KOHTI VASANLEIKKOA

Poronhoitovuoden ensimmäinen työvaihe, vasanmerkintä, on tuloillaan. Useimmissa paliskunnissa merkintätöihin eli vasanleikkoon lähdetään perinteiseen tapaan juhannuksen tuntumassa, kun räkkä kokoaa porot tokkiin.

--- Teksti ja kuva: Anne Ollila ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2023.

Kuten porotöissä aina, myös vasanleikossa töiden vuosittaisen aloituksen ajankohdan sanelevat viimekädessä luonto ja paikalliset olosuhteet. Vasanmerkintää varten kesätokat kootaan aitoihin joko jalkaisin tai mönkijöitä apuna käyttäen, kunkin alueen maastoista ja työtavoista riippuen. Eri paliskuntien, ja paliskuntien sisällä eri alueiden, menetelmät ja työtavat vaihtelevat: työt ja toimet hoidetaan kuhunkin ympäristöön, tilanteeseen ja paliskunnan perinteisiin parhaiten sopivalla tavalla.

Vasanleikko on poroihmisille fyysisesti raskas ponnistus, mutta sitä se voi olla myös poroille. Erityisesti pienten vasojen kuljettaminen maastossa sekä käsittely aidoissa vaativat hyvää suunnittelua, ajatusta ja huomioita. Vaikka vasat ovat pian syntymänsä jälkeen valmiita liikkumaan sujuvasti ja vikkelään, ovat pitkät matkat niille väistämättä kova rasitus. Vasojen kanssa kuljetusmatkat kannattaa pitää mahdollisimman lyhyinä ja huomioida tarkasti sekä kulkuvauhtia että sääoloja. Vauhti tulee aina sovittaa pienten vasojen voimiin. Jalkaisin tämä hoituu luonnostaan, sillä ihminen ei liiku jalkapatikassa vasaa nopeammin. Maastoajoneuvoilla kuljettaessa ajovauhdin pitää pysyä vasoille riittävän hitaana. Pitkät, kovatempoiset kuljetukset voivat olla kesävasoille kohtuuttoman kova ponnistus.

Porot, kuten muutkin pohjoiset eläinlajit, ovat sopeutuneet erittäin suuriin vuodenaikojen välisiin lämpötilan muutoksiin. Ääriolosuhteet haastavat kuitenkin myös poroja. Kesällä haasteena voivat olla sekä kuumuus että kylmät sateet ja viimat. Kylmä on poroille ongelma varsin harvoin. Huomattavasti suuremman haasteen poron lämmönsäätelylle aiheuttavat samanaikainen kuumuus ja räkkä. Poro ei kykene tehokkaasti poistamaan liiallista lämpöä, koska sillä on hyvin vähän hikirauhasia. Jo 20 asteen lämpötila saa aikaan lämpöstressiä ja poro ylikuumuu helposti. Niinpä poroja ei tule rasittaa lainkaan helteessä. Etenkin pidemmillä hellejaksoilla ja kuumien päivien jälkeen vasanleikko on syytä jättää väliin. Myös muunlaiset sääolot, esimerkiksi rankkasateet, kuormittavat poroja niin, että kaikenlaista lisäkuormitusta kannattaa välttää. Poro haihduttaa lämpöä nenäkuorikoiden ja kielen kautta. Rasituksessa kohonnutta lämpöä poro haihduttaa saalomalla eli läähättämällä. Saaloessa ilma kulkeutuu suun kautta suoraan keuhkoihin. Tällöin keuhkoihin kulkeutuva ilma on kuivaa, sillä se ei pääse kostumaan nenäkuorikoissa matkalla keuhkoihin, kuten normaalisti nenän kautta hengitettäessä. Kuiva hengitysilma altistaa poron hengitystiesairauksille, kuten keuhkotulehduksille. Riskiä lisää pöly.

Vasanleikkoaidat voivat olla kesäaikana niin kuivia, että maa alkaa pölistä. Pöly on vaaraksi sekä poroille että ihmisille. Pölisevät, kuivat aidat pitää aina kastella huolellisesti ennen porojen käsittelyn aloittamista. Kastelussa voidaan hyödyntää vesistöjä tai paikalle voidaan tuoda vettä säiliöissä. Mikäli pölisevän aitapaikan kastelelu ei ole mahdollista, ei tällaisessa aitapaikassa tule käsitellä poroja kesäaikana. Hengitysteihin päätyvä pöly on suuri terveysriski.

Sääolot on huomioitava huolella vasanleikon suunnittelussa ja toteutuksessa. Pohjoisen valoisissa öissä kesäaikainen työ tehdään lähtökohtaisesti aina viileämmän sään aikana, eli öisin. On kuitenkin huomattava, että hellejaksoilla porot pyrkivät minimoimaan liikkumisensa kuumimpaan aikaan päivisin ja näin ollen tarvitsevat öisin enemmän aikaa syömiseen. Kuumuus lisää myös poron vedentarvetta. Puhtaan juomaveden saatavuus on avainasia porojen hyvinvoinnin ja terveyden ylläpidossa.

Vasanleikko on perinteisesti koko perheen työtä. Töihin osallistuvat kaikki kynnelle kykenevät. Myös lapset ovat perinteisesti pienestä pitäen mukana vasanleikossa. Tämä on erittäin arvokasta kulttuuriperintöä, jota on syytä vaalia. Porohommiin kasvetaan osallistumalla, mikä on myös poronhoidon jatkuvuuden ydin. Lasten poronhoitokulttuuriin kasvaminen on päivänselvästi poronhoidolle suuri vahvuus ja voima. On tärkeää opettaa lapsille poroja kunnioittava tapa toimia kaikissa poronhoitotöissä. Sama toki pätee myös aikuisiin. Porot ovat puolivillejä eläimiä, joiden asianmukaisessa käsittelyssä korostuvat rauhallisuus ja ymmärrys porojen luontaisista toimintatavoista.

Hyviksi todettuja toimintatapoja:

Hyppyri, joka ohjaa vasat ja raavaat eri aitoihin. Vasat saadaan kiinni turvallisessa kirnussa nopeasti käsin. Vahinkoja ei juuri satu. Vimpaa tai suopunkia ei tarvita. Vasojen rasitus vähenee ja työ nopeutuu.

Tehokas vesipumppu, jolla aita saadaan kasteltua pölyämättömäksi. Myös ilma raikastuu ja viilenee. Kaikkien keuhkot kiittävät.

Lyhyet kuljetusmatkat ja käsittelyajat: porot kuljetetaan rauhallista tahtia pienemmissä erissä lähimpään aitapaikaan. Myös siirtoaidat voivat olla hyvä ratkaisu kuljetusmatkojen minimoimisessa ja käsittelyn nopeuttamisessa.

Kumisaappaat: vasoja säästävä työtapa. Ehjät kumisaappaat pitävät myös kulkijan jalat kuivina. Jalan kuljettaessa vauhti pysyy vasoille sopivan hitaana ja kuormitus hallinnassa. Ihmisten kunto ja perinteinen maastonlukutaito kohenevat. Luonto kiittää.

Vasan kiinnipito sopivan kevyesti: vasa rimpuilee osaavissa käsissä vähemmän. Voimankäytön optimointia vasan kiinnipidossa pitää harjoitella. Liiallinen voimankäyttö saa helposti aikaan suuremman rimpuilun. Osaavimmat voivat opettaa tekniikkaa toisillekin.

Yhden appelsiinin kuorista saa näppärästi neljä korvan mallista harjoituspalaa. Myös teurastettujen porojen korvilla voi harjoitella. Merkkuutöiden kuivaharjoittelu ennen elävien eläinten käsittelyyn ryhtymistä on välttämätöntä.

Muistathan myös:

Tupakkalain keskeinen lähtökohta on, että kukaan ei altistu tupakan savulle työpaikalla. Tupakointi on työpaikalla kielletty. Tämä koskee kaikkia työpaikkoja. Paliskunnan poroaidoissa ei siis saa tupakoida töiden ollessa käynnissä.

Työturvallisuussyistä töissä ei saa olla alkoholin tai huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena. Paliskunnan hallituksella on vastuu valvoa ja tarvittaessa estää tällaisen henkilön työnteko.

Vastuu työlainsäädännön mukaisesta toiminnasta paliskunnan töissä ja tiloissa on paliskunnan hallituksella.