PETOJEN LISÄRUOKINTA LISÄÄ PETOJA

Metsäpeurahirvas

Haaskakuvauspaikoilla käytetään vuosittain kymmeniä tuhansia kiloja maatalouden sivutuotteita. Tutkijan mukaan tämä ei voi olla vaikuttamatta petokannan kehitykseen. Poroja paremmin petoja sietävän metsäpeuran kanta on romahtanut perinteisellä asuinalueellaan itärajan tuntumassa.

--- Teksti: Timo Rehtonen. Kuva: Milla Niemi ---

Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2020.

– On aika iso todistustaakka sillä, joka väittää, että nykyisellä, massiivisella lisäruokinnalla ei olisi vaikutusta. Ihan ekologisten perussääntöjen mukaan voidaan ajatella, että lisäruokinta kasvattaa suurpetokantaa. Kysymys ei ole pienestä asiasta, sanoo tutkija Antti Paasivaara, jonka asiantuntemusalueena Lukessa on metsäpeuran kannanseuranta ja sitä tukeva tutkimus.

Metsäpeuran kantaa seuratessa on havaittu, että haaskanpitopaikkojen keskittymässä, itärajan tuntumassa, alueen alkuperäinen metsäpeurakanta on romahtanut.
– Metsäpeuroille perustetuilla luonnonsuojelualueilla ei juurikaan enää ole metsäpeuroja. Tämä kehitys on tapahtunut viimeisen parinkymmen vuoden aikana samaan aikaan kun haaskaruokintapaikkoja on ollut suojelualueiden ympärillä.

Muut metsäpeuran kantaan vaikuttavat tekijät eivät ole muuttuneet kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi metsätaloutta ei voi pitää välittömänä syynä kannan romahtamiseen.

– Suojelualueillahan ei tehdä metsänhoidollisia toimenpiteitä. Ja jos metsätaloudella olisi jotakin vaikutusta metsäpeurakantaan, silloin itärajan metsätaloustoimien olisi pitänyt olla paljon massiivisempia kuin lännempänä, mutta näin ei ole.

Metsäpeura on muuttanut pois alkukodistaan

Metsäpeuraa on seurattu tehostetusti MetsäpeuraLife -hankkeessa. Pantapeuroihin, lentolaskentaan ja vasatuotosta kertovaan laumarakennelaskentaan pohjautuva tutkimushanke on kesken, mutta jo tässä vaiheessa voidaan olla varmoja siitä, että metsäpeuraa ei enää ole siellä, missä sille löytyisi parhaiten sopivia elinympäristöjä.
– Olemme mallintaneet metsäpeuran elinympäristövalintaa pantapeura-aineiston perusteella. Sen mukaan Kainuussa, itärajan tuntumassa on Suomessa eniten metsäpeuralle sopivia elinympäristöjä. Jos predaatio (petojen vaikutus) olisi alhaisempaa, voisi olettaa, että näillä alueilla olisi enemmän metsäpeuroja. Tähän mennessä tehtyjen analyysien perusteella voidaan sanoa, että itärajan tuntumassa vasoja tuhoutuu suuremmalla riskillä kuin lännempänä, Paasivaara sanoo.

Olennaista on selvittää, millaisella haaskojen määrällä on vaikutusta petokantaan ja kuinka laajalle alueelle haaskanpito vaikuttaa.
– Ensinnäkin haaskat voivat kerätä petoja pienelle alueelle, toisaalta ne saattavat kasvattaa petojen poikastuottoa. Käytännössä haaskaruokinta voi kasvattaa suurpetokannan suuremmaksi kuin mitä paikallinen peura- ja hirvikanta pystyy elättämään.

Antti Paasivaara on kiinnittänyt huomiota myös haaskanpitoalueiden vakaaseen susikantaan.
– On hankalaa erottaa haaskavaikutusta ja itärajan vaikutusta toisistaan muuten kuin esimerkiksi vertailemalla Kainuun ja Pohjois-Karjalan susireviirien määriä ja pysyvyyttä, eli vakautta. Kainuun itäraja näyttäisi olevan susikannalle silmiinpistävän vakaa ja yksi tekijä voi olla se, että ne saavat ravintoa haaskoista ja pysyvät näillä haaska-alueilla.

Metsäpeura sietää petoja poroa paremmin

Paasivaaran mukaan metsäpeura sietää petoja paremmin kuin poro.
– Yksittäinen suurpeto ei saa läheskään sellaista vaikutusta aikaiseksi peurakarjassa kuin porokarjassa. Peurat vaihtavat paikkaa herkemmin kuin porot ja ne vasovat hajallaan laajalla alueella.

Silloin kun metsäpeurakannan vaihtelut eivät enää vaikuta suurpetokantaan, voidaan puhua perinteisen peto-saalis -suhteen loppumisesta.
– Siellä missä predaatio on ylitse saaliseläimen kestokyvyn, saaliseläimen kanta romahtaa. Ja näin on ilmeisesti käynyt itärajalla ja erityisesti metsäpeuran suojelualueilla. Metsäpeura elää ja lisääntyy nyt siellä, missä suurpetokanta on luonnonmukaisempi kuin itärajan tuntumassa.

Voidaan todeta, että Kainuun metsäpeuralla on käynyt huono tuuri.
– On onneton yhteensattuma, että suurpetojen katseluturismi sattui sijoittumaan metsäpeurojen alkukotiin. Tavallaan on huonoa onnea, että kävi näin, koska olisihan turismi voinut syntyä vaihtoehtoisesti Pohjois-Karjalaan, jossa peurakanta on ollut perinteisesti paljon pienempi ja liikkuvaisempi.

Tutkimusta tulossa

Paasivaara on virittelemässä riistaeläinten ruokintaan liittyvää tutkimushanketta, jossa on tarkoitus tutkia myös haaskojen vaikutuksia suurpetoihin ja niiden saaliseläimiin.
– Se on kuitenkin vasta kehittelyasteella. Tämän nykyisen MetsäpeuraLife -hankkeen tuloksia aiomme julkaista lähivuosina. Tuloksista tulee esille, mitkä tekijät vaikuttavat metsäpeurakantaan. Haaskan vaikutus on siellä yhtenä tekijänä.