MITÄ JOS…?

Viime aikoina on tullut selväksi, että maailmanlaajuinen kriisi voi syntyä nopeastikin. Poikkeustilanteen seurauksena monien tuotteiden kuluttajahinnat voivat nousta merkittävästi ja esimerkiksi polttoaineen saannissa tai sähkönjakelussa voi ilmetä ongelmia. Kuinka poronhoitaja valmistautuu poikkeustilanteisiin?

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2023.

Erkka Pitkänen, Oivangin paliskunta. Kuva: Sarai-Natalia Kela.

Oivangin paliskunnan poromies Erkka Pitkänen, 40, arvioi, että poronhoidon huoltovarmuuden takaaminen ei ollut monellakaan mielessä päällimmäisenä ajatuksena ennen koronapandemiaa ja Ukrainan sotaa.
– On huomattu, että muutoksia saattaa tapahtua nopeassakin syklissä. Nyt poikkeustilanteet ovat näkyneet kustannusten nousuna. Polttoaineen, sähkön, lannoitteiden ja rehun hinnannousut ovat heijastuneet suoraan alkutuotantoon ja perinteiseen poronhoitoon. Myös porotilamatkailussa elettiin synkkiä vuosia, kun ulkomaalaisia matkailijoita ei enää saapunut Suomeen. Kriisitilanteessa joudutaan miettimään, miten toimintaa voidaan jatkaa mahdollisimman kustannustehokkaasti, Pitkänen kiteyttää poikkeustilanteen olemuksen.

Jos polttoaineen saantia säännösteltäisiin tai se loppuisi kokonaan…

– Ei kai se auttaisi, kun kaivaa ladosta Peltoset esiin, koska pakko olisi päästä liikkeelle. En ole kylläkään hiihtänyt moneen vuoteen, mutta jos on pakko, niin onnistuuhan se, siinähän sitä vetreytyy, sanoo Johán-Ánde Valle, 21-vuotias poromies Kaldoaivin paliskunnasta.

Johán-Ánde Valle, poromies Kaldoaivin paliskunnasta. Kuva: Mihkku Laiti.

Vallen mukaan paliskunnasta löytyy jonkin verran ajohärkiä, joten ihan 'mies ja reppu' -periaatteella tavaroita ja eväitä ei tarvitsisi laidunalueille kuljettaa.

Vallea noin 70 vuotta iäkkäämpi naapuripaliskunnan, Paistunturin, poromies Hans Niittyvuopio muistaa, millaista poronhoito oli ennen kuin liikuttiin konevoimalla.
– Kun lähdin syyskuun puolivälissä ensin poroja kokoamaan ja sitten vuodenkierron mukaisiin toimiin, niin palasin kotiin vasta seuraavan vuoden elokuun alussa. Laavussa asuttiin ja oli kovat pakkaset, mutta ei tuntunut kylmältä. Nyt ei onnistuisi, ilmeisesti sitä tottui kylmään muun luonnon mukana. Meitä nuoria miehiä oli paljon, mutta ei sinne montaa jäänyt, jyvät erottuivat akanoista.

Hans Niittyvuopio, Paistunturin paliskunta. Kuva: Leena Hyvönen.

Laavussa asuminen voisi olla Vallellakin edessä, jos kelkan moottori yskähtäisi bensan loputtua.
– Jos kelkkoja ei voisi käyttää, reissuun pitäisi lähteä pitemmäksi aikaa, ainakin viikoksi. Peskit ja muut kunnon vaatteet pitäisi olla päällä, että pärjää jos tulee kylmiä ilmoja. Laavulla yöpyminen onnistuu kyllä samalla tavalla kuin ennenkin, sehän ei ole muuttunut miksikään. Sen olen huomannut, että kylmään tottuu, kun on koko ajan ulkona. Kun syksyllä tulevat ensimmäiset pakkaset, tuntuu kylmältä, mutta keskitalvella sama lämpötila ei tunnukaan enää niin pahalta.

– Olisi rajua palata vanhoihin aikoihin, toteaa Timisjärven paliskunnasta Jorma Oikarainen, 78.
– Monesti on jälkeenpäin mietitty, että miten on tultu toimeen ilman kelkkoja ja mönkijöitä, mutta kun on ollut pakko, hän sanoo.

Jorma Oikarainen, Timisjärven paliskunta. Kuva: Maija Oikarainen.

Poronhoitoalueen eteläisten paliskuntien poronhoitotapa on muuttunut viime vuosikymmeninä tarhauksen yleistyessä.
– Nyt ei olla enää yhtä paljon polttoaineen varassa, koska porot ovat oppineet tulemaan tarhapaikkoihin omatoimisesti, kunhan veräjä on auki ja aidassa odottaa heinäpaali. Esimerkiksi minun 30 poron karjasta täytyy erikseen metsästä hakea vain kaksi tai kolme poroa.

Koillismaalla harjoitetaan paljon kilpaporotoimintaa ja alueella on lukuisia poromatkailuyrityksiä, joten koulutettuja ajoporoja löytyy alueelta tarvittaessa hyvinkin paljon.
– Paliskunnan osakkaiden keski-ikä alkaa tosin olla aika korkea, suuri osa poromiehistä on yli 60-vuotiaita. Jos metsään pitäisi lähteä suksilla, kyllä se kävisi useammalla hengen päälle, Oikarainen toteaa.

Jos uutisissa aletaan kertoa lähestyvästä polttoainepulasta, Johán-Ánde Vallen katse suuntautuu pihalla lepäävään tuhannen litran polttoainesäiliöön, josta bensa pumpataan ulos mekaanisella käsipumpulla.
– Bensapulan uhatessa täytyy tilata bensarekka tänne ja täyttää säiliö. 1000 litralla ajelee kelkkaa ja mönkijää ainakin vuoden, pihistellen kaksi.

Erkka Pitkänen arvioi, että tuskin kovinkaan monella on Vallen tapaan mahdollisuutta varastoida polttoainetta laajamittaisesti.
– Jos polttoainetta ei saisi esimerkiksi kuukausikaupalla, oltaisiin huutavassa hukassa. Erotukset pystyttäisiin hoitamaan jalkaisin, mutta ongelmaksi muodostuisi muun muassa teuraitten kuljetus, hän sanoo ja muistuttaa, että poronhoito perustuu paljolti yhteistyöhön joko pienemmissä tai isommissa yksiköissä.
– Paliskunta on se yksikkö, jonka ympärille toiminta muotoutuu. Paliskunnittain jouduttaisiin katsomaan, saadaanko liha markkinoille. Jos lihamarkkinat tyssäisivät, pitäisi miettiä, onko järkeä tuottaa lihaa muuten kuin kotitarpeisiin. Isommat erotukset ja teurastukset voitaisiin ehkä silloin jättää väliin.

Oivangin paliskunnan porot ovat ison osan talvea kotiruokinnassa, joten ruokinta-aikana ei ole tarvetta lähteä kauemmaksi, mutta paliskunnissa, joissa harjoitetaan maastoruokintaa, jouduttaisiin ehkä yrittämään muuttaa porojen luontaista käyttäytymistä.
– Poron liikkumista pitäisi yrittää vähentää, mutta koska porolla on oma luontainen laidunkiertonsa, siihen on hankala vaikuttaa ainakaan lyhyellä aikavälillä, Pitkänen sanoo.

Kun lamppu sammuu ja alkaa…

Hans Niittyvuopio muistaa elävästi sen loppuvuoden talvipäivän, kun erotusaita alkoi kylpeä ensimmäistä kertaa valossa.
– Ennen vanhaan aidoilla pystyttiin työskentelemään kaamosaikaan vain muutaman tunnin. Olen sanonut, että meillä Karigasniemessä kaamos loppui vuonna 1957, kun saimme sähköt. Radiohaastattelussa nuoret miehet voivottelivat, että nyt pitää tehdä töitä ympäri vuorokauden, kun taas vanha poromies riemuitsi lamppujen tuomasta valosta.

Nykypäivänä poronhoitoon liittyy muitakin sähkölaitteita kuin valaisimet. Porojen kaulassa roikkuu akuilla toimivia paikannuspantoja, joita seurataan puhelimilla ja tietokoneilla. Sähkön voimin lentävät dronet helpottavat porojen paimennusta. Suunnistus maastossa tapahtuu ainakin osittain GPS-toimintoa apuna käyttäen.
– GPS:n puuttuminen vaikuttaa myös omaan liikkumiseen ja turvallisuuteen. Jos paikannusta ei ole käytettävissä, palataan vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen, jolloin pitää alkaa muistelemaan, mitä isä on kertonut alueesta ja miten pääsee kotia tarvittaessa, Johán-Ánde Valle pohtii.

Jorma Oikarainen toteaa, että poro kyllä pärjää luonnossa, mutta poromiehen pärjäämisessä voi tulla jonkin verran haasteita sähkönsaannin vaikeutuessa. Tosin maaseudulla sähkön katkeaminen todennäköisesti ei aiheuta yhtä isoja ongelmia kuin kaupungissa.
– Ainakin meidän seudullamme on taloissa uuneja, joten lämpöä sähkön katkeaminen ei moneltakaan veisi. Jos kaupasta saisi tavaraa vain rajoitetusti, poronlihaa on omasta takaa ja kellarista voi hakea perunoita.

Erkka Pitkänen on samoilla linjoilla.
– Poronhoitajat ovat tottuneet vaihteleviin olosuhteisiin, joten he eivät ehkä ole ensimmäisenä ryhmänä pahimmissa vaikeuksissa sähköttömissä olosuhteissa. Poroperheet keräävät ja käyttävät muutenkin paljon kaikenlaisia luonnonantimia. Luulen, että muu maailma olisi ensin pulassa. Voi olla jopa niin päin, että poronhoitajilta tultaisiin kriisiaikana hakemaan lihaa pitempienkin matkojen päästä, hän arvioi.

Kriisejä on ollut aikaisemminkin. Jorma Oikarainen muistaa, kuinka sodan jälkeen 1940–50-luvuilla poronverestä leivottiin niin sanottuja punasleipiä.
– Silloin oli monella elanto tiukassa. Porottomille kyläläisille annettiin poron verta, josta he pystyivät tekemään ruokaa.

Lue lisää

PALISKUNTIEN NÄKEMYKSIÄ POROTALOUSSUUNNITTELUSTA, PAIKKATIEDOISTA JA LAIDUNTEN HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMISTA

Osana porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien (HKS) pilotointi -hanketta toteutettiin paliskunnille kysely, jolla pyrittiin hankkimaan arvokasta taustatietoa pilotointityön tueksi.

--- Teksti ja kuvat: Vilma Sanaksenaho ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2023.

Kyselyssä selvitettiin näkemyksiä hoito- ja käyttösuunnitelmien toimenpiteistä ja niiden laatimisesta sekä kartoitettiin paliskuntien kokemuksia porotaloussuunnittelusta, paikkatiedoista ja niiden käytettävyydestä. Kyselyyn vastasi 54 paliskunnan poroisännistä 27. Vastanneet paliskunnat sijoittuvat tasaisesti ympäri poronhoitoaluetta. Poronhoitoalue on laaja ja paliskunnat ovat keskenään erilaisia niin laitumiltaan kuin poronhoitotavoiltaan. Kysely kertoo vain vastanneiden paliskuntien näkemyksistä ja kokemuksista. Esittelemme osana tätä juttua tiivistetysti kyselyn pääkohtia. Yksityiskohtaisemmat vastaukset on otettu talteen ja niitä hyödynnetään pilotointityössä. 

Kysyimme mitkä kaksi viidestä toimenpiteestä olisivat paliskunnan osalta toteutettavissa. Pyysimme pohtimaan toimenpiteitä, myös paliskunnan kokemiin haasteisiin nähden. Suurin osa vastaajista koki paliskunnan suurimmaksi haasteeksi erilaiset häiriötekijät. Usea vastaaja näki haasteena myös ilmastonmuutoksen ja sen vaikutukset. Osa koki haasteeksi ravinnon, laidunten tai työresurssien riittävyyden.

Kyselyssä valittavat toimenpiteet oli esitetty Suurimmat sallitut poroluvut -työryhmän esityksen pohjalta. Kyselyssä eniten valintoja kohdistui aikaisen teurastuksen toimenpiteeseen. Toiseksi eniten valintoja kohdistui jäkälälaidunten tilan parantamiseen ja kesälaidunkierron kehittämiseen. Näiden jälkeen tuli 7 % eloporomäärän lasku suhteessa suurimpaan sallittuun eloporomäärään ja muutama vastaaja valitsi paliskuntien yhdistämisen.

