POROPAIMENNUSTAPAHTUMA KORENTOKANKAAN AIDALLA
Porokoirakerholla 30-vuotisjuhlakilpailut Pudasjärvellä. Porokoirakerho ry järjesti 1.–3.4.2022 yhdessä Pudasjärven paliskunnan kanssa poropaimennustapahtuman Korentokankaan poroerotusaidalla.
Perjantaina ja sunnuntaina järjestettiin taipumustestauksia ja itse poropaimennuskisaa jännitettiin lauantaina 2.4. Tapahtumaan oli kerääntynyt porokoiraharrastajia ympäri Suomen. Viimeksi Korentokankaan poroerotusaidalla on kisailtu poronpaimennuksessa vuonna 2010. Lapin AMK:n agrologiopiskelijoita oli myös mukana järjestämässä tapahtumaa.
Taipumustestissä katsotaan onko koiralla luontaista taipumusta porojen paimentamiseen ja kuinka koira suhtautuu poroihin. Kilpailemaan pääsee ennakkokarsinnan kautta tai suoraan, jos ohjaajalla on poromerkki ja koira on porotöissä. Kilpailussa oli tällä kertaa huikea 18 koiran osanotto, joista kymmenen koiraa oli työkoiria.
- Tänä vuonna kisoissa on ennätysosanotto, kun 8 ennakkoilmoittautuneen lisäksi porollisten koiria on kisaamassa 10. Aiempina vuosina niitä on ollut noin neljästä viiteen kisaamassa, toimistossa talkoileva Kirsi Muuttoranta kertoo.
Kilpailupäivä eteni niin, että osallistujat tutustuivat ensin tuomariston suunnittelemaan rataan nollakoiran kanssa. Paimennuskilpailussa rata on tarkoitus suorittaa mahdollisimman nopeasti.
Radan alussa kilpailijan piti jakaa pääaidassa olevat porot kahteen parttioon. Toinen parttio jätetään perimmäiseen aitaan ja toinen viedään pääaitaan. Ohjaajan tulee pyytää veräjät auki ja kiinni. Tämän jälkeen porot tulee saada pääaitauksesta kirnun läpi koppaan. Koiran tulee pysähtyä odottamaan ohjaajaa kirnun portille ja kun veräjä on suljettu, tulee porot pyöräyttää lopuksi kopasta kirnuun. Kilpailusuoritukseen on aikaa 15 minuuttia.
Paimennuskisan 2.4. tulokset olivat persoonallisesti esillä
lähtölistassa. Vasemmassa reunassa koirakon sijoitus ja oikeassa pisteet. Kuva
Aino Karilas. |
Tänä vuonna rata on vaativampi, koska siinä parttio tuli jakaa kahteen. Aiemmissa kilpailuissa tehtävä on ollut viedä yksi parttio aidasta toiseen.
- Tärkeintä tehtävän suorittamisessa on koiran ja ohjaajan yhteistyö. Se on nimenomaan yhteispeliä, Kirsi Muuttoranta kertoo.
Kisassa käytettävät porot oli hankittu Pudasjärven ja Pintamon alueelta. Kilpailussa on hyvä, jos porot eivät ole tottuneita koiriin, jotta ne olisivat haasteellisempia paimentaa. Paimennuskisoissa tärkeää on niiden toteuttaminen paimennettavan eläimen ehdoilla.
- Porot on vuokrattu poromiehiltä tästä ympäriltä ja ne on vakuutettu, lisäksi poroja vaihdetaan tiheään, Kirsi Muuttoranta kertoo.
Kirsti Hassinen muisteli tapahtumassa porokoirakerhon ja poropaimennuskilpailun taustaa. Hassinen itse on ollut toiminnassa alusta asti mukana sekä koirien kanssa, että alkuaikoina myös kehittelemässä kilpailuita ja testejä. Kilpailut alkoivat vuonna 1995, jolloin ensimmäinen kilpailu järjestettiin Utajärvellä. Silloin kisattin myös Pudasjärven paliskunnan alueella.
- Tuolloin kaikki oli ihan uutta, aiemmin ei ollut ollut tällaisia taipumustestejä. Taipumustestejä oli tehty aiemmin lampailla, mutta se oli aivan eri asia. Jaakko Palovaara Narkauksen paliskunnasta oli se poromies, joka kehitteli poropaimennuskilpailuja- ja kokeita. Voidaan sanoa, että hän on poropaimennuksen isähahmo.
- Porokoirakerhon perustamisen taustalla oli ajatus nostaa lappalaiskoirien asemaa, sillä ne eivät olleet tuolloin kovin suosittuja. Siihen aikaan työkoiria oli melko vähän käytössä. Tavoitteena oli saada esille koirien luontainen taipumus paimentamiseen. Kilpailujen ja testien myötä erottuivat hyvin ne koirat, jotka olivat poroille kohteliaita ja kasvattajat katsoivat sieltä näitä ominaisuuksia. Kirsti Hassinen kertoo.
Pudasjärven paliskunnan poroisäntä ja kisan tuomari Markus Jaurun kommentoi kisan kulkua.
- Se oli aika luonnollinen tilanne, että tietty määrä poroja otetaan erotuksissa ja ne pitää saada kirnuun asti. Koirissa ja ohjaajissa oli nähtävissä eroja jo kilpailun ensimmäisen osan aikana. Ohjaajalla on suuri merkitys siinä, mitä se tekee.
Kilpailun tuomarit olivat poromiehiä, joten heillä oli näkemystä arvioida suorituksia nimenomaan käytännön työkokemuksen pohjalta paimennettavan eläimen ominaisuudet huomioiden. Kilpailussa arvioitavia asioita olivat koiran työskentelyasenne, asenne parttiota kohtaan, motivaatio, koiran haukun käyttö työskentelyn aikana, porojen kokoaminen sekä koossa pitäminen, paineen käyttö, itsenäinen paineen säätely, lauman luku ja ennakointi, koiran ottama paimennusvastuu, itsenäinen työskentely ja ratkaisut. Näiden lisäksi arvioitavana olivat ohjaajan ja koiran yhteistyö, koiran hallittavuus työskentelyn aikana ja työskentelyetäisyys. Työskentelyn tarkoituksenmukaisuutta arvioitiin kokonaisuutena eli suorituksen kokonaiskestoa, työskentelyvarmuutta sekä koiran ja ohjaajan työskentelyä kokonaisuudessaan.
Porokoirakerhon puheenjohtaja Hanna-Riikka Kuhmonen toimi kilpailunjohtajana. Hanna-Riikka kertoo, että kerhon tarkoituksena on lisätä tuntemusta poroa paimentavista koirista ja säilyttää porokoiran taipumus paimennukseen. Poropaimennuskisojen kautta kerhon tavoitteena on tuoda työkoiran käyttöä tunnetuksi ja rohkaista koiran käyttöön.
- Käymme eri paliskunnissa kisaamassa. Etsitään hyvä paliskunta, joka lähtee meidän kanssa kisaa toteuttamaan. Ollaan käyty kisaamassa monessa paikkaa eri puolilla poronhoitoaluetta.
Siinä on se etu, että yleensä alueen työkoirat tulevat siihen lähelle ja me haemmekin sitä, että sen alueen työkoirat pääsisivät parrasvaloihin. Poromiehet pääsevät katsomaan työkoiran käyttöä ja sitä kautta voidaan saada innostettua ja kannustettua työkoiran käyttöön. Paimennus on ollut nousussa, mutta ei osattu edes odottaa tämmöistä osallistujamäärää. Huomaa, että ihmiset rohkaistuvat ja ajattelevat ettei se kuitenkaan ole niin rakettitiedettä, Hanna-Riikka Kuhmonen naurahtaa.
Tapahtumassa nähtiin hienoja koirien ja ohjaajien suorituksia, Kisan voittaja Anne-Mari Kovalainen kertoo, että kisa oli hänelle ja viisivuotiaalle porokoira-Ricolle ensimmäinen.
- Kisa meni niin hyvin, ettei tämän paremmin olisi voinut mennä. Saatiin porot katkaistua ja Rico pysähtyi ja käytti ääntä oikeissa kohdissa.
Anne-Mari kertoo, että Rico on pennusta asti ollut todella helppo, rauhallinen ja kuuliainen. Se on aina ollut porotöissä monipuolisesti matkassa, ja siitä on ollut suuri apu siellä. Ja kun töihin lähdetään, niin Rico on myös sopivasti kovaluontoinen ja periksiantamaton.
0 comments:
Lähetä kommentti