HAASKAKUVAUS VAIKUTTAA LÄHIYMPÄRISTÖÖNSÄ MONELLA TAVALLA

Erävalvoja Jani Suua arvioi, että Ruokavirastolle ilmoitetuista haaskanpitopaikoista on edelleen noin puolet käytössä. Haaskakuvauspaikat ovat keskittyneet itärajalle, kun taas sisämaassa sijaitsevat haaskat on perustettu pääosin pienpetojen pyyntiä varten.
– Arvioisin, että kun noista on ehkä puolet käytössä, vastapainoksi haaskoja pidetään paikoissa, joita ei ole ilmoitettu. Näin ollen haaskapaikkoja saattaa olla jopa enemmän kuin kartassa näkyy. Kyläkuntien ketunpyytäjillä on melkein kaikilla jonkinlainen pieni haaska. Ne eivät kuitenkaan vedä karhuja puoleensa, varsinkaan sisämaassa, missä karhukanta ei ole niin tiheä kuin rajan pinnassa. Niitä viritelläänkin vasta loka-marraskuussa, lumien alla, joten en näkisi niillä olevan vaikutusta poronhoitoon tai karhujen houkutteluun. (Kartassa ovat ne ruokintapaikat, jotka ovat aineistotiedon irrotushetkellä olleet aktiivisia vuonna 2019. On mahdollista, että joku ruokintapaikka on suljettu loppukesällä 2019. Haaskakuvauspaikkojen käyttötarkoitus ei ilmennyt aineistosta.)

Petokannat vahvistuvat, porot välttelevät perinteisiä laidunalueitaan, ihmisiin tottuneet karhut aiheuttavat vaaratilanteita… Väitteitä, joiden vahvistamiseksi tai kaatamiseksi tarvittaisiin tutkittua tietoa. Sitäkin on tulossa, mutta ei aivan heti.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kartta: Paliskuntain yhdistys ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2020.

Paliskuntain yhdistys on esittänyt maa- ja metsätalousministeriölle jo vuonna 2001, että suurpetohaaskat tulisi kieltää poronhoitoalueella. Paliskuntain yhdistyksen mukaan kuvaustoiminnasta aiheutuu merkittäviä taloudellisia tappioita porotaloudelle petokantojen kasvaessa ja keskittyessä tietyille alueille. Näillä alueilla poronhoidosta on tullut myös vaarallisempaa, koska ruokinnan yhteydessä ihmiseen tottuneet karhut eivät enää käyttäydy aikaisemmin totutulla tavalla. Karhujen tiedetään juosseen mönkijöiden perässä, runnelleen autoja ja vierailleen asutusalueilla.

Haaskakuvausten vaikutuksesta petojen käyttäytymiseen ja poronhoitoon on vain vähän tutkittua tietoa. Kun tutkimustietoa ei juuri ole, kokonaisuutta voi yrittää ymmärtää vain havaintojen perusteella.
– Tutkimustiedon toistaiseksi puuttuessa myös eri tahoilla asiasta kertyneet kokemukset, havainnot ja näkemykset on hyvä ottaa huomioon arvioitaessa haaskakuvauksen todennäköisiä vaikutuksia, toteaa Luken erikoistutkija Jouko Kumpula.

Haaskakuvauksen vaikutuksista puhutaan aikaisempaa enemmän

Kumpulan mukaan on selvää, että haaskaruokintapaikat vaikuttavat petojen liikkumiseen ja kerääntymiseen niiden ympäristöön.
– Porojen vasonta-aikana karhu saalistaa myös poronvasoja ravinnokseen ja haaskaruokintapaikan läheisyydessä vasojen joutuminen saaliiksi todennäköisesti kasvaa, koska karhuja liikkuu silloin paljon pienellä alueella. Tästä syystä porot myös alkavat välttää haaskaruokintapaikkojen ympäristöä.

Hän arvioi myös, että karhuista voi tietyissä tilanteissa olla todellista vaaraa ihmiselle.
– En kummastele lainkaan sitä, että karhujen väitetään huomanneen ihmisen läsnäolon ja ruoansaannin välisen yhteyden. Karhujen ihmisarkuuden vähentyessä myös vaaratilanteita voi syntyä.

Keskustelu haaskakuvauspaikkojen vaikutuksesta ympäristöönsä on lisääntynyt viime aikoina eri viranomaisten keskuudessa ja välillä. Juuri Kumpulankin mainitsemiin kuvauskarhujen vaikutuksiin liittyen julkaisi Tukes viime syksynä tiedotteen otsikolla ’Suurpetojen haaskakuvauspalveluista voi aiheutua vaaraa lähiympäristöön’. Tukesista todetaan, että ’suurpetojen haaskakuvauspalveluista aiheutuvat riskit kohdistuvat etupäässä alueen asukkaisiin, mökkiläisiin tai retkeilijöihin ja muihin luonnossa liikkuviin. Riski kasvaa, kun petotiheys lisääntyy ja pedot tottuvat ihmisiin. Sen sijaan haaskakuvauspalvelun asiakkaille toiminnasta aiheutuu melko vähän riskejä’.

Tutkimusta suunnitellaan

Haaskakuvauksen vaikutuksista sen lähiympäristöön on tarkoitus lähitulevaisuudessa lopultakin tutkia. Luken tutkimusprofessori, petotutkija Ilpo Kojola kertoo, että tutkimushankkeesta keskustellaan Suomussalmen ja Kuusamon paliskuntien kanssa.
– Tarvitsemme vastauksia siihen, miten karhujen ruokintapaikat vaikuttavat porojen kuolleisuuteen ja laidunten käyttöön. Jos porot välttelevät haaskapaikkoja, osa niiden aiemmin käyttämistä laitumista jää poroilta hyödyntämättä. Kyseessä voi olla tärkeä kesälaidun.

Haaskojen mahdollinen yhteys porojen vasatuottoon ja muuhun kuolleisuuteen sekä laidunalueiden käyttöön on Kojolan mukaan mahdollista selvittää yhdistämällä tekniikkaa ja jo olemassa olevia valmiita aineistoja.
– Hankkeen tulee selvittää myös poronhoitajien kokemusperäistä näkökulmaa suurpetojen ruokinnan vaikutuksista. Tutkimussuunnitelma on hahmottunut ja tuntuu selkeältä, mutta sen yksityiskohdat vaativat vielä hienosäätöä ja hiomista, Kojola sanoo.

Karhut ovat tottuneet ihmisiin

Jani Suua on toiminut viisi vuotta Metsähallituksen erätarkastajana Posio-Kuusamo-Taivalkoski-Pudasjärvi -alueella. Aikaisemmin Poliisin palveluksessa eräasioita hoitanut Suua on itsekin harrastanut metsästämistä 40 vuoden ajan.
– Metsästäjiltä olen kuullut, että karhut ovat alkaneet käyttäytyä metsästystilanteessa aikaisempaa pelottomammin. Normaalistihan karhu pakenee, kun se tekee havainnon ihmisestä, mutta näissä kuulemissani tapauksissa ei ole niin käynyt.

Karhunmetsästys haaskaa hyväksi käyttäen on kielletty laissa. Suua sanoo, että vaikka karhu on pyydetty kuvauspaikan ulkopuolelta eikä metsästykseen ole käytetty hyväksi ravintoon perustuvaa houkutinta, voidaan sen katsoa olleen kaatohetkelläkin haaskaruokinnan vaikutuspiirissä.
– Meillä on sellainen ajatus, että karhut ovat tottuneet ruokintapaikkojen lähellä siihen, että ihmistä ei tarvitse enää pelätä niin kuin aikaisemmin.

Karhun käytös muuttunut, mutta niin on metsästäjänkin

Suua on keskustellut karhujen käyttäytymisen muutoksista myös kuvausyrittäjien kanssa. Heidän mukaansa viimeisenä parina vuotena kaikki karhut eivät ole lähteneetkään haaskaruokintakauden jälkeen Venäjälle kuten aikaisemmin.
- Kun vuosittaista ruokintaa on ensin vähennetty ja sitten lopetettu kokonaan ennen karhunmetsästyskautta, karhut ovat lähteneet aika nopeasti ruokintapaikan ympäristöstä kohti Venäjän korpia. Jäljistä on ollut myös nähtävissä, että keväällä ne palaavat haaskapaikoille. Viime syksynä kuitenkin havaitsimme Rajavartioston viranomaisten kanssa, että näin ei enää tapahtunut kaikkien karhujen osalta.

Viranomaisilla on syntynyt johtopäätös, että metsästäjät itse ovat jatkaneet karhujen ruokintaa juuri ennen metsästyskautta ja jopa sen aikana. – Olemme löytäneet ruokanöttösiä, joilla karhuja on houkuteltu pysymään alueella. Niissä on ollut pieniä määriä kalansilppua tai koiranruokaa, eli sellaista ravintoa, joka maistuu karhuille, mutta mistä esimerkiksi korpit tai varikset eivät välitä eivätkä siten ilmaise niiden sijaintia, Suua sanoo.

Esimerkiksi Kuusamon Kuntivaaran alueella, jossa on muutama haaskakuvauspaikka, kaadettiin viime syksynä 11 karhua.
– Meidän käsityksemme mukaan karhukanta oli siellä vahva kuvaustoiminnan seurauksena, ja sitten kun pientä ylläpitoruokintaa jatkettiin, saalismäärätkin nousivat poikkeuksellisen suuriksi. Normaalitilanteessa ei pitäisi noin useita karhuja kaatua niin pienelle alueelle.

Poikastuotto kasvaa

Jani Suua arvioi, että karhukanta vahvistuu haaskaruokinnalla.
– Sen lisäksi, että karhuja on joillakin alueilla luonnottoman paljon, ne hyväkuntoisina myös lisääntyvät aikaisempaa tehokkaammin. Ruokinnalla voi olla siis tällaisiakin kerrannaisvaikutuksia. Yhteiskunnan päättäjien ja lainsäätäjien olisi hyvä tiedostaa tämä tilanne.

Suuakin, monen muun ohella, kaipaa aiheesta tutkimustuloksia.
– On ymmärrettävää, että karhujen ajatellaan napsivan poronvasoja haaskapaikkojen karhukeskittymiä ympäröiviltä alueilta. Toisaalta Kainuun puolelta kuuluu, että Juntusrannan alueella, jossa on muutamia kaupallisia haaskakuvauspaikkoja, hirvien vasatuotto on parempi kuin muualla Suomussalmella. Siihenkin ilmiöön olisi hyvä saada tieteellinen selitys.

MITÄ PITÄISI TEHDÄ?

Jani Suua, erävalvoja, Metsähallitus:
Mielestäni kaikki muut, paitsi kaupallisten kuvauspaikkojen haaskapaikat pitäisi kieltää sulan maan aikana. Ne voitaisiin sallia esimerkiksi marraskuun alusta lähtien, kun karhunpyynti on loppunut. Kaupallisia kuvauspaikkoja on kohtuullisen vähän, ja nekin ovat pääasiassa erämaisilla alueilla itärajalla. Ne voisivat mielestäni jatkaa toimintaansa nykyisillä säännöillä.

Jaakko Leinonen, ylitarkastaja, Tukes:
Petoja ruokkivien pitää huomioida toimintansa vaikutukset muuhun alueiden käyttöön ja toimintaan. Ruokinta-alueet tulisi selkeästi merkitä maastoon eikä kuvaustoiminnalla saa aiheuttaa turvallisuusriskiä muille luonnon käyttäjille tai heidän omaisuudelleen.

Vaikuttaa siltä, että on tarvetta tarkemmalle haaskoja koskevalle sääntelylle, jossa huomioidaan kaikki haaskojen pitoon liittyvät näkökulmat. Tutkimuksilla tulisi selvittää, millaisia riskejä aiheuttavat keinoravinnosta johtuva eläinten käyttäytymisen muutos, runsastuneet lajien väliset kohtaamiset ja lisääntynyt ihmisen vaikutus villieläinten elämään.