Kyselyn toteuttamisen jälkeen julkaistiin helmikuun lopussa Porotalouden tulevaisuustyöryhmän loppuraportti, jossa toimenpiteet esitettiin yksityiskohtaisemmin (laatikko). Vastaukset voisivat olla hieman erilaisia, jos kysely toteutettaisiin uudelleen. Erityisesti paliskuntien väliselle yhteistyölle ja sen kehittämiselle nähtiin potentiaalia. Useat vastaajat kertoivat, että toimenpiteistä ei ole käyty keskustelua laajasti paliskunnassa, koska suunnitelman laatiminen ei ole ollut vielä ajankohtaista. Toimenpiteiden valitsemisen perusteluina kerrottiin, että ne sopivat paliskuntien tilanteeseen parhaiten ja voivat olla joiltakin osin jo käytössä paliskunnissa. 

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien toimenpiteet:

1. Vähintään 7 % eloporomäärän lasku suhteessa suurimpaan sallittuun eloporomäärään
2. Aikainen teurastus 1.6.–15.11. välisenä aikana tai ennen erillisille talvilaitumille siirtämistä
3. Jäkälälaidunten tilan parantaminen
4. Kesälaidunkierron kehittäminen
5. Paliskuntien tai tokkakuntien yhdistäminen tai yhteistyön kehittäminen

Toimenpiteiden sisällöistä tarkemmin voi lukea Porotalouden tulevaisuustyöryhmän loppuraportista, joka löytyy https://mmm.fi/hanke2?tunnus=MMM040:00/2021. Linkki löytyy myös paliskunnat.fi -sivustolta.

Poronhoitoon ja poronhoitotöiden järjestämiseen vaikuttavat luonnonolosuhteet. Vuodet eivät ole samanlaisia ja olosuhteet voivat vaihdella paljonkin. Erityisesti aikaisen teurastuksen osalta syksyn vaihtelevat sääolosuhteet nähtiin mahdollisena haasteena. Ne vaikuttavat muun muassa rykimän ajankohtaan ja porojen tokkautumiseen. Sääolosuhteiden lisäksi porolihakauppojen viivästyminen tai muutokset ostajissa nähtiin tekijöinä, joiden vuoksi erotuksia ja teurastuksia voidaan joutua siirtämään. Haasteena nähtiin ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat arvaamattomat ja poikkeukselliset sääolosuhteet, joihin voi olla haastavaa varautua. Tämän vuoksi säästölaitumien merkitys korostuu ja tähän toivottiin erityisesti muun maankäytön osalta poronhoidon huomioimista.

Laidunkierron kehittäminen ja toimenpiteiden suunnitteleminen sekä toteuttaminen riippuu siitä, miten muu maankäyttö muuttaa laidunkiertoa ja vaikuttaa laidunten käytettävyyteen. Sen vaikutuksesta laidunpinta-ala pienenee sekä suoraan että epäsuoraan ja laidunpaine kasvaa muissa osissa. Myös vastauksissa, joissa paliskunnan laiduntilanteen kerrottiin olevan hyvä, nähtiin uhkana muun maankäytön lisääntyminen ja sen vaikutukset paliskuntien laidunten tilaan tulevaisuudessa. Vastauksissa koettiin tärkeäksi vaikuttaminen muuhun maankäyttöön paliskunnan alueella ja tätä kautta laidunten tilaan. Ennallistaminen ja porolaitumien elvyttäminen nähtiin konkreettisina tapoina vaikuttaa laidunten tilaan. Metsätalouden toimintaan kuten hakkuisiin, harvennuksiin ja maanmuokkauksiin vaikuttaminen paliskunnan alueella tuli esille monessa vastauksessa tärkeänä toimena. 

Laidunalueiden käytettävyyteen vaikuttavat myös erilaiset häiriötekijät kuten esimerkiksi pedot ja metsästyskoirat. Aikainen teurastus vaatii porojen aikaisen kokoamisen ja käsittelyn. Sen onnistumiseen voivat vaikuttaa nämä erilaiset häiriötekijät. Ne vaikuttavat laidunkierron kehittämisen toteuttamiseen ja porojen pitämiseen tietyillä määrätyillä laidunalueilla. Kritiikkiä vastauksissa esitetiin sitä kohtaan, että jäkälälaidunten parantamisen toimenpiteessä huomioidaan vain jäkälälaitumet eikä talvilaitumia kokonaisuudessaan. Paikoitellen esimerkiksi luppo nähtiin jäkälää tärkeämpänä ravinnonlähteenä talvella. Laitumilta saatavaan ravintoon on vaikuttanut merkittävästi muu maankäyttö kuten metsätalous. Myös ilmastonmuutoksen nähtiin vaikuttavan laidunten tilaan. Laitumilta saatavan ravinnon määrää tulisi lisätä ennallistamalla ja palauttamalla porolaitumia muusta käytöstä.  

Muina huomiona nousi esille muun muassa se, että porojen sopeutuminen uuteen laidunkiertoon voi viedä aikaa porosukupolvien ajan eikä laidunkiertoaitoja tai paliskuntien raja-aitoja pystytä rakentamaan kaikkialle. Se ei ole aina tarkoituksenmukaista riippuen maastosta ja paliskunnan sijainnista. Toimenpiteiden toteuttamisen ja vaikuttavuuden arvioinnissa tulisi ottaa huomioon poronhoidon erityispiirteet ja paliskuntien erilaiset tilanteet. Toimenpiteiden toteuttaminen voi vaatia paliskunnilta investointeja toimenpiteestä ja tarpeista riippuen aitarakenteisiin tai erilaisiin työ- ja seurantavälineisiin. Toimenpiteet voivat vaatia myös työresurssien uudelleenjärjestämistä. Parhaimmillaan valitut toimenpiteet tukevat toisiaan ja muodostavat kokonaisuuden, jolla on vaikutusta niin laidunten kestävään käyttöön kuin paliskunnan toiminnan optimoimiseen.

Toimenpiteiden suunnittelemisessa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi porotaloussuunnitelmassa olevan paliskunnan laidunkierron ja sen toteutumisen kuvausta. Sen pohjalta voitaisiin pohtia, miten porojen luontaista käyttäytymistä voidaan tukea tai miten laidunkiertoa voitaisiin kehittää. Porotaloussuunnittelun pohjalta voitaisiin pohtia myös sitä, miten erilaisin toimin poroja saadaan koottua ja käsiteltyä tehokkaammin. Toimenpiteiden toteuttamisessa sekä niiden seurannassa GPS-paikkatietoaineistot nähtiin useassa vastauksessa tarpeelliseksi. Paikannustiedot auttavat porojen kokoamisessa, mutta esille tuli myös, että paikkatiedot ovat jo osa poronhoitajien kokemustietoa. Porojen käyttäytyminen sekä laidunkierto tunnetaan. Poronhoitajien kokemusperäinen tieto tulee huomioida osana toimenpiteiden toteuttamisen kuvausta. 

Hankkeen yhtenä tavoitteena on kartoittaa, minkälaista apua suunnitelmien laadintaan tarvittaisiin. Koulutus ja neuvonta koettiin tarpeelliseksi, sillä suunnitelmat ovat uusi asia paliskunnille. Suunnitelmille toivottiin hyvää ohjeistusta ja pohjaa sekä tiedotusta paliskunnille. Suunnitelman tekeminen ja vuosittainen raportointi tulisi toteuttaa siten, että se ei lisää kohtuuttomasti paliskunnan työtä, sillä paliskunnissa on jo paljon hallinnollista tehtävää. Osa ei vielä osannut sanoa avuntarpeesta, sillä laidunten hoito- ja käyttösuunnitelmat ovat uusi asia eikä sellaisia ole vielä koskaan paliskunnissa tehty. 

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien osalta kyselyssä kartoitettiin myös sitä, miten sen koettiin vaikuttavan porotalouden imagoon. Joissain vastauksissa nähtiin, että muut tekijät vaikuttavat enemmän porotalouden imagoon, kuten yleinen tietämättömyys porotaloudesta. Tai nähtiin, että porotalouden toimijoiden toiminta ympäröivän yhteiskunnan kanssa vaikuttaa porotalouden imagoon enemmän kuin tehtävä suunnitelma. Vastauksissa nähtiin kuitenkin myös, että porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmista tai sen sisältämällä toiminnalla voisi olla imagohyötyä porotaloudelle. Laidunten kestävään käyttöön sitoutumisella voidaan osoittaa kuluttajille poron olevan puhdasta, laadukasta ja eettisesti tuotettua lihaa. Porotalouden yhteistyötahoille ja sidosryhmille se on osoitus vastuullisesta toimijuudesta. Paliskuntia nähtiin hyödyttävän se, että laidunten käytöstä on suunnitelma, jota he voivat käyttää omassa toiminnassaan, sen suunnittelussa sekä kehittämisessä tukena. 

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmien pilotointi -hanke:
Projektipäällikkö Vilma Sanaksenaho
vilma.sanaksenaho (at) paliskunnat.fi
p. 040 159 5592

Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelman pilotointi -hanke on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama.

Lue lisää

MONGOLIALAINEN KENKÄ, SUOMALAINEN RAAKA-AINE

Vuonna 2005 Reindeer Boot Shop oli ensimmäinen yritys, joka ryhtyi viemään porosaappaita Venäjältä Mongoliaan. Vuonna 2017 yritys aloitti oman tuotannon ostamalla Venäjältä pienen määrän poron koipinahkoja kenkien raaka-aineeksi. Poron lisäksi kenkiä valmistettiin naudan ja soopelin vuodista.

--- Teksti: Anar Naranbat, Karoliina Majuri ja Mari Ronkainen. Kuvat: Anar Naranbat ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2023.

Vuonna 2019 tehtaalta lähdettiin vierailulle Suomeen. Sytykkeenä toimi television matkailudokumentti, jossa kerrottiin myös Suomessa olevan poroja. Helsingissä asuvan Mongoliasta kotoisin olevan kontaktihenkilön avulla löytyi viimein Sallasta Pasi Oinas, joka rohkeasti lupasi aloittaa yhteistyön ja koipinahkojen toimittamisen.

– Pian meillä oli perheessä vieraana ainoastaan mongolian kieltä taitava 37-vuotias mies Nagi ja tulkki, kertoo Pasi.

– Nagi osallistui vierailunsa aikana porojen teurastukseen, erotuksiin ja muihin meneillään oleviin porotöihin.

Mari Luusua Pohjois-Sallan paliskunnasta oli aiemmin ottanut talteen porojen koipinahkoja, ja toimittanut niitä Venäjälle. Mari kutsuttiin teurastamolle, ja hänen ja Nagin kanssa katsottiin yhdessä, miten työ tulee tehdä. Marilta saatiin hyvät ohjeet, miten venäläiset olivat halunneet koiven nyljettävän ja miten pakkaaminen lähettämistä varten oli tapahtunut.

Helmin koristellut kengät. Kuva: Mari Ronkainen.

Koipinahkojen talteenoton kehittyminen Sallassa

Sallassa teurastetaan keskimäärin vähän yli 200 poroa kerrallaan. Sallasta on lähtenyt Mongoliaan noin 30 000 koipinahkaa, vuodesta 2019 saakka noin 10 000 koipinahkaa vuosittain.

– Emme aluksi uskaltaneet ottaa koiven nylkyä teurastuksen yhteyteen, koska pelkäsimme sen hidastavan teurastustyötä. Koivet nyljettiin teurastuksen jälkeen tai jälkeisinä päivinä. Tämä aiheutti aikataulullisia haasteita, kun maastoon piti lähteä aamulla ja uusista teurastuksista tuli koko ajan lisää koipia nyljettäväksi. Tästä johtuen koipien nylkyä alettiin kehittää teurastuksen yhteyteen, kertoo Pasi.

– Sisätiloihin lisättiin hihnalle yksi ja ulos yksi henkilö. Tämä mahdollisti sen, että teurastuksen yhteydessä saadaan koipinahka samalla kertaa talteen kuin poron ruho, elimet, veri tai mikä tahansa porosta saatava tuote. Eikä teurastuksen kulku hidastu ollenkaan, Pasi täsmentää.

Sallan teurastuksen yhteydessä toteutettavaan koipien talteenoton malliin voi tutustua Taljat rahaksi -hankkeen tuottamalla Youtube-videolla 'Koipinahkojen talteenotto poroteurastamoilla'.

Koipien suolaukseen Sallan teurastamolla käytetään betonimyllyä, jonka sekoittimen lavat on vaihdettu puisiksi. Koipia suolataan noin 50 kappaleen erissä noin 15 minuuttia sekoittaen. Betonimyllyllä nopeutetaan taljojen suolausta, kun koipia ei tarvitse erotella isosta rummusta tulevien taljojen joukosta.

