AKANLAHDEN PALISKUNTA - KARHUJEN MÄÄRÄ KASVANUT RÄJÄHDYSMÄISESTI

Poroisäntä Antti Pätsi ja varaporoisäntä Mika Ronkainen kesän 2021 vasanmerkinnässä.

Paliskunnassa odotetaan tutkimustuloksia haaskakuvauspaikkojen merkityksestä karhukannan kasvuun.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Ella Pätsi  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2021.

Poroisäntä Antti Pätsi kertoo, että mielialat Akanlahden paliskunnassa ovat kaksijakoiset.
– Kesällä vielä näytti, että vasoja olisi kohtuullisen hyvin, mutta sittemmin niitä on kadonnut paljon.

Paliskunnassa on tehty petohavaintoja vuosi vuodelta enemmän.
– Erityisesti karhujen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti jostakin syystä, hän toteaa.

Nyt odotetaan mielenkiinnolla, mihin johtopäätöksiin päädytään Kuusamon alueella tehtävässä tutkimuksessa, jossa selvitetään haaskakuvauspaikkojen vaikutuksia karhukantaan.

Poromies-lehden numerossa 2/2020 Luken erikoistutkija Jouko Kumpula totesi, että kun karhunmetsästystä on harjoitettu Pohjois-Euroopassa vuosituhansia, karhusta on tullut pitkällä aikavälillä ihmisarka. Haaskaruokinta voi kuitenkin muuttaa karhuyksilön käyttäytymistä jo lyhyellä aikavälillä. Samassa lehdessä Oivangin paliskunnan poroisäntä Juha Kujala sanoi, että haaskakuvaus pitäisi kieltää kokonaan.

Akanlahden paliskunnassa karhujen määrä on joka tapauksessa kasvanut vuosittain. Samassa suhteessa on saatu myös lupia karhujen kaatamiseksi, mutta lupamäärän kasvu ei ole juuri tilannetta muuttanut.

– Koska palkisesta on suurin osa (80 %) yksityismaata, pyynti on hankalaa. Sen lisäksi, että pyyntialueet ovat pieniä ja repaleisia, naapurikateuskin näyttelee omaa osaansa. Karhun perässä kulkevaa pyyntiporukkaa ei päästetä kaikille yksityismaille, Pätsi sanoo.

Vähästä paljon turnipsin avulla

Paliskunnan poronomistajien keski-ikä, kuten monessa muussakin paliskunnassa, on korkeahko. Koska porotöitä tekevien määrä on laskenut tasaiseen tahtiin, on arkipäivän rutiineja pitänyt tehostaa. Esimerkkinä tästä on porojen kokoaminen, joka tapahtuu riistapeltoja hyväksikäyttäen.
– Kangasmaastot on menetetty tehokkaiden metsänhakkuiden seurauksena, mistä johtuen liikkuminen maastossa on hyvin hankalaa. Kärjistetysti voi sanoa, että hyvä kun kävellen pääsee kulkemaan. Porotkaan eivät enää tokkaannu samalla tavoin kuin ennen, vaan ovat siellä täällä. Riistapeltojen avulla olemme saaneet ne kuitenkin kokoontumaan, Pätsi kertoo.

Riistapelto on tarkoitettu tuottamaan ravintoa riistalle – tai siis tässä tapauksessa porolle. Avainsana ja -kasvi tässä yhteydessä on turnipsi eli rehunauris.
– Poro on oppinut, että se löytää ruoan riistapellosta, ja erityisesti turnipsi on ollut hyvin tehokas kasvi tässä toiminnassa.

Tutut uhat täälläkin

Poroisäntiä haastatellessa tulevat esiin lähes poikkeuksetta joka paliskunnassa samantyyppiset ulkopuoliset uhat. Tuulivoima, kaivokset ja muu maankäyttö pyrkivät viemään tilaa poronhoidolta. Näin on Akanlahdenkin paliskunnassa.
- Paliskunnan länsiosaan, Kuusamon yhteismetsän alueelle, on ollut suunnitteilla tuulivoimapuisto. Alue on pinta-alaltaan suhteellisen pieni, mutta tuulipuiston negatiiviset vaikutukset poronhoidolle olisivat isot, koska kyseessä on keskeinen vasoma-alue. Lisäksi tänne on tehty useita malminetsintävarauksia. Malminetsintäbuumi on kova myös täällä.