MINNA NÄKKÄLÄJÄRVI: 'HÄDÄN HETKELLÄ ON TOIMITTAVA'

Tässä vaiheessa tunnelma oli jo iloisen yllättynyt, kun adressin oli allekirjoittanut 9000 henkilöä. Tämän jutun tekohetkellä (11.8.20) allekirjoitusten määrä oli lähes 24 000. Kuva Minna Näkkäläjärven arkisto.

Ei kaivoksia Suomen käsivarteen -kansalaisaddressi. Kun valitus ei auta, on tehtävä jotakin. Käsivarren paliskunnan alueella asuva Minna Näkkäläjärvi kauhistui huomattuaan, kuinka vähän keinoja on vastustaa malminetsintää. Kansalaisadressilla pyritään saamaan asialle julkisutta ja herättämään yleistä keskustelua kaivosyhtiöiden toiminnasta.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Minna Näkkäläjärven arkisto ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2020.

– Kun aloin tehdä valitusta Hietakeron kaivosvarauksesta, oikeusoppineet tekivät minulle selväksi, että siitä ei olisi mitään hyötyä, Minna Näkkäläjärvi kertoo.

Kaivoslain mukaan hän ei voi valittaa asiasta, koska ei ole asianosainen.
– Varausvaiheessa asianosaisena voidaan pitää esimerkiksi toista kaivosyhtiötä, mutta ei alueella toimivaa poronhoitajaa. Se tieto oli minulle shokki, joten piti keksiä jotakin.

Ei korulauseita

Näkkäläjärven kokoama työryhmä kirjoitti ja muotoili adressin sanamuotoja useita viikkoja. Vetoomuksen haluttiin sisältävän vankkoja faktoja epämääräisten korulauseiden sijaan. Adressin pääsee lukemaan kokonaisuudessaan esimerkiksi ryhmän Facebook-sivun kautta. Kiteytys sisällöstä on seuraavanlainen: ’Me allekirjoittaneet vaadimme, että Suomen ainoalle suurtunturialueelle, kulttuuriltaan rikkaalle sekä luonnoltaan ja maisemaltaan ainutlaatuisella Käsivarren alueelle ei sallita kaivoslain mukaisia varauksia, ei malminetsintää eikä kaivostoimintaa.

Adressin vaatimusten toteutuessa kaivoslakiin jouduttaisiin todennäköisesti tekemään muutoksia.
– Tiedämme sen, mutta tilanne vaatiikin muutosta. Haluamme, että kaikenlainen kaivosten kaavailu loppuu tällä alueella. Jo pelkästään niiden suunnittelu luo uhkakuvia, jotka haittaavat saamelaisen poroelinkeinon ja luontomatkailun kehittymistä alueella, Näkkäläjärvi sanoo.

Enontekiöllä uneliaisuutta

Minna Näkkäläjärvi arvioi, että Enontekiöllä ei ole vielä täysin herätty huomaamaan asian tärkeyttä.
– Meidän tulisi puolustaa omaa luontoamme ja elinkeinojamme. Luontoa kunnioittavat elinkeinot ovat pitkäaikaisia, sen sijaan kaivokset toimivat vain lyhyen aikaa. Infran rakentaminen erämaa-alueelle jättää jälkensä luontoon, ja kaivoksen vaikutukset ulottuvat meriin saakka.

Käsivarressa on tiedetty koeporauksista jo pitemmän aikaa.
– Eihän GTK:n toimintaa voi olla huomaamatta, kun se liikkuu samoilla laitumilla kuin poronhoitajatkin. Emme kuitenkaan aluksi käsittäneet, että mikään laki ei ole turvanamme. Täällä voidaan tehdä mitä halutaan kuulematta tai informoimatta paikkakuntalaisia.

Uuden kaivoslain aikana on Käsivarren alueelle tehty toinenkin kaivosvaraus, noin 1 400 neliökilometrin kokoinen Markkina1. Tätä seurasi Tukesin malminetsintälupa GTK:lle vuonna 2016 Lätäs1-alueelle. Siitä on tehty valitus, joka on ollut oikeusprosessissa jo useamman vuoden ajan.
– Siitä tehtävä päätös näyttää, otetaanko paliskunnan ja poroisännän valitukset huomioon. Jos niistä ei välitetä, niin sehän tarkoittaa sitä, että emme voi valittaa missään vaiheessa.

Adressilla yllättävä suosio

Adressiin allekirjoittaneiden määrä yllätti työryhmän. Ensimmäisen viikon 2 000 nimimäärä kasvoi parin kuukauden aikana yli 37 000:een. Adressi luovutettiin Suomen luonnonpäivänä (29.8.) ministereille.
– Luulen, että ihmiset ympäri Suomea ihmettelevät, kuinka kukaan voi edes ajatella kaivostoimintaa tällaiselle moninkertaisesti suojellulle alueelle saamelaisten kotiseudulla. Useimmilla suomalaisilla lienee jonkinlainen yhteys Käsivarren suurtunturialueeseen, Minna Näkkäläjärvi pohtii syitä adressiin suureen suosioon.

Osallistujien joukossa on tunnettuja suomalaisia nimiä, kuten Mikko ’Peltsi’ Peltola, Sami Yaffa ja Paleface. Näkkäläjärvi arvioi julkimoiden mukaan lähtemisen rohkaisseen myös tavallista kansaa ilmaisemaan mielipiteensä.
– Kaivosasia on nyt esillä ympäri Suomea. Emme ole ainoita, keitä se koskettaa, mutta meille kyseessä on erityisen vakava asia, koska vaakalaudalla on koko elinkeinon ja saamelaisen kulttuurin tulevaisuus. On pelkona, että jos kaivoksia päästetään suojelluille alueille kerran, niin tulevaisuudessa ei ole mikään paikka turvassa.

Minna Näkkäläjärvi korostaa, että tämän päivän päätöksillä on merkittävä vaikutus porotalouden tulevaisuudelle.
– Toivoisin, että poroihmiset aktivoituisivat, koska jokainen voi vaikuttaa omalta osaltaan. Se voi olla adressin allekirjoittamista tai asiasta tiedottamista. Meidän täytyy vetää yhtä köyttä, jotta elinkeinomme voi jatkua. Muuten meille ei jää mitään tarjottavaa seuraaville sukupolville.

Enontekiön kunnanjohtaja, Jari Rantapelkonen, onko Enontekiön kunnalla jokin yleinen kanta kaivostoimintaan, mineraalien kartoittamiseen tai malminetsintään?

Enontekiön kunnassa ei ole keskusteltu erityisesti kaivostoiminnasta eikä kunta ole ottanut varsinaisena asiakysymyksenä kantaa kaivostoimintaan. Kunta on kuitenkin ottanut yleisesti kantaa luontoyhteyteen kuntastrategiassa. Kunnan arvopohja perustuu luontoarvoille, terveydelle ja yhteistyölle. Luonto on enontekiöläisille tärkein arvo. Kunta toimii ympäristöllisesti kestävällä tavalla.

Kunta on kerran ottanut kantaa mineraalien tutkimisasiaan vuonna 2016, jolloin kunta puolsi koeporauksia Lätäsenon pohjoispuolella.

Kunnalla ei ole tällä hetkellä tarvetta eikä suunnitelmissa ottaa kantaa kaivosasioihin. Toki kun vuonna 2021 alkaa uusi valtuustokausi, kunta päivittää kuntastrategian.

Kunta voi lain mukaan ’kieltää malminetsinnän, mutta kielto-oikeus voidaan kuitenkin kumota erityiseen syyhyn vedoten’. On kuitenkin epäselvää, mikä tällainen erityinen syy on. Onko asia tullut vastaan missään vaiheessa? Ts. onko missään vaiheessa pohdittu kunnan päätöselimissä malminetsinnän kieltämistä?

Kunnassa ei ole otettu kantaa malminetsimiseen. Kunta pitää erittäin tervetulleena, kun kaivoslakia uudistetaan. Kunnalla tulee olla vahva oikeus alueensa käyttöön, sillä muutoin kuntalaisten hyvinvoinnin ja alueen elinvoiman edistäminen ei ole kunnolla mahdollista.