Pasi kertoo koipinahkojen jäävän kuivumaan pinottuina vaihtolavalle ja odottamaan teurastuskauden loppua sekä pakkaamista.
– Ensin koipinahat pinkataan suolattuna lavalle, ja kun kuljetusauton saapuminen on tiedossa, ne pakataan hieman ennen kuljetusta pahvilaatikoihin, joissa on suojamuovipussit sisällä.

Sallan teurastamolla on sovittu taljojen ostajan kanssa siitä, että koivet voidaan ottaa talteen. Talteenotettava koipi katkaistaan suoralla viillolla noin 10 cm polven/kintereen yläpuolelta, jolloin jäljelle jäävä talja on edelleen kaunis muodoltaan ja käyttökelpoinen muokattavaksi koristetaljaksi.

Koipinahkojen tulevaisuus

Sallasta saatavista koipinahoista valmistetaan 1 200 paria porosaappaita vuodessa. Yritys työllistää Mongoliassa yli kymmenen henkilöä koipinahkojen käsittelyssä, kenkien valmistuksessa ja myymisessä. Ympärivuotiseen toimintaan yritys tarvitsisi vuosittain 30 000 koipinahkaa.

Reindeer Boot näkee mahdollisuudekseen kasvattaa valmistusta ja myyntiä enemmänkin. Heidän tuotteistaan kiinnostuneita ostajia on paitsi Mongoliassa, myös Kiinan Sisä-Mongoliassa ja Kazakstanissa. Jos yritys saa ostettua lisää suomalaisia koipinahkoja, he ryhtyvät tarjoamaan porosaappaita mongolialaisten ostajien lisäksi vientiin.

Kenkien valmistus tapahtuu käsityönä.

Reindeer Boot -yritys aloittaisikin mielellään yhteistyön muidenkin suomalaisten poroteurastamoiden kanssa. Teurastamoiden tulee vain nylkeä koivet ehjinä ja riittävän pitkinä sekä suolata ja pakata ne. Yritys myös toivoo, että koipinahkojen pituus ylittäisi 30 senttimetriä. Isommat ja pitemmät koivet mahdollistavat myös isojen kokojen valmistamisen.

Suomesta Mongoliaan vietävien koipinahkojen mukaan tarvittavat asiakirjat ovat lasku, lähetyslista ja eläinlääkärin kirjoittama terveystodistus. Kaupat on mahdollista tehdä sekä vasan että raavaan koipinahoista.

– Alusta saakka olin hyvin luottavainen Nagiin, joka toiselta puolen maailmaa lähtee porojen koipinahkojen toivossa ummikkona Suomeen. Enemmän asia Suomen maahantuloviranomaisia epäilytti, josta soitolla haluttiin varmistaa, että kaveri on varmasti oikealla asialla, kun sanoi tulleensa hakemaan porojen koipinahkoja Sallasta, Pasi muistelee.

Taljat rahaksi -hanke järjesti talvella 2023 Sallan viimeisessä teurastuksessa työpajan, jossa kolmen paikalle saapuneen teurastamon edustajat tapasivat Reindeer Boot Shopin omistajia ja kokeilivat koipinahkojen talteenottoon liittyviä työvaiheita. Yksi työpajaan osallistuneista teurastamoista toimitti koe-erän koipia Mongoliaan vielä samana keväänä. Myös kahdella muulla teurastamolla ollaan toiveikkaita saada koipinahkojen talteenotto alkamaan tulevalla teuraskaudella. Onko juuri sinun teurastamosi seuraava, joka ottaa askeleet porosaappaiden maailmaan?

Taljat rahaksi -hanke kiittää Sallan poroteurastamoa ja Pasi Oinasta erittäin edistyksellisestä työstä poron koipinahkojen talteenoton kehittämisessä ja lisäämisessä! Taljat rahaksi -hankkeessa on tuotettu ohjeistusta koipinahkojen talteenottoon yhteistyössä Sallan teurastamon ja Parasta palkisilta! -hankkeen kanssa. Kirjallinen ohjeistus ja video osoitteesta www.lapinamk.fi/porontaljat.

Karoliina Majuri ja Mari Ronkainen työskentelevät asiantuntijoina Lapin ammattikorkeakoululla. Anar Naranbat on Reindeer Boot Shopin omistajaedustaja.

Lue lisää