Poromies-lehden ajankohtaisia julkaisuja

4.10.2024

HALLAN PALISKUNTA: PIENTÄ PALUUTA ENTISEEN

Viime vuosina rajusti nousseiden kustannusten vuoksi paliskunnan poroja ruokitaan nyt myös metsäruokintapaikoissa. Kahden talven kokeilu on koettu onnistuneeksi: rahaa säästyy ja porot saavat olla enemmän metsässä.

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2024.

Talvella tapahtuvaa porojen täysimittaista tarharuokintaa on harjoitettu Hallan paliskunnassa yli kaksikymmentä vuotta.
– Nykyiset poronhoitajat ovat ehtineet tietysti tähän tapaan jo tottua, mutta kun rehujen hinnat ja muut kustannukset alkoivat nousta, oli keksittävä jotain muuta, poroisäntä Ensio Keränen kertoo.

Edellisenä talvena paliskunnalla oli kolme, tänä poronhoitovuonna kaksi talviruokintapaikkaa, joiden kustannukset jyvitetään sen mukaan, kuinka paljon kullakin osakkaalla on niissä poroja. Metsäruokinta on noin puolet halvempaa kuin tarharuokinta. Poroisäntä tekee työvuorolistat, joiden mukaan joku osakkaista käy ruokintapaikoilla vähintään joka toinen päivä.

Poroisäntä Ensio Keränen

Kustannukset laskevat ja porot pysyvät hyvässä kunnossa, koska ne saavat olla metsässä, jossa niiden on mahdollista saada muutakin ravintoa kuin annettua ruokaa. Suurin osa porokarjasta, noin 80 prosenttia, pidetään kuitenkin edelleen kotitarhoissa.
– Pikkuhiljaa ja kokeilemalla tähän on siirrytty, ja enemmänkin menisimme siihen, jos uskaltaisimme. Kun vain petojen kanssa pärjättäisiin, Keränen sanoo.

Halla tunnetaan paliskuntana, jossa peto on porolle paha. Talviruokintapaikoilla pedot eivät ole kuitenkaan saaneet ainakaan vielä suurempia tuhoja aikaiseksi. Varuillaan pitää olla koko ajan, koska ilveksen kanta on Keräsen mukaan räjähtänyt sen jälkeen kun kannanhoidollinen metsästys lopetettiin paliskunnan rajan eteläpuolella, poronhoitoalueen ulkopuolella.
– Ahmoja liikkuu kaikkialla, sudet ovat enemmänkin itäisellä osalla paliskuntaa ja ilveksiä tulee koko ajan lisää etelästä. Ilves tappaa paljon, koska sille ei kelpaa jäinen liha.

Petojen poistolupia saadaan, kun löydetään kolme poronraatoa. Lupia on saatukin varsin hyvin, mutta petojen poistoon kuluva aika on pois varsinaisesta poronhoidosta.
– Lumen tultua ja jälkien näkyessä lähdemme petojen perään, jolloin porohommat siirtyvät. Petojen poisto vie paljon resursseja.

Nuorta karjaa

Hallan paliskunnan porokarja koostuu pääasiassa nuorista poroista, koska vaikean petotilanteen vuoksi karjaa joudutaan paljon uudistamaan. Kesämerkintää ei ole paliskunnassa suoritettu kahteenkymmeneen vuoteen, sillä nuori karja ei tokkaannu samalla tavalla kuin vanhat porot. Vasat merkitään syksyllä erotusten yhteydessä.

Lassi Heikkinen tarkkailemassa poroja apunaan ruokasaavi. Kuva Mari Parpala.
 – Viime syksy oli keleiltään hyvä, ja porot saatiin hyvin luettua ja merkittyä. Teuraitakin saatiin jonkin verran, mikä on tärkeää, jotta asiakkaat pysyvät tyytyväisinä, Keränen sanoo ja kertoo kaiken paliskunnan tuottaman lihan menevän asiakkaille suoramyyntinä.

– Yhdellä osakkaalla on Ämmänsaaressa leikkaamo, jonka kautta valtaosa lihasta kulkee vakiintuneelle asiakaskunnalle. Liha menee kyllä kaupaksi, kun vain olisi aina mitä myydä. Osakkaiden kesken katsomme, miten teuraita tulee ja sen mukaan autetaan toisiamme, jotta saamme asiakkaille luvatut lihamäärät. Asiakastyytyväisyys on tärkeää.

Aitoja idässä ja etelässä

Poronhoitoalueen eteläisimmän paliskunnan alueesta kuuluu noin puolet yksityisille maanomistajille.
– Maanomistajien kanssa pärjätään kyllä hyvin, minkäänlaisia ongelmia ei ole ollut, Keränen sanoo.

Ongelmia aiheuttaa sen sijaan toisinaan toinen hyvin iso maanomistaja. Paliskunnan itärajan toisella puolella sijaitsee nimittäin Venäjä, jonka kanssa paliskunnalla on yhteistä rajaa noin 50 kilometriä. Poroja houkuttelevat rajanylityksiin hirviä varten rakennetut hyppyveräjät ja sillat.
– Aikaisemmin olemme voineet hakea poroja takaisin Venäjän puolelta, mutta enää se ei onnistu. Nyt sinne ei pääse, ja jos sattuu, että ahma vetää poron kuolinpantoineen naapurimaahan, niin sinne jää pantakin.

Paliskunnan etelärajalla, joka on siis samalla poronhoitoalueen eteläraja, on 80 kilometriä peura-aitaa, jonka tarkoituksena on ehkäistä metsäpeuran ja poron risteytymistä. Aita ei kuitenkaan täysin pidä poroja pohjoispuolellaan, koska siinä on portteja ja veräjiä vielä enemmän kuin Venäjän aidassa. Aitaa ei ole myöskään rakennettu koko etelärajan matkalle.
– Kerroimme valtiolle toiveemme aidan jatkamisesta, mutta eipä sillä ollut antaa siihen määrärahoja. Jonkin verran meidän pitää hakea poroja takaisin poronhoitoalueen ulkopuolelta. Varsinkin syksyllä metsästäjät koirineen aiheuttavat näitä rajanylityksiä. Metsäpeuroja puolestaan tulee jonkin verran tälle puolelle, mutta niille on saatu aina poistoluvat, Keränen kertoo.

Metsästyksen suosio Hallan paliskunnan alueella on kasvanut viime vuosina. Metsästysbuumi aiheuttaa lisätöitä poromiehille erotusten aikaan.
– Meillä menee alkuviikko poroja kootessa takaisin yhteen, kun metsästäjät ovat käyneet viikonlopun aikana pelmuuttamassa ne levälleen.

Poroilla hyvät ruokamaat

Hallan paliskunnassa on paljon soita ja vesistöjä.
– Porothan tykkäävät olla järvien ja jokien rannoilla, ja soiden ansiosta hyviä ruokamaita on ihan mukavasti, Keränen sanoo.

Erotus Pölykankaalla. Porukalla seuraillaan, mitä vaatimia vasat seuraavat. Kuva Mari Parpala.

Metsissä sen sijaan ei tapahdu niin mukavia asioita, kun valtio hakkauttaa metsiään yhä enenevässä määrin. Samalla myllerretään maata isolla kädellä.
– Olen tuonut esille jokaisessa Metsähallituksen kanssa käydyssä palaverissa, että maata ei pitäisi kääntää niin ronskisti. Myös hakkuista on käyty paljon neuvotteluja, mutta eivät ne ole oikeastaan koskaan johtaneet mihinkään meidän kannaltamme suotuisaan ratkaisuun.

Tuulivoiman seuraukset on koettu

Paliskunnan alueella sijaitsee Kivivaara-Peuravaaran tuulivoima-alue, jonne on rakennettu vuosien 2016 ja 2017 aikana 30 tuulivoimalaa.
– Uusia myllyjä on tullut viime aikoina 13, ja ensi syksynä rakennetaan vielä yhdeksän. Ne kaikki sijaitsevat poronhoidollisesti merkittävillä alueilla, mikä on kyllä otettu huomioon neuvotteluissa rakentajayhtiön kanssa, Keränen kertoo.

Paliskunnassa on huomattu, että poro ei viihdy tuulimyllyjen lähistöllä. Kivivaara-Peuravaara oli aikaisemmin hyvää laidunaluetta sienimaineen, mutta muututtuaan teollisuusalueeksi porot kulkevat sen läpi vauhdikkaasti suuntanaan poronhoitoalueen eteläraja.
– Meillä on tuulivoima-alueen eteläpuolella nykyään kiintoaita. Joudumme ottamaan porot siellä kiinni, etteivät ne jatka vielä edemmäksi eli poronhoitoalueen ulkopuolelle. Niitä pitää ruokkia sitten siellä, mikä tietysti lisää työtä ja kustannuksia.

Teollisuusalueelle on rakennettu myös paljon talvella auki pidettäviä teitä. Syvän lumen aikana porot kulkevat niitä pitkin pitkiä matkoja aina päätielle saakka.

Nuoria tulijoita on

Hallan paliskunnan poronomistajien keski-ikä on reilun 40 ikävuoden paikkeilla. Poroisäntä Ensio Keränen on iloinen, kun poronhoitajiksi on hakeutunut viime vuosina myös nuorisoa ja naisia. Suuri osa heistä on tullut paliskunnan ulkopuolelta.
– Monet ovat olleet ensin sukulaisillaan töissä ja sitten innostuneet alasta. En tiedä, mikä on syynä nuorison innostumiseen, mutta näin on kuitenkin tapahtunut kymmenen viime vuoden aikana.

Peetu aloitti porohommiin tutustumisen varhain. Kuva Kati Kaartinen.

– Ketään ei sorsita, kaikki ovat tervetulleita. Kun vain saataisiin enemmän käyttöön poromerkkejä, jotka ovat olleet pitempään käyttämättöminä. Mutta se tahtoo olla, että merkistä ei haluta luopua, vaikka olisi kuinka ikääntynyt ja vieläpä ilman perillisiä.

Hallan paliskunta

Kotikunta: Suomussalmi
Pinta-ala: 3548 neliökilometriä
Suurin sallittu eloporomäärä: 2700
Poronomistajia: 65

0 comments:

Lähetä kommentti

Suositut julkaisut

Poroista muualla

Lapland above ordinary.
Poroaiheisia artikkeleita


Poro-aiheisia blogipostauksia
Poropostauksia Blogit.fi


Blogi: Mikko Jokinen
Lapissa tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä


Blogi: Deliporo.fi
Deliporon blogipostit


Blogi: Kujalan porotila
Son moro sano poro


Paloma-projektin blogit - Kuusamo
Paloma-projekti


Tapio Nykänen - Antroblogi 2016.
Poro syntipukkina


Suurpetojen vaikutus poronhoitoon. I. Kojola, S. Heikkinen & S. Kaartinen. Luonnonvarakeskus 2018. PDF-tutkimusjulkaisu 57/2018

Blogi-arkisto