Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

4.11.2022

POROJEN KASTROINTIKIPU JA HYVINVOINTI

Suomessa kastroidaan vuosittain noin 2500–4000 poroa, joista lähes kaikki ilman kivunlievitystä.

--- Teksti: Hanna Nurmi. Kuva: Tarja Konstig ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2022.

Tutkimustietoa poron kastraatiokivusta ja kivunlievityksestä ei ole aiemmin ollut olemassa. Tiedämme muilla märehtijöillä tehtyihin tutkimuksiin perustuen, että kastraatio eri tavoin suoritettuna on selkeästi kivulias toimenpide.

Eläinten kipua voidaan tutkia monin tavoin, kuten rekisteröimällä niiden käyttäytymistä ja mittaamalla esimerkiksi ruumiinlämpöä, liikettä tai erilaisten stressiä ilmentävien aineiden pitoisuuksia elimistössä. Tällä hetkellä poron kastraatio purupihdein osaavan henkilön tekemänä on eläinsuojelulainsäädännössämme ainoa sallittu tapa kuohita poro. Lisäksi tuore eläinten hyvinvointilakiehdotus esittää kivuliaiden toimenpiteiden sallimista vain kipulääkityille eläimille. Myös Paliskuntain yhdistys pitää poron hyvinvointiasioita tärkeänä ja Poroeläinlääkärit Ry. haluaa edistää porojen kivunlievityksen käyttöä. Eläinten kivunhoidolle on keskeistä, että eläimen kipu osataan tunnistaa, sen hoito ymmärretään tärkeäksi ja saatavilla on kivunhoitoon sopivia lääkkeitä.

Purupihdeillä suoritetun kastraation aiheuttaman kivun hoitovaihtoehdot ovat rauhoitus, paikallispuudutus sekä tulehduskipulääke jälkikivun hoitoon. Poro on puolivilli tuotantoeläin, jonka lääkitseminen ei ole ongelmatonta. Isoa osaa markkinoilla olevista lääkkeistämme ei ole tutkittu lainkaan porolla, vaan lääkkeitä käytetään kentällä soveltaen annoksia muilta märehtijöiltä, vaikka tiedetään lääkeaineiden farmakokinetiikassa, terapeuttisissa pitoisuuksissa ja haittavaikutuksissa olevan runsaasti lajikohtaisia eroja, jopa eri märehtijälajien välillä.

Poron rauhoittaminen ei ole ongelmatonta, se kärsii helposti liiallisesta lämmönnoususta tai -laskusta sekä hapenpuutteesta rauhoituksen alaisena. Lisäksi monia rauhoitusaineita tai herätettä ei ole edes hyväksytty tuotantoeläinkäyttöön, vaan näiden aineiden käytöstä seuraa ikuinen teurastuskielto. Paikallispuudutus poistaa eri eläinlajeilla tutkitusti kastraatiotoimenpiteen aiheuttamaa kipustressiä, mutta lisää merkittävästi toimenpiteen pituutta ja poron kiinnipitoaikaa. Markkinoilla olevien tulehduskipulääkkeiden toimivuudesta poroilla ei ole ollut tutkittua tietoa. Poron aineenvaihdunnan hidastuminen talviaikaan jopa 50 %:lla sekä sen herkkyys pyydystämisen, kiinnipitämisen, pelon, kivun tai jahtaamisen aiheuttamalle - jopa kuolemaan johtavalle - kiinnipitolihasrappeumalle tekevät osaltaan kivunhoidon ongelmanratkaisun haasteelliseksi.

Olemme selvittäneet Makera-rahoitteisen PORKAT - Poron kastraatiokipu ja hyvinvointi -hankkeen aikana sekä kliinisissä kenttäkokeissa että poroerotusolosuhteissa lääkitysvaihtoehtojen vaikutusta kastroitujen porojen hyvinvointiin. Hanke alkoi 1.1.2019 ja jatkuu tämän vuoden loppuun saakka. Samalla olemme kyselytutkimuksella selvittäneet suomalaisten poronhoitajien ja poroja hoitavien eläinlääkärien käsityksiä poron kokemasta kivusta ja poron kivunhoidon merkityksestä. Myöhemmin syksyllä on tarkoituksemme myös julkaista vapaasti kaikkien saataville porojen kastraatiokivunhoitoa käsittelevä opas.

Kyselytutkimuksesta kävi selkeästi ilmi, että poron hyvinvointi on erittäin tärkeä asia poronomistajille, ja että motivaatiota kipulääkitykseen on, mikäli lääkitys ei ole liian hankalasti toteutettavissa. Tulehduskipulääkkeen farmakokinetiikkaa koskevasta tutkimuksesta meillä on poroelinkeinolle hyviä uutisia. Pystyimme osoittamaan, että meloksikaami lääkeaineena toiminee hyvin porolla suun kautta annosteltuna, mikä tekee eläinten lääkitsemisen vaihtelevissa olosuhteissa kentällä helpoksi, kun poronomistaja voi itse antaa lääkkeen porolleen saatuaan eläinlääkäriltään reseptin. Poron terapeuttisesta pitoisuudesta (eli täysin oikeasta, tehokkaasta ja turvallisesta annoksesta) meillä ei toistaiseksi ole tutkimusdataa, mutta vertailtaessa muilla eläinlajeilla tehtyihin tutkimuksiin, yksi annos kipulääkettä saattaa vaikuttaa porolla 24–36 tuntia, ehkä jopa 2–3 vuorokautta. Voimme jo tässä vaiheessa sanoa, että tulehduskipulääkkeellä on todennäköisesti merkittävä rooli kastraation aiheuttaman jälkijomotuksen hoidossa, vaikka sillä ei ole juuri tehoa itse toimenpiteen aiheuttaman kivun poistossa, siis siemennuoran murskaamishetkellä.

Kastraatiokokeessa jaoimme 55 tutkimusporoa viiteen ryhmään, joista yksi ryhmä kastroitiin perinteisesti, toinen sai kipulääkkeen, kolmas puudutettiin, neljäs puudutettiin ja kipulääkittiin, ja viidettä pidettiin vain maassa kiinni paikoillaan, viidettä ryhmää ei siis kastroitu.

Poroilta mitattiin lämpö ryhmän toimenpiteen pituudesta riippuen 2–4 kertaa kokeen aikana ja jokaisen yksilön käyttäytyminen videoitiin. Poroilla oli lisäksi kaulassaan kiihtyvyysmittarit, jotka ajastettiin nauhoittamaan viikko ennen ja jälkeen kokeen. Tämän kokeen lisäksi varustimme Kemin-Sompion paliskunnan poromiesten suosiollisella myötävaikutuksella Naltion lokakuisessa erotuksessa 16 kastroitua hirvasta Ultracomin GPS-pannalla ja seurasimme niiden liikkeitä maastossa kolme viikkoa kastraation jälkeen. Puolet näistä poroista sai kipulääkkeen pistoksena, puolet kastroitiin perinteisesti ilman kipulääkityksiä.

Käytöstutkimuksen data käsiteltiin ja analysoitiin tilastollisesti. Tutkimuksen perusteella poro ilmentää kastraatiokipua saaliseläimelle ominaiseen tapaan niukasti: pidättämällä hengitystä ja sulkemalla sieraimet samalla tiukaksi viivaksi, sekä jännittämällä vatsalihaksensa. Ähkäisevä ääni, jonka poron vierellä oleva usein kuulee pihtien puristuessa siemennuoran ympäri ei ollut osa tutkimukseemme liittyvää poron lajityypillisiä kastraatiokäyttäytymispiirteitä selittävää etogrammia teknisten syiden vuoksi.

Kiinnipitostressi nostaa nopeasti porojen lämmöt hälytysrajalle, eikä puudutteelle riittänyt viiden minuutin odotusaika kunnon tehon aikaansaamiseksi. Odotamme puudutteen ja kipulääkkeen vaikutuksen näkymistä kiihtyvyysmittari- ja GPS-datassa, mutta näiden analysointi on vielä tätä kirjoittaessa kesken.

Puudutteen hyötyvaikutusta arvioitaessa meillä on hankala dilemma: kumpi on pahempi, kipu vai kiinnipitostressi? Poro stressaa myös uudelleen pyydystämisestä, mutta uskomme, että joissakin olosuhteissa voisi olla järkevää kipulääkitä ja puuduttaa kastroitava poro, ja antaa sen odottaa 20–30 minuuttia, sekä kastroida odotusajan jälkeen. Tämä voisi tulla kyseeseen esimerkiksi ihmiseen tottuneemmilla kesymmillä matkailuporoilla tai pienissä erotuksissa tai kotiaidoissa. Isossa syyserotuksessa tämä tuskin on toimiva ratkaisu poron hyvinvoinnin kannalta, vaan jälkikivun hoidon kipulääkkeellä on riitettävä, kunnes keksimme paremman tavan lievittää kipua tai jopa välttää kivulias toimenpide joissakin olosuhteissa.

Joka tapauksessa nykypäivän kuluttajan kasvavat odotukset eläintuotannon eettisyydestä asettavat paineita myös tämän ongelman ratkaisulle, ja toimivan kipulääkityksen löytyminen on näin ollen myös pitkälti elinkeinon edun mukaista. Emme halua myöskään kentälle säädöksiä, jotka eivät toimi tai joista ei ole todellista hyötyä eläimen hyvinvoinnille – te poromiehet olette edelleen avainasemassa omien eläintenne hyvinvoinnin toteuttamisessa.

Kiitos tutkimustamme tähän mennessä sponsoroineille: Makera, Mercedes Zachariassenin rahasto, Porotalouden kehittämissäätiö, Polarica, Kinnusen Mylly, Vetcare, FaunaPharma, Kinos ja P. Mutasen elokuvakonepaja. Iso kiitos kuuluu tietenkin myös Kemin-Sompion paliskunnalle ja isolle joukolle tutkimuksessa matkan varrella avustaneita henkilöitä.

0 comments:

Lähetä kommentti

Suositut julkaisut

Poroista muualla

Lapland above ordinary.
Poroaiheisia artikkeleita


Poro-aiheisia blogipostauksia
Poropostauksia Blogit.fi


Blogi: Mikko Jokinen
Lapissa tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä


Blogi: Deliporo.fi
Deliporon blogipostit


Blogi: Kujalan porotila
Son moro sano poro


Paloma-projektin blogit - Kuusamo
Paloma-projekti


Tapio Nykänen - Antroblogi 2016.
Poro syntipukkina


Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaartinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Blogi-arkisto