasat ja vanhat porot ovat kuumuudelle herkkiä. Kuntoa huonontavat myös hyönteiskiusa sekä loiset ja sairaudet. Nämäkin riippuvat kesän lämpötilasta ja kosteudesta. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen maastossa ei ole sieniä, mikä heikentää porojen kuntoutumista talvea vasten. Kesän ja syksyn vaikutus näkyy porojen talvikuolleisuudessa ja seuraavan kevään vasamäärissä.

Kesän lämpötila ja sateisuus vaikuttavat laitumiin monella tapaa. Hyönteistuhot, rajuilmat ja metsäpalot voivat vaikuttaa laidunympäristöön äkillisesti, ja niiden aiheuttamat muutokset ovat yleensä pitkäaikaisia. Samalla ilmaston lämpeneminen muuttaa vähitellen kaikkia poronhoitoalueen ekosysteemejä, vaikuttaen poron ravintokasvien runsauteen ja laatuun. Avoimet kasvupaikat pusikoituvat; jäkälä hidaskasvuisena on yksi kärsijä kasvilajien välisessä kilpailussa (katso juttu aiheesta s. 21). Puuraja tunturissa nousee. Tuntureiden lumenviipymät ja lumenpysymät ovat porolle viileitä pakopaikkoja hyönteiskiusan aikaan, mutta kesien lämpeneminen tarkoittaa lumenviipymien aikaisempaa sulamista ja lumenpysymien uhanalaistumista.

Kesäolot vaikuttavat myös poronhoitajin ja poronhoitotöihin. Kesällä korjataan ja rakennetaan aitoja, tehdään heinää seuraavan talven lisäruokintaa varten ja merkitään vasat. Helteessä ja ankaran hyönteiskiusan aikaan on raskasta työskennellä.

2020-luku - nopean muutoksen aika

Vaikeita kesiä on ollut ennenkin: elinkeinossa muistetaan vaikkapa vuoden 1937 ja 1970-luvun alun kesät. Esimerkiksi kesällä 1973 koettiin kahden peräkkäisen kuuman kesän jälkeen laaja hyönteisten levittämän Setaria tundra -loisen (vatsakalvomato) epidemia.

Tällä hetkellä elämme kuitenkin nopean muutoksen aikaa. Suomen ilmasto lämpenee noin kaksi kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Pohjoisessa muutos on nopeampaa kuin muualla Suomessa. Kuvassa 1 on esitetty kesän keskilämpötila Sodankylässä, missä havaintoja on tehty 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Havaintojakson aikana vuosien 2020–2024 kesät ovat kaikki olleet kymmenen lämpimimmän kesän joukossa ja kaksi viimeksi koettua kesää 2024 ja 2025 ovat olleet ennätyksellisiä monin tavoin.

Kesän 2024 keskilämpötila oli 2-3,5 °C pitkän ajan keskiarvoa korkeampi ympäri Pohjois-Suomea. Hellepäivien lukumäärässä ennätyksiä ei lyöty; hellepäiviä koettiin enemmän esimerkiksi kesällä 1937. Koko kesän ajan oli kuitenkin tavanomaista lämpimämpää, myös yölämpötilat pysyivät korkealla (Kuva 2). Lämpösumma, joka vaikuttaa muun muassa hyönteisten kehittymiseen ja kasvien kasvuun, oli samalla tasolla kuin Tampereen seudun keskimääräinen lämpösumma (lämpösumma tarkoittaa kasvukauden aikana +5 asteen ylittävien vuorokauden keskilämpötilojen summaa). Kuumuus ja kuivuus vaikuttivat poronhoitajien mukaan sekä porojen kuntoon että laitumiin. Sienisato oli huono ja porojen kasvu ja talveenlähtö heikkoa.

Kesäoloja tarkasteltaessa on syytä perehtyä sekä keskimääräisiin oloihin että vaikkapa helteiden jakaumaan kesän aikana. Kesän 2025 keskilämpötila oli vain noin asteen verran pitkän ajan keskiarvoa korkeampi, mutta kesä oli hyvin kaksijakoinen. Kolean alkukesän jälkeen koettiin Pohjois-Suomessa ennätyksellinen hellepäivien putki. Tukalaa hellettä mitattiin paikoin yli 20 peräkkäisenä päivänä. Kuumuus aiheutti porojen kunnon heikentymistä ja jopa porokuolemia. Olosuhteet saivat paljon mediahuomiota sekä kotimaassa että maailmalla.

Uusi kesäilmasto ja uudet ääriolot

Muuttuvassa ilmastossa kesät lämpenevät keskimäärin. Kasvukausi pitenee ja sen lämpösumma kasvaa. Keskilämpötilan nousu tarkoittaa myös muutoksia ääriolosuhteissa ja sääilmiöiden esiintymisessä: kuivuusjaksot, rankkasateet ja rajuilmat yleistyvät. Hellejaksojen todennäköisyys ja tukaluus lisääntyvät. Toki vuosien välinen vaihtelu säilyy ja ehkä jopa kärjistyy. Jokainen kesä ei ole eikä tule olemaan kuuma – mutta jatkossa tullaan kokemaan myös olosuhteita, mitä ei elinkeinossa välttämättä ole koskaan aiemmin koettu.

Jos kasvihuonekaasujen päästöt saataisiin maailmanlaajuisesti tehokkaasti laskuun, ei kesien lämpenemistä enää tapahtuisi paljon (Kuva 1, vihreä skenaario). Ilmastotoimien nopea onnistuminen tuntuu kuitenkin epätodennäköiseltä. Entisestään lämpeneviin kesiin on syytä varautua. Nyt pidämme vaikkapa kesän 2024 kaltaista kesää tavallista lämpimämpänä - joidenkin tutkimusten mukaan näin lämpimät kesät alkavat jo 2050-luvulla olla aika tavanomaisia. 1900-luvun ilmastossa näin lämpimiä kesiä koettiin harvemmin kuin kerran tuhannessa vuodessa, mutta nykyilmastossa jo muutaman kerran vuosisadassa. Arvion mukaan 2050-luvulla joka neljäs kesä on yhtä lämmin tai lämpimämpi. Jatkossa tullaan kokemaan myös olosuhteita, mitä ei elinkeinossa välttämättä ole koskaan aiemmin koettu.

Yleisen lämpenemisen lisäksi yksittäisen kesän oloihin vaikuttaa luontainen vaihtelu: maailmanlaajuinen suursäätila. Näiden yhdistelmänä olemme jo kokeneet paljon, ja tulemme kokemaan myös kaikenlaista uutta (Kuva 3). Vuoden 1937 kesä on legendaarisessa maineessa, ja yllä on annettu esimerkkejä myös vaikeista kesistä 1972–1973. Näinä aikoina maailmanlaajuinen ilmasto oli selkeästi nykyistä viileämpi, mutta Pohjois-Suomessa päästiin kesälämpötiloissa kuitenkin lähelle kesää 2024. Tämän aiheuttivat ilmakehän olosuhteet ja pohjoiseen Fennoskandiaan muodostunut lämpösaareke. Jos tällaiset olosuhteet olisivat muodostuneet myös kesällä 2024, olisivat hellelukemat pohjoisen Fennoskandian lämpösaarekkeessa kivunneet entistä korkeammalle. Toisin sanoen, kesien 2024 ja 2025 olosuhteet eivät olleet vielä mahdollisuuksien ylärajalla edes nykyilmastoa ajatellen.

Mitä kesien muuttuminen merkitsee poronhoidolle?

Poronhoitajien kokemuksen mukaan kesien olosuhteet eivät enää vastaa aiempaa totuttua rytmiä ja ennakoitavuutta. Hellejaksot, kuivuus ja rajuilmat vaikuttavat sekä poronhoitajaan että poroihin, ja laidunmuutokset porojen laidunkiertoon ja käyttäytymiseen.

Kesällä poroja ei juurikaan paimenneta. Talvet voivat olla vaikeita, mutta poronhoitajalla on keinoja, joiden avulla auttaa poroja selviämään vaikeidenkin olosuhteiden yli. Kesällä tilanne on erilainen. Osassa paliskuntia vasotus hoidetaan tarhoissa. Suurin osa paliskuntia kerää porot vasamerkityksiin. Muuten poro laiduntaa pääosin vapaasti, hyödyntäen laajoja kesälaitumia. Kun kesällä koetaan usean viikon hellejakso, jonka tiedetään kuormittavan eläimiä, mitä keinoja poronhoitajilla on tilanteen helpottamiseksi? Kesämerkitysaikaan rat­­­­kaisuna voi olla merkityksen lykkääminen, sen käytäntöjen muokkaaminen, tai jättäminen kokonaan tekemättä. Muulloin keinot ovat toistaiseksi vähissä. Uusien hyvien käytänteiden kehittäminen ja jakaminen koko laajan poronhoitoalueen alueella ja myös yli rajojen Ruotsin ja Norjan poronhoitajien kanssa tulee jatkossa korostumaan.

Poronhoitajat pohtivat paikoin sitäkin, jäävätkö kesämerkitykset ilmastonmuutoksen takia historiaan. Jotkut paliskunnat ovat näistä jo luopumassa. Laajassa mittakaavassa tämä olisi suuri kulttuurinen muutos. Elinkeinon sisäinen käytännönläheinen ja perinteinen tieto siirtyy sukupolvelta toiselle työn tekemisen kautta. Kesämerkityksissä perheet, suvut ja eri sukupolvet ovat luontevasti kokoontuneet työskentelemään yhdessä, samalla opettaen tietoja, taitoja ja olemisen tapoja pikkuisillekin lapsille ja elinkeinoon kasvaville nuorille. Vanhojen mukana olo on tärkeää, heidän pitkän kokemuksensa vuoksi. Vasamerkitykset ovat yhteisöllisiä ja kulttuurillisia tapahtumia. Millaiset käytännöt nousevat tilalle, jos kesämerkityksistä on porojen hyvinvoinnin takia kokonaan luovuttava?

Muutosten ennakointi ja sopeutumisen edellytykset

Kesät ovat ilmastonmuutoksen suuri tuntematon ja epävarmuus aiheuttaa huolta poronhoitajissa. Kesäolojen muutos lisää uuden kierteen poronhoidon tarpeeseen sopeutua ilmastonmuutokseen. Muuttuvissa kesissä opitaan kuitenkin elämään. Poronhoitajat etsivät sekä työjärjestelyihin että eläinten hoitoon liittyviä käytännön ratkaisuja sopeutuakseen kesäajan muutoksiin ja turvatakseen poronhoidon jatkuvuuden. Sopeutumiskeinoina nähdään muun muassa työskentelytapojen joustavoittaminen ja työrytmin sopeuttaminen lämpötilan mukaan. Ennaltaehkäisevä porojen terveydenhoito ja loislääkintä nähdään myös tärkeinä.

Kesäolojen muutosta on tärkeää seurata tarkasti, ja tehdä aktiivista yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Nopeassa muutoksessa tutkijoidenkin on vaikea sanoa mikä on normaalia ja mikä on poikkeuksellista. Muuttuvat kesät tuovat mukanaan yllätyksiä, joita kukaan ei ole välttämättä osannut ennakoida: esimerkiksi uudet hyönteis- ja petolajit, uudet porotaudit, tai laiduntuhot.

Ensin Ounastunturilla ja sen jälkeen muuallakin 2020-luvulla havaitut uudet hyönteistuhot ovat tästä kuvaava esimerkki. Metsämittari (Hypomecis atomaria) on alueella yleinen laji, mutta se ei ole aiemmin aiheuttanut

kasvillisuustuhoja. Mikä on muuttunut? Metsämittari vaatii tietyn lämpösumman ennen kuin se aktivoituu, eli riittävän pitkän ajan riittävän lämpimiä päiviä. Alueen lämpösumma on alkanut saavuttaa tuon rajan koko ajan aiemmin kesällä. Ollaanko siirtymässä kohti uutta normaalia, jonka aikana luonnossa aletaan havaita monenlaisia uusia yllätyksiä? Havainnot metsämittarituhoista tulivat tutkijoille paikallisilta poronhoitajilta, ja ilman tätä olisi asian tutkiminen alkanut paljon hitaammin ja paljon myöhemmin.

Paliskunnan hyvät suhteet muuhun yhteisöön ja yhteiskuntaan tulevat jatkossakin olemaan kriittisen tärkeitä: paikoin laidunolojen rauhattomuus saa porot hakeutumaan vaikeissa kesäoloissa pihoille, pelloille, teille, mökkirantoihin, terasseille ja konehalleihin – mistä aiheutuu ristiriitoja. Asiallisen tiedon välitys paikallisille ja mökkiläisille on välttämätöntä, samoin kuin esimerkiksi uusien asuin- tai loma-asuinalueiden kaavoituksessa kokonaisuuksien tarkastelu.

Kuten monesti on toistettu, yksi tärkeä sopeutumiskyvyn osatekijä on laajat, rauhalliset ja moninaiset laidunmaat. Vaikea kesäolosuhde on porolle helpompi kestää, kun sille löytyy soita ja rantoja, tai tunturialueita, joiden tuulisille rinteille ja lumenviipymille vetäytyä kuumaa ja hyönteiskiusaa pakoon. Laitumet ovat nykyään pirstaloituneet ja rauhattomat. Porotalouden mahdollisuus vaikuttaa maankäyttöön paliskuntien alueella on siis elintärkeää myös muuttuviin kesiin sopeutumista ajatellen. Samoin tärkeää on osallistuminen ennallistamishankkeisiin. Näiden kautta voidaan nopeastikin saada takaisin porojen käyttöön niitä suolaitumia, jotka muutama vuosikymmen sitten ovat esimerkiksi laajamittaisten ojittamisten tai turvetuotannon vuoksi heikentyneet tai poistuneet käytöstä.