27.8.2024

POROLAIDUNTEN ENNALLISTAMINEN - KESÄLAITUMET (OSA 1)

Kuvateksti: Kellosuo, Posio. Soiden ennallistamistyö on kaikkialla samanlaista riippumatta siitä tehdäänkö työtä Posion Kellosuolla vaiko Visanaavalla Rovaniemellä. Kuva: Minna Lalli.

Ennallistamisesta puhutaan paljon, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Entä mitä se voisi tarkoittaa porolaidunten kannalta? Ei yhtä eikä kahta asiaa, vaan useita erilaisia toimia, erilaisissa kohteissa.

--- Teksti: Sanna Hast ja Vilma Sanaksenaho ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2024.

Esittelemme tässä juttusarjassa kahden paliskunnan – Niemelän ja Kolarin – kesälaidunmaiden ennallistamishankkeita, joita on edistetty yhteistyössä Metsähallituksen metsätalouspuolen kanssa. Tässä numerossa esittelemme kohteet ja niiden eteen tehdyn yhteistyön. Poromies 3/24 numerossa palaamme kohteisiin uudelleen ja katsomme hieman tulevaan: miltä alue alkaa poronhoidon kannalta vaikuttaa.

Niemelän paliskunnan kohde on Visanaapa, Kolarin Porovuoma. Molemmat ovat olleet paliskuntien poronhoidon, erityisesti kesälaiduntamisen, kannalta keskeisiä paikkoja. Ennallistaminen nähdään keinona palauttaa nämä alueet poronhoidon käyttöön.

Soiden ennallistaminen

Jotta jotain on tarve ennallistaa, on sille ensin tapahtunut jotain, mikä on heikentänyt sen tilaa. Suomessa metsätalouden edistämiseksi tehtiin kiivaimmillaan 1960–70-luvuilla mittavaa soiden ojitustyötä, minkä tarkoituksena oli saada suot tuottavan metsätalouden piiriin. Sittemmin on huomattu, että monet suot eivät muuttuneetkaan tuottoisiksi metsämaiksi, mutta suoluonnon monimuotoisuus koki kovan kolauksen, aiheutui valtavat hiilipäästöt ilmakehään ja monet vesistöt rehevöityivät ojituksen seurauksena.

Aaporinaavan ojitettu suoalue Simossa keväällä. Kuva: Minna Lalli.

Myös porojen kesälaidunmaat muuttuivat. Poro hakeutuu kesäisin luonnostaan aukeille soille etsimään suojaa räkältä ja suokasvillisuus on sille tärkeää ravintoa. Usein kesämerkkuuaitapaikat ovat vakiintuneet tällaisten aukeiden soiden läheisyyteen. Kun porot ovat kerääntyneet suolle, on ne ollut helppo kuljettaa aitaan käsittelyä varten. Ojittaminen on kuitenkin monin paikoin muuttanut suot, tilalle on tullut metsätaloudellisesti vajaatuottoisia ja umpeen kasvaneita 'suorääseiköitä', jossa poro ei enää viihdy. Ojitukset ovat myös vaikeuttaneet maastossa liikkumista poronhoitotöissä ja vasoja on hukkunut ojiin.

Ojitettu suo. Puusto ei ole lähtenyt kasvuun. Ojien ylitys voi eläimillä olla paikoin hankalaa. Kuortisvuoma, Kittilä. Kuva: Minna Lalli.

Niemelän poroisäntä Matti Komulainen kertoo, että heidän alueellaan ei ole niinkään suuria aapasoita ollutkaan, pikemminkin pienialaisia suoalueita, joita on ojitettu noin neljänkymmenen vuoden aikana paljonkin.
– Hyvin paljon on semmoisia alueita, jotka on poistuneet porojen kesälaidun käytöstä kokonaan. Juuri näiden ojitusten takia. Jonkunlaista männynkäkkyrää ja vesakkoa ne kasvavat, aukeus kadonnut olemattomiin. Ennen niillä aukeilla oli kesäporoja.

Ojituksen vaikutukset ovat tuttuja myös Kolarin poroisäntä Mika Satalle.
– Täällä Länsi-Lapissa on aikoinaan tosi paljon ojitettu soita. Porovuoman reunassa meillä on iänvanha kesämerkitysaita. Kun näitä vuoman reunoja voimakkaasti ojitettiin 60-luvun lopussa, 70-luvun alussa, niin metsä alkoi nousta, ja 85-vuonna jouduimme siirtymään pois. Ei siihen enää saatu millään konstilla poroja. Mutta nyt kun tämä ennallistaminen tulee, uskon että todennäköisesti Porovuoman kesämerkitysaita otetaan uudelleen käyttöön.

Porovuoma. Kuvassa vasemmalla näkyy luonnontilaista Porovuomaa ja oikealla ennallistamiskohde. Kuva: Mika E. Satta.

Porovuoma kuuluu nykyisin soiden suojelun piiriin, mutta sen reuna-alueet ovat voimakkaasti ojitetut. Suoluonnon ennallistumisen kannalta ojitusten tukkiminen on oleellista. Molemmat poroisännät katsovat ennallistamista kokonaisuuksien kannalta. Komulainen kertoo, miten Visanaapa oli vielä 80-luvulla aktiivisessa käytössä kesälaitumena. Hän jatkaa kertomalla, että tämän ennallistamisen tarkoitus on pelastaa valtion puoli, ja harmittelee ettei yksityismaiden puolta saada työhön mukaan
– Etenkin tässä paliskunnassa, jossa ei ole hyviä luonnontilaisia suoalueita jäljellä, ennallistamisen vaikutus korostuu huomattavasti. Visan­aavan ennallistamiskohteesta saataisiin ennallistettua vielä isompi kokonaisuus kohtalaisen vähällä työllä. Venejärven ja Karjalanjärven vedenlaatu paranisi siinä samalla. Kun on tehty paljon virheitä ojittamalla metsätaloudellisesti kannattamattomia alueita, pitäisi pystyä virheet paikkaamaan mahdollisimman laajassa mittakaavassa, pohtii Komulainen.

Satta puolestaan antaa kiitosta Metsähallituksen suuntaan, sillä paliskunnan ehdotuksia on kuunneltu ja työ on edennyt ripeästi. Satta kaavailee, että muutamassa vuodessa koko Porovuoma ympäristöineen saataisiin palautumaan porotalouden käyttöön.
– Tästä loppupeleissä palautuu tosi iso alue. Itse Porovuoma on tämmönen nykyisin suojeltu rimpisuoalue ja nyt kun saadaan ne ympäristöt palautettua luonnontilaan niin kyllähän se on iso asia meille, kiittelee Satta.

Ennallistamisjälki

Eri puolilta poronhoitoaluetta on kuultu ennallistamisjäljestä, jossa maastoon jää kauheita monttuja. Nämä voivat olla vaarallisia vasoille tai poronhoitotöissä liikuttaessa. On sellaistakin kuultu, että samalla alueella on kaivinkone ensin tukkinut ojat yhdessä kohteessa, mutta viereisestä kohteesta kunnostusojittanut ojat, mikä ei oikein tahdo arkijärkeen mahtua. Näissä Kolarin ja Niemelän ennallistamiskohteissa on jälki kuitenkin ollut asiallista.

Haastattelimme aiheesta myös Luonnonhoidon asiantuntija Minna Lallia Metsähallitus Metsätalous Oy:stä.
– Olen pyrkinyt ohjeistamaan kaivinkoneyrittäjää, että ojan täyttöä varten turpeen ottaminen saroilta tapahtuisi pintaraapaisuna sieltä täältä, ettei lammikoita pääsisi syntymään. Rahkasammalten ja suokasvillisuuden palautuminen on myös todennäköisempää, kun turvetta ei ole poistettu kovin syvältä, kertoo Lalli. Kunnostusojitusten osalta hän lisää, ettei Lapissa viime vuonna Metsätalouden mailla tehty niitä yhtään.
– Kyllä se taitaa sellainen hiipuva työlaji olla, hän tuumii.

Visanaavalla tehtiin kevättalvella -23 ennallistamishakkuu ja ojien tukkiminen. Ojien tukkimisessa ilmeni kuitenkin vielä korjattavaa. Minna Lallin mukaan lyhyiden vedenohjausojien kaivuu jäi kaivinkoneyrittäjällä epähuomiossa tekemättä ja korjaavat toimenpiteet tehtiin syksyllä -23.

Visanaapa Rovaniemellä. Suoalue ojien täytön jälkeen. Suo alkaa pidättää vettä ja palautua luonnontilaisen kaltaiseksi. Kuva: Minna Lalli.

Porovuoman osalta kaksi ensimmäistä kohdetta tehtiin pari vuotta sitten, kuluneena keväänä -24 tehtiin ennallistamishakkuu ja ojien tukkiminen tullaan tekemään kesällä Palojupukan suolla. Kokonaisuuden vaikutukset alkavat näkyä vuoden–parin sisällä. Vaikka alkuun jälki saattaa näyttää karskiltakin, niin pikkuhiljaa maisema alkaa palautua luonnontilaiseksi. Lalli kuvailee ennallistamisen tyypillisesti etenevän maastotarkastelun ja toimistosuunnittelun jälkeen toteutusvaiheeseen. Toteutuksessa ojalinjoilta poistetaan puusto, jotta kaivinkone pääsee tukkimaan ojastot. Myös saroilta poistetaan ojituksen jälkeen syntynyt puusto.
– Eli käytännössä lakkapäiset männyt ja kelot jätetään pystyyn ja haihduttava lehtipuusto pyritään poistamaan kohteelta. Puuston poiston tarkoituksena on myös palauttaa alkuperäinen maisemarakenne.
– Olen yrittänyt ohjeistaa korjuuta ennallistamishakkuiden aloituksissa, että kannot mahdollisimman lyhyiksi, koska tällaisia terveisiä olen kuullut paliskunnilta. Onhan se aivan totta, että mitä siistimmäksi saadaan puuston poisto niin suoalue näyttää nopeammin paremmalta. Toki aikakin hoitaa ja kun vesi saadaan nousemaan suolle, puusto lahoaa ja kuolee, Lalli kertoo.
– Puuston poiston jälkeen kaivinkone tukkii ojastot turpeella. Puisia patorakenteita ja suodatinkangasta harvemmin enää käytetään, hän jatkaa.

Yhteistyö

Molemmilla poroisännillä on jo pitkä kokemus yhteistyöstä Metsähallituksen kanssa. Välillä asioiden edistäminen voi tuntua pitkäpiimäiseltä. Merkkipiiripalavereissa he ovat huomanneet, että viime vuosina ennallistamiseen on kuitenkin varattu lisää määrärahoja.
– Onhan näitä puhuttu jo pitkään, mutta viimeisten vuosien aikana yhteistyö on muuttunut positiiviseen suuntaan. Metsähallitukselle täytyy antaa pisteistä siitä, että ovat alkaneet ennallistamaan näitä soita ja on ennallistettukin jo, kehuu Satta.

Komulainen puolestaan näkee, että kohteiden esittämisessä pitää itse olla hyvin aktiivinen ja pitkäjänteisyyttä pitää löytyä.
– Kyllä se tällaisissa alueissa, joissa selkeästi on menetetty hyviä laitumia ojitusten vuoksi, millä ei kuitenkaan ole metsätaloudellistakaan arvoa, niin kyllä niitä kohteita kannattaa yrittää puskea eteenpäin. Koska sillä on tosiaan niin iso merkitys eläinten hyvinvointiin, toteaa Komulainen. Hän on myös aktiivisesti seurannut, miten ennallistamistyö on kohteessa onnistunut.

Satta muistuttaa, miten oikean kohteen löytäminen voi mahdollistaa isojen kokonaisuuksien parantamisen. Porovuoman suojeltu suo on aivan Aalistunturin suojelualueessa kiinni.
– Hieman vajaan tuhannen hehtaarin suojelualue tulee hyvin lähelle, missä nämä ennallistamiskohteet ovat. Kun ennallistetaan ympäriltä, niin saadaan isompi kokonaisuus.

Molemmat isännät kannustavat muitakin paliskuntia katsomaan alueitaan 'sillä silmällä' ja olemaan aktiivinen Metsähallituksen suuntaan. Ennallistamisen ollessa nyt ajankohtaista, on hyvä hetki viedä kohde-esityksiä eteenpäin.
– Pitää yrittää olla erityisen aktiivinen, kannustaa Komulainen ja Satta muistuttaa: Ne on ikään kuin uusia laitumia, net tulevat porotalouden käyttöön. Ne on olleet poissa meän käytöstä, ne tulee nyt takaisin meän käyttöön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti