Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

13.11.2023

SUDET PORONHOITOALUEELLA

Susien aiheuttamat vahingot poronhoitoalueella ovat viime vuosina olleet vahvasti kasvussa, millä on yhteys susikannan runsastumiseen poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa.

--- Teksti: Ilpo Kojola ja Samuli Heikkinen. Kuva: Ilpo Kojola ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2023.

Poronhoitoalueella tavatut sudet ovat yleensä olleet sulan maan aikana muualta jolkottaneita vaeltajia, mutta itärajalla on liikkunut suhteellisen säännöllisesti myös laumoja ja pareja. Viime talvena rajan pinnassa oli viisi laumaa, kaksi Sallassa, kaksi Kuusamossa ja yksi Suomussalmella. Geneettinen tutkimus ja lähettimellä varustettujen vaeltajien liikkuminen ovat antaneet tietoa poronhoitoalueen susien alkuperästä.

Valtaosa näyttäisi tulevan Venäjältä

Susien tappamia poroja löydetään tavallisesti eniten läheltä itäistä valtakunnanrajaa, minkä takia poronhoitoalueen susien on perinteisesti ajateltu olevan kotoisin pääasiassa Venäjältä. Vaikka susikanta poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen alueella on osapuilleen nelinkertaistunut 2000-luvulla, suurin osa poronhoitoalueella viime vuosinakin kaadetuista susista on sellaisia, joiden ei ole todettu olevan lähtöisin Suomessa asuneista perhelaumoista. Kuva täsmentyy geneettisten menetelmien kehittyessä, mutta tällä hetkellä prosenttiosuuksien tarkempi arviointi on ennenaikaista. Tehtävän yksi iso haaste on Suomen ja Venäjän Karjalan susikantojen geneettinen samankaltaisuus. Aivan kaikista Suomen lisääntyvistä pareista ei ole geneettistä profiilia olemassa, mikä osaltaan karkeistaa arviointipohjaa.

Venäjän susipopulaation koon arvioidaan olevan yli 50 000 yksilöä. Kanta vahvistui sosialistisen järjestelmän romahduksen jälkeen vuosina 1990–2010, mutta viimeksi kuluneen vuosikymmenen ajalta tietoa koko Venäjän susikannan kehityksestä ei ole ollut kootusti saatavilla. Suomen poronhoitoalueen vinkkelistä merkityksellistä on susikannan kehitys Luoteis-Venäjällä, eritoten Suomeen rajoittuvilla hallintoalueilla, Venäjän Karjalassa ja Murmansk Oblastissa. Venäjän Karjalan naapureina ovat Kainuun ja Kuusamon paliskunnat, Murmanskin hallintoalueen naapureina paliskunnat susikanta voimistui 1970-luvulla, vähentyi 1980-luvulla ja pysytteli sittemmin vuoteen 2020 suhteellisen vakaasti 400-550 yksilön suuruisena. Murmansk Oblastin susikannan yksilömääristä ei ole tietoa saatavilla, mutta suhteellinen runsauden arvioitiin olleen vakaa vuosina 1990-2010. Arvio löytyy vuonna 2015 julkaistusta englanninkielisestä yhteenvedosta (https://doi.org/10.1111/cobi.12450).

Merkittävä osa vaeltaa muualta Suomesta

Susien aiheuttamiksi kirjatut vahingot olivat vuosina 2021 ja 2022 suuremmat kuin kertaakaan aiemmin 1970-luvulla alkaneena ajanjaksona, jona todettuja vahinkoja on kattavammin kirjattu. Vuonna 2021 susien kirjattiin tappaneen 1524 poroa ja vuonna 2022 määräksi kertyi 1262 poroa. Syksyn ja talven 2021/2022 aikana kaadettiin poronhoitoalueella yhteensä 23 sutta, joista seitsemän oli vaeltanut poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen reviireiltä (kuva 1).

Kuva 1. Poronhoitoalueella syksyllä ja talvella 2021/2022 kaadettujen susien lähtöreviirit.

Talvella 2022/2023 kaatojen määrä oli 47, ja ne keskittyivät itärajan tuntumaan vahvemmin kuin vuotta aiemmin. Geneettiset analyysit osoittivat harvemmissa tapauksissa kuin vuotta aiemmin susien alkuperäksi jonkin poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa olleen reviirin. Lopulliset varmistukset tuloksista saadaan myöhemmin.

Susien vaellusreitit voivat olla yhtä hyvin melko suoraviivaisia kuin myös erittäin polveilevia. Kuvassa 2 näkyy muualta Suomesta poronhoitoalueelle vaeltaneiden, GPS-pannalla varustettujen susien kulkureittejä. Esimerkki suoraviivaisesta kulkijasta on vuonna 2019 (kuva 2d) Pohjoispohjanmaan rannikolta Pyhäjoelta Itä-Lappiin siirtynyt uros. Vastakkaista ääripäätä edustaa vuonna 2004 Kainuuseen vaeltanut uros, joka oli ennen poronhoitoalueelle siirtymistään ehtinyt tehdä lähes 4 000 km lenkin poronhoitoalueen eteläpuolella (kuva 2a).

Kuva 2. GPS-pannalla varustettujen susien vaellusreittejä. Pannoituksia ei ole Suomessa tehty vuoden 2019 jälkeen.

Susia myös Skandinaviasta

Susia vaeltaa Suomen poronhoitoalueelle myös Skandinaviasta. Skandinaavisen alkuperän tunnistaminen on olennaisesti helpompaa kuin venäläisen alkuperän todentaminen. Ruotsin ja Norjan yhteisen, noin 500-600 suden populaation perustajat vaelsivat 1970-luvulla suomalais-venäläisestä kannasta. Suden paluusta vastasi alun alkujaan vain muutama vaeltaja, ja skandinaaviset sudet ovat vähitellen erilaistuneet geneettisesti Suomen ja Venäjän yhteisestä populaatiosta. Skandinavian susikannan genetiikka tunnetaan yksilöntarkkana sukupuuna, ja ruotsalaisiin analyyseihin on toimitettu merkittävä määrä 2000-luvulla kaadettujen susien kudosnäytteitä myös Suomesta. Poronhoitoalueen näytteisiin pohjautuva tulos antoi tuloksen, jonka mukaan kymmenkunta prosenttia Suomen poronhoitoalueen susista oli vaeltanut Skandinaviasta. Näyteaineisto painottui itärajan tuntumaan, mistä löytyivät myös skandinaavista alkuperää olevat sudet.

Mainituista DNA-analyysistä erillisiä ovat kolme GPS-pannalla varustettua sutta, jotka ovat vaeltaneet Etelä-Norjasta itäiselle poronhoitoalueelle. Nämä olivat vuoden 2003 toukokuussa vaellukseen lähtenyt naaras, joka vaelsi Ruotsin Uumajan kautta Suomen Lappiin. Susi liikkui alkutalvesta uroksen kanssa UK-puistossa, missä parin jäljiltä löydettiin 72 niiden tappamaa Lapin paliskunnan poroa. Suora etäisyys naaraan synnyinreviiriltä oli 1 100 km, mikä on suden siirtymäetäisyyden tunnettu maailmanennätys. Vuonna 2015 vaelsi samaiselta Hedmarkin reviiriltä lähtenyt uros Länsi-Lapin kautta Sallaan, mistä kulkija siirtyi Venäjän puolelle. Seuraavana vuonna kyseinen susi liikkui Hossa-Irnin itäosissa neljän muun suden seurassa. Kolme sen seurassa ollutta sutta varmistui uroksen pennuiksi. Tuorein vaeltaja on viime talvena Kuusamoon jolkottanut uros.

0 comments:

Lähetä kommentti

Suositut julkaisut

Poroista muualla

Lapland above ordinary.
Poroaiheisia artikkeleita


Poro-aiheisia blogipostauksia
Poropostauksia Blogit.fi


Blogi: Mikko Jokinen
Lapissa tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä


Blogi: Deliporo.fi
Deliporon blogipostit


Blogi: Kujalan porotila
Son moro sano poro


Paloma-projektin blogit - Kuusamo
Paloma-projekti


Tapio Nykänen - Antroblogi 2016.
Poro syntipukkina


Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaartinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Blogi-arkisto