HÄIRIÖTÖN TILA ON HUPENEVA LUONNONVARA

Antroposeeniksi nimetään geologista aikakautta, jota nyt elämme. Sananmukaisesti se tarkoittaa ihmisen aikakautta. Elämme aikaa, jossa ihmiskunnan vaikutus näkyy jollain tavoin käytännössä kaikkialla maapallolla: ilmakehässä, valtamerissä, luonnossa.

--- Teksti: Sanna Hast. Kuva: Iida Melamies ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2023.

Ihmistoiminta näkyy luonnossa monin tavoin, eikä tarkoitus ole pyrkiä sitä täysin poistamaan – sillä täällä meidänkin on eläminen, miten taidamme parhaiten. Elämäntavoilla vain on hyvin erilaisia vaikutuksia, toiset ovat pitkässä juoksussa kestävämpiä kuin toiset.

Tunturiluonto ja tunturit eivät olisi nykyisenlaisia, ellei meillä olisi poroa ja poronhoitoa. Vuosisadat ja tuhannet tätä ihmisen ja luonnon välistä yhteiseloa ovat muovanneet tunturit poronhoidon kulttuurimaisemaksi.

Poronhoito näkyy pohjoisessa maisemassa, mutta voimakkaammat jäljet ja muutokset seuraavat metsä-, energia- ja kaivosteollisuutta. Metsät ovat talousmetsiä, jokia on valjastettu, tekoaltaita rakennettu. Tuulivoimalat pyörähtelevät ja vilkkuvat maisemassa. Niitä ja kaivoksia on vihreän siirtymän edetessä odotettavissa lisää.

Ihmistoiminnasta aiheutuvaa häiriötä on paljon: teitä, asutusta, lentoliikennettä, teollisuutta, energiantuotantoa. Melu-, valo- ja ympäristön saasteet ulottuvat laajalle.

Poronhoitoalueellakin häiriöttömät alueet alkavat olla harvassa. Paliskunnissa tällaiset alueet ovat mitä keskeisimpiä laidunmaita. Näillä asutus ja muukin ihmistoiminta on vähäistä. Valitettavasti erityisesti asutuksen vähäisyys on keskeisin syy, miksi alueet valikoituvat myös tuulivoimayhtiöiden kohteiksi.

Poronhoitolaki kieltää porojen pelottelun (PHL 42 §). Vuoden alussa voimaan astuvassa eläinten hyvinvointilaissa (Laki eläinten hyvinvoinnista 693/2023, 35 § Pitopaikan olosuhteet) puolestaan todetaan, että eläinten pitopaikassa ei saisi esiintyä jatkuvaa eläintä häiritsevää tai sille haittaa aiheuttavaa melua. Voimala-alueita suunniteltaessa myös eläinten altistuminen jatkuvalle häiriölle olisi otettava huomioon.

Porot ovat periaatteessa hyvässä asemassa, sillä vapaasti laiduntavina eläiminä ne voivat valita ja vaihtaa laidunaluetta, kun jonnekin tulee häiriötä. Jos siis paliskunnan sisällä on häiriöttömiä alueita, minne vaihtaa. Muuttuneen laidunympäristön vuoksi osassa paliskuntia talviaikainen poronhoito on tarhoissa. Jos voimalat rakennetaan liian lähelle, porot altistuvat talvitarhassa niistä aiheutuvalle melulle ja näköhäiriölle.

Uusi eläinten hyvinvointilaki näyttäisi asettavan uuden haasteen voimaloiden suunnittelulle. Selvää joka tapauksessa on, että häiriöttömät alueet ovat kohta vain muisto vanhemman sukupolven mielissä.