Poronhoito-oikeus on ikimuistoinen nautintaoikeus, joka ulottuu kauas historiaan
--- Teksti ja kuva: Anne Ollila ---
Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 1/2022.
Vuosisatojen saatossa poronhoitajat ovat alati joutuneet sopeutumaan ja kamppailemaan ulkoisia uhkia vastaan. Tästä huolimatta poronhoito on säilynyt paitsi elinvoimaisena elinkeinona myös keskeisenä osana pohjoista kulttuuria ja elämäntapaa.
Tämän päivän poronhoidon suurin uhka on teollinen maankäyttö. Raskaita ympäristövaikutuksia aiheuttava teollisuus on haukkaamassa pohjoisen luonnosta pelottavan suuren siivun. Niinpä yhä useammin poronhoidon on väistämisen sijaan puolustauduttava. Puolustautuminen suututtaa sitä, jonka tavoitteita se haittaa. Jos poronhoito ei puolustautuisi, voisivat kaikkien henripekkojen teolliset tukijoukot vapaammin muuttaa pohjoisen maat ja vedet rahaksi.
Poronhoitajien pakkaillessa muuttokuormiaan, tilalle saataisiin moninkertainen joukko teollisuusammattilaisia. Tyhjä pohjola syttyisi kukoistavaksi teollisuusvallaksi, jopa koko Arktisen alueen talousnavaksi. Enää kenenkään ei tarvitsisi muuttaa suurkaupunkeihin, sillä suurkaupungit tulisivat pohjolaan. Kehnolla palkalla raskasta työtä tekevää poronhoitajaa ei moni jäisi kaipaamaan.
Entä miten kävisi matkailun? Hyvin! Tällä Lapissa eniten ihmisiä työllistävällä alalla alkaisi teollisuusturismin aikakausi. Ihmiset kautta maailman matkaisivat aukeisiin entisiin metsiin ihailemaan kiiltävän hopeisia myllynlapoja. Juomakelvottomaksi käyneellä pohjavedellä täytettäisiin parissa vuosikymmenessä tyhjäksi kaivetut kaivosmontut. Näin niistä saataisiin valtavia vesiparatiiseja. Viimeiset vapaat virtavedet padottaisiin säätövoiman tuotantoon, jotta sähköä riittäisi suurteollisuudelle silloin, kun tuulimyllyn lapa ei pyöri. Näillä eväillä pohjola taatusti nousisi vaurauteen, jollaista ei ole ennen koettu.
Pörssiväen harmistukseksi tuo pahuksen poronhoito, kaikessa kurjuudessakaan, ei vaan katoa. Mokomat kehtaavat puolustaa henkeään. Vaikka kuinka potkisi, ne senkun jatkavat kamppailuaan ikiaikaisen elämäntavan, pohjoisen luonnon ja kulttuurin puolesta. Sinnikot siilit.
Anne Ollila
YTT, toiminnanjohtaja
Paliskuntain yhdistys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti