POROTALOUS KIINNOSTAA KANSAINVÄLISIÄ HARJOITTELIJOITA

Kuvassa Palosaaren porotilan harjoittelijat Jules, Ludmilla, Owen, Timothee ja Quentin Kamu-poron kanssa.

Palosaaren porotilalla Kuusamossa on ollut vuosittain harjoittelijoita Ranskasta jo yli kymmenen vuoden ajan.

--- Teksti ja kuva: Vilma Sanaksenaho ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2023.

Mika Lappalainen Palosaaren porotilalta muistelee, että harjoittelijat päätyivät aikanaan tilalle ensimmäisen kerran erään kontaktin kyselyn kautta.
– Meiltä kysyttiin olisimmeko kiinnostuneita ottamaan tilalle harjoittelijoita. Harjoittelijat olivat aluksi pelkästään maatalousopiskelijoita. Harjoitteluun kuului toisenlaiseen maatalouselinkeinoon tutustuminen sekä tietysti englanninkielen taidon syventäminen. Harjoittelijat tulivat yleensä 3–4 viikoksi kesäkuussa ja lähtivät pahimmilleen juuri vasanmerkkuiden jälkeen ennen heinäntekoa pois. Muutama vuosi sitten suoraan oppilaitokselta tuli yhteydenotto harjoittelijoista. Nämä harjoittelijat ovat vaihto-oppilastyyppisiä Erasmus-projektin kautta ja olleet tilalla yleensä syysaikaan. Tänä vuonna harjoittelijat tulivat jo kesällä. Heidän opiskelunsa ovat luonnon- ja erämaanhoitoon liittyviä ja he valmistuvat metsänhoitajiksi tai riistanvartijoiksi esimerkiksi kansallispuistoihin. Osa meillä olleista harjoittelijoista on töissä esimerkiksi Kanadassa ranskankielisellä alueella erämaassa tai Alpeilla.

Näiden vuosien aikana harjoittelijoilla on ollut moninaista osaamista, ja sen mukaan he ovat olleet monissa porotilan töissä mukana.
– He osaavat tehdä erilaisia maataloustöitä. Osa ajaa traktoria ja osa käyttää erilaisia työkaluja ja huoltaa koneita, Mika kuvaa.

Harjoittelijat ovat olleet mukana heinänteossa, kerpun teossa, porojen ruokinnassa, vasanmerkkuissa, erotuksissa sekä tehneet maisemointia ja poroaidan korjauksia.
– Se on kuitenkin tapauskohtaista eli pitää jutella harjoittelijoiden kanssa siitä, mitä he osaavat ja mitä he haluaisivat tehdä. Vasanmerkkuuaikaan ei ole koskaan liikaa ihmisiä kävelemässä poroja aitaan ja ottamassa vasoja kiinni. Nämä ovat nuoria ja innokkaita tekijöitä. He ovat aidalla myös apuna purkamassa juohteita, joten siinä voi itse pitää vaikka kahvitauonkin joskus, Mika naurahtaa.

Harjoittelijoiden ohjaamiseen tarvitaan englannin kielen taitoa. Suomen kielelläkin pärjää, kun käyttää käännöstyökaluja. Harjoittelijoiden joukossa voi olla niitäkin, jotka eivät niin hyvin osaa englantia. Tällöin apuna käytetään käännöksiä ja tarvittaessa piirretään kuvia. Ajan saatossa tilan tapoihin opitaan ja totutaan, jolloin työt luonnistuvat itsenäisemmin.
– Kyllähän se vaatii myös joustavuutta. Tapauksesta riippuen harjoittelijat tarvitsevat myös majoituksen. Osa hankkii majoituksen itse. Me tarjoamme myös silloin tällöin retkieväitä esimerkiksi vasanmerkkuuseen lähdettäessä. Enemmänkin se vaatii meiltä henkistä puolta. Meillä on vastuu alaikäisistä harjoittelijoista ja huolehdimme heistä. He ovat kuin meidän varalapsiamme. Kun mahdollisen kielimuurin ja kulttuuriset erot huomioi, niin kaikki sujuu hyvin.

Mika lisää vielä, että ei kannata luoda liian tiukkoja kriteereitä siitä, mitä opiskelijoiden pitäisi osata. Kukaan ei ole heti valmis uusiin töihin, vaan perehdyttämiseen tulee panostaa. Hommat onnistuvat, kun on halua oppia ja tehdä.

Tämän kesän harjoittelijat Jules, Ludmilla, Owen, Timothee ja Quentin kertovat tulleensa Suomeen harjoitteluun, kun oppilaitos ehdotti paikkaa Erasmuksen kautta. Heillä oli etukäteen ajatuksia siitä, minkälaista Suomessa voisi olla ja minkälaista porotalous voisi olla. Täällä he ovat päässeet syventymään perinteiseen elinkeinoon tutustumalla porotilan töihin ja moni asia on yllättänyt heidät.
– Olemme täällä oppimassa toisen maan tapoja. Olemme oppineet uuden tavan nähdä maailmaa ja tehdä töitä, Timothee kuvaa.

Yksimielisesti paras asia harjoittelijoiden mielestä on ollut kesän vasanmerkkuut. Se on ollut erityislaatuinen ja jännittävä kokemus, eivätkä he ole aikaisemmin tehneet mitään vastaavaa. He olivat yllättyneitä, että merkitseminen hoidettiin hyvin perinteisin menetelmin. Toinen asia mikä heidät yllätti, oli se, että porot pääsevät laiduntamaan vapaana luontoon. Ranskassa maataloudessa työskennellään maatalouseläimien kuten lehmien, lampaiden ja kanojen kanssa.

Mika kertoo, että häneltä kysytään usein miten paliskuntajärjestelmä toimii. Ihmetystä on herättänyt se, kuinka kaikki poronhoitajat tuntevat toisensa. Aidalla jutellaan kaikkien kanssa ja töitä tehdään yhdessä isolla porukalla. Juuri porotalouden erityispiirteet: perinteet, luonnossa työskenteleminen ja yhteisöllinen työskentelytapa tekevät harjoittelukokemuksesta ainutlaatuisen.
– Harjoittelijat ovat pääsääntöisesti todella kiinnostuneita ja haluavat syventää porotalouden tietämystään. Harjoitteluun kuuluu käytännön työn lisäksi myös kirjallisia töitä.

Jules, Ludmilla, Owen, Timothee ja Quentin suosittelisivat kokemusta ehdottomasti muillekin harjoittelijoille ja tulisivat mielellään uudestaan käymään Suomessa tilaisuuden tarjoutuessa. Myös Mika vastaa heti kysyttäessä, että jos pohtii harjoittelijoiden ottamista, kannattaa tarttua tilaisuuteen.
– On hienoa nähdä näiden nuorten työskentelyä ja halua oppia uutta. Kannattaa myös muistaa, että se on todella hyvä keino viedä porotaloutta positiivisesti ulkomaille. Nykynuoret käyttävät paljon sosiaalista mediaa ja kertovat siellä kokemuksistaan. Mika kertoo myös, että harjoittelijoista on ajan saatossa tullut läheisiä.
– Osa pitää yhteyttä vielä monen vuoden jälkeenkin. Kyllä harjoittelijoiden ottaminen antaa paljon enemmän kuin se ottaa vaikka vaatiikin panostusta ja ohjausta.

Palosaaren porotila Palosaaren porotila on rakennettu nykyiselle paikalleen Noukavaaraan Kuusamoon vuonna 1920. Tilan on perustanut Juho Jalmari Palosaari. Tilalla harjoitetaan perinteisen porotalouden lisäksi matkailutoimintaa, joka on aloitettu vuonna 1998. Nykyisin tilaa pyörittää isoisänsä Jalmarin ja isänsä Reinon jalanjäljissä Satu Palosaari yhdessä puolisonsa Mika Lappalaisen kanssa. Jo kuudes sukupolvi harjoittaa porotaloutta Kuusamossa Sadun suvussa. Kuvassa Mika Lappalainen ja Satu Palosaari.