Tyypillinen Sieriporon sesonkityöntekijä on nuori, eläinten kanssa toimeentuleva, uusia tilanteita pelkäämätön ja ulkoilmasta sekä fyysisestä työstä pitävä henkilö. Matkailutoimintaa ja perinteistä porotaloutta harjoittava porotila palkkaisi mielellään enemmänkin poroperheiden nuoria, mutta heitä ei juurikaan tunnu olevan saatavilla.
Sieriporo Safariksen toinen yrittäjä Ari Maununiemi kertoo, että tänä talvisesonkina yrityksessä työskentelee muutama porotaustainen nuori.
– Mitä porotaustaisempi uusi työntekijä on, sitä helpompaa se on tietysti meille, koska he osaavat lukea poron käyttäytymistä ja tuntevat poron eläimenä jo ennen tänne tuloa.
Porojen kanssa toimeentulevia työntekijöitä on toki löytynyt riittävästi. Maununiemen mukaan heidän yritykseensä töihin hakeutuvia henkilöitä yhdistää oma-aloitteisuus ja reipas asenne.
– Nuorten kanssa on kiva tehdä töitä. He ovat vastaanottavaisia uudelle informaatiolle, eivätkä ole kaavoihin kangistuneita. Kun haluaa nähdä ja kokea uusia asioita, tämmöinen paikka on varmasti siihen erittäin hyvä.
Poroperheistä lähtöisin olevat, porotöitä tekemään haluavat nuoret todennäköisesti työllistyvät hyvin kotiympäristössään.
– Meillä on ollut vuosien varrella sesonkityöntekijöinä kaupunkiin opiskelemaan tulleita tai muuten muuttaneita poroihmisiä. Näitä töitä voi tehdä siis myös opiskelujen ohessa, pyrimme joustavuuteen molemmin puolin, Maununiemi sanoo ja kehuu samalla myös hevosihmisiä.
– Poro ja hevonen ovat molemmat isoja eläimiä, jotka käyttäytyvät osittain samalla tavoin. Tarvitsemme juuri sellaisia työntekijöitä, jotka tietävät, miten eläimet käyttäytyvät.
Kaikki tekevät kaikkea
Sieriporo Safariksen porotilalla työskennellään monissa eri tehtävissä, koska porotilalla harjoitetaan perinteisen poronhoidon lisäksi matkailutoimintaa ja lihanjalostusta.
– Tämä on perhetila, jossa toteutetaan erilaisia aktiviteetteja poroon liittyen. On perinteistä poronhoitoa, joka on juotettu yhteen nykymaailman kanssa. Myös poronlihan suoramyynti on iso osa toimintaa, Ari Maununiemi kiteyttää elämyksistä ja arkipäivästä koostuvan porotilan liikeidean.
Työntekijöiden laajaan tehtäväkenttään kuuluu muun muassa siivoamista, ruoanlaittoa, porojen ruokkimista, porosafarin ajoa, pilkkimistä, kunnostustöitä, ajoporojen koulutusta ja matkailijoiden opastamista.
Jokapäiväisessä aamupalaverissa kello 8 sovitaan, mitä kukin päivän aikana tekee.
– Meillä on semmoinen perusajatus, että kaikki tekevät kaikkea. Tietenkin vahvuudet otetaan huomioon, eli esimerkiksi jos jollakin ei ole englanti ihan hallinnassa, hän kertoo vähemmän asiakkaille tarinoita porotaloudesta ja keskittyy enemmän muihin hommiin.
Sesonkiaika kestää marraskuusta huhtikuuhun. Muuna aikana vuodesta porotilalla työskentelee kahden yrittäjän lisäksi yksi vakituinen työntekijä.
– Haaveena olisi saada toinenkin vakituinen työntekijä, koska meidän pitää tehdä paljon valmistelevaa työtä sesongin ulkopuolella. On ajohärkien koulutusta, peltotöitä, paikkojen kunnostusta ja huoltoa sekä kesäasiakkaita, Ari Maununiemi kertoo.
Niko innostui porotöistä ja hankki poromerkin sekä poroja
Niko Tervo, 19, sai kolme vuotta sitten Rovaniemen kaupungilta kesätyösetelin, jonka kanssa hän käveli kysymään töitä kotitalonsa naapurissa sijaitsevalta Sieriporon porotilalta. Aikaisemmin hän oli tehnyt porotöitä jonkin verran pappansa veljelle, joka on osakkaana Poikajärven paliskunnassa.
– Olin ensin kesällä pari viikkoa tekemässä aitoja ja joulukuussa olinkin sitten jo virallisena työntekijänä asiakastöissä. Siitä se sitten pikkuhiljaa toimenkuva laajeni. Tilanne eskaloitui lopulta siihen, että minäkin hommasin poromerkin ja muutaman poron, kun Allu (Ari) ja Sampo siihen koko ajan yllyttivät, Tervo naurahtaa.
Vuosi sitten hän oli ensimmäistä kertaa mukana ettotöissä ja erotuksissa. Tämä syksy on mennyt kokonaisuudessaan poronhoitotöissä.
– Tykkään eläinten kanssa touhuamisesta, luonnossa liikkumisesta ja fyysisestä työstä, ja tässä työssä yhdistyvät ne kaikki, hän sanoo ja kertoo aikovansa jatkaa Sieriporossa työskentelyä myös ensi tammikuussa alkavan varusmiespalveluksen jälkeen.
Hänen omat poronsa ovat tänä aikana Sieriporon aidassa, kuten tähänkin saakka.
– On hyvä, kun työpaikka ja omat porot ovat samassa paikassa. Näkee samalla, miten ne voivat, kun ruokkii muiden poroja, hän toteaa.
Niko Tervon tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä avoimina.
– Haen ehkä ammattikorkeakouluun jossakin vaiheessa opiskelemaan joko metsätalouspuolta tai jotakin muuta. Toivottavasti armeijassa ehtii miettiä sitä tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti