POROTILAMATKAILUYHDISTYKSEN HENKI LUOTIIN KUUSAMOSSA

Pasi Karinkangas toimi Porotilamatkailuhankkeiden projektipäällikkönä.

Kuusamon pikkukylissä alkanut porotilamatkailuhanke laajeni myöhemmin koko poronhoitoalueelle. Porotilamatkailuyhdistys perustettiin jatkamaan hankkeissa kehitettyjä toimintamuotoja.

--- Teksti: Timo Rehtonen ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 6/2019.

Vuoden 1998 vierailu rovaniemeläisen Matti Konttaniemen Napapiirin Porofarmilla synnytti Pasi Karinkankaan mielessä kipinän. Palattuaan kotiseudulleen Kuusamon Kallioluoman paliskuntaan hän esitteli kyläyhdistyksen kokouksessa suunnitelmansa, jolla porotilalliset saattaisivat ansaita lisätuloja.
– Tienesteille oli tarvetta, koska EU:n myötä maatalouden merkitys poronhoidon lisätulona oli kuihtunut. Tarvittiin uusia tulonlähteitä, Karinkangas sanoo.

Hieman aikaisemmin hän oli osallistunut koulutukseen, jossa oli kerrottu, miten voidaan hakea niin sanottua Leader-rahoitusta. Se on Euroopan Unionin hankerahoitusmuoto, jossa hyödynnetään paikallisten asukkaiden asiantuntemusta oman alueensa kehittämisessä.
– Asia herätti paljon kiinnostusta, koska siihen aikaan kahdella entisellä koululla oli tarjolla majoituspalveluja, joiden yhteyteen poromatkailun ajateltiin hyvin sopivan. Meitä oli parikymmentä henkeä hakemassa rahoitusta hankkeeseen, jonka päämääränä oli kouluttaa ihmisiä ja poroja matkailualalle.

Varoja haettiin myös alueen lihan- ja kalanjalostuksen kehittämiseen.
– Ajatukset olivat sikäli avoimia, että emme keskittyneet hakemuksessa pelkkään matkailuun. Kaikenlaista kaupankäyntiä oli mukana suunnitelmissa. Esimerkiksi monet hotellit ja ravintolat halusivat käsiteltyä kalaa ja lihaa lähialueelta. Paikallista jalostustoimintaa ei vaan juuri ollut olemassa, Karinkangas muistelee.

Rahoitus järjestyi ja kouluttautuminen alkoi

EU suhtautui suopeasti kuusamolaisten rahoitustoiveisiin ja porotilamatkailusta kiinnostuneita alettiin kouluttaa hankkeen voimin. Hankkeen vetäjäksi valittiin idean isä, Pasi Karinkangas.
– Koulutimme poroja ja ihmisiä, teimme harjoitusreitistöjä ja vierailimme jo olemassa olevissa poromatkailuyrityksissä Suomessa ja Ruotsissa.

Siinä vaiheessa kun porot ja porotilamatkailuyrittäjät alkoivat olla valmiita vastaanottamaan matkailuvirtoja, loppui entisiin kouluihin keskittynyt majoitustoiminta.
– Se vaikutti meidän tulevaisuuteemme merkittävästi. Kun enää ei ollut majoitusta, poromatkailuun liittyvät työt alkoivat keskittyä Rukan alueelle. Saimme kuitenkin perustettua osuuskunnan, joka on vieläkin toiminnassa. Hiipuneena, mutta toiminnassa kuitenkin.

Tarina ei kuitenkaan pääty tähän.

Paliskuntain yhdistys kiinnostui

Kuusamolainen, Paliskuntain yhdistyksen hallitukseen kuulunut Osmo Säkkinen kertoi muulle hallitukselle kuusamolaisten hankkeesta. Itsekin pienimuotoista porotilamatkailuyritystä pyörittänyt Säkkinen innosti hallitusta tutkimaan mahdollisuuksia laajentaa hanketta laajemmalti poronhoitoalueelle. Erityisen innostunut uusista ajatuksista oli nykyisinkin Paliskuntain yhdistyksessä toimistopäällikkönä työskentelevä Matti Särkelä.

Särkelä ja Karinkangas marssivat Lapin yliopiston hankevastaavien puheille.
– Yritimme saada yliopiston hakemaan hanketta, mutta se olisi halunnut neljänneksen koko rahoituksesta itselleen. Sanoin yliopiston pihalla Matille, että jotenkin muuten pitää asiassa edetä. Lopulta hän onnistui vakuuttamaan Paliskuntain yhdistyksen hallituksen asian tärkeydestä, jolloin hankkeen hakijaksi tuli Paliskuntain yhdistys, Karinkangas kertoo.

Rahoitus saatiin, ja ensimmäisessä hankkeessa oli mukana Itä-Lapin kuntia ja Kuusamo. Hyvin menneen kauden jälkeen haettiin rahoitusta jatkohankkeelle, joka kattoi koko poronhoitoalueen.
– Jokaisesta kunnasta oli mukana vähintään yksi halukas. Mukaan tulijoita olisi ollut enemmän kuin pystyimme ottamaan.

Loppujen lopuksi hankkeessa oli 82 osallistujaa.
– Oli hienoa, että kaikista kunnista tuli hankkeelle rahoitusta. Siihen edesauttoi muun muassa median myönteinen suhtautuminen toimintaamme.

Porotilamatkailuhanke 2:ssa toteutettiin poromatkailuyrittäjien kanssa yhteisesite markkinoinnin tueksi.

Monella silloisella osallistujalla on nykyään toimiva porotilamatkailuyritys. Osa yrityksistä tekee merkittävää taloudellista tulosta.
– Yrittäjäkoulutus olikin tärkeä osa hanketta, jotta alalle aikovat olisivat perillä kaikista yrityksen toimintaan liittyvistä asioista.

Hankkeesta yhdistykseksi

Viimeisen Pasin vetämän porotilamatkailuhankkeen loppusuoralla, marraskuussa 2005, perustettiin Porotilamatkailu ry.
– Yhdistyksen olemassaolo katsottiin niin tärkeäksi, että ministeriökin lupasi antaa avustusta. Se jäi kuitenkin lopulta pelkäksi lupaukseksi, joten toimintaa pyöritetään pääasiassa jäsenmaksuilla ja paliskuntien antamilla avustuksilla.

Pasi Karinkangas käy edelleen yhdistyksen kokouksissa asiantuntijan ominaisuudessa.
– Ikää on tullut jo sen verran, että en ole aktiivitoiminnassa mukana, mutta neuvoja annan, jos sellaisia halutaan. Ja kun kyse on sellaisesta asiasta, jossa osaan neuvoa, Karinkangas toteaa.

Hän on iloinen siitä, että porotilamatkailulla menee hyvin.
– Ympäri poronhoitoaluetta on useita menestyviä yrityksiä. Olen iloinen myös siitä, että hankkeissa vallinnut yhdessä tekemisen perinne on siirtynyt nykypäivään. Yritykset ovat yhteydessä toisiinsa ja tekevät esimerkiksi kiireisinä aikoina yhteistyötä.