LENTÄVÄ POROKOIRA PAIMENTAA VAIKEASSAKIN MAASTOSSA

Marko Ranta ja poronhoitajien työkalu

Marko Ranta on käyttänyt dronea poronhoitotöissä jo viisi vuotta. Ajatus taivaallisen perspektiivin hyödyntämisestä syntyi videopeliä katsellessa.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Marko Ranta  ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2021.

Näkkälän paliskunnan poromies Marko Ranta toteaa dronen olevan aivan ehdoton työkalu.
– Tuntuu, että ilman ei enää pärjäisikään, ja myös vanhempi sukupolvi on pikkuhiljaa huomannut laitteen edut.

– Varttuneempi väki oli viisi vuotta sitten sitä mieltä, että kyseessä on pelkkä leikkikalu. Nyt he usein pyytävät minua katsomaan dronella tokan tilannetta, kun ’se on niin helppoa’. Eipä siinä mitään, hyvä kun tekniikasta on hyötyä, hän naurahtaa.

Vaikka Ranta oli kuullut, että Ruotsissa ja Norjassa jo käytettiin miehittämättömiä ilma-aluksia poronhoitotöissä, hänen oma ahaa-elämyksensä syntyi videopeliä katsellessa.
– Lapset pelasivat peliä, jossa suurkaupungissa seikkaileva päähenkilö pystyi dronen avulla näkemään, mitä tapahtui korttelin takana. Mietin, että voisikohan tuommoisesta laitteesta olla hyötyä täällä meidän kortteleissa eli tuntureissa.

Hän alkoi selailla nettikauppojen tarjontaa. Apua laitteen valintaan antoi myös valokuvauksessa dronea käyttänyt kaveri. Tärkeitä laitteelta vaadittavia ominaisuuksia olivat mahdollisimman pieni paino, sujuva kokoontaitettavuus ja riittävä akunkesto. Valinta kohdistui lopulta Mavig Pro -droneen, joka maksoi tuolloin, viisi vuotta sitten, muutaman lisäakun kanssa parisen tuhatta euroa.

Akunkesto on ratkaisevaa

Marko Rannan drone lentää sulan kelin aikaan samalla akulla 20–25 minuuttia, minkä jälkeen laite on lennätettävä takaisin akunvaihtoon. Järjestelmässä voi käyttää automatiikkaa, jolla drone osaa itse kääntyä takaisin akun virran laskiessa tietylle tasolle, mutta Rannalla toiminto on kytketty pois päältä.

'Sillä saa porot liikkeelle sellaisissakin paikoissa, joihin on vaikea päästä mönkijällä tai moottorikelkalla.'

– Vuosien varrella olen oppinut, kuinka hyvin virta riittää missäkin olosuhteissa. Pystyn yleensä lentämään niin, että vehkeen tultua takaisin siinä on akkua jäljellä enää pari prosenttia.

Joskus arviot ovat menneet pieleen ja drone on suorittanut omatoimisen pakkolaskun akun latauksen vähennyttyä liikaa. Lentolaite on kuitenkin aina löytynyt suht'koht helposti, koska ohjausyksikön kartasta ilmenee laitteen viimeinen sijainti ennen akun hyytymistä.

Akunkestoon vaikuttavat erilaiset sääolosuhteet ja lentotapa.
– Tokan kuljetuksessa sillä lennetään paljon matalalla tokan takana, mutta välillä noustaan ylös ja syöksytään alas, jotta saadaan ääntä aikaiseksi. Nämä silmukat syövät akkua tietenkin enemmän kuin pelkkä vaakalento, Ranta sanoo.

Ääntä saadaan aikaiseksi myös lisävarusteella, Norjassa kehitellyllä sireenillä.

– Sen huonona puolena on, että dronen paino lisääntyy, jolloin akun käyttöaika lyhenee. Käytän sitä kyllä toisinaan. Muun muassa Mavig Enterprise -mallissa on lisävarusteena kaiutin, josta voidaan toistaa vaikkapa koirien haukuntaa. Kyseisen mallin hankintaa rajoittaa monella kuitenkin sen korkea hinta (yli 6 000 euroa).

Enterprisessä voidaan myös lämmittää akkuja, jolloin ne eivät menetä tehojaan talvikäytössä. Ranta toteaakin, että hänen nykyinen kalustonsa on tarkoitettu lähinnä ajankohtiin, jolloin lämpötila on plusasteiden puolella. Jonkin verran hän käyttää dronea kuitenkin talvisinkin.

Drone – lentävä porokoira

Drone on erinomainen apu vaikeissa maastoissa.
– Sillä saa porot liikkeelle sellaisissakin paikoissa, joihin on vaikea päästä mönkijällä tai moottorikelkalla. Tai jos näkee tunturin päältä tokan olevan alempana, voi dronella ohjata sitä menemättä paikan päälle, Ranta sanoo ja toteaa, että dronella tehtävä ’etäporonhoito’ säästää polttoainetta, aikaa, maastoa ja omaa energiaa.

Vuosien aikana karttuneiden lentotuntien ansiosta hän osaa arvioida etukäteen akunkeston kulloisessakin lentosäässä. Ilmavirtojen reitit tunturialueilla ovat tulleet tutuiksi, joten luoviminen vastatuuleenkin onnistuu sähköä säästäen.

Nykyisin tokkakunnassa on toinenkin drone.
– Olemme Näkkälän Jounin kanssa kuljettaneet tokkaa vuorotellen, eli kun toisella loppuu patteri, toinen drone tulee tilalle.

Ilmasta katsoen on helppoa nähdä kokonaisuus.
– On tässä jo pikkuhiljaa oppinut, miten tokka käyttäytyy dronella ohjatessa. Kun porot lähtevät oikeaan suuntaan, ei se ole kuin hiljakseen lennellä perässä. Välillä sitten siirtää tokkaa eri suuntaan, jotta matka jatkuu parasta mahdollista reittiä.

Dronella on kätevää kuljettaa tokka hankalan paikan, esimerkiksi joen yli. Sen kameralla voi ottaa lähikuvia poroista, jolloin kuvassa erottuvat korvamerkitkin. Valtatokasta erossa olevat porot on helppo löytää. Lentävän porokoiran käytöstä on siis paljon hyötyä poronhoidossa.
– Kerran kaverilla oli tarvetta vääntää pultti kiinni, mutta avain ei ollut mukana. Kiinnitin lukkopihdit nippusiteellä dronen päälle ja soitin hänelle, että tekee merkkitulet, että näen sijainnin. Mönkijällä pihtien vientiin olisi mennyt useampi tunti.

Dronella löytää myös petojen tappamia poroja.
– Dronen voi jättää leijailemaan raadon päälle, jolloin pystyy kelkan tai mönkijän kanssa keskittymään parhaan reitin löytämiseen.

Vahingoiltakaan ei ole vältytty. Kiivaammissa tokankuljetustilanteissa drone on päätynyt pari kertaa puun oksille. Korjauksista koituneet kulut on korvannut kuitenkin ostovaiheessa otettu lisätakuu.
– Vakaimia ja potkureita menee silloin tällöin. Kerran drone putosi alas, kun kotka näytti ilmaherruutensa ja hyökkäsi sen kimppuun, Marko Ranta naurahtaa.