Savukosken ainutlaatuinen luonto ja poronhoito hengähtivät helpotuksesta, kun korkein hallinto-oikeus antoi maaliskuussa paljon odotetun päätöksen Soklin kaivoshankkeessa. Huhtikuussa paikalliset tekivät ympäristöministeriölle esityksen alueen suojelusta. Suojelu turvaisi luontoa ja mahdollistaisi alueen pidemmän tähtäimen kehittämistä sen omista vahvuuksista lähtien. Hellittääkö vuosikymmeniä jatkunut epävarmuuden arki vihdoin?
--- Teksti: Sanna Hast. Kuvat: Jenni Nousu ---
Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2022.
Korkein hallinto-oikeus kumosi Soklin kaivokselle vuonna 2018 myönnetyn ympäristö- ja vesitalousluvan. KHO:n vuosikirjapäätös (KHO:2022:38) palautti luvan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi eritoten vesienhallinnan merkittävien epävarmuuksien ja vesistövaikutusten riskien vuoksi. Kemijoen latvat, Soklioja ja Nuorttijoki, alkuperäinen järvitaimenkanta, ainutlaatuiset Soklin ahot, sekä alueen vuosisatainen perinne ja elinkeino, saivat KHO:lta arvoisensa tunnustuksen.
KHO:n antama päätös on historiallinen Savukosken erämaisen luonnon ja poronhoidon kannalta. Soklin kaivosta on suunniteltu Savukoskella vuosikymmeniä. Yhtä pitkään sitä on myös vastustettu. KHO katsoi, että kaivoshanke on mittakaavaltaan ja ympäristöriskeiltään sen laatuinen, etteivät selvitykset ja lupaehdot kyenneet riittävästi turvaamaan ekologiselta tilaltaan erinomaisia vesistöjä ja erityisiä luonnonolosuhteita.
KHO otti päätöksessään kantaa myös poronhoidon erityiseen oikeuteen.
Koska kaivosalue sijaitsee erityisellä poronhoitoalueella, on asiassa otettava huomioon poronhoitolain 2 §:n mukainen velvoite, jonka mukaan alueella olevaa maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. KHO-päätös toteaa, että suunniteltu kaivostoiminta tulisi aiheuttamaan haittaa Kemin-Sompion paliskunnan poronhoidolle. Hankkeen kokonaisuus ja koko toiminta-aika huomioiden, päätöksessä arvioidaan, että haitta voi kasautua poronhoidolle poronhoitolaissa tarkoitetulla tavalla huomattavaksi.
Lainsäädäntö luonut epävarmuuden olosuhteet
Sokli on 55 vuoden aikaisen historiansa ansiosta erittäin kirkas esimerkki siitä, miten Suomen kaivoslainsäädäntö luo olosuhteet jatkuvalle epävarmuudelle, jos maaperässä sattuu sijaitsemaan taloudellisesti kiinnostava malmio. Alueella oleva elinkeinotoiminta ei sovi suunnitellun kaivoksen kanssa yhteen. Tästä kertoo se, että yhteensovittamiseen tähtäävä suunnittelu on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen ja oikeuskamppailut jatkuvat.
Paikallisten mahdollisuudet vaikuttaa kotiseutunsa muunlaiseen kehittämiseen ovat ohkaiset, kun kaivoshanke leijailee jatkuvasti mahdollisuushorisontissa. Oikeusprosessit kuluttavat ja ajatus oikeudenmukaisuuden toteutumisesta on vähintäänkin hämärtynyt vuosikymmenten aikana. Sitkeästi taisteluita on silti käyty, mikä kertoo osaltaan siitä, mistä ei haluta luopua.
Kemin-Sompion paliskunta on aktiivisesti hakenut oikeutta kaivoksen jokaisen suunnitteluprosessin käänteessä, koska hanke olisi paliskunnan poronhoidon kannalta kuolinisku. Alueen ainutlaatuisuuden vaaliminen yhdistää paikallisia toimijoita laajalti, elinkeinotaustasta riippumatta. Hankkeen kaikki suunnitteluvaiheet on viety oikeusasteisiin. Aluekehittäminen ja elinkeinotoiminta halutaan perustaa muuhun kuin yhden lyhytaikaisen ja luonnon kannalta tuhoisan teollisuushankkeen varaan.
Suojelu mahdollistaisi alueen kehittämisen ilman kaivosuhkaa
Paikalliset toimijat yhdistivätkin jälleen voimansa Soklin alueen turvaamiseksi, kun Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenyhdistys Sompion luonnonystävät, SLL Lapin piiri, Sokli Erämaana -liike sekä Kemin-Sompion paliskunta esittivät huhtikuun alussa ympäristöministeriölle Savukosken Tulppion alueen suojelua ja liittämistä Urho Kekkosen kansallispuistoon. Suojeluesitykseen sisältyy myös Soklin kaivosalue. Tulppion alue muodostaisi ekologisen käytävän nykyisen UKK-kansallispuiston, Värriön luonnonpuiston ja Tuntsan erämaan välille.
Laajennusosaan sisältyvät kansallispuiston yläpuolisen Nuorttijoen luonnontilaiset latvavedet, joissa elää alkuperäinen järvitaimenkanta. Suojelualueen sydämessä olisivat Soklin ahot, laajat puuttoman kivennäismaan alat, jotka ovat syntyneet Soklin jääjärven altaan painanteisiin. Niillä esiintyy erilaista niitty- ja nummikasvillisuutta ja katajaa. Soklin ahot on arvioitu globaalisti ainutlaatuiseksi luontotyypiksi, jolla on erityisiä luonnonarvoja.
Maakuntakaavassa on merkintä Tulppion alueen ekologisesta yhteystarpeesta. Alueen nykytila on metsähakkuiden vuoksi osin heikentynyt, mutta ennallistettavissa. Luontoarvot on mahdollista palauttaa. Ennallistaminen edistäisi osaltaan kansainvälisiä tavoitteita luontokadon pysäyttämisestä. Luonnon virkistyskäyttö ja paikalliset elinkeinot hyötyisivät suojelusta.
Esitys suojelusta on jälleen yksi paikallisten tapa ilmoittaa kaivosta suunnitteleville ja kauempana oleville päättäville tahoille, miten alueella on eletty ja halutaan jatkossakin elää: luontoa arvostaen ja sen kanssa eläen.
Lähteet:
KHO:2022:38
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1647851309062.html
SLL Sompio 4.4.2022, Tulppion aluetta Savukosken itärajalla esitetään liitettäväksi Urho Kekkosen kansallispuistoon
https://www.sll.fi/sompio/2022/04/04/tulppion-suojeluesitys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti