KATSE NURMEEN

Korsiintunut rehu soveltuu porolle huonosti. Nuorena korjatulla lehtevällä ja hyvin säilyneellä nurmirehulla voidaan säästää väkirehukustannuksissa. Niitä ensimmäinen sato ennen korren muodostusta.

--- Teksti: Laura Post. Kuvat: Laura Post ja POROTAKU-hanke ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2022.

Jos kasveilla on hyvät kasvuolosuhteet heti alkukesästä (maan pH, vesitalous, kuohkeus) ja riittävästi ravinteita, ne tuottavat suvullisten versojen lisäksi myös runsaasti sulavia ja maittavia lehtiversoja. Tästä syystä ensimmäisen sadon riittävä lannoitus, heti kun vihreää alkaa maan pinnalle ilmestyä, on erittäin tärkeää. Lannoitepanokset kannattaa kohdentaa parhaille lohkoille, jos niitä on niukasti.

Nurmikasvit tuottavat siemenet kerran kesässä kortisen varren päässä olevaan tähkään tai röyhyyn. Jos ensimmäisen sadon niittää myöhään, kun yli 80 % tähkistä on näkyvillä, on kuituista kortta rehussa paljon ja sulavuus kehno. Tällöin jälkikasvun suvullisista versoista vain alle 20 % tuottaa tähkän, ja syysadosta tulee hyvin lehtevää ja vähäkuituista. Talvella ruokinnassa on kaksi täysin erilaista säilörehuerää.

Kuva 1. Rehu alkaa olla korjuukypsää. Kuva PORUTAKU-hanke.

Kevätsadon sopiva korjuuhetki on satotavoitteesta riippuen kehitysasteella 3–4. Kun kehitysaste on 3, joissakin timotein korsissa tähkä on osittain näkyvissä (kuva 1). Kehitysasteessa 4 puolella korsista tähkä yltää ainakin osittain viimeisen lippulehden yläpuolelle (kuva 2). Kun kasvusto on vanhentunut kehitysasteeseen 5, on yli puolella korsista jo tähkän alapuoleinen ruoti näkyvillä.

Kuva 2. Korjaa rehu viimeistään tässä vaiheessa. Kuva PORUTAKU-hanke.

Eri lohkojen kasvustot vanhenevat eri tahtiin lämpösummasta riippuen, eivätkä kesät ole veljeksiä. Omien nurmilohkojen kehitysastetta kannattaa seurata tiiviisti. Ensimmäiselle sadolle on olemassa myös lämpösummaan perustuvia D-arvoennusteita (kuten www.karpe.fi/darvoennuste.php). Edelliskesänä KARPE:n mukaan nurmi olisi pitänyt niittää Rovaniemen Apukassa 24.6., jotta D-arvo olisi ollut 700 g/kg ka. Tällöin valmiin säilörehun D-arvo olisi ollut korjuu- ja säilöntätappioiden jälkeen vielä yli 680 g/kg ka.

Luonnonheinätkin vanhenevat, mutta korrenmuodostus on luultavasti keskimäärin hitaampaa kuin timoteilla. On silti todennäköistä, että luonnonheinien energia-arvo on pitkään eläinten ravitsemukseen jalostettua timoteita huonompi, mikäli ne niitetään samaan aikaan. Luonnonheinistä jää vähemmän syömätöntä kortta, mutta todellinen energian saanti voi olla jopa vähäisempää.

Porot syövät merkittävästi enemmän lyhyttä silppua

PORUTAKU-hankkeessa on havaittu silputun rehun syönnin olevan huomattavan paljon parempaa kuin samalta lohkolta samanaikaisesti korjatun silppuamattoman rehun. Monet poronhoitajat ovat huomanneet saman ja silppuavat paaleja ruokinnan yhteydessä. Jos rehun levitys puhaltamalla ei ole ruokintateknisesti välttämätöntä, kannattaa silppu tehdä jo korjuuvaiheessa sellaisella paalaimella, johon saa teriä viiden senttimetrin välein. Silputtu rehu tiivistyy paaliin huomattavasti pitkää silppua paremmin, jolloin myös muovikustannukset ovat pienemmät.

Minimoi rehun pilaantumisen riski säilöntäaineella

Pilaantunut säilörehu voi johtaa poron sairastumiseen, luomiseen ja jopa kuolemaan. Ainakin se vähentää säilörehun syöntiä ja sitä kautta lisää muiden rehujen tarvetta. Jos säilöntäainetta ei käytetä, kasvaa riski säilörehun pilaantumiselle huomattavan suureksi. Biologiset säilöntäaineet toimivat hyvin esikuivatuissa rehuissa, hapot myös hieman kosteammissa, mutta ilman esikuivatusta hapollakaan on vaikeaa saada hyvää säilöntälaatua.

Kuva 3. Rehuanalyysi ilman säilöntäainetta tehdystä rehusta. Rehu ei ole saavuttanut mikrobien kasvua estävää happamuutta ja käymislaatu on huono.

Ohessa analyysitulos säilörehusta (kuva 3), jossa säilöntäainetta ei ole käytetty lainkaan ja lopputuloksena on pahalle haisevaa rehua. Kuiva-ainetta rehusta on 28,4 % eli rehu on kosteahkoa. Tällaisessa rehussa mikrobien kasvu estyy vasta, kun pH on alle 4,1. Ilman säilöntäainetta voidaan vain toivoa, että säilövää maitohappoa muodostuu. Tässä tapauksessa niin ei ole käynyt ja siksi rehun pH on jäänyt erittäin korkeaksi. Mikrobit ovat pystyneet siis hajottamaan säilönnän aikana rehua ja kaikkia epätoivottuja käymistuotteita (haihtuvat hapot, liukoinen typpi, ammoniakkityppi) on muodostunut liikaa.

Kun kuiva-aine on alle 30 %, pitäisi rehun pH saada nopeasti alas. Silloin kannattaa käyttää happoa tai vähintään biologisena säilöntäaineena homofermentatiivisia maitohappobakteereja. Kuiva-aineen ollessa 30–50 % rehun pH:ta ei tarvitse saada niin matalaksi, mutta hiivojen ja homeiden kasvu sekä sitä myötä rehun lämpeäminen tulisi pystyä estämään. Säilöntäaineeksi kannattaa valita propionihappoa sisältävä tuote tai biologisista säilöntäaineista heterofermentatiivisia bakteereja sisältäviä tuotteita.

Sadonmuodostukseen tarvittavat pääravinteet

Typpi on tärkein nurmen tarvitsemista ravinteista. Lisäksi kaliumia tarvitaan nurmen kasvuun lähes saman verran kuin typpeä. Pohjoisen maaperässä ei ole juurikaan reservikaliumia, joten se täytyy sinne lannoitteena lisätä. Kaliumista kärsivä kasvusto kuivuu herkästi pystöön hellekesinä (kuva 4). Kaliumin puute heikentää myös nurmen talvehtimista, jolloin kasvustoon tulee aukkoja.

Kuva. Keltaiset lehdet kertovat kaliumin puutteesta. Kun puutosoireet näkyvät kasvustossa, on satotaso jo rajoittunut merkittävästi.

Jos maaperä on hapan, nurmien ravinteiden saanti heikkenee. Lannoituksen myötä maaperän pH laskee vuosittain ja kalkitus olisi tärkeää tehdä nurmien uusimisen yhteydessä kaikille lohkoille maan kasvukunnon ylläpitämiseksi. Kasvit muodostavat yhteyttäessä sokereita aina, kun auringonvaloa on saatavilla. Jos nurmen kasvu on rajoittunutta esimerkiksi ravinteiden niukkuuden takia, on tyypillistä, että säilörehussa on suuri, yli 150 g/kg ka, sokeripitoisuus. Liiallinen sokeri aiheuttaa porolle hapanpötsiä ja löysää sontaa kohtuullisillakin väkirehumäärillä.

Pellon kasvuolosuhteiden heikentyessä luonnonheinät valtaavat alaa. Talvituhojen jälkeen nurmen aukkopaikat kannattaa paikata vuosittaisilla täydennyskylvöillä. Luonnonheinissä on mahdollisesti terveydelle hyödyllisiä kasveja, mutta vastapainona myös haitallisia kasveja, joten sekakasvustojen kokonaisvaikutusta on vaikeaa arvioida. Jos nurmet uusitaan harvoin ja kasvustossa halutaan säilyttää niin sanotut kylvöheinät mahdollisimman pitkään, vanha nurmi olisi ennen kyntöä hyvä lopettaa glyfosaatilla, jotta luonnonheinät eivät estä kylvettyjen siementen kasvuun lähtöä alkuunsa.

Lisätietoja:
laura.post@lapinamk.fi tai
040 514 3527