PUDASJÄRVEN LIVO: HENKI ON HYVÄ, MUTTA KUINKA PITKÄLLE SE RIITTÄÄ?

Rytinginkankaan erotus. Piirtämässä Kalevi Särkelä, kiinnipitämässä Ville Särkelä ja Jenna Konttila. Kuva Pia Särkelä.

Vaikka paliskunnassa vallitsee hieno ilmapiiri, nuoriso joutuu pohtimaan, uskaltaako alkaa alalle, jossa pedot näyttäisivät vievän vasat ja tuulivoima maat.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuvat: Pia Särkelä ja Miia Konttila ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2023.

Alkukesästä kaikki näytti vielä hyvältä: vasoja oli paljon ja vasanmerkintä sujui hyvin. Lokakuussa tilanne on toisenlainen, kun vasoja ei ole nähty erotuksissa odotettuja määriä.

Kesä oli tavallista kuumempi ja kuivempi, millä saattaa olla osuutensa asiaan, mutta todennäköisemmin teurasporojen määrää vähentävät pääasiassa pedot. Poroisäntä Sami Konttilan arvion mukaan erityisesti ahmakanta on nousussa, mutta myös ilveksiä liikkuu paliskunnan alueella entistä enemmän. Susi on pedoista pahin, koska se tappaa enemmän kuin syö.
– On selvää, että petokanta on kasvanut, mutta petojen tekemiä tuhoja ei voida varmistaa varsinkaan sulan maan aikana. Vasa häviää usein pedon suuhun jälkiä jättämättä, hän sanoo.

Poroisäntä Sami Konttila.

Viime jouluna paliskunnan poromiehet saivat luvan kaataa suden, joka ehti tappaa kymmeniä paliskunnan poroja lyhyessä ajassa.

Näyttää siltä, että teurasmäärissä ei päästä lähellekään samaa kuin viime vuonna. Pettymys on suuri, mutta takaiskusta ei lannistuta, sillä palkisessa riittää toimintatarmoa.

Työnkuva on muuttunut viime vuosikymmenten aikana

Konttila, 48, on aloittanut poromiehen hommat suurin piirtein samoihin aikoihin kun hän oppi kävelemään.
– Naapurin kaveri otti niskasta kiinni ja heitti ojan yli. Piti päästä porotöihin, hän naurahtaa.

Ojanylitykset sujuvat Konttilalta nykyään helposti – sen sijaan haasteita aiheuttaa suuri petomäärä ja siitä koituva lisätyö. Tänä päivänä Pudasjärven Livon ja sen naapuripaliskuntien poronhoitajien työnkuvaan kuuluu isona osana petojen vähentäminen, joka vie aikaa ja tuo kustannuksia. Tilanne on täysin toinen kuin Konttilan lapsuudessa, jolloin pedoista ei ollut merkittävää haittaa poronhoidolle.
– Joudumme maksamaan petojen jahtaamiset ja raatojen etsinnät omasta pussista samalla kun rehukustannukset nousevat ja teurasmäärä pienenee. Siinäpä sitä sitten yrittää nuorisolle selittää, että kyllä tämä tästä vielä muuttuu parempaan suuntaan.

Poronhoito kiinnostaa nuoria, mutta tulevaisuus huolestuttaa

Sami Konttila kertoo, että paliskuntaan on tullut viime vuosina uusia ja innokkaita nuoria osakkaita, ja enemmänkin olisi tulossa, jos tulevaisuus näyttäisi valoisammalta.
– Olemme saaneet matkaan paljon nuoria, jotka tekevät porotöitä minkä kouluiltaan ehtivät. Porohommissa kulkee perheitä ja lapsia kavereineen, meillä on mahtava ilmapiiri. Petoasia on kuitenkin kuin musta pilvi taivaalla. Moni nuori pohtii, uskaltaako alkaa epävarmalle alalle.

Vasanleikko Susisuolla.  Vasa sylissä Julia Konttilalla (vas.), Matti Vähäkuopuksella ja Hilkka Heikkilällä. Etualalla Juha Piri. Kuva Miia Konttila.

Uusia poronomistajia mahtuisi paliskuntaan sikälikin, että suurin eloporomäärä, 2100, on tällä hetkellä kuutisensataa miinuksella. Suotuisaa on myös se, että paliskunnan kesälaidunalue on erinomaista maastoa poroille.

Pedot vartioivat luppoa

Kesälaitumet koostuvat alavista maista, joista suuri osa on suota. Syyslaitumet sijaitsevat puolestaan siellä täällä. Isoja kangasmaa-alueita kiinteine poroaitoineen on viisi: Kilsikangas, Suvannon Palovaara, Kivikangas, Siuruakangas ja Rytinginkangas, joista viimeksi mainitun keräilyaitaan kootaan myös syksyn teurasporot.

Paliskunnan alueella sijaitsee osa Syötteen kansallispuistoa, jonka puustossa olisi poroille tärkeää ravinnonlähdettä, luppoa, mutta samoilla seuduilla viihtyvät myös pedot. Näin ollen poronhoito ei voi hyödyntää kansallispuiston aluetta parhaalla mahdollisella tavalla.

Erotusten jälkeen maastoon jääneet porot houkutellaan ravinnolla, lähinnä heinällä, pyyntiaitoihin, joista ne viedään kotitarhoihin talviruokintaan.

Yhteistyötä tehdään usean naapuripaliskunnan kanssa niin poronhoitotöissä kuin viiden paliskunnan yhdessä omistamalla Ranuan teurastamolla. Suurin osa lihasta liikkuu sieltä Veljekset Rönkä Oy:lle, mutta suoramyyntiäkin on. Sen osuus on noin 30 prosenttia kokonaismyynnistä.

Paliskunnassa työskentelee 3–4 päätoimista poronhoitajaa, loput viitisenkymmentä poronomistajaa hankkivat elantoansa myös muista lähteistä. Poronomistajien keski-ikä on 55 vuoden paikkeilla.

Tuulivoima tuo lisää mustia pilviä taivaanrantaan

Pudasjärven Livon paliskunta on säästynyt tähän mennessä tuulivoimateollisuusalueilta. Nyt kuitenkin Pudasjärven kaupunki ja Ranuan kunta ovat kiinteistöverokassaansa kartuttaakseen hyväksymässä kolmea isoa hanketta, jotka sijoittuvat paljolti paliskunnan tärkeimmille laidunalueille, joilla laiduntaa kaksi kolmasosaa palkisen poroista. Suunnitelmien mukaan myllyjä tulisi jopa toistasataa.
– Meille tämä kaikki on uutta, koska emme tiedä, miten poro alkaa käyttäytyä, kun se joutuu siirtymään pois perinteisiltä alueiltaan. Maanviljelijöiden kanssa meillä on mennyt tähän saakka hyvin, on tehty suoja-aitoja ja toimittu yhteisymmärryksessä, mutta sitten olisi totinen paikka, jos porot siirtyisivät viljelyksille ja mökkiasutuksen piiriin, Konttila toteaa.

Hankkeet ovat vielä suunnitteluasteella ja niiden toteutus tapahtuu – jos tapahtuu – vasta vuosien kuluttua. Lisäksi oma vaikutuksena hankkeiden toteutumiselle on tulevilla selvityksillä tuulivoiman vaikutuksista alueen eläimistöön ja kasveihin. Paliskunnassa tulee kuitenkin olla hereillä.
– Käymme neuvotteluja eri osapuolten kanssa nyt asiallisesti ja riitelemättä, mutta kyllä tilanne on erittäin huolestuttava, poroisäntä Sami Konttila toteaa.

Kotikunta: Pudasjärvi
Pinta-ala: 1 897,7 neliökilometriä
Suurin sallittu
eloporomäärä: 2 100
Poronomistajia: 53