PORONHOITAJIEN SOSIAALITURVAA KEHITTÄMÄSSÄ

Pirita Hattukangas. Kuva: Juho-Pekka Ylinampa.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melassa on kalastajien ja poronhoitajien sosiaaliturvakysymyksiä käsittelevä asiantuntijaelin: kalastajien ja poronhoitajien neuvottelukunta. Neuvottelukunnan tehtävänä on toimia kalastajien ja poronhoitajien edustajana ja Melan yhteistyökumppanina, kun käsitellään kalastajia ja poronhoitajia koskevia kysymyksiä sekä heidän sosiaaliturvansa kehittämistä. Mela saa neuvottelukunnan jäseniltä ensiarvoisen tärkeää tietoa poronhoidon ja kalastuksen ajankohtaisista asioista sekä elinkeinojen kehittymisestä.

--- Teksti: Julia von Flittner ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2023.

Kalastajien ja poronhoitajien neuvottelukunta koostuu Paliskuntain yhdistyksen, Suomen porosaamelaiset ry:n, Saamelaiskäräjien, Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:n, Kalatalouden Keskusliiton ja Melan edustajista. Paliskuntain yhdistyksellä on neuvottelukunnassa kolme edustajaa: poromiehet Ari Kustula Ivalon paliskunnasta ja Pirita Hattukangas Poikajärven paliskunnasta sekä poroisäntä Antti Pätsi Akanlahden paliskunnasta.

Ajankohtaisten asioiden äärellä

Neuvottelukunta kokoontuu kerran vuodessa. Keskeisimpänä teemana neuvottelukunnan kokoontumisissa on poro- ja kalatalouden ajankohtaisista asioista keskusteleminen. Kokoontumiset on järjestetty niin, että niissä päästään vuorovuosin tutustumaan tarkemmin kumpaankin elinkeinoon. Joka kolmas vuosi neuvottelukunta kokoontuu Espoossa Melan pääkonttorilla.
– Olemme käyneet neuvottelukunnan kanssa tutustumassa muun muassa eri jalostuslaitoksiin sekä kalastajien ja poronhoitajien työhön ja työolosuhteisiin, kertoo neuvottelukunnan jäsen, poromies Pirita Hattukangas.

Neuvottelukunnan jäsen, poromies Ari Kustula kertoo, että kokoontumisissa käydään läpi alojen kehittymistä, ajankohtaisia kysymyksiä ja tulevia uudistuksia sekä tehdään esityksiä uusista toimista.

Tulevia kehittämistarpeita

Kysyttäessä, mitä tulevaisuuden kehittämistarpeita Ari ja Pirita näkevät poronhoitajien sosiaaliturvassa, nousee molempien vastauksissa esiin erityisesti poronhoitajan sijaisapu ja siihen liittyvät teemat.
– Enimmäismäärä korvattavista tunneista pitäisi olla tarpeeksi suuri, jotta myös isomman vahingon tai sairauden kohdatessa olisi mahdollisuus saada sijaisapua. Sijaisapua tulisi myös laajentaa niin, että se koskisi myös perhevapaita, Ari painottaa.

Ari Kustula. Kuva: Tarja Konstig.

Pienen lapsen äitinä myös Pirita nostaa ensimmäisenä esiin nimenomaan äitiys- ja vanhempainvapaan, joka vielä toistaiskesi puuttuu poronhoitajilta kokonaan.
– Odotin lastani syksyllä juuri rankimpaan työaikaan ja jouduin usein miettimään, kenet saan töihin tekemään ne työt, joita en itse raskauden takia pystynyt tekemään, Pirita muistelee.

Antti Pätsi. Kuva: Tarja Konstig.

Sijaisavun tavoitteena on tukea poronhoitajan työssä jaksamista, terveyttä ja toimintakykyä sekä parantaa näin poronhoidon harjoittamisen edellytyksiä. Poronhoitaja on kuitenkin lain mukaan oikeutettu sijaisapuun vain sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden takia, mutta ei esimerkiksi raskauden tai synnytyksen ajaksi. Kuitenkin poronhoitoon osallistuu yhä enemmän naisia ja tyttöjä, joten myös tarve vanhempainvapaan aikaiselle sijaisavulle on kasvussa.
– Aika, jonka joutuu olemaan pois töistä, ei rajoitu välttämättä pelkkään raskausaikaan, vaan myös synnytyksestä palautuminen ottaa aikansa. Lisäksi ensivaiheet pienen vauvan kanssa ovat hyvin sitovia ja esimerkiksi imettäminen kesken poronhoitotöiden ei välttämättä ole käytännössä mahdollista, Pirita muistuttaa.

On tärkeää, että tieto kulkee molempiin suuntiin

Kalastajien ja poronhoitajien elinkeinot ovat monin tavoin erilaisia, mutta niissä on myös paljon yhteistä. Molemmissa luonto ja vuodenkierto ovat vahvasti läsnä, ne säätelevät työolosuhteet ja töiden aikataulut. Ilmasto vaikuttaa keskeisesti sekä poronhoitotyöhön että kalastukseen, vahinkoeläimet haastavat molempia elinkeinoja ja yhteiskunnan paineet näyttäytyvät elinkeinojen harjoittajille samankaltaisesti.

Neuvottelukunnan työllä on tärkeä merkitys mietittäessä poronhoitajia ja kalastajia koskevia erityiskysymyksiä. Se tarjoaa erinomaisen kanavan tuoda esiin poronhoitotyön erityispiirteitä ja ajankohtaista tietoa elinkeinosta, kun pohditaan poronhoitajien sosiaaliturvan kehittämistä.

Myös Ari ja Pirita näkevät neuvottelukunnan toiminnan tarpeellisuuden.
– On tärkeää, että Melassa saadaan tietoa porotalouden harjoittajilta, mutta myös toisin päin. Näin ajankohtaiset asiat ovat molemmin puolin tiedossa, Ari korostaa.

Kaikkia kehittämistarpeita ei suoraan neuvottelukunnassa pystytä ratkaisemaan. Esimerkiksi poronhoitajien sijaisavun tuntimäärien nostaminen sekä sijaisavun perusteiden laajentaminen koskemaan myös perhevapaita ovat kehittämistarpeita, joihin Mela ei suoraan voi vaikuttaa, vaan ne vaativat toteutuakseen lakimuutoksia. Näissäkin tapauksissa on kuitenkin tärkeää nostaa tarpeet keskusteluun, sillä Mela vie neuvottelukunnan viestiä edelleen sosiaali- ja terveysministeriöön. Melan omia palveluita, kuten esimerkiksi poronhoitajien työhyvinvointitoimintaa koskevat toiveet ja tarpeet sen sijaan Melan on mahdollista suoraan huomioida palveluidensa kehittämisessä.
– Jotta palveluita voidaan kehittää, on tärkeää pysyä elinkeinojen mukana. Muuttuva maailmantilanne, ilmasto ja moni muu asia vaikuttavat sekä poronhoitoon että kalastukseen. Kalastajien ja poronhoitajien neuvottelukunnassa ajankohtaista tietoa saadaan välitettyä molempiin suuntiin, summaa Pirita.