PETOKANNAT JA VAHINGOT

Suden tappama poronvasa. Kuva: Ilpo Kojola

Suurpetojen tiliin kirjatut vahingot porotaloudelle ovat nousseet selvästi 2000-luvulla. Ahmojen aiheuttamia vahinkoja on kirjattu joka vuosi eniten. Susien aiheuttamia vahinkoja on ollut kolmen viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana olennaisesti aiempaa enemmän.

--- Teksti: Tutkimusprofessori Ilpo Kojola ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2024.

Kannat runsastuneet Euroopassa

Euroopan suurpetokannoissa on tapahtunut olennainen runsastuminen 1960-lukuun verrattuna. Kun tarkastellaan aluetta, jossa eivät ole mukana Euroopan puolella oleva osa Venäjää, Ukraina ja Valkovenäjä, karhujen (noin 16 000) ja susien yksilömäärä (noin 21 000) on suunnilleen nelinkertaistunut. Ilvesten lukumäärä (noin 10 000) on peräti kahdeksan kertaa suurempi kuin 60 vuotta sitten. Ahmoja on noin 1 400–1 500 siinä, missä niitä on arvioitu olleen 1960-luvulla vain noin 400.

Tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskus. Kuva: Vilma Sanaksenaho

Edellä kuvattujen populaatioiden maantieteellisessä painottumisessa on selvät lajikohtaiset erot. Ahmaa esiintyy vain Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Euroopan karhuista jopa noin 8 000:n arvioidaan elelevän Romaniassa. Susikannat ovat runsaimmat Etelä- ja Keski-Euroopassa. Esimerkiksi Italiassa, Espanjassa ja Puolassa ja Saksassa kansalliset populaatiokoot ovat parintuhannen yksilön luokkaa. Pohjois-Euroopassa elää merkittävä osa ilveksistä, vaikka ilveksen on perinteisesti arvoitu menestyvän parhaiten eteläisemmillä leveyspiireillä. Yksin Suomen ilveskanta muodostaa jopa kolmasosan Euroopan ilvespopulaatiosta.

Kuva 1. Suurpetokantojen kehitys Suomessa vuosina 1991–2023.  Vuonna 2023 ilveskannassa oli 2 390–2 575 vuotta vanhempaa yksilöä, karhujen kokonaismäärä ennen metsästyskautta oli 2 100–2 250, ahmoja helmikuussa todennäköisimmin 447 ja susia maaliskuussa todennäköisimmin 310. 

Myös Suomessa kaikkien neljän suurpedon kannat ovat vahvistuneet olennaisesti (kuva 1). Runsaslukuisin suurpeto on ilves, jonka kannassa arvioitiin vuonna 2023 olleen yli vuodenikäisiä yksilöitä noin 2 500. Metsästyskautta edeltävän karhukannan koon arvioitiin olleen 2 100–2 250 yksilöä. Susia ja ahmoja on olennaisesti vähemmän. Suomen susikanta-arvio, noin 300 eläintä, koskee maaliskuuta, jolloin kanta on pienimmillään ennen pentueiden syntymistä. Syksyn yksilömäärä on noin 400 suden tasoa. Ahmoja arvioitiin olleen helmikuussa 2023 todennäköisimmin noin 450.

Myös poronhoitoalueen petokannat runsastuneet

Suurpetojen määrä on ollut kasvussa myös poronhoitoalueella. Kannanmuutoksia kuvaavaa aineistoa on olemassa sudesta ja ahmasta. Suden osalta muutosta ilmaisevana aineistona on vuosittain kaadettujen susien lukumäärä. Ahman suhteen tarkastelu pohjaa ahmanjälkien esiintymiseen riistakolmioilla, täydennettynä Metsähallituksen ja paliskuntien Ylä-Lapissa suorittamien erillislaskentojen tuloksilla.

Kuva 2. Susi- ja ahmakannan kehitystrendit poronhoitoalueella. Suden osalta aineistona kaadetut sudet, ahman osalta yhdistelmä riistakolmiolaskentojen ja erillislaskentojen tuloksista. 

Poronhoitoalueella vuosittain kaadettujen susien määrä on vuoteen 2022 asti tavallisesti ollut 10–20 yksilöä, mutta metsästysvuosien 2022/23 ja 2023/24 summaksi kertyi puolensataa sutta. Poronhoitoalueen ahmakanta noussut noin 3–4-kertaa suuremmaksi verrattuna 1990-luvun alun yksilömäärään (kuva 2) ja arvioitiin olleen vuonna 2023 helmikuussa todennäköisimmin 186 yksilöä. Karhujen lukumääräksi Luonnonvarakeskus arvioi 270–410 ja ilvesten määräksi 50–70 yksilöä. Näiden kahden kanta-arvio perustuu petoyhdyshenkilöiden kirjaamiin pentuehavaintoihin ja voi jäädä etenkin karhun osalta todellisuutta pienemmäksi syystä, että aktiivisten petoyhdyshenkilöiden määrä on poronhoitoalueella sangen pieni alueen kokoon suhteutettuna.

Sudet saapuvat idästä ja etelästä

Susien määrä itäisen valtakunnanrajan tuntumassa poronhoitoalueella on ollut kahden edeltävän syksyn ja talven aikana olennaisesti suurempi kuin aiemmin 2000-luvulla. Loppusyksystä 2022 susilaumoja oli viisi, samoin kuin loppusyksystä 2023. Ruotsissa laajaan tutkimusaineistoon pohjautuvan tuloksen mukaan loppusyksyn kokonaisyksilömäärä saadaan kertomalla laumojen määrä luvulla kymmenen. Sattumaa tai ei, mutta tämä osuu paikalleen poronhoitoalueen susikannan suhteen. Kaikissa laumoissa ei ole kymmentä sutta, mutta kerroin ottaa huomioon myös pareina tai yksinään elelevät sudet. Kaksikkoja tai pareja oli syksyllä 2022 ainakin yksi ja syksyllä 2023 kolme.

Susien määrä kasvaa keväästä alkaen, kun susia saapuu etenkin itärajan takaa. Geneettiset analyysit ovat antaneet vahvan viitteen siitä, että merkittävä valtaosa itäisellä poronhoitoalueella liikkuvista susista on peräisin Venäjän puolelta. Vain noin viidesosalla poronhoitoalueella kaadetuista susista on niiden syntymäreviiri sijainnut Suomessa. Yksi syy muutokseen itärajan tilanteessa voisi olla sudenmetsästyksen väheneminen Venäjän puolella.

Vahingot keskittyvät pohjoiseen, itään ja etelään

Ahman aiheuttamiksi kirjatut vahingot hyppäsivät selvästi aiempaa tasoa ylemmäs kymmenkunta vuotta sitten, mutta karhun tappamiksi kirjattujen porojen määrä nousi osapuilleen nykytasolleen jo aiemmin, eritoten vuosijaksolla 2005–2010 (kuva 3). Ahman tappamiksi kirjattujen porojen määrässä on viime vuosina ollut sangen voimakkaita vuosien välisiä eroja, joiden taustalla olevia syitä ei tunneta. Suden aiheuttamissa vahingoissa huomioita herättävin piirre on vuosijakson 2021–2023 selvästi aiempia vuosia suurempi vahinkokertymä. Ilveksen aiheuttamien vahinkojen määrässä on sen sijaan vain hyvin lieviä muutoksia vuoden 2010 jälkeen.

Kuva 3. Suurpetojen tappamiksi kirjatut porot vuosina 1991–2023. Aineisto Harri Norberg/Suomen riistakeskus.

Kuvan 2 esittämän runsaan 30 vuoden mittaisen aikasarjan tarkastelussa on syytä ottaa huomioon se, että vahingot tulevat porovaatimille asennettujen GPS-lähettimien avulla esille paremmin kuin aiempina vuosina. Petojen aiheuttaman vasahävikin määrä jää tosin edelleen arvioitavaksi lähinnä syyserotusten yhteydessä.

Kuva 4. Suurpetojen tappamiksi kirjatut porot vuosina 2021–2023. Aineistona Riistavahinkorekisteri.

Sekä suden että ahman tappamiksi vuosittain kirjattujen porojen määrä on tilastollisesti erittäin merkitsevästi yhteydessä arvioituihin suden ja ahman yksilömääriin. Suurpetojen aiheuttamissa vahingoissa vuosilta 2021–2023 näkyy kaikkien neljän petolajin osalta painottumista kaakkoiselle poronhoitoalueelle ja sieltä pohjoiseen, vyöhykkeenä itärajan tuntumaan sijoittuville alueille (kuva 4). Ahmavahinkoja kirjattiin eniten Tunturi-Lapissa. Viime vuosina ahmat ovat runsastuneet ja aiheuttaneet aiempaa enemmän vahinkoja poronhoitoalueen kaakkoisosan paliskunnissa. Sillä suunnalla uusi tilanne koskee myös paliskuntia, jotka eivät rajoitu itäiseen valtakunnanrajaan.

Suurpetojen ruokintapaikkojen vaikutuksia on tutkittu

Poronhoitoalueen kaakkoiskulmilla on olemassa matkailua palvelevia petojen ruokintapaikkoja, joissa vierailee merkittävä määrä karhuja kesään mittaan. Tällaiset kaupalliset ruokintapaikat sijaitsevat itärajan pinnassa Suomussalmella ja Kuusamossa. Vuosina 2021–2023 selvitettiin toiminnan vaikutuksia porotalouteen Luonnonvarakeskuksen ja Lapin yliopiston yhteisessä hankkeessa. Tutkimuksen yhteydessä saatiin suurelta osin DNA-analyyseihin pohjautuen mm. tulokseksi, että matkailijoita palvelevilla ruokintapaikoilla vieraili vuonna 2021 noin 75–80 eri karhuyksilöä. Hankkeen loppuraportti löytyy linkistä
https://jukuri.luke.fi/handle/10024/555019.