Poronhoito perustuu poronhoito-oikeuteen, joka on ylimuistoinen nautintaoikeus ja poronhoitolailla suojattu erityinen oikeus. Se on voimassa koko poronhoitoalueella. Poronhoitajat ovat siis poronhoitoalueella oikeudenhaltijoita, eivät mikä tahansa sidosryhmä. Tämä lähtökohta on huomioitava lainvalmistelutöissä.
--- Teksti: Marja Anttonen. Kuva: Seppo Leinonen ---
Artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 2/2020.
Työ- ja elinkeinoministeriön nimittämä kaivoslain uudistamisen työryhmä on aloittanut toimintansa. Työssä otetaan huomioon muun muassa Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman kaivostoimintaa koskevat kirjaukset, kaivoslaki Nyt -kansalaisaloitteesta eduskunnan esille nostamat muutostarpeet sekä OTT Pekka Vihervuoren arviointiraportti kaivostoimintaa ohjaavan lainsäädännön toimivuudesta vuodelta 2019.
Kaivoslain puutteet poronhoidon näkökulmasta
Kaivoslain mukainen toiminta rajoittaa merkittävästi ja paikoin estää poronhoitajien mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoaan.
Voimassa olevan kaivoslain suurimpia puutteita on se, että se tunnistaa ja ottaa huomioon ainoastaan erityisen poronhoitoalueen toiminnasta tiedottamisessa, vaikutusten selvittämisessä ja haittojen estämisessä. Poronhoito-oikeus on kuitenkin sama koko poronhoitoalueella ja valtion viranomaisella on poronhoitolain 53 §:n mukaan neuvotteluvelvollisuus, joka koskee koko poronhoitoaluetta. Ympäristölainsäädännön yleisten periaatteiden mukaan viranomaisen ja toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa vaikutuksista. Senkin vuoksi niin toiminnanharjoittajan kuin viranomaisen tulee olla yhteydessä paikalliseen paliskuntaan vaikutusten selvittämiseksi. Hankkeista tiedottamisen ja vaikutusten selvittämisen lisäksi myös vaikutusten estämisen ja vähentämisen on oltava kaivostoiminnan suunnittelun lähtökohtana koko poronhoitoalueella. Asia on kirjattu myös Vihervuoren kaivoslain muutostarpeita käsittelevään raporttiin:
’Poronhoidon nimenomaista huomioonottamista ja paliskuntien osallisuutta koskevien säännösten soveltamisala olisikin paliskuntien yhdenmukaisen aseman saavuttamiseksi lupamenettelyssä laajennettava koskemaan koko poronhoitoaluetta, ei vain sitä suppeampaa erityistä poronhoitoaluetta.’
Muita tavoitteita kaivoslain uudistamiselle
Kaivoslain 1. pykälän mukaan ’Tämän lain tarkoituksena on edistää kaivostoimintaa ja järjestää sen edellyttämä alueiden käyttö ja malminetsintä niin, että ne ovat yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestäviä.’ Tämä on ongelmallista, sillä kaivoslain mukaisten lupien myöntämisessä kaivosviranomaisen edistämisvelvoite on ristiriidassa hankkeiden todellisen kestävyyden kanssa. Kaivoslain tarkoitus tulee olla lain mukaisen toiminnan sääntely ja todellinen kestävyys – kestävyyden kaikkien osa-alueiden näkökulmasta.
Kaivoslakia ja sen mukaista lupaharkintaa tulee kehittää niin, että siinä arvioidaan lain mukaisen toiminnan todelliset kokonaisvaikutukset. Nyt arviointi on sirpaleista. Kokonaisvaikutusten arviointia ei käytännössä tehdä missään vaiheessa ennen kaivoksen perustamista, sillä hankkeiden aloitus vie vuosia ja hankkeet muuttuvat suunnitelmien tarkentuessa. YVA ja kaava tehdään alkuvaiheessa suunnittelua, eikä alueen ihmisillä käytännössä ole lakisääteistä mahdollisuutta osallistua kaivoksen suunnitteluun enää sen jälkeen. Osallistuminen on kaivosyhtiön hyvän tahdon tai omien toimintaperiaatteiden varassa. Kaivoslain mukaisten kuulemisten tulee ulottua kaikkiin asianosaisiin, niin laajalla alueella kuin toiminnan vaikutukset ulottuvat. Myös erillisten hankkeiden yhteisvaikutusten arviointi vaikutusalueen vesistöille, ympäristöön, luontoarvoille ja paikallisille asukkaille ja elinkeinoille, kuten poronhoidolle tulee tehdä.
Uraanin tai muiden radioaktiivisten aineiden louhiminen ei sovellu poronhoitoalueelle sen ympäristö- ja imagoriskien mittavuuden vuoksi. Pohjoisen puhdas luonto ja tuottamamme puhdas luonnontuote eivät kestä tätä imagoriskiä. Suojelualueilla ei tule sallia malminetsintää eikä kaivostoimintaa. Myös köyhien malmioiden hyödyntäminen on ongelma – niillä aiheutetaan paljon sotkua vähällä hyödyllä. Kaivosten jälkihoito on varmistettava riittävän korkeilla vakuusmaksuilla, jotka ottavat huomioon koko toiminnan elinkaaren aikaiset haitat ja riskit. Kannatamme myös kaivosveroa, jota kohdennettaisiin sijaintipaikkakunnalle hyödyttämään paikallisyhteisöä ja toisaalta kaivosten aiheuttamien haittojen tai ympäristövahinkojen korjaamiseen. Nyt tehtävien kaivoslain muutosten tulee koskea myös toiminnassa ja tällä hetkellä suunnitteilla olevaa kaivoslain mukaista toimintaa.
Kaivoslaki Nyt -kansalaisaloite
Viime vuonna kansalaisaloite Kaivoslaki Nyt kaivoslain muuttamisesta keräsi yli 58 000 allekirjoitusta ja se otettiin eduskunnan käsittelyyn. Aloitteen lähtökohtana oli muuttaa kaivoslakia sen periaatteen mukaan, että Suomen maaperän kaivosmineraalit ovat valtion ja maanomistajien omaisuutta perustuslain kanssa yhteensopivalla tavalla. Vakuudet ympäristövahinkojen, konkurssien ja jälkitöiden varalle säädettäisiin riittäviksi. Kaivostuotannosta tulisi uuden lain myötä maksettavaksi kohtuulliset hyödyntämiskorvaukset, eli kaivosvero yhteiskunnalle. Muutenkin ympäristöasiat otettaisiin paremmin huomioon. Valiokunta on kuullut useissa kokouksissa asiantuntijoita, ja olemme myös käyneet kuultavana.
Lakialoite on tarpeellinen ja kannatettava ja sen käsittely eduskunnassa on tärkeää. Kannatimme kaivosveroa ja riittäviä vakuuksia. Lakialoitteessa on nostettu esille myös poronhoitoa koskevia muutostarpeita. Aloitteessa ei kuitenkaan käsitellä aivan kaikkia kohtia, joita itse muuttaisimme. Ehdotimme lausunnossamme myös niihin muutoksia. Poronhoitoa koskevista asioista tärkeimpänä kansalaisaloitteessa esitettiin kaivoslain mukaisten lupien myöntämisen esteeksi sitä, että se aiheuttaisi ’yksin tai yhdessä muiden vastaavien lupien tai alueiden muiden käyttömuotojen kanssa aiheuttaisi poronhoitoalueella olennaisten hankkeen arvioitujen vaikutusten alaisuuteen kuuluvien oikeudenomistajien arvion mukaan huomattavaa haittaa poronhoidolle.’ Lakialoitteessa myös esitetään kaivosluvassa määräysten antamista poronhoidolle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi koko poronhoitoalueella. Nykyisessä kaivoslaissa luvan myöntämisen este ja määräykset haittojen vähentämiselle koskevat erityistä poronhoitoaluetta.
Talousvaliokunta antoi mietintönsä aloitteesta 16.4.2020. Se katsoi, että eduskunnan tulisi hylätä aloite, mutta piti aloitetta kuitenkin tärkeänä keskustelunavauksena ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kaivoslainsäädännön kehittämiseksi. Talousvaliokunta pitää aloitteentekijöiden tavoin tärkeänä uudistaa kaivoslainsäädäntöä niin, että nämä tavoitteet toteutuvat tasapainoisella tavalla ja että kaivoslainsäädännöllä on laaja yhteiskunnallinen hyväksyttävyys. Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy lakiehdotukseen liittyviä valiokunnan lausumia, kuten: ’Eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa kaivostoimintaa ohjaavalla lainsäädännöllä nykyistä selkeämmin muille elinkeinoille ja asumiselle tärkeiden tai luontoarvoiltaan korvaamattomien alueiden suojelun sekä varmistaa korvauskäytäntöjen oikeudenmukaisuuden haittojen kärsijöille.’
Lisäksi mietintöön on kirjattu muun muassa: ’Talousvaliokunta pitää myönteisenä sitä, että valiokunnan saaman selvityksen mukaan tulevassa lainvalmistelussa on tarkoitus nostaa paliskunnat kuulemismenettelyssä tasa-arvoiseen asemaan riippumatta siitä, sijaitseeko paliskunta erityisellä poronhoitoalueella vai ei. Lisäksi on pidetty tarpeellisena, että lakiin sisällytettäisiin mekanismit, jotka turvaisivat käytännössä kaivoslakiin vuonna 2011 säädettyjen saamelaiskulttuurin heikentämiskieltoa tarkoittavien 38 ja 50 §:ien tarkoituksen toteutumista. Tältä kannalta on tuotu esille tarve täsmentää luvan hakijoiden selvitysvastuuta saamelaiskulttuuriin kohdistuvista vaikutuksista. Talousvaliokunta pitää tärkeänä selvittää ja arvioida näitä lainsäädännön täsmentämistarpeita kaivoslain uudistamisen yhteydessä. ’
TEM:n kaivoslain uudistamista käsittelevän työryhmän on määrä ottaa työssään huomioon eduskunnan talousvaliokunnan kannanotot, jotka se antoi Kaivoslaki Nyt -kansalaisaloitteesta.
Tiedottaminen ja kuulemiset
Kaivoslain uudistamisen työryhmän aikataulu on varsin tiukka, sillä hallituksen esityksen tulisi olla valmis jo loppuvuodesta 2020. Työryhmä ei tee varsinaisia päätöksiä lainsäädännöstä, se on eduskunnan tehtävä. Työryhmä kuitenkin käsittelee hallituksen esitystä kaivoslaiksi, jonka varsinainen työstäminen tapahtuu työ- ja elinkeinoministeriössä virkatyönä.
Kaivoslakia sovelletaan erityisen paljon Pohjois- ja Itä-Suomessa. Siksi on tärkeää osallistaa erityisesti näiden alueen ihmiset kaivoslain uudistamiseen TEM:n työryhmän toiminnan aikana. Vaadimme työryhmässä, että kansalaisille järjestettäisiin Lapissa seminaari tai vähintään kuulemistilaisuus. Koronaviruspandemia kuitenkin aiheuttaa sen, että käytännössä työryhmän kuulemiset, ainakin toukokuun kuuleminen, järjestetään verkon kautta. Kuuleminen on kaksiosainen: ensin palautetta kerätään kirjallisesti Ota Kantaa -palvelun kautta ja sen jälkeen järjestetään suullinen keskustelutilaisuus. Aikatauluista ei ole vielä tietoa. Muutamia kaivosalueiden kansanliikkeitä kuultiin erikseen työryhmän huhtikuun kokouksessa. Mukana olivat pohjoisesta Pro-Ylläs, Pro-Kuusamo ja Viiankiaapa -liike.
Tiedotamme lakiuudistukseen liittyvistä asioista Poromies-lehdessä ja yhdistyksen some-kanavilla. TEM tiedottaa työryhmän edistymisestä verkkosivullaan
https://tem.fi/kaivoslakiuudistus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti