POROJEN LOISLÄÄKINTÄ

Poroja loislääkittiin Koiramännikön syyserotuksessa Poikajärven paliskunnassa 2014.

Paliskuntain yhdistys toteutti kyselyn kaikille 54 paliskunnalle kartoittaakseen loislääkinnän toteuttamisen tilannetta, käytäntöjä sekä haasteita.

--- Teksti: Vilma Sanaksenaho. Kuva: Aarre Jortikka ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2022.

Yli puolessa paliskunnista (61 %) koettiin, että loislääkinnän toteuttamisessa ei ole tällä hetkellä ongelmia. 39 % paliskunnista ilmoitti, että loislääkinnän toteuttamisen osalta koettiin haasteita. Näistä 19 % kertoi, että haasteita on satunnaisesti ja 20 % kertoi, että haasteita on useammin. Suurin osa näistä paliskunnista kertoi haasteita olleen viimeksi poronhoitovuoden 2021–2022 syksynä.

Haasteet liittyivät suurelta osin poronhoitotöiden ja -käytäntöjen muuttumiseen ja erotusajan kiireen tuomiin ongelmiin sekä myös eläinlääkärin saatavuuteen, hinnoitteluperusteisiin, eläinlääkäreiden määrään, piikitysten onnistumiseen, maaston tuomiin haasteisiin ja välimatkoihin.

Haasteita kokeneiden paliskuntien vastaukset vaihtelivat alueellisesti. Eniten haasteita kokeneita paliskuntia oli eteläisellä poronhoitoalueella. Eteläisellä ja osittain myös keskisellä poronhoitoalueella nousivat esiin erityisesti poronhoitotöiden muutokset. Osassa paliskunnista on syksyin useita pieniä erotuksia samanaikaisesti ja poroja pyydetään paikoin pitkiäkin aikoja pyyntiaitoihin. Osassa vastauksia koettiin, että ei ole kannattavaa kutsua eläinlääkäriä pieniin erotuksiin tai pyyntiaidoille yksittäisten porojen takia kustannussyistä.

Erotusten päällekkäisyys aiheuttaa myös haasteita eläinlääkärin varaamiseen. Tämän vuoksi on paikoin siirrytty toteuttamaan loislääkintä vuodenvaihteen tienoilla kotitarhoissa ja ruokinnan piiriin tulleille poroille. Näissä vastauksissa tuli esille, että loislääkinnän toteuttaminen loppuvuodesta koetaan kuitenkin ongelmalliseksi porojen kannalta myöhäisen ajankohdan vuoksi. Suuressa osassa vastauksia koettiinkin, että poron kannalta parasta olisi loislääkinnän toteuttaminen mahdollisimman aikaisin syksyllä. Pohjoisella poronhoitoalueella matkat erotusaidalle voivat olla pitkiä ja maasto vaikeakulkuista. Näiden syiden vuoksi koettiin paikoin, että eläinlääkärin paikalle kutsuminen kaikkiin pienempiinkin erotuksiin pitkittäisi erotuksia sekä matkakustannukset nostaisivat piikityksen hintaa. Paikoitellen isoihin erotuksiin kaivattiin paikalle useampia eläinlääkäreitä piikittämään poroja.

Syksyn erotuskausi on kiireistä aikaa

Eläinlääkärin saatavuuden varmistamiseksi tulisi tietää erotuksen ajankohta riittävän ajoissa. Kyselyssä tuli esille, että erotuksia on poronhoitotöiden luonteen vuoksi hankala ennakoida ja aikatauluttaa. Aikataulutusta ja ennakointia voisi helpottaa se, että eläinlääkärille ilmoitettaisiin ajantasaisesti poronhoitotöistä.
– Jo ennakkotieto poronhoitotöihin lähdöstä voi helpottaa eläinlääkärin töiden aikatauluttamista, vaikka porojen löytämisestä tai kokoamisen onnistumisesta ei ole takeita. Se auttaa eläinlääkäriä jättämään mahdollisuuksien mukaan kalenteriin tilaa tai antaa aikaa siirtää muita sovittuja menoja tarvittaessa toiselle päivälle, Pudasjärven kaupungineläinlääkäri Miia Konttila kuvaa.

Poronhoitotyöt ovat nykyisin painottuneet paikoin viikonloppuihin ja viikonloppuisin päivystävälle eläinlääkärille voi tulla muita kiireellisiä menoja jopa kesken loislääkitsemisen.

Konttila kertoo, että loislääkinnän toteuttaminen talvella kotitarhoissa on joillekin poroille liian myöhäinen ajankohta hirvikärpästen takia eteläisellä poronhoitoalueella. Hirvikärpäsen esiintyminen vaihtelee kuitenkin paliskunnittain. Myös paliskunnan sisällä on alueellisia eroja hirvikärpäsen esiintymisessä. Porot, joilla on suuri hirvikärpäsrasitus, tulisi saada pistettävän loislääkkeen piiriin syksyllä. Näin voidaan turvata porojen selviytyminen talven pakkasista, kun poroilla on riittävästi karvaa.

Hirvikärpänen on porolle myös selvä stressinaiheuttaja. Porot saattavat jopa kesken juoksun tai syömisen pysähtyä kaaputtamaan itseänsä. Konttila korostaa, että hirvikärpänen on jopa eläinsuojelullinen ongelma porolle sen aiheuttaman kutinan, stressin ja karvattomuuden takia.

Sanna-Mari Kynkäänniemi on tutkinut väitöskirjassaan hirvikärpäsen vaikutusta poron hyvinvointiin sekä isäntäeläimen ja ulkoloisen välistä suhdetta.

Kokeellisessa istutuskokeessa yksi vertailuryhmä sai pistoksena yleisesti porojen loislääkinnässä käytettyä ivermektiiniä. Kokeen lopussa porojen karvapeitteestä löytyi vain kuolleita hirvikärpäsiä, mikä viittaa ivermektiinin tehokkuuteen torjua hirvikärpäsloisintaa. Vaikka hirvikärpänen on ulkoloinen, se käyttää ravintona isäntäeläimen verta.
– Hirvikärpänen raaputtaa suuosillaan ihon pinnalle niin sanotun verikaivon, josta se käy ruokailemassa, Kynkäänniemi kertoo. Loiset ja niiden aiheuttamat ongelmat eroavat alueellisesti. Pohjoisella poronhoitoalueella poroja kiusaavat kurmutartunnat.

Konttila kertoo, että etenkin eteläisellä poronhoitoalueella vasoilla suurin haitta syksyllä on setaria. Kun vasalla on suuri loiskuorma, se ei saa omaan kasvuun tarvittavia ravinteita, joten nälkiintyneitä vasoja ilmenee teurastusten yhteydessä. Nälkiintyneitä vasoja ilmenee nykyään jonkin verran aiemmin kuin ennen. Tarharuokintaan siirtyminen on porolle stressitekijä ja Konttila korostaa, että poroilla on parempi puolustuskyky, jos ne ovat saaneet syksyllä loislääkityksen. Kaksi kertaa vuodessa, syksyllä sekä myöhemmin talvella, toteutettavan loislääkityksen on käytännössä havaittu vaikuttavan vasojen teuraspainoihin. Myöhemmin alkutalvesta, kun porot ovat tottuneet tarharuokintaan ja päässeet muutoksesta aiheutuneen stressin yli, voidaan tarvittaessa antaa toinen loislääkitys poroille. Alkutalven rokotus on hyvä, sillä aikuisilla poroilla aktivoituu esimerkiksi juoksutusmahamadot alkukeväästä, Konttila kertoo.

Loislääkinnän toteuttamisen osalta kyselyssä tuli esille yhtenä haasteena se, että poroja ei saada paikoin koottua syksyisin isoihin erotuksiin. Myös myöhemmin vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta kerätään vielä yksittäisiä poroja aitoihin. Konttila kertoo, että viime syksynä porot olivat todella hajallaan. Syitä tähän olivat muun muassa metsästyskoirat sekä pedot, jotka aiheuttivat rauhattomuutta porolaitumilla ja vaikeuttivat porojen kokoamista. Tämä häiritsi myös loislääkinnän toteuttamista, kun paikoin isoja erotuksia ei saatu järjestettyä. Konttila kertoo, että tämä muutos on näkynyt viimeisten vuosien aikana entistä vahvemmin. Edellä mainittujen syiden lisäksi Konttila pohtii, että hirvaiden kiima-ajan häiriintymiseen voi yhtenä vaikuttajana olla myös ilmastonmuutos. Jos syksyn erotukset epäonnistuvat ja sitä myötä myös loislääkityksen toteuttaminen, tulisi porot saada loislääkittyä mahdollisimman kattavasti tarhoissa tai kun porot tulevat ruokinnan piiriin.

Konttila huomauttaa, että vaikka pienissä erotuksissa loislääkintäkustannukset poroa kohden nousevat, kannattaa loislääkintä silti tehdä poron terveyden edistämisen vuoksi. Vaikka kustannukset ovat tällä hetkellä nousussa, ei loislääkinnästä kannata säästää, sillä se vaikuttaa olennaisesti porojen terveyteen.
– Varsinkin nyt on tärkeä saada porosta paras tuotto ja tällöin loislääkintään kannattaa panostaa. Loislääkitys näkyy teuraspainoissa sekä vaadinten vasatuotossa eli sillä on iso merkitys kannattavuuteen, Konttila lisää.

Loislääkintäkustannukset

Paliskuntien poronhoitovuoden 2020–2021 tilinpäätösten mukaan loislääkintäkulut vaihtelivat vajaasta eurosta reiluun kolmeen euroon loislääkittyä poroa kohti laskettuna. Keskimääräinen loislääkintäkustannus oli 1,60 €/poro.

Loislääkintäkustannukset koostuvat lääkeaineesta sekä eläinlääkärin matkakustannuksista, käyntimaksusta ja toimenpidemaksusta. Kustannukset vaihtelevat riippuen kuntien subventioista. Lääkkeen osuus loislääkintäkustannuksista on noin viidennes kokonaiskustannuksista, mutta tässäkin on luonnollisesti vaihtelua paliskuntien välillä. Laskelmassa on huomioitu vain paliskuntien maksamat loislääkintäkustannukset. Mahdollisia osakkaiden maksamia loislääkintäkuluja ei ole tässä tarkasteltu.