PEFC-METSÄSERTIFIKAATTIA PÄIVITETÄÄN - PORONHOIDON KANNALTA EI PARANNUKSIA NÄKYVISSÄ

Paliskuntain yhdistys ei saanut vaatimuksiaan läpi. Päivitystyöhön osallistuneesta 65 tahosta suurin osa edustaa metsätaloutta ja -teollisuutta.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Marja Anttonen  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2020.

Ensimmäinen metsien laatujärjestelmä syntyi vuonna 1993, kun maapallon metsien tilasta huolestuneet kansainväliset tahot perustivat FSC-sertifikaatin. Sen tavoitteena on ’edistää ympäristön kannalta vastuullista, yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja taloudellisesti kannattavaa metsien hoitoa’.

Eurooppalaiset metsäalan järjestöt loivat oman järjestelmänsä kuusi vuotta myöhemmin. PEFC-sertifiointi ei ole luontoarvojen määrittelyissään yhtä tiukka kuin FSC, joten PEFC-metsää kaatuu löyhemmin perustein kuin FSC-merkittyä puuta. Luonto- ja ympäristöjärjestöt eivät pidä PEFC:tä riittävänä laatujärjestelmänä, eivätkä edes osallistu sen määräajoin tapahtuvaan päivitystyöhön.

Merkittävät puutuotteiden ostajat kiinnittävät nykyään huomiota siihen, millaisista metsistä niiden tuotteiden raaka-aineet tulevat, joten metsien sertifiointi on oleellinen osa metsäalan kaupankäyntiä.

Poronhoitoalueen suurimman metsänomistajan, Suomen valtion, metsäomaisuutta hallinnoi Metsähallitus. Sen talouskäytössä olevat metsät on sertifioitu PEFC-järjestelmän mukaisesti.

Paliskuntain yhdistys on mukana PEFC:n päivityksessä, mutta niin on moni muukin

PEFC-standardia on päivitetty kesäkuusta 2019 lähtien, ja lopullisen päivitetyn version PEFC-kriteereistä pitäisi valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. Standardia päivittävään työryhmään sai ilmoittautua vapaasti mikä tahansa organisaatio. Ilmoittautujia tulikin ennätysmäärä, 65 tahoa.

Paliskuntain yhdistys on työryhmässä mukana ottaakseen kantaa poronhoitoon liittyviin asioihin.
– Avoin kutsu näkyy työryhmän kokoonpanossa siten, että osallistujista on yli puolet metsätalouden ja -teollisuuden edustajia. Luonnonsuojeluorganisaatiot eivät puolestaan ole lainkaan päivitystyössä, koska ne pitävät PEFC-järjestelmää metsätaloustahojen omana sertifikaattina ja FSC:n kilpailijana, kertoo työryhmässä mukana oleva Paliskuntain yhdistyksen porotalousneuvoja Maaren Angeli.

Päivitystyön tehokasta edistymistä ja työryhmän työn tukemista varten perustettiin erityinen työvaliokunta, johon nimetyistä kahdeksasta henkilöstä kuusi edustaa metsätaloutta.
– Esitimme uutta kriteeriä, joka ottaisi poronhoidon entistä paremmin huomioon metsätalouden toimissa. PEFC-standardissa porotalouden huomioonottaminen koskee vain valtion maita, ja Paliskuntain yhdistys yritti pienin askelin saada velvoitteet koskemaan valtion maiden lisäksi myös yhteismetsiä ja metsäyhtiöitä.
Yksityismetsien vastuullisuutta peräänkuulutettiin, koska eteläisellä poronhoitoalueella yksityismetsien osuus on suurempi kuin alueen pohjoisosissa, jossa maat kuuluvat enimmäkseen valtiolle.

Esitys käsiteltiin työvaliokunnassa ja siitä pyydettiin myös Pohjois-Suomen yhteismetsiltä lausuntoa. Loppujen lopuksi esitys ei saanut tarvittavaa kannatusta, eikä sitä lisätty kriteeristöön. Yhteismetsien lausuntoa ei esitelty työryhmän kokouksessa, mutta Paliskuntain yhdistys sai sen pyynnöstä nähtäväkseen. Pohjois-Suomen yhteismetsien yhdistyksen kanta oli, että ’uutta poronhoitoon liittyvää kriteeriä ei ole tarvetta lisätä PEFC-sertifikaattiin, vaan nykyinen kriteeri (nro 31) poronhoidosta on hyvä ja riittävä. Mikäli uutta kriteeriä harkitaan, tulee sen koskea vain ja ainoastaan valtion maita. Metsäyhtiöiden tai yhteismetsien liittäminen esitettyyn uuteen kriteeriin ei ole perusteltua eikä sosiaalisesti kestävää’.

Poronhoidolle tärkeimmät kriteerit pysyvät ennallaan

Toiselle kommenttikierrokselle mentäessä vanhoja metsiä koskevaa kriteeriä (nro 10) on muutettu entisestä siten, että vanhojen, yli 200-vuotiaiden metsien käsittelyitä mahdollistetaan pohjoisimmassa osassa Suomea. Paliskuntain yhdistys on jättänyt kriteeristä eriävän mielipiteen, koska sen mukaan vanhat luonnonmetsät ovat korkean suojeluarvon metsiä ja samalla poroelinkeinolle äärimmäisen tärkeitä.

’PEFC-kriteereitä muuttamalla ei tule tehdä elinkeinopolitiikkaa’, eriävässä mielipiteessä todetaan.

– Poronhoitoa eniten koskeviin kriteereihin ei ole näillä näkymin tulossa muutoksia, mutta ei esittämiämme parannuksiakaan, Maaren Angeli summaa päivitystyön poronhoidon osalta.

Standardityöryhmällä on tämän artikkelin kirjoitusvaiheessa edessään vielä kaksi kokousta.

’Aitoa osallistumista ei haluta’

PEFC-kriteereiden luonnosversiota on voinut kommentoida julkisesti viime keväänä ja tänä syksynä. Toisen kommenttikierroksen antia ei ole vielä julkaistu, mutta ensimmäisen, helmi–maaliskuun aikana annetut lausunnot ovat nähtävinä netissä (pefc.fi). Kommentteja tuli tuona aikana 50 taholta 450 kappaletta.

Suomen ympäristökeskusta (SYKE) edustavassa kommentissa moititaan työryhmän työskentelyä: ’Sinänsä PEFCin alatyöryhmissä on ollut hyvää ja rakentavaa keskustelua, mutta se ei ole johtanut konkretiaan. Standardityöryhmän aikataulu ja kokousrutiinit ovat kiireellisiä ja mahdollisuudet aidosti osallistuvaan keskusteluun ovat aika heikot.’

SYKE:n mukaan ’laaja joukko halutaan tukemaan valmistelua, mutta ei haluta aitoa osallistumista.’

’Ekologisen kestävyyden lisääminen nähdään ilmeisesti lähinnä lisääntyvinä kustannuksina (vähenevinä puun korjuun mahdollisuuksina) niin metsänomistajan edunvalvojien, Metsähallituksen, metsätalouden kuin metsäteollisuuden näkökulmasta. Kriteerien päivitysprosessi perustuu enemmistöpäätöksiin ja päätökset ovat hyvin alisteisia perinteisen puuntuotannon näkökulmille.’

PEFC:n olemuksesta SYKE antaa murskaavan kuvan: ’PEFC lupaa ekologisesti kestävää metsätaloutta, jota sen kriteerejä noudattamalla ei voida saavuttaa. PEFC elää mennessä maailmassa, eikä tarjoa vaihtoehtoja kuin puuntuotannon (teoreettisesti) maksimoivalle metsänomistajalle. Järjestelmä on itsensä vanki.’

Metsähallitus kommentoi PEFC:n viimekeväistä standardiluonnosta: ’Hyvä päivitetty versio nykystandardista. Jos menee tällaisenaan eteenpäin, ei merkittävästi muuta metsätaloutta – ei myöskään edistä PEFC-standardin uskottavuutta ympäristöjärjestö- tai ekologipiireissä.’