IKOSEN PALISKUNTA: PIENI, MUTTA VIREÄ

Senni ja Raimo Hepola sekä Matkalainen Äkäslompolon kisoissa. Kuva: Emmi Ilvo-Hepola.

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2023.

Litokairan soidensuojelualueella ei pyöri tuulimyllyn lapa eikä jauha kaivosyhtiön pora. Ikosen paliskunnan pinta-alasta on yli puolet suometsäerämaata, jossa laiduntaa kesäisin myös naapuripalkisten poroja.

Ikosen paliskunnassa kesä meni melko totutulla tavalla.
– Vasat on leikattu, ja vasaprosentti vaikuttaa ihan kohtalaiselta. Jonkin verran vasoja jäi leikkaamatta, kun kaikkia tokkia ei löytynyt, poroisäntä Ari Hepola kertoo.

Tavoittamattomat tokat liikkuivat kesällä kaikella todennäköisyydellä Litokairassa, suurikokoisessa ja vaikeakulkuisessa suometsäerämaassa, joka on myös luonnonsuojelualue.
– Käytämme paljon porojen kokoamisessa apuna GPS-pantoja, mutta tällä kertaa kaikki pannat löytyivät samoista tokista.

Poroisäntä Ari Hepola. Kuva: Senni Hepola.

Innokas yhteisö, jolla on hyvät välit naapuripalkisiin

Ikosen paliskuntaan kuuluu 32 osakasta, joista parikymmentä toimii poronhoitotöissä aktiivisesti. Poroisännän arvion mukaan osakkaiden keski-ikä on 55 vuoden tietämillä.
– Me olemme pieni, mutta innostunut yhteisö. Tosi nuoria ei kylläkään ole kovin montaa, mikä tietysti huolestuttaa jonkin verran, Hepola sanoo.

Ikosta voi luonnehtia osa-aikaisten poronhoitajien palkiseksi. Suurin sallittu eloporomäärä on 500.
– Kokonaiselannon jos haluaisi saada, pitäisi yhden osakkaan omistaa melkein puolet poroista. Tämä vaatii muuta työtä rinnalle.

Paliskunnan pinta-alasta yli puolet kuuluu Litokairan soidensuojelualueeseen. Tällä alueella sijaitsevat myös Ikosen porojen kesälaidunmaat, joita Hepola kuvailee äärimmäisen hyviksi.
– Litokaira vetää puoleensa myös naapuripaliskuntien poroja. Syksyllä meidän porot liikkuvat puolestaan paljon muiden palkisten puolella.

Paliskuntien välistä yhteistyötä harjoitetaan maankäytön lisäksi muutenkin. Toimintaa täytyy tehostaa ja järkeistää, kun työporukat ikääntyvät ja pienenevät.
– Yhteistoiminta on ainakin poronhoitoalueen eteläpuolen palkisisten kesken yleistä nykyään. Meillä on tosi hyvät yhteydet naapureihin, apua annetaan tarvittaessa molemmin puolin. Erityisesti Oijärven kanssa meillä on paljon yhteistyötä, Hepola kertoo.

Kevättalvella kilpaillaan

Käytännössä kaikki Ikosen paliskunnan porot ovat talvella tarharuokinnassa.
– Onhan siinä oma hommansa, kun niitä haetaan tarhoihin marras–joulukuun aikoihin. Toisaalta osa poroista alkaa jo marraskuusta lähtien pyrkiä omatoimisesti kotiin päin.

Kun porot ovat tarhassa, käydään kilpailemassa. Porokilpailuihin perehtyneet tuntevat varmuudella sukunimet Hepola, Alatalo ja Jaakola.
– Se on hieno harrastus, jossa tapaa tuttuja ja näkee muiden palkisten samanhenkisiä ihmisiä. Meidän perheessä isäni, Raimo Hepola, on harrastanut kilpailuja yli 40 vuotta, ja nyt 17-vuotias tyttäremme, Senni, on kuskina.

Soidensuojelualue on siunaus

Kaivos- ja tuulivoimayhtiöt eivät pääse toteuttamaan suunnitelmiaan Litokairan soidensuojelualueelle, joten ne ovat alkaneet tähyillä Ikosen paliskunnan muihin osiin. Naapuripaliskunnissa tapahtuu jo.
– Maakuntakaavaan on merkitty yksi meidän paliskuntaan sijoittuva tuulivoimala-alue, mutta prosessi on vielä alkuvaiheessa. Oijärven palkisen puolelle, missä meidänkin porot kulkevat, on tulossa tuuli- ja aurinkovoimaa. Pudasjärvelle suunnitellun tuulivoimapuiston sähkönsiirtolinjat on alustavasti piirretty kaavaan meidän palkisen etulaitaan, Hepola kertoo.

Vasojen lautaan laitto Teerisuolla. Raimo (vas.) ja Ari Hepola. Kuva: Emmi Ilvo-Hepola.

Petopainetta ei Ikosessa ole samalla tavalla kuin sen itä- ja eteläpuolella.
– Me olemme vielä onneksi säästyneet, pedoista ei ole ollut sillä tavalla haittaa. Mutta kun vesiastia alkaa täyttyä alhaalta päin, niin ylihän se vesi tulee lopulta. Jos pedoilta loppuu ruoka etelässä, on odotettavissa, että ne suuntaavat tänne ja raapaisevat ronskilla kädellä.

Metsästyskoirat häiritsevät porojen kiima-aikaa

Nykyään metsästäjä seurailee koiransa kulkua puhelimen välityksellä. Hän tarttuu aseeseen vasta kun on päässyt autollaan koiran ja metsästyskohteen lähimaastoon. Ikosen paliskunnassa metsästyskoirien aiheuttamat häiriöt ja vahingot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta.
– Koirat häiritsevät porojen kiima-aikaa ja syyserotuksia aika paljon nykyään. Oulusta ja sen lähialueilta saapuvat metsästäjät muodostavat pieniä porukoita, joihin kuuluu muutama henkilö ja koira. Nämä ryhmät sitten kisailevat keskenään saaliista, Hepola kuvailee metsästäjien toimintaa.

Asiat tärkeysjärjestykseen

Ari Hepola aloitti Ikosen paliskunnan poroisäntänä viime kesäkuussa. Hänellä on takanaan kaksi kautta kokemusta varaisännyydestä, kun Janne Alatalo toimi poroisäntänä.
– Kiireistä on tämä alku ainakin ollut, kaikenlaisia lausuntoja on pitänyt miettiä ja kirjoittaa. Mutta kyllä tässä pärjää, kun on ollut aikaisemmin varaisäntänä, tuttuja asioitahan nämä ovat.

Hepola paluumuutti perheensä kanssa Pudasjärven Ala-Siurualle muutama vuosi sitten. Poronhoitoa hän on harjoittanut koko ikänsä. Hepolan suvussa poronhoito on ollut tärkeässä asemassa vuosikymmenten ajan.
– Aikaisemmin kuljin muualta tänne tekemään porohommia. Nyt asun täällä ja käyn tekemässä muita töitä muualla, jotta tyttäremme saa mahdollisuuden harjoittaa poronhoitoa nyt ja tulevaisuudessa. Parempi näin päin, sanoo Ari Hepola, 48, poromies jo useammassa polvessa.

Ikonen

Kotikunta: Pudasjärvi

Pinta-ala: 619,1 km²

Suurin sallittu eloporomäärä: 500

Poronomistajia: 32