PORONUORET-DOKUMENTTISARJA ALKOI HELMIKUUSSA YLELLÄ

Kahdeksanosaisessa tv-sarjassa seurataan vuoden ajan neljän nuoren poronhoitajan arkea ja juhlaa. Poronuoret Yle TV2:ssa 12.2.–1.4. klo 21. Kaikki jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Jani Kärppä, Kota Collective ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2024.

Sarjan ohjaaja Laura Satimus kertoo, että ajatuksen poronhoitajista kertovasta sarjasta heitti ilmoille rovaniemeläinen kuvaaja Teemu Lahtinen. Ideaa kehitettäessä huomattiin, että poronhoitajissa on paljon nuoria ja nuoria aikuisia.

– Alkuperäistä ajatusta hiottiinkin sitten kertomaan juuri heistä: heidän valinnoistaan, haasteistaan, iloistaan ja suruistaan. Useat parikymppisten elämään liittyvät asiat ovat universaaleja, ja näitä nuoria aikuisia yhdistää tietysti myös poronhoidon mukana tuoma identiteetti ja elämäntapa, Satimus sanoo.

Poronuoret-dokumenttisarjan päähenkilöinä ovat Aleksi Ulkuniemi, Sunna Siilasjoki, Viola Ukkola ja Eero Morottaja.

Samaistuttava vaikutus

Sodankyläläinen Viola Ukkola, 21, päätyi sarjaan luettuaan lehdestä, että nuoria poronhoitajia haettiin Lapissa kuvattavaan tv-dokumenttisarjaan.
– Ajattelin, että mitäpä se haittaa hakea. Olin jo aikaisemmin miettinyt, kuinka vähän Suomessa on kuvattu pohjoisen ihmisten elämää toisin kuin esimerkiksi Norjan televisiossa. Ajattelin, että on tosi hienoa, kun tehdään tällainen ohjelma, jolla voi olla samaistuttava vaikutus nuorille poronhoitajille ja lapsille, jotka kasvavat poroperheissä, sanoo Viola, joka opiskelee kolmatta vuotta Northern Studies -koulutusohjelmassa Pohjois-Norjassa, Altassa.

Tromssan yliopiston kandiohjelmassa opiskellaan arktisia alueita monitieteellisesti, eli opiskeluun sisältyy muun muassa pohjoisten alueiden politiikkaa, kulttuuria, taloutta ja maantietoa.
– Halusin opiskella sellaista alaa, josta on hyötyä poronhoidolle. Voin käyttää saamaani oppia hyödyksi esimerkiksi silloin, kun poronhoitoa pitää puolustaa maankäyttöhankkeissa, hän sanoo.

Viola Ukkola

Viola valmistuu koulusta tänä keväänä, minkä jälkeen hän voi keskittyä enemmän poronhoitoon kotiseudullaan Sattasniemen paliskunnassa. Toki tähänkin saakka hän on poronsa hoitanut, koska koulusta on ollut mahdollista olla pois pitkiäkin ajanjaksoja ettotöiden, erotusten ja talviruokinnan aikaan. Hän arvioi, että syksystä syksyyn vuosina 2022–23 kestäneet kuvaukset yhdistettynä ulkomaassa opiskeluun ja porotöihin eivät kuitenkaan aiheuttaneet ylimääräistä työtä.
– Kuvaukset sopivat aikatauluun ihan hyvin, kuvausryhmähän kulki siinä matkassa. Välillä piti vain ilmoitella, että milloin olen missäkin ja koska on kuvattavia tapahtumia, kuten erotuksia tai vasanmerkityksiä.

Sarja on lajinsa ensimmäinen

Myös Kemijärven Luusuasta kotoisin oleva Aleksi Ulkuniemi, 28, on sitä mieltä, että sarjalle oli tilausta.
– Eihän tämmöistä sarjaa ole tehty edes vanhempien poromiesten elämästä, kun taas nyt on uskallettu lähteä näyttämään suoraan nuorten toimintaa. Monesti näissä poropiireissä tahtoo olla, että vanhempien tekijöiden sana on laki, eikä nuoria välttämättä arvosteta kovinkaan korkealle. Periaatteena on siis, että 'näin on tehtävä, kun näin on aina ennenkin tehty', naurahtaa Pyhä-Kallion paliskunnan osakas, jonka tähtäimenä on ollut koko elämänsä ajan toimia jonakin päivänä päätoimisena poromiehenä. Nyt ollaan siltä osin lähellä maalia.

Aleksi Ulkuniemi

Kuvauksia Aleksi piti Violan tapaan miellyttävänä kokemuksena.
– Tosin väsymyksen vuoksi keskittyminen ei meinannut aina riittää. Hyvä puoli oli kuitenkin se, että mentiin poronhoito edellä, eli kuvattiin sitä mitä oikeasti tapahtui, asioita ei lavastettu. Kerroin kuvausryhmälle aina etukäteen, että jos halutaan kuvata jokin isompi tapahtuma, se täytyy tehdä tiettynä aikana tai ei sitten ollenkaan.

Ohjelmasarja sopii Aleksin mielestä kaikille suomalaisille.
– Siinähän ollaan eri puolilla Lappia, joten sarja varmasti kiinnostaa pohjoisen ihmisiä. Eteläläiset puolestaan näkevät, että emme aja ihan joka päivä porolla kouluun.

Varasuunnitelmiakin piti miettiä

Sunna Siilasjoki joutui muutaman kerran kertomaan kuvausryhmälle, että kuvauksissa pitääkin noudattaa ehkä varasuunnitelmaa.
– Tulevista tapahtumista piti tietysti ajoissa kertoa kuvausryhmälle, että se pystyi tekemään omat suunnitelmansa, mutta kun on poronhoidosta kysymys, asiat eivät etene aina suunnitelman mukaan. Kuvausryhmä saapui paikalle kuitenkin Inarista asti, joten B-suunnitelmankin piti olla valmiina.

Sunna Siilasjoki

Sunna, 21, on kotoisin Karesuvannosta, jossa hän on ollut mukana Käsivarren paliskunnassa porohommissa lapsesta saakka. Tällä hetkellä hän asuu Kemissä, jossa hän opiskelee toiseen unelma-ammattiinsa, sähköinsinööriksi.
– Mutta olen poroissa aina kun kerkeän. Suunnitelmani on, että tulevaisuudessa toimin sekä poronhoitajana että sähköinsinöörinä, koska sähköalaa voi tehdä paljon myös etänä.

Hän pitää ohjelmaideaa poronuorten elämästä mielenkiintoisena ja hauskana.
– Sarja kuvaa niin Suomen kuin Lapin mittakaavassa hieman erilaista nuorten elämää. Ja sarjan henkilöt ovat myös poronhoidossa mukana hieman eri tavoin.

Kuvattavana oloon tottui nopeasti

Sunnan mielestä oli haastavaa muistaa, että on koko ajan mikitettynä. Toisaalta kuvausryhmä tietysti myös pyrki siihen, että kuvattavat eivät varoneet sanomisiaan.
– Vaatihan se opettelun, että pystyy tekemään asioita normaalisti, kun joku kuvaa koko ajan vieressä, mutta yllättävän nopeasti siihen tottui, hän sanoo.

Päähenkilöt ovat nähneet sarjan kaikki jaksot.
– Kun näkee itsensä ruudulta, tulee ensin vähän semmoinen ajatus, että hui kauhea, Sunna naurahtaa, mutta toteaa samalla sarjan kokonaisuudessaan kuvaavan hyvin poronuorten elämää.

Violan mielestä tuntui aluksi oudolta ja erikoiselta, että kameramiehet seurasivat häntä joka paikkaan, ja varsinkin silloin kun kyseessä oli jokin isompi tapahtuma, johon osallistui iso joukko muitakin ihmisiä.
– Mietin, että miltähän se tuntuu niiden muiden mielestä, kun sinne tulee joku kameraryhmän kanssa. Mutta eipä siinä mitään, koska kuvausryhmä osasi tehdä työnsä niin, että se ei häirinnyt ketään.

Hänestä oli valmista sarjaa katsoessaan jännittävää nähdä, miltä oma elämä ja työ näyttivät ulkopuolelta katsottuna.
– Ja oli myös kiinnostavaa vertailla mennyttä ja nykypäivää, eli että viime syksynä oli tuommoista ja nyt tämmöistä. Kaiken kaikkiaan sarja näyttää hyvältä, siitä ei tule tunnetta, että tarinaa olisi väritetty tai dramatisoitu liikaa, hän sanoo.

– Tietenkin aluksi näytti oudolta katsoa itseään, mutta se on kestettävä, kun siihen on lähtenyt, kiteyttää katselukokemuksensa Aleksi.
– Kun sarja tulee ulos, niin tietenkin siitä syntyy jonkunlaisia paineita antaa haastatteluja ja lausuntoja sinne tänne, mutta toivon, että kaikki menee positiivisesti ilman suurempien mediamylläköitä.

Poronuoret-ohjelmasarjan ohjaaja Laura Satimus:

'Toivon, että sarja avaisi suurelle yleisölle ymmärrystä siitä, millaisesta elämäntavasta on kysymys'

Ylen tuottaman dokumenttisarjan ohjaajalla on lämpimiä muistoja sarjan kuvausajoilta.
– Oli todella ainutlaatuista ja hienoa, miten päähenkilöt ottivat meidät mukaan elämäänsä, vaikka varmasti ei aina ollut helppoa yhdistää vaativia töitä, opiskeluja ja muuta elämää kuvauksiin.

Satimuksen mukaan dokumenttituotannoissa kuvausten suunnittelu on aina haastavaa, mutta tämän sarjan suunnitteluun ja toteutukseen toi oman erityiskierteensä porojen liikehdintä.
– Ne kun eivät liikkuneet meidän aikataulujen mukaan eivätkä etukäteen liikkeistään meille ilmoitelleet, hän naurahtaa ja toteaa, että kuvaukset tehtiin porojen ehdoilla.

Arktisissa olosuhteissa kuvaamisessa täytyy ottaa huomioon tiettyjä asioita.
– Onneksi kuvaajamme ja äänittäjämme olivat paikallisia, joten he tunsivat maastot ja osasivat tarvittaessa varoa esimerkiksi routaisia pikkuteitä. He tunsivat myös porovuoden kulun ja tiesivät, miten porot käyttäytyvät eri aikoina vuodesta, minkä ansiosta osasimme muun muassa erään kerran varoa kiukkuista hirvasta. Kullanarvoista oli myös se, että toimittaja-käsikirjoittaja Xia Torikka on itsekin poronhoitaja.

Satimus sanoo, että poronhoitajat kohtelivat kuvausryhmää hyvin.
– Oli hienoa, miten meidät otettiin vastaan työporukoissa, vaikka suurin apu meikäläisestä erotuksissa oli varmasti perunoiden kuorimisessa.

Esittelytekstin mukaan 'Poronuoret-sarjassa parikymppiset poronhoitajat sukkuloivat haastavan työn, opiskelun ja rakkaushuolien keskellä', joten kyseessä ei ole dokumenttisarja, jossa keskitytään pääasiallisesti poronhoitoon.
– Vaikka sarja ei kerrokaan pelkästään poronhoidosta, toivon että se avaisi suurelle yleisölle ymmärrystä siitä, millaisesta elämäntavasta on kysymys, ohjaaja Laura Satimus sanoo.