MITÄ JOS SIIRTOMAAPOLITIIKKAA EI OLISI KOSKAAN HARJOITETTU PORONHOITOALUEELLA?

--- Teksti: Sanna Hast. Kuva: Anne Ollila ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Vastine artikkeliin ”Mitä jos poronhoito keksittäisiin vasta nyt?” (Lapin Kansa, Kaleva 5.2.22)

Kuvitellaanpa, että satoja vuosia pohjoisessa elämää mahdollistanut kulttuuri ja elinkeino olisi saanut elää porojen luontaista laidunkiertoa noudattaen, ilman valtioiden hallinnollisia väliintuloja, valtakunnan rajasulkuja ja paliskuntajärjestelmää 1800-luvulla.

Kuvitellaanpa, että teollinen maankäyttö, metsätalouden ja vesien valjastamisen muodossa ei olisi levittynyt porolaitumille. Pohjoisen ilmaston ja kasvillisuusvyöhykkeen hitaasti uudistuvia vanhoja luonnontilaisia metsiä ei olisi hakattu ja maita myllätty maailmansotien jälkeen kiihtyvällä vauhdilla Suomen valtion jälleenrakennustyöhön. Suuria jokia ei olisi valjastettu, mittavia alueita ei olisi hukutettu tekoaltaiden alle. Jokiekosysteemejä ei olisi sekoitettu eikä vaelluskalojen kutuvaelluksia pysäytetty sähköntuotannon nimissä.

Tutkijat kertovat, miten luonnon monimuotoisuus on huvennut sitä mukaa, kun metsät on ”hoidettu”. Jäkälämaiden vähenemisestä metsätalousmailla on turha syyttää yksin poroa. Valtavalla soiden ojitusprojektilla on ollut kova hinta vesien rehevöittäjänä, eikä toivottuja hyötyjä ole koitunut edes tukkipuun kasvattamisen tarkoituksessa. Yksipuolistuneet metsät ja vesiekosysteemit ovat alttiita ilmastonmuutoksen mukanaan tuomille taudeille ja vieraslajeille.

Kuvitellaanpa, että alueiden käyttöä olisi suunniteltu yhteistyössä alueella ensin olleen elinkeinon kanssa. Metsiä hyödynnettäisiin porolaitumina ja jatkuvaan kasvuun perustuvilla hakkuumenetelmillä. Tuotto olisi pidemmässä juoksussa selkeästi kannattavampaa, tasaisempaa ja kestävämpää. Erätalous, luonnontuotteiden keruu ja matkailu mahtuisivat kuvaan ongelmitta.

Kuvitellaan, mikä hyöty luontomatkailulle olisi, jos kaikki virtavedet eivät olisi valjastettuja, maat talousmetsiä, kaivos- tai tuulivoima-alueita. Tiedostetaan, mikä valtava kysyntä maailmalla on kokea puhdasta luontoa, erämaisuutta, hiljaisuutta, revontulia ja poroja. Yritetään käsittää, miten ainutlaatuinen tämä hupeneva puhdas luonto elinympäristönä maailman mittakaavassa on.

Pohjoisen luonnon voimaperäinen muutos – joku voisi sanoa: ryöstö ja mullistus – on edennyt verrattain lyhyessä ajassa, pitkälti poronhoitajilta kyselemättä, heidän sitä kehitystä jarruttamatta. Vastakkainasettelujen sijaan hedelmällisempää olisi varmasti tasavertaiseen yhteistyöhön ja sovitteluun perustuva alueiden kehittäminen.

Mutta kaikille lienee tässä vaiheessa selvää, että nyt ei puhuta tasavertaisesta maailmasta.

Sanna Hast
YTT, Erityisasiantuntija
Paliskuntain yhdistys

Lue lisää

MITÄ JOS PORONHOITO EI PUOLUSTAISI OLEMASSAOLON OIKEUTTAAN?

Poronhoito-oikeus on ikimuistoinen nautintaoikeus, joka ulottuu kauas historiaan

--- Teksti ja kuva: Anne Ollila ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.

Vuosisatojen saatossa poronhoitajat ovat alati joutuneet sopeutumaan ja kamppailemaan ulkoisia uhkia vastaan. Tästä huolimatta poronhoito on säilynyt paitsi elinvoimaisena elinkeinona myös keskeisenä osana pohjoista kulttuuria ja elämäntapaa.

Tämän päivän poronhoidon suurin uhka on teollinen maankäyttö. Raskaita ympäristövaikutuksia aiheuttava teollisuus on haukkaamassa pohjoisen luonnosta pelottavan suuren siivun. Niinpä yhä useammin poronhoidon on väistämisen sijaan puolustauduttava. Puolustautuminen suututtaa sitä, jonka tavoitteita se haittaa. Jos poronhoito ei puolustautuisi, voisivat kaikkien henripekkojen teolliset tukijoukot vapaammin muuttaa pohjoisen maat ja vedet rahaksi.

Poronhoitajien pakkaillessa muuttokuormiaan, tilalle saataisiin moninkertainen joukko teollisuusammattilaisia. Tyhjä pohjola syttyisi kukoistavaksi teollisuusvallaksi, jopa koko Arktisen alueen talousnavaksi. Enää kenenkään ei tarvitsisi muuttaa suurkaupunkeihin, sillä suurkaupungit tulisivat pohjolaan. Kehnolla palkalla raskasta työtä tekevää poronhoitajaa ei moni jäisi kaipaamaan.

Entä miten kävisi matkailun? Hyvin! Tällä Lapissa eniten ihmisiä työllistävällä alalla alkaisi teollisuusturismin aikakausi. Ihmiset kautta maailman matkaisivat aukeisiin entisiin metsiin ihailemaan kiiltävän hopeisia myllynlapoja. Juomakelvottomaksi käyneellä pohjavedellä täytettäisiin parissa vuosikymmenessä tyhjäksi kaivetut kaivosmontut. Näin niistä saataisiin valtavia vesiparatiiseja. Viimeiset vapaat virtavedet padottaisiin säätövoiman tuotantoon, jotta sähköä riittäisi suurteollisuudelle silloin, kun tuulimyllyn lapa ei pyöri. Näillä eväillä pohjola taatusti nousisi vaurauteen, jollaista ei ole ennen koettu.

Pörssiväen harmistukseksi tuo pahuksen poronhoito, kaikessa kurjuudessakaan, ei vaan katoa. Mokomat kehtaavat puolustaa henkeään. Vaikka kuinka potkisi, ne senkun jatkavat kamppailuaan ikiaikaisen elämäntavan, pohjoisen luonnon ja kulttuurin puolesta. Sinnikot siilit.

Anne Ollila
YTT, toiminnanjohtaja
Paliskuntain yhdistys

Lue lisää

PUDASJÄRVEN PALISKUNTA - METSÄPEUROJA, PETOJA JA PAULA

Markus Jaurun Olvassuolla poikiensa Jon-Antten ja Aleksanterin kanssa poroja katselemassa. Samalla tarkistetaan, kuuluuko porojen kuolinpantojen lähettämiä signaaleja.

Tuore poroisäntä pääsi heti tositoimiin, kun kesäkuun vasanmerkintään toivat lisähaasteita metsäpeurat ja merkittäviä tuhoja aiheuttanut Paula-myrsky.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Anne Jaurun ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2021.

Pohjois-Pohjanmaalla, noin 15 kilometriä poronhoitoalueen rajalta etelään päin sijaitsee alue, jolle saapuu vuosittain satoja metsäpeuroja vasomaan. Muutamia metsäpeuroja on harhautunut aikaisemminkin Pudasjärven paliskunnan alueelle, mutta tänä vuonna niistä on tehty havaintoja ennätyksellisen paljon.

Ongelmana on, että metsäpeura saa porotokan seuraamaan itseään.
– Se on semmoinen pälyilevä, arka villieläin, jonka huomaa helposti porojen keskeltä. Ihmisen lähestyessä se lähtee laukkaamaan ilman päämäärää, jolloin porot laumaeläiminä seuraavat sen perässä, kertoo Pudasjärven paliskunnassa kesäkuussa poroisäntänä aloittanut Markus Jaurun.

Paliskunta sai metsäpeurakenttätyöntekijältä luvan ampua harhautuneet metsäpeurat. Seitsemän eläintä kaadettiin, mutta kahden yksilön kanssa jouduttiin toimimaan toisin.
– Ne tulivat porojen kokoamisen yhteydessä aitaan, joka sijaitsee luonnonsuojelualueella. Niitä ei voinut ampua, koska Olvassuon luonnonpuistossa ei saa pyytää poikkeusluvan varaisia eläimiä. Otimme ne kiinni ja kuljetimme peräkärryssä Oulujärven itäkulmalle.

Jaurun toteaa, että metsäpeurojen vuosittain lisääntynyt oleilu paliskunnan alueella on muodostunut merkittäväksi ongelmaksi poronhoidolle. Sitä se on myös metsäpeuralle, jonka rotupuhtaus on uhattuna. Metsäpeurahankkeessa selvitetäänkin tällä hetkellä, olisiko poronhoitoalueen eteläraja syytä aidata.

Aitavaihtoehdot poronhoitoalueen etelärajalle

- Pohjoinen linja, jossa aita tulisi poronhoitoalueelle.
- Puolanka–Ylikiiminki -tietä seuraava aitalinja.
- Kajaani–Oulu -junarataaa seuraava aitalinja.
- Ei aitaa.

Myrskyn jälkeen on vain rauniot

Sääennuste lupasi kesäkuun 22. päivälle voimakkaita sateita ja ukkosta. Viinivaarassa kesämerkintöjä tehnyt työporukka osasi odottaa kosteaa keliä, ja ensimmäisten pisaroiden pudotessa osa ryhmästä lähti kulkemaan kohti työmaakämpän suojaa. Säänmuutos oli kuitenkin odotettua rajumpi.

– Yhtäkkiä alkoi kuulua kovaa kohinaa, ja kun vilkaisin taakseni näin kuinka puita kaatui kuin elokuvassa. Vaimon kanssa otimme kaksi poikaamme syliin ja lähdimme juoksemaan kohti kämppää. Siellä ollessamme alkoi kuulua, kuinka lähistöllä kaatui puita rytinällä. Oli tosi voimaton olo, kun tiesin, että aitaan oli jäänyt ihmisiä, mutta mitään ei pystynyt asialle tekemään, Jaurun kertoo.

Kuin ihmeen kaupalla henkilövahingoilta vältyttiin.
– Yhtä miestä puunlatvus osui olkapäähän, mutta mitään vakavampaa ei sattunut. En ole tuommoista tuulenpuuskaa ennen nähnyt.

Paula-myrsky jätti jälkeensä kaksi osittain vaurioitunutta erotusaitaa. Kymmeniä vuosia sitten rakennettu ja pari vuotta sitten kunnostettu kesämerkitysaita tuhoutui täysin.
– Se sijaitsee luonnonpuiston alueella, maasaarekkeessa soiden keskellä. Siellä ei saa liikkua koneilla, mutta toisaalta rakennustarvikkeiden vienti sinne konevoimalla olisikin hankalaa. Haluaisimme kyllä säilyttää aidan, koska se on perinteinen, omanlaisensa paikka, jolla on myös kulttuurista merkitystä.

Susi on kuin muuttolintu

Vasatilanne näytti vielä alkukesästä hyvältä. Loppukesä ja syksy toivat mukanaan kuitenkin edellisiltä vuosilta jo tutun ilmiön: susien tekemät porojen joukkoteurastukset.
– Olemme löytäneet useita kymmeniä suden tappamia poroja, jotka ovat usein läjissä, eli sudet eivät edes syö niitä.

Vaikka sudenkaatolupia on saatu joka vuosi, tilanne ei ole helpottunut. Pudasjärven ja Kiimingin paliskunnat saivat yhdessä viime vuonna useamman kaatoluvan, mutta tuloksena oli vain yksi hengetön susi, koska sudet eivät liikkuneet pelkästään paliskuntien alueilla. Jaurunin mukaan poronhoitoalueen etelärajaa voidaan verrata valtakunnan itärajaan, eli susi käy vain saalistamassa poronhoitoalueella, minkä jälkeen se livahtaa takaisin suojaan rajan yli.
– Minulla on sellainen ajatus, että susi on kuin muuttolintu. Se saapuu keväällä sulanmaan rajassa, ja kun lumi tulee, se palaa laumaansa.

Susien ja muiden petojen yleistymistä kuvastaa se, että kun paliskunnan teurasmäärä oli 15 vuotta sitten 1500 teurasta, määrä on ollut viime vuosina vain noin 800.

Hyviä alueita, mutta ukkoutuminen uhkaa

Paliskunnan luontaiset olosuhteet poronhoidolle ovat hyvät: alueella sijaitsee Olvassuon luonnonpuisto ja useita soidensuojelualueita. Hyviä talvilaidunpaikkoja on useita ja turvetuotannon alasajo saattaa tuoda niitä jopa lisää, vaikka turve ei entisille tuotantoalueille ihan heti uusiudukaan.
– Toivomme, että niistä tulee jonkinlaisia kosteikkoja ja mahdollisia kesälaidunpaikkoja. Positiivista on ollut myös huomata, että luppokuusikot ovat elpyneet.

Poronhoidon uhkina ovat paliskunnan pohjoisosiin suunnitteilla oleva tuulivoimapuisto, erilaiset kaivoskaavailut ja poronhoitajien ukkoutuminen.
– Ikärakenne on nyt kohtalaisen korkea, mutta nuorisoakin varmasti alalle löytyy, kunhan se voi uskoa tulevaisuuteen. Poronlihan kannattavuus on saatava tarpeeksi korkeaksi, ja yhtenä ratkaisuna on, että lihaa aletaan jalostaa entistä enemmän omalla alueella, sanoo Markus Jaurun, jolla on itsellään lihanleikkaamo.

Paliskunnassa on kaksi suoramyyntileikkaamoa ja yksi hyväksytty laitos. Puolet paliskunnan tuottamasta lihasta myydään suoramyyntinä.

Paliskunta, jolla on omaa maata

Pudasjärven paliskunta omistaa maa-alueen, jonka se on ostanut ennen sotia poromies Kaarlo Hiltulalta.

Markus Jaurun: 'Kaarlo oli hankkinut maa-alueen pakkohuutokaupasta. Hän oli sittemmin alkanut puhua poromiehille, ettei tarvitse aluetta mihinkään ja myynyt sen ostohinnalla paliskunnalle. ’Hyöteikön’ erotusaita sijaitsee tällä maalla. Aita on vielä toiminnassa ja säilyttänyt mallinsa vanhoilta ajoilta. Maa-alueesta on ollut paliskunnalle tuloakin ja sieltä saadaan myös rakennustarvikkeita aitoihin.'

Lue lisää

NÄKKÄLÄN PALISKUNTA - EI OIKEUTTA EDES HAKEA KORVAUKSIA

Paliskunnalla ei katsottu olevan oikeutta porotuholain mukaisiin korvauksiin poromäärän ylityksen vuoksi. Poroisäntä Hannu Rannan mielestä yliluku ei poista korvausten tarvetta.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Marko Ranta ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2021.

– Ensimmäisessä Lapin ELY:n Py:n hallituksessa olleessa porotuholain mukaisessa hakemusprosessin esittelyssä nimettiin ne paliskunnat, joiden osakkailla ei katsottu olevan oikeutta hakea porotuholain mukaisia korvauksia. Meidän paliskuntaamme oli listalla kolmen muun paliskunnan kanssa. Oli kuitenkin tärkeää saada hakemukset sisään, jotta paliskunnan osakkaat voivat saada valituskelpoisen päätöksen. Kovan väännön jälkeen osakkaiden hakemukset lopulta etenivät Lapin ELY-keskukseen, Ranta sanoo.

Hakemusperusteissa todetaan, että toistuvasti yliluvussa olleiden paliskuntien osakkaille ei makseta korvauksia.
– Minusta ylilukua ei pitäisi sekoittaa korvausten hakemiseen. Kyseessä oli laajamittainen tuho, joka kosketti isoa aluetta Norjaa ja Ruotsia myöten. Tämmöistä ei ole tapahtunut sinä aikana, kun minä olen ollut mukana porohommissa. Paliskunnan eloporokato ja vasahävikki olivat suurimmat 40 vuoteen.

Kuka ampui vasat? Ja miksi?

Viime kesäkuussa retkeilyreittien ulkopuolella kulkeneet vaeltajat löysivät paliskunnan alueelta kymmenen vasaa ammuttuina. Myöhemmin löytyi lisää raatoja, joiden mukana oli myös yksi hirvas. Yksityiskohdista Ranta ei kerro poliisitutkimusten vuoksi tässä vaiheessa enempää, mutta pitää ampumistapausta outona, jopa hieman pelottavana ilmiönä.

– Tämä herättää kysymyksiä. Mikä on tällaisen toiminnan tarkoitus? Tunteeko joku noin paljon vihaa poronhoitoa tai poroihmisiä kohtaan, vai onko kyseessä silkka hulluus? Tapahtuma on ollut rankka poroihmisille aiheuttaen lisää epävarmuutta muutenkin epävarmoina aikoina, hän toteaa.

Ulkopaikkakuntalaismetsästäjien ja muiden luonnonkäyttäjien röyhkeys sekä paikallisten elinkeinojen huomiotta jättäminen lisääntyneet merkittävästi

Ulkopaikkakuntalaisten metsästysharrastus Lapissa on aiheuttanut ongelmia niin paljon, että lokakuun alussa lappilaiset kansanedustajat vaativat Metsähallitusta suhtautumaan aikaisempaa kriittisemmin vieraslupien myöntämiseen. 'Kaiken metsästyksen lähtökohtana tulee olla kestävä riistakannan hoito. Nyt tuon rajan yli on astuttu eikä kukaan kykene valvomaan, noudatetaanko asetettuja pyyntikiintiöitä', kansanedustajat toteavat kannanotossaan.

– Metsähallitus on maa- ja metsätalousministeriön alainen operatiivinen toimija, joka toteuttaa ministeriön tahtotilaa. Lapin kansanedustajat kritisoivat kyllä Metsähallitusta, mutta MMM:llä, ministerin lausumana, näyttää olevan kanta, että kaikille metsästäjille löytyy tilaa Lapin alueella. Onko tämä sitä Lapin kansanedustajien esilletuloa vai pelkkää näkyvyyden lisäämistä aluevaalien lähestyessä? Ranta kysyy.

Kansanedustajien kannanotossa otetaan esille myös hyvän metsästyskulttuurin vastaisesti toimiminen, mistä aiheutuu haittaa muille metsästäjille, paikallisille asukkaille ja poronhoidolle. Metsästyskulttuurin muutos on näkynyt myös Näkkälän paliskunnassa.
– Asenne tuntuu olevan nyt sellainen, että kun metsästyslupa on ostettu, saa tehdä mitä haluaa. Etelän metsästäjät ja muutkin luonnon käyttäjät lähtevät maastoon kuin kuntosalille ymmärtämättä, että he liikkuvat paikallisten ihmisten elinpiirissä ja kotona. Kunnioitusta paikallisväestöä kohtaan ei tunneta samalla tavoin kuin joskus aikaisemmin. Viestintää tämän asian osalta on syytä lisätä, Hannu Ranta sanoo.

Porotalousvahinkojen korvaus talvelta 2019–2020

Talvi 2019–2020 oli poikkeuksellisen luminen Pohjois-Suomessa. Poikkeukselliset sääolosuhteet aiheuttivat porotalouden harjoittajille suuria tappioita ja vahinkoja, joten porotalouden harjoittajat voivat hakea korvauksia poronhoitovuoden 2019–2020 poikkeuksellisten sää-, lumi- ja luonnonolosuhteiden aiheuttamista vahingoista ja lisäkustannuksista. Korvausten maksamiseen on varattu 6 miljoonaa euroa. Maksettava korvaus on kertaluonteinen. (Tekstilainaus: ruokavirasto.fi)

Lue lisää

AKANLAHDEN PALISKUNTA - KARHUJEN MÄÄRÄ KASVANUT RÄJÄHDYSMÄISESTI

Poroisäntä Antti Pätsi ja varaporoisäntä Mika Ronkainen kesän 2021 vasanmerkinnässä.

Paliskunnassa odotetaan tutkimustuloksia haaskakuvauspaikkojen merkityksestä karhukannan kasvuun.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Ella Pätsi  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2021.

Poroisäntä Antti Pätsi kertoo, että mielialat Akanlahden paliskunnassa ovat kaksijakoiset.
– Kesällä vielä näytti, että vasoja olisi kohtuullisen hyvin, mutta sittemmin niitä on kadonnut paljon.

Paliskunnassa on tehty petohavaintoja vuosi vuodelta enemmän.
– Erityisesti karhujen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti jostakin syystä, hän toteaa.

Nyt odotetaan mielenkiinnolla, mihin johtopäätöksiin päädytään Kuusamon alueella tehtävässä tutkimuksessa, jossa selvitetään haaskakuvauspaikkojen vaikutuksia karhukantaan.

Poromies-lehden numerossa 2/2020 Luken erikoistutkija Jouko Kumpula totesi, että kun karhunmetsästystä on harjoitettu Pohjois-Euroopassa vuosituhansia, karhusta on tullut pitkällä aikavälillä ihmisarka. Haaskaruokinta voi kuitenkin muuttaa karhuyksilön käyttäytymistä jo lyhyellä aikavälillä. Samassa lehdessä Oivangin paliskunnan poroisäntä Juha Kujala sanoi, että haaskakuvaus pitäisi kieltää kokonaan.

Akanlahden paliskunnassa karhujen määrä on joka tapauksessa kasvanut vuosittain. Samassa suhteessa on saatu myös lupia karhujen kaatamiseksi, mutta lupamäärän kasvu ei ole juuri tilannetta muuttanut.

– Koska palkisesta on suurin osa (80 %) yksityismaata, pyynti on hankalaa. Sen lisäksi, että pyyntialueet ovat pieniä ja repaleisia, naapurikateuskin näyttelee omaa osaansa. Karhun perässä kulkevaa pyyntiporukkaa ei päästetä kaikille yksityismaille, Pätsi sanoo.

Vähästä paljon turnipsin avulla

Paliskunnan poronomistajien keski-ikä, kuten monessa muussakin paliskunnassa, on korkeahko. Koska porotöitä tekevien määrä on laskenut tasaiseen tahtiin, on arkipäivän rutiineja pitänyt tehostaa. Esimerkkinä tästä on porojen kokoaminen, joka tapahtuu riistapeltoja hyväksikäyttäen.
– Kangasmaastot on menetetty tehokkaiden metsänhakkuiden seurauksena, mistä johtuen liikkuminen maastossa on hyvin hankalaa. Kärjistetysti voi sanoa, että hyvä kun kävellen pääsee kulkemaan. Porotkaan eivät enää tokkaannu samalla tavoin kuin ennen, vaan ovat siellä täällä. Riistapeltojen avulla olemme saaneet ne kuitenkin kokoontumaan, Pätsi kertoo.

Riistapelto on tarkoitettu tuottamaan ravintoa riistalle – tai siis tässä tapauksessa porolle. Avainsana ja -kasvi tässä yhteydessä on turnipsi eli rehunauris.
– Poro on oppinut, että se löytää ruoan riistapellosta, ja erityisesti turnipsi on ollut hyvin tehokas kasvi tässä toiminnassa.

Tutut uhat täälläkin

Poroisäntiä haastatellessa tulevat esiin lähes poikkeuksetta joka paliskunnassa samantyyppiset ulkopuoliset uhat. Tuulivoima, kaivokset ja muu maankäyttö pyrkivät viemään tilaa poronhoidolta. Näin on Akanlahdenkin paliskunnassa.
- Paliskunnan länsiosaan, Kuusamon yhteismetsän alueelle, on ollut suunnitteilla tuulivoimapuisto. Alue on pinta-alaltaan suhteellisen pieni, mutta tuulipuiston negatiiviset vaikutukset poronhoidolle olisivat isot, koska kyseessä on keskeinen vasoma-alue. Lisäksi tänne on tehty useita malminetsintävarauksia. Malminetsintäbuumi on kova myös täällä.

Lue lisää