LUONNONSUOJELULAKI JA KOTKAKORVAUKSET UUSIKSI – MIKÄ MUUTTUU, VAI MUUTTUUKO MIKÄÄN?

Luonnonsuojelulain kokonaisuudistus

--- Teksti: Anne Ollila. Graafit: Paliskuntain yhdistys, Aarre Jortikka ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2020.

Parikymmenvuotiaaksi ennättänyt luonnonsuojelulaki on parhaillaan päivitettävänä. Ympäristöministeriön hallinnonalaan kuuluva säädösvalmistelutyö eri projekteineen etenee vähitellen kohti konkreettisia esityksiä. Luonnonsuojelulain kokonaisuudistuksen ohjausryhmän kokouksissa on käsitelty projektiryhmien tilannekatsausten ohella yleisten kansalaiskuulemisten ja sidosryhmäkuulemisten tuloksia. Yleislinja niissä on ollut se, että osa kansasta pitää nykyistä luonnonsuojelun tasoa riittävänä ja toinen osa vaatii siihen tiukempaa linjaa. Erityisesti huolta on herättänyt luontotyyppien suojelu, hoito ja ennallistaminen. Lakityöryhmän näkemyksen mukaan niitä on tehostettava ja uusia keinoja kehitettävä, sillä monien luontotyyppien kehityssuunta edelleen heikkenevä. Erityisesti metsäluonto puhuttaa.

 

Uusi laki rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta: Kotkat

Kotka on suurin Suomessa elävistä petolinnuista ja ainakin toistaiseksi ainoa täysin rauhoitettu petolintulaji, joka saalistaa poroja. Lajeista meillä ovat yleistyneet maakotka ja merikotka, mutta myös peräti kymmenestä muusta kotkalajista on tehtyjä havaintoja Suomessa (BirdLife). Maakotkien reviirit ovat poronhoitoalueella täynnä. Peräti 90 % Suomessa elävistä maakotkista pesii poronhoitoalueella ja neljä viidestä kotkaparista löytyy Lapista.

Maakotkien arvioitu kokonaismäärä on 1200 yksilöä. Merikotkien osalta kannan kasvu poronhoitoalueella on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana nopeaa. Ilmaston lämpeneminen voi tuoda meille pohjoiseen myös uusia lajeja tulevaisuudessa.
Sekä maa- että merikotka tappavat todistetusti poroja. Kotka tappaa sekä aikuisen poron että suuremman poronvasan hyökkäämällä ilmasta poron selkään ja painamalla kynnet läpi kyljistä siten, että terävät kynnenkärjet lävistävät poron keuhkot. Poro kuolee kotkan hyökkäyksen seurauksena pienellä viiveellä. Kotka odottelee saaliin valmistumista lähistöllä ja asettuu syömään, kun poro ei enää pääse liikkumaan.

Silloin tällöin maastosta löytyy kotkan hyökkäyksen kohteeksi joutunut poro, joka on vielä pelastettavissa. Kotka on myös vieraillut poroaitauksessa vahingoittamassa poroja. Tapaukset ovat harvinaisia, mutta niitä on. Mikäli kynnenjäljet eivät ole tappavia, tilanne voi olla eläinlääkärin korjattavissa. Tällaisten tapausten kustannukset ovat kuitenkin jääneet poronomistajan kontolle. Merikotkan aiheuttamat löytyvät vahingot korvataan erillisestä hakemuksesta suoraan poronomistajalle. Kuluvan vuoden keväällä vahinkoja kertyi poikkeuksellisen paljon Muoniossa, jossa merikotkat ovat oppineet saalistamaan vasotustarhassa.

Kesävasat painavat keskimäärin 5 kiloa. Pikkuvasan kotka nappaa mukaansa ja kuljettaa pesälleen. Kotkien aiheuttamien vasatappioiden määrään vaikuttavat ainakin muun ravinnon saatavuus, pesinnän onnistuminen sekä saalistusolosuhteet. Kotkalle suotuisissa oloissa, ja muun ravinnon ollessa vähissä, poroihin kohdistuva saalistuspaine voi kasvaa varsin kovaksi. Suuret suot, eli porojen keskeiset vasoma-alueet, ovat maakotkalle kaikkein suotuisinta saalistusmaastoa. Merikotkat tuntuvat viihtyvän hyvin samankaltaisissa maisemissa poronhoitoalueella.

Suomen luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja Risto Sulkava kirjoittaa Suomen luonto -lehden blogia nimeltä Kotkan reviirillä (https://suomenluonto.fi/blogit/kotkan-reviirilla/, luettu 17.6.2020). Sulkavan mukaan maakotka ei ole saalistuksessaan läheskään merikotkan kaltainen generalisti. Sulkavan sanoin merikotka nappaa kaloja, lokkeja ja vesilintuja siinä missä poronvasan tai jäniksenkin. Maakotka sen sijaan jättää vesilinnut ja vastaavat kokonaan rauhaan. Se pysyy soilla ja metsissä, sekä pohjoisimmilla alueilla tuntureilla, eikä sielläkään juuri koskaan saalista lokkeja tai varislintuja. Siksi maakotka on myös herkkä pääsaalislajien kannanvaihteluille. Kun jänisten määrä romahtaa ja kanalintukannat ovat vähissä, on maakotka vaikeuksissa. Kanalintujen yleinen väheneminen on vähentänyt maakotkan saalisvalikoimaa merkittävästi. Aikanaan hyvinä oravavuosina kotkat söivät lähes pelkästään oravia. Oravavuosia ei kuitenkaan ole enää lainkaan, koska metsät ovat liian suurelta osin niin nuoria, että kunnollisia siemensatovuosia ei laaja-alaisesti voi enää olla. Moni kotkan saalislaji siis vähenee. (Sulkava: Kotkan reviirillä, 30.4.2020).

Poronhoidon harjoittajien kokemuksesta tiedämme, että kotkakannan runsastumisen ja muiden saaliseläinten vähenemisen seurauksena kotkat ovat oppineet hyödyntämään ravintonaan poroa. Kotkien määrät porotokkien ja erityisesti vasoma-alueiden liepeillä ovatkin kasvaneet muutamassa vuodessa erittäin paljon.

Kotkakorvausjärjestelmä nykyisellään

Nykyisellään maakotkan porotaloudelle aiheuttamia vahinkoja koskeva korvausjärjestelmä on erityistapaus rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvaamisessa. Järjestelmällä pyritään kannustamaan lajin suojeluun ja poikastuoton mahdollistamiseen. Rauhoitettujen lintujen aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet viime vuosina ylipäätään paljon. Erityisen suurta kasvu on ollut viljelysvahinkojen osalta. Myös kotkien porotaloudelle aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet. Uudet kotkareviirit ja onnistuneet pesinnät sekä poronlihan hinnan suotuisa kehitys ovat nostaneet paliskunnille maksettavien reviirikorvausten määriä (Kuva 1).

Kotkareviirikorvaus maksetaan paliskunnalle asuttujen kotkanpesien lukumäärän ja pesinnän onnistumisen mukaan. Reviirittömien kotkien vahingot sisältyvät reviiriperusteiseen laskennalliseen korvaukseen. Korvaus perustuu valtioneuvoston asetukseen maakotkien porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta (8/2002). Tunturi-Lapin alueella korvaukset ovat korotettuja, koska siellä maakotka käyttää tutkimusten mukaisesti poroja ravinnokseen suhteellisesti enemmän kuin metsäpaliskunnissa. Sama linja pätee merikotkaan. Myös laajat suoalueet ovat molemmille kotkalajeille otollista saalistusmaastoa.

Ympäristöministeriö osoittaa kotkakorvauksiin määrärahan Lapin ELY-keskukselle, joka päättää poronhoitoalueen kotkakorvauksista ja maksaa ne paliskunnille. Metsähallitus tarkastaa pesintäreviirit vuosittain ja selvittää, pesitäänkö reviirillä (yksinkertainen korvaus) ja onnistuuko pesintä, eli syntyykö pesään poikasia (kolminkertainen korvaus). Lisäksi Metsähallitus arvioi toisen valtion alueella Suomen rajan läheisyydessä olevien reviireiden lukumäärän. Reviirikorvauksiin on sisällytetty mukaan reviirittömät eli pesimättömät maakotkat.

Korvauksissa käytettävät luvut vahvistetaan valtioneuvoston asetuksella vuosittain. Laskenta tehdään kaavalla: Kolmen edellisen poronhoitovuoden poronlihan kilohinnan keskiarvo (€/kg) x kerroin, joka on laskettu tutkimuksiin perustuvaan maakotkan kuluttamaan poronlihan määrästä (kg).

Reviirikorvaus maksetaan paliskunnalle tai jaetusti paliskunnille niiden maakotkien osalta, joiden pesä sijaitsee kahden tai useamman paliskunnan saalistusalueella. Paliskunta voi maksaa löydetystä kotkantappamasta porosta korvauksen poron omistajalle. Käytännössä tämä ei usein ole mahdollista, sillä yksittäisen poron korvausarvo on huomattavan korkea suhteessa reviirikorvaukseen. Mikäli kotkan tappama poro löytyy paliskunnasta, jonka alueella on vähän reviirikorvaukseen oikeuttavia kotkan pesiä, ei reviirikorvaus edes kokonaisuudessaan riitä löydetyn kotkantappaman poron korvaamiseen sen omistajalle. Ongelma korostuu esimerkiksi alueilla, joille on muodostumassa uusia kotkareviirejä, eikä vakiintuneita pesintöjä vielä ole. Löytyneet kotkantappamat ovat kuitenkin verrattain harvinaisia ja satunnaisia. Merikotkien yleistymisen myötä myös löytyvien vahinkojen osuus on alueittain ollut noususuuntaista.

Nykymallin plussat ja miinukset

Maakotkien osalta reviirikorvausjärjestelmä koetaan paliskunnissa suhteellisen oikeudenmukaiseksi, mutta korjausta vaativia vikojakin siinä on. Keskeisimmät korjaustarpeet ovat merikotkien lisääminen reviirikorvausjärjestelmään, kotkien aiheuttamien löydettyjen vahinkojen erillinen korvaaminen omistajalleen sekä eläinlääkärikulujen korvaaminen.

Maasuurpetojen korvausjärjestelmässä korvataan löytyneet petojen tappamat porot omistajalleen. Lisäksi korvataan vasahävikkiä paliskunnalle laskennallisin perustein. Vasahävikkikorvaus lasketaan paliskunnan alueelle arvioidun petokannan mukaan ja painotetaan petolajeittain siten, että karhun osuus hävikistä on arvioitu suurimmaksi. Vasahävikkikorvaus vastaa kotkien reviirikorvausta. Jotta kaikkien rauhoitettujen eläinlajien osalta päästäisiin hyväksyttävään korvausjärjestelmään, tulee kotkakorvausten noudatella samaa mallia: reviirikorvaukset korvaavat löytymättömän hävikin yhteisesti paliskunnalle ja todennetut löytyneet vahingot korvataan erikseen omistajalleen. Lisäksi tulee korvata eläinlääkärikulut.

Kotkakorvausjärjestelmän lakityö

Nyt käynnissä olevan korvausjärjestelmää koskevan lakivalmistelun varsinainen taustatyö on tehty jo aiemmin. YM asetti keväällä 2018 työryhmän työstämään luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvausmenettelyn lainsäädäntöä. Tehtävänä oli valmistella raportti vahinkoja koskevista perusteista ja menettelyistä sekä lainsäädännöllisistä linjauksista ja toteuttamisvaihtoehdoista. Työryhmän toimikausi oli 1.3.2018–31.3.2019 ja olimme siinä mukana. Työryhmän raportti on perustana nyt käynnissä olevassa lainsäädännön kehittämishankkeessa, jonka nimi on ’Luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvausmenettelyn ja ennaltaehkäisyn lainsäädännön valmistelu, Projekti II’.

Työryhmän raportissa esitetty johtopäätös porovahinkojen korvaamisen osalta on selkeä: maa- ja merikotkien aiheuttamien porovahinkojen korvaaminen olisi yksinkertaisinta ja tasapuolisinta tehdä reviirikohtaisen laskennallisen järjestelmän pohjalta. Tämä on myös lajisuojelun hyväksyttävyyden kannalta edullisinta.

Tämä näkemys on kuitenkin ollut vastatuulessa lakia valmisteltaessa. Suurimmaksi ongelmaksi on noussut puuttuva tieto merikotkien aiheuttamien vahinkojen määristä sekä lainvalmistelun kiireinen aikataulu. Rauhoitettujen lajien korvausasioita koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa vielä tämän vuoden puolella.

Paliskuntain yhdistyksen ja Saamelaiskäräjien yhteinen esitys Ympäristöministeriölle

Toimitimme kesän kynnyksellä yhdessä Saamelaiskäräjien kanssa Ympäristöministeriölle seuraavan esityksen kotkakorvausten hoitamiseksi:

"Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät esittävät, että maakotkien osalta porovahinkojen reviiriperustaista korvausjärjestelmää täydennetään lisäämällä eläinlääkärikulut korvattaviksi kuluiksi kotkan vahingoittamien porojen hoidossa sekä korvaamalla löytyneet ja todennetut kotkan tappamat porot omistajalleen erikseen.

Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät esittävät merikotkan osalta korvausjärjestelmäksi maakotkien reviirikorvausjärjestelmää vastaavaa mallia, joka perustuu laskennalliseen todennettuun pesintään sekä pesimättömien merikotkien arvioituun määrään ja pesintään Suomen raja-alueilla. Reviirittömien kotkien (sekä maa- että merikotkien) vahingot tulee Paliskuntain yhdistyksen ja Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan arvioida ja sisällyttää reviiriperusteiseen laskennalliseen korvaukseen. Norjan ja Ruotsin puolella pesivien kotkien Suomen puolella aiheuttamat vahingot tulee korvata täysimääräisesti. Lisäksi Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät esittävät, että eläinlääkärikulut ja löytyneet kotkantappamat porot tulisi korvata omistajalle erikseen.

Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät esittävät, että Metsähallituksen tehtäväksi asetetaan merikotkien pesintätilanteen ja poikastuoton selvittäminen sekä Suomessa että Suomen rajan läheisyydessä Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä yhteistyössä kunkin valtion vastaavien viranomaisten kanssa. Koska Metsähallitus laskee jo nykyisellään maakotkien reviirit, merikotkien ottaminen mukaan reviirilaskentaan toisi vain vähäisen lisätyön. Lisäksi merikotkien pesintätiedot ovat jo nykyisellään olemassa virallisissa rekistereissä ja tilastoissa varsin kattavasti.

Ympäristöministeriön mukaan merikotkan osalta reviirikohtaisen korvauksen määrittely edellyttää lisätutkimuksia merikotkan ravinnon käytöstä sekä pesimäaikana että pesimäajan ulkopuolella. Tutkijoiden mukaan merikotka saalistaa poroja vähemmän kuin maakotka. Lisäksi tutkijat eivät ole vielä saaneet selvyyttä siitä, onko merikotkan ravinnonkäytössä poron osalta kyse saalistuksesta vai raadonsyönnistä. Poronhoitajien käytännön kokemus sen sijaan on osoittanut, että merikotka saalistaa poroja ja tietyillä alueilla merikotkat ovat jo oppineet saalistamaan poroja varsin tehokkaasti. Tästä aiheesta tarvitaan pikaisesti lisää tutkimusta, että myös tutkijat saavat päivitettyä tietonsa aiheesta. Puutteellinen tutkimustieto ei ole hyväksyttävä peruste vahingonkärsijöiden epäoikeudenmukaiselle kohtelulle. Tutkimustiedon lisäksi tulee ottaa yhdenvertaisesti huomioon saamelaisten perinteinen tieto sekä poronhoitajien käytännön työn kautta karttunut tieto.

Paliskuntain yhdistyksen ja Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan merikotkan reviirikorvausjärjestelmä tulee vahvistaa lakiuudistuksessa ja tämän jälkeen tulee viipymättä käynnistää hanke, jossa arvioidaan merikotkan aiheuttamien vahinkojen sekä korvausten määrä.

1. Perustelut

Merikotkat ovat yleistyneet poronhoitoalueella huomattavan paljon ja kanta kasvaa vuosittain. Tänä keväänä poronhoitajat ympäri poronhoitoaluetta ovat havainneet merikotkia enemmän kuin aiempina vuosina. Suomen ja Norjan raja-alueiden kotkat pesivät pääasiassa Norjan puolella suotuisempien maasto-olosuhteiden vuoksi. Kun Norjan puolen poronhoitajat kuljettavat vasoma-aikana porot pois kotkien pesimisalueilta, kotkat tulevat Suomen puolelle erityisesti rajapaliskuntien tokkien alueille ja niitä voi olla määrällisesti paljon. Merikotkat saalistavat tuolloin Suomen puolen poronvasoja. Lisäksi saamelaisten kotiseutualueella on havaittu myös merikotkan pesiä. Pesähavaintoja on muun muassa Muddusjärven ja Sallivaaran paliskuntien alueilla. Länsirajalla ongelmaksi on puolestaan muodostunut kotkien haaskakuvaus, joka kerää alueelle paljon merikotkia. Nämä kotkat ovat kesyyntyneet ja tulevat toistuvasti tappamaan poroja vasotustarhoihin. Kuluvalta keväältä on tuoreita tapauksia Muonion alueelta. Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät pitävät haaskakuvausta ongelmallisena, sillä sen myötä kotkat oppivat poroon saaliseläimenä ja tämän myötä myös pesintä alueilla voi lisääntyä.

Merikotkat eivät kuulu nykyisellään reviirikorvausten piiriin. Löydetystä merikotkan aiheuttamasta vahingosta voi hakea korvausta erikseen. Tämä kuitenkin edellyttää, että vahinko voidaan todeta nimenomaan merikotkan tekemäksi. Todentaminen on vaikeaa ja onnistuu lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa paikalle sattuu ulkopuolinen silminnäkijä, tai tilanne saadaan muutoin taltioitua. Poronhoitajien tiedossa on, että merikotkat tappavat poroja. Esimerkiksi Muddusjärven paliskunnan poronhoitaja on nähnyt merikotkan tappavan vasan ja kolmen merikotkan saalistavan yhdessä vanhempaa poroa. Myös Lapin ja Muonion paliskuntien alueella on näköhavaintoja merikotkasta saalistamassa ja tappamassa poroja. Merikotkan tappaman poron löytäminen maastosta voi kuitenkin olla mahdotonta tilanteissa, joissa merikotka vie esimerkiksi vasan, ilman että siitä jää merkkejä luontoon. Lisäksi vasoma-aikana liikkuminen maastossa voi olla kelien puolesta mahdotonta, jolloin vahingot voivat jäädä löytymättä. Tutkitun tiedon hankkimisen osalta on huomioitava myös vasomarauha. Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät esittävät, että tutkitun tiedon lisäksi korvausjärjestelmää kehitettäessä otetaan huomioon saamelaisten perinteinen tieto sekä poronhoitajien käytännön työn kautta karttunut tieto.

Ympäristöministeriö asetti keväällä 2018 työryhmän työstämään luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvausmenettelyn lainsäädäntöä. Tehtävänä oli valmistella raportti vahinkoja koskevista perusteista ja menettelyistä sekä lainsäädännöllisistä linjauksista ja toteuttamisvaihtoehdoista. Työryhmän toimikausi oli 1.3.2018–31.3.2019 ja olimme siinä mukana. Työryhmän raportin oli määrä toimia perustana nyt käynnissä olevassa lainsäädäntöhankkeessa. Työryhmän raportissa esitetty johtopäätös porovahinkojen korvaamisen osalta oli varsin selkeä: maa- ja merikotkien aiheuttamien porovahinkojen korvaaminen olisi yksinkertaisinta ja tasapuolisinta tehdä reviirikohtaisen laskennallisen järjestelmän pohjalta. Tämä on myös lajisuojelun hyväksyttävyyden kannalta edullisinta. Kustannukset ovat maltilliset, sillä järjestelmä on mahdollista toteuttaa nykyisen maakotkamallin rinnalla ilman uusia järjestelmiä.

Lainsäädännön tulee olla yhdenmukaista ja ymmärrettävää. Kotkakorvausjärjestelmiä tuleekin tarkastella suhteessa maasuurpetojen korvausjärjestelmään. Jälkimmäisessä korvataan löytyneet petojen tappamat porot omistajalleen. Lisäksi korvataan vasahävikkiä paliskunnalle laskennallisin perustein. Vasahävikkikorvaus lasketaan paliskunnan alueelle arvioidun petokannan mukaan ja painotetaan petolajeittain.

Maasuurpetojen aiheuttamasta hävikistä eli löytymättömistä vasoista maksettava vasahävikkikorvaus vastaa kotkien reviirikorvausta. Jotta kaikkien rauhoitettujen eläinlajien osalta päästäisiin hyväksyttävään korvausjärjestelmään, tulee kotkakorvausten noudatella samaa mallia: reviirikorvaukset korvaavat löytymättömän hävikin yhteisesti paliskunnalle ja todennetut löytyneet vahingot korvataan erikseen omistajalleen. Päällekkäisten korvausten estämiseksi löytyneistä kesävasoista ei makseta korvausta erikseen määriteltynä ajanjaksona. Tuolloinkin löytyneet aikuiset porot korvataan erikseen omistajalleen, sillä arvioitu hävikki kohdistuu nimenomaisesti kesävasoihin.

2. Suojelun hyväksyttävyys ja vaihtoehtoiset toimintatavat

Luonnonsuojelulain kokonaisuudistuksen yhtenä keskeisenä lähtökohtana on suojelun yleisen hyväksyttävyyden lisääminen. Epäoikeudenmukaiseksi koettua kohtelua ja lainsäädäntöä ei kansalaisten keskuudessa hyväksytä. Näin on erityisesti sellaisen lajin suojelun osalta, jota ei nähdä suojelua tarvitsevaksi tai edes alueelle luontaisesti kuuluvaksi. Merikotkat ovat erittäin yleisiä ja ihmisten näkyvissä liikkuvia lintuja koko poronhoitoalueella, eikä niiden uhanalaisuus ja suojelun tarve käy ns. arkijärkeen. Mikäli niistä aiheutuvia vahinkoja ei korvata, ei suojelun hyväksynnälle ole olemassa tosiasiallisia edellytyksiä.

Korvausten vaihtoehtona on metsästyksen salliminen. Jo nykyisellään kotkille on mahdollista myöntää poistolupia Lintudirektiivin asettamin ehdoin. Kotkien osalta poikkeuslupia ei ole Suomessa haettu eikä käytetty. Naapurimaissa niitä kuitenkin käytetään säännöllisesti. Mikäli merikotkien aiheuttamia vahinkoja ei käytännössä korvata vahingonkärsijöille, tulee kotkakannan systemaattinen säätely ottaa ohjelmaksi myös Suomen poronhoitoalueella. Kotkien määrää tulee rajoittaa erityisesti vasoma-alueilla, joilla saalistuspaine on suurin. Poistot tulee hoitaa naapurimaiden tapaan valtion viranomaisten toimesta.

3. Lopuksi

Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät vetoavat ympäristö- ja ilmastoministeriin ja ympäristöministeriöön, että poronhoidon näkökulmat maa- ja merikotkien aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmien osalta huomioidaan nyt käsillä olevan uudistuksen yhteydessä."

Oheisen esityksen pohjalta olemme käyneet ympäristöministeriön kanssa kaksi poronhoitolain 53 §:n mukaista neuvottelua yhdistyksen hallituksen nimeämällä kokoonpanolla, johon ovat kuuluneet Anne Ollila, Mika Kavakka, Tiina Sanila-Aikio, Mika Käsmä ja Harri Hirvasvuopio. Neuvotteluissa olemme tuoneet esiin runsaasti perusteluja esittämällämme kannalle korvausjärjestelmän kehittämisen tarpeesta.

Korvausjärjestelmän kehittämisen esteenä puuttuva tutkimus – ympäristöministeriössä tutkimus valmisteille

Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta on selvittänyt merikotkan ekologiaa ja esiintymistä Lapissa. Merikotka syö kalaa, lintuja ja nisäkkäitä. Se käyttää ravintonaan aktiivisesti haaskoja. Tutkimusten mukaan merikotkan pääasiallinen ravinto Lapissa on hauki, mutta ne voivat käyttää ravintonaan myös poronvasoja. Tutkijoiden mukaan eteläisellä poronhoitoalueella tämä määrä on erittäin pieni, pohjoisessa hieman suurempi. Poron osuus merikotkan kokonaisravinnosta on kuitenkin arvioitu maakotkan osuutta pienemmäksi. Myös saalistapaukset ovat tutkijoiden mukaan harvinaisia. Tutkijat eivät siis ole vielä saaneet selvyyttä siitä, onko merikotkan ravinnonkäytössä poron osalta kyse saalistuksesta vai raadonsyönnistä.

Neuvotteluissa ympäristöministeriö on näyttänyt vihreää valoa tämän tutkimuksellisen tietopuutteen paikkaamiselle yhteistyössä tutkijoiden ja poronhoidon edustajien kanssa.

Olemme vaatineet selvityksen aloittamisesta kirjausta valmisteltavan lain muistioon, jotta asia ei hautaudu vuosiksi viranomaisarkistoihin. Mikäli korvausjärjestelmää ei ole mahdollista saattaa hyväksyttävään muotoon nyt valmisteltavan lakityön aikataulussa, on se otettava ympäristöministeriössä valmisteltavaksi viipymättä ja lakia tulee olla valmius korjata tai täydentää merikotkan osalta tämän selvitystyön valmistuttua.

Rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskeva hallituksen esitys on lausuntokierrokselle parhaillaan. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden vaihteessa.

Suurpedot