HYVÄ TARHAHYGIENIA VÄHENTÄÄ TAUTI- JA SAIRASTUMISRISKIÄ

Talveksi tarhattavien porojen hoito vaatii erityistä huomiota tauti- ja sairastumisriskin vähentämiseksi. Tarhaamisessa tulee noudattaa talvitarhaamisen hyviä toimintatapoja, sekä tarkastella huolellisesti tarhahygieniaa.

--- Teksti: Josefi Tiirola ja Vilma Sanaksenaho. Kuva: Vilma Sanaksenaho ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2022.

Tarhahygienialla tarkoitetaan mahdollisuutta järjestää tarhaus siten, että porojen sairastumisriskiä pyritään pienentämään erilaisilla toimilla. Tarhassa syntyy helposti tilanteita, joissa loiset voivat kulkeutua terveeseen poroon toisesta porosta tai tarhaan syntyneestä ulostejätteestä. Hyvän tarhahygienian varmistamiseksi kannattaa kiinnittää erityistä huomiota porojen ruokailuun, veden ja lumen saantiin, tarhan kokoon ja rakenteisiin sekä tarhan puhtaana pitämiseen.

Lapin ammattikorkeakoulun lehtori Veikko Maijala korostaa tarhauksen hyviä käytänteitä, jotka monipuolisesti vaikuttavat poron hyvinvointiin. Hyvin toteutettu tarhaus talvella ennaltaehkäisee loistartuntojen lisäksi virus- ja bakteeritaudeilta. Onnistunut tarhaus myös helpottaa ruokinnan toteuttamista, jolloin vaikutus porojen hyvinvointiin on monipuolinen.
- Pitää miettiä tarhan kokonaisuuden näkökulmasta, että poroilla on tilaa ja pyrkiä järjestämään ruokinta niin, etteivät olisi toisten porojen kanssa kovin lähekkäin tekemisissä, Maijala kertoo.

Talvitarhauksessa on tärkeää miettiä ruokinnan suunnittelua siten, että loisten saastuttamaa ulostetta ei päätyisi poron syömäksi. Tarhassa voidaan välttää rehun saastumista ja siitä johtuvia sairauksia tarjoamalla rehu asianmukaisista kaukaloista tai astioista. Kun ruokinta toteutetaan kaukaloista tai astioista, menee käyttökelpoista rehua myös vähemmän hukkaan. Kaukaloita tai astioita tulee olla riittävä määrä, jotta kaikki porot pääsevät syömään. Esimerkiksi kaukaloissa ruokailutilaa tulisi olla vähintään 30 senttimetriä poroa kohti.

Rehujen levittäminen laajalle alueelle lumen päälle voi kuitenkin olla järkevää, jos poroja on tarhassa paljon. Tällä varmistetaan se, että rehu tulee syötyä tasaisesti ja kaikki pääsevät ruokailemaan. Erityisesti poroille hyvin maittava väkirehu tulee jakaa nopeasti, jotta kaikki porot pääsevät syömään yhtä aikaa eikä liiallisesta rehun saannista aiheutuisi terveydellisiä ongelmia poroille. Tällöin on erityisen tärkeää varmistaa, että tarhassa on riittävästi tilaa ja puhdasta lunta, jonka päälle rehu voidaan levittää. Ruokinta tulisi järjestää suunnittelemalla sopiva ruokintakierto tarhaan, jotta puhtaan lumen riittävyys voidaan taata.

Pienemmissä tarhoissa ei välttämättä ole tarpeeksi lumen peittämiä alueita ruoan levittämistä varten. Tällöin rehut tulee tarjota astioista tai kaukaloista. Kaukaloita tai astioita käytettäessä on muistettava niiden puhtaanapito. Puhtaana säilymistä edesauttaa kaukaloiden tai astioiden nostaminen pois maan pinnasta. Puhdistamiseen riittää usein pelkästään vesipesu. Pinttyneet ja erittäin likaiset astiat ja kaukalot voidaan pestä pesuaineella ja desinfioida tarpeen mukaan. Jos käytetään desinfiointiaineita, tulee huuhteleminen tehdä huolellisesti. Puhtaanapidon kannalta kannattaa suosia muovisia tai filmivanerisia astioita ja kaukaloita ja välttää huokoisesta materiaalista valmistettuja. Jos kaukaloita ja astioita ei saada puhtaaksi pinttyneestä ja näkyvästä liasta suositellaan ne vaihtamaan kokonaan uusiin. Suositeltavaa on, että ruokintapisteiden sijainnit vaihdetaan vuosittain.

Hyvien käytänteiden noudattaminen voi olla hankalaa, jos aitarakenteet eivät mahdollista sitä. Maijalan mukaan olisi kuitenkin tarpeellista, etteivät porot vietä aikaa liian pienellä alueella, sillä se automaattisesti lisää tauti- ja loispainetta:
- Jos mahdollistettaisiin isommat aitaukset siten, että joka vuosi tarhattaisiin eri paikassa. Se itsessään vähentäisi loismäärää siinä kokonaisuudessa.

Loistartunnat liittyvät pääasiassa ulosteeseen, joka ruokinnan yhteydessä kulkeutuu poron suolistoon.

Puhdasta lunta

Poroilla on oltava jatkuvasti saatavilla puhdasta lunta koko tarhauskauden ajan. Aitauksen tulisi olla riittävän iso, jotta puhdasta lunta on saatavilla myös tarhauskauden edetessä. Poroilla vedentarve on valkuaispitoisia rehuja syödessä jopa kaksinkertainen luonnonravintoon verrattuna. Kun poro syö kuivia rehuja kuten heinää ja väkirehuja, tarvitsee se vuorokaudessa lunta yhden neliömetrin alalta viiden senttimetrin paksuisesti. Suositeltavana vähimmäisvaatimuksena tarhan koolle pidetään enintään 50 poroa hehtaarille. Jos taas aidan koko on alle 2 aaria poroa kohden, se käy liian pieneksi poroille tarhauskauden edetessä.

Puhtaan lumen ja juomaveden varmistamiseksi voidaan porotarha tarvittaessa laajentaa puhtaan lumen alueelle, siirtää tarha-aita ja porot alueelle, jossa on tarjolla sulaa vettä esimerkiksi ojasta tai tarvittaessa laskea porot pois tarhasta. Jos kyseessä on pienempi tarha, jossa ei riitä puhdasta tallaamatonta lunta koko tarhauskauden ajalle, tulisi tarhaan järjestää juoma-asioita. Jos käytetään juoma-astioita, tulee niiden puhtaudesta huolehtia sekä tuoda niihin riittävän usein puhdasta vettä. Mahdollisuuksien mukaan voi esimerkiksi hyödyntää poroteurastamoillakin käytössä olevia lämmitettäviä juomakaukaloita sulan juomaveden varmistamiseksi.

Kuva: Anna-Leena Jänkälä

Eristä sairas poro

Keskeinen osa tarhahygieniaa on sairaiden porojen eristäminen terveistä. Sairaille poroille on syytä tehdä erillinen karsina, joka ei ole suorassa yhteydessä muuhun tarhaan. Tällöin erilaiset taudinaiheuttajat saadaan eristettyä ja sairaille poroille voidaan luoda rauhallinen ympäristö. Sairaskarsinassa tulee erityisesti huolehtia hygieniasta, sillä sairailla poroilla on jo ennestään alentunut vastustuskyky. Maijalan mukaan parhaiten sairaan poron tunnistaa siitä, ettei se syö tai juo kuten muut tarhassa olevat verrokkiporot. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei poron kunto pääse kovin huonoon pisteeseen. Sairas poro tulee erottaa muista poroista, vaikka ei osattaisikaan arvioida mikä tekijä on heikentänyt poron kuntoa.
- Jos vaikkapa ravitsemuksellinen tilanne on ollut huonompi, niin se sinänsä altistaa myös erilaisille taudinaiheuttajille, Maijala sanoo.

Heikentyneen poron siirtäminen sairaskarsinaan edesauttaa jatkotoimenpiteitä. Sairaan poron käsittelyssä olisi tärkeää ottaa huomioon taudinaiheuttajien leviäminen myös ihmisen kautta, eli sairaskarsinassa tulisi olla omat saappaat ja käsineet.

Totutuskarsina

Tarhoissa olisi hyvä olla myös totutuskarsina uusille poroille. Totutuskarsinassa poroja voidaan totuttaa uusiin rehuihin, mutta mikä tärkeintä tarkkailla mahdollisten tautien varalta. Uusille, etenkin kauempaa tuleville, poroille suositeltava karanteeniaika on vähintään kaksi viikkoa. Totutuskarsinan sekä sairaskarsinan sijoituksessa kannattaa huomioida, että muut porot eivät saa olla kosketuksissa erillisessä karsinassa olevan poron kanssa edes aidan läpi.

Puhdista tarha

Vähintään kerran vuodessa tarha tulee puhdistaa kokonaan poron ulosteista, sillä loiset voivat säilyä ulosteessa kesän yli. Tarhauskauden päätyttyä tarhausjätteet tulee puhdistaa aidasta. Tarhausjätteet voivat sisältää taudinaiheuttajia ja loisten munia, joten paikalleen jätettyinä ne voivat siirtyä seuraavana vuonna poroihin ja aiheuttavat näin tauti- ja sairastumisriskin. Tarhan tai ruokintapaikan sijoittaminen pellolle helpottaa siivoamista, sillä maapohjan kääntämisellä kyntämällä tai jyrsimällä voidaan vähentää tehokkaasti loismunien määrää tarhan pohjassa. Myös jokavuotisesti tehtävällä tarhojen kalkitsemisella voidaan ehkäistä taudinaiheuttajien leviämistä.

Lampaiden ja porojen ei tule laiduntaa samoilla alueilla, sillä lampaiden loiskuorma suhteessa muihin kotieläimiin on verrattain suuri. Lampailla ei myöskään ole vuosittaista vakiintunutta loislääkintäkäytäntöä, minkä vuoksi lampaan uloste voi aiheuttaa loistartunnan myös porolle. Loisten tarttuessa ensisijaisesti ulosteesta, voi ruoan mukana kulkeutuva lampaan uloste aiheuttaa esimerkiksi sukkulamatotartunnan porolle.

Teksti pohjautuu oppaisiin:

Porojen talviruokinnan hyvien toimintatapojen opas. (2013). PORUTAKU-hanke.
Porojen talvitarhauksen hyvien toimintatapojen opas. (2012). PORUTAKU-hanke.
Poron hoito- ja käsittelyopas. (2009). Paliskuntain yhdistys.
Muut lähteet:
Laaksonen, S. (2016). Tunne poro – Poron sairaudet ja terveydenhoito. Wazama Media Oy.

Josefi Tiirola

Agrologi- ja insinööriopiskelija Lapin ammattikorkeakoulussa. Harrastaa kielten opiskelua ja painonnostoa. Teki Paliskuntain yhdistyksellä loislääkintäoppaan osana korkeakouluharjoittelua. Valmistuu agrologiksi joulukuussa 2022.