Poikkeuksellisen vaativat luonnonolosuhteet aiheuttivat talvella 2019–2020 porotaloudelle mittavia vahinkoja. Katotalven korvauksia alettiin maksaa – kohtuuttoman pitkän odotusajan jälkeen – vuoden 2021 joulukuussa. Tunnelmat poronhoitajien keskuudessa ovat apeat, koska korvaukset kattavat vain murto-osan vahingoista.
--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Paliskuntain yhdistys ---
Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.
Inarilainen Leo Aikio on seurannut porotuholain pohjalta suoritettua selvitystyötä sekä poromiehenä että Saamelaiskäräjien toisena varapuheenjohtajana.
– Tämä on ollut tuskastuttavan hidas ja kankea prosessi. Vuosikausia meni selvityksiin ja neuvotteluihin, mutta loppujen lopuksi korvaukset jäivät täysin riittämättömiksi.
Korvauksia haettiin maa- ja metsätalousministeriöltä kaikkiaan 32 miljoonaa euroa. Ministeriön määrittelemien omavastuuosuuksien jälkeen vahinkojen kokonaissumma laski 12 miljoonaan euroon. Lopulta vahinkojen korvaamiseen myönnettiin 6 miljoonan määräraha.
Välitön toimiminen olisi vähentänyt kustannuksia
Kyseinen talvi koetteli samalla tavoin myös Ruotsin ja Norjan porotaloutta. Naapurimaissamme alettiin kuitenkin hätäaputöihin heti, kun tilanteen vakavuus oli nähtävissä. Esimerkiksi Norjassa armeija kuljetti poroille ruokaa helikoptereilla.
– Porot pidettiin elävinä, jolloin kuolleista eläimistä ei ole tarvinnut maksaa korvauksia myöhemmin samaan tapaan kuin Suomessa. Meilläkin olisi muutaman miljoonan euron sijoituksella pystytty torjumaan vahingot tehokkaasti, Aikio sanoo.
Tällä hetkellä ei näytä siltä, että ministeriö olisi muuttamassa toimintatapojaan.
– Myös tänä talvena laidunolosuhteet ovat joissakin paliskunnissa vaikeat. Ministeriön mukaan asiaan voidaan palata kuitenkin vasta neljän kuukauden kuluttua, jos tilanne jatkuu samanlaisena. Silloin apu voi tulla kuitenkin liian myöhään ja edessä on jälleen uusi, vuosia kestävä korvaustenhakumenettely.
Tällä hetkellä vaikeat luonnonolosuhteet rankaisevat erityisesti niitä paliskuntia, joiden poromäärä oli katotalvena yli sallitun luvun. Tällaisten paliskuntien poronomistajille ei myönnetty lähtökohtaisesti lainkaan korvauksia.
– Menetykset olivat kuitenkin heillä samaa luokkaa kuin muillakin. Tämä on johtanut siihen, että he eivät ole päässeet myymään poronlihaa pariin vuoteen, ja nyt, uusien uhkien edessä heillä alkavat olla varat hyvin vähissä elinkeinonsa ylläpitämiseen.
Leo Aikion mielestä maa- ja metsätalousministeriössä vähäteltiin vahingon laajuutta, eikä korvaussummia korjattu edes selvittelyjen edetessä ja tiedon kasvaessa.
– Saamelaiskäräjien ja Paliskuntain yhdistyksen näkemyksiä ei otettu tarpeeksi huomioon. Kovien vääntöjen jälkeen ministeriön suunnittelema 4 miljoonan kokonaissumma saatiin sentään nousemaan 6 miljoonaan, mutta siihen se pysähtyi.
Korvausten riittämättömyys heijastuu vuosiksi eteenpäin
Saamelaiskäräjät ja Paliskuntain yhdistys yrittivät nopeuttaa korvausten maksua. Ne esittivät myös, että ministeriön suunnittelemia omavastuuosuuksia pienennettäisiin.
– Ministeriö piti kuitenkin pintansa ja nosti omavastuut tappiin. Korvauksen määräksi tuli vain 22,5 prosenttia toteutuneiden vahinkojen määrästä. Tämä heijastuu valitettavasti vuosiksi eteenpäin.
Poromäärän palautuminen ennalleen kestää normaaleiden olosuhteiden vallitessa 3–4 vuotta. Joissakin paliskunnissa toipuminen on hidastunut, kun näköpiiriin on ilmaantunut jo uusia ongelmia.
– Ilmastonmuutos näyttää nyt kyntensä, Leo Aikio toteaa.
'Meni päinvastoin kuin piti mennä'
Leo Aikio – tai siis hänen ruokakuntansa, kuten korvausten hakija määriteltiin – sai korvauksia katotalvelta 45 000 euroa. Se on 22,5 prosenttia 200 000 euron menetyksistä.
– Viime vuoden tulos oli lähes nolla, koska teurastettavaa ei ollut. Tänä vuonnakin piti jättää paljon teurastamatta, jotta poromäärä palautuisi. Ja on selvää jo nyt, että vielä ensi vuoden teurastulo on heikko.
Raskaiden taloudellisten tappioiden lisäksi tuhovuosi oli raskas niin fyysisesti kuin henkisesti. Mieltä ei piristänyt porotuholain määrittelemä 20 000 euron enimmäismäärä vasatuoton alenemisesta, lisäruokintakustannuksista ja eläinlääkintäkustannuksista.
– Tuo määritelmä ei kohdellut poronomistajia tasapuolisesti, sillä jos porojen määrä ylitti tietyn rajan, jo vasamenetyksiä tapahtui 20 000 euron edestä. Tällainen poronomistaja ei saanut siis lainkaan korvausta ylimääräisistä ruokintakustannuksista. Porojen pelastaminen oli silloin ympärivuorokautista työtä, mutta siitä huolimatta ministeriö rankaisi nyt niitä, jotka yrittivät pitää poronsa hengissä. Meni ikään kuin päinvastoin kuin piti.
Talven 2019–2020 porotalousvahinkojen korvausmenettely
Poronomistajat pystyivät hakemaan korvauksia todennettavasti menehtyneistä poroista, tulonmenetyksistä, vasatuoton alenemisesta, kasvaneista lisäruokintakustannuksista ja eläinlääkärikuluista. Vahinkoa kärsineen omavastuuosuus oli 70 % menehtyneistä poroista ja 33 % muista menetyksistä. Enimmäiskorvausmäärä ruokakunnalle vasatuoton alenemisesta, lisäruokintakustannuksista ja eläinlääkintäkustannuksista oli 20 000 euroa.
Hakemuksia jätettiin yhteensä 749 kappaletta. Korvauksia haettiin yhteensä 32 miljoonaa euroa. Omavastuuosuuksien vähentämisen jälkeen haettavaksi korvausmääräksi jäi 12 miljoonaa euroa.
Vahinkojen korvaamiseen maa- ja -metsätalousministeriö myönsi 6 miljoonan euron määrärahan.
Lähde: Ruokavirasